Ystäväni on pahin matkija, jonka olen tuntenut

Minkä ikäinen ystäväsi on? Mulla oli tuollainen kaveri peruskouluaikoina. Kiva tyyppi mutta helvetin rasittava.

Vierailija kirjoitti:

No meillä oli nuorena sellainen kaveriporukka, reissattiin, harrastettiin ja shoppailtiin yhdessä. Yksi porukasta vinkkasi muillekin paikasta, josta sai kesätöitä, ja suositteli opiskelupaikkaa johon haki itsekin. Seurauksena samanlaisia vaatteita, samaa kesätyö- , harrastus- opiskelupaikkaa.

Yksi tyyppi kuitenkin aiheutti ongelmia. Mm. makasi toisen kaverin entisen poikaystävän kanssa. Yritti  miestä, josta minä olin kiinnostunut. Pilasi välejä puhumalla pahaa ristiin kaveriporukassa, miten muka joku oli sanonut pahaa toisesta, ja toisinpäin. Itsekin ihmettelin, miksi eräs toinen oli alkanut ottaa etäisyyttä, kun ei ollut mitään syytä. Pari kertaa kun suunnittelin reissua ihmisen kanssa, joka oli ihan muista ympyröistä,  tämä yksi suuttui. Muutenkin tuntui, että kaikki yritimme olla suututtamatta häntä.

Kerran erehdyin ostamaan samanlaiset housut kuin tällä tyypillä, olinkin kuulemma matkinut ne ja vaikka mitä muuta. Tai oliko ongelma se, etten ollut pyytänyt mukaan shoppailemaan vaan menin yksin, en tiedä. No, ei siinä mitään koska aika oli kyllä jo muutenkin siirtyä pois siitä parikymppisten pintamuodista, kaikilla aina samanlaista päällä. Plus porukka alkoi ihan aiheesta etääntyä toisistaan.

Tämän tyypin kohdalla silmäni avautuivat lopullisesti, kun kuulin muualta, mitä kaikkea oli tehnyt. Onneksi onnistuin liukenemaan suututtamatta sen enempää. 

Mitä väliä räteistä, jos voi matkia ystävien miesmakua :D

Minulla kans yksi kaveri, joka oli teininä läheisempikin ystävä, matki liki kaiken. Oli tosi rasittavaa. Muutenkin kyllä muuttui ajan kuluessa niin oudoksi, etten enää ole oikein edes tekemisissä. Ollaan nyt kolmikymppisiä. 

Tämä kaveri osti heti perässä samanlaiset vihkot ja kynät koulussa, jos minulla oli uusi paita, niin kohta sillä oli samanlainen. Jos värjäsin hiukset, oli sillä kohta päässään sama väri. Kun lähdin kielimatkalle, jonne olin säästänyt pari vuotta rahaa,  hänen piti heti saada varata sama matka ja ängetä mukaan. Muistan, miten minua ärsytti suunnattomasti, en olisi halunnut sitä sinne roikkumaan minuun ja riippakiveksi. 

Kun hain opiskelupaikkaa toiselle paikkakunnalle, hän koitti hakea samaan paikkaan, ja kun ei päässyt, hän muutti perässäni sinne siitä huolimatta ja koitti sitten käydä avoimen kursseja. 

Matkiminen jatkui vuosia, ja vaikka muutimme eri paikkakunnille, oli minun luona kyläilyn jälkeen hänen olohuoneensa sisustettu verhoja myöten kopioksi minun olohuoneesta, keittiönpöydällä oli samat tabletit ja astiastonkin oli hankkinut saman, jota itse olin teiniajoista saakka kerännyt. Myöhemmin remontoin makuuhuonetta ja maalasin sinne tehosteseinän ja laitoin pienen seinähyllyn tuikkukipoille. Seuraavalla kyläilykerralla hänen makuuhuoneensa näytti aivan samalta.  

Aikuisiällä hiusten mallin ja värin kopioiminen jatkui myös joka kerta kun nähtiin. 

Kaiken huippu oli kyllä se, että kerran hän esitteli minulle uuden poikaystävänsä sanoen, eikö näytäkin aivan sinun poikaystävältäsi, yhtä pitkä ja tumma? En osannut sanoa mitään. Ajattelin, että oikeastiko hän etsi samanlaista miestäkin, mikä minulla oli. Pituus olikin kyllä ehkä ainut yhtäläisyys tähän mieheen. Eikä ihme, että erosivatkin melko pian. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla kans yksi kaveri, joka oli teininä läheisempikin ystävä, matki liki kaiken. Oli tosi rasittavaa. Muutenkin kyllä muuttui ajan kuluessa niin oudoksi, etten enää ole oikein edes tekemisissä. Ollaan nyt kolmikymppisiä. 

Tämä kaveri osti heti perässä samanlaiset vihkot ja kynät koulussa, jos minulla oli uusi paita, niin kohta sillä oli samanlainen. Jos värjäsin hiukset, oli sillä kohta päässään sama väri. Kun lähdin kielimatkalle, jonne olin säästänyt pari vuotta rahaa,  hänen piti heti saada varata sama matka ja ängetä mukaan. Muistan, miten minua ärsytti suunnattomasti, en olisi halunnut sitä sinne roikkumaan minuun ja riippakiveksi. 

Kun hain opiskelupaikkaa toiselle paikkakunnalle, hän koitti hakea samaan paikkaan, ja kun ei päässyt, hän muutti perässäni sinne siitä huolimatta ja koitti sitten käydä avoimen kursseja. 

Matkiminen jatkui vuosia, ja vaikka muutimme eri paikkakunnille, oli minun luona kyläilyn jälkeen hänen olohuoneensa sisustettu verhoja myöten kopioksi minun olohuoneesta, keittiönpöydällä oli samat tabletit ja astiastonkin oli hankkinut saman, jota itse olin teiniajoista saakka kerännyt. Myöhemmin remontoin makuuhuonetta ja maalasin sinne tehosteseinän ja laitoin pienen seinähyllyn tuikkukipoille. Seuraavalla kyläilykerralla hänen makuuhuoneensa näytti aivan samalta.  

Aikuisiällä hiusten mallin ja värin kopioiminen jatkui myös joka kerta kun nähtiin. 

Kaiken huippu oli kyllä se, että kerran hän esitteli minulle uuden poikaystävänsä sanoen, eikö näytäkin aivan sinun poikaystävältäsi, yhtä pitkä ja tumma? En osannut sanoa mitään. Ajattelin, että oikeastiko hän etsi samanlaista miestäkin, mikä minulla oli. Pituus olikin kyllä ehkä ainut yhtäläisyys tähän mieheen. Eikä ihme, että erosivatkin melko pian. 

Järkyttävää. Suorastaan creepyä. Varmasti jonkinlainen pakkomielle sinuun. :-S onneksi olet päässyt eroon, ton tyyppiset varmaan helposti jäävät roikkumaan ja vainoamaan.

2

Se että teininä tai nuorena kopio joltain kivalta kaverikta vaatemakua tai hänen käyttämiä värejä on ihan normaalia. Silloin tuilla matkijalla ei vielä ole omaa identiteettiä tai on heikko itsetunto ja tuolla tapaa koittaa hakea hyväksyntää, eli samaistuu toisiin. 

Mutta kun matkija on keski-ikäinen tai jopa sen hiukan ylittänyt, matkii fyysisiä liikkeitäni, asentoja ja toistaa sanomisiani, hän ikäänkuin peilaa minua kokoajan, niin voitte ymmärtää että on hiukan hämmentävää ja ärsyttävää. 

Haluaisin tietää mikä psykologinen tekijä tämän aiheuttaa. Hän on pääsääntöisesti ihan mukava, vaikka hänessä on jokin outo ristiriitaisuus sillä joskus erityisesti väsyneenä voi olla hyvinkin piikikäs ja vähättelevä, enkä ihan aina luota siihen mitä sanoo koska puhuu välillä sitä mitä toinen haluaa kuulla ja yrittää sillä tavoin samaistua toiseen. Esim kun kerron että olen ollut pitkään flunssassa ja ihan poikki, hänkin sanoo olleensa ja on niin tukkoinen olo ja väsynyt ettei mitään jaksa vaikka juuri 1/2 h sitten oli kertonut kuinka on ollut kiire ja käynyt siellä ja täällä ja tehnyt kaikkea fyysistä eikä ollut mitään puhetta väsymyksestä. Kun minä kerron lihoneeni taas muutamia kiloja hänkin on lihonut ja vuolaasti kertoo kuinka paljon syö makeaa, kun parin päivän päästä näemme ei hän ole yhtään lihonut. 

Hän matkii joskus fyysisiä liikkeitäni, kun istun sohvalla nostan toisen jalan alleni sohvalle hän tekee saman, missä ikinä olemme hän toistaa perässä fyysisiä liikkeitäni. Joskus hän toistaa lauseitani. Välillä hän päättää itse hyvinkin napakasti jotain mut välillä esim ravintolassa ruokaa tilatessa minun pitää aina tilata ensin ja hän ottaa samaa kuin minä. Hän jopa ostelee tavaroita joita ei edes tarvitse koska minä ostin. Hän sanoo aina että "pitäsköhän minunkin.... " En tiedä yrittääkö joskus olla vain kohtelias ja tökeröllä tavalla yrittää antaa minun jotenkin "päteä" ja sanoa kaiken ensin, mutta tuo EI ole normaalia. Hänen on joskus vaikea sanoa omia mielipiteitä ensin, jos hänelle esittää kysymyksen hän kiemurtelee ja jahkaa ja esittää vadtakysymyksen minulle, sitten minä sanon oman näkemyksen ja hän peesaa. Hän teki kerran yhden todella ison elämänkäänteenkin sen jälkeen kun minä tein omani tässäkin hän sanoi useasti että pitäisiköhän hänenkin. Koitan olla ärsyyntymättä koska ymmärrän ettei hän ilkeyttään tee tuota vaan hänellä on joku persoonallisuuden häiriö joku ylivirittynyt empaattisuus, mielistelyn /miellyttämisen tarve tms. Se että joskus kaikessa yltiöempaattisuudessaankin se toinen puoli näyttäytyy, eli piikikkyys ja ikäänkuin puukon kääntäminen haavassa on sairasta. Kun eräs tuttu xx surkutteli kuinka työ on hänen elämä eikä ole hirveästi muuta elämää, hän on yksinäinen jne, niin pitkänkin ajan kuluttua tämä ihminen kertoo erään tarinan jonka jälkeen piikittelee ja hyvin vähättelevään äänensävyyn kertoo kuinka "säälittävää" on kun jollain ei ole muuta elämää kuin työ, hän toisti huomiota herättävän monta kertaa sanaa "säälittävä". Tuo xx henkilö oli kuulemassa tuota "säälittäväksi" piikittelyä. Eikö aidon empaatikon ja kaikkea yliymmärtävän ihmisen pitäisi ymmärtää eikä piikitellä vähättelevään äänensävyy toista. Tuohan on juuri narsismia  isketään toisen heikkoon kohtaan, kieroutta, pohjimmiltaan mielistelijä/miellyttäjäpersoonan sisällä onkin ikeä ja epäaito ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla kans yksi kaveri, joka oli teininä läheisempikin ystävä, matki liki kaiken. Oli tosi rasittavaa. Muutenkin kyllä muuttui ajan kuluessa niin oudoksi, etten enää ole oikein edes tekemisissä. Ollaan nyt kolmikymppisiä. 

Tämä kaveri osti heti perässä samanlaiset vihkot ja kynät koulussa, jos minulla oli uusi paita, niin kohta sillä oli samanlainen. Jos värjäsin hiukset, oli sillä kohta päässään sama väri. Kun lähdin kielimatkalle, jonne olin säästänyt pari vuotta rahaa,  hänen piti heti saada varata sama matka ja ängetä mukaan. Muistan, miten minua ärsytti suunnattomasti, en olisi halunnut sitä sinne roikkumaan minuun ja riippakiveksi. 

Kun hain opiskelupaikkaa toiselle paikkakunnalle, hän koitti hakea samaan paikkaan, ja kun ei päässyt, hän muutti perässäni sinne siitä huolimatta ja koitti sitten käydä avoimen kursseja. 

Matkiminen jatkui vuosia, ja vaikka muutimme eri paikkakunnille, oli

-- tää kuulostaa jo todella sairaalta.  Taustalla on varmasti joku persoonallisuushäiriö. 

Pistähän tiesi eri suuntaan kun "ystäväsi" kulkee. En kyllä moista ihmistä sietäisi pätkän vertaa ja ärsytyksesi määrä kertoo, ettet oikeasti välitä hänestä vaan hengailet säälistä. Sääli on sairautta, joten sano viimeiset heipat hänelle ja estä puh nro ym somekanavat ja sillä sipuli, niin ketutus helpottaa ja etsiköön hän uuden kaverin.

Sä olet trendsetter. 

Oikeasti ärsyttävä ihmistyyppi tällainen matkija. Varastaa sun vaatekaapin ja jopa miehet, jos mahdollista. Kaikki rääppeet kelpaa, kuin rotalle.