Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?

Koulussa ei kiusaamiseen puututa. Piste.

Selittäkää hänen kiusaamisensa syyt? Se kaunis en ole minä.

No selittäkää nyt???

Minne kaikki nössöt nyt hävisivät?

Olen aina yrittänyt opettaa lapsiani olemaan kiusaamatta ketään. Keskimmäisen lapseni (poika) luokalla on koko alakouluajan ollut poika, jonka on vaikea sopeutua ryhmän sääntöihin. Välitunneilla esim. ei pelaa samoilla säännöillä kuin muut, hermostuu jos häviää ja käy usein kimppuun. Omalta pojaltani on useamman kerran vienyt esim. kumeja ja kyniä. Olen aina sanonut, että poika pitää ottaa mukaan leikkeihin, eikä ketään saa syrjiä. Ja on keskusteltu vaikkapa siitä, miten poika varmasti kaipaa kavereita, vaikka ei ihan vielä osaa toimia aina oikein. Mutta minunkin kärsivällisyyteni loppui, kun viime talvena oli paiskannut poikani uuden puhelimen lumihankeen. Ihan vain "huvin vuoksi". En edelleenkään hyväksy kiusaamista, mutta enää en käske ottamaan mukaan leikkeihin. Jos vaihtoehtona on se, että oman poikani tavarat rikotaan ja hävitetään, tai häntä satutetaan, niin pidän oman lapseni puolta. Tiedän, että tämä poika on yksinäinen, ja varmasti syrjitty, ja hänen puolestaan tuntuu kurjalta. Mutta kun olen usean vuoden ajan pyrkinyt omalta osaltani tukemaan pojan ystävyyssuhteita, koen, että en pysty enempää tekemään, ilman että oma lapseni kärsii kohtuuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää hänen kiusaamisensa syyt? Se kaunis en ole minä.

Kuka kaunis? Ehkäpä sinä et tiennyt tästä kaikkea tai kiinnitit huomiota ainoastaan joihinkin piirteisiin kuten ulkonäköön.

Ap tässä. Tulipas tästä iso keskustelu ja paljon alapeukkuja, varmaankin yliampuvan otsikon vuoksi. Tosiaan kiusaus ei ole mitenkään oikeutettua. Silti osa ihmisistä on joka paikassa kiusattuja.

Tosiaan olen kyllä ns syyttänyt itseäni siitä että olin sellainen kuin olin siihen kiusauksen aikaan. Luonteeni on jo lapsuuden kotiolojen takia suoranaisesti heikko, mutta toivon että saisin kasvatettua lapseni vahvaksi.

Minä toistan sen minkä kirjoitin. Jos minun kaunista ja kaikinpuolin normaalia ja lahjakasta tuttavaani on kiusattu niin kysyn. Että mitkä asiat ovat siihen syynä? Ovatko syyt hänessä itsessään vai muissa ihmisissä?

Voi olla mahdollista, mutta ei sekään oikeuta kiusaamista. Sosiaalisten taitojen heikkous on tekosyy kiusata siinä missä vaikka silmälasit.

Naisilla kaikista paras keino välttyä joutumasta kiusatuksi on liittoutua ja miellyttää. Se on valintaa aika paljon luulisin. Niin he toimivat. Vähän niinkuin aivot narikkaan ja sen sellaista...

Olen samaa mieltä kanssasi, kiusaaminen voi johtua myös osittain kiusatusta. Esimerkiksi mä olin ihan järkyttävän typerä ihminen 12-15vuotiaana, iskin varattuja poikia, mulla oli useita seurustelusuhteita, levittelin ystävien salaisuuksia. Sitten kaikki kääntyi mua vastaan ja alkoi kiusaamaan kaikilla mahdollisilla keinoilla. Mutta vaikka käyttäydyin typerästi, ei se silti oikeuta kiusaamista, kiusaaminen on aina tekona väärin, se on yleensä vuosia jatkuvaa toisen ihmisen kiduttamista! Se mitä olisin ansainnut niin pelkästään jäädä yksin ja että mulle ois suoraan sanottu mun virheistä ja haukuttu pari kertaa pystyyn, mutta siihen sen olisi pitänyt jäädä. Eikä niin että en saa missään liikkua rauhassa, mua uhkaillaan väkivallalla ja toteutetaan myös se hakkaaminen.

Silmäpeliä ja silmäilyä. Kyllä te tajuatte...

Miksi edes pitää kiusata toisia? Kohtele muita niin kuin itseäsi haluat kohdetelevan.

Vierailija kirjoitti:

Minä toistan sen minkä kirjoitin. Jos minun kaunista ja kaikinpuolin normaalia ja lahjakasta tuttavaani on kiusattu niin kysyn. Että mitkä asiat ovat siihen syynä? Ovatko syyt hänessä itsessään vai muissa ihmisissä?

Kiusaamisen syyt ovat niin monimutkainen prosessi että noin yksinkertainen kuvaus ei oikein kerro mitään. Ehkä turvallisinta sanoa että kiusaaja löytää kiusatusta jotain, joka motivoi tämän kiusaamaan, mutta mikä se sitten on ja miksi on sekin vaikea arvioida ilman taustoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitetaan kiusaamisella? 

Se jää usein näissä keskusteluissa epäselväksi. Joukon ulkopuolelle jää helposti, jos on erilainen. Tämä koskee paljon enemmän henkisesti erilaisia (esim. asperger) kuin ulkonäköpiirrettä. Se älyttömän kiva rillipäinen läskikin otetaa ihan toisten mukaan. 

Eli jos kiusaamiseen lasketaan, ettei oteta jengiin ja syrjitään, niin varmasti näin. Kuka aikuinenkaan haluaisi olla inhottavan ihmisen kanssa vapaaehtoisesti?

Omat ominaisuudet vaikuttavat suuresti. Siitä sitten voi äityä ihan varsinainen aktiivinen kiusaaminen. Eli haukutaan, tärvellään kamoja, vaikka itse kohde olisi aivan hiljaa. 

Opena sanoisin, että ei koskaan ole tilannetta, ettei tunnistaisi kiusatun epämiellyttävät piirteet. Lapsetkin tunnistavat ja toimivat primitiivisesti. 

Ei yllätä, että "Mitä tarkoitetaan kiusaamisella?" -kommentti tulee nimimerkiltä Ope.

Tässä on ongelman ydin.

Opettajakouluun pitäisi hyväksyä myös hiljaisia, taiteellisia älykköjä, eikä aina pelkästää mielikuvituksettomia, kuivakkaita matematiikkaneroja, jotka eivät tunnista alkeellistakaan psykodynamiikkaa.

Kertoisitko sitten minulle, mikä on kiusaamista? 

Olen kohdannut tilanteita monesti, että vanhemmat syyttävät kiusaamisena vain sitä, että lasta ei huolita porukoihin. 

Miksi ei huolita? Ei tarvita tätä peräänkuuluttamaasi alkeellista psykodynamikkaa. Näkee ihan maalais- tai taajamajärjelläkin. 

Ylisuojeltuja, täysin huumorintajuttomia päällepäsmäreitä suuri osa. Voin totisesti ymmärtää, etteivät ole synttärilistan yläpäässä. 

Ja en muuten ole matikkanero, nippa nappa kirjoitin eximian pitkästä. Nerous kaukana... 

Ymmärrän.

Sinä olet juuri sellainen opettaja, joka saa kiukkuista palautetta vanhemmilta, kun he odottavat sinun puuttuvan kiusaamiseen. "vanhemmat syyttävät",

vaikka "huumorintajuton päällepäsmäri" ansaitsee kaiken itse.

Pidätkö lapsista noin ylipäätään?

Minusta voisit lopettaa nokittelun, kumpi on huonompi; opettaja itse vai vaativaiset vanhemmat ja heidän kauheat lapsensa.

Jospa et joskus olisikaan itse pääosassa luokassa, unohtaisit vanhemmat ja mielikuvasi heistä,

keskittyisit vain oppilaisiin ja siihen, mitä luokassa tapahtuu.

Alkeellisellakin pelisilmällä voi havaita luokan rooleja ja käytöskaavoja. Joku dominoiva oppilas kokee itsensä uhatuksi ja haluaa lannistaa alkuunsa haastajat?

Usein tällainen hyökkäävä kiusaajaoppilas huomioi opettajaa, tuijottaa tätä silmiin ja ottaa kontaktia niin paljon, ettei opettaja huomaa tämän ryhmäkäyttäytymistä lainkaan. Kiusaaja osaa uhkailla, ilveillä ja lahjoa muita opettajan selän takana, jos tämä on vähänkin jäyhä ja hidas.

Itse puuttuisin tuohon "rasittava vanhempi - inhottava päällemäsmärioppilas"-dilemmaan.

Jos haluat tehdä työtäsi, puutu työpaikkasi ongelmiin. Puhu ja rauhoita.

Itse olen aeurannut läheltä sekä vanhempien, että opettajiemn ylireagointeja. Molemmat tulkitsevat usein väärin oppilaiden sanomisia toisistaan ja kauhistuvat/ raivostuvat tyhjästä toisilleen.

Oppilaan sanoja ei pidä aina ottaa kirjaimellisesti, vaan nähdä niiden taakse. Kiusaamistilanteesaa pitää olla tarkkana, ettei joudu manipuloiduksi.

Hei tajuuks sä? Kyllä kaikki tajuaa. Tajuaa sen, että te olette koko ajan tajuamassa ja silmäilemässä. Että toi on nyt tyhmä. Ja kaikki näkee sen. Koko ajan ja kaiken aikaa.

Silmäpeli ja vallankäyttö. Silmäilevät ämmät.on raskasta joskus olla näiden jatkuvien silmäilijöiden seurassa. Minä nyt sinua silmäilen ja silmiä muljautan päässäni. Olen silmänkääntötemppuja tekevä ylemmän ymmärryksen ilmentymä. Eiks toi nyt tajuu?

Millä perusteella nämä silmäilevät ylemmän ymmärryksen ihmiset sitten päättävät että tuo ja tuo on nyt sitten niitä tyhmiä?

Oon sitä mieltä että kiusaaminen on kiusaajan syy, ei kiusatun.

Voi kuitenkin olla, että jotkut ovat alttiimpia tulemaan kiusatuksi kuin toiset. Jos sulaudut hyvin massaan, et joudu silmätikuksi niin hyvin kuin jos olet erilainen. Ja jos et osaa pitää puoliasi. Koulussani kiusatuksi joutui tyttö, joka ei saanut suutaan auki ikinä. Vaikka kysyttiin jotain, niin ei oikein vastannut, tai vastasi niin hiljaa ettei kukaan kuullut. Jos hän olisi ollut reipas, niin ei olisi joutunut kiusatuksi.

Reppanan uhrin puuttuessa voi kuitenkin kuka tahansa joutua kiusaajan uhriksi. Ongelma on siis kiusaaja, ei uhri.

Eipä oikeastaan, monesti näin vain haluaa uskoa niin ei tarvitse kohdata omaa tai lapsensa sosiopaattisuutta. Kiusaaminen klohdistuu aina heikompaan ja pienenpään, ihan jo senkin vuoksi että isompaa ei pysty kiusaamaan järin kauaa. Monesti esimerkiksi isomman fyysineen kiusaamienne on vain mahdotonta. Kiusaamineen kuuluu lajimme laumakäytäytymiseen, eikä siitä siksi pääse koskaan eroon.

Kiusaamistahan ei sinällään esinny omassa laumassa vaan kiusaaminen tapahtuu aina valtion luomissa keinotekoisissa laumoissa, joissa pitää ratkaista johtajuus ja laumahierarkia. Kiusamaisesta ei yleisellä tasolla valtiossamme haluta puhua, koska silloin joutuisi lakkauttamaan lopuksi peruskoulujärjästelmän, joka on epäilemättä valtiomme pyhin lehmä. Kiusaaminen on trauma-arvoltaan uhrille sotaan verrattva kokemus, muta monesti pitkäkestoisempi. Yhteistä uhreille on asiasta puhumattomuus, josta erottaa aika tehokkaasti valheen ja totuuden.

Kiusaamisesta ei kannata välittää, koska sille ei voi mitään. Pääsääntöisesti aikuiset ja lapset kiusaavat heikon itsetuntonsa vuoksi, tämä taas on kasvatuksellinen asia, mihin kiusattu ei voi vaikuttaa.

Valaiskaa nyt tietämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Niin tähän ollaan tultu, kun ketään ei voi enää pakottaa kouluissa mihinkään ja kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen, jos ei halua. Hurskastelua vaan hurskastelun perään. Kaikista ei tarvitse pitää ja joskus on myös tehtävä asioita, joista ei pidä (on otettava myös toisten tunteet huomioon).

Tähän on tultu, koska lasten tehtäväksi on jätetty toisten lasten - yleensä vielä ikätovereidensa -  perässävetäminen. Aikuisille on tietenkin helppoa tuupata lapsi vain johonkin lapsiporukkaan mukaan ja odottaa, että muut lapset hoitavat homman. Tai vaikka vain yhdenkin lapsen seuraan ja odottaa, että tuo lapsi huolehtii toisen lapsen sosiaalistumisesta. Kun lapsi/lapset toistuvasti huomaavat tämän yhden olevan vain jarruna ja taakkana toiminnalle, jota muut lapset haluaisivat tehdä, lapsi/lapset turhautuvat ja kyllästyvät. Eikä enää haluta tätä yhtä lasta mukaan.