Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

Juu, varmasti.

Minua kiusattiin lapsena kahdessa koulussa silmälaseistani, sukunimestäni, ja pitkistä hiuksistani. 

Sä olet amis, ja sen paljastaa jo näkökulmasi.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kiusaaminen ole kiusatun vika, mutta kiusatussa henkilössä useimmiten on ominaisuuksia jotka altistavat kiusaamiselle. Aspergereita kiusataan erittäin usein.

Lapset ja nuoret osaavat olla erittäin raakoja. Kiusaajaa itseään motivoi usein vallantunne, jonka saa siitä, että kiusaa muita ja sitten sen kiusaajan ympärillä on taas porukka, joka yrittää kalastella tämän kiusaajan suosiota. Tätä samaahan esiintyy myös paljon työpaikoilla vähän eri muodossa vain.

Sanotaan ettei väkivalta ole ratkaisu. Itse sanoisin ettei väkivalta ole ainoa ratkaisu, ratkaisu se kyllä voi olla. Kun kerran lyö kunnolla takaisin niin että tuntuu, ei kiusaaminen yleensä jatku koskaan sen jälkeen. Niin se vain. Muitakin ratkaisuja kyllä voi löytyä.

Näyttelijä Leif Wager kertoi aikoinaan hyvän tarinan. Hän oli ollut lapsena ja nuorena Ranskassa hienossa koulussa (asui Ranskassa), jossa opetettiin herrasmiehen taitoja kuten paritansseja, kädelle suutelua jne. Sitten tuli Helsinkiin duunareiden kouluun eikä osannut kunnolla puhua edes suomea. Sai turpaan joka päivä koulusssa. Mitähän nuo herrasmiehen taidot tuossa tilanteessa paljon mitään auttoivat?

Ja suomalainen kommariterapeutti olisi diagnosoinut Leif Wagern narsistisesti häiriintyneeksi joka antoi aihettakin kiusata. On 100 %varmaa.

Liian epämääräisesti aseteltu kysymys.

On niitä, joilla on tarve syystä tai toisesta kiusata muita, ja aina on joku syy sille, miksi joku tietty ihminen joutuu kiusatuksi. Entä sitten? Ei se sitä tarkoita, että kiusatuksi joutuneella olisi joku velvollisuus muuttua toisenlaiseksi, jotta ei kiusattaisi. Kyllä ne on ne kiusaajat, joiden pitää muuttaa käytöstään.

Usein kyllä tuntuu, että ihmisillä on eri käsitys siitä, mikä on kiusaamista. Olin lapsena yksinäinen eikä minulla ollut koulussa kavereita, mutta en silti sanoisi, että minua kiusattiin eristämällä. Mitään suoranaista pilkkaa en nimittäin kovin usein kohdannut, saati väkivaltaa tai tavaroitteni tärvelyä tms. Ajattelin ja ajattelen, että olen varmaan vain liian erilainen, eri asioista kiinnostunut, jotta minut kaveriksi haluttaisiin. Ihan ällistyin, kun myöhemmin olen tajunnut, että tuollaistakin joku pitää kiusaamisena. 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

Oikea keino olisikin laittaa kiusaaja(t) vaihtamaan koulua ja katsoa loppuuko kiusaaminen.

Miksi uhria pitäisi rangaista?

Samankaltaista  "järkeilyä" kuin että onko naisen vika jos hänet raiskataan jos kävelee minihameessa illalla syrjäisellä kadulla...

Onko pankin vika, jos se ryöstetään, jos rahat säilytetään avonaisissa säkeissä tiskin edessä ja oveakaan ei lukita yöksi?

Kerronpa erään tarinan.  Lapsena leikimme mökkinaapurien kanssa ja siellä oli 2 vanhempaa poikaa. Ehkä jos minä olin 6 toinen oli 11.  Hän kiusasi tyttöjä ja pienempiä ei saanut tulla mukaan salaiseen majaan, ei saanut lukea sarjakuvalehtiä jne. Tää jäi mieleen, että oli kiusaaja. Hyvästä perheestä vnhmt akat koulutettuja töissä. Ei mitään ökyrikkaita.

Myöhemmin selvisi, että minun mummini mieltä oli varsinainen unelmavävy ja mummi oli kutsunut hänet kylään.  Mummilla oli  taka-ajatus, että tutustuis vähän paremmin tähän miellyttävään nuoreen herraan jotta voisi sitten naittaa meidät. Kävikin niin, että mies lähti ulkomaille töihin ja minä aloin seurustelemaan.  Olin silloin parikymppinen ja mummi kovasti huolissaan minusta ja tämän pojan mummi samoin hänen lapsenlapsestaan joka oli jo lähes 30 ja naimaton. Ai kamala. En muista  tästä tyypistä mitään noilta ajoilta. 

Myöhemmin, kun minä olin 45 ja hän 50 tapasimme taas. Molemmat naimattomia., mummit ajat sitten kuopattuina.  Ajattelin että ookoo, meen treffeille ei se lapsena kiusaaminen voi merkata mitään.  Aluksi hän oli tosi ystävällinen, mukava ja vähän hassu. 

Sittemmin paljastui ihka oikeaksi narciksi! Joka nimenomaan miellytti mummoja sun muita ja kiusasi minua.  Ei muistanu sitä kiusaamista lapsena, muisti ihan eri asiat kun minä. 

Olin varakkaammasta mutta vähemmän koulutetusta perheestä. Tiedä sitten oliko kateellinen kun meillä oli isompi vene ja hieno auto.  Hän oli myös todella hyvä piilokiusaaja aikuisena.  Ja hän kiusaa joitain nykyisiä kavereita jotka eivät tajua. Itse tajusin ja oon ottanu etäisyyttä.  Mutta meni se niin pitkälle vajaassa 5 vuodessa, että en ensin tajunnu piilokiusaamista vaan nostin kytkintä vasta kun se oli jo räikeää. 

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan ettei väkivalta ole ratkaisu. Itse sanoisin ettei väkivalta ole ainoa ratkaisu, ratkaisu se kyllä voi olla. Kun kerran lyö kunnolla takaisin niin että tuntuu, ei kiusaaminen yleensä jatku koskaan sen jälkeen. Niin se vain.

Olet katsellut liikaa sankarielokuvia, etkä ole oikeasti koskaan joutunut kyseiseen tilanteeseen. Sinulla täytyy olla reilu fyysinen ylivoima ja pahamaineinen isukki ja paljon pahoja poikia kaveripiirissä, jos meinaisit tuollaisesta tilanteesta ilman kostoa selvitä. Nimittäin jos kykenet kiusaajaasi turpaan vetämään, niin ylivoimasi pitäisi olla niin musertava, että hän ei edes uskaltaisi hautoa kostoa. Muussa tapauksessa kiusaaja tulisi seuraavana päivänä isoveljensä tai serkkunsa (tai molempien) kanssa ja saisit entistä lujempaa turpaasi ja satavarmasti sinua kiusatttaisiin entistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteella luokkakaverini oli todella ylimielinen hikari ernu tyttö, jota enimmäkseen pojat kiusasivat. Tyttö oli aina esittelemässä koulutöitään, jotta saisi kehuja ja arvostelemassa muita eri aineissa. Muiden piirustuksista löytyi aina jotain huonoa sanottavaa, toisten tekemä köksän ruoka oli mautonta jne. Samalla hän jaksoi tuoda aina esille ernu-harrastuksiaan, joka jo itsessään saattaisi ärsyttää monia. Tätäkään tyttöä ei olisi saanut kiusata, mutta kyllä tuollaisesta käytöksestä voi itse kukin odottaa jonkinlaista näpäytystä takaisin. En usko, että tyttöä olisi ikinä otettu puhutteluunkaan käytöksen takia, kun oli muuten hyvä oppilas ja sai naamioitua ainaiset negatiiviset kommenttinsa "kritiikiksi".

Olin itsekin ernu, mutta minun annettiin olla rauhassa, koska en katsellut muita nokan varttani pitkin.

Osittain samaa mieltä. Olin yläkoulussa ernutyttö, joka piti meteliä lempibändistään, animesta ja siitä, kuinka Japani on niin hieno maa. Toki olin aloittelevana ernuna kovin innokas vuoden kuin pari hevostyttöä rinnakkaisluokalta. Ymmärrän kyllä nyt jälkikäteen hyvin, jos joitakin ärsytti tuo hehkutus. Onneksi kahdeksannella luokalla osasin pitää suuni kiinni, vaikkei se kiusaamiselta pelastanut täysin.

Kahdeksannella luokalla alkoi se ernuus jossain vaiheessa häviämään ja tukka muuttui emopoikamaiseksi, ne olivat tosin vaaleat. Enemmän taisin saada vittuiluja yhdeltä luokkatoverilta musiikin tunnilla, kun tein esitelmän Nirvanasta. Ei tullut sitä sanomaan päin naamaa, mutta ihan läheltä kuulin, että kuinka minä teen tuosta yhtyeestä esitelmän blaablaablaa. Silti riitti uskallus pitää se esitelmä, vaikka yksi siitä vittuuntui jostain syystä. Oli kyseisellä pojalla muutenkin tapana nimitellä, aukoa päätä minulle ja pari kertaa varmaan roiskautti kemian tunnilla vedet silmilleni kokeita tehdessä.

Ymmärsin ihmisten kyllästymisen siitä, kuinka tein asioista alussa numeron, mutta sen että jotakin ahdistaa ulkonäköni tai musiikkimakuni, jää ihmetyttämään. Ketään kun ei ole pakotettu kuuntelemaan yhtyettä, josta ei pidä.

Vierailija kirjoitti:

Mun kouluajan koulukiusattu oli tällainen: hidasälyinen, ylipainoinen, huono koulussa ja liikunnassa, hyväuskoinen. Asiaa ei auttanut se, että vanhemmat vielä yritti tasoittaa kuoppaista tietä ostelemalla merkkivaatteita ja hemmottelemalla, tästä tuli tälle enemmän hyväksikäyttöä kuin hyväksyntää samanikäisiltä. Että moni piirre teki tästä henkilöstä hyvän uhrin. Silti kiusaaminen vaan on väärin ja minusta tuntuu pahalta, että kiusaaminen kesti hänellä koko kouluajan ja jätti elinikäiset jäljet.

Miksi mollaat kiusattua paljon enemmän kuin kiusaajia? Ja oikein "hidasälyinen"? Mua vituttaa kiusattujen ja uhrien syyllistäminen. Miksi kuvailet kiusattua noin alentavasti?

Kiusaamisen on aina niiden kiusaajien vika. Voi luoja.

Vierailija kirjoitti:

Osittain totta. Meillä oli yläasteella pari todella ärsyttävää tapausta joita kiusattiin. Tunkivat seuraan vaikka väkisin, jutut todella typeriä.

Ihan kaikilla meni heihin hermot enkä ihmettele että olivat kiusattuja.

Sitten taas jos kiusataan vaikka ulkonäön perusteella, sitä en ymmärrä ollenkaan. Se on asia johon itse ei voi vaikuttaa.

Ei se ole mitään kiusaamista, jos rasittaville tyypeille sanotaan, että mee nyt hemmettiin siitä häirittemästä. Kiusaaminen on sitä, että otetaan joku silmätikuksi ja aloitetaan jatkuva vainoaminen, maalittaminen, solvaaminen ja sitten lopulta myös väkivaltainen alistaminen. Käydään siis heikompien kimppuun ja näytetään muille kuinka kovia ollaan. Siis silkkaa vallankäyttöä heikompia polkemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kouluajan koulukiusattu oli tällainen: hidasälyinen, ylipainoinen, huono koulussa ja liikunnassa, hyväuskoinen. Asiaa ei auttanut se, että vanhemmat vielä yritti tasoittaa kuoppaista tietä ostelemalla merkkivaatteita ja hemmottelemalla, tästä tuli tälle enemmän hyväksikäyttöä kuin hyväksyntää samanikäisiltä. Että moni piirre teki tästä henkilöstä hyvän uhrin. Silti kiusaaminen vaan on väärin ja minusta tuntuu pahalta, että kiusaaminen kesti hänellä koko kouluajan ja jätti elinikäiset jäljet.

Miksi mollaat kiusattua paljon enemmän kuin kiusaajia? Ja oikein "hidasälyinen"? Mua vituttaa kiusattujen ja uhrien syyllistäminen. Miksi kuvailet kiusattua noin alentavasti?

Kiusaamisen on aina niiden kiusaajien vika. Voi luoja.

Et sitten lukenut tätä ketjua yhtä viestiä enempää? Tämän koko ketjun lähtökohtahan on syyllistää kiusattuja. Johan se otsikostakin käy ilmi. Tämähän on ihan selkeästi koulukiusaajien rinkiru*kkausketju, jossa yritetään perustella, miksi se on aina sen luokan hintelimmän ja arimman oppilaan oma vika, että sen päätä työnnetään jatkuvasti vessanpönttöön.

Käsittämättömiä kommentteja koko ketju pullollaan ja täysin käsittämätöntä, ettei tällaista todella kuvottavaa ketjua ole vielä poistettu.

Kaverin poikaa kiusataan koulussa. Syy kiusaamiseen on kiusaajien mielestä se että kaverin poika ärsyyntyy helposti, ja sitä on kiva ärsyttää. Eli mikä nyt sitten on syytä ja mikä seurausta, mutta yksinkertaisinta olisi jos jokainen olisi omalta kohdaltaan kiusaamatta ketään. 

Pojalle on sanottu että "no älä ärsyynny", mutta minä olen kyllä sitä mieltä että kiusaaja muuttaa itse käytöstään ja lpoettaa kiusaamisen, eikä niin että kaikki hänen ympärillään olevat ihmiset muokkautuvat sellaisiksi ettei kiusaaja kertakaikkiaan löydä enää mitään kiusaamiseen "yllyttävää".

Riippuu siitä, mitä johtumisella tarkoitetaan.

Kyllä, kiusaaminen voi johtua kiusatusta itsestään ja siitä, että hänellä ei ole tarpeeksi hyvää kaveriporukkaa ympärillään kiusaajaa vastaan.

Se ei silti tarkoita, että kiusaaminen olisi hyväksyttävää. Kiusaaminen tai kiusaamatta jättäminen on aina kiusaajan päätös.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kiusaaminen voi johtua kiusatusta itsestään ja siitä, että hänellä ei ole tarpeeksi hyvää kaveriporukkaa ympärillään kiusaajaa vastaan.

Se ei silti tarkoita, että kiusaaminen olisi hyväksyttävää. Kiusaaminen tai kiusaamatta jättäminen on aina kiusaajan päätös.

Eli jos sinua vetää joku tuntematon kadulla turpaan, niin se oli oma vikasi, kun sinulla ei ollut henkivartijoita mukana? Ei, kiusaaminen ei todellakaan ole milloinkaan kiusatun vika, vaan aina kiusaajan.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaikki minua kiusanneet on nimenomaan olleet sosiaalisesti ja älyllisesti lahjattomia. Joko koulutus on puuttunut kokonaan tai on ollut hyvin matala. Itse olen älykkyystestien mukaan sosiaalisesti keskimääräistä lahjakkaampi ja toimikin sujuvasti kaikissa sosiaalisissa tilanteissa jos vastapuolikin on älykäs edes jollain tavalla. Mutta en minäkään sitä pysty muuttamaan jos toinen on lahjaton idiootti.

Olin osittain eri mieltä. Meidän koulun kiusaajissa oli myös sosiaalisia tyttöjä, jotka todennäköisesti pärjäsi koulussa kohtalaisesti tai hyvin. Näillä oli haaveena lähihoitajan ammatti. Kiusaajapojista moni pärjäsi huonoin tai sitten minun tapaan seiskoja saaden, moni näistä lähti ammattikouluun, koska lukio oli heidän mielestä "hinteille".

Itseäni arvellutti nuorisonohjaajan ammatista haaveilu, jos valtaosa sosiaalisissa ammateissa toimiva onkin pahin kiusaaja. Toki tiedän järkiinsä tulleita kiusaajia, jotka ovat korkeintaan toisen asteen opintojen alkaessa muuttuneet parempaan suuntaan. Ennen valintaa toisesta ammatista päätin hankkia kokemuksia ennen kuin hain opiskelemaan taas.

Minun alakoululaista kiusasi muutama pari vuotta vanhempi heppu. Luulivat joksikin toiseksi, eivät uskoneet, kun sanoi, että on ihan eri. Kaikesta haukkuivat, nimestäkin. Sanoin tästä vanhempainillassa, että jos ei koulu puutu, niin pitää itse sitten tehdä hommasta loppu. Ja että ei tarvi kiusata myöskään sitä "oikeaa" kohdetta. No opet sai minun lapsen osalta loppuu, en tiedä kiusaavatko sitä toista raasua nyt. Mutta syy ei siis ollut itse lapsessa. Olivat vaan päättäneet, että kiusaavat sitä, keneksi luulivat. Ja loppui, kun uskoivat, ettei ollutkaan.

Kyllä kiusaaminen johtuu aina kiusaajasta. Olkoot kuin v- mainen tyyppi tahansa, niin ketään ei kiusata ilman kiusaajaa, eli kiusaajan puolustelut teolleen ei muuta sitä, että kiusaaja on syyllinen kiusaamiseen.

Jos ihminen on vaan niin ärsyttävä tms. Että sitä on kiusaajan pakko kiusata, niin sanoisin kyllä, että kiusaajaahan silloin jonkun pitäis kiusata, koska se vasta ärsyträvä hyypiö onkin, mutta ei kuitenkaan kiusata useinkaan, eli tämä todistaa, että kiusaaminen johtuu vain ja ainoastaan kiusaajan kieroutuneesta mielenlaadusta.