Lue keskustelun säännöt.
HS: En syö, tuumaavat Max ja Marius useimmista ruuista.
20.07.2017 |
Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään http://www.hs.fi/elama/art-2000005295537.html
Tässä oli järkeviä ajatuksia maistattamisesta "pakolla". Kuinka monessa perheessä käytetään sitä periaatetta, että kerran pitää kaikkea maistaa?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Kävin lapsena ala-astetta sekä Tanskassa että Ruotsissa, molemmissa vuoden verran. Siellä kaikki lapset söi kaikkea, en koskaan kuullut kenenkään sanovan ettei syö jotain tai että jokin on pahaa. Kaikki meni suuhun mitä annettiin eikä mikään erottunut millään tavalla huonon makuisena, kaikki oli joko tosi hyvää, keskitason hyvää tai kelvollisen hyvää. Katkaravutkin opittiin kuorimaan jo kun olin lapsi, ja kaikki piti niistä. Vanhemmat pistivät meidät kuorimaan ne itse.
Palattiin Suomeen ja menin suomalaiseen kouluun niin heti ensimmäisestä koulupäivästä saakka joka toinen oppilas valitti että se ja se ruoka on pahaa, sitä ei pysty syömään, hyi oksennan jos joudun syömään sitä tai tätä. Olin luonnollisesti ihan hämilläni, ja minusta kaikki ruoka oli oikeasti ihan hyvää, mutta jälkeenpäin huomasin monien aikuisten käyttäytyvän ihan samalla tavalla ruokaa kohtaan :-o
Toisaalta ei ihme että tanskalaiset ja ruotsalaiset ravintolat pärjää ja kahmii niitä michelintähtiä, koska noissa maissa arvostetaan ruokaa enemmän mitä täällä. Luulisi sen olevan toisin päin eli koska Suomessa on nähty nälkää niin uskoisi suomalaisten arvostavan ruokaa ja erilaisia ruokia enemmän.
Asun Ruotsissa, ja ainakin oman lapsen luokkakavereista kyllä löytyy esim. oliivien inhoajia ja sellerille nyrpistelijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttua ei voi lukea. Koska et ole kopioinut sitä tänne, en voi myöskään kommentoida.
Ruokailutavat ja tottumukset vaikuttavat paljon lasten nirsoiluun. Yhdessä syöminen, perheen vanhempien esimerkki. Jos lapsi ei tykkää jostakin, ei tehdä siitä numeroa. Eli tiivistettynä, mussukoille ei tarjoilla välillä keksejä tai karkkia, eivätkä saa ottaa itse kaapista myöskään ennen ruokailua. Mieliruokia voi ja saa olla, esim.nakit ja muusi, ranskalaiset, kunhan ei joka päivä eikä vaihtoehtona.
Miks pitäisi syödä kaikkea ? Eikö ruokailun kuuluisi olla nautinto ? Ite oksensin lapsena kun pakotettiin syömään lihaa, en halunnut syödä eläimiä koska tuntui väärältä.
Muita juttuja mistä en ikinä tykännyt ja tuli oksennus mm. herkkusienet, oliivit, vispipuuro (ällöttävä koostumus) , kaikki hyytelömäinen, maito... enkä tykkää vieläkään. Syön silti monipuolisesti, mutta vain ruokia joista pidän.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen asia jota mammojen pitäisi kuunnella on nämä Hesarin ja muiden lehtien "kasvatussiantuntijat"!
Eiköhän meidän kannattaisi ottaa oppia vaikka ranskalaisista! Siellä lapset TOTTELEVAT ja oppivat että elämän moninaisuuteen kuuluu KAIKKIEN RUOKIEN. ihmeellinen maailma.
Ranskalaiset lapset sylkisivät makaronilaatikolle!
Ahaa! Ja makaronilaatikko ei kuulu näihin KAIKKIIN RUOKIIN?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä jutussahan nämä kaksi sankaria saivat päättää tulevatko ylipäätään ruokapöytään ja täällä kouhkataan geeneistä sun muista. Kasvatuksella ei mitään osuutta? Ei juu.
Vierailija kirjoitti:
Ruokailutavat ja tottumukset vaikuttavat paljon lasten nirsoiluun. Yhdessä syöminen, perheen vanhempien esimerkki. Jos lapsi ei tykkää jostakin, ei tehdä siitä numeroa. Eli tiivistettynä, mussukoille ei tarjoilla välillä keksejä tai karkkia, eivätkä saa ottaa itse kaapista myöskään ennen ruokailua. Mieliruokia voi ja saa olla, esim.nakit ja muusi, ranskalaiset, kunhan ei joka päivä eikä vaihtoehtona.
Me ollaan toimittu näin, ja viimeisen 2 vuoden aikana lapsi ei ole maistanut yhtäkään uutta ruokaa. Elää lähinnä päiväkodin aamupuurolla ja näkkileivällä, viikonloput pyhällä hengellä ja omenoilla. Ei kaikki nirsojen lasten vanhemmat kanna kotiin keksejä ja eineksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän niissä lukemattomissa köyhissä perheissä toimitaan, jotka ovat ruokajakelun armoilla? Liekö sieltäkin löytyy nenän nyrpistelijöitä?
einekset on halvinta. köyhien lapset mättää niitä mielellään kun ovat natriumglutamaattiriippuvuudessaan. tuoreet kasvikset ja vihannekset on kalliita. oletko miettinyt miksi köyhät ovat läskejä (siis suomessa, ei kehitysmaissa)? ei ole varaa syödä terveellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko nyt jo vittu että tuo "supermaistaja" on samanlainen myytti kuin "erityisherkkä"!
On niitä kyllä molempia, mutta yksi tuhannesta!
Rauhoitu, hyvä ihminen. :-)
Itselläni on kaksi "supermaistajaa", joten minulle asia ei ole myytti. En ota kantaa siihen, kuinka moni muu kärsii tuollaisesta ominaisuudesta, meillä se on vaikeuttanut elämää kyllä jonkin verran.
Itse olen ihan tavallinen, kuten myös kolmas lapsistani. Onhan tänä ollut itsellenikin haastavaa ymmärtää, miksi joku sanoo, että "limu sattuu ja polttaa" tai että pitsan rakenne tuntuu "väärältä suussa". Miksi melonit maistuvat, mutta mansikka kirvelee kurkussa.
Miksi joku on mielummin nälässä tuntikaupalla kuin syö puuroa.
Oikeasti terapeuttista lukea aina näitä kokemuksia supermaistajista. Itse olen sellainen ja tuo ominaisuus on valitettavasti periytynyt lapsilleni. Olen kyllä iän myötä, noin parikymppisestä lähtien oppinut syömään ja maistamaan kaikkea. Itse asiassa syön laajemmin kuin useimmat tuttuni. Silti mm.neuvolan painostuksesta olen stressannut jopa unettomia öitä lasteni 3 ja 4v nirsoilusta. Ensimmäiset ongelmat alkoivat 6kk iässä kun piti siirtyä karkeampiin ruokiin ja sormiruokailuun. Lapset oksensivat karkeat ruoat ulos ja puhumaan oppiessaan valittivat eri ruokien ominaisuuksista, klönteistä, limoista, rakeista jne. Samoin tietyt mausteet ja ruoan koostumukset saavat yökkäilemään. Tämä pätee myös herkkuihin. Ei maistu kakut, useimmat keksit, karkit, leivonnaiset, vesimeloni, marjat yms. Ainoastaan fazerin sininen suklaa maistuu ja muumikeksit. Lisäksi raffelsipsit. Synttäreillä käydessä kakut jää maistamatta, limsat juomatta. Mehuissa ei saa olla liikaa sokeria. Lista on loputon. Yritin ekat pari vuotta pakottaa syömään ja maistamaan, sitten totesin, että kyllä he joskus oppii maistelemaan. Eihän aikuisetkaan syö ruokia, joista eivät tykkää. Miksi lasten pitäisi? Joku mainitsi maanittelun ja lahjonnan auttavan, paitsi ettei auta ainakaan meillä. Itku ja kiukku vain tulee jankuttamisesta. Helpommalla pääsee, kun sanoo kerran että maista jos haluat, mutta ei ole pakko. 4v jo välillä maistelee uusia juttuja, kun antaa hänen itse päättää eikä tee asiasta liian suurta numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän niissä lukemattomissa köyhissä perheissä toimitaan, jotka ovat ruokajakelun armoilla? Liekö sieltäkin löytyy nenän nyrpistelijöitä?
einekset on halvinta. köyhien lapset mättää niitä mielellään kun ovat natriumglutamaattiriippuvuudessaan. tuoreet kasvikset ja vihannekset on kalliita. oletko miettinyt miksi köyhät ovat läskejä (siis suomessa, ei kehitysmaissa)? ei ole varaa syödä terveellisesti.
Köyhien lapsilla ei yleensä ole nirsoilua, koska kaikki maistuu ja tuntuu samanlaiselta teolliselta, oli ruoka mitä hyvänsä. Sen sijaan, kun ruoka valmistetaan itse hyvistä raaka-aineista, niin nirsoilua on odotettavissa, koska makuja ja ruoan koostumuksia on vain niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika myös tuollainen joka maistaa ruoissa kaikkia "kummalisuuksia". Klönttejä, möykkyjä, kirpeää ym ja omaa todella tarkan hajuaistin. Haistoi kerran ulos asti kun silitin vaatteita sisällä :D.
Ei syö just noita lakuja, salmiakkia, hilloja, ketsuppia, sitrushedelmiä, mehuja, limsaa tai sipsejä. Mutta monet noista onkin turhaa syömistä niin ei haittaa häntä eikä meitä vanhempia. Monelle muulle tuo onkin aina silmien pyörittelyn arvoinen asia "eiks se syö ketsuppia"....
Olen tuo vastaaja, jolla on kaksi nirsoa lasta.
Synttäreillä ja muissa lastenjuhlissa on välillä muiden mielestä kummallista, kun lapsi ei halua limsaa, ei syö kakkua, eikä hampurilainenkaan uppoa...
Nyt vanhempi nirsoilijani on oikein opettelemalla opetellut syömään pitsaa, ettei olisi kaveripiirissä ulkopuolinen. Mutta energiajuomia tai limuja ei edelleenkään suostu juomaan, mikä on tietysti todella hyvä asia tämän kaiken nirsoilun aiheuttamien hankaluuksien keskellä!Aito nirsoilija (supermaistaja?) ei siis rajoita nirsoiluaan vain esimerkiksi kasviksiin tai hedelmiin. Myös enemmistön herkut voivat olla "hirveän makuisia".
Tämä vanhin lapseni nykyään keskustelee kanssani näistä asioista ja pystyy selittämään paremmin tuntemuksiaan. Hänen mielestään on esimerkiksi vallan ihmeellistä, kuinka minä en tunne hiilihapon "polttavaa, hapanta kirvelyä", vaan nautin esimerkiksi cokiksesta.
Olen 50-vuotias johon lapsena päti kaikki tuo - hiilihappojuomat ja piparmintut polttivat suun karrelle, ketsuppi oli kuvottavan makeaa, suklaat ja lakut menivät mutta kaikki hillot, marmeladit ja lukuisat karkit ja mehut maistuivat syötäväksi kelvottoman makealle. Vihannekset ja hedelmät olivat enimmäkseen happamia, kitkeriä tai ylimakeita. Yllättäen pidin raa'asta sipulista, se on edelleen ruokavalioni peruskiviä. Mahtaako teidänkin lapsillanne olla sama lisäpiirre kuin minulla on aina ollut:olen herkkä kylmille ja kuumille ruoille mutta erityisesti juomille. Ehkä meillä on makuaistin lisäksi herkkä tuntoaisti? Annan jäätelön sulaa, en huoli jäitä juomiin ja muut hörppivät teen ja kahvin innolla kun minun suutani ne polttavat. Sama tietysti pätee keittoruokiin, olen aina viimeinen joka tyhjentää lautasen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että vain tietyn muotoinen pasta kelpaa, kertoo siitä että lapset vedättää vanhempiaan 6-0 eikä vanhemmat ilmeisesti edes tajua sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko nyt jo vittu että tuo "supermaistaja" on samanlainen myytti kuin "erityisherkkä"!
On niitä kyllä molempia, mutta yksi tuhannesta!
Rauhoitu, hyvä ihminen. :-)
Itselläni on kaksi "supermaistajaa", joten minulle asia ei ole myytti. En ota kantaa siihen, kuinka moni muu kärsii tuollaisesta ominaisuudesta, meillä se on vaikeuttanut elämää kyllä jonkin verran.
Itse olen ihan tavallinen, kuten myös kolmas lapsistani. Onhan tänä ollut itsellenikin haastavaa ymmärtää, miksi joku sanoo, että "limu sattuu ja polttaa" tai että pitsan rakenne tuntuu "väärältä suussa". Miksi melonit maistuvat, mutta mansikka kirvelee kurkussa.
Miksi joku on mielummin nälässä tuntikaupalla kuin syö puuroa.Oikeasti terapeuttista lukea aina näitä kokemuksia supermaistajista. Itse olen sellainen ja tuo ominaisuus on valitettavasti periytynyt lapsilleni. Olen kyllä iän myötä, noin parikymppisestä lähtien oppinut syömään ja maistamaan kaikkea. Itse asiassa syön laajemmin kuin useimmat tuttuni. Silti mm.neuvolan painostuksesta olen stressannut jopa unettomia öitä lasteni 3 ja 4v nirsoilusta. Ensimmäiset ongelmat alkoivat 6kk iässä kun piti siirtyä karkeampiin ruokiin ja sormiruokailuun. Lapset oksensivat karkeat ruoat ulos ja puhumaan oppiessaan valittivat eri ruokien ominaisuuksista, klönteistä, limoista, rakeista jne. Samoin tietyt mausteet ja ruoan koostumukset saavat yökkäilemään. Tämä pätee myös herkkuihin. Ei maistu kakut, useimmat keksit, karkit, leivonnaiset, vesimeloni, marjat yms. Ainoastaan fazerin sininen suklaa maistuu ja muumikeksit. Lisäksi raffelsipsit. Synttäreillä käydessä kakut jää maistamatta, limsat juomatta. Mehuissa ei saa olla liikaa sokeria. Lista on loputon. Yritin ekat pari vuotta pakottaa syömään ja maistamaan, sitten totesin, että kyllä he joskus oppii maistelemaan. Eihän aikuisetkaan syö ruokia, joista eivät tykkää. Miksi lasten pitäisi? Joku mainitsi maanittelun ja lahjonnan auttavan, paitsi ettei auta ainakaan meillä. Itku ja kiukku vain tulee jankuttamisesta. Helpommalla pääsee, kun sanoo kerran että maista jos haluat, mutta ei ole pakko. 4v jo välillä maistelee uusia juttuja, kun antaa hänen itse päättää eikä tee asiasta liian suurta numeroa.
Olin omassa perheessäni ainoa laatuani ja häpesin syvästi 'nirsouttani' kun pikkusisko söi reippaasti ja halulla mitä vaan ja minun 'selityksilleni' naureskeltiin. Eihän ruoka tai hammastahna voi sattua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotainhan pojat selvästi syövät kuitenkin.
Itse olin lapsesta asti allerginen tietyille ruoka-aineille, mutta kun kipeä maha ja ripuli eivät näy ulospäin niin eiväthän vanhempani tietenkään uskoneet. Sitten aikuisena kerran, äiti oli piilottanut sipulia ruokaan ja sanoi jälkeenpäin, et edes huomannut, ei sinulla mitään allergiaa ole. Vastauksena pierin varmaan minuutin ajan =D
Mitä pullomössövässykkä poikia. Äitinsä paaponu pilalle. Jäävät ilman naista.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen asia jota mammojen pitäisi kuunnella on nämä Hesarin ja muiden lehtien "kasvatussiantuntijat"!
Eiköhän meidän kannattaisi ottaa oppia vaikka ranskalaisista! Siellä lapset TOTTELEVAT ja oppivat että elämän moninaisuuteen kuuluu KAIKKIEN RUOKIEN. ihmeellinen maailma.
Ranskalaiset lapset sylkisivät makaronilaatikolle!
No eihän ne ranskalaislapset sitten ole hyvin kasvatettu tai tottuneita kaikkiin ruokiin jos kerran sylkisivät makaronilaatikolla.
Ja vanhemmat antavat periks. Näille ei pitäis enää ikinä ostaa sitä makaronilaatikkoa niin alkais ruoka maistua. Myös leivät, jugurtit yms välipalat pois niin johan alkais tavisruoka upota.
No äiti oli ainakin niin tuhdissa kunnossa, että joku siinä perheessä osaa syödä!!
Olen juuri tuollainen jutussa kuvailtu nirso lapsi. Esim. palaset jogurtissa kauhistus. Koskee myös makeita leivonnaisia, karkkeja jne. Esim. erikoinen juustokakku tuntuu suussa rakenteena kamalalta, myös oudot jäätelöt (kirsikka, tms. vastaavat) tai suklaat (erilaiset yhdistelmät) - ei kiitos.
Pakotettu maistamaan ja syömään on pienenä ja kokeiltu kaikkia muitakin keinoja, myös niitä huijauskeinoja (mm. piilotukset ja pieneksi pilkkomiset).
Edelleen aikuisena karsastan kaikkia outoja ja tuntemattomia ruokia (ruuan ulkonäkö, koostumus tai pelkkä nimi voi aiheuttaa reaktion). Ravintolassa on vaikea käydä, kun perusjuttuja ei tarjota tai et tiedä, mitä ruuassa on. Tutut ruuat ovat parhaita. Kuitenkin aikuisena on oppinut syömään joitakin oudompia (esim. herkkusienistä tykkään nykyään). Ruuasta ei pitäisi tehdä numeroa. Taivastelu tuntuu ikävältä.
En minä tahallani ole nirso. Tätä on monen vaikea ymmärtää. Paljon helpommallahan sitä pääsisi, jos voisi syödä aina ja kaikkea. Olen tällaisille jopa hieman kateellinen.