Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
30+ markkina-arvoista, kriteereistä ja pariutumisesta
19.07.2017 |
Täällä oli eilen viimeksi ketju, jossa joku palstamies valitti siitä, kuinka naiset ensin nuorena ovat jännämiesten kanssa ja huolivat kilttimiehiä vasta sitten, kun haluavat perheen. (Mikä kyllä itsestäni on maailman luonnollisin asia, koska 17-vuotiaana on pikkuisen erilaiset odotukset parisuhteelle ja parisuhdekumppanille kuin 27-vuotiaana, mutta ei siitä nyt sen enempää.) Samaan aikaan täällä väitetään jatkuvasti, ettei parisuhteita synny, koska naiset ovat nirsoja eikä heille kelpaa kukaan.
Olin muutama vuosi sitten mukana eräässä sinkkuyhteisössä yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. Suurin osa jäsenistä ja lähes kaikki naisista mahtuivat 30-55 ikähaarukkaan ja sielläkin enimmäkseen 35-35 vuotiaisiin. Miehissä oli jonkin verran nuorempia, mutta paljon myös tuota ikäluokkaa. Yhteisön tavoite oli, että sen kautta löytyisi parisuhteita niitä kaipaaville.
Ei ilmeisesti löytynyt ja syyksi näen itse sen, että jos nyt naisetkaan eivät kovasti ryhmän miehistä innostuneet, niin kyllä ne olivat miehet, joille ryhmän naiset eivät kelvanneet. Lähes kaikki "ydinporukkamme" naiset olivat eronneita ja heillä oli lapsia. Miehistä suurin osa sen sijaan ensimmäisellä kierroksella. Eivät nuo miehet antaneet mitään mahdollisuuksia oman ikäluokkansa naisille. Joka ikinen heistä näytti odottavan alle kolmekymppistä lapsetonta naista, vaikka itsellä saattoi olla ikää jo yli 40 vuotta. Ja lapsettomuuden lisäksi oli ulkonäköön ja etenkin ruumiinrakenteeseen liittyviä odotuksia.
Jäin joidenkin jäsenten kanssa FB-ystäviksi sen jälkeen, kun erosin porukasta löydettyäni itselleni miehen sen ulkopuolelta. Tämän hetkisten tietojeni mukaan yhtä lukuun ottamatta kaikki naispuoliset entiset ryhmäläiset ovat nyt parisuhteessa (siis niistä, joihin minulla on edelleen fb:n kautta kontakti). Yksi naispuolinen on ilmeisesti luovuttanut lapsihaaveista (hän oli meistä ainoa lapseton) ja tekee nyt uraa ja matkustelee. Miehiä tuttavikseni jäi paljon vähemmän, mutta niistä muutamasta yksikään ei ole ainakaan julkisesti parisuhteessa, osalla lukee fb-statuksessa sinkku ja osa ei ainakaan mitenkään ilmaise, että olisi tullut perhettä tai että olisi joku nainen kuvioissa.
Jonkun mielestä tämä nyt tietysti osoittaa vain sen, että naisten on helppo saada parisuhde. Joo, totta, mutta kaikki ovat heteronaisia, joten on siinä aina joku mieskin saanut parisuhteen. Sellainen mies, jolle ei ole ollut este, että naisella on ollut elettyä elämää takana, jopa niitä jännämiehiä.
Mutta jokainen tottakai saa etsiä niin pitkään että löytää juuri haluamansa kumppanin. En itsekään olisi 40+ vuotiaana enää huolinut miestä, jolla olisi ollut pienet lapset, koska en enää halunnut elää lapsiperhe-elämää ja tehdä kesälomamatkoja Puuhamaahan. Ymmärrän siis erittäin hyvin, etteivät miehetkään halua hypätä valmiiseen lapsiperheeseen. Se, mitä yritän sanoa on, että silloin on kuitenkin turha nimittää NAISIA nirsoiksi. Ja jos sitä parisuhdetta alkaa etsiä vasta 30+ vuotiaana, niin fakta on, että useimmilla naisilla on silloin seksi- ja parisuhdehistoriaa. Nykyisin tosin vähemmän lapsia, koska lapset tehdään yhä vanhempina ja niitä tehdään yhä vähemmän.
Kommentit (168)
"Moni mies haluaisi olla naiselle ainutlaatuinen, eikä yksi monista. Ja vieläpä tietäen, että ne ensimmäiset miehet ovat olleet niitä ainutlaatuisia sinulle. Vaikka eläisitte 30 vuotta yhdessä, niin nuoruuden ensimmäinen pano on ikimuistoinen, kun taas elämänkumppanilla ei ole kadunmiestä kummempaa merkitystä."
Siis mitä??? Mitä mä just luin?
Ensimmäinen pano on ikimuistoinen... joo niin varmaan on, ehkä miehille enemmän positiivisessa mielessä, naisille se on usein sellainen pakollinen paha, tekee kipeää ja on hankalaa ja noloa.
Kun taas elämänkumppani on se maailman tärkein ihminen elämässä, heti yhteisten lasten jälkeen, rakastettu, puoliso, tuki ja turva, läsnä niin hyvinä kuin pahoina kausina elämässä, siinä ei ole millään ensimmäisellä panolla mitään merkitystä, suurin osa kyllä unohtaakin sen aika hyvin kun elämässä tulee uusia isoja kokemuksia. Olishan se outoa että 30 vuotta yhdessä ollut pari miettisi jotain 40 vuoden takaista hikistä panoa, eikä niitä tuhansia rakasteluja puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Mistä ihmeestä ne kaikki naiset löytävät ensimmäisiksi suhteikseen niitä jännämiehiä? Ja mihin ne miehet sitten jäävät, kun naiset lähtevät toiselle kierrokselle kilttimiehiä metsästämään? Ja kenen kanssa ne naiset taas tällä toisella kierroksella pariutuvat, kun jännämiehet jätetään ja kilttimiehet eivät huoli.
Samat jännämiehet kierrättävät useita naisia. He eivät siis jää mihinkään, vaan ottavat yksinekertaisesti seuraavan naisen. Selittää myös miten jännämiehiä riittää kaikille naisille.
Toisella kierroksellaan eronneet naiset ovat saman ongelman edessä, jonka kanssa kilttimiehet ovat painineet koko ikänsä. Vaihtoehtona ottaa eronnut jännämies, tai olla yksin.
Onko sulla joku missio kirjoittaa joka ketjuun tuo "suurin osa on tavallisia ja heilläkin on suhteita"? Tavalliset keskitoopet ei liity kilttimiesten elämään millään tavalla, he ovat ihan oma sarjansa. Vertailu jänniksiin tulee siitä että jänniksillä on oikeasti monia huonoja ominaisuuksia. Siksi ihmetyttää paritumiskuvioiden jakautuminen sillä tavoin kuin ne jakautuu.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Musta on todella koomista, että joku uskoo tosissaan että KAIKKI nuoret naiset ottavat nuorena tän ns. jännämiehen. En ole koskaan nähnyt, en edelleenkään vaikka omat lapset ovat aloitelleet seurustelusuhteita. Meidän kiltti ja mukava poika seurustelee, palstan mukaan ei pitäisi olla mitään mahdollisuuksia. 😃
Tän kommentoin toiseenkin ketjuun. On todella kipeää, että osa miehistä elää harhassaan niin vahvasti, että reaalimaailmaan ei ole ollenkaan kosketusta. Lainaamani viesti on siitä loistava osoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
Mä taas niin mielelläni olisin ottanu miehekseni ensikertalaisen jonka olisi voinut "opettaa" ja oppia yhteisille tavoille. Vaivalloisempi tapaus on mies joka on rillutellut siellä täällä omien tarpeittensa perässä ja nyt 30+ iässä opettelee tekemään eroa parisuhdeseksin ja sinkkuseksin välillä. Suoritukset on kuin pornoleffassa ja kaikki käsitykset mielihyvän tuottamisesta perustuu yhden illan hoitojen vingahteluihin ja feikkiorgasmeihin. Työläämpää on unohduttaa aiemmat käsitykset toiselta kuin aloittaa ns. puhtaalta pöydältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla joku missio kirjoittaa joka ketjuun tuo "suurin osa on tavallisia ja heilläkin on suhteita"? Tavalliset keskitoopet ei liity kilttimiesten elämään millään tavalla, he ovat ihan oma sarjansa. Vertailu jänniksiin tulee siitä että jänniksillä on oikeasti monia huonoja ominaisuuksia. Siksi ihmetyttää paritumiskuvioiden jakautuminen sillä tavoin kuin ne jakautuu.
En ole se keneltä kysyit, mutta ehkäpä siksi, että puhut marginaali-ihmisistä. Suurin osa ei ole naisvihainen, kotiinhautautunut kilttimies-kategoriaa sen enmpää kuin naisvihainen jännämies.
Ette vain suostu tajuamaan, että horinanne pariutunisen lainalaisuuksista ei koske kuin murto-osaa ihmisistä, ja suurin osa ei todellakaan tunnista siitä syystä noita "teorioitanne". ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla joku missio kirjoittaa joka ketjuun tuo "suurin osa on tavallisia ja heilläkin on suhteita"? Tavalliset keskitoopet ei liity kilttimiesten elämään millään tavalla, he ovat ihan oma sarjansa. Vertailu jänniksiin tulee siitä että jänniksillä on oikeasti monia huonoja ominaisuuksia. Siksi ihmetyttää paritumiskuvioiden jakautuminen sillä tavoin kuin ne jakautuu.
En ole se keneltä kysyit, mutta ehkäpä siksi, että puhut marginaali-ihmisistä. Suurin osa ei ole naisvihainen, kotiinhautautunut kilttimies-kategoriaa sen enmpää kuin naisvihainen jännämies.
Ette vain suostu tajuamaan, että horinanne pariutunisen lainalaisuuksista ei koske kuin murto-osaa ihmisistä, ja suurin osa ei todellakaan tunnista siitä syystä noita "teorioitanne". ;D
Kukaan ei ole väittänyt että kyse olisi ihmisten enemmistöstä. Onko vähän heikko itsetunto, jos murto-osaa koskeva keskustelu koetaan itseen kohdistuvana kritiikkinä? Ja määrällisesti se murto-osa kuitenkin tarkoittaa aika montaa ihmistä, kuten esim. parisuhdeväkivallan yleisyydestä voimme päätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla joku missio kirjoittaa joka ketjuun tuo "suurin osa on tavallisia ja heilläkin on suhteita"? Tavalliset keskitoopet ei liity kilttimiesten elämään millään tavalla, he ovat ihan oma sarjansa. Vertailu jänniksiin tulee siitä että jänniksillä on oikeasti monia huonoja ominaisuuksia. Siksi ihmetyttää paritumiskuvioiden jakautuminen sillä tavoin kuin ne jakautuu.
En ole se keneltä kysyit, mutta ehkäpä siksi, että puhut marginaali-ihmisistä. Suurin osa ei ole naisvihainen, kotiinhautautunut kilttimies-kategoriaa sen enmpää kuin naisvihainen jännämies.
Ette vain suostu tajuamaan, että horinanne pariutunisen lainalaisuuksista ei koske kuin murto-osaa ihmisistä, ja suurin osa ei todellakaan tunnista siitä syystä noita "teorioitanne". ;D
Näin juuri. Minulle tuo kilttimies-jännämies jankutus tuo väistämättä mieleen taantumisen yläasteikään. Silloin meilläkin maaseutukoulussa oli "jännät pojat", jotka kävivät salaa tupakalla ja virittivät mopojaan. Sitten olivat ne "hikarit" tai ujot, jotka viihtyivät omissa oloissaan. Mutta silloinkin molemmat ryhmät koostuivat vain muutamasta yksittäisestä yksilöstä.
ap
Toisessa ketjussa jo ilmoitettiin että tää poistuu (liikaa realismia kilttimiehille), niin tässä syy miksi kilttimiehet eivät saa kannatusta "teorioilleen".
1. Suurin osa pariutuvista miehistä ei ole tatuoituja väkivaltarikollisia. Itse asiassa hyvin harva.
2. Kauniit ja komeat yleensä pariutuvat keskenään. Jos yrität vain kauniita etkä itse ole komea tai poikkeuksellisen itsevarma, et onnistu. Suurin osa ihmisistä tajuaa tämän.
3. Teille nainen on ainoastaan nuori ja/tai kaunis. Ette edes näe taviksia tai rumahkoja, joten kuvittelette, että heitä ei ole. Ja sitten itkette, että naiset ovat vain komeiden kanssa. Niin ovat, ne kauniit. Joita ette saa.
4. Naisilla on omia toiveita suhteille, ja ne ovat ihan yhtä tärkeitä ja oikeutettuja kuin teidän toiveenne. Nainen ei ole mikään hyödyke, joihin kenelläkään on oikeus.
5. Jos ihailette naisia, joiden ihannemies on väkivaltarikollinen, on aika vähän todennäköisyyksiä onnistua, jos ette itse ala sellaisiksi. Normaalit naiset toivovat normaaleja miehiä.
6. Normaali-ihmisten näkökulmasta vaikuttaa, että olette jollain tripillä 24/7. Kukaan muu ei ole nähnyt sitä sankkaa joukkoa naistenhakkaajia, jotka pariutuvat kilttien jäädessä yksin.
T. N 42, kiltin ja hyvännäköisen miehen kanssa suhteessa, myös eksät (2 kpl) kilttejä ja kultaisia, vaikka olikin erilaiset toiveet elämälle joten erosimme. En tunne röyhkeitä tai väkivaltaisia miehiä enkä ole sellaisia nähnyt lähipiirin parisuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta 1 alkaa yllättäen sanoilla "suurin osa". :P
joo siitähän tässä on kyse.
Suomessa naiset näköjään vieläkin jankkaa noita kuluneita teesejään ja yrittävät häpäisypuhetta kaikkeen miesten esittämään kritiikkiin.
Amerikassa on jo sentään pari vuotta sitten alkaneet naisetkin kyseenalaistamaan omaa käyttäytymistään ja sitä että ovatko he sittenkään oikeassa kaikessa, vai onko miesten naiskritiikissä jotain perääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keitä nämä palstamiesten heittelemät yleistykset palvelevat? Kaikki kiltit tytöt eivät todellakaan seurustele "jännämiesten" kanssa. Lukiossa ja vähän yli parikymppisenä ystäväpiirini koostui kilteistä tytöistä. Emme käyttäneet alkoholia, ei vaan kiinnostanut. Panostettiin koulunkäyntiin, hyvään yo-todistukseen, pääsykokeisiin ja opiskelupaikkaan, osa myös harrastuksiin kuten balettiin, mikä ei ole koskaan tehnyt poikiin vaikutusta. Samanikäisiä poikia eivät juomattomat tytöt kiinnostaneet. Joku seurusteli tavallisen pojan kanssa, myöhemminkään kenelläkään ei ole ollut mitään renttusuhteita. On olemassa paljon tavallisia, opintoihin ja työhön panostavia naisia, joita eivät "jännämiehet", rentut ja juopot kiinnosta piirun vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa naiset näköjään vieläkin jankkaa noita kuluneita teesejään ja yrittävät häpäisypuhetta kaikkeen miesten esittämään kritiikkiin.
Amerikassa on jo sentään pari vuotta sitten alkaneet naisetkin kyseenalaistamaan omaa käyttäytymistään ja sitä että ovatko he sittenkään oikeassa kaikessa, vai onko miesten naiskritiikissä jotain perääkin.
Olin ennen nykyistä suhdettani useita vuosia sinkkuna. Niiden vuosien aikana kyseenalaistin paljonkin omaa käyttäytymistäni ja mietin, mitä tehdä toisin. Löysinkin vaihtoehtoja; voisin lisätä ulkoista viehätysvoimaani panostamalla ulkonäkööni; voisin lisätä sosiaalisten kontaktien määrää käymällä aktiivisemmin baareissa ja erilaisissa tilaisuuksissa jne. Käytin myös paljon aikaa sen pohtimiseen, kuinka tärkeää minulle ylipäänsä on vielä kokea itseni rakastetuksi (ja nimenomaan mies-nainen -merkityksessä) vai voisinko hyväksyä myös sen vaihtoehdon, että en enää koskaan ole parisuhteessa.
Se, että olin yksin, oli minun ongelmani. Ei miesten. En kokenut, että miesten pitäisi kyseenalaistaa omaa käytöstään, muuttaa kriteereitään, opetella tykkäämään pyöreistä naisista jne. Ongelma oli minun, joten minä olin se, jonka piti muuttua. Ei miesten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lassukoiden paradoksi on siinä, etteivät he oikeasti sovi kenellekään. He olisivat nuorena suhteilleet ja harrastaneet seksiä jos heillä olisi ollut tilaisuuksia. Heillä ei ole pohjimmiltaan mitään yhteistä kilttien tyttöjen kanssa, koska kiltit tytöt ovat kokemattomia vakaumuksen takia, lassukat taas pakon edessä. Sisimmässään lassukka on yhtä siveä kuin paatunein pelimies. Toisaalta lassukka ei voi hyväksyä kokenutta naista, koska "ei olla samalla viivalla". Moni kääntää katseensa nuoriin, vielä kokemattomiin tyttöihin, mutta todennäköisyys tällaisen saamiseen kun ei omanikäistä saanut nuorenakaan on häviävän pieni. Suurin osa naisista kun preferoi omaa ikäluokkaansa.
On se vaikeaa, kun on pelannut itsensä ulos parisuhdemarkkinoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa naiset näköjään vieläkin jankkaa noita kuluneita teesejään ja yrittävät häpäisypuhetta kaikkeen miesten esittämään kritiikkiin.
Amerikassa on jo sentään pari vuotta sitten alkaneet naisetkin kyseenalaistamaan omaa käyttäytymistään ja sitä että ovatko he sittenkään oikeassa kaikessa, vai onko miesten naiskritiikissä jotain perääkin.
Olin ennen nykyistä suhdettani useita vuosia sinkkuna. Niiden vuosien aikana kyseenalaistin paljonkin omaa käyttäytymistäni ja mietin, mitä tehdä toisin. Löysinkin vaihtoehtoja; voisin lisätä ulkoista viehätysvoimaani panostamalla ulkonäkööni; voisin lisätä sosiaalisten kontaktien määrää käymällä aktiivisemmin baareissa ja erilaisissa tilaisuuksissa jne. Käytin myös paljon aikaa sen pohtimiseen, kuinka tärkeää minulle ylipäänsä on vielä kokea itseni rakastetuksi (ja nimenomaan mies-nainen -merkityksessä) vai voisinko hyväksyä myös sen vaihtoehdon, että en enää koskaan ole parisuhteessa.
Se, että olin yksin, oli minun ongelmani. Ei miesten. En kokenut, että miesten pitäisi kyseenalaistaa omaa käytöstään, muuttaa kriteereitään, opetella tykkäämään pyöreistä naisista jne. Ongelma oli minun, joten minä olin se, jonka piti muuttua. Ei miesten.
Hyvä. Sitten sinä et ole ikinä kysynyt mihin kaikki hyvät miehet ovat hävinneet. Sekin on positiivinen piirre sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
En ole sen viestin kirjoittaja johon vastasit, mutta vastaan sinulle näin 28v täysin kokemattoman miehen näkökulmasta. Joillakin muilla kokemattomilla miehillä on eri kokemukset ja syyt taustalla jne.
Olen miettinyt omia väliinputoamisen syitä. Suurin syy on varmaan se että en oikein koskaan tapaa naisia sellaisessa tilanteessa, että lähempää tuttavuutta voisi syntyä ja kiinnostusta suuntaan tai toiseen tapahtua. Pieneen kaveriipiiriini ei kuulu naisia, harrastuksissa ei ole naisia ja töissä tulee naisten kanssa juteltua asiakaspalvelutehtävissä, nämä kontaktit on kuitenkin niin lyhyitä että mitään ei ole tapahtunut. Asiakas-Asiakaspalvelija suhteesta johtuen en töissä lähde tekemään aloitetta naisille, koska koen että toivomattomat aloitteet on aika no-no näissä hommissa.
Aikasempina vuosina on ollut myös jonkun verran itsetunto-ongelmia. Nämä yhdistettynä tähän kokemattomuus + naisten tapaamattomuus ruokkivat vaan toisiaan. Itsetunto-ongelmien vuoksi asialle ei viitsi tehdä mitään ja itsetunto-ongelmat eivät lähde paranemaan kun asialle ei tee mitään.
Nykyään itsetuntoni on huomattavasti paremmalla tasolla ja en usko että se enään vaikuttaisi negatiivisesti parisuhteessa.
Nämä asiat ei kuitenkaan tarkoita sitä, että arvomaailmani olisi seksin ja parisuhteen ym. suhteen erilainen kuin sinulla. Minulla ei ole mitään satunnaisia seksisuhteita vastaan. Itselle toki satunnaispanossa saattaisi olla pieni kynnys, koska koen että tälläistä hakeva nainen tuskin haluaa kokematonta miestä sinne sänkyynsä. Toki voisin naiselle sanoa että se olisi sitten minulle ensimmäinen seksikerta, vieläkö kiinnostaa?
Mitä siihen ensimmäiseen seksikertaan tulee, niin tottakai tilanteessa olisi varmasti jonkun verran epävarmuutta eikä kokemus olisi naiselle yhtä nautinnollinen kun kokeneen kumppanin kanssa, puhumattakaan kokeneen kumppanin kanssa jonka kanssa on jo paneskellut. Veikkaan että tähän ensimmäisen kerran sujuvuuteen voi nainen vaikuttaa aika paljon asenteellaan.
Itse todellakin kuuntelisin naisen ohjausta ja neuvoja. Miksi en? Miksi lähtisin hommaan sillä asenteella että olen joku kovakin tekijä kun ensimmäistä kertaa pääsee tekemään lähempää tuttavuutta siihen maagiseen koloon.
Vaikka en ole koskaan sitä seksiä harrastanut niin en usko että se nyt kauhean vaikeaa on. Tuskin kovin montaa harjoittelukertaa tarvitsee että se nainenkin siitä nauttii, varsinkin kun kuuntelee ja kommunikoi hänen kanssaan. Ne muutamat alkusählinkikerrat on kuitenkin vain pari tippaa meressä, kun parisuhteesta puhutaan.
Veikkaan että oppimishaluinen kokematon mies on pidemmällä tähtäimellä parempi seksikumppani kun kokenut mies joka on oppinut väärille tavoille mutta kokemuksestaan johtuen ei oikein suostu kritiikkiä vastaanottamaan.
M28
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
"Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen."
Moni mies haluaisi olla naiselle ainutlaatuinen, eikä yksi monista. Ja vieläpä tietäen, että ne ensimmäiset miehet ovat olleet niitä ainutlaatuisia sinulle. Vaikka eläisitte 30 vuotta yhdessä, niin nuoruuden ensimmäinen pano on ikimuistoinen, kun taas elämänkumppanilla ei ole kadunmiestä kummempaa merkitystä.
Kieltämättä hauska lukea naisen tekstistä tuommoisen lauseen, jonka yleensä kuulee punapilleriläisiltä.
Yleensä aikuisella parisuhteessa olevalla ihmisellä on enemmän tai vähemmän säännöllinen seksielämä. Jos seksiä on kaksi kertaa viikossa, niin siitä kertyy noin sata ketaa vuodessa. Viidessätoista vuodessa tuolla laskuopilla niitä kertoja olisi 1500. En ymmärrä miten tuo olisi kenellekään yllätys. Tosin laskelma on tietysti vain teoreettinen, koska seksin määrä suhteessa vaihtelee, samoin sinkkuna vietettyjen jaksojen määrä ja pituudet ja seksin määrä niiden aikana. Mutta kyllä lähtökohtaisesti kolmekymppisellä ihmisellä on takanaan satoja tai tuhansia seksikertoja.
Niin niin, juuri sitähän lassukat ovat aina sanoneet.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa naiset näköjään vieläkin jankkaa noita kuluneita teesejään ja yrittävät häpäisypuhetta kaikkeen miesten esittämään kritiikkiin.
Amerikassa on jo sentään pari vuotta sitten alkaneet naisetkin kyseenalaistamaan omaa käyttäytymistään ja sitä että ovatko he sittenkään oikeassa kaikessa, vai onko miesten naiskritiikissä jotain perääkin.
Mitä varten jotkut ylipäänsä kuvittelevat, että heillä on oikeus kritisoida jonkun toisen ihmisen parinvalintaa? Ei siinä mitään, kritisoikaa minun puolestani niin paljon kuin lystäätte. Kyllä minä silti valitsen sellaisen seksi- ja seurustelukumppanin kuin itse haluan. En enää tiedä pitäisikö tuolle säälisuhdeininälle itkeä vai nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Lassukoiden paradoksi on siinä, etteivät he oikeasti sovi kenellekään. He olisivat nuorena suhteilleet ja harrastaneet seksiä jos heillä olisi ollut tilaisuuksia. Heillä ei ole pohjimmiltaan mitään yhteistä kilttien tyttöjen kanssa, koska kiltit tytöt ovat kokemattomia vakaumuksen takia, lassukat taas pakon edessä. Sisimmässään lassukka on yhtä siveä kuin paatunein pelimies. Toisaalta lassukka ei voi hyväksyä kokenutta naista, koska "ei olla samalla viivalla". Moni kääntää katseensa nuoriin, vielä kokemattomiin tyttöihin, mutta todennäköisyys tällaisen saamiseen kun ei omanikäistä saanut nuorenakaan on häviävän pieni. Suurin osa naisista kun preferoi omaa ikäluokkaansa.
On se vaikeaa, kun on pelannut itsensä ulos parisuhdemarkkinoilta.
Niin suhteilinkin nuorena, ja sekstailin, yläasteelta asti. Edelleen keski-ikäisenä lassukkana tapailen naisia ja harrastan seksiä. Mutta parisuhdemarkkinoilta, siis tositarkoituksessa, pelasin itseni ulos, kun en nuorena saannut sitä yhtä, silloin siveää ja hyväsydämistä, tai "viatonta" kuten on perinteisesti sanottu. Tässä iässä vastaavia ei enää ole.
Alue: Aihe vapaa
Millä perusteella määrittelet jännämiesten sängystä sänkyyn hyppivät tytöt kiltiksi? Tämä kertoo vain sen, miten pihalla olet todellisesta elämästä. Tuolla todellisessa maailmassa kun on myös naisia, joilla on ollut vain 0-3 kumppania eikä yksikään niistä ole ollut jännä. Nämä ovat niitä kilttejä. Ne paljon kokeneet eivät ole kilttejä, ne ovat niitä jännänaisia.
Ja tuohon "kaikki perheelliset miehet ovat ex-jänniä" -kakkaan et usko kyllä itsekään. Vai eikö sinun tuttavapiirissäsi ole nuorena ja lähes tai täysin kokemattomina vakiintuneita pareja? En sitten tiedä missä sinä liikut, mutta minun tuttavapiirissäni näitä löytyy kyllä. Toki on pariutuneita ex-jänniäkin, mutta ne ovat pariutuneet niiden kaltaistensa jännänaisten kanssa.