Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?

Hmmm, minä olen suorittanut kaksi korkeakoulututkintoa eli älyssä ei pitäisi olla vikaa, mutta jouduin lopulta hankkiutumaan äidiksi yksin, alkuraskauteni kätkien, koska minut haluttiin brändätä nujertamalla ja manipuloimalla naiseksi, joka muka haluaisi miehiltä vain paskakyrpäseksiä eikä pariutua eli turvakseen yhtä ja ainoaa, lapsia hänen kanssaan rakkaudella haluavaa miestä. Taustalla on älykkäiden, mutta pahantahtoisten miesten halveksittavat ja arvottomat tarpeet ja halut, koska mies haluaa enemmän seksiä kuin lapsia, hän haluaa turmella yhteiskunnallisesti vihaamansa naisen äitiyden ulkopuolelle. Tästä ei puhuta, mutta sairas Marily -brändi on myös tämän julkiseen rooliin vastenmielisellä tavalla pakotetun naisen vääri käytön ilmentymä.

Suomi on siitä kummallinen maa, että täällä ihminen brändätään selkäänpuukottamalla todella vahingolliseen, yksityisen ja miehen rurvalla ja rakkaudella tapahtuvan äitiyden vastaiseen, vain ja ainoastaan miehen tarpeita naisen lisäänttmisseksuaalisia tarpeita riistävään rooliin eikä kukaan halua hyväksyä sitä, jos nainen haluaa raivokkaasti äidiksi, ensin epäonnistuu muiden nujertaessa, miesystävän, tämän perheen, omien vanhempien, sisaren pseudoystävän ja sitten taisteled itsensä äidiksi, vaikk mies on pahuudessaan kuvitellut oikeudekseen ottaa toiselta pelkkää arvotonta ja vastenmielistä riistoseksiä. Suomessa ei saa puhua miehen ja naisen välisen seksuaalisuuden rumasta puolesta eikä varsinkaan siitä, että seksuaalisesti miehen äitiyden ulkopuolelle määrittämä ja tuhoon nujerrettu nainen nousisi raivolla kuin Fenix-lintu onnistuen uhmaamaan edes hetkeksi hänelle brändättyä rumaa, halveksittavaa ja arvotonta julkisen paskakyrpäseksin uhrin roolia, koska nainen herättää luokkavihaa nousukasmiehessä eikä vastaa urbaania silikonitissi-ihannetta tai yksityisyytensä säilyttänyttä työväenluokkaisempaa tai kaupungin porvaripiirien suojelemaa äitiyttä. Hänen äitiytymiseensä on kohdistunut väkevänä vihmovaa vihaa ja. nujertumisensa jälkeen hän on taistellut raivoisasti kaksi kertaa riisroseksibrändinsä ihanasti runnellen äidiksi, vaikka sen jälkeen pahuus onkin taas päässyt vallalle. Jumala surmatkoon kiusaajani!

Suomi on siitä kummallinen maa, että täällä ihminen brändätään selkäänpuukottamalla todella vahingolliseen, yksityisen ja miehen rurvalla ja rakkaudella tapahtuvan äitiyden vastaiseen, vain ja ainoastaan miehen tarpeita naisen lisäänttmisseksuaalisia tarpeita riistävään rooliin eikä kukaan halua hyväksyä sitä, jos nainen haluaa raivokkaasti äidiksi, ensin epäonnistuu muiden nujertaessa, miesystävän, tämän perheen, omien vanhempien, sisaren pseudoystävän ja sitten taisteled itsensä äidiksi, vaikk mies on pahuudessaan kuvitellut oikeudekseen ottaa toiselta pelkkää arvotonta ja vastenmielistä riistoseksiä. Suomessa ei saa puhua miehen ja naisen välisen seksuaalisuuden rumasta puolesta eikä varsinkaan siitä, että seksuaalisesti miehen äitiyden ulkopuolelle määrittämä ja tuhoon nujerrettu nainen nousisi raivolla kuin Fenix-lintu onnistuen uhmaamaan edes hetkeksi hänelle brändättyä rumaa, halveksittavaa ja arvotonta julkisen paskakyrpäseksin uhrin roolia, koska nainen herättää luokkavihaa nousukasmiehessä eikä vastaa urbaania silikonitissi-ihannetta tai yksityisyytensä säilyttänyttä työväenluokkaisempaa tai kaupungin porvaripiirien suojelemaa äitiyttä. Hänen äitiytymiseensä on kohdistunut väkevänä vihmovaa vihaa ja. nujertumisensa jälkeen hän on taistellut raivoisasti kaksi kertaa riisroseksibrändinsä ihanasti runnellen äidiksi, vaikka sen jälkeen pahuus onkin taas päässyt vallalle. Jumala surmatkoon kiusaajani!

Kiusaaja ja kiusaajat eivät koskaan voi puolustaa omaa käytöstään sillä että vika olisi kiusatussa. Kiusaaja on aina syyllinen kiusaamiseen. Toinen asia on sitten se että myös kiusattu voi toisinaan olla kiusaaja ja syyllistyä kiusaamiseen.

Toiset joutuu toki herkemmin kiusatuksi kuin toiset, mutta miksi ärsyttävää tyyppiä pitäisi kiusata, miksi häntä ei voisi hyväksyä ärsyttävää tyyppinä?

Erästä tuttuani kiusattiin kun "haisi paskalle". Asui maalla ja hoiti lehmiä joten lehmän lanta haisi. Oma vikahan tuo oli, olisi käyttänyt hajuvettä/pessyt itsensä. Tuon kiusaamisen ymmärrän.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on sadisteja jotka kiusaavat pahuuttaan, mutta osa kiusatuista on sosiaalisesti vähemmän älykkäitä tai kyvykkäitä.

Ei ole kiusatun oma vika. Ei koskaan.

Väkivalta ei ole koskaan uhrin syy:

Ryöstö ei ole koskaan ryöstetyn oma vika.

Varkaus ei ole koskaan varkauden uhrin oma syy.

Nyrkillä naamaan lyöminen ei ole sen vika, ketä lyödään.

Portaita alas tönäisty ei ole itse syyllinen omaan tönimiseensä.

Raiskaus ei ole koskaan raiskatun syy.

Väkivallan syy on siinä tekijässä, koulukiusaajassa. Kiusaaja on inhottava, pikkusieluinen ihminen ja sadisti.

Vierailija kirjoitti:

Sitä vaan ihmettelen, että jos joku onkin ärsyttävä, vääränlainen, liian hiljainen, liian äänekäs, ei sopeudu sosiaalisiin tilanteisiin, tunkee seuraan, jne... niin mitä sitten? eihän häntä nyt kiusata tarvitse. Kyllä meidän perheessä on aloitettu "kiusauskasvatus" n.3-vuotiaana, ja sinnikkäästi vuodesta toiseen joka mahdollisessa tilanteessa toistettu "kaikki ihmiset ovat erilaisia mutta jokainen on kuitenkin arvokas / ketään ei saa jättää leikin ulkopuolelle sillä se tuntuu pahalta / toisille puhutaan kohteliaasti / haukkuminen on rumaa." Noin miljoonan toiston jälkeen näyttäisi että asenne on sisäistetty.

Entä, jos porukasta jätetään pois ( = kiusataan) se , joka haukkuu muita ( = kiusaa) ?  Luokallani oli aikoinaan tyttö, joka nimitteli luokan lyhintä poikaa kääpiöksi ja yhtä vähän pulleampaa tyttöä läskiksi. Lisäksi hän oli taitava manipuloimaan muita ja varsinainen riidankylväjä. Jos hänet otettiin leikkiin mukaan, hän alkoi viritellä riitaa kahden muun tytön välille. Yritti aina kääntää muut tytöt toisiaan vastaan. Opettajalle hän kävi kyynelsilmin kertomassa, että häntä kiusataan ja ei haluta mukaan porukkaan. Olisiko muiden lasten pitänyt vain hyväksyä, että tämä tyttö nyt vaan on ärsyttävä?

Jotkut vanhemmat ei osaa ajatella mitä kiusaaminen on, niiden lapsista voi tulla kiusattuja koska lapselle ei anneta mitään välineitä puolustaa itseään. Saatetaan antaa aivan lapsellisia selviytymismalleja.

Kuten meillä tehtiin.

Äidin mielestä vika olisi aina minussa, isän mielestä pitäisi pitää puolensa vaikka itsekään ei osannut eikä kuitenkaan puolustanut omaa lastaan.

Sekin vaatii taitoja jos jonakin päivänä vihoviimein asettuu kiusaajiaan vastaan. Kaikki ei voi siihen pystyä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osittain totta. Meillä oli yläasteella pari todella ärsyttävää tapausta joita kiusattiin. Tunkivat seuraan vaikka väkisin, jutut todella typeriä.

Ihan kaikilla meni heihin hermot enkä ihmettele että olivat kiusattuja.

Sitten taas jos kiusataan vaikka ulkonäön perusteella, sitä en ymmärrä ollenkaan. Se on asia johon itse ei voi vaikuttaa.

Eikö tällaisessa tilanteessa voi ystävällisen jämäkästi tai neutraalilla äänensävyllä sanoa, että ei ole kiinnostunut heidän seurastaan. Miksi pitää kiusaamista sekoittaa asiaan? Eikö enää osata kertoa omaa mielipidettä ihan neutraalin rauhallisesti sen enempää provosoimatta tai provosoitumatta?

Tuokin on kiusaamista. 

Vierailija kirjoitti:

No itse koulussa olen havainnut, että osa lapsista tahallaan ärsyttää muita ja kun sitten muut suuttuvat, alahuuli alkaa väpättää ja huutavat pää punaisena opettajaa apuun ja syyttelevät muita. Sama kaava toistuu viikosta toiseen. Itseäkin jo ärsyttää nämä tapaukset. Ja ärsyttämisellä tarkoitan, että lällätellään, härnätään jne.

Useinhan sama tyyppi sekä kiusaa että on kiusattuna, opettajan voi olla tosi vaikea nähdä se tilanne kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä suurin osa kommentoijista ei osaa analysoida kiusaamistilanteita oikein. Kyllä se on kiusaaja, joka on asiassa aloitteellinen toimija. Kiusaamista ei olisi ellei kiusaaja sitä aloittaisi. Valokeila on siis kohdistettava kiusaajaan, eikä kiusattuun. Syyt kiusaamiseen tulevat kiusaajan psyykestä ja tarpeista, hänen päänsä sisältä.

Se miksi näyttää siltä että "erilainen, sosiaalisilta taidoiltaan heikko, hiljainen, jne..." lapsi tulee kiustauksi, johtuu siitä että kun kiusaaja yrittää kiusata tyyppiä, joka antaa heti takaisin, se kiusaaminen loppuu siihen.  Kiusaaja siis kokeilee monia kohteita, mutta löytäessään sen "hiljaisen, vähemmän sanavalmiin lapsen", hän pystyy jatkamaan kiusaamistaan, koska kohde ei osaa puolustautua.

Lisäksi kiusaamiseen vaikuttaa etenkin se muu joukko - ei kiusattu eikä kiusaaja vaan se massa - he jotka antavat kiusaamisen jatkua, eivät puutu siihen tai rupeavat itsekin kiusaamaan mukana.

Kiusaamisessa kyse on siitä että heikoilla oleva kiusaaja etsii tapaa päästä jonkun toisen niskan päälle ja miellyttää sitä massaa, ollakseen suosittu ja pidetty. Tässä näkökulmassa psyykkisesti heikoilla ei ole vain se kiusaamisen kohteeksi joutuva vaan myös se kiusaaja. Hän kiusaa saadakseen massan hyväksyntää.

Kiusaamiseen vaikuttaa myös se kuinka paljon kavereita lapsella on koulussa ja uskaltavatko ne kaverit puolustaa häntä kiusaajaa vastaan. Usein kiusaaja plokkaakin uhrikseen sen, jolla ei ole luokalla kavereita. Siksi lapsi, joka joutuu vaihtamaan koulua syystä tai toisesta, altistuu kiusaamiselle. Siksi ei voi sanoa että jos joka koulussa kiusataan, syy on kiusatussa. Meillähän Suomessa kouluissa on tämä outo tapa siirtää kiusattu toiseen kouluun eikä kiusaajaa, joka olisi oikeampi ratkaisu pidemmän päälle. Siksi se kiusattu, joka joutuu uuteen kouluun, voi altistua taas (uutena, kaverittomana) kiusaamiselle.

Kun kiusaaminen kestää kauan eikä koulussa asialle tehdä mitään, nähdään myös se ilmiö, että joku kiusattu muuttuu itse kiusaajaksi. Jos hän onnistuu löytämään itseään otollisemman kohteen ja suuntaamaan kiusaajan ja massan huomion pois itsestään tähän uuteen kohteeseen, hän muuttuu pian kiusatusta kiusaajaksi. Hän "voittaa", mutta nakittaa toisen kiusatun rooliin.

Kiusaaminen ei ole lainkaan niin yleistä monessa muussa kulttuurissa kuin Suomessa. Yleisellä tasolla syiden pitää siis olla meidän maamme historiassa ja kulttuurissa. Ehkä yksi kiusaamista ylläpitävä syy on se, että täällä sallitaan huono käytös. Ja lisäksi toinen syy näkyy tässäkin keskustelussa: halu todella uskoa että kiusaaminen on kiusatun syy, koska hän on"ärsyttävä". Meillä siis hyväksytään kiusaaminen ja allekirjoitetaan kiusaajan arvio kiusatusta -- jopa opettajaksi itsensä esitellyt aikuinen ketjussa piti täysin normaalina sitä että "ärsyttäviä" lapsia kiusataan. Sillä lailla opettaja itsekin on muuttunut osaksi kiusaajan koneistoa!

Siinä lisäsyy sille miksi koulut eivät tee mitään kiusaamiselle: aikuisetkin uskovat kiusaajan olevan oikeassa, se toinen lapsi on vaan niin kamala, ettei auta kuin kiusata. "Siirretään se pois tästä koulusta ärsyttämästä muita normaaleja lapsia." Ja juu, tuolla tavoin se kiusaaja saa viestin että hän on oikeassa ja hyvä tyyppi. Siksikään ei kiusaajan tarvitse lopettaa.

Sama jatkuu työpaikoilla ikävä kyllä. Kun koulussa ja kotona asiaan ei puututa, niin eipä puututa työpaikoillakaan.

Allekirjoitan tämän täysin!

Kiusatuksi joutuminen on sattumasta kiinni. Kiusaajatyyppinen henkilö (syitä tähän on monia) kokeilee useaan suuntaan kiusaamistaan. Lopulta löytyy henkilö, johon osuu ja uppoaa ja jolla ei ole puolustajia. Kyse voi olla vaikka siitä, että luokalla ei ole sattumalta hyviä kavereita, koska he sattuivat naapuriluokalle.

Kun osuu ja uppoaa (usein herkkätunteinen ihminen, jolla on muutenkin jo vaikea tilanne), itsetunto laskee. Lamaantuu eikä kykene puolustautumaan. Tämä vaikuttaa tuleviin sosiaalisiin tilanteisiin ja altistaa uudelle kiusaamisrle.

Näin kävi minulle. Olin kiva kaveri, haluttua seuraa, iloinen ja itseluottavainen. Tuli siirtyminen yläkouluun, luokalla epätasamäärä tyttöjä ja sinne sattui kiusaajatyyppinen tyttö. Hyvin pian olin tytön hampaissa ja yksin. Itsetunto pohjassa.

Syy ei ollut minussa. Syy oli kiusaajassa ja siinä, että muut antoivat sen tapahtua ja osa lähti siihen mukaan. Elämäni oli painajaista. Uhri ei halua olla uhri, joten kynnys opettajille kertomiseen on korkea ja kiusaaminen saa jatkua liian pitkään. Kerroin lopulta nuorelle kivalle opelle, joka ei uskonut minua. Keräsin taas pitkään rohkeutta ja kerroin iäkkäälle opettajalle, joka sai kiusaamisen loppumaan kuin seinään. Itsetuntooni tämä kaikki ehti valitettavasti vaikuttaa vuosikymmeniksi.

Olen nykyään opettaja, joten kiusaamiskysymystä on tullut katseltua aika monesta vinkkelistä. Taipumus kiusaamiseen voi syntyä oikeastaan kenelle tahansa, jos lapsella ei ole turvallisia, opastavia aikuisia. Toisten huomioimiseen pitää opettaa pienestä pitäen ja kiusaamiseen on sitä helpompi puuttua mitä nuoremmat lapset ovat kyseessä. Empatiataitoja pitää opettaa jatkuvasti. Kaikki aikuiset eivät ole tästä hyvinä esimerkkeinä.

Parasta, mitä lapselleen voi antaa, on hyvä itsetunto ja rohkeutta puolustaa itseään. Nämä ehkäisevät erittäin hyvin kiusatuksi joutumista. 

Eräs luokkakaveri yläasteelta avautui minulle hiljattain, että häntä kiusattiin rajusti ja on käynyt siitä terapiassa. Kysyin ihmeissäni kuka ja kuinka. No Antti. Joka päivä sanoi jotain ilkeää. Koko yläasteaika meni sen takia pilalle. En voinut uskoa korviani, mutta tajusin pitää suuni kiinni. Siis Anttihan haukkui kaiken kävelevän opettajista lähtien. Joka päivä minäkin siltä kuulin ties mitä ja kaikki silmälaseista painoon tuli häneltä kommentoitua. Ei ole kuuna päivänä tullut pieneen mieleenkään ottaa henkilökohtaisesti saati traumatisoitua. Mitä joku voi olla niin sokea, ettei näe että sama ”kiusaaminen” kohdistuu kaikkiin? Tämä ”kiusattu” oli/on erikoinen. Nuorena oli hiljainen ja sulkeutunut. Nyt tuntui rajattomalta, avautui todella intiimeistä ja tunnepitoisista asioista, vaikka ei oltu nähty kymmeneen vuoteen eikä yläasteellakaan bestiksiä oltu. Että kyllä tässä tapauksessa viirasi sillä ”kiusatulla”. Vaikutti olevan näitä liian herkkiä tähän maailmaan -ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta useimmilla kiusatuilla on yksi yhteinen luonteenpiirre ja se on tietynlainen alistuvuus ja kiltteys. Temperamentiltaan siis melko pehmeitä ja lempeitä ihmisiä. Se ei missään nimessä kuitenkaan ole vika tai heikkous, mutta toki se hankaloittaa kiusaajia vastaan puolustautumista. Kiusaamiseen taipuvainen ihminen (lapsi tai aikuinen) aistii kyllä, että tämä ihminen on helppo kyykytettävä ja alkaa käyttää tätä havaitsemaansa mahdollisuutta valtaan hyväkseen. Pehmeän temperamentin ihminen alkaa luonnollisesti pelätä kiusaajaa eikä omaa keinoja puolustautua, eikä se ole kiusatun vika. Toki vaatii lisäksi jonkin tekijän, jota kiusaaja voi käyttää tekosyynä, mutta se on yleensä toissijainen veruke. Tunnen itse asiassa useampia joko erityisen kauniita tai jollain tapaa lahjakkaita ihmisiä, joita on kiusattu, kuin sellaisia joilla on ollut jokin "helppo" kiusattava ominaisuus (ylipaino, puhevika, erilaiset vaatteet). Tällaisten ihmisten kiusaajien kotiasiat eivät ole kunnossa tavalla tai toisella, ja syy löytyy aina kiusaajan elämäntilanteesta. Ei koskaan kiusatun.

Sitten on toki toinen ihmisryhmä, enimmäkseen aikuisia, jotka käyttäytyvät itse jollain tavalla vastenmielisesti (päällepäsmäröiden, pätien, valehdellen, mustamaalaten) ja siksi aletaan syrjiä. Näitä on kuitenkin kiusatuista mutu-tuntumalla arvioituna vähemmistö.

Minulla diagnosoitiin oppimisongelmia matematiikassa sekä dysfasia. Samat viat on yhdellä serkullani, jolla on myös adhd. Vaikka hän oli muiden silmissä ruma (nykyään ihan ok) ja liian lihava, niin silti hänelläkin oli paremmat mahdollisuudet saada kavereita verrattuna minuun. Oletan hänen pärjänneen sosiaalisuudella, vilkkaudella ja topakkuudella yläkoulussa. Hänellä oli myös niitä kiusaajiakin, jotka pitivät häntä vammaisena diagnoosien takia.

Itse muutin ulkonäköäni seitsemännen luokan puolivälissä, mikä muuttui siedettäväksi, mutten silti päässyt suosioon. Suurin puutteeni on ollut ujous ja arkuus. Ainoa ystäväni oli tietokone. Videopelimaailma oli ainoa paikka paeta todellisuutta. Joissain ernuporukoissa välillä liikuin. Myönnän, että alussa olin niin kova puhumaan Japanista, mangasta ja animesta, mikä sitten pikku hiljaa aikoi lieventyä.

Meidän koulussa enemmänkin luonne ratkaisi kuin lukihäiriö, rumuus tai lihavuus, jotta olisi kuulunut edes keskivertoporukkaan.

Joo, oma vikanihan se oli, että toinen vanhemmistani kuoli kun aloitin yläasteen. Olisi pitänyt pyytää sitä olemaan kuolematta niin en olisi omaa vikaani tullut kiusatuksi.

Uhrin vika se ei ole koskaan. Kiusaaminen kertoo kiusaajan ongelmista, pahasta olosta ja tarpeesta saada huomiota/suosiota vaikka sitten väärillä tavoin.

Työpaikkakiusaaminen on surullisen yleistä myös, vaikka voisi ajatella että eihän aikuiset käyttäydy noin raukkamaisesti!!

Minua kiusattiin yhdessä työpaikassa ja se oli aivan helvettiä. Joka ikinen päivä menit töihin ja mietit mitähän se kiusaaja kovia taas kyykyttää, alistaa ja nöyryyttää. Koska hän oli vakkari, minä pelkkä sijainen hänellä oli hyvä mahis tuohon.

Olen käsitellyt tuota paljon :/

Olin itse kiusattu ala-asteella, ja se jätti pahat arvet. Minussa oli varmasti monia ärsyttäviä piirteitä, mutta en lapsena osannut muuta kuin yksinkertaisesti olla oma hölmö itseni.

Osaan näin aikuisena tunnistaa sen turhaumuksen ja ärsytyksen kun joku on erilainen ja kummallinen, ja osaan silti toimia korrektisti tällaisten ihmisten seurassa. Ihmettelen miksi tämä taito ei ole yleisempi aikuisilla.

Kiusaamiselle ei ole mitään puolustelua olemassa. Toisen ihmisen outous, ärsyttävyys tai osaamattomuus ei käy puolustukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Maailma on täynnä ärsyttäviä, vääränvärisiä yms. ihmisiä. Ei se silti oikeuta kiusaamaan. Kiusaaja löytää syyn jos haluaa kiusata. Kiusaajan motiivit ovat muualla kuin kiusaamisen kohteessa.[/quote

Vääränvärisiä?

Ainakin kaikki minua kiusanneet on nimenomaan olleet sosiaalisesti ja älyllisesti lahjattomia. Joko koulutus on puuttunut kokonaan tai on ollut hyvin matala. Itse olen älykkyystestien mukaan sosiaalisesti keskimääräistä lahjakkaampi ja toimikin sujuvasti kaikissa sosiaalisissa tilanteissa jos vastapuolikin on älykäs edes jollain tavalla. Mutta en minäkään sitä pysty muuttamaan jos toinen on lahjaton idiootti.

No mietitäänpä tilannetta. On työpaikan palaveri, yksi henkilö heistä on ärsyttävä/poikkeava/ruma/epäsosiaalinen.

Onko ok että muut aikuiset ehdottavat, että että voitko Pertti mennä tuonne nurkaan istumaan ja käännytkö selkä tänne päin, kun olet niin outo, että me muut saadaan rauhassa palaveri pitää?

No ei ole ok. Ja tämän takia lapsille opetetaan, että ketään ei jätetä ulkopuolelle, riitoihin voi hakea aikuisen paikalle ja ketään ei nimitellä/haukuta tai pidetä vähemmässä arvossa jonkin ominaisuuden vuoksi.

Yhteisössä elämään nyt vaan kuuluu se, että ollaan sosiaalisessa kanssakäymisessä myös niiden kanssa joista ei niin tykkää. Lähimmät ystävät sitten valitaan itse, ja näiden kanssa vietetään enemmän yhteistä aikaa. Mutta kun osallistutaan työelämään, kouluun, harrastukseen, leikkitreffeille, illanistujaisiin, niin ketään nyt vaan ei jätetä siitä porukasta ulkopuolelle vaikka olisi väärän väriset hiukset tai vähän hassu puhetapa jne.