HS: En syö, tuumaavat Max ja Marius useimmista ruuista.

Päiväkodissa oli pakko maistaa eli syödä lautanen tyhjäksi. Jos ei syönyt, ei saanut leipää ja maitoa. Lapsi pärjäsi ihan hyvin 4 vuotta sillä, että söi kotona aamulla aamupalan ja seuraavan kerran sai ruokaa heti, kun tultiin kotiin. Päiväkodissa oltiin sitä mieltä, että tämä on hyvä systeemi, vika on lapsessa.

Ja 41 jatkaa, olen tehnyt pinaattilättyjä myös itse, lihapullia teen viikoittain, samoin makaronilaatikkoa. Mutta kuopukselle kelpaa vain einesversiot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten pitäisi tehdä kun lapsi ei syö, jos ei saa pakottaa maistamaan? Minulla kaksi lasta. Esikoinen syö vaikka pieniä kiviä, kuopus söisi pelkkää leipää ja harvoja eineksiä. Sitten hän on kuitenkin kiukkuinen nälkäisenä. Alan olla aivan lopussa. Jos laitan viikon putkeen pelkkiä normaaleja terveellisiä kotiruokia kuten keittoja, patoja ja laatikoita, niin poika on sitten viikon syömättä, paitsi aamu- ja iltapaloilla syö leipää ja leikkelettä. Mitä ihmettä voi tehdä? :(

Kuka on opettanut lapsen syömään niitä eineksiä. Jos lapsi syö vaan nakkeja/kananugetteja ja rankalaisia/valkoista pastaa ketsupilla, niin jossainhan hän on niihin tottunut. Jos kotona tarjoillaa monipuolista, terveellistä kasvispitoista ruokaa, niin nirsokin lapsi löytää jotain mistä hän pitää. Itse lopettaisin kaiken epäterveellisen tarjoamisen ja miettisin mitä terveellistä lapsi suostuu syömään. Jokaisella ruoalla tarjoat jotain mitä nirsokin suostuu syömään hieman edes. Meillä laitetaan hieman kaikkea lautaselle ja rohkaistaan maistamaan, ei koskaan pakoteta. Joskus kestää vuosikin, ennen kun lapsi uskaltaa edes maistaa. Lopulta kuitenkin syövät hiukan edes kaikkea. Ruokapöydässä ollaan kohteliaita ja ei litää yök, hyi, en tykkää tästä puheita edes taaperolta. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta sen julistaminen on epäkohteliasta.

No eipä niitä eineksiä jatkuvasti olekaan. Ihanko oikeasti työssäkäyvän äidin ei ole ok tarjota KOSKAAN kalapuikkoja, pinaattilättyjä tai täytettyä tuorepastaa? Niitä on ollut väliin tarjolla ihan pakon edessä, tai sitten lomareissuilla vaikka valmislihapullia tai nakkeja. Ja kun on huomattu että niitä syö mielellään, niin niitä on pidetty ruokalistalla että edes joskus söisi jotain ns. kunnon ruokaa eikä pelkkää leipää.

Pitäisikö oikeasti pitää itsepäistä lasta vaikka viikko nälässä?

Tohon se varmaan pyrkii. Pystyy olemaan vaikka sen viikon syömättä "pahaa" ruokaa kun kuitenkin saa sitten niitä eineksiä mistä tykkää tai ihan vaan sitä leipää. Vanhemmuus sulla hukassa mutta miten vaan jos tykkäät olla kakarasi pompoteltavana :D. Terve lapsi ei itseään nälkään tapa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika myös tuollainen joka maistaa ruoissa kaikkia "kummalisuuksia". Klönttejä, möykkyjä, kirpeää ym ja omaa todella tarkan hajuaistin. Haistoi kerran ulos asti kun silitin vaatteita sisällä :D.

Ei syö just noita lakuja, salmiakkia, hilloja, ketsuppia, sitrushedelmiä, mehuja, limsaa tai sipsejä. Mutta monet noista onkin turhaa syömistä niin ei haittaa häntä eikä meitä vanhempia. Monelle muulle tuo onkin aina silmien pyörittelyn arvoinen asia "eiks se syö ketsuppia"....

Tässä se on kirjoitettuna paljaimmillaan ja suoraan - usein nirsoilun takana on vanhempien hiljainen hyväksyntä ja jopa ylpeily asialla. Nirsoilu on heidän mielestään hianoa, lapsi on erityinen, 'supermaistaja', jolle ei sipsit ja lakut maistu. On se erityinen! Ja ehanaa kun muut pyörittelee vaan silmiään hämmästyksestä!

Useimmissa tapauksissa näin on, ei tarvitse kun vähän pöyhiä, niin se vanhempien asenne sieltä paljastuu. Omien lasten kustannuksella tietty.

Siskoni seurusteli aikoinaan miehen kanssa joka muisti aina luetella päivittäin ruokia joita hän ei VOINUT syödä. Paprika, kurkku, sienet jne. Lista oli loputon. Allergioita ei juntilla ollut. Lähinnä päässä vikaa. Kerran sisko teki lipstikkakeittoa ja äijä heitti kattilan seinään. Toisella kerralla mökkiolosuhteissa oli nopsasti tehty iso muurikkapannullinen pyttistä yllätysvieraille niin ukko kävi kiljumaan kovaan ääneen (purkki säilykeherkkuSIENIÄ oli joukossa): 'Yritätkö tappaa minut?!". Kyllä oli naapurin mummokin varmaan ihmeissään tuota kuunnellessaan.

Minulla on kolme lasta ja kotona on aina tehty ja syöty tavallista kotiruokaa. Jokaisella lapsella on kuitenkin jokin ruoka, josta eivät erityisemmin pidä, mutta kykenevät syömään jos on pakko. Sen lisäksi kahdella lapsella on ruoka-aineita, joita eivät kykene syömään oksentamatta.

En ole koskaan kiinnittänyt lasten syömisiin mitään huomiota, he ovat aina syöneet hyvin ja reippaasti. Minua jopa huvitti joskus, kun päiväkodissa kertoivat kuinka hyvin lapseni olivat syöneet, ihan kuin se olisi jotenkin erityisen hyvä saavutus.

Koskaan en ole pakottanut lapsiani maistamaan mitään, olen ajatellut, että opettelevat sitten isompina jos haluavat, maailma ei kaadu siihen, että jokin ruoka ei heille maistu. Minusta lasta on turha kiusata ruoalla. Ruokailun pitäisi olla jokaiselle mukavaa, eikä mikään stressin aihe. 

Nyt lapset ovat jo aikuisia ja syövät edelleen hyvin ja monipuolisesti. Kahdella on vielä muutama inhokki, mutta tuskin asia vaikuttaa heidän elämäänsä mitenkään. Pakottamalla maistamaan vastenmielisiä ruokia, olisin vain turhaan kiusannut lapsia, ei heistä sen täydellisempiä aikuisia olisi kuitenkaan tullut, vaikka olisivat koko lapsuutensa yökkineet lautasen äärellä.

Jos meidän nirsolle ei olisi sanottu, että pitää maistaa edes ihan nokare niin tuo ei söisi koskaan mitään muuta kuin muussia ja lihapullia. Todella monta kertaa hän on todennut heti pöytään tullessaan "en tykkää!" ja kun on pyydetty edes maistamaan niin hän onkin maistettuaan tykännyt ruoasta ja pyytänyt vielä lisää.

Minun piti maistaa pienenä kaikkea, koska vanhemmat sanoivat minulle ettet voi sanoa jonkun asian olevan hyvää tai pahaa, ellei sinulla ole siitä omaa kokemusta.

Tänä päivänä syön melkeinpä kaikkea, kokkaan melkeinpä kaikkea ja lomamatkoilla on kiva kokeilla kaikkea eksoottista.

Kaikki tuttavanirsoperheet menevät Thaimaahan tai Kanarialle ja käyvät niissä olevissa suomalais- tai ruotsalaisravintoloissa syömässä lihapullia - koko viikon. Siis uskomatonta, kannattaako reissuun ylipäätään lähteä jos ei halua kokeilla yhtään mitään uutta ruokavalion suhteen? Thaimaassa turisteille tarjoillaan mietoja vaihtoehtoja heidän ruuistaan.

Monessa perheessä typerät vanhemmat sanovat jostain ruuasta ääneen että "yöök ei tuota voi syödä", joten tottakai lapset ottavat mallia ja kuvittelevat sen olevan pahaa.

Eräässä perheessä vanhemmat eivät voineet kuulemma sietää oliiveja eikä fetajuustoa, mutta lapsensa oli käymässä meillä eikä kehdannut olla maistamatta, ja tykkäsi niistä kuin hullu puurosta :D Kysyi että saako tulla meille toistekin syömään niitä (kreikkalaisessa salaatissa) koska isänsä ja äitinsä eivät varmasti niitä osta kun sanovat että ne on pahoja ja ettei niitä kukaan syö.

Vierailija kirjoitti:

Tarhan ja laitosten ruoat tunnetusti sitä hirveintä mössöä. Muistan itse itkeneeni kun tarjottiin puuroja ja vellejä. Inhoan lämpimän maidon makua. Itse asia maidon maku on ällöttävä, maitotuotteet ja kerma sen sijaan nam.

Ei välttämättä. Meillä lapset tottuivat pienessä yksityisessä tarhassa voimakkaasti kasvis-vihannespainotteisiin ruokiin joita maustettiin valkosipulilla jne. Tykkäsivät, minun piti pyytää reseptejä kun lapset halusivat noita kotonakin ;)

Suomessa tuntuu olevan paljon äitejä, jotka ikään kuin ylpeilevät sillä, että heidän lapsensa ovat nirsoja ruoan suhteen. No kai tuokin on sitten yksi tapa tehdä itsestään/lapsistaan 'erityisiä'.

Paljastaa kyllä perhedynamiikasta jotain varsin ikävää. En ole törmännyt vastaavaan 'Meidänpä Inkeri ei syö punajuurta eikä tykkää hiilihapollisista juomista' - 'leuhkimiseen' muualla maailmassa vaikka olen asunut ulkomailla (eri maissa) vuosia.

Meidän italialainen au pair ei syönyt kalaa, salaattia, eikä juonut viiniä. Se siitä välimeren ruokavaliosta, on niitä nirsoja sielläkin =)

Olen kertonut tämän täällä aiemminkin mutta meidän suvun joulupöytä notkui kaikkia mahdollisia herkkuja. Ruokavaihtoehtoja oli valehtelematta sata kpl ja suvussani on hyviä kokkeja eli odotan joka vuosi innoissani noita meidän joulupöytiä.

Seurustelin tuohon aikaan uuden miehen kanssa jolla ikää muistaakseni 23 kuten itselläni, ja joka ei pitänyt graavatuista, savustetuista tai paistetuista kaloista, ei keitetyistä tai höyryytetyistä vihanneksista, tai vihanneksista ylipäätään. Ei mausteista, ei edes sinapista eikä ketsupista. Ei sienistä. Ei mistään laatikoista, ei edes perunalaatikosta. Söi kyllä mielellään Mäkkärin purilaisia tai paahtoleipää kinkulla ja joskus juustolla.

Meillä muilla oli lautaset täynnä kaikkea, jopa sukulaisten lapsilla, mutta hänen lautasensa keskellä oli vain pari kinkkuviipaletta ja taisi olla tippa jotain ruskeaa peruskastiketta. Muut katsoivat hänen lautastaan säälien, ja huomasin että äidilläni joka oli tilaisuuden järjestänyt, oli melkein tippa silmässä kun yhdelle ei kelpaa mikään. Ei ottanut viiniäkään jotka oli huolella valittu iltaa varten, mutta joku tietty olut sentään kelpasi.

Tajusin jo tuossa vaiheessa että ei tuosta mitään tule ja että miten voisin ikinä matkustaa tulevaisuudessa tuollaisen miehen kanssa joka ei pysty syömään mitään kun kaikki muka maistuu niin ällöttävälle. Toivottavasti löysi lopulta kaltaisensa nirsonaisen ;)

Ihan vauvasta meillä tarjottiin mahdollisuutta maistaa erilaisia makuja. Ihmeelliset asiat kiinnosti, taapero pisteli blinejä ja mätiä tyytyväisenä, hieman vanhempi lapsi rakastui etikkapohjaiseen salaatinkastikkeeseen. Olen kehottanut maistamaan mutta syödä ei ole tarvinnut jos maku ei kiinnosta, aina ollut tarjolla useampia ruokia joista valita. Meillä lapset inhosivat pienenä makujen sotkemista, niinpä tein salaatit laittamalla tomaatit yhteen reunaan, kurkut toiseen jne, kelpasi paljon paremmin näin. Enpä muista ruokapöydässä tappeluita, korkeintaan teinivaiheessa komensin pojan syömään varsinaisen ruuan ennen herkkuja. Nykyään nuoria aikuisia, kumpikin syö suht terveellisesti, ovat hoikkia ja terveitä. Eniten kotiopeista lapsille jää jälki yksittäisten ruoka-aineiden sijaan tapa syödä: meillä on päivittäin pöydässä salaattia, hedelmiä ja marjoja ja noita aikuiset lapsetkin syövät mielellään, sen sijaan ranskanperunat, paneeratut ruuat jne oli harvinaisia ja lapsille kehittyi suht terveellinen maku ruuan suhteen: ylirasvainen tai ylimakea ei maistu kuin poikkeustapauksissa.

Suomessa törmää turhan usein siihen että lapsi meluaa kaupassa molemmille vanhemmille että "yööök en syö tuota hyyi" ja sitten vanhemmat yrittävät siinä tiedustella hellävaraisesti ja vellihousuiseen sävyyn siltä kirkuvalta lapseltaan että mitä me sitten laitettaisiin ruuaksi, mitä sinä haluat syödä kultapieni.

Keski-Euroopassa, jossa asuin pitkään muutamassa eri maassa, niin tuttavaperheiden lapsia tai kenenkään lapsia ei juuri otettu edes marketiin, toinen vanhemmista teki ostokset. Jos lapsi toivoi jotain tiettyä ruokaa niin hän joutui itse osallistua sen valmistamiseen Tämä oli lapsille jännittävää että sai tehdä aikuisten kanssa aikuisten juttuja kuten kokata eli siellä lapset oppivat nuoresta saakka kokkaamisen ilot. Ruokapöytiin ei koskaan tuotu kännyköitä, mutta Suomessa lapset leikkii kännyillä ja tableteilla pöydässä ja odottaa että äidit tai isät lappaa ruokansa pöytään.

Asuimme ulkomailla isän työn vuoksi kun olin alle kouluikäinen, kävin paikallisessa kansainvälisessä päiväkodissa 5-6 vuotiaana.

Meille opetettin siellä mm. pizzan, pastan, patonkien, muffinssien, suklaakeksien ja kaiken muun valmistusta, parin aikuisen päiväkotiopettajan seurassa. Oli jännää saada maistaa omia tuotoksia muiden lasten kanssa ja vaadin että valmistetaan niitä äidin ja isän kanssa kotonakin. Vanhemmat olivat huvittuneita tilanteesta että kun lapset kokkaa, mutta ovat sanoneet myöhemmin että olipa hyvä että kävit sitä päiväkotia kun alkoi kaikki ruuat maistumaan ja innostuit ruuanlaitosta niin nuoresta saakka muutenkin.

Minä mietin miten terve luonnonvalinta ei vielä ole karsinut näitä sihtikurkkuja pois?! Ei voi edistää terveyttä. Ei eläinmaailmassakaan tällaista ole, vaan ne poikaset jotka eivät syö sitä mitä tarjotaan menehtyvät.

Ja siis meillä on myös sihtikurkku. On alipainoinen ja keskittymiskyvytön. Minkäs teet.

Ruoka on se mikä on. Sitä syödään tai ollaan syömättä. Meillä syödään monipuolisesti erilaisia ruokia joka päivä. Jos ei syö, niin on nälissään. En rupea maanittelemaan tai pakottaamaan maistamaan. Otan lapset mukaan ruoanlaittoon ja puhutaan paljon ruoasta. Mistä ruoka tulee, mitä muualla päin maailmaa syödään, miksi joku on terveellistä/epäterveellistä, mitä vitamiineja on esim. tomaatissa ja miten se vitamiini vaikuttaa jne.

Hyvällä ruokahalulla lautaselta häviää niin simpukat ja artisokat kuin muusit ja lihapullat. Joskus ei vain maistu ja silloin ei syö. Ei maailma siihen kaadu, joskus ei vaan maistu meille aikuisillekkaan.

Suomalaiset on edelleen niin ennakkoluuloisia jopa ruuan suhteen, siksi myrkyttävät jälkikasvunsakin samoilla ennakkoluuloperiaatteilla.

Itse havaitsin ruokanirsoilulle erään keinon: runsaasti - todella paljon - toimintaa, ulkona juoksemista, pelaamista, kaikkea mahdollista noin neljä tuntia putkeen. Kummasti hernekeitto maistui! Toinen, yllättävä keino on ollut kauniisti kattaminen. Pöytä on kaunis, värikäs.

Mutta ymmärrän hyvin turhautumista, kun laittaa hyvää, monipuolista ruokaa - ja kuitenkaan se ei kelpaa.[/quote]

Tuo kuvailemasti havainto on meille länkkäreille melko tuntematon ilmiö nimeltä NÄLKÄ. Se kun saa ruoan kuin ruoan maistumaan. Ellei tosiaan ole sitten jostain syvemmästä ongelmasta kysymys.

Itsekin olen ovelasti maistattanut lapsilla uusia ruokia esim. futistreenien jälkeen, kun ovat todella nälkäisiä, ja kas, hyvin maistuu niin sienet kuin  "kummalliset" juustotkin. Ja näitä siis aiemmin ei ole suostuneet syömään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei koskaan ole tarvinnut maistaa edes. Kun asiasta ei tee mitään numeroa, niin lähes aina ovat halunneetkin maistaa jos ei ensimmäisellä kerralla niin seuraavalla. 

Aikuisia ovat ja ei ole ruoka-ainetta, jota eivät söisi. 

Usein nämä pakotetut ovat nirsoja vielä aikuisenakin. Minusta jotenkin vastenmielistä, että isoilla ihmisillä on kaiken maailman "en syö sitä ja sitä" -listoja ilman mitään terveydellistä syytä. 

En tiedä, mikä johtaa tuollaiseen Maxin ja Mariuksen tilanteeseen. Voisin veikata, että turha kouhkaaminen asiasta, vaikkei mitään pakkomaistamista harrastettaisikaan. Vallankäyttöä helposti lapsen puolelta. Sitten, kun ruuasta tulee valtapelin välinen puolin ja toisin, on tilannetta vaikea enää korjata. 

Ehkä sitten ymmärtäisit, jos oksennusrefleksiä pukkaa, kun yrität kylässä kohteliaisuuttasi maistaa. Haju- ja makuaisti ovat geneettisiä ominaisuuksia, jotka poikkeavat yksilöiden välillä.