HS: En syö, tuumaavat Max ja Marius useimmista ruuista.

Minä en voi edelleenkään syödä kypsennettyjä vihanneksia missään muodossa. Lapsena koin niiden rakenteen kuvottavana, en myöskään kestä ollenkaan makean vivahteita ihan ruokaruuassa. Kypsennetyt vihannekset ovat sellaisia ällöimeliä.

Lapsena minut pakotettiin syömään näitä, jos en pystynyt syömään, sain remmistä ja tukkapöllyä.

En tiedä olisinko tottunut noihin jos tuollaista pakottamista ei olisi ollut.

Joskus nieleskelin itku kurkussa isoja porkkananpaloja kokonaisena selkäsaunan pelossa.

Vierailija kirjoitti:

Kävin lapsena ala-astetta sekä Tanskassa että Ruotsissa, molemmissa vuoden verran. Siellä kaikki lapset söi kaikkea, en koskaan kuullut kenenkään sanovan ettei syö jotain tai että jokin on pahaa. Kaikki meni suuhun mitä annettiin eikä mikään erottunut millään tavalla huonon makuisena, kaikki oli joko tosi hyvää, keskitason hyvää tai kelvollisen hyvää. Katkaravutkin opittiin kuorimaan jo kun olin lapsi, ja kaikki piti niistä. Vanhemmat pistivät meidät kuorimaan ne itse.

Palattiin Suomeen ja menin suomalaiseen kouluun niin heti ensimmäisestä koulupäivästä saakka joka toinen oppilas valitti että se ja se ruoka on pahaa, sitä ei pysty syömään, hyi oksennan jos joudun syömään sitä tai tätä. Olin luonnollisesti ihan hämilläni, ja minusta kaikki ruoka oli oikeasti ihan hyvää, mutta jälkeenpäin huomasin monien aikuisten käyttäytyvän ihan samalla tavalla ruokaa kohtaan :-o

Toisaalta ei ihme että tanskalaiset ja ruotsalaiset ravintolat pärjää ja kahmii niitä michelintähtiä, koska noissa maissa arvostetaan ruokaa enemmän mitä täällä. Luulisi sen olevan toisin päin eli koska Suomessa on nähty nälkää niin uskoisi suomalaisten arvostavan ruokaa ja erilaisia ruokia enemmän.

Arvaapa vaan kun minut opetettiin lapsena maistamaan kaikkea ja siksi jo lapsena tykkäsin mm. voissa paistetuista etanoista, liemessä keitetystä naudan kielestä, simpukoista, äyriäistä, mädistä yms.

Kyllä vaan sai kuulla ison yökkimiskuoron aina kun koulussa piti luetella lempiruokia 😁

Nykyään edelleen aikuisenakin saa kuulla yökkimistä noista. Oma mieskin on niin rajoittunut ruoan suhteen, ettei koskekaan mihinkään kebabia erikoisempaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en voi edelleenkään syödä kypsennettyjä vihanneksia missään muodossa. Lapsena koin niiden rakenteen kuvottavana, en myöskään kestä ollenkaan makean vivahteita ihan ruokaruuassa. Kypsennetyt vihannekset ovat sellaisia ällöimeliä.

Lapsena minut pakotettiin syömään näitä, jos en pystynyt syömään, sain remmistä ja tukkapöllyä.

En tiedä olisinko tottunut noihin jos tuollaista pakottamista ei olisi ollut.

Joskus nieleskelin itku kurkussa isoja porkkananpaloja kokonaisena selkäsaunan pelossa.

Tällainen on tietysti kammottavaa sadismia ja toivon, että nykypäivänä yhdenkään lapsen ei tarvitse syödä pelon ilmapiirissä. 

Jos koet puutteena kypsennettyjen vihannesten syömisen, niin kokeile vaikka kukkakaaligratiinia. Kukkakaali ei muutu kypsennettäeässä imeläksi kuten porkkana. 

Entä täytetyt paprikat uunissa? On totta, että useimpien kasvisten maku "pehmenee" ja muuttuu vähän makeammaksi kyllä, mutta kokeilemalla varmaan löytyy sopiviakin. Juurekset tuppaavat juuri menemään makeampaan suuntaa. Vaikkapa kesäkurpitsa ja munakoiso ei niinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika myös tuollainen joka maistaa ruoissa kaikkia "kummalisuuksia". Klönttejä, möykkyjä, kirpeää ym ja omaa todella tarkan hajuaistin. Haistoi kerran ulos asti kun silitin vaatteita sisällä :D.

Ei syö just noita lakuja, salmiakkia, hilloja, ketsuppia, sitrushedelmiä, mehuja, limsaa tai sipsejä. Mutta monet noista onkin turhaa syömistä niin ei haittaa häntä eikä meitä vanhempia. Monelle muulle tuo onkin aina silmien pyörittelyn arvoinen asia "eiks se syö ketsuppia"....

Meillä myös hyvin tarkka lapsi. Ruoka ei saa tuntua oudolta ja uudet maut vaatii tottuttelua. Erittäin tarkka hajuaisti myös. Lapsella on aistiyliherkkyys, jota hoidetaan toimintaterapiassa. Ja monelle tämä on joku kynnyskysymys, miksi en vain pakota lasta syömään jotain ja miksi lapsi ei meinaa kylässä syödä tarjottuja ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän niissä lukemattomissa köyhissä perheissä toimitaan, jotka ovat ruokajakelun armoilla? Liekö sieltäkin löytyy nenän nyrpistelijöitä?

einekset on halvinta. köyhien lapset mättää niitä mielellään kun ovat natriumglutamaattiriippuvuudessaan. tuoreet kasvikset ja vihannekset on kalliita. oletko miettinyt miksi köyhät ovat läskejä (siis suomessa, ei kehitysmaissa)? ei ole varaa syödä terveellisesti.

Aikamoinen myytti tuo "kasvikset kalliita - eines halpaa".

Esim. linssikeitto:

400g pkt linssejä n. 2€

500g porkkanoita n. 1,50€

Sipulia muutama, n. 0,50€

Pussi perunaa n. 1€

Iso kattilallinen linssikeittoa n. 5€. Linssien proteiinipitoisuuden vuoksi täyttävää keveydestä huolimatta ja erittäin terveellistä.

Samalla rahalla tietty saa pussin pakasteranskisia ja paketin makkaraa, jonka jälkeen nopeasti uudelleen nälkä + huonot ravintoarvot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän niissä lukemattomissa köyhissä perheissä toimitaan, jotka ovat ruokajakelun armoilla? Liekö sieltäkin löytyy nenän nyrpistelijöitä?

einekset on halvinta. köyhien lapset mättää niitä mielellään kun ovat natriumglutamaattiriippuvuudessaan. tuoreet kasvikset ja vihannekset on kalliita. oletko miettinyt miksi köyhät ovat läskejä (siis suomessa, ei kehitysmaissa)? ei ole varaa syödä terveellisesti.

Aikamoinen myytti tuo "kasvikset kalliita - eines halpaa".

Esim. linssikeitto:

400g pkt linssejä n. 2€

500g porkkanoita n. 1,50€

Sipulia muutama, n. 0,50€

Pussi perunaa n. 1€

Iso kattilallinen linssikeittoa n. 5€. Linssien proteiinipitoisuuden vuoksi täyttävää keveydestä huolimatta ja erittäin terveellistä.

Samalla rahalla tietty saa pussin pakasteranskisia ja paketin makkaraa, jonka jälkeen nopeasti uudelleen nälkä + huonot ravintoarvot.

Niin ja meilläkin kolmihenkisen perheen nettotulot tällä hetkellä n. 2000€ yhteensä.

Mutta haluan silti satsata terveelliseen ruokaan ja siksi metsästän edullisia terveellisiä ruokaideoita.

Koska pidemmällä tähtäimellä maksaa itsensä takaisin terveyden (ja terveydenhuoltokustannusten) muodossa takaisin.

Ja vielä tuohon " köyhillä ei varaa syödä terveellisesti", meillä syödään tänään kampelaa (3kpl yht. 4,36€), perunaa (n. 1€, pitää käydä hakemassa) ja vähän kauden kasviksia parilla eurolla.

Eli kaikkien kolmen hengen ruoka n. 7€.

Tuoretiskin tarjouksia kannattaa välillä katsella niiden eineshyllyjen sijaan 😉

Ihmeellisiä kuvitelmia nämäkin, että nirsot syövät vain mautonta ruokaa tai eineksiä. Itse söin raskausaikoina todella mausteisia ruokia ja monipuolisesti. Söin kyllä välillä töissä myös mauttomia eineksiä. Lapsista tuli silti nirsoja, mutta nimenomaan niin että tykkäävät tosi voimakkaista mauista. Nirsous esiintyy nimenomaan ruoan koostumuksessa ja makeudessa tai mauttomuudessa. Voimakkaista makutottumuksista huolimatta eivät syö mitä tahansa maustettuna. Ruoassa täytyy yhdistyä oikea maku, koostumus ja tuntuma. Esimerkiksi naudanliha ei mene alas millään tavalla maustettuna tai hienonnettuna. Sen sijaan kana ja porsas maistuu, jos ne maustaa tarpeeksi ja antaa sopivan pieninä paloina, erityisesti possu pitää olla leikattu oikein lihassyiden mukaisesti.

vieraskin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika myös tuollainen joka maistaa ruoissa kaikkia "kummalisuuksia". Klönttejä, möykkyjä, kirpeää ym ja omaa todella tarkan hajuaistin. Haistoi kerran ulos asti kun silitin vaatteita sisällä :D.

Ei syö just noita lakuja, salmiakkia, hilloja, ketsuppia, sitrushedelmiä, mehuja, limsaa tai sipsejä. Mutta monet noista onkin turhaa syömistä niin ei haittaa häntä eikä meitä vanhempia. Monelle muulle tuo onkin aina silmien pyörittelyn arvoinen asia "eiks se syö ketsuppia"....

Meillä myös hyvin tarkka lapsi. Ruoka ei saa tuntua oudolta ja uudet maut vaatii tottuttelua. Erittäin tarkka hajuaisti myös. Lapsella on aistiyliherkkyys, jota hoidetaan toimintaterapiassa. Ja monelle tämä on joku kynnyskysymys, miksi en vain pakota lasta syömään jotain ja miksi lapsi ei meinaa kylässä syödä tarjottuja ruokia.

Mitenhän tämä aistiyliherkkyys lääketieteellisesti todetaan? 

Olen työni puolesta näitä nähnyt ja kyseessä ovat vain ylihysteeriset vanhemmat, jotka eivät voi myöntää kasvatukseen liittyviä puutteita. 

Miten voi olla niin vaikea ymmärtää, että yksikään lapsi ei kuole lihapadan ääreen. 

Ja mitä sitten, jos on koiran hajuaisti (sehän onkin vain miljoonakertainen ihmiseen nähden). 

Onko koira nirso? Koira syö roskiksestakin ihan kaiken, jos vain saa. Totta kai koirankin  -- tämän todellisen supermaistajan -- saa nirsoksi, jos antaa vain herkkuja. 

Koira on juuri oiva esimerkki siitä, että superaistit eivät tuo nirsoutta kuin näiden koirahullujen kodeissa. 

Yksi juttu,mikä jää huomioitta.. Molemmat vanhemmat ovat ylipainoisia ja blogin mukaan perhe ei juuri harrasta liikuntaa. Olisi kiinnostavaa nähdä,miten nirsoja lapset olisivat kun viettäisivät viikon sporttiperheen kyydissä - kyllä se nirsous kasrisee kun yhdistää turhista välipaloista luopumiseen vaikka vaelluksen Lapissa. Lisäksi ylipainoiset vanhemmat tarvitsisivat ehkä itsekin ohjausta syömisessä?

Vierailija kirjoitti:

vieraskin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika myös tuollainen joka maistaa ruoissa kaikkia "kummalisuuksia". Klönttejä, möykkyjä, kirpeää ym ja omaa todella tarkan hajuaistin. Haistoi kerran ulos asti kun silitin vaatteita sisällä :D.

Ei syö just noita lakuja, salmiakkia, hilloja, ketsuppia, sitrushedelmiä, mehuja, limsaa tai sipsejä. Mutta monet noista onkin turhaa syömistä niin ei haittaa häntä eikä meitä vanhempia. Monelle muulle tuo onkin aina silmien pyörittelyn arvoinen asia "eiks se syö ketsuppia"....

Meillä myös hyvin tarkka lapsi. Ruoka ei saa tuntua oudolta ja uudet maut vaatii tottuttelua. Erittäin tarkka hajuaisti myös. Lapsella on aistiyliherkkyys, jota hoidetaan toimintaterapiassa. Ja monelle tämä on joku kynnyskysymys, miksi en vain pakota lasta syömään jotain ja miksi lapsi ei meinaa kylässä syödä tarjottuja ruokia.

Mitenhän tämä aistiyliherkkyys lääketieteellisesti todetaan? 

Olen työni puolesta näitä nähnyt ja kyseessä ovat vain ylihysteeriset vanhemmat, jotka eivät voi myöntää kasvatukseen liittyviä puutteita. 

Miten voi olla niin vaikea ymmärtää, että yksikään lapsi ei kuole lihapadan ääreen. 

Ja mitä sitten, jos on koiran hajuaisti (sehän onkin vain miljoonakertainen ihmiseen nähden). 

Onko koira nirso? Koira syö roskiksestakin ihan kaiken, jos vain saa. Totta kai koirankin  -- tämän todellisen supermaistajan -- saa nirsoksi, jos antaa vain herkkuja. 

Koira on juuri oiva esimerkki siitä, että superaistit eivät tuo nirsoutta kuin näiden koirahullujen kodeissa. 

Aistiyliherkkyyteen liittyy paljon muutakin, kuin pelkät ongelmat ruuan kanssa. Meillä on pienestä asti tsempattu maistamaan kaikkea ja tarjottu erilaista ruokaa. Kotona myöskin kuri on kohdillaan, huonoon käytökseen puututtu aina jne. Emme mielestämme ole mitään ylihysteerisiä tai ylisuojelevaisia, päin vastoin, moniin muihin verrattuna. Työsi puolesta olet varmasti nähnyt kaikenlaista, mutta ilmeisesti et ymmärrä tällaisista asioista mitään, se on hyvin valitettavaa.

Mä en tajua, jos kaikkia ruoka-aineita on ihan pienestä saakka syötetty tasaisin väliajoin, niin missä vaiheessa se inho sitä ruokaa kohtaan tulee? Jos 4v saa ensimmäisen kerran maistaa porkkanaa, niin en yhtään ihmettele jos ei porkkanasta tykkää, sama juttu sipulin yms kanssa.

Eikai se lapsi yhtäkkiä vain totea ennen hyvin maistuneeesta ruoasta, että hän ei syö? Tajusko kukaan pointtiani?

vieraskin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vieraskin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika myös tuollainen joka maistaa ruoissa kaikkia "kummalisuuksia". Klönttejä, möykkyjä, kirpeää ym ja omaa todella tarkan hajuaistin. Haistoi kerran ulos asti kun silitin vaatteita sisällä :D.

Ei syö just noita lakuja, salmiakkia, hilloja, ketsuppia, sitrushedelmiä, mehuja, limsaa tai sipsejä. Mutta monet noista onkin turhaa syömistä niin ei haittaa häntä eikä meitä vanhempia. Monelle muulle tuo onkin aina silmien pyörittelyn arvoinen asia "eiks se syö ketsuppia"....

Meillä myös hyvin tarkka lapsi. Ruoka ei saa tuntua oudolta ja uudet maut vaatii tottuttelua. Erittäin tarkka hajuaisti myös. Lapsella on aistiyliherkkyys, jota hoidetaan toimintaterapiassa. Ja monelle tämä on joku kynnyskysymys, miksi en vain pakota lasta syömään jotain ja miksi lapsi ei meinaa kylässä syödä tarjottuja ruokia.

Mitenhän tämä aistiyliherkkyys lääketieteellisesti todetaan? 

Olen työni puolesta näitä nähnyt ja kyseessä ovat vain ylihysteeriset vanhemmat, jotka eivät voi myöntää kasvatukseen liittyviä puutteita. 

Miten voi olla niin vaikea ymmärtää, että yksikään lapsi ei kuole lihapadan ääreen. 

Ja mitä sitten, jos on koiran hajuaisti (sehän onkin vain miljoonakertainen ihmiseen nähden). 

Onko koira nirso? Koira syö roskiksestakin ihan kaiken, jos vain saa. Totta kai koirankin  -- tämän todellisen supermaistajan -- saa nirsoksi, jos antaa vain herkkuja. 

Koira on juuri oiva esimerkki siitä, että superaistit eivät tuo nirsoutta kuin näiden koirahullujen kodeissa. 

Aistiyliherkkyyteen liittyy paljon muutakin, kuin pelkät ongelmat ruuan kanssa. Meillä on pienestä asti tsempattu maistamaan kaikkea ja tarjottu erilaista ruokaa. Kotona myöskin kuri on kohdillaan, huonoon käytökseen puututtu aina jne. Emme mielestämme ole mitään ylihysteerisiä tai ylisuojelevaisia, päin vastoin, moniin muihin verrattuna. Työsi puolesta olet varmasti nähnyt kaikenlaista, mutta ilmeisesti et ymmärrä tällaisista asioista mitään, se on hyvin valitettavaa.

Ymmärrän hyvinkin: "aistiyliherkän" paperit saa lähinnä vanhempien raportoinnilla: ei siedä kosketusta, suuttuu väärissä tilanteissa, ei syö ruokaa. 

Kysyinkin, että mitä kovaa lääketieteellistä dataa on koko asiasta? Et vastannut siihen. 

Ja vaikka olisikin olemassa neurologista oikeaa aistiyliherkkyyttä, niin mitä sitten? Parempi kohdella sitä lasta ihan kuin muitakin eikä kantaa einesmakaronilaatikkoa pöytään, kun lapsi on sen keksinyt ainoana vaihtoehtona, jota haluaa. 

Yksikään lapsi ei kuole ruuan ääreen nälkään. Poikkeuksena tietysti anorektikot, mutta tämä on tietysti kulttuurisidonnainen elintasosairaus yhtä lailla. 

Ihanko tosissanne väitätte, että jos lapsenne joutusi Pietarin katulapseksi, niin edelleen vaatisi Saarioisten einesmakaronilaatikkoa tai pinaattilettuja ainoana ruokana. 

No uskossaan autuuaksi jokainen... En väitä, ettei joku ole herkempi makuaistiltaan kuin toinen, mutta mihin se saa johtaa perheen ruokapöydässä on ihan toinen kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

vieraskin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vieraskin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika myös tuollainen joka maistaa ruoissa kaikkia "kummalisuuksia". Klönttejä, möykkyjä, kirpeää ym ja omaa todella tarkan hajuaistin. Haistoi kerran ulos asti kun silitin vaatteita sisällä :D.

Ei syö just noita lakuja, salmiakkia, hilloja, ketsuppia, sitrushedelmiä, mehuja, limsaa tai sipsejä. Mutta monet noista onkin turhaa syömistä niin ei haittaa häntä eikä meitä vanhempia. Monelle muulle tuo onkin aina silmien pyörittelyn arvoinen asia "eiks se syö ketsuppia"....

Meillä myös hyvin tarkka lapsi. Ruoka ei saa tuntua oudolta ja uudet maut vaatii tottuttelua. Erittäin tarkka hajuaisti myös. Lapsella on aistiyliherkkyys, jota hoidetaan toimintaterapiassa. Ja monelle tämä on joku kynnyskysymys, miksi en vain pakota lasta syömään jotain ja miksi lapsi ei meinaa kylässä syödä tarjottuja ruokia.

Mitenhän tämä aistiyliherkkyys lääketieteellisesti todetaan? 

Olen työni puolesta näitä nähnyt ja kyseessä ovat vain ylihysteeriset vanhemmat, jotka eivät voi myöntää kasvatukseen liittyviä puutteita. 

Miten voi olla niin vaikea ymmärtää, että yksikään lapsi ei kuole lihapadan ääreen. 

Ja mitä sitten, jos on koiran hajuaisti (sehän onkin vain miljoonakertainen ihmiseen nähden). 

Onko koira nirso? Koira syö roskiksestakin ihan kaiken, jos vain saa. Totta kai koirankin  -- tämän todellisen supermaistajan -- saa nirsoksi, jos antaa vain herkkuja. 

Koira on juuri oiva esimerkki siitä, että superaistit eivät tuo nirsoutta kuin näiden koirahullujen kodeissa. 

Aistiyliherkkyyteen liittyy paljon muutakin, kuin pelkät ongelmat ruuan kanssa. Meillä on pienestä asti tsempattu maistamaan kaikkea ja tarjottu erilaista ruokaa. Kotona myöskin kuri on kohdillaan, huonoon käytökseen puututtu aina jne. Emme mielestämme ole mitään ylihysteerisiä tai ylisuojelevaisia, päin vastoin, moniin muihin verrattuna. Työsi puolesta olet varmasti nähnyt kaikenlaista, mutta ilmeisesti et ymmärrä tällaisista asioista mitään, se on hyvin valitettavaa.

Ymmärrän hyvinkin: "aistiyliherkän" paperit saa lähinnä vanhempien raportoinnilla: ei siedä kosketusta, suuttuu väärissä tilanteissa, ei syö ruokaa. 

Kysyinkin, että mitä kovaa lääketieteellistä dataa on koko asiasta? Et vastannut siihen. 

Ja vaikka olisikin olemassa neurologista oikeaa aistiyliherkkyyttä, niin mitä sitten? Parempi kohdella sitä lasta ihan kuin muitakin eikä kantaa einesmakaronilaatikkoa pöytään, kun lapsi on sen keksinyt ainoana vaihtoehtona, jota haluaa. 

Yksikään lapsi ei kuole ruuan ääreen nälkään. Poikkeuksena tietysti anorektikot, mutta tämä on tietysti kulttuurisidonnainen elintasosairaus yhtä lailla. 

Ei meidän tapauksessa ainakaan ole minkään vanhempien raportoinnin perusteella tehty diagnooseja. Asia lähti liikkeelle jo tarhaikäisen lapsen kanssa tarhan henkilökunnan puolesta. On käyty psykologin tapaamisissa yms ja niissä ei vanhempien tarvitse olla paikalla ollenkaan. 

Me emme kanna einesmakaronilaatikoita pöytään, vaan tehdään sitä ruokaa mitä tehdään ja tarjotaan aina kasviksia yms monipuolisesti, vaikka lapsi ei joitain söisikään. Lapsi ei määrää mitä meillä on ruokana, vaan syö jos on syödäkseen, ruokaa tulee seuraavan kerran seuraavalla ruoka-ajalla. 

Edelleenkään aistiyliherkkyydet eivät ole pelkästään ruoka-asioihin vaikuttava asia, vaan moneen muuhunkin. Ruoka-ongelmat tulevat esille lähinnä muiden ihmisten ihmettelystä ja turhasta repostelusta. Onhan se ihan kamalaa jos juuri meidän erkki-enni ei halua syödä mummon tarjoaman kiisselin mansikoita. Kuulema Afrikkaan pitäisi lähettää kärsimään nälänhädästä ja mitä muita hienoja ja oikein aikuisia kommentteja on kuultu. Kuten myös se, että kasvatuksen puutetta -.- Osoittaa lähinnä kommentoijan katsantokannan kapeutta.

Kuules laktoosi-intoleranssia epäilevä, voin tulla teille syömään tavallista jäätelöä ja sitten turauttamaan kunnon ripulit teidän posliinipyttyyn! Uskotko sitten? Ei siihen kauan mene, suolisto tyhjenee mukavasti!

En ole ikinä ymmärtänyt tätä "on pakko syödä tai edes maistaa." miksi..? Muistan lapsena kun olin ihan täynnä ja äiti vahti vieressä että syön lautasen tyhjäksi, saatoin jopa oksentaa kun olin niin täynnä. Ihan kamalaa. Omat lapset syö sen mitä syö, mutta mitään välipaloja ei mennä hakemaan ennen seuraavaa ruokaa, Sitten jos tulee nälkä niin ehkä syö sitten ensi kerralla.

Vanhempien suhtautuminen ruokaan ja heidän syömishäiriönsä (olivat ne mitä tahansa) heijastuvat lapsiin. Syömisistä ja ruokailuista tehdään aina oma ohjelmanumeronsa, ja se voi sekoittaa lapsen suhtautumisen syömiseen ja ruokiin yleensä.

Pakko vielä kommentoida tuota syömisen ohjelmanumeroa. Olen jo aiemmin kertonut tähän ketjuun nirsoista lapsistani ja kun aina paheksutaan esim. älypuhelimien ja pädien käyttöä ruokapöydässä, niin aiheutanpa lisäpahennusta. Nimittäin meillä lapset syö huomattavasti paremmin, kun lastenohjelmat pyörii nenän alla. Joskus alas menee jopa epämieluisia lusikkaan "piilotettuja ruoka-aineksia" huomaamatta, kun on oikein mieluisa ohjelma, johon he keskittyy.

Vierailija kirjoitti:

Pakko vielä kommentoida tuota syömisen ohjelmanumeroa. Olen jo aiemmin kertonut tähän ketjuun nirsoista lapsistani ja kun aina paheksutaan esim. älypuhelimien ja pädien käyttöä ruokapöydässä, niin aiheutanpa lisäpahennusta. Nimittäin meillä lapset syö huomattavasti paremmin, kun lastenohjelmat pyörii nenän alla. Joskus alas menee jopa epämieluisia lusikkaan "piilotettuja ruoka-aineksia" huomaamatta, kun on oikein mieluisa ohjelma, johon he keskittyy.

Nirsolla lapsella tuo voi olla toimiva tapa, kun huomio kiinnittyy johonkin muuhun kuin itse syömiseen. Hyödynnän tätä myös itse näin aikuisena ja luen usein jotain samalla, kun syön. Asun yksin, joten kukaan ei tästä häiriinny.

Monista kommenteista huomaa, ettei osalla ole todellista kosketuspintaa nirsoiluun ollenkaan. Ei siinä ole kyse maistamisen puutteesta, välipaloista tai tahdosta.

Olen (laiha) nirso, en ole saanut välipaloja, en valita ruokia ja pakotettu maistamaan kaikkea mahdollista. Ei auttanut. En ikinä kohtelisi toista nirsoa vastaavalla ymmärtämättömällä tavalla.