Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?
17.07.2017 |
Tietenkin on sadistisia piirteitä omaavia jotka kiusaavat pahuuttaan, mutta osa kiusatuista on sosiaalisesti vähemmän älykkäitä tai kyvykkäitä.
Itseä kiusattiin yläkoulussa, tulin tavallaan huonosta perheestä(kulissit ja talous kunnossa) ja olin kovin lapsenomainen. Kun vähän aikuistuin ja menin ammattikouluun niin tulin taas toimeen luokkatovereitteni kanssa.
Tietenkin hyvin kasvatetut eivät kiusaa koskaan.
Olen näin järkeillyt mutta syytänkö kuitenkin vain itseäni asiasta jolle en voinut mitään?
Kommentit (438)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, kiusaaminen voi johtua kiusatusta itsestään ja siitä, että hänellä ei ole tarpeeksi hyvää kaveriporukkaa ympärillään kiusaajaa vastaan.
Se ei silti tarkoita, että kiusaaminen olisi hyväksyttävää. Kiusaaminen tai kiusaamatta jättäminen on aina kiusaajan päätös.
Eli jos sinua vetää joku tuntematon kadulla turpaan, niin se oli oma vikasi, kun sinulla ei ollut henkivartijoita mukana? Ei, kiusaaminen ei todellakaan ole milloinkaan kiusatun vika, vaan aina kiusaajan.
Lue viesti ajatuksella uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysillä meidän luokalle tuli uusi oppilas, joka alkoi välittömästi kaveerata mun kanssa. Olin ujona ja hiljaisena varmaan helppo lähestyttävä, kun muut ei oikein huolineet tätä tyttöä lähelleen. Muistan, että tytön seura aiheutti heti alussa ahdistavia fiiliksiä. Viikkojen ja kuukausien kuluessa hänestä tuli todella omistushaluinen ja hän mm. heitti minua kivellä ja yritti polttaa sytkärillä takkiani, kun en ehtinyt hengata hänen kanssa koulupäivän jälkeen. Väkivaltaista käytöstä tuli vähitellen lisää ja tyttö oikeasti yritti omistaa mua. Sanoin hänelle suoraan, että en halua enää olla kaveri, koska hän käyttäytyy noin. Tyttö meni itkemään luokanvalvojalle ja kuraattorille. Mua syytettiin kiusaamisesta, koska olin jättänyt tän tytön yksin.
Ehkä harvemmin kiusaamistapaukset on tällaisia, mutta erityisesti 1 vs. 1 -tilanteissa pitäisi kyllä kuulla tarkkaan molempien osapuolten näkemykset. Tuokin tyttö oli tietysti yksinäinen, voi huonosti ja oli mieleltään epävakaa, mutta oliko sitten mun tehtävä sietää hänen pelottavaa käytöstään? Mielestäni ei.
No voi. Jos näytät joltain harry potterilta, niin totta kai ne peruskoululaiset kiusaa. Tätä varten vanhemmat annatte rahaa niille, että voi ostaa kunnon vaatteita ja käydä parturissa. Ehkä jopa piilaritkin voisi hankkia.
Opettajat nuolee kiusaajia. Eivät "huomaa" kiusaamista. Kiusaavat myös itse tosi paljon omista mieltymyksistään poikkeavia.
Narsisteja.
Lasten ja nuorten maailma on hyvin raakaa. Olen sitä mieltä, että siihen voi joissain tapauksissa vaikuttaa itse otetaanko porukkaan. Jos on esim vaikea luonteinen jonka on pakko saada joka asiassa läpi se oma tahto, tai teet muiden olosta hankalaa riehumalla niin tottakai jäät lopulta yksin ei kukaan sellaista loputtomasti jaksa oli lapsi tai aikuinen. Asiat joihin ei itse voi vaikuttaa ja joista kiusataan, sille ei ite voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitetaan kiusaamisella?
Se jää usein näissä keskusteluissa epäselväksi. Joukon ulkopuolelle jää helposti, jos on erilainen. Tämä koskee paljon enemmän henkisesti erilaisia (esim. asperger) kuin ulkonäköpiirrettä. Se älyttömän kiva rillipäinen läskikin otetaa ihan toisten mukaan.
Eli jos kiusaamiseen lasketaan, ettei oteta jengiin ja syrjitään, niin varmasti näin. Kuka aikuinenkaan haluaisi olla inhottavan ihmisen kanssa vapaaehtoisesti?
Omat ominaisuudet vaikuttavat suuresti. Siitä sitten voi äityä ihan varsinainen aktiivinen kiusaaminen. Eli haukutaan, tärvellään kamoja, vaikka itse kohde olisi aivan hiljaa.
Opena sanoisin, että ei koskaan ole tilannetta, ettei tunnistaisi kiusatun epämiellyttävät piirteet. Lapsetkin tunnistavat ja toimivat primitiivisesti.
Aivan uskomatonta, että sinun kaltaisesti voi olla opettaja!!! Itseäni kiusattiin juurikin kotioloista juontuneista syistä, olin erilainen, pukeuduin kuten halusin, upposin kirjojen maailmaan ja sillä tavalla pakenin pahaa oloani (mikä tietenkin oli hyväksi kielten opiskelussa,pelkkiä kiitettäviä arvosanoja kielistä) mutta juuri kukaan ei aikuisista puuttunut tai huomannut tai välittänyt kiusaamisesta syrjään vetäytyvän, omalaatuisen kautta oireilevan ja 'sosiaalisesti kömpelön' nuoren kohdalla! Olin jo siinä uskossa, että vuosikymmenten saatossa koululaitoksessa olisi kiusaamiset lähtökohtaisesti kyetty saamaan hallintaan, tiedon määrästä ei voi ainakaan olla kyse? ..Ja sitten joku itsensä opettajaksi, nuorten esikuvaksi ja lasten hyvinvoinnista vastuuseen koulupäivien ajaksi laitettu hlö kirjoittaa tuollaista, että vika on kiusatun, ei sen vajaaälyisen apina lauman, jotka kiusaavat itseään (olosuhteiden pakosta tietyillä osa-alueilla) henkisesti kehittyneempää ikätoveriaan..? Olen tyrmistynyt. Suurimmat kiusaajat taitavatkin olla ne kiusaamisen hiljaa hyväksyvät luonnevikaiset ja kieroutuneet opettajat, jotka eivät alalle kuuluisi ollenkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitetaan kiusaamisella?
Se jää usein näissä keskusteluissa epäselväksi. Joukon ulkopuolelle jää helposti, jos on erilainen. Tämä koskee paljon enemmän henkisesti erilaisia (esim. asperger) kuin ulkonäköpiirrettä. Se älyttömän kiva rillipäinen läskikin otetaa ihan toisten mukaan.
Eli jos kiusaamiseen lasketaan, ettei oteta jengiin ja syrjitään, niin varmasti näin. Kuka aikuinenkaan haluaisi olla inhottavan ihmisen kanssa vapaaehtoisesti?
Omat ominaisuudet vaikuttavat suuresti. Siitä sitten voi äityä ihan varsinainen aktiivinen kiusaaminen. Eli haukutaan, tärvellään kamoja, vaikka itse kohde olisi aivan hiljaa.
Opena sanoisin, että ei koskaan ole tilannetta, ettei tunnistaisi kiusatun epämiellyttävät piirteet. Lapsetkin tunnistavat ja toimivat primitiivisesti.
Aivan uskomatonta, että sinun kaltaisesti voi olla opettaja!!! Itseäni kiusattiin juurikin kotioloista juontuneista syistä, olin erilainen, pukeuduin kuten halusin, upposin kirjojen maailmaan ja sillä tavalla pakenin pahaa oloani (mikä tietenkin oli hyväksi kielten opiskelussa,pelkkiä kiitettäviä arvosanoja kielistä) mutta juuri kukaan ei aikuisista puuttunut tai huomannut tai välittänyt kiusaamisesta syrjään vetäytyvän, omalaatuisen kautta oireilevan ja 'sosiaalisesti kömpelön' nuoren kohdalla! Olin jo siinä uskossa, että vuosikymmenten saatossa koululaitoksessa olisi kiusaamiset lähtökohtaisesti kyetty saamaan hallintaan, tiedon määrästä ei voi ainakaan olla kyse? ..Ja sitten joku itsensä opettajaksi, nuorten esikuvaksi ja lasten hyvinvoinnista vastuuseen koulupäivien ajaksi laitettu hlö kirjoittaa tuollaista, että vika on kiusatun, ei sen vajaaälyisen apina lauman, jotka kiusaavat itseään (olosuhteiden pakosta tietyillä osa-alueilla) henkisesti kehittyneempää ikätoveriaan..? Olen tyrmistynyt. Suurimmat kiusaajat taitavatkin olla ne kiusaamisen hiljaa hyväksyvät luonnevikaiset ja kieroutuneet opettajat, jotka eivät alalle kuuluisi ollenkaan!
En ole tuo jolle vastasit, mutta kysyn kuitenkin miten sua kiusattiin ja miten olisit toivonut, että siihen puututaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esimerkiksi päätään jatkuvasti aukova eesti.pentu yrittää jatkuvasti häiritä fiksumpaa ja pihalla kuuluu sitten ulina ja tappelee muiden kanssa.
Juu, voi olla oma vikakin, jos aiheutat käytökselläsi sen, että saat vihamiehiä. Esimerkkinä yksi tyyppi tunki nokkansa joka paikkaan, eikä ihme, jos hänestä ei pidetty. Jos häntä käskettiin olemaan hiljaa, niin ei sekään tepsinyt.
Sitten taas ne tapaukset, joissa ei oikeasti ole mitään osaa tai arpaa itsellään. Tapailin viereisen yläkoulun tyttöä välitunneilla ollessani vitosella. Heti alkoi oppilaat haukkumaan minua lesboksi ja jopa uskomaan, että olin sellainen. Minulle paljastui kaverin olleen lesbo, muttei se minua haitannut. Kuitenkin sain vittuiluja, ja toki kaveriani myös pilkattiin. Itse olin onnekas, että oli edes yksi ihminen, jonka kanssa jutella välitunnit.
Pienillä paikkkunnilla on suuri kiusaamisen riski ja kavereiden löytäminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Jos oksennat alakoulussa kesken ruokailun, niin se aina muistetaan. Tai kuten minun tapauksessa kerran lesbo, aina lesbo. Aikamoinen lesbo olen, kun olen miehiä treffaillut ja jopa suudellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sekään ole normaalia jos ei osaa muodostaa teini-ikäisenä ihmissuhteita itse ilman valehtelua ja juoruamista. Jos ainut keino muodostaa ihmissuhde on juoruta jostain toisesta jotain niin se ei ole älykästä.
Meidän yläasteella juurikin heillä oli kavereita ja muuta (olivat suosittuja), jotka juorusivat ja olivat sosiaalisia ekstroverttejä. Hiljaisemmat ja muut olivat "kastissa" alempana.
Kaikilla ei ole hyvä sosiaalisia taitoja ja sellaiset lapset joutuvat sadististen koulukiusaajien kohteeksi todella helposti. Mutta ei se ole sen syy, jolla niitä sosiaalisia taitoja on vähemmän vaan sen syy, joka kiusaa.
Mua kiusattiin 7 vuotta järjestelmällisesti ja jatkuvasti. Yritin saada apua, mitta hyvin vähän kukaan aikuinen mitään yritti auttaa. Ala-asteen opettaja ei selvästikään pitänyt minusta. Hän oli sellainen liikunnan opettaja tyyppinen reipas ja liikkuva. Ja minä olin hiljainen kehnoilla sosiaalisilla taidoilla varustettu lapsi, jolla oli synnynnäinen geenivirhe, jonka v7oksi nivelet ja lihakset eivät toimi niin kuin piti. Opettajan mielestä olin laiska. Olin siis sellainen hyväntahtoinen vähän ressukka. Se, joka ei jaksa juosta kilometria, vaikka kuinka yritin. Pikkaisen oli ylipainoa ja silmälasit ja rikkinäinen koti. Ei tarvitse olla kovinkaan suuri ennustaja, että tajuaa, että olin todella hyvä kohde koko luokan ja opettajan pahan olon purkamiseen.
Mutta oikeasti, se miten kohtelemme meitä heikompia määrittää millainen ihminen olemme. Sen olen kyllä oppinut. Kyllä se vika on siinä kiusaajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ysillä meidän luokalle tuli uusi oppilas, joka alkoi välittömästi kaveerata mun kanssa. Olin ujona ja hiljaisena varmaan helppo lähestyttävä, kun muut ei oikein huolineet tätä tyttöä lähelleen. Muistan, että tytön seura aiheutti heti alussa ahdistavia fiiliksiä. Viikkojen ja kuukausien kuluessa hänestä tuli todella omistushaluinen ja hän mm. heitti minua kivellä ja yritti polttaa sytkärillä takkiani, kun en ehtinyt hengata hänen kanssa koulupäivän jälkeen. Väkivaltaista käytöstä tuli vähitellen lisää ja tyttö oikeasti yritti omistaa mua. Sanoin hänelle suoraan, että en halua enää olla kaveri, koska hän käyttäytyy noin. Tyttö meni itkemään luokanvalvojalle ja kuraattorille. Mua syytettiin kiusaamisesta, koska olin jättänyt tän tytön yksin.
Ehkä harvemmin kiusaamistapaukset on tällaisia, mutta erityisesti 1 vs. 1 -tilanteissa pitäisi kyllä kuulla tarkkaan molempien osapuolten näkemykset. Tuokin tyttö oli tietysti yksinäinen, voi huonosti ja oli mieleltään epävakaa, mutta oliko sitten mun tehtävä sietää hänen pelottavaa käytöstään? Mielestäni ei.
Kuvaamasi kaltaista käytöstä ei tietenkään pidä sietää, ja opettajan olisi pitänyt ottaa asiasta tarkemmin selvää. Mutta tuskin tämän tytön yksin jättäminenkään on mikään ratkaisu, vaan hänelle olisi pitänyt selventää, MITEN hänen pitäisi käyttäytyä. Ja jos häntä muuten oli laiminlyöty esim. kotona, mistä tämmöinen omistavakin käytös johtui (ajatteli varmaan, että ei kelpaa, niin uhkailemalla yritti saada pidettyä sut kaverina, vaikka päinvastainen vaikutushan sillä tietysti on), niin siihenkin olisi tietysti pitänyt puuttua. Ei toki sun, vaan tietenkin opettajan tai jonkun muun aikuisen.
Yleisesti totean, että kaikenlaisille asioille kun voisi tehdä jotain, jos vain haluttaisiin. Mutta kilpailu ja eriarvoisuuskin sen tekee, että huonoa käytöstäkin esiintyy. Muuttakaamme siis ihmiskuntana ajattelutapojamme niin maailmasta tulisi huomattavasti parempi paikka elää kaikille osapuolille, ja mielenterveys- ja muutkin ongelmat varmasti vähenisivät. Toivottavasti ei menisi ihan hukkaan tämäkään ehdotukseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osittain totta. Meillä oli yläasteella pari todella ärsyttävää tapausta joita kiusattiin. Tunkivat seuraan vaikka väkisin, jutut todella typeriä.
Ihan kaikilla meni heihin hermot enkä ihmettele että olivat kiusattuja.Sitten taas jos kiusataan vaikka ulkonäön perusteella, sitä en ymmärrä ollenkaan. Se on asia johon itse ei voi vaikuttaa.
Ei se ole mitään kiusaamista, jos rasittaville tyypeille sanotaan, että mee nyt hemmettiin siitä häirittemästä. Kiusaaminen on sitä, että otetaan joku silmätikuksi ja aloitetaan jatkuva vainoaminen, maalittaminen, solvaaminen ja sitten lopulta myös väkivaltainen alistaminen. Käydään siis heikompien kimppuun ja näytetään muille kuinka kovia ollaan. Siis silkkaa vallankäyttöä heikompia polkemalla.
Ehkä niille "rasittavillekin" pitäisi kertoa, miten heidän sitten halutaan käyttäytyvän? Mutta ettei vain kuitenkin olisi tämäkin syrjintää, kun nämä "rasittavat" ilmeisesti haluaisivat olla mukana porukassa ja hyväksyttyjä, mutta eivät vaan tajua, mikä omassa käytöksessä nyt niin muita ärsyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaikki minua kiusanneet on nimenomaan olleet sosiaalisesti ja älyllisesti lahjattomia. Joko koulutus on puuttunut kokonaan tai on ollut hyvin matala. Itse olen älykkyystestien mukaan sosiaalisesti keskimääräistä lahjakkaampi ja toimikin sujuvasti kaikissa sosiaalisissa tilanteissa jos vastapuolikin on älykäs edes jollain tavalla. Mutta en minäkään sitä pysty muuttamaan jos toinen on lahjaton idiootti.
Jos olet sosiaalisesti lahjakas, et hauku muita lahjattomiksi idiooteiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osittain totta. Meillä oli yläasteella pari todella ärsyttävää tapausta joita kiusattiin. Tunkivat seuraan vaikka väkisin, jutut todella typeriä.
Ihan kaikilla meni heihin hermot enkä ihmettele että olivat kiusattuja.Sitten taas jos kiusataan vaikka ulkonäön perusteella, sitä en ymmärrä ollenkaan. Se on asia johon itse ei voi vaikuttaa.
Ei se ole mitään kiusaamista, jos rasittaville tyypeille sanotaan, että mee nyt hemmettiin siitä häirittemästä. Kiusaaminen on sitä, että otetaan joku silmätikuksi ja aloitetaan jatkuva vainoaminen, maalittaminen, solvaaminen ja sitten lopulta myös väkivaltainen alistaminen. Käydään siis heikompien kimppuun ja näytetään muille kuinka kovia ollaan. Siis silkkaa vallankäyttöä heikompia polkemalla.
Ehkä niille "rasittavillekin" pitäisi kertoa, miten heidän sitten halutaan käyttäytyvän? Mutta ettei vain kuitenkin olisi tämäkin syrjintää, kun nämä "rasittavat" ilmeisesti haluaisivat olla mukana porukassa ja hyväksyttyjä, mutta eivät vaan tajua, mikä omassa käytöksessä nyt niin muita ärsyttää?
Kyllä. Vain tämä kaveritaitojen opettelu auttaa kiusaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on sadisteja jotka kiusaavat pahuuttaan, mutta osa kiusatuista on sosiaalisesti vähemmän älykkäitä tai kyvykkäitä.
Ei ole kiusatun oma vika. Ei koskaan.
Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy:
Ryöstö ei ole koskaan ryöstetyn oma vika.
Varkaus ei ole koskaan varkauden uhrin oma syy.
Nyrkillä naamaan lyöminen ei ole sen vika, ketä lyödään.
Portaita alas tönäisty ei ole itse syyllinen omaan tönimiseensä.
Raiskaus ei ole koskaan raiskatun syy.Väkivallan syy on siinä tekijässä, koulukiusaajassa. Kiusaaja on inhottava, pikkusieluinen ihminen ja sadisti.
Arvon kirjoittaja, olette idiuutti ja kiellätte ideologisessa oikeamielisyydessänne todellisuuden ja sen sävyt.
Toivon, että ette enää koskaan osallistu yhteenkään keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?
Oikea keino olisikin laittaa kiusaaja(t) vaihtamaan koulua ja katsoa loppuuko kiusaaminen.
Miksi uhria pitäisi rangaista?
Jos vaihtaa koulua pieneltä paikkakunnalta toiselle pienelle paikkakunnalle, niin kiusaaminen voi silti jatkua. Näin kävi minun tapauksessa, koska kotipaikkakunnallani oli niitä, joilla oli tuttuja, sukulaisia tai kavereitakin naapuripaikkakunnalta. Kyllä se sana kiersi äkkiä ilman, että olisi tiedusteltu asiasta minulta.
Ihan syystäkin sairastuin sosiaalisten tilanteiden pelkoon, jota ei edes tutkittu, vaikka minulla oli vahvoja epäilyksiä. Se kuitenkin rajoitti liikkumista kylillä ja kaupassa. Ainoastaan 60 km päässä sijaitsevassa kaupungissa uskalsin liikkua ilman, että tarvitsi pelätä vastaantulevan kiusaajan huuteluja.
Tällaiset kokemukset ovat saaneet minut myös pelkäämään negatiivisilta kuulostavia reaktioita, ja sen takia mieluummin kirjoitan kun puhun, koska sitä voi tehdä vaikka pimeässä nurkassa. Yksinyrittäjäksi ryhtymistä olen miettinyt, koska pelkään vieläkin jotain; mitä jos minun tekemisille nauretaan, tein mitä tahansa. Vapisin jopa ensimmäistä kertaa töissä, jossa opettelin ja tein samalla erikoiskahvin asiakkaalle. Yksin ollessa jos olisin saanut tuon opetella, niin seuraavalla kerralla en olisi vapissut.
Eli jos on sosiaalisesti taitamaton pitää alistua kiusattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Eli jos on sosiaalisesti taitamaton pitää alistua kiusattavaksi.
Ei vaan opetella sosiaalisia taitoja.
Hoitoalallahan tuo kiusaaminen on aika yleistä, että siellä jatketaan sitten samaan tyyliin panettelu, valehtelua ja äyskimistä.