Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
30+ markkina-arvoista, kriteereistä ja pariutumisesta
19.07.2017 |
Täällä oli eilen viimeksi ketju, jossa joku palstamies valitti siitä, kuinka naiset ensin nuorena ovat jännämiesten kanssa ja huolivat kilttimiehiä vasta sitten, kun haluavat perheen. (Mikä kyllä itsestäni on maailman luonnollisin asia, koska 17-vuotiaana on pikkuisen erilaiset odotukset parisuhteelle ja parisuhdekumppanille kuin 27-vuotiaana, mutta ei siitä nyt sen enempää.) Samaan aikaan täällä väitetään jatkuvasti, ettei parisuhteita synny, koska naiset ovat nirsoja eikä heille kelpaa kukaan.
Olin muutama vuosi sitten mukana eräässä sinkkuyhteisössä yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. Suurin osa jäsenistä ja lähes kaikki naisista mahtuivat 30-55 ikähaarukkaan ja sielläkin enimmäkseen 35-35 vuotiaisiin. Miehissä oli jonkin verran nuorempia, mutta paljon myös tuota ikäluokkaa. Yhteisön tavoite oli, että sen kautta löytyisi parisuhteita niitä kaipaaville.
Ei ilmeisesti löytynyt ja syyksi näen itse sen, että jos nyt naisetkaan eivät kovasti ryhmän miehistä innostuneet, niin kyllä ne olivat miehet, joille ryhmän naiset eivät kelvanneet. Lähes kaikki "ydinporukkamme" naiset olivat eronneita ja heillä oli lapsia. Miehistä suurin osa sen sijaan ensimmäisellä kierroksella. Eivät nuo miehet antaneet mitään mahdollisuuksia oman ikäluokkansa naisille. Joka ikinen heistä näytti odottavan alle kolmekymppistä lapsetonta naista, vaikka itsellä saattoi olla ikää jo yli 40 vuotta. Ja lapsettomuuden lisäksi oli ulkonäköön ja etenkin ruumiinrakenteeseen liittyviä odotuksia.
Jäin joidenkin jäsenten kanssa FB-ystäviksi sen jälkeen, kun erosin porukasta löydettyäni itselleni miehen sen ulkopuolelta. Tämän hetkisten tietojeni mukaan yhtä lukuun ottamatta kaikki naispuoliset entiset ryhmäläiset ovat nyt parisuhteessa (siis niistä, joihin minulla on edelleen fb:n kautta kontakti). Yksi naispuolinen on ilmeisesti luovuttanut lapsihaaveista (hän oli meistä ainoa lapseton) ja tekee nyt uraa ja matkustelee. Miehiä tuttavikseni jäi paljon vähemmän, mutta niistä muutamasta yksikään ei ole ainakaan julkisesti parisuhteessa, osalla lukee fb-statuksessa sinkku ja osa ei ainakaan mitenkään ilmaise, että olisi tullut perhettä tai että olisi joku nainen kuvioissa.
Jonkun mielestä tämä nyt tietysti osoittaa vain sen, että naisten on helppo saada parisuhde. Joo, totta, mutta kaikki ovat heteronaisia, joten on siinä aina joku mieskin saanut parisuhteen. Sellainen mies, jolle ei ole ollut este, että naisella on ollut elettyä elämää takana, jopa niitä jännämiehiä.
Mutta jokainen tottakai saa etsiä niin pitkään että löytää juuri haluamansa kumppanin. En itsekään olisi 40+ vuotiaana enää huolinut miestä, jolla olisi ollut pienet lapset, koska en enää halunnut elää lapsiperhe-elämää ja tehdä kesälomamatkoja Puuhamaahan. Ymmärrän siis erittäin hyvin, etteivät miehetkään halua hypätä valmiiseen lapsiperheeseen. Se, mitä yritän sanoa on, että silloin on kuitenkin turha nimittää NAISIA nirsoiksi. Ja jos sitä parisuhdetta alkaa etsiä vasta 30+ vuotiaana, niin fakta on, että useimmilla naisilla on silloin seksi- ja parisuhdehistoriaa. Nykyisin tosin vähemmän lapsia, koska lapset tehdään yhä vanhempina ja niitä tehdään yhä vähemmän.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Mistä ihmeestä ne kaikki naiset löytävät ensimmäisiksi suhteikseen niitä jännämiehiä? Ja mihin ne miehet sitten jäävät, kun naiset lähtevät toiselle kierrokselle kilttimiehiä metsästämään? Ja kenen kanssa ne naiset taas tällä toisella kierroksella pariutuvat, kun jännämiehet jätetään ja kilttimiehet eivät huoli.
Samat jännämiehet kierrättävät useita naisia. He eivät siis jää mihinkään, vaan ottavat yksinekertaisesti seuraavan naisen. Selittää myös miten jännämiehiä riittää kaikille naisille.
Toisella kierroksellaan eronneet naiset ovat saman ongelman edessä, jonka kanssa kilttimiehet ovat painineet koko ikänsä. Vaihtoehtona ottaa eronnut jännämies, tai olla yksin.
Ei selitä koko ilmiötä. Se ensimmäinen kierros kuitenkin kestää naisilla useamman vuoden, jolloin jännämiellä ei kuitenkaan voi olla monia naisia. Tai sitten naiset eivät käytännössä ole ollenkaan sillä ensimmäisellä kierroksella, vaan ova sinkkuina ihan yhtä kauan kuin ne kilttimiehetkin.
Niinpä. Tuohan on se yksi itselleni käsittämättömäksi jäänyt ilmiö, kuinka kaikki naiset voivat koska tahansa saada itselleen miehen (ja siis parisuhteeseen eikä vain seksiin) mutta silti samat jännämiehet pyörittävät kaikkia naisia. Se nyt vaan ei ole matemaattisesti mahdollista. Joka kerta, kun olen "sitouttanut jännämiehen itseeni" (koska palstateorian mukaan kaikki kumppanini ovat olleet jännämiehiä, koska he ovat olleet miehiä, jotka pystyvät saamaan naisia) niin hän on ollut pois muiden naisten saatavilta. Ja ei, he eivät ole salaa uskotelleet olevansa samaan aikaan monen muunkin kanssa suhteessa. Minä lasken parisuhteeksi vain suhteet, joissa tutustutaan toisen sukulaisiin, ollaan yhdessä sukujuhlissa, vietetään aikaa myös toisen ystävien kanssa jne. Aika vähän on Suomessa sellaisia miehiä, jotka pystyisivät edes kahden naisen kanssa pitämään yllä sellaista parisuhdetta, puhumattakaan että kierrossa olisi useampia naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton mies/nainen hoikka/normaalivartaloinen= hyvä jälleenmyyntiarvo
Lapsia miehellä/naisella pikkasen pläski/ huomattava ylipaino=huono jälleenmyyntiarvo
Vierailija kirjoitti:
Naiset vaan nyt ulosmittaa maksimaalisesti systeemin, missä valtio ottaa isän roolin maskumiehenä, jos tulee eroa. Voi siis ottaa jänniksen ja lisääntyä aika huoletta nuorena.
Veikkaan, että ennenpitkää Suomessakin "hyvinvointiyhteiskunta" vaihtuu kapitalismiin, kun pariutumatta jääneillä miehillä ei ole veronmaksumotivaatiota elättää muiden siittämiä äpäriä.
Tässähän se olennaisin jo tulikin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset vaan nyt ulosmittaa maksimaalisesti systeemin, missä valtio ottaa isän roolin maskumiehenä, jos tulee eroa. Voi siis ottaa jänniksen ja lisääntyä aika huoletta nuorena.
Veikkaan, että ennenpitkää Suomessakin "hyvinvointiyhteiskunta" vaihtuu kapitalismiin, kun pariutumatta jääneillä miehillä ei ole veronmaksumotivaatiota elättää muiden siittämiä äpäriä.
Tässähän se olennaisin jo tulikin..
Haha, sitä päivää odotellessa. Ainakin toistaiseksi ollaan pikemminkin huolestuttu siitä - siis myös miehet - etteivät suomalaiset enää tee lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
Aika ylimielistä tekstiä. Suurin osa seksinharrastajista on aivan tavan tallaajia, jotka eivät mitään rakettitiedettä ole siinä seksiä harrastessaan oppineet. SIis ihan niinkuin muissakin asioissa, peruspirkkoja ja -jannuja suurin osa ilman mitään suurempaa neroutta. Jos sellaisia seksineroja on olemassa (ja niitä lienee) ne löytynevät alan ammattilaisten joukosta, johon taas moni kirjoittelija ei täällä muista syistä koskisi pitkällä tikullakaan. Kuten on moneen kertaan tälläkin palstalla todettu, enemmän riippuu ihmisen asenteesta ja persoonasta miten "oppivaisesti" suhtautuu asiaan, ja harvalla nyt muutenkaan jokainen seksikerta on mitään suurta ilotulitusta, johtuen milloin mistäkin ulkoisista ja sisäisistä syistä. Sen sijaan seksin pilaa takuuvarmasti se jos alkaa miettimään kumppanin menneisyyksiä liikaa.
Ja en ole 30 v miesneitsyt vaan 45 v nainen, jolla kohtalainen määrä seksikumppaneita. Ylivertaisesti paras puhtaassa seksimielessä oli mieshenkilö, joka oli lukenut hirveästi seksiteknistä materiaalia netistä (plus näennäisesti varsin hyvän itseluottamuksen omaava), ja silti hänelläkin oli joitakin kummallisia luuloja naisten seksuaalisuudesta, joskaan ne eivät suoranaisesti haitanneet. Mukava tyyppi noin muuten, mutta ehkä tuo kiihkeä opiskelu kuitenkin kertoi siitä, että itseluottamus ei ollut aidosti hyvä. Ymmärrettävästi, koska hänellä oli muita ongelmia, ja käytti seksiä sitten "sitouttamiseen", koska muut asiat eivät olleet aivan reilassa. Kai naisilla on sama, onhan täälläkin ollut ketju "hullujen" naisten seksuaalisuudesta. Eli tosiaan ei mene niin, että seksin hyvyys korreloi aina positiivisesti suhteen laadun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Mistä ihmeestä ne kaikki naiset löytävät ensimmäisiksi suhteikseen niitä jännämiehiä? Ja mihin ne miehet sitten jäävät, kun naiset lähtevät toiselle kierrokselle kilttimiehiä metsästämään? Ja kenen kanssa ne naiset taas tällä toisella kierroksella pariutuvat, kun jännämiehet jätetään ja kilttimiehet eivät huoli.
Samat jännämiehet kierrättävät useita naisia. He eivät siis jää mihinkään, vaan ottavat yksinekertaisesti seuraavan naisen. Selittää myös miten jännämiehiä riittää kaikille naisille.
Toisella kierroksellaan eronneet naiset ovat saman ongelman edessä, jonka kanssa kilttimiehet ovat painineet koko ikänsä. Vaihtoehtona ottaa eronnut jännämies, tai olla yksin.
Ei selitä koko ilmiötä. Se ensimmäinen kierros kuitenkin kestää naisilla useamman vuoden, jolloin jännämiellä ei kuitenkaan voi olla monia naisia. Tai sitten naiset eivät käytännössä ole ollenkaan sillä ensimmäisellä kierroksella, vaan ova sinkkuina ihan yhtä kauan kuin ne kilttimiehetkin.
Niinpä. Tuohan on se yksi itselleni käsittämättömäksi jäänyt ilmiö, kuinka kaikki naiset voivat koska tahansa saada itselleen miehen (ja siis parisuhteeseen eikä vain seksiin) mutta silti samat jännämiehet pyörittävät kaikkia naisia. Se nyt vaan ei ole matemaattisesti mahdollista. Joka kerta, kun olen "sitouttanut jännämiehen itseeni" (koska palstateorian mukaan kaikki kumppanini ovat olleet jännämiehiä, koska he ovat olleet miehiä, jotka pystyvät saamaan naisia) niin hän on ollut pois muiden naisten saatavilta. Ja ei, he eivät ole salaa uskotelleet olevansa samaan aikaan monen muunkin kanssa suhteessa. Minä lasken parisuhteeksi vain suhteet, joissa tutustutaan toisen sukulaisiin, ollaan yhdessä sukujuhlissa, vietetään aikaa myös toisen ystävien kanssa jne. Aika vähän on Suomessa sellaisia miehiä, jotka pystyisivät edes kahden naisen kanssa pitämään yllä sellaista parisuhdetta, puhumattakaan että kierrossa olisi useampia naisia.
Olet käsittänyt väärin. Jännämies ei jää suhteeseen. Jännämies pokaa sinut baarista yhdeksi yöksi. Tapaat hänet ehkä vielä kerran - pari. Sitten jännämies katoaa. Ei soita tai vastaa. Ei pidä yhteyttä. Jännämies on jo uudella kierroksella uuden baari/tinder misun kanssa. Ehkä hän on ehtinyt kellistää heitä jo samassa ajassa muutaman. Jokainen nainen joutuu jännämiehen uhriksi ainakin kerran, moni useasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Mistä ihmeestä ne kaikki naiset löytävät ensimmäisiksi suhteikseen niitä jännämiehiä? Ja mihin ne miehet sitten jäävät, kun naiset lähtevät toiselle kierrokselle kilttimiehiä metsästämään? Ja kenen kanssa ne naiset taas tällä toisella kierroksella pariutuvat, kun jännämiehet jätetään ja kilttimiehet eivät huoli.
Samat jännämiehet kierrättävät useita naisia. He eivät siis jää mihinkään, vaan ottavat yksinekertaisesti seuraavan naisen. Selittää myös miten jännämiehiä riittää kaikille naisille.
Toisella kierroksellaan eronneet naiset ovat saman ongelman edessä, jonka kanssa kilttimiehet ovat painineet koko ikänsä. Vaihtoehtona ottaa eronnut jännämies, tai olla yksin.
Ei selitä koko ilmiötä. Se ensimmäinen kierros kuitenkin kestää naisilla useamman vuoden, jolloin jännämiellä ei kuitenkaan voi olla monia naisia. Tai sitten naiset eivät käytännössä ole ollenkaan sillä ensimmäisellä kierroksella, vaan ova sinkkuina ihan yhtä kauan kuin ne kilttimiehetkin.
Niinpä. Tuohan on se yksi itselleni käsittämättömäksi jäänyt ilmiö, kuinka kaikki naiset voivat koska tahansa saada itselleen miehen (ja siis parisuhteeseen eikä vain seksiin) mutta silti samat jännämiehet pyörittävät kaikkia naisia. Se nyt vaan ei ole matemaattisesti mahdollista. Joka kerta, kun olen "sitouttanut jännämiehen itseeni" (koska palstateorian mukaan kaikki kumppanini ovat olleet jännämiehiä, koska he ovat olleet miehiä, jotka pystyvät saamaan naisia) niin hän on ollut pois muiden naisten saatavilta. Ja ei, he eivät ole salaa uskotelleet olevansa samaan aikaan monen muunkin kanssa suhteessa. Minä lasken parisuhteeksi vain suhteet, joissa tutustutaan toisen sukulaisiin, ollaan yhdessä sukujuhlissa, vietetään aikaa myös toisen ystävien kanssa jne. Aika vähän on Suomessa sellaisia miehiä, jotka pystyisivät edes kahden naisen kanssa pitämään yllä sellaista parisuhdetta, puhumattakaan että kierrossa olisi useampia naisia.
Olet käsittänyt väärin. Jännämies ei jää suhteeseen. Jännämies pokaa sinut baarista yhdeksi yöksi. Tapaat hänet ehkä vielä kerran - pari. Sitten jännämies katoaa. Ei soita tai vastaa. Ei pidä yhteyttä. Jännämies on jo uudella kierroksella uuden baari/tinder misun kanssa. Ehkä hän on ehtinyt kellistää heitä jo samassa ajassa muutaman. Jokainen nainen joutuu jännämiehen uhriksi ainakin kerran, moni useasti.
No missä kohtaa ne naiset sitten pariutuivat niiden jännämiesten kanssa? Sehän tässä on koko ininän ydin, että naiset ovat parisuhteissa jännämiesten kanssa ja kilttimiehet jäävät ilman. Ja keskivertonaisille se pariutuminen on paljon helpompaa kuin kilttimiehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Mistä ihmeestä ne kaikki naiset löytävät ensimmäisiksi suhteikseen niitä jännämiehiä? Ja mihin ne miehet sitten jäävät, kun naiset lähtevät toiselle kierrokselle kilttimiehiä metsästämään? Ja kenen kanssa ne naiset taas tällä toisella kierroksella pariutuvat, kun jännämiehet jätetään ja kilttimiehet eivät huoli.
Samat jännämiehet kierrättävät useita naisia. He eivät siis jää mihinkään, vaan ottavat yksinekertaisesti seuraavan naisen. Selittää myös miten jännämiehiä riittää kaikille naisille.
Toisella kierroksellaan eronneet naiset ovat saman ongelman edessä, jonka kanssa kilttimiehet ovat painineet koko ikänsä. Vaihtoehtona ottaa eronnut jännämies, tai olla yksin.
Ei selitä koko ilmiötä. Se ensimmäinen kierros kuitenkin kestää naisilla useamman vuoden, jolloin jännämiellä ei kuitenkaan voi olla monia naisia. Tai sitten naiset eivät käytännössä ole ollenkaan sillä ensimmäisellä kierroksella, vaan ova sinkkuina ihan yhtä kauan kuin ne kilttimiehetkin.
Niinpä. Tuohan on se yksi itselleni käsittämättömäksi jäänyt ilmiö, kuinka kaikki naiset voivat koska tahansa saada itselleen miehen (ja siis parisuhteeseen eikä vain seksiin) mutta silti samat jännämiehet pyörittävät kaikkia naisia. Se nyt vaan ei ole matemaattisesti mahdollista. Joka kerta, kun olen "sitouttanut jännämiehen itseeni" (koska palstateorian mukaan kaikki kumppanini ovat olleet jännämiehiä, koska he ovat olleet miehiä, jotka pystyvät saamaan naisia) niin hän on ollut pois muiden naisten saatavilta. Ja ei, he eivät ole salaa uskotelleet olevansa samaan aikaan monen muunkin kanssa suhteessa. Minä lasken parisuhteeksi vain suhteet, joissa tutustutaan toisen sukulaisiin, ollaan yhdessä sukujuhlissa, vietetään aikaa myös toisen ystävien kanssa jne. Aika vähän on Suomessa sellaisia miehiä, jotka pystyisivät edes kahden naisen kanssa pitämään yllä sellaista parisuhdetta, puhumattakaan että kierrossa olisi useampia naisia.
Olet käsittänyt väärin. Jännämies ei jää suhteeseen. Jännämies pokaa sinut baarista yhdeksi yöksi. Tapaat hänet ehkä vielä kerran - pari. Sitten jännämies katoaa. Ei soita tai vastaa. Ei pidä yhteyttä. Jännämies on jo uudella kierroksella uuden baari/tinder misun kanssa. Ehkä hän on ehtinyt kellistää heitä jo samassa ajassa muutaman. Jokainen nainen joutuu jännämiehen uhriksi ainakin kerran, moni useasti.
Keskustelu olisi helpompaa, jos olisi yksimielinen käsitys siitä, kuka on jännämies. Sinun mukaasi se on yhden yön juttuja harrastava mies (siinä tapauksessa olen ollut monen jännämiehen kanssa ihan tietäen, että kyse on ollut molemmille vain yhden yön jutusta tai vakihoidosta joka kestää aikansa), mutta monen muun mukaan jännämiehyyteen ilmeisesti riittää se, että on "supliikki" ja itsevarma ja nuoresta saakka menestynyt naisten parissa. Eli kummasta tässä ketjussa nyt siis puhutaan? (Niin ja kolmannet ymmärtävät jännämiehillä tatuoituja retkuja ja pikkukriminaaleja, mikä on vielä oma määritelmänsä noiden kahden lisäksi.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Mistä ihmeestä ne kaikki naiset löytävät ensimmäisiksi suhteikseen niitä jännämiehiä? Ja mihin ne miehet sitten jäävät, kun naiset lähtevät toiselle kierrokselle kilttimiehiä metsästämään? Ja kenen kanssa ne naiset taas tällä toisella kierroksella pariutuvat, kun jännämiehet jätetään ja kilttimiehet eivät huoli.
Samat jännämiehet kierrättävät useita naisia. He eivät siis jää mihinkään, vaan ottavat yksinekertaisesti seuraavan naisen. Selittää myös miten jännämiehiä riittää kaikille naisille.
Toisella kierroksellaan eronneet naiset ovat saman ongelman edessä, jonka kanssa kilttimiehet ovat painineet koko ikänsä. Vaihtoehtona ottaa eronnut jännämies, tai olla yksin.
Ei selitä koko ilmiötä. Se ensimmäinen kierros kuitenkin kestää naisilla useamman vuoden, jolloin jännämiellä ei kuitenkaan voi olla monia naisia. Tai sitten naiset eivät käytännössä ole ollenkaan sillä ensimmäisellä kierroksella, vaan ova sinkkuina ihan yhtä kauan kuin ne kilttimiehetkin.
Niinpä. Tuohan on se yksi itselleni käsittämättömäksi jäänyt ilmiö, kuinka kaikki naiset voivat koska tahansa saada itselleen miehen (ja siis parisuhteeseen eikä vain seksiin) mutta silti samat jännämiehet pyörittävät kaikkia naisia. Se nyt vaan ei ole matemaattisesti mahdollista. Joka kerta, kun olen "sitouttanut jännämiehen itseeni" (koska palstateorian mukaan kaikki kumppanini ovat olleet jännämiehiä, koska he ovat olleet miehiä, jotka pystyvät saamaan naisia) niin hän on ollut pois muiden naisten saatavilta. Ja ei, he eivät ole salaa uskotelleet olevansa samaan aikaan monen muunkin kanssa suhteessa. Minä lasken parisuhteeksi vain suhteet, joissa tutustutaan toisen sukulaisiin, ollaan yhdessä sukujuhlissa, vietetään aikaa myös toisen ystävien kanssa jne. Aika vähän on Suomessa sellaisia miehiä, jotka pystyisivät edes kahden naisen kanssa pitämään yllä sellaista parisuhdetta, puhumattakaan että kierrossa olisi useampia naisia.
Olet käsittänyt väärin. Jännämies ei jää suhteeseen. Jännämies pokaa sinut baarista yhdeksi yöksi. Tapaat hänet ehkä vielä kerran - pari. Sitten jännämies katoaa. Ei soita tai vastaa. Ei pidä yhteyttä. Jännämies on jo uudella kierroksella uuden baari/tinder misun kanssa. Ehkä hän on ehtinyt kellistää heitä jo samassa ajassa muutaman. Jokainen nainen joutuu jännämiehen uhriksi ainakin kerran, moni useasti.
Keskustelu olisi helpompaa, jos olisi yksimielinen käsitys siitä, kuka on jännämies. Sinun mukaasi se on yhden yön juttuja harrastava mies (siinä tapauksessa olen ollut monen jännämiehen kanssa ihan tietäen, että kyse on ollut molemmille vain yhden yön jutusta tai vakihoidosta joka kestää aikansa), mutta monen muun mukaan jännämiehyyteen ilmeisesti riittää se, että on "supliikki" ja itsevarma ja nuoresta saakka menestynyt naisten parissa. Eli kummasta tässä ketjussa nyt siis puhutaan? (Niin ja kolmannet ymmärtävät jännämiehillä tatuoituja retkuja ja pikkukriminaaleja, mikä on vielä oma määritelmänsä noiden kahden lisäksi.)
Sittenhän meillä menisi pohja koko keskustelulta, kun ei voisi vaihtaa sitä merkitystä tilanteen mukaan. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Mistä ihmeestä ne kaikki naiset löytävät ensimmäisiksi suhteikseen niitä jännämiehiä? Ja mihin ne miehet sitten jäävät, kun naiset lähtevät toiselle kierrokselle kilttimiehiä metsästämään? Ja kenen kanssa ne naiset taas tällä toisella kierroksella pariutuvat, kun jännämiehet jätetään ja kilttimiehet eivät huoli.
Samat jännämiehet kierrättävät useita naisia. He eivät siis jää mihinkään, vaan ottavat yksinekertaisesti seuraavan naisen. Selittää myös miten jännämiehiä riittää kaikille naisille.
Toisella kierroksellaan eronneet naiset ovat saman ongelman edessä, jonka kanssa kilttimiehet ovat painineet koko ikänsä. Vaihtoehtona ottaa eronnut jännämies, tai olla yksin.
Ei selitä koko ilmiötä. Se ensimmäinen kierros kuitenkin kestää naisilla useamman vuoden, jolloin jännämiellä ei kuitenkaan voi olla monia naisia. Tai sitten naiset eivät käytännössä ole ollenkaan sillä ensimmäisellä kierroksella, vaan ova sinkkuina ihan yhtä kauan kuin ne kilttimiehetkin.
Niinpä. Tuohan on se yksi itselleni käsittämättömäksi jäänyt ilmiö, kuinka kaikki naiset voivat koska tahansa saada itselleen miehen (ja siis parisuhteeseen eikä vain seksiin) mutta silti samat jännämiehet pyörittävät kaikkia naisia. Se nyt vaan ei ole matemaattisesti mahdollista. Joka kerta, kun olen "sitouttanut jännämiehen itseeni" (koska palstateorian mukaan kaikki kumppanini ovat olleet jännämiehiä, koska he ovat olleet miehiä, jotka pystyvät saamaan naisia) niin hän on ollut pois muiden naisten saatavilta. Ja ei, he eivät ole salaa uskotelleet olevansa samaan aikaan monen muunkin kanssa suhteessa. Minä lasken parisuhteeksi vain suhteet, joissa tutustutaan toisen sukulaisiin, ollaan yhdessä sukujuhlissa, vietetään aikaa myös toisen ystävien kanssa jne. Aika vähän on Suomessa sellaisia miehiä, jotka pystyisivät edes kahden naisen kanssa pitämään yllä sellaista parisuhdetta, puhumattakaan että kierrossa olisi useampia naisia.
Olet käsittänyt väärin. Jännämies ei jää suhteeseen. Jännämies pokaa sinut baarista yhdeksi yöksi. Tapaat hänet ehkä vielä kerran - pari. Sitten jännämies katoaa. Ei soita tai vastaa. Ei pidä yhteyttä. Jännämies on jo uudella kierroksella uuden baari/tinder misun kanssa. Ehkä hän on ehtinyt kellistää heitä jo samassa ajassa muutaman. Jokainen nainen joutuu jännämiehen uhriksi ainakin kerran, moni useasti.
Keskustelu olisi helpompaa, jos olisi yksimielinen käsitys siitä, kuka on jännämies. Sinun mukaasi se on yhden yön juttuja harrastava mies (siinä tapauksessa olen ollut monen jännämiehen kanssa ihan tietäen, että kyse on ollut molemmille vain yhden yön jutusta tai vakihoidosta joka kestää aikansa), mutta monen muun mukaan jännämiehyyteen ilmeisesti riittää se, että on "supliikki" ja itsevarma ja nuoresta saakka menestynyt naisten parissa. Eli kummasta tässä ketjussa nyt siis puhutaan? (Niin ja kolmannet ymmärtävät jännämiehillä tatuoituja retkuja ja pikkukriminaaleja, mikä on vielä oma määritelmänsä noiden kahden lisäksi.)
Ongelmana on se, että kilttimiehet ja lassukat ovat yksilöitä, joilla on keskenään erilaiset mielipiteet, vaatimukset ja määritelmät termistölleen. Osan mielestä jännämies on tatuoitu rikollinen, osan mielestä kuka tahansa joskus seksiä saanut on jännämies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Mistä ihmeestä ne kaikki naiset löytävät ensimmäisiksi suhteikseen niitä jännämiehiä? Ja mihin ne miehet sitten jäävät, kun naiset lähtevät toiselle kierrokselle kilttimiehiä metsästämään? Ja kenen kanssa ne naiset taas tällä toisella kierroksella pariutuvat, kun jännämiehet jätetään ja kilttimiehet eivät huoli.
Samat jännämiehet kierrättävät useita naisia. He eivät siis jää mihinkään, vaan ottavat yksinekertaisesti seuraavan naisen. Selittää myös miten jännämiehiä riittää kaikille naisille.
Toisella kierroksellaan eronneet naiset ovat saman ongelman edessä, jonka kanssa kilttimiehet ovat painineet koko ikänsä. Vaihtoehtona ottaa eronnut jännämies, tai olla yksin.
Ei selitä koko ilmiötä. Se ensimmäinen kierros kuitenkin kestää naisilla useamman vuoden, jolloin jännämiellä ei kuitenkaan voi olla monia naisia. Tai sitten naiset eivät käytännössä ole ollenkaan sillä ensimmäisellä kierroksella, vaan ova sinkkuina ihan yhtä kauan kuin ne kilttimiehetkin.
Niinpä. Tuohan on se yksi itselleni käsittämättömäksi jäänyt ilmiö, kuinka kaikki naiset voivat koska tahansa saada itselleen miehen (ja siis parisuhteeseen eikä vain seksiin) mutta silti samat jännämiehet pyörittävät kaikkia naisia. Se nyt vaan ei ole matemaattisesti mahdollista. Joka kerta, kun olen "sitouttanut jännämiehen itseeni" (koska palstateorian mukaan kaikki kumppanini ovat olleet jännämiehiä, koska he ovat olleet miehiä, jotka pystyvät saamaan naisia) niin hän on ollut pois muiden naisten saatavilta. Ja ei, he eivät ole salaa uskotelleet olevansa samaan aikaan monen muunkin kanssa suhteessa. Minä lasken parisuhteeksi vain suhteet, joissa tutustutaan toisen sukulaisiin, ollaan yhdessä sukujuhlissa, vietetään aikaa myös toisen ystävien kanssa jne. Aika vähän on Suomessa sellaisia miehiä, jotka pystyisivät edes kahden naisen kanssa pitämään yllä sellaista parisuhdetta, puhumattakaan että kierrossa olisi useampia naisia.
Olet käsittänyt väärin. Jännämies ei jää suhteeseen. Jännämies pokaa sinut baarista yhdeksi yöksi. Tapaat hänet ehkä vielä kerran - pari. Sitten jännämies katoaa. Ei soita tai vastaa. Ei pidä yhteyttä. Jännämies on jo uudella kierroksella uuden baari/tinder misun kanssa. Ehkä hän on ehtinyt kellistää heitä jo samassa ajassa muutaman. Jokainen nainen joutuu jännämiehen uhriksi ainakin kerran, moni useasti.
Keskustelu olisi helpompaa, jos olisi yksimielinen käsitys siitä, kuka on jännämies. Sinun mukaasi se on yhden yön juttuja harrastava mies (siinä tapauksessa olen ollut monen jännämiehen kanssa ihan tietäen, että kyse on ollut molemmille vain yhden yön jutusta tai vakihoidosta joka kestää aikansa), mutta monen muun mukaan jännämiehyyteen ilmeisesti riittää se, että on "supliikki" ja itsevarma ja nuoresta saakka menestynyt naisten parissa. Eli kummasta tässä ketjussa nyt siis puhutaan? (Niin ja kolmannet ymmärtävät jännämiehillä tatuoituja retkuja ja pikkukriminaaleja, mikä on vielä oma määritelmänsä noiden kahden lisäksi.)
Ongelmana on se, että kilttimiehet ja lassukat ovat yksilöitä, joilla on keskenään erilaiset mielipiteet, vaatimukset ja määritelmät termistölleen. Osan mielestä jännämies on tatuoitu rikollinen, osan mielestä kuka tahansa joskus seksiä saanut on jännämies.
Mutta heitä tuntuu yhdistävän kuitenkin hirmuinen epäloogisuus. Vaikka määritelmä olisi mikä, tuo teoria, että kaikki naiset pariutuvat jännämiesten kanssa, ei toimi. Ainoastaan jännämies-määritelmän epämääräisyys ja vaihtuvuus voi pelastaa tuon teorian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Mistä ihmeestä ne kaikki naiset löytävät ensimmäisiksi suhteikseen niitä jännämiehiä? Ja mihin ne miehet sitten jäävät, kun naiset lähtevät toiselle kierrokselle kilttimiehiä metsästämään? Ja kenen kanssa ne naiset taas tällä toisella kierroksella pariutuvat, kun jännämiehet jätetään ja kilttimiehet eivät huoli.
Samat jännämiehet kierrättävät useita naisia. He eivät siis jää mihinkään, vaan ottavat yksinekertaisesti seuraavan naisen. Selittää myös miten jännämiehiä riittää kaikille naisille.
Toisella kierroksellaan eronneet naiset ovat saman ongelman edessä, jonka kanssa kilttimiehet ovat painineet koko ikänsä. Vaihtoehtona ottaa eronnut jännämies, tai olla yksin.
Ei selitä koko ilmiötä. Se ensimmäinen kierros kuitenkin kestää naisilla useamman vuoden, jolloin jännämiellä ei kuitenkaan voi olla monia naisia. Tai sitten naiset eivät käytännössä ole ollenkaan sillä ensimmäisellä kierroksella, vaan ova sinkkuina ihan yhtä kauan kuin ne kilttimiehetkin.
Niinpä. Tuohan on se yksi itselleni käsittämättömäksi jäänyt ilmiö, kuinka kaikki naiset voivat koska tahansa saada itselleen miehen (ja siis parisuhteeseen eikä vain seksiin) mutta silti samat jännämiehet pyörittävät kaikkia naisia. Se nyt vaan ei ole matemaattisesti mahdollista. Joka kerta, kun olen "sitouttanut jännämiehen itseeni" (koska palstateorian mukaan kaikki kumppanini ovat olleet jännämiehiä, koska he ovat olleet miehiä, jotka pystyvät saamaan naisia) niin hän on ollut pois muiden naisten saatavilta. Ja ei, he eivät ole salaa uskotelleet olevansa samaan aikaan monen muunkin kanssa suhteessa. Minä lasken parisuhteeksi vain suhteet, joissa tutustutaan toisen sukulaisiin, ollaan yhdessä sukujuhlissa, vietetään aikaa myös toisen ystävien kanssa jne. Aika vähän on Suomessa sellaisia miehiä, jotka pystyisivät edes kahden naisen kanssa pitämään yllä sellaista parisuhdetta, puhumattakaan että kierrossa olisi useampia naisia.
Olet käsittänyt väärin. Jännämies ei jää suhteeseen. Jännämies pokaa sinut baarista yhdeksi yöksi. Tapaat hänet ehkä vielä kerran - pari. Sitten jännämies katoaa. Ei soita tai vastaa. Ei pidä yhteyttä. Jännämies on jo uudella kierroksella uuden baari/tinder misun kanssa. Ehkä hän on ehtinyt kellistää heitä jo samassa ajassa muutaman. Jokainen nainen joutuu jännämiehen uhriksi ainakin kerran, moni useasti.
No missä kohtaa ne naiset sitten pariutuivat niiden jännämiesten kanssa? Sehän tässä on koko ininän ydin, että naiset ovat parisuhteissa jännämiesten kanssa ja kilttimiehet jäävät ilman. Ja keskivertonaisille se pariutuminen on paljon helpompaa kuin kilttimiehelle.
Niinpä. :D Tuleeko kuvioon tässä kohtaa joku ihan uusi mieslaji? Varmaan, koska nykylogiikalla naiset pariutuvat sellaisen kanssa, mitä ei ole palstamiedten mukaan olemassa. :,D
Vierailija kirjoitti:
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
Lisaan viela, etta eihan ihmisen persoonallisuus muokkaudu juurikaan tai luultavasti lainkaan seksinharrastamisen myota. Persoonallisuus kun on murrosian jalkeen kohtalaisen fiksattu ellei jo osin syntymassakin, vaikkakin tulevaisuudensuunnitelmat ja identiteetti muuttuvatkin viela 20-30 valilla. Miten ihmeessa siis samanlaisuus voisi olla kiinni ainoastaan seksinharrastamisesta?
kaikenlaista tallaajaa tullut tavattua elamassa, ja jotkut tekevat suuren numeron menneista poika/tyttoystavistaan, mutta tama on kai normaalia variaatiota siina, etta joillekin ihmissuhteet ja muut ihmiset ovat elaman keskeisin asia ja he maarittelevat itsensa sita kautta ja toisille yksi asia monista (taysi erakko nyt on varmasti hyvin poikkeuksellinen). Jos asiaa nyt objektiivisesti yrittaa katsoa niin eipa nuo ihmissuhdeihmiset keskimaarin sen parempia tyyppeja ole, kaikilla kun on omat vahvuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
Lisaan viela, etta eihan ihmisen persoonallisuus muokkaudu juurikaan tai luultavasti lainkaan seksinharrastamisen myota. Persoonallisuus kun on murrosian jalkeen kohtalaisen fiksattu ellei jo osin syntymassakin, vaikkakin tulevaisuudensuunnitelmat ja identiteetti muuttuvatkin viela 20-30 valilla. Miten ihmeessa siis samanlaisuus voisi olla kiinni ainoastaan seksinharrastamisesta?
kaikenlaista tallaajaa tullut tavattua elamassa, ja jotkut tekevat suuren numeron menneista poika/tyttoystavistaan, mutta tama on kai normaalia variaatiota siina, etta joillekin ihmissuhteet ja muut ihmiset ovat elaman keskeisin asia ja he maarittelevat itsensa sita kautta ja toisille yksi asia monista (taysi erakko nyt on varmasti hyvin poikkeuksellinen). Jos asiaa nyt objektiivisesti yrittaa katsoa niin eipa nuo ihmissuhdeihmiset keskimaarin sen parempia tyyppeja ole, kaikilla kun on omat vahvuutensa.
En tarkoittanut persoonallisuutta vaan taustaa ("Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne."). Olen elämässäni tullut siihen tulokseen, että useimmiten "lika barn leka bäst" eli paras lähtökohta parisuhteelle on riittävän samanlainen tausta arvo- ja asennemaailmoineen. Minä olen introvertti mutta silti pidän sosiaalisia suhteita tärkeinä ja olen aina ollut aktiivinen solmimaan suhteita ihmisiin, myös vastakkaiseen sukupuoleen, ja minulla heräisikin kysymys, että millainen tausta ja elämäntapa on miehellä, joka on yli kolmekymppiseksi saakka "onnistunut" olemaan seurustelematta. En tarkoita, että se olisi huonompi elämäntapa kuin omani, vain erilainen. Ja minä olisin luultavasti sellaiselle miehelle huono eli epäsopiva kumppani ihan yhtä lailla kuin hän minulle.
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
No ohan se nyt tyhmää jos mies on kokematon. Jotenkin naiselle se suodaan. Itse olin varsin kokematon, aloitellessani seurustella. Miehellä taas oli useita ennen mua. Jotenkin luontevaa, että se oli mies joka otti enemmän vastuuta näistä hommista. Ite en ois kyllä jaksanut olla mikään neitsytpojan opettaja. Kivittäkää mua vanhanaikaiseksi jos haluatte mutta mun mielestä poikuus tallella ei ole juttuna IN, enkä arvosta sitä. Jotenkin oma kokemattomuuteni oli taas vaan sattuman kauppaa.. enkä osaa paremmin perustella. Ei sitä pahemmin mietitty
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
"Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen."
Moni mies haluaisi olla naiselle ainutlaatuinen, eikä yksi monista. Ja vieläpä tietäen, että ne ensimmäiset miehet ovat olleet niitä ainutlaatuisia sinulle. Vaikka eläisitte 30 vuotta yhdessä, niin nuoruuden ensimmäinen pano on ikimuistoinen, kun taas elämänkumppanilla ei ole kadunmiestä kummempaa merkitystä.
30+ iässä ei toisen seksikumppanien määrällä ja laadulla luulisi olevan mitään merkitystä. Eikä niistä tarvitse kenellekään yksityiskohtaisesti raportoida. Itsekin hurjastelin nuorempana ja naisia oli useampi kymmenen. Reissutöissä käytiin huorissa monessa maailman kolkassa. Nämä asiat eivät mitenkään vaikuta nykyiseen suhteeseeni enkä ole niistä edes puhunut. Varmasti puolisollanikin on seksikokemuksia riittävästi. Ne ovat intiimejä asioita joista ei edes tarvitse pitää toiselle selontekoa. Seksi on tietysti tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on rakkaus ja toisesta välittäminen.
Tämä on aina yhtä paska läppä, että väitetään että panomenneisyydellä ole mitään merkitystä, mutta sitten heti perään, että panomenneisyys on jokaisen oma asia ja sitä ei tarvitse kumppanin tietää. Eli todellakin kyseessä on yksi räjähdysherkimmistä asioista parisuhteessa. Jos kertoisit naisellesi huårapanoistasi, niin hän jättäisi sinut heti. 100%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
"Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen."
Moni mies haluaisi olla naiselle ainutlaatuinen, eikä yksi monista. Ja vieläpä tietäen, että ne ensimmäiset miehet ovat olleet niitä ainutlaatuisia sinulle. Vaikka eläisitte 30 vuotta yhdessä, niin nuoruuden ensimmäinen pano on ikimuistoinen, kun taas elämänkumppanilla ei ole kadunmiestä kummempaa merkitystä.
30+ iässä ei toisen seksikumppanien määrällä ja laadulla luulisi olevan mitään merkitystä. Eikä niistä tarvitse kenellekään yksityiskohtaisesti raportoida. Itsekin hurjastelin nuorempana ja naisia oli useampi kymmenen. Reissutöissä käytiin huorissa monessa maailman kolkassa. Nämä asiat eivät mitenkään vaikuta nykyiseen suhteeseeni enkä ole niistä edes puhunut. Varmasti puolisollanikin on seksikokemuksia riittävästi. Ne ovat intiimejä asioita joista ei edes tarvitse pitää toiselle selontekoa. Seksi on tietysti tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on rakkaus ja toisesta välittäminen.
Tämä on aina yhtä paska läppä, että väitetään että panomenneisyydellä ole mitään merkitystä, mutta sitten heti perään, että panomenneisyys on jokaisen oma asia ja sitä ei tarvitse kumppanin tietää. Eli todellakin kyseessä on yksi räjähdysherkimmistä asioista parisuhteessa. Jos kertoisit naisellesi huårapanoistasi, niin hän jättäisi sinut heti. 100%.
Mutta miksi hän kertoisi? Naisella oli tapailun alkuvaiheessa mahdollisuus halutessaan kysyä miehen menneisyydestä, mutta hän ei halunnut. Miksi hän enää siitä kysyisi? Ja miksi mies kertoisi kysymättä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Mistä ihmeestä ne kaikki naiset löytävät ensimmäisiksi suhteikseen niitä jännämiehiä? Ja mihin ne miehet sitten jäävät, kun naiset lähtevät toiselle kierrokselle kilttimiehiä metsästämään? Ja kenen kanssa ne naiset taas tällä toisella kierroksella pariutuvat, kun jännämiehet jätetään ja kilttimiehet eivät huoli.
Samat jännämiehet kierrättävät useita naisia. He eivät siis jää mihinkään, vaan ottavat yksinekertaisesti seuraavan naisen. Selittää myös miten jännämiehiä riittää kaikille naisille.
Toisella kierroksellaan eronneet naiset ovat saman ongelman edessä, jonka kanssa kilttimiehet ovat painineet koko ikänsä. Vaihtoehtona ottaa eronnut jännämies, tai olla yksin.
Ei selitä koko ilmiötä. Se ensimmäinen kierros kuitenkin kestää naisilla useamman vuoden, jolloin jännämiellä ei kuitenkaan voi olla monia naisia. Tai sitten naiset eivät käytännössä ole ollenkaan sillä ensimmäisellä kierroksella, vaan ova sinkkuina ihan yhtä kauan kuin ne kilttimiehetkin.
Niinpä. Tuohan on se yksi itselleni käsittämättömäksi jäänyt ilmiö, kuinka kaikki naiset voivat koska tahansa saada itselleen miehen (ja siis parisuhteeseen eikä vain seksiin) mutta silti samat jännämiehet pyörittävät kaikkia naisia. Se nyt vaan ei ole matemaattisesti mahdollista. Joka kerta, kun olen "sitouttanut jännämiehen itseeni" (koska palstateorian mukaan kaikki kumppanini ovat olleet jännämiehiä, koska he ovat olleet miehiä, jotka pystyvät saamaan naisia) niin hän on ollut pois muiden naisten saatavilta. Ja ei, he eivät ole salaa uskotelleet olevansa samaan aikaan monen muunkin kanssa suhteessa. Minä lasken parisuhteeksi vain suhteet, joissa tutustutaan toisen sukulaisiin, ollaan yhdessä sukujuhlissa, vietetään aikaa myös toisen ystävien kanssa jne. Aika vähän on Suomessa sellaisia miehiä, jotka pystyisivät edes kahden naisen kanssa pitämään yllä sellaista parisuhdetta, puhumattakaan että kierrossa olisi useampia naisia.
Olet käsittänyt väärin. Jännämies ei jää suhteeseen. Jännämies pokaa sinut baarista yhdeksi yöksi. Tapaat hänet ehkä vielä kerran - pari. Sitten jännämies katoaa. Ei soita tai vastaa. Ei pidä yhteyttä. Jännämies on jo uudella kierroksella uuden baari/tinder misun kanssa. Ehkä hän on ehtinyt kellistää heitä jo samassa ajassa muutaman. Jokainen nainen joutuu jännämiehen uhriksi ainakin kerran, moni useasti.
Keskustelu olisi helpompaa, jos olisi yksimielinen käsitys siitä, kuka on jännämies. Sinun mukaasi se on yhden yön juttuja harrastava mies (siinä tapauksessa olen ollut monen jännämiehen kanssa ihan tietäen, että kyse on ollut molemmille vain yhden yön jutusta tai vakihoidosta joka kestää aikansa), mutta monen muun mukaan jännämiehyyteen ilmeisesti riittää se, että on "supliikki" ja itsevarma ja nuoresta saakka menestynyt naisten parissa. Eli kummasta tässä ketjussa nyt siis puhutaan? (Niin ja kolmannet ymmärtävät jännämiehillä tatuoituja retkuja ja pikkukriminaaleja, mikä on vielä oma määritelmänsä noiden kahden lisäksi.)
Ongelmana on se, että kilttimiehet ja lassukat ovat yksilöitä, joilla on keskenään erilaiset mielipiteet, vaatimukset ja määritelmät termistölleen. Osan mielestä jännämies on tatuoitu rikollinen, osan mielestä kuka tahansa joskus seksiä saanut on jännämies.
Mutta heitä tuntuu yhdistävän kuitenkin hirmuinen epäloogisuus. Vaikka määritelmä olisi mikä, tuo teoria, että kaikki naiset pariutuvat jännämiesten kanssa, ei toimi. Ainoastaan jännämies-määritelmän epämääräisyys ja vaihtuvuus voi pelastaa tuon teorian.
Jännämies-termi ei ole sen epämääräisempi kuin monet muut ihmisten käyttäytymistä ja asenteita kuvaamaan tarkoitetut termit. Millainen ihminen on esimerkiksi liberaali? Riittääkö että suvaitsee homoja vai pitääkö kannattaa myös kannabista ja vastustaa veroja? Millainen ihminen on rasisti? Pitääkö nimitellä afrikkalaisia vai riittääkö että on jonkinlainen fiilis siitä että 80-luvulla oli kivempaa, kun ihmiset asui "omissa maissaan"? Yleensä tällaiset termit ei ole tarkoitettu on/off asentoon, vaan ihmiset kuuluvat vaihtelevalla painoarvolla termin viittaamaan ryhmään. Hyvin harvat miehet ovat 100% jännämiehiä, sen sijaan monilla on jännämiespiirteitä esimerkiksi paljon tai erittäin paljon.
Tee lista näistä jännämiespiirteistä, plz.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
"Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen."
Moni mies haluaisi olla naiselle ainutlaatuinen, eikä yksi monista. Ja vieläpä tietäen, että ne ensimmäiset miehet ovat olleet niitä ainutlaatuisia sinulle. Vaikka eläisitte 30 vuotta yhdessä, niin nuoruuden ensimmäinen pano on ikimuistoinen, kun taas elämänkumppanilla ei ole kadunmiestä kummempaa merkitystä.
30+ iässä ei toisen seksikumppanien määrällä ja laadulla luulisi olevan mitään merkitystä. Eikä niistä tarvitse kenellekään yksityiskohtaisesti raportoida. Itsekin hurjastelin nuorempana ja naisia oli useampi kymmenen. Reissutöissä käytiin huorissa monessa maailman kolkassa. Nämä asiat eivät mitenkään vaikuta nykyiseen suhteeseeni enkä ole niistä edes puhunut. Varmasti puolisollanikin on seksikokemuksia riittävästi. Ne ovat intiimejä asioita joista ei edes tarvitse pitää toiselle selontekoa. Seksi on tietysti tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on rakkaus ja toisesta välittäminen.
Tämä on aina yhtä paska läppä, että väitetään että panomenneisyydellä ole mitään merkitystä, mutta sitten heti perään, että panomenneisyys on jokaisen oma asia ja sitä ei tarvitse kumppanin tietää. Eli todellakin kyseessä on yksi räjähdysherkimmistä asioista parisuhteessa. Jos kertoisit naisellesi huårapanoistasi, niin hän jättäisi sinut heti. 100%.
Mutta miksi hän kertoisi? Naisella oli tapailun alkuvaiheessa mahdollisuus halutessaan kysyä miehen menneisyydestä, mutta hän ei halunnut. Miksi hän enää siitä kysyisi? Ja miksi mies kertoisi kysymättä?
ap
Koska asialla on niin suuri merkitys, että sitä ei edes uskalleta kysyä tai kertoa. Siksi on typerää aina väittää, ettei ole mitään merkitystä. Ihmiset pelkäävät sitä leimaa, minkä saa, kun kumppanimäärää kysyy. Aletaan pitämään jonain hulluna uskovaisena, vaikka lähes jokaista asia oikeasti kiinnostaa. Paitsi tietysti niitä kymmentä prosenttia ihmisistä, joilla on hirveästi kumppaneita ollut. Tämä äänekäs vähemmistö myös pitää yllä illuusiota, ettei asiassa ole mitään ongelmaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei selitä koko ilmiötä. Se ensimmäinen kierros kuitenkin kestää naisilla useamman vuoden, jolloin jännämiellä ei kuitenkaan voi olla monia naisia. Tai sitten naiset eivät käytännössä ole ollenkaan sillä ensimmäisellä kierroksella, vaan ova sinkkuina ihan yhtä kauan kuin ne kilttimiehetkin.