Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.

Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?

Luonnostaa kiusattuja ei pitäisi olla, koska ei pitäisi olla myöskään luonnollisesti kiusaajia. Kiusaaja on sairas, väärinkasvatettu, väärin kehuttu ja nostettu jalustalle, jota ei pitäisi olla, koska kukaan ei ole ylivertainen toiseen nähden.

Nyt ei puhutakaan siitä minkälainen olisi ideaali maailma ja mitä pitäisi olla ja ei pitäisi olla, vaan oikeista ilmiöistä. 

Minua kiusattiin -80 luvulla, sukunimeni erikoisuuden vuoksi, siitä väännettiin haukkuma nimiä. Se on kyllä aika erikoinen ja omituinen sukunimi, sen myönnän. Mutta olisiko vanhempieni pitänyt alistua ja vaihtaa sukunimi joka on ollut jo sukupolvien ajan meidän suvulla, sen vuoksi että minua ei kiusattaisi.

Tietyt piirteet ihmisessä voivat olla syyt kiusaamiseen. Joku voi olla ärsyttävä tahattomuuttaan ja sen takia tulee kiusatuksi.

Kaksi piippuiset jutut tälläiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

Kuten siitä, että on tahallaan rillipää tai vähän pullukka tai hiljainen syrjäänvetäytyjä?

Onko se lapsen vika, jos ei ole kuin muut?

Ne ominaisuudet on osa sitä kiusattua, jotka altistaa kiusaamiselle. Se on ihan eri asia onko se oikeutus kiusaamiselle tai onko se lapsen vika jos on tietynlainen.

Lapsen vika ei ole koskaan, vaikka olisi kuinka erilainen tai ei ollenkaan erilainen. Vika on aina siinä, joka alkaa kiusaamaan. Jos kiusattu on herkkä ja kokee kiusaajan mielestä pienen asian kiusaamisena, niin silloin kiusaaja lopettaa eikä vaan jatka, koska sillä kiusatulla on oikeus olla herkkä ja oikeus elää ilman kiusaamista tai edes härnäämistä. Miksi pitää saada ilo kiusaamisesta?

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.

Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?

Väärin. Kukaan ei ole luonnostaan uhri, koska kenestäkään ei saa tehdä uhria. Vastuu on uhrin ottajilla. Heillä on myös toinen vaihtoehto, sen asian hyväksyminen ja kunnioittaminen, että on myös herkempiä ihmisiä. Mikään ei saa ajaa syrjimään herkempiään. Heitä pitää kohdella hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

Kuten siitä, että on tahallaan rillipää tai vähän pullukka tai hiljainen syrjäänvetäytyjä?

Onko se lapsen vika, jos ei ole kuin muut?

Ne ominaisuudet on osa sitä kiusattua, jotka altistaa kiusaamiselle. Se on ihan eri asia onko se oikeutus kiusaamiselle tai onko se lapsen vika jos on tietynlainen.

Lapsen vika ei ole koskaan, vaikka olisi kuinka erilainen tai ei ollenkaan erilainen. Vika on aina siinä, joka alkaa kiusaamaan. Jos kiusattu on herkkä ja kokee kiusaajan mielestä pienen asian kiusaamisena, niin silloin kiusaaja lopettaa eikä vaan jatka, koska sillä kiusatulla on oikeus olla herkkä ja oikeus elää ilman kiusaamista tai edes härnäämistä. Miksi pitää saada ilo kiusaamisesta?

Lopeta jo tuo paasaaminen ja jeesustelu kun ei tässä ole tuosta asiasta kyse nyt ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.

Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?

Luonnostaa kiusattuja ei pitäisi olla, koska ei pitäisi olla myöskään luonnollisesti kiusaajia. Kiusaaja on sairas, väärinkasvatettu, väärin kehuttu ja nostettu jalustalle, jota ei pitäisi olla, koska kukaan ei ole ylivertainen toiseen nähden.

Nyt ei puhutakaan siitä minkälainen olisi ideaali maailma ja mitä pitäisi olla ja ei pitäisi olla, vaan oikeista ilmiöistä. 

Puhutaanpas, koska kiusattu ei ole syyllinen muuhun kuin elämiseen sellaisena kuin on. Miksi pitää kiusata?

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

Olen elämäni varrella työskennellyt eri-ikäisten ihmisten parissa. Olen huomannut, että kiusaamista ilmenee kaiken ikäisten keskuudessa. Itselläni on herännyt epäilys, että kiusaamiseen syyllinen on aina kiusaaja itse. Kiusaajatkin vanhenevat. Ensin kiusataan päiväkodissa, sieltä siirrytään koulun kautta työelämään, lopulta kiusataan vanhainkodissa. Kiusauksen kohteet vain vaihtelevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.

Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?

Väärin. Kukaan ei ole luonnostaan uhri, koska kenestäkään ei saa tehdä uhria. Vastuu on uhrin ottajilla. Heillä on myös toinen vaihtoehto, sen asian hyväksyminen ja kunnioittaminen, että on myös herkempiä ihmisiä. Mikään ei saa ajaa syrjimään herkempiään. Heitä pitää kohdella hyvin.

Mene joskus kouluun ja katso ihan avoimin silmin, kyllä siellä valitettavasti niitä luontaisia uhreja löytyy. Tuo on sama kuin väittäisit ettei kiusaamista tapahdu ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

Kuten siitä, että on tahallaan rillipää tai vähän pullukka tai hiljainen syrjäänvetäytyjä?

Onko se lapsen vika, jos ei ole kuin muut?

Ne ominaisuudet on osa sitä kiusattua, jotka altistaa kiusaamiselle. Se on ihan eri asia onko se oikeutus kiusaamiselle tai onko se lapsen vika jos on tietynlainen.

Lapsen vika ei ole koskaan, vaikka olisi kuinka erilainen tai ei ollenkaan erilainen. Vika on aina siinä, joka alkaa kiusaamaan. Jos kiusattu on herkkä ja kokee kiusaajan mielestä pienen asian kiusaamisena, niin silloin kiusaaja lopettaa eikä vaan jatka, koska sillä kiusatulla on oikeus olla herkkä ja oikeus elää ilman kiusaamista tai edes härnäämistä. Miksi pitää saada ilo kiusaamisesta?

Lopeta jo tuo paasaaminen ja jeesustelu kun ei tässä ole tuosta asiasta kyse nyt ollenkaan.

Ai se on jeesustelua, kun ei hyväksy typerää kiusaamista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.

Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?

Luonnostaa kiusattuja ei pitäisi olla, koska ei pitäisi olla myöskään luonnollisesti kiusaajia. Kiusaaja on sairas, väärinkasvatettu, väärin kehuttu ja nostettu jalustalle, jota ei pitäisi olla, koska kukaan ei ole ylivertainen toiseen nähden.

Nyt ei puhutakaan siitä minkälainen olisi ideaali maailma ja mitä pitäisi olla ja ei pitäisi olla, vaan oikeista ilmiöistä. 

Puhutaanpas, koska kiusattu ei ole syyllinen muuhun kuin elämiseen sellaisena kuin on. Miksi pitää kiusata?

Ei puhuta. En tullut keskustelemaan siitä, onko kiusaaminen oikein, vaan siitä että miksi jotkut ihmiset joutuvat kiusatuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

Kuten siitä, että on tahallaan rillipää tai vähän pullukka tai hiljainen syrjäänvetäytyjä?

Onko se lapsen vika, jos ei ole kuin muut?

sinua varmaan kiusattiin koulussa, kun päättelykykysi on keskivertoa alempi

Ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu to^mppelit. Asian ydin on hyväksyminen. Jos on lihava, tai erilainen muuten, sukunimi, harrastukset, mielenkiinnon kohteet, ei se oikeuta kiusaamiseen millään tavalla. Monesti se on kateutta , joka saa ärsyyntymään, ja kiusaamaan. Anna kaikkien kukkien kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.

Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?

Väärin. Kukaan ei ole luonnostaan uhri, koska kenestäkään ei saa tehdä uhria. Vastuu on uhrin ottajilla. Heillä on myös toinen vaihtoehto, sen asian hyväksyminen ja kunnioittaminen, että on myös herkempiä ihmisiä. Mikään ei saa ajaa syrjimään herkempiään. Heitä pitää kohdella hyvin.

Mene joskus kouluun ja katso ihan avoimin silmin, kyllä siellä valitettavasti niitä luontaisia uhreja löytyy. Tuo on sama kuin väittäisit ettei kiusaamista tapahdu ollenkaan.

Mä olen käynyt kyllä koulua ja minua on kiusattu, koska olin arka ja ujo. Joten älä sä tult sanomaan mulle, milloin kiusaaminen on sallittua ja että se on kiusatun vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

Kuten siitä, että on tahallaan rillipää tai vähän pullukka tai hiljainen syrjäänvetäytyjä?

Onko se lapsen vika, jos ei ole kuin muut?

Ne ominaisuudet on osa sitä kiusattua, jotka altistaa kiusaamiselle. Se on ihan eri asia onko se oikeutus kiusaamiselle tai onko se lapsen vika jos on tietynlainen.

Lapsen vika ei ole koskaan, vaikka olisi kuinka erilainen tai ei ollenkaan erilainen. Vika on aina siinä, joka alkaa kiusaamaan. Jos kiusattu on herkkä ja kokee kiusaajan mielestä pienen asian kiusaamisena, niin silloin kiusaaja lopettaa eikä vaan jatka, koska sillä kiusatulla on oikeus olla herkkä ja oikeus elää ilman kiusaamista tai edes härnäämistä. Miksi pitää saada ilo kiusaamisesta?

Lopeta jo tuo paasaaminen ja jeesustelu kun ei tässä ole tuosta asiasta kyse nyt ollenkaan.

Ai se on jeesustelua, kun ei hyväksy typerää kiusaamista?

On se jeesustelua, kun koulukiusaaminen on ihan yleisesti vääränä pidetty ilmiö eikä tässä kukaan yritä puolustella sitä, vaan spekuloida miksi jotkut ihmiset joutuvat kiusatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?

Kuten siitä, että on tahallaan rillipää tai vähän pullukka tai hiljainen syrjäänvetäytyjä?

Onko se lapsen vika, jos ei ole kuin muut?

sinua varmaan kiusattiin koulussa, kun päättelykykysi on keskivertoa alempi

Ja sä olit varmaankin se kiusaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.

Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?

Väärin. Kukaan ei ole luonnostaan uhri, koska kenestäkään ei saa tehdä uhria. Vastuu on uhrin ottajilla. Heillä on myös toinen vaihtoehto, sen asian hyväksyminen ja kunnioittaminen, että on myös herkempiä ihmisiä. Mikään ei saa ajaa syrjimään herkempiään. Heitä pitää kohdella hyvin.

Mene joskus kouluun ja katso ihan avoimin silmin, kyllä siellä valitettavasti niitä luontaisia uhreja löytyy. Tuo on sama kuin väittäisit ettei kiusaamista tapahdu ollenkaan.

Mä olen käynyt kyllä koulua ja minua on kiusattu, koska olin arka ja ujo. Joten älä sä tult sanomaan mulle, milloin kiusaaminen on sallittua ja että se on kiusatun vika.

Älä laita sanoja suuhuni ja lopeta tuo jankuttaminen, on ihan sairaan ärsyttävää yrittää keskustella kun sulla on puurot ja vellit sekaisin ja tulet paasaamaan aivan asian vierestä. Lue nyt ensin tuo alkuperäinen viesti ajatuksen kanssa ja etenkin se  kohta jossa sanoin ettei jonkun kiusatun olemus ole hänen oma vikansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.

Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?

Luonnostaa kiusattuja ei pitäisi olla, koska ei pitäisi olla myöskään luonnollisesti kiusaajia. Kiusaaja on sairas, väärinkasvatettu, väärin kehuttu ja nostettu jalustalle, jota ei pitäisi olla, koska kukaan ei ole ylivertainen toiseen nähden.

Nyt ei puhutakaan siitä minkälainen olisi ideaali maailma ja mitä pitäisi olla ja ei pitäisi olla, vaan oikeista ilmiöistä. 

Luepa tuo kakkosen kommentti, täysin ääliö kirjoittaa noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.

Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?

Luonnostaa kiusattuja ei pitäisi olla, koska ei pitäisi olla myöskään luonnollisesti kiusaajia. Kiusaaja on sairas, väärinkasvatettu, väärin kehuttu ja nostettu jalustalle, jota ei pitäisi olla, koska kukaan ei ole ylivertainen toiseen nähden.

Nyt ei puhutakaan siitä minkälainen olisi ideaali maailma ja mitä pitäisi olla ja ei pitäisi olla, vaan oikeista ilmiöistä. 

Puhutaanpas, koska kiusattu ei ole syyllinen muuhun kuin elämiseen sellaisena kuin on. Miksi pitää kiusata?

elämä on. toiset vaan on luontaisia kiusaamisen kohteita. minkäs sille mahdat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.

Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?

Luonnostaa kiusattuja ei pitäisi olla, koska ei pitäisi olla myöskään luonnollisesti kiusaajia. Kiusaaja on sairas, väärinkasvatettu, väärin kehuttu ja nostettu jalustalle, jota ei pitäisi olla, koska kukaan ei ole ylivertainen toiseen nähden.

Nyt ei puhutakaan siitä minkälainen olisi ideaali maailma ja mitä pitäisi olla ja ei pitäisi olla, vaan oikeista ilmiöistä. 

Luepa tuo kakkosen kommentti, täysin ääliö kirjoittaa noin.

no, se oli kyllä suoraan kakkosesta