Lue keskustelun säännöt.
HS: En syö, tuumaavat Max ja Marius useimmista ruuista.
20.07.2017 |
Maistamaan pakottaminen vain pahentaa lapsen nirsoilua, ja sipulin piilottaminen ruokaan on epäreilua – lastenpsykiatri neuvoo, miten valikoivan lapsen voi saada syömään http://www.hs.fi/elama/art-2000005295537.html
Tässä oli järkeviä ajatuksia maistattamisesta "pakolla". Kuinka monessa perheessä käytetään sitä periaatetta, että kerran pitää kaikkea maistaa?
Kommentit (162)
Kaksi lapsistani ovat juuri tuollaisia kuin nuo pojat, kolmas taas syö ihan mitä vaan. Samalla tavalla kaikki on kasvatettu ja ruokaa tarjottu. Nuo kaksi ovat olleet ihan vauvasta saakka äärimmäisen nirsoja, heti ihan ekoista soseista alkaen. Valitsevat edelleen mielummin nälässä olemisen kuin epämieluisan ruuan.
Ilmeisesti he siis maistavat maut ja kokevat ruuan rakenteet eri tavalla kuin me "tavikset"? Omat nirsot lapseni nimenomaan valittavat esimerkiksi "kummallisista klimpeistä" tai että jokin tuntuu suussa pahalta, sattuu jopa. Hiilihapollisia juomia eivät suostu juomaan ollenkaan, koska hiilihapot "tuntuvat pahalta suussa."
En ole pakottanut maistamaan koskaan. Nyt nirsoista vanhempi on jo 14 ja pikkuhiljaa ruokavalioon on ilmestynyt kuin itsestään uusia juttuja. En painosta, kunhan joka päivä syö jotain kasvista, hedelmää ja proteiinia. Näillä mennään.
P.S. Myös herkkujen suhteen ovat yhtä äärimmäisen nirsoja. Eivät esimerkiksi pidä mistään kirpeästä, eivätkä salmiakista, lakusta, mistään, missä on täytettä, kuten esim. kakut, munkit ja leivokset.
Olisinpa itsekin tuolla tavalla nirso....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tunnen aikuisen, joka on lapsena pakotettu syömään ruoka-ainetta, josta hän ei pitänyt. Nyt aikuisena hän ei syö tuota ruoka-ainetta, eikä hänen perheensäkään "saa pitää" tuosta ruoka-aineesta. Hän myös aina muistaa mainita tämän suureen ääneen että hänen miehensäkään ei muuten pidä tästä ruoka-aineesta. En voi olla ajattelematta, että pakottaminen ei ole koskaan hyvä asia ja sillä ei saada koskaan mitään toivottua lopputulosta.
Mun perhe kiusas mua lapsena kun olin ennakkoluuloinen, mun ruokaan, mukiin, juustosnobi alle yms piilotettiin pahojaruokia. Kun lähdin paniikissa oksennus suussa juoksemaan vessaan, niin mulle naurettiin.
Pakko oli maistaa kaikkea. Vanhemmat latoi huiman määrän ruokaa lautaselle ja pakko oli syödä kaikki vaikka ei olisi vatsaan mahtunu. Jos ei syöny tuli selkäsauna. Paljaalle perseelle remmiä, kunnon tukkapölly. Tähän päälle vielä se sanallinen väkivalta ja mun ruokapöydässä jatkuva kyttääminen, jota tapahtuu edelleen, vaikka olen 30v.
En saanut valikoida tai sanoa että joku aiheuttaa yökkireaktion sillä "ei ollu meilläkään varaa nuorena valita.
Oon ollu terapiassa monta vuotta. Liuta mt diagnooseja, itsensä viiltelyä, hakkaamista, syömishäiriö, vaikea masennus, sos tilanteiden pelko..
Mutta edelleen vanhemmat väittää ettei ne oo tehny mitää väärää.
Makuaistimus on jokaisella yksilöllinen ja siksi ruoka maistuu ja tuntuu erilaiselta. Ns. supermaistajat maistavat esimerkiksi kitkerät ruoka-aineet suorastaan järkyttävän voimakkaina.
Älä koskaan kuvittele, että tietäisit miltä jokin ruoka toisen mielestä maistuu.
Viimeinen asia jota mammojen pitäisi kuunnella on nämä Hesarin ja muiden lehtien "kasvatussiantuntijat"!
Eiköhän meidän kannattaisi ottaa oppia vaikka ranskalaisista! Siellä lapset TOTTELEVAT ja oppivat että elämän moninaisuuteen kuuluu KAIKKIEN RUOKIEN. ihmeellinen maailma.
Ranskalaiset lapset sylkisivät makaronilaatikolle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en syö mitään kasviksia tai hedelmiä sisältävää. Ravintoloissa on helvetin vaikeaa käydä. Käy just ja just joku pizza bolognese. Pippuripihvit kunhan ei ole mitään sieniä ja salaatit saa puskettua pois.
tai no ruohosipuli, valkosipuli, peruna, nokkoset ja pinaatti käy. Riisiäkin joskus syöny. En ole ihan ehdoton.
Mutta joku salaatti, tomaatti, kurkku, omena tai ananasta sisältävä annos... juu ei todellakaan. En syö.
Vierailija kirjoitti:
Makuaistimus on jokaisella yksilöllinen ja siksi ruoka maistuu ja tuntuu erilaiselta. Ns. supermaistajat maistavat esimerkiksi kitkerät ruoka-aineet suorastaan järkyttävän voimakkaina.
Älä koskaan kuvittele, että tietäisit miltä jokin ruoka toisen mielestä maistuu.
Tämä on juuri se tekosyy jolla suomijuntit vuodesta toiseen perustelevat "Mää en tykkää!" -asennettaan. Silkkaa lapsellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä poika myös tuollainen joka maistaa ruoissa kaikkia "kummalisuuksia". Klönttejä, möykkyjä, kirpeää ym ja omaa todella tarkan hajuaistin. Haistoi kerran ulos asti kun silitin vaatteita sisällä :D.
Ei syö just noita lakuja, salmiakkia, hilloja, ketsuppia, sitrushedelmiä, mehuja, limsaa tai sipsejä. Mutta monet noista onkin turhaa syömistä niin ei haittaa häntä eikä meitä vanhempia. Monelle muulle tuo onkin aina silmien pyörittelyn arvoinen asia "eiks se syö ketsuppia"....
Meillä lapset alkoi nirsoilemaan aloitettuaan tarhan. Sitä ennen lappoivat suuhunsa kaiken mitä tarjoili. Nyt ainoa keino saada lapset maistamaan jotain on syödä itse ja kun lapsi kysyy mitä syön vastaan ettet varmasti tästä tykkää, tää on tämmöstä aikuisten ruokaa. No heti haluavat maistaa, välillä pyytävät lisää välillä toteavat etteivät tosiaan tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makuaistimus on jokaisella yksilöllinen ja siksi ruoka maistuu ja tuntuu erilaiselta. Ns. supermaistajat maistavat esimerkiksi kitkerät ruoka-aineet suorastaan järkyttävän voimakkaina.
Älä koskaan kuvittele, että tietäisit miltä jokin ruoka toisen mielestä maistuu.
Tämä on juuri se tekosyy jolla suomijuntit vuodesta toiseen perustelevat "Mää en tykkää!" -asennettaan. Silkkaa lapsellisuutta.
Ei, kyllä supermaistajia löytyy ihan joka kansallisuudesta. Eivät suomalaiset ole mitenkään erityisiä tässä.
Makuaistimukset vaihtelevat valtavasti yksilöiden välillä. Kaikki ovat ihan "normaaleja" silti. Nämä ominaisuudet ovat olleet olemassa jo niiltä ajoilta, kun alkuihmiset vasta opettelevat tunnistamaan syötäviä asioita myrkyllisistä.
Tutustu hieman tutkimuksiin asiasta. Ihmiset tosiaankin maistavat makuja eri tavoin. Sinun tapasi ei ole sen oikeampi kuin naapurin Pertinkään.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen asia jota mammojen pitäisi kuunnella on nämä Hesarin ja muiden lehtien "kasvatussiantuntijat"!
Eiköhän meidän kannattaisi ottaa oppia vaikka ranskalaisista! Siellä lapset TOTTELEVAT ja oppivat että elämän moninaisuuteen kuuluu KAIKKIEN RUOKIEN. ihmeellinen maailma.
Ranskalaiset lapset sylkisivät makaronilaatikolle!
En nyt tiedä makaronilaatikolle sylkemisestä, mutta muuten olen samaa mieltä. Yksittäisen asiantuntijan lausuntoihin on syytä suhtautua varauksella, varsinkin jos sellaiseen törmää jossain valtamediassa. Valtaosan ajasta tilanne on joko se että asiantuntija on oikeasti "asiantuntija", tai sitten toimittaja on oikonut mutkat suoriksi.
Ei yksittäisen asiantuntijan mielipiteistä voi vetää oikein mitään muuta kuin houkuttelevia otsikoita. Sen sijaan siitä on ihan toistettavaa tutkimustietoa, että uusiin makuihin tottumiseen menee 10-20 maistelukertaa jos ei ole oppinut/opetellut kohtaamaan niitä, ja että varsinkin lapset ovat uutuutta karttavia luonnostaan. Tästä voi tietenkin vetää omat johtopäätöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä onkin aina suomalainen ongelma? Väittäisin että vika on ns suomalaisessa arkiruoassa, pahvinmakuiset makaronilaatikot ja väärin tehdyt bologneset meillä vaan ovat sitä jokapäiväistä pakkoruokaa. Kasviksia ja hedelmiä ei osata arvostaa. Jne jne.
Vain Suomessa on aikuisia miehiä, jotka pelkäävät ruokaa! Raavaan miehen saa melkein itkun partaalle kun pyytää tämän syömään tomaattia tai sipuliruokaa! Asia on niin absurdi että ulkomaalaiset eivät pysty sitä käsittämään. Minäkään en pysty.
Yhtäkkiä Suomi on täynnä supermaistajia, laktoosi-intolerantteja ja muita vammaisia!
Sori, nämä asiat on todistettu nurin jo kauan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarhan ja laitosten ruoat tunnetusti sitä hirveintä mössöä. Muistan itse itkeneeni kun tarjottiin puuroja ja vellejä. Inhoan lämpimän maidon makua. Itse asia maidon maku on ällöttävä, maitotuotteet ja kerma sen sijaan nam.
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika myös tuollainen joka maistaa ruoissa kaikkia "kummalisuuksia". Klönttejä, möykkyjä, kirpeää ym ja omaa todella tarkan hajuaistin. Haistoi kerran ulos asti kun silitin vaatteita sisällä :D.
Ei syö just noita lakuja, salmiakkia, hilloja, ketsuppia, sitrushedelmiä, mehuja, limsaa tai sipsejä. Mutta monet noista onkin turhaa syömistä niin ei haittaa häntä eikä meitä vanhempia. Monelle muulle tuo onkin aina silmien pyörittelyn arvoinen asia "eiks se syö ketsuppia"....
Olen tuo vastaaja, jolla on kaksi nirsoa lasta.
Synttäreillä ja muissa lastenjuhlissa on välillä muiden mielestä kummallista, kun lapsi ei halua limsaa, ei syö kakkua, eikä hampurilainenkaan uppoa...
Nyt vanhempi nirsoilijani on oikein opettelemalla opetellut syömään pitsaa, ettei olisi kaveripiirissä ulkopuolinen. Mutta energiajuomia tai limuja ei edelleenkään suostu juomaan, mikä on tietysti todella hyvä asia tämän kaiken nirsoilun aiheuttamien hankaluuksien keskellä!
Aito nirsoilija (supermaistaja?) ei siis rajoita nirsoiluaan vain esimerkiksi kasviksiin tai hedelmiin. Myös enemmistön herkut voivat olla "hirveän makuisia".
Tämä vanhin lapseni nykyään keskustelee kanssani näistä asioista ja pystyy selittämään paremmin tuntemuksiaan. Hänen mielestään on esimerkiksi vallan ihmeellistä, kuinka minä en tunne hiilihapon "polttavaa, hapanta kirvelyä", vaan nautin esimerkiksi cokiksesta.
Tomaatti, sipuli ja muut kitkerät vihannekset ovat juuri niitä, jotka maistuvat supermaistajan suussa ihan myrkylle. Ethän itsekään söisi pahalta maistuvaa ruokaa. Totuttelu ei auta, jos omaa tehokkaamman makuaistin. Supermaistajat onneksi vanhenevat ja makusilmujen määrä vähenee. Ehkä 60-70-vuotiaana makuaistimus on tuhoutunut niin paljon, että supermaistajakin pystyy syömään kitkeriä ruokia.
Tässä jutussahan ei ole kyse yksittäisen asiantuntijan mielipiteestä vaan ihan tieteellisesti tutkimuksin todennetuista jutuista.
Ei kaiken ruoan tarvitsekaan olla jotain superlemppariherkkua, vaan on ihan hyvä oppia syömään sellaistakin mistä ei hirveästi tykkää. Aikuisena kuitenkin tulee paljon tilanteita joissa saa vain lapsellisen leiman jos nyrpistelee jotain eikä suostu syömään, varsinkin ulkomailla työjutuissa on parasta olla loukkaamatta isäntäväkeä vaatimalla kanaa ja ranskalaisia jollain vieraan kunniaksi järjestetyllä perinnepäivällisellä.
Makaronilaatikko on kyllä hirveää.
Jos ruokailusta tehdään iso numero vauvasta alkaen, vaistoaa vauva sen. Ymmärrettävää toki, että soseita syöttävä vanhempi (yleensä äiti) stressaa vauvan kasvusta, koska sitä tarkoin neuvolassa syynätään.
Mutta totta on myös, että ihmiset ovat erilaisia persoonia jo aivan pienestä pitäen.
SIlti on suuri merkitys ympäristöllä, vanhemmilla, aikuisilla, jotka tekevät ruokaa ja ruokailevat yhdessä.
Hyvin herkästi ja äkkiä ruokakysymyksistä tulee vallankäyttöä sekä mielenosoitus: esim. eräskin "nakeilla kasvatettu=on aina saanut periksi kaiken ruokailussa" lapsenlapsi kieltäytyy syömästä mummon tekemää ruokaa, koska mummo ei tee ruokaa nakeista, vakuumipakatuista broilereista, valmislihapiirakoista, jne.
Kuulemma mummon ruoka maistuu pahalta....Tämä aiheuttaa surua mummolle.
Itse havaitsin ruokanirsoilulle erään keinon: runsaasti - todella paljon - toimintaa, ulkona juoksemista, pelaamista, kaikkea mahdollista noin neljä tuntia putkeen. Kummasti hernekeitto maistui! Toinen, yllättävä keino on ollut kauniisti kattaminen. Pöytä on kaunis, värikäs.
Mutta ymmärrän hyvin turhautumista, kun laittaa hyvää, monipuolista ruokaa - ja kuitenkaan se ei kelpaa.
Usko nyt jo vittu että tuo "supermaistaja" on samanlainen myytti kuin "erityisherkkä"!
On niitä kyllä molempia, mutta yksi tuhannesta!
Meillä ei koskaan ole tarvinnut maistaa edes. Kun asiasta ei tee mitään numeroa, niin lähes aina ovat halunneetkin maistaa jos ei ensimmäisellä kerralla niin seuraavalla.
Aikuisia ovat ja ei ole ruoka-ainetta, jota eivät söisi.
Usein nämä pakotetut ovat nirsoja vielä aikuisenakin. Minusta jotenkin vastenmielistä, että isoilla ihmisillä on kaiken maailman "en syö sitä ja sitä" -listoja ilman mitään terveydellistä syytä.
En tiedä, mikä johtaa tuollaiseen Maxin ja Mariuksen tilanteeseen. Voisin veikata, että turha kouhkaaminen asiasta, vaikkei mitään pakkomaistamista harrastettaisikaan. Vallankäyttöä helposti lapsen puolelta. Sitten, kun ruuasta tulee valtapelin välinen puolin ja toisin, on tilannetta vaikea enää korjata.