Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
30+ markkina-arvoista, kriteereistä ja pariutumisesta
19.07.2017 |
Täällä oli eilen viimeksi ketju, jossa joku palstamies valitti siitä, kuinka naiset ensin nuorena ovat jännämiesten kanssa ja huolivat kilttimiehiä vasta sitten, kun haluavat perheen. (Mikä kyllä itsestäni on maailman luonnollisin asia, koska 17-vuotiaana on pikkuisen erilaiset odotukset parisuhteelle ja parisuhdekumppanille kuin 27-vuotiaana, mutta ei siitä nyt sen enempää.) Samaan aikaan täällä väitetään jatkuvasti, ettei parisuhteita synny, koska naiset ovat nirsoja eikä heille kelpaa kukaan.
Olin muutama vuosi sitten mukana eräässä sinkkuyhteisössä yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. Suurin osa jäsenistä ja lähes kaikki naisista mahtuivat 30-55 ikähaarukkaan ja sielläkin enimmäkseen 35-35 vuotiaisiin. Miehissä oli jonkin verran nuorempia, mutta paljon myös tuota ikäluokkaa. Yhteisön tavoite oli, että sen kautta löytyisi parisuhteita niitä kaipaaville.
Ei ilmeisesti löytynyt ja syyksi näen itse sen, että jos nyt naisetkaan eivät kovasti ryhmän miehistä innostuneet, niin kyllä ne olivat miehet, joille ryhmän naiset eivät kelvanneet. Lähes kaikki "ydinporukkamme" naiset olivat eronneita ja heillä oli lapsia. Miehistä suurin osa sen sijaan ensimmäisellä kierroksella. Eivät nuo miehet antaneet mitään mahdollisuuksia oman ikäluokkansa naisille. Joka ikinen heistä näytti odottavan alle kolmekymppistä lapsetonta naista, vaikka itsellä saattoi olla ikää jo yli 40 vuotta. Ja lapsettomuuden lisäksi oli ulkonäköön ja etenkin ruumiinrakenteeseen liittyviä odotuksia.
Jäin joidenkin jäsenten kanssa FB-ystäviksi sen jälkeen, kun erosin porukasta löydettyäni itselleni miehen sen ulkopuolelta. Tämän hetkisten tietojeni mukaan yhtä lukuun ottamatta kaikki naispuoliset entiset ryhmäläiset ovat nyt parisuhteessa (siis niistä, joihin minulla on edelleen fb:n kautta kontakti). Yksi naispuolinen on ilmeisesti luovuttanut lapsihaaveista (hän oli meistä ainoa lapseton) ja tekee nyt uraa ja matkustelee. Miehiä tuttavikseni jäi paljon vähemmän, mutta niistä muutamasta yksikään ei ole ainakaan julkisesti parisuhteessa, osalla lukee fb-statuksessa sinkku ja osa ei ainakaan mitenkään ilmaise, että olisi tullut perhettä tai että olisi joku nainen kuvioissa.
Jonkun mielestä tämä nyt tietysti osoittaa vain sen, että naisten on helppo saada parisuhde. Joo, totta, mutta kaikki ovat heteronaisia, joten on siinä aina joku mieskin saanut parisuhteen. Sellainen mies, jolle ei ole ollut este, että naisella on ollut elettyä elämää takana, jopa niitä jännämiehiä.
Mutta jokainen tottakai saa etsiä niin pitkään että löytää juuri haluamansa kumppanin. En itsekään olisi 40+ vuotiaana enää huolinut miestä, jolla olisi ollut pienet lapset, koska en enää halunnut elää lapsiperhe-elämää ja tehdä kesälomamatkoja Puuhamaahan. Ymmärrän siis erittäin hyvin, etteivät miehetkään halua hypätä valmiiseen lapsiperheeseen. Se, mitä yritän sanoa on, että silloin on kuitenkin turha nimittää NAISIA nirsoiksi. Ja jos sitä parisuhdetta alkaa etsiä vasta 30+ vuotiaana, niin fakta on, että useimmilla naisilla on silloin seksi- ja parisuhdehistoriaa. Nykyisin tosin vähemmän lapsia, koska lapset tehdään yhä vanhempina ja niitä tehdään yhä vähemmän.
Kommentit (168)
Itselläni kriteerit ovat korkealla vaikka olen liki 40-vuotias eronnut mies.
Minulla ei ole mitään tarvetta "tyytyä" johonkin kumppaniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
"Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen."
Moni mies haluaisi olla naiselle ainutlaatuinen, eikä yksi monista. Ja vieläpä tietäen, että ne ensimmäiset miehet ovat olleet niitä ainutlaatuisia sinulle. Vaikka eläisitte 30 vuotta yhdessä, niin nuoruuden ensimmäinen pano on ikimuistoinen, kun taas elämänkumppanilla ei ole kadunmiestä kummempaa merkitystä.
Kieltämättä hauska lukea naisen tekstistä tuommoisen lauseen, jonka yleensä kuulee punapilleriläisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset vaan nyt ulosmittaa maksimaalisesti systeemin, missä valtio ottaa isän roolin maskumiehenä, jos tulee eroa. Voi siis ottaa jänniksen ja lisääntyä aika huoletta nuorena.
Veikkaan, että ennenpitkää Suomessakin "hyvinvointiyhteiskunta" vaihtuu kapitalismiin, kun pariutumatta jääneillä miehillä ei ole veronmaksumotivaatiota elättää muiden siittämiä äpäriä.
Lapsilisän yksinhuoltajakorotus tuskin kovin paljon Suomen pariutumattomia miehiä rasittaa. Voi olla, että itse liikut piireissä, joissa tehdään paljon lapsia ja jäädän kotiin erilaisten tukien varaan, mutta itse puhun nyt ihmisistä, jotka elättävät itsensä työllään ja niillä lapsilla on tavalliset isät, useimmilla edelleen elämässä mukana. Mutta jokainen meistä tietysti puhuu helpostivain oman lapsuudenkokemuksensa ja tuttavapiirinsä kokemuksella...
Höpöpuhetta. Elarit ja naisten tienaamat ansiot on hyttysenpaska, kun miettii helvetin paljonko lapset 1- 17v vievät valtion budjetista (neuvolat, terveydenhuolto, koulut, sosiaalitoimi jne.).
Ei sun naurettavalla palkalla, tai miehen elareilla ole tossa kuviossa juuri mitään sijaa.
Siis yksin- ja yhteishuoltajien lapset vievät helvetin paljon valtion budjetista mutta parisuhteessa elävien lapset eivät? Koska eikös nyt keskusteltu miesten halusta elättää muiden siittämiä äpäriä? Jos haluat keskustella lasten hankkimisesta ja valtion budjetista yleisesti, niin toivon että avaat siitä oman ketjunsa.
Juuri näin. Ilman kumppania jääneillä miehillä on kutistunut motivaatio maksaa veronkannon kautta muiden lapsien kustannuksia (äpärät mukaan lukien). Kun äpärien suhteellinen osuus kasvaa tavanomaisena lastenkasvatusmallina, kasvaa myös ilman kumppania jääneidän miesten osuus ja sitä kautta alhaisen veronkantomotivaation omaavien miesten osuus.
Ymmärrätkö?
Mikäänhän ei estä ilman kumppania jääneitä miehiä muuttamasta maahan, jossa ei tarvitse maksaa kenenkään muiden lapsista eikä myöskään olla näiden muiden lasten hoidettavana sitten vanhainkodissa ja elää myös näiden äpärien tuottamilla verorahoilla.
Suomessa syntyneet ilman kumppania jääneet miehet ovat myös itse saaneet sen koulutuksen ja neuvolapalvelut jonkun toisen maksamana, joten mikä tässä on se ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset vaan nyt ulosmittaa maksimaalisesti systeemin, missä valtio ottaa isän roolin maskumiehenä, jos tulee eroa. Voi siis ottaa jänniksen ja lisääntyä aika huoletta nuorena.
Veikkaan, että ennenpitkää Suomessakin "hyvinvointiyhteiskunta" vaihtuu kapitalismiin, kun pariutumatta jääneillä miehillä ei ole veronmaksumotivaatiota elättää muiden siittämiä äpäriä.
Lapsilisän yksinhuoltajakorotus tuskin kovin paljon Suomen pariutumattomia miehiä rasittaa. Voi olla, että itse liikut piireissä, joissa tehdään paljon lapsia ja jäädän kotiin erilaisten tukien varaan, mutta itse puhun nyt ihmisistä, jotka elättävät itsensä työllään ja niillä lapsilla on tavalliset isät, useimmilla edelleen elämässä mukana. Mutta jokainen meistä tietysti puhuu helpostivain oman lapsuudenkokemuksensa ja tuttavapiirinsä kokemuksella...
Höpöpuhetta. Elarit ja naisten tienaamat ansiot on hyttysenpaska, kun miettii helvetin paljonko lapset 1- 17v vievät valtion budjetista (neuvolat, terveydenhuolto, koulut, sosiaalitoimi jne.).
Ei sun naurettavalla palkalla, tai miehen elareilla ole tossa kuviossa juuri mitään sijaa.
Siis yksin- ja yhteishuoltajien lapset vievät helvetin paljon valtion budjetista mutta parisuhteessa elävien lapset eivät? Koska eikös nyt keskusteltu miesten halusta elättää muiden siittämiä äpäriä? Jos haluat keskustella lasten hankkimisesta ja valtion budjetista yleisesti, niin toivon että avaat siitä oman ketjunsa.
Juuri näin. Ilman kumppania jääneillä miehillä on kutistunut motivaatio maksaa veronkannon kautta muiden lapsien kustannuksia (äpärät mukaan lukien). Kun äpärien suhteellinen osuus kasvaa tavanomaisena lastenkasvatusmallina, kasvaa myös ilman kumppania jääneidän miesten osuus ja sitä kautta alhaisen veronkantomotivaation omaavien miesten osuus.
Ymmärrätkö?
Mikäänhän ei estä ilman kumppania jääneitä miehiä muuttamasta maahan, jossa ei tarvitse maksaa kenenkään muiden lapsista eikä myöskään olla näiden muiden lasten hoidettavana sitten vanhainkodissa ja elää myös näiden äpärien tuottamilla verorahoilla.
Suomessa syntyneet ilman kumppania jääneet miehet ovat myös itse saaneet sen koulutuksen ja neuvolapalvelut jonkun toisen maksamana, joten mikä tässä on se ongelma?
Ihan totta, osa varmasti muuttaakin keveämmän verotuksen maihin. Yhtälailla, lopputulema on sama, eli nykyisenkaltainen "hyvinvointiyhteiskunta" tulee tiensä päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
"Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen."
Moni mies haluaisi olla naiselle ainutlaatuinen, eikä yksi monista. Ja vieläpä tietäen, että ne ensimmäiset miehet ovat olleet niitä ainutlaatuisia sinulle. Vaikka eläisitte 30 vuotta yhdessä, niin nuoruuden ensimmäinen pano on ikimuistoinen, kun taas elämänkumppanilla ei ole kadunmiestä kummempaa merkitystä.
Kieltämättä hauska lukea naisen tekstistä tuommoisen lauseen, jonka yleensä kuulee punapilleriläisiltä.
Yleensä aikuisella parisuhteessa olevalla ihmisellä on enemmän tai vähemmän säännöllinen seksielämä. Jos seksiä on kaksi kertaa viikossa, niin siitä kertyy noin sata ketaa vuodessa. Viidessätoista vuodessa tuolla laskuopilla niitä kertoja olisi 1500. En ymmärrä miten tuo olisi kenellekään yllätys. Tosin laskelma on tietysti vain teoreettinen, koska seksin määrä suhteessa vaihtelee, samoin sinkkuna vietettyjen jaksojen määrä ja pituudet ja seksin määrä niiden aikana. Mutta kyllä lähtökohtaisesti kolmekymppisellä ihmisellä on takanaan satoja tai tuhansia seksikertoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikissa keskusteluissa tulee nopeasti molemmat ääripäät esiin + jotkut marttyyrit vielä uhriutuvat.
Hyvät ja järkevät perustelut + argumentoinnit usein unohtuu ja keskitytään vain syyttelemään toinen toisiaan, silti silloin siitä tulee pitkä ketju kunnes joku vetää totaalisesti överiksi ja ylläpito poistaa ketjun.
Kilttimiehet ovat lähes ainoa ryhmä josta on sallittua sanoa, että te olette vain paskoja, oma vikanne. Jos masentuneelle naiselle sanoo näin, on hirveä kiusaaja ja tunteeton narsisti. Jos lihavalle sanoo että mitäs olet läski, laihduta, niin nousee sheimauskohu. Jos mamulle sanoo että teidän pitää maksaa bussilippunne, on rassimi. Ainoa toinen ryhmä, josta puhutaan samalla tavalla, ovat köyhät. Heille saa sanoa että olette vain laiskoja ja tyhmiä, ette ansaitse tukia. Erikoista tässä on se, että monet jotka vastustaa köyhiin kohdistuvaa tölvimistä, tekevät itse samaa kilttimiesten kohdalla. Eli heille kelpaa kokoomuslaisen kyykyttävä asenne, kunhan kohde vaan on oikea.
Kaksi kysymystä sinulle:
- Missä tässä ketjussa on haukuttu kilttimiehiä paskoiksi?
- Minkä ihmeen takia jotkut haluavat itse kutsua itseään kilttimiehiksi, vaikka tietävät, että se on erittäin negatiivisesti värittynyt sana? Ei ole, tai en ainakaan itse ole saanut mitään näyttöä siitä, että kilttimiehet olisivat millään tavalla kiltimpiä kuin muut miehet; että he olisivat empaattisempia, avuliaampia, ystävällisempiä, kohteliaampia, muita huomioivia jne. Koko sanasta on tullut vain ilmaisu jolla yleensä kuvataan miestä, joka jakaa miehet kaltaisiinsa kilttimiehiin ja vastakkaisiin jännämiehiin. Dikotomia, jota todellisessa elämässä ei ole olemassa. Miksi siis tarve pitää kiinni termistä, jolle ei ole todellisuudessa vastinetta ja joka on negatiivisesti värittynyt? Onko siitä tullut vain sellainen mantra, jota esimerkiksi sinä et enää osaa lakata toistelemasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikissa keskusteluissa tulee nopeasti molemmat ääripäät esiin + jotkut marttyyrit vielä uhriutuvat.
Hyvät ja järkevät perustelut + argumentoinnit usein unohtuu ja keskitytään vain syyttelemään toinen toisiaan, silti silloin siitä tulee pitkä ketju kunnes joku vetää totaalisesti överiksi ja ylläpito poistaa ketjun.
Kilttimiehet ovat lähes ainoa ryhmä josta on sallittua sanoa, että te olette vain paskoja, oma vikanne. Jos masentuneelle naiselle sanoo näin, on hirveä kiusaaja ja tunteeton narsisti. Jos lihavalle sanoo että mitäs olet läski, laihduta, niin nousee sheimauskohu. Jos mamulle sanoo että teidän pitää maksaa bussilippunne, on rassimi. Ainoa toinen ryhmä, josta puhutaan samalla tavalla, ovat köyhät. Heille saa sanoa että olette vain laiskoja ja tyhmiä, ette ansaitse tukia. Erikoista tässä on se, että monet jotka vastustaa köyhiin kohdistuvaa tölvimistä, tekevät itse samaa kilttimiesten kohdalla. Eli heille kelpaa kokoomuslaisen kyykyttävä asenne, kunhan kohde vaan on oikea.
Kaksi kysymystä sinulle:
- Missä tässä ketjussa on haukuttu kilttimiehiä paskoiksi?
- Minkä ihmeen takia jotkut haluavat itse kutsua itseään kilttimiehiksi, vaikka tietävät, että se on erittäin negatiivisesti värittynyt sana? Ei ole, tai en ainakaan itse ole saanut mitään näyttöä siitä, että kilttimiehet olisivat millään tavalla kiltimpiä kuin muut miehet; että he olisivat empaattisempia, avuliaampia, ystävällisempiä, kohteliaampia, muita huomioivia jne. Koko sanasta on tullut vain ilmaisu jolla yleensä kuvataan miestä, joka jakaa miehet kaltaisiinsa kilttimiehiin ja vastakkaisiin jännämiehiin. Dikotomia, jota todellisessa elämässä ei ole olemassa. Miksi siis tarve pitää kiinni termistä, jolle ei ole todellisuudessa vastinetta ja joka on negatiivisesti värittynyt? Onko siitä tullut vain sellainen mantra, jota esimerkiksi sinä et enää osaa lakata toistelemasta?
No se on palstalla yleisesti käytössä oleva sana. Hieman vaikea alkaa käyttää omaa sanaa vastaavalle ilmiölle, jos ei kukaan muu käytä sitä. Ja tuosta haukkumisesta, lähes joka ketjussa on (ilmeisesti saman henkilön kirjoittama) diagnoosi siitä miten alhaisia olentoja kilttimiehet ovat ja mitä kaikkia inhottavia ominaisuuksia heihin liittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse +30v miehenä olen huomannut, että aika on puolellani. Harrastan liikuntaa ja syön terveellisesti, kroppa on siis kunnossa. Olen akateemisesti koulutettu, minua pidetään fiksuna. Minun ei tarvitse päättää vielä, haluanko lapsia. Tämä on oikeastaan suurin etulyöntiasemani naisiin verrattuna ja siinä missä monet 30+ naiset joutuvat päätöksensä tekemään, minulla on vielä aikaa vaikka kuinka.
Tilanne on toki "epäreilu", mutta ei tämä maailma reilu paikka olekaan.
m32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
"Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen."
Moni mies haluaisi olla naiselle ainutlaatuinen, eikä yksi monista. Ja vieläpä tietäen, että ne ensimmäiset miehet ovat olleet niitä ainutlaatuisia sinulle. Vaikka eläisitte 30 vuotta yhdessä, niin nuoruuden ensimmäinen pano on ikimuistoinen, kun taas elämänkumppanilla ei ole kadunmiestä kummempaa merkitystä.
30+ iässä ei toisen seksikumppanien määrällä ja laadulla luulisi olevan mitään merkitystä. Eikä niistä tarvitse kenellekään yksityiskohtaisesti raportoida. Itsekin hurjastelin nuorempana ja naisia oli useampi kymmenen. Reissutöissä käytiin huorissa monessa maailman kolkassa. Nämä asiat eivät mitenkään vaikuta nykyiseen suhteeseeni enkä ole niistä edes puhunut. Varmasti puolisollanikin on seksikokemuksia riittävästi. Ne ovat intiimejä asioita joista ei edes tarvitse pitää toiselle selontekoa. Seksi on tietysti tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on rakkaus ja toisesta välittäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse +30v miehenä olen huomannut, että aika on puolellani. Harrastan liikuntaa ja syön terveellisesti, kroppa on siis kunnossa. Olen akateemisesti koulutettu, minua pidetään fiksuna. Minun ei tarvitse päättää vielä, haluanko lapsia. Tämä on oikeastaan suurin etulyöntiasemani naisiin verrattuna ja siinä missä monet 30+ naiset joutuvat päätöksensä tekemään, minulla on vielä aikaa vaikka kuinka.
Tilanne on toki "epäreilu", mutta ei tämä maailma reilu paikka olekaan.
m32
Minulle (ap) on vaikea nähdä, mikä tuossa on mielestäsi etulyöntiasema, kun itselläni oli 32-vuotiaana jo kouluikäinen lapsi enkä useampia ikinä halunnutkaan. Enkä siis olisi myöskään tapaillut lapsetonta mutta lapsia haluavaa miestä. Pääasia kuitenkin on juuri tuo, että et kutsu itseäsi kilttimieheksi tai syytä naisia parisuhteettomuudestasi vaan ymmärrät sen olevan oma valintasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
"Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen."
Moni mies haluaisi olla naiselle ainutlaatuinen, eikä yksi monista. Ja vieläpä tietäen, että ne ensimmäiset miehet ovat olleet niitä ainutlaatuisia sinulle. Vaikka eläisitte 30 vuotta yhdessä, niin nuoruuden ensimmäinen pano on ikimuistoinen, kun taas elämänkumppanilla ei ole kadunmiestä kummempaa merkitystä.
30+ iässä ei toisen seksikumppanien määrällä ja laadulla luulisi olevan mitään merkitystä. Eikä niistä tarvitse kenellekään yksityiskohtaisesti raportoida. Itsekin hurjastelin nuorempana ja naisia oli useampi kymmenen. Reissutöissä käytiin huorissa monessa maailman kolkassa. Nämä asiat eivät mitenkään vaikuta nykyiseen suhteeseeni enkä ole niistä edes puhunut. Varmasti puolisollanikin on seksikokemuksia riittävästi. Ne ovat intiimejä asioita joista ei edes tarvitse pitää toiselle selontekoa. Seksi on tietysti tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on rakkaus ja toisesta välittäminen.
Täysin samaa mieltä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
"Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen."
Moni mies haluaisi olla naiselle ainutlaatuinen, eikä yksi monista. Ja vieläpä tietäen, että ne ensimmäiset miehet ovat olleet niitä ainutlaatuisia sinulle. Vaikka eläisitte 30 vuotta yhdessä, niin nuoruuden ensimmäinen pano on ikimuistoinen, kun taas elämänkumppanilla ei ole kadunmiestä kummempaa merkitystä.
30+ iässä ei toisen seksikumppanien määrällä ja laadulla luulisi olevan mitään merkitystä. Eikä niistä tarvitse kenellekään yksityiskohtaisesti raportoida. Itsekin hurjastelin nuorempana ja naisia oli useampi kymmenen. Reissutöissä käytiin huorissa monessa maailman kolkassa. Nämä asiat eivät mitenkään vaikuta nykyiseen suhteeseeni enkä ole niistä edes puhunut. Varmasti puolisollanikin on seksikokemuksia riittävästi. Ne ovat intiimejä asioita joista ei edes tarvitse pitää toiselle selontekoa. Seksi on tietysti tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on rakkaus ja toisesta välittäminen.
Aina välillä täällä saa lukea täysissä järjissään olevan miehen kommentin, virkistävänä poikkeuksena.
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
"Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen."
Moni mies haluaisi olla naiselle ainutlaatuinen, eikä yksi monista. Ja vieläpä tietäen, että ne ensimmäiset miehet ovat olleet niitä ainutlaatuisia sinulle. Vaikka eläisitte 30 vuotta yhdessä, niin nuoruuden ensimmäinen pano on ikimuistoinen, kun taas elämänkumppanilla ei ole kadunmiestä kummempaa merkitystä.
30+ iässä ei toisen seksikumppanien määrällä ja laadulla luulisi olevan mitään merkitystä. Eikä niistä tarvitse kenellekään yksityiskohtaisesti raportoida. Itsekin hurjastelin nuorempana ja naisia oli useampi kymmenen. Reissutöissä käytiin huorissa monessa maailman kolkassa. Nämä asiat eivät mitenkään vaikuta nykyiseen suhteeseeni enkä ole niistä edes puhunut. Varmasti puolisollanikin on seksikokemuksia riittävästi. Ne ovat intiimejä asioita joista ei edes tarvitse pitää toiselle selontekoa. Seksi on tietysti tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on rakkaus ja toisesta välittäminen.
Aina välillä täällä saa lukea täysissä järjissään olevan miehen kommentin, virkistävänä poikkeuksena.
Poikkeus, että palstalta saa lukea täysissä järjissään olevan miehen kommentin? No, minusta täällä on muutama ihan järkevä mieskommentoija eli ei se nyt täysin poikkeuksellista ole.
Vierailija kirjoitti:
Itse +30v miehenä olen huomannut, että aika on puolellani. Harrastan liikuntaa ja syön terveellisesti, kroppa on siis kunnossa. Olen akateemisesti koulutettu, minua pidetään fiksuna. Minun ei tarvitse päättää vielä, haluanko lapsia. Tämä on oikeastaan suurin etulyöntiasemani naisiin verrattuna ja siinä missä monet 30+ naiset joutuvat päätöksensä tekemään, minulla on vielä aikaa vaikka kuinka.
Tilanne on toki "epäreilu", mutta ei tämä maailma reilu paikka olekaan.
m32
No ei ole aikaa vaikka kuinka. Niin ellet sitten meinaa, että miehet kun ei oman ikäsiään kattele, aikaa on siinä mielessä jos löydät jonkun jolla isäkomplikaatio.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Mistä ihmeestä ne kaikki naiset löytävät ensimmäisiksi suhteikseen niitä jännämiehiä? Ja mihin ne miehet sitten jäävät, kun naiset lähtevät toiselle kierrokselle kilttimiehiä metsästämään? Ja kenen kanssa ne naiset taas tällä toisella kierroksella pariutuvat, kun jännämiehet jätetään ja kilttimiehet eivät huoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30+v miehenä oon huomannut, että tallella oleva poikuus on naisille yllättävän suuri ongelma. En ihan ymmärrä tätä. Mulle on ihan samantekevää mikä on naisen seksuaalinen menneisyys
Voin vastata omalta osaltani, miksi minulle olisi ollut ongelma, jos mies olisi paljastanut olevansa kokematon vielä kolmekymppisenä:
Olisimme olleet aivan eri lähtötilanteessa. Minulla oli kolmekymppisenä takana 15 vuotta seksikokemusta. Seksi oli luonnollinen osa parisuhdetta ja myös sinkkuelämää. Oman arvomaailmani mukaan kahden aikuisen välinen vapaaehtoinen seksi, jossa huolehditaan ehkäisystä, on ihan ok myös ilman romanttisia tunteita. Mitä ilmeisimmin miehen arvomaailma olisi hyvin erilainen. Vaihtoehtoisesti hän olisi elänyt hyvin erilaisen nuoruuden ja nuoren aikuisuuden eikä sellaista, jossa kohdataan vastakkaista sukupuolta, hengaillaan yhdessä, ihastutaan, sekstaillaan, seurustellaan jne. Ja kyllä minua askarruttaisi kysymys miksi niin on ja mitä kaikkia muita eroja välillämme sen takia olisi.
Pelkäisin myös, että miehellä olisi ensimmäiseen kertaan liittyen aivan suuria odotuksia ja painotuksia. Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen.
Ja vielä: seksi on jokaisen ihmisen kanssa hieman erilaista. Jos solmitaan parisuhde, niin toista pitää "opettaa" ottamaan huomioon omat tarpeet ja toiveet. Myös sellaista kumppania, jolla on aikaisempaa kokemusta. Mutta itse uskon, että kokeneelle ihmiselle on paljon helpompi antaa palautetta ja toiveita kuin kokemattomalle, koska hänellä on parempi itsetunto rakastajana. Pelkäisin, että kokematon ottaa itseensä, jos joudun neuvomaan kuinka haluan minua koskettavan tai nuoltavan. Pystyisikö kokemattoman kanssa pitämään hauskaa sängyssä, nauramaan ja leikkimään?
Joten kyllä, minulle olisi ollut ongelma, jos joku mies olisi ilmaissut olevansa kokematon. En tiedä olisinko halunnut tutustua ja selvittää, olemmeko liian erilaisia, koska sellaista tilannetta ei koskaan tullut kohdalle.
"Se, mikä olisi minulle yksi seksikerta sadoista tai tuhansista, olisi hänelle jotenkin ainutlaatuinen."
Moni mies haluaisi olla naiselle ainutlaatuinen, eikä yksi monista. Ja vieläpä tietäen, että ne ensimmäiset miehet ovat olleet niitä ainutlaatuisia sinulle. Vaikka eläisitte 30 vuotta yhdessä, niin nuoruuden ensimmäinen pano on ikimuistoinen, kun taas elämänkumppanilla ei ole kadunmiestä kummempaa merkitystä.
30+ iässä ei toisen seksikumppanien määrällä ja laadulla luulisi olevan mitään merkitystä. Eikä niistä tarvitse kenellekään yksityiskohtaisesti raportoida. Itsekin hurjastelin nuorempana ja naisia oli useampi kymmenen. Reissutöissä käytiin huorissa monessa maailman kolkassa. Nämä asiat eivät mitenkään vaikuta nykyiseen suhteeseeni enkä ole niistä edes puhunut. Varmasti puolisollanikin on seksikokemuksia riittävästi. Ne ovat intiimejä asioita joista ei edes tarvitse pitää toiselle selontekoa. Seksi on tietysti tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on rakkaus ja toisesta välittäminen.
Aina välillä täällä saa lukea täysissä järjissään olevan miehen kommentin, virkistävänä poikkeuksena.
Samaa mieltä kuin minä = täysissä järjissään. Eri mieltä kuin minä = idiootti, joka ei vaan ymmärrä.
Klassinen pienen ihmisen näkemys elämästä ja ihmisistä.
Minulle ainakin täysissä järjissään tarkoittaa lähinnä sitä, että osaa ajatella asiaa loogisesti ja perustella näkemystään. Tämän aiheen tiimoilla miesten kommentit harvoin ovat muuta kuin sitä ihmeellistä kehäpäätelmää, jossa ei ole logiikan häivääkään.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sekä kiltit, että ei-kiltit tytöt haluavat kaikki näitä samoja jännämiehiä. Kiltit tytöt eivät pariudu kilttien poikien kanssa ja kiltit pojat jäävät yksin. Kun sitten vanhempana osa näistä kilttitytöistä huomaa ettei viimeisimmästä jännäpojasta kasvanutkaan hyvää miestä ja kunnollista isää lapsille, niin ihmetellään kun nämä kilttipojat eivät ole enää halukkaita jatkamaan perhe-elämää siitä mihin edellinen jäi. On luonnollista haluta elämänkumppaniksi sellainen jolla on suunnilleen sama elämäntilanne.
Se sama elämäntilanne on näillä nuoremmilla naisilla/tytöillä, jotka ei ole vielä lapsia tehneet ja kokemus seurustelustakin on vielä vajavaista. Ongelmaksi vaan tulee sama tuttu, etteivät he halua kilttimiestä. Unohtamatta ikäeroa.
Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa. On kilttimiehelle lottovoitto saada joko selvästi nuorempi kilttityttö, tai samanikäinen kokemattomampi kilttinainen.
Sama ongelma on myös kilteillä tytöillä, mutta koska kiltit tytöt ovat nuorempana aivan yhtä haluttuja kuin jännät tytöt, ei ongelma ole läheskään yhtä yleinen.
Osasta jännäpojista kasvaa kilttimies ja siitä johtuu se että me kaikki tunnetaan näitä parisuhteessa olevia kilttimiehiä. Ongelma on vain heillä jotka ovat olleet kilttejä nuoresta lähtien.
Ihan vakavasti. Tuo on vain mantra, jonka joku joskus on keksinyt ja laittanut liikkeelle, ja jota siitä lähtien jotkut palstamiehet toistelevat kuin papukaijat.
Ensinnäkään ei ole olemassa vain kilttimiehiä ja jännämiehiä. Suurin osa miehistä on ihan tavallisia miehiä. Tavalliset nuoret naiset ja miehet treffailevat, "seukkaavat", sekstaavat ja opettelevat parisuhde-elämää. Osa jää ulkopuolelle jo nuoresta alkaen syystä tai toisesta. Se ei kuitenkaan tee heistä kilttejä yhtään sen enempää kuin että ne naisten kanssa seurustelevat olisivat jotain jänniä.
Kypsymisen myötä molemmat sukupuolet alkavat arvostaa toisissaan erilaisia ominaisuuksia kuin teininä. Aletaan hakea sitä elämänkumppania, jonka kanssa perustetaan perhe. Usein se on eri ihminen kuin teini-iän ensimmäinen seurustelukumppani. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan astu estradille jotain myyttisiä kilttimiehiä, joita naiset alkaisivat haluta elättäjiksi. Ei, vaan kuten itsekin toteat: ne jotka jo nuorena syrjäytyivät, jäävät edelleen syrjään. Vuosi vuodelta on vaikeampaa päästä parisuhteeseen, kun oman ikäiset ovat niin paljon kokeneempia. Ne "elättäjät" ovat ihan niitä samoja miehiä, joiden kanssa naiset hengailivat vain nuorena, koska yhtä lailla ne miehet kypsyvät ja alkavat haluta perheitä siinä missä naisetkin. Eivätkä he Suomessa edes ole elättäjiä, täällä eletään kahden palkansaajan kulttuurissa ja kotirouvaksi jääminen on erittäin harvinaista. (Ehdotan kuitenkin, että jos tästä aiheesta haluaa keskustella, niin tekee siitä erillisen ketjun.)
Ymmärrän erittäin hyvin, että on hankalaa olla yli kolmekymppinen, parisuhdekokematon mies. Mutta sitä ei yhtään tippaa helpota se, jos itsekin haukkuu itseään kilttimieheksi. Koska haukkumasanahan tuo on. Haukkumasana, jolla jotkut miehet itse päivästä toiseen latistavat itsetuntoaan. Jokainen voisi koska tahansa lakata olemasta kilttimies ihan yksinkertaisesti sillä, että lakkaisivat itse käyttämästä tuollaista sanaa.
"Moni kilttimies siis jää tähän ikuiseen ongelmaan kiinni, koska ei ikinä saa kumppanikseen naista joka olisi seurustelun suhteen samalla tasolla. Vaihtoehtoina on jäädä yksin tai ottaa nainen jolla on tätä "elettyä elämää" lapsien ja lapsien isän/isien muodossa."
Juuri noin. Ja siksi on aivan turha yrittää sälyttää oman yksinäisyyden syyksi naisten nirsoutta. Kyse on omasta valinnasta. Ja yhtä turha on yrittää syyllistää naisia siitä, että heillä kolmekymppisinä on sitä elettyä elämää takanaan.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Ilman kumppania jääneillä miehillä on kutistunut motivaatio maksaa veronkannon kautta muiden lapsien kustannuksia (äpärät mukaan lukien). Kun äpärien suhteellinen osuus kasvaa tavanomaisena lastenkasvatusmallina, kasvaa myös ilman kumppania jääneidän miesten osuus ja sitä kautta alhaisen veronkantomotivaation omaavien miesten osuus.
Ymmärrätkö?