Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaminen voi johtua myös kiusatusta itsestään- mitä mieltä olette?
17.07.2017 |
Tietenkin on sadistisia piirteitä omaavia jotka kiusaavat pahuuttaan, mutta osa kiusatuista on sosiaalisesti vähemmän älykkäitä tai kyvykkäitä.
Itseä kiusattiin yläkoulussa, tulin tavallaan huonosta perheestä(kulissit ja talous kunnossa) ja olin kovin lapsenomainen. Kun vähän aikuistuin ja menin ammattikouluun niin tulin taas toimeen luokkatovereitteni kanssa.
Tietenkin hyvin kasvatetut eivät kiusaa koskaan.
Olen näin järkeillyt mutta syytänkö kuitenkin vain itseäni asiasta jolle en voinut mitään?
Kommentit (438)
Kiusaamista ei voi perustella tuollaisella. Mielestäni se taas on ymmärrettävää ja perusteltavissa jos kiusattu tappaa tai vahingoittaa kiusaajaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos on sosiaalisesti taitamaton pitää alistua kiusattavaksi.
Ei vaan opetella sosiaalisia taitoja.
Kuvitteletko sen olevan helppoa? En väitä, että se olisi mahdotonta.
Otetaanpa minun tilanne esiin peruskoulusta:
Yhden tapauksen, jossa ihan muu teki minulle pahasti, takia sain haukkumanimen, jota huudettiin aina, kun kävelin huutajien ohi. Tai sitten mentiin kauas ja todettiin, että "Hyii, tuolta se tulee". Ihan kuin olisin ollut syytön siihen tilanteeseen, mihin jouduin.
Sitä jatkui yläkoululle saakka ja toisen kylän nuorillekin mentiin lavertelemaan asiaa.
Minulla ei ollut mitään kiinnostusta ryhmätöiden tekoon, ei mihinkään sosiaalisiin tilanteisiin pelätessäni ihmisten negatiivista reaktiota. Sen takia pakenin nettiin, koska siellä ei tarvinnut pelätä negatiivisilta kuulostavia reaktioita. Minulle puhkesi sosiaalisten tilanteiden pelko, johon en saanut apua. Vasta kaupungille muuttaminen helpotti asiaa, mutta silti kärsin epävarmuudesta ja hieman pelottaa tehdä muiden ihmisten edessä minulle vieraita tai vaikeita asioita.
Kyllähän tietyllä tapaa usein se "syy" kiusaamiselle on kiusatussa. Hänet nähdään jostain syystä niin puolustuskyvyttömänä, että hänen kimppuun on helppo hyökätä. Esim. eroaminen massasta, yksinäisyys, hiljaisuus, ujous, fyysinen tai psyykkinen vamma.
Ainakin näin on kaikissa lähipiirin kiusaamistapauksissa ollut, uhri on ollut massasta poikkeava.
Ja olen itsekin joutunut kiusatuksi enkä kuulunut massaan.
Miten niin "MYÖS kiusatusta itsestään"? Ei kai ketään ilman syytä kiusata.
Kiusaaja on sillälailla vajaaälyinen, ettei kykene omassa päässään edes erittelemään syytä miksi päätyy kiusaamaan. Sellaista se on niillä apinan tasolle jääneiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kotiolot ovat hyvät, ei ole kiusaamistarvetta - ja kiusattukin uskaltaa kertoa aikuisille ja paeta.
Kotioloni olivat ihan loistavat, minua kiusattiin silti. Kerroin aikuisille, mutta tämä oli kultaisella kahdeksankymmentäluvulla ja 90-luvun alun laman keskellä, jolloin kiusaamista ei otettu tosissaan sinä kidutuksena mitä se oli, joten aikuisilla ei ollut keinoja tehdä asialle mitään. Ja koulusta ei oikein voi paeta kesken päivän silloin kun koulu on 15 km päässä kotoa eikä kenelläkään ollut kännyköitä.
En edelleenkään tiedä miksi minua kiusattiin ja jos joku entisistä kiusaajista tulisi nyt kadulla moikkaamaan, yrittäisin varmaan tappaa heidät paljain käsin. Ainakin vammauttaa pahasti.
On sääntö ettei saa kiusata. Se ei ole uhrin syy, koska miltei kaikista löytyy joku ärsyttävä piirre. Sen joka kiusaa pitää poistua, eikä lähestyä, piste. Ei vääriä kaverisuhteita tai kohtaamisia. Ulkopuolisten pitää siirtää asiallisesti ne kiusaajat pois uhrin läheisyydestä ja estää kohtaamiset pysyvästi, jos tilanne on paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"osa kiusatuista on sosiaalisesti vähemmän älykkäitä tai kyvykkäitä" = syy kiusata? Millä perusteella?
Vierailija kirjoitti:
On sääntö ettei saa kiusata. Se ei ole uhrin syy, koska miltei kaikista löytyy joku ärsyttävä piirre. Sen joka kiusaa pitää poistua, eikä lähestyä, piste. Ei vääriä kaverisuhteita tai kohtaamisia. Ulkopuolisten pitää siirtää asiallisesti ne kiusaajat pois uhrin läheisyydestä ja estää kohtaamiset pysyvästi, jos tilanne on paha.
Tämä ja huutomerkki perään!
On valinta ryhtyä kiusaamaan. Mikään syy ei oikeuta kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusatulla saattaa olla jokin piirre tai tapa, joka ärsyttää, mutta ei se silti oikeuta häntä kiusaamaan. Eikö olisi fiksumpaa mielummin vaikka huomauttaa tästä asiasta toiselle ilman pahantahtoisuutta kuin nolata toinen ja tuhota hänen elämänsä?
Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.
Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?
Et ole tosissasi 😲
Suurin osa autismikirjon ihmisistä kokee kiusaamista sosiaalisissa tilanteissa jossain vaiheessa elämänsä aikana. Etenkin koulussa, opiskelupaikassa, työpaikalla. Yleensäkin sellaisissa paikoissa joissa on pakko osallistua ryhmän toimintaan
Ei heidän varsinaisesti mitään vikaa ole. He vain toimivat eri tavalla ja kommunikoivat eri tavalla kuin valtaosa ihmisistä. He joutuvat kiusatuksi, koska osalla ihmisistä on kovin suuri tarve kiusata erilaisia ihmisiä.
Ihmisillä on sietokyky erilaisuutta kohtaan kasvanut paljon. Moni ryhmä on tullut hyväksytyksi ominaisuuksineen. Autismikirjolaiset eivät kuitenkaan ole yksikään näistä ryhmistä, ja kiusaaminen vaan jatkuu. Moni heistä joutuu kiusatuksi monessa eri paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?
Et ole tosissasi 😲
Suurin osa autismikirjon ihmisistä kokee kiusaamista sosiaalisissa tilanteissa jossain vaiheessa elämänsä aikana. Etenkin koulussa, opiskelupaikassa, työpaikalla. Yleensäkin sellaisissa paikoissa joissa on pakko osallistua ryhmän toimintaan
Ei heidän varsinaisesti mitään vikaa ole. He vain toimivat eri tavalla ja kommunikoivat eri tavalla kuin valtaosa ihmisistä. He joutuvat kiusatuksi, koska osalla ihmisistä on kovin suuri tarve kiusata erilaisia ihmisiä.
Ihmisillä on sietokyky erilaisuutta kohtaan kasvanut paljon. Moni ryhmä on tullut hyväksytyksi ominaisuuksineen. Autismikirjolaiset eivät kuitenkaan ole yksikään näistä ryhmistä, ja kiusaaminen vaan jatkuu. Moni heistä joutuu kiusatuksi monessa eri paikassa.
Heidän tapauksessaan kiusaaminen johtuu siitä autismista. Ei se ole heidän vikansa että he ovat neuropoikkeavia tai että tällaista on normaalien vaikea sietää, mutta se autismi vaan sattuu olemaan se syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulle on sanottu (neutraalit/negatiiviset asiat vaan tässä, positiivisia ylistyksiä en tähän laita) että oon erilainen kun muut, erilainen kun muut hyvällä tavalla, poikkean joukosta, oon karismaattinen, oon naisellinen, "liian kiltti" = ulkonäön takia - tätä kuulen lähes aina eli siis ihan ulkonäön perusteella tehdään päätelmä että oon liian kiltti + mulla todella hyvät käytöstavat vieraita kohtaan ja kuulemma ei-suomalaiset, en kuulemma oo yhtään suomalaistyyppinen, hymyilen liikaa, ilmeilen liikaa, oon liian eloisa ja vilkas, en oo kunnollinen koska oon niin eloisa, oon liian kaunis..., en osaa kuulemma puolustaa itteäni ku mun lähtökohta ei oo riidellä ihmisten/tuntemattomien kanssa vaan kohtaan ne positiivisesti, mulla on kuulemma liian hyvä itsetunto, oon lahjakas, jne..., oon liian nuoren näköinen, sekä oon vanhan näköinen..
-tossa ehkä yleisimmät mitä kuulen, osa tais olla positiivisia kylläkin, mut joo- mulla käy melkeen aina niin että joudun silmätikuksi ja saan vihamiehiä ilman että oon kerenny edes tervehtimään ketään. :D Etenkin naisten kanssa, miehet yleensä tykkää :) Et kiva kun haluaa aina naisvaltasille aloille, kun just naisten kanssa mulla käy tätä aina :)
Minua kiusattiin koulussa useita vuosia, Syy oli se että olin kiltti ja suojelin ihmisiä. Kotona oli käsketty suojella ihmisiä koska he ovar arvokkaampia kuin minä. Jos olisi sanottu jotain muuta olisin sanonut jotain muuta. Jos minulle olisi kotona sanottu että olen fiksumpi ja arvokkaampi kuin kukaan pässi siellä koulussa olisin pyyhkinyt peppuni joka päivä niillä kiusaajilla koska olin fiksu ja olisin osannut sanoa sellaisia asioita että ihmisiltä olisi palanut perskarvat ne kuullessaan. Syytän kotioloja joissa opetettiin että minä olen tyhmä ja ansaitsen tulla kiusatuksi. Tänä päivänä tietäisin tasan miten jauhaa muruksi joka ihmisen joka on minua kiusannut. Pidättelin omaa voimaani ihan vain siksi että kotoa käsketttiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?
Kuten siitä, että on tahallaan rillipää tai vähän pullukka tai hiljainen syrjäänvetäytyjä?
Onko se lapsen vika, jos ei ole kuin muut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos on sosiaalisesti taitamaton pitää alistua kiusattavaksi.
Ei vaan opetella sosiaalisia taitoja.
Kuvitteletko sen olevan helppoa? En väitä, että se olisi mahdotonta.
Otetaanpa minun tilanne esiin peruskoulusta:
Yhden tapauksen, jossa ihan muu teki minulle pahasti, takia sain haukkumanimen, jota huudettiin aina, kun kävelin huutajien ohi. Tai sitten mentiin kauas ja todettiin, että "Hyii, tuolta se tulee". Ihan kuin olisin ollut syytön siihen tilanteeseen, mihin jouduin.
Sitä jatkui yläkoululle saakka ja toisen kylän nuorillekin mentiin lavertelemaan asiaa.
Minulla ei ollut mitään kiinnostusta ryhmätöiden tekoon, ei mihinkään sosiaalisiin tilanteisiin pelätessäni ihmisten negatiivista reaktiota. Sen takia pakenin nettiin, koska siellä ei tarvinnut pelätä negatiivisilta kuulostavia reaktioita. Minulle puhkesi sosiaalisten tilanteiden pelko, johon en saanut apua. Vasta kaupungille muuttaminen helpotti asiaa, mutta silti kärsin epävarmuudesta ja hieman pelottaa tehdä muiden ihmisten edessä minulle vieraita tai vaikeita asioita.
En kuvitellut sen olevan helppoa ja mitä myöhemmin joutuu opettelemaan, sitä vaikeampaa. Sosiaalisiin taitoihin kuuluu myös taito sanoa vastaan ja puolustautua. Oppia pitämään myös puolensa. Lapsille opetetaan tätä jo päiväkodissa (tai ainakin pitäisi opettaa) sekä tietenkin kotona sisarusten kesken ja pihalla kavereiden kesken. Vanha ajatus toisenkin posken kääntämisestä ei kuulu sosiaalisiin taitoihin vaan sellainen asenne ohjaa lasta alistumaan ja hyväksymään saamansa kohtelu. Kostautuu myöhemmin helposti niin työelämässä kuin parisuhteessakin. Aikuisten tärkein tehtävä ei ole puuttua kaikkiin lasten keskinäisiin konflikteihin vaan seurata ensin, miten lapset keskenään saavat asian ratkaistua. Ja puhun nyt alle kouluikäisistä lapsista. Jos toinen sanoo "oot tyhmä" ja toinen vastaa "ite oot", niin siihen ei tarvitse puuttua yhtään mitenkään. Ei varsinkaan siihen, että toinen sanoi "ite oot". Jos lapselta kielletään puolustautuminen, ollaan pahasti menossa metsään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että samoja ihmisiä kiusataan koulun vaihtamisesta huolimatta. Silloin herää epäilys johtuisiko kiusaaminen kiusatusta itsestään?
Kuten siitä, että on tahallaan rillipää tai vähän pullukka tai hiljainen syrjäänvetäytyjä?
Onko se lapsen vika, jos ei ole kuin muut?
Ne ominaisuudet on osa sitä kiusattua, jotka altistaa kiusaamiselle. Se on ihan eri asia onko se oikeutus kiusaamiselle tai onko se lapsen vika jos on tietynlainen.
Vierailija kirjoitti:
Harva varmaan tulee tajuamaan tämän ajatukseni oikein, mutta olen sitä mieltä että jotkut ovat luonnostaan uhreja. Heillä ei ole tarvittavia sosiaalisia taitoja tai kykyjä itsensä puolustamiseen. Kiusatun ominaisuudet siis altistavat hänet kiusaamiselle. Tämä ei kuitenkaan ole heidän oma vikansa tai oikeuta kiusaamiseen, koska jokainen on millainen on, geeniensä ja kasvuympäristönsä tuotosta. Jos ympäristö tukisi kiusatun lapsen itsetunnon tervettä kehitystä ja sosiaalisia taitoja, niin hänestä voisi tulla rohkeampi ja pärjäävämpi sosiaalisissa tilanteissa, mutta kiusatuillahan tilanne on aivan päinvastainen.
Sitten taas toisaalta tämäkään asia ei ole niin mustavalkoinen. Tunnen yhden ihmisen joka on ollut koulukiusattu ja nyt aikuisenakin hänellä on vaikeuksia saada kavereita. Suurimpia syitä tähän on mm. hänen epärehellisyytensä, ajoittainen ilkeytensä sekä taipumus saarnata ihmisille päivänselviä asioita ja ylenkatsoa muita. Mikä on hänen vastuunsa tässä vaiheessa elämää? Voiko aikuiselta jo olettaa ymmärrystä siitä, kuinka tietynlainen käytös johtaa syrjintään?
Luonnostaa kiusattuja ei pitäisi olla, koska ei pitäisi olla myöskään luonnollisesti kiusaajia. Kiusaaja on sairas, väärinkasvatettu, väärin kehuttu ja nostettu jalustalle, jota ei pitäisi olla, koska kukaan ei ole ylivertainen toiseen nähden.
Mun poika oli kiusattu lähes koko peruskoulu ajan. Kun sitä koulussakin selvitettiin niin ei siihen mitään selitystä oikein löytynyt että miksi. Pari häirikkö poikaa sen aloitti, aivan vaan omaksi huvikseen. Kun sitten muutamassa kuukaudessa mun poika sai näiden äänekkäiden ja määräilevien poikien langettaman leiman, niin siitä kierteestä oli sitten vaikea päästä pois.