Takertuvien vanhempien taakka

Vierailija kirjoitti:

Annas olla kuule. Jotkut isovanhemmat ostavat salaa kilometrin päästä talon kertomatta siitä itse perheelle mitään. Sitten esittelevät asian yllätyksenä, kun huonekalut on jo muutettu sisään. Sairasta. Niin sairasta.

Koska perustuslakia on muutettu niin, että aikuiset lapset saavat päättää vanhempiensa asuinpaikan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annas olla kuule. Jotkut isovanhemmat ostavat salaa kilometrin päästä talon kertomatta siitä itse perheelle mitään. Sitten esittelevät asian yllätyksenä, kun huonekalut on jo muutettu sisään. Sairasta. Niin sairasta.

Koska perustuslakia on muutettu niin, että aikuiset lapset saavat päättää vanhempiensa asuinpaikan?

no siinä vaiheessa kun vamhuksina dementoituu ja ovat ns holhouksen alaisia?

Toisaalta uskomattoman moni vaatii vanhempia takaamaan lainaansa, ei henkilötakauksena, koska se ei enää asuntolainssa riitä, vaan vanhempien koti/mökki/metsä pitää saada vakuudeksi, että voidaan ostaa se asunto, johon ei ole oikeasti varaa. Jos yrittää, että "pienet vaikeudet hitsaa yhteen" saa kuulla olevansa ahne paska, jolla ei ole mitään arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autetaan teitä ihan kaikessa missä vaan voidaan.

Ja sitten pikkuhiljaa otetaan vähän vapauksia.

Varsinkin lastenlasten kasvatusten suhteen.

Mitä se miniä taas mököttää

vaikka kaikessa ollaan

autettu.

Tai eihän ne edes mitään vapauksia ole vaan itsestäänselvyyksiä kun onhan meillä oikeastaan oikeus. Ja tietenkin me myös hölötetään kaikki lasten asiat sinne ja tänne kun niin välitetään. Ei sitten sukulaisillekaan itse tqrvitse kuulumisiaan kertoa. Ja koska me ollaan siellä perheen arjessa aina ja oiekastaan enemmän kuin perhe itse on ihan luonnollista, että otamme kantaa lasten terveyteem, kasvatukseen, asuniseen, päivähoitoon, harrastuksiin ja kouluun.

Ja silloin kun ei (joskus harvoin) olla siellä auttamassa, lähetetään viestejä ja panikoidaan jos ei vastata. Ja hälytetään poliisi ja lastensuojelu tarkastamaan.

Eikä se oikeasti ole mitenkään outoa että kotonakin on yksi huone pyhitetty lastenlasten alttariksi, jossa seinällä on valokuvista teetetyt muotokuvat (niin tosiaan käytettiin ne valokuvaamossa kun ei vanhemmat saaneet aikaiseksi) ja kaikki tarvittava varustus ihan vaan varalta.

Ihan kuin minun vanhemmat. Tästä syystä muutettiin 300km päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annas olla kuule. Jotkut isovanhemmat ostavat salaa kilometrin päästä talon kertomatta siitä itse perheelle mitään. Sitten esittelevät asian yllätyksenä, kun huonekalut on jo muutettu sisään. Sairasta. Niin sairasta.

Koska perustuslakia on muutettu niin, että aikuiset lapset saavat päättää vanhempiensa asuinpaikan?

no siinä vaiheessa kun vamhuksina dementoituu ja ovat ns holhouksen alaisia?

Ei ole perustuslaissa! Kyllä isovanhemmat saa ostaa asunnon juuri sieltä mistä tahtoo kysymättä lapsiltaan lupaa.

Tiedän tunteen. Kun kyse ei oikeastaan ole auttamisesta. Minulla tuo kaiken antaminen hidasti henkistä kehitystä, itsenäistymistä ja aikuistumista. Ja sitten pitäisi vielä tuntea syyllisyyttä siitä että on jotenkin kiittämätön.

Minä olen selvinnyt 14-vuotiaasta itsekseni. Nyt yhtäkkiä lastenlasten takia tarvitsen muka apua päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta uskomattoman moni vaatii vanhempia takaamaan lainaansa, ei henkilötakauksena, koska se ei enää asuntolainssa riitä, vaan vanhempien koti/mökki/metsä pitää saada vakuudeksi, että voidaan ostaa se asunto, johon ei ole oikeasti varaa. Jos yrittää, että "pienet vaikeudet hitsaa yhteen" saa kuulla olevansa ahne paska, jolla ei ole mitään arvoa.

Täysin totta tämäkin puoli asiassa.

Lypsetään vanhemmilta kaikki mikä voidaan.

Lapsenlapsen avulla.

Jos rupeette hankaliksi niin  katkee välit ja muksua ette nää.....??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostetaan teille sitten tuosta läheltä oma talo.

Tai jos haluatte rakentaa uuden niin autetaan teitä kyllä sitten ja ollaan raksalla vaikka päivittäin.

Ollaan muuten katottu teille jo hyvä talo, tulemme sitten maalailemaan ja tapetoimaan sinne tottakai, että saadaan viihtyisäksi teidän oma kotinne. Tuodaan huonekaluijakin ja mitä nyt tarvitte.

Lastenhoidossa tottakai autetaan , vaikka joka päivä.

Ostetaan vaatteet, lelut, haetaan ja viedään , ei tarvi kun soittaa.

Ei kai siinä nyt mitään ahdistavaa ole, että elämme teidän kautta, teidän elämää, kun omassa ei enää tapahdu muuten mitään.

(sitten ihmetellään kun nuoripari eroaa muutaman vuoden kuluttua vaikka kaikki oli ookoo.

Paitsi ettei nuoripari koskaan kasvanut yhteen perheenä yhteen hiileen puhaltaen ja pinnistellen, kun kaikki tehtiin eteen .)

Toisaalla parit jotka on joutuneet sinnittelemään pariskuntana läpi vaikeuksien pysyy kuin liimattuna kimpassa.

Kärjistettyä, mutta totta.

Tämä vain yksi tarina, muiden joukossa.

Kokemuksia?

Entäs kun omat lapsesi aikanaan muuttavat omilleen? Jätätkö heidät oman onnensa nojaan selviytymään? Minä olen kiitollinen siitä, että mulla on välittävät ja rakastavat vanhemmat, jotka auttavat pyyteettömästi. Aina on tuettu ja oltu turvana.

Avun antaminen pyytämättä on ihan eri asia, mitä avun antaminen pyydettäessä. Pyytämättä annettu apu voi olla myös sellaista, mitä toinen ei halua. Tuskin sinäkään tykkäisit, jos äitisi siivoaisi kaappisi ja veisi vaatteitasi kirpparille tai isäsi tapetoisi teidän olohuoneen mieleisellään tapetilla.

Omat vanhemmat ovat olleet noita rahan tyrkyttäjiä, siellä käydessä on tungettu käteen muutama kymppi tai satanen. Jos olen kieltäytynyt, alkaa marttyrointi, että ota ota, isäs muuten suuttuu. Jos edelleen kieltäydyin, alkoi mökötys, jos otin, jossain vaiheessa sanottiin, että vai ravintolassa kävitte, ei ne meidän rahat puussa kasva ja tolleen tuhlaatte.

Meidän lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Tukena olemme, tietenkin, mutta sen voi tosiaan tehdä pyyteettömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autetaan teitä ihan kaikessa missä vaan voidaan.

Ja sitten pikkuhiljaa otetaan vähän vapauksia.

Varsinkin lastenlasten kasvatusten suhteen.

Mitä se miniä taas mököttää

vaikka kaikessa ollaan

autettu.

Tai eihän ne edes mitään vapauksia ole vaan itsestäänselvyyksiä kun onhan meillä oikeastaan oikeus. Ja tietenkin me myös hölötetään kaikki lasten asiat sinne ja tänne kun niin välitetään. Ei sitten sukulaisillekaan itse tqrvitse kuulumisiaan kertoa. Ja koska me ollaan siellä perheen arjessa aina ja oiekastaan enemmän kuin perhe itse on ihan luonnollista, että otamme kantaa lasten terveyteem, kasvatukseen, asuniseen, päivähoitoon, harrastuksiin ja kouluun.

Ja silloin kun ei (joskus harvoin) olla siellä auttamassa, lähetetään viestejä ja panikoidaan jos ei vastata. Ja hälytetään poliisi ja lastensuojelu tarkastamaan.

Eikä se oikeasti ole mitenkään outoa että kotonakin on yksi huone pyhitetty lastenlasten alttariksi, jossa seinällä on valokuvista teetetyt muotokuvat (niin tosiaan käytettiin ne valokuvaamossa kun ei vanhemmat saaneet aikaiseksi) ja kaikki tarvittava varustus ihan vaan varalta.

"me oltais kyllä ihan itte haluttu kertoa että lapsemme nimeksi tulee perttu-pirita, mutta te isovanhemmat nyt taisitte ehtiä ensin"

Mitä tosta ny suuttumaan.

Pikkumaista.

Kuka sitä yksityisyyttä kaipaa.

Ei ennenkään ollu, ku saman katon alla monta sukupolvea bunkkas. Anoppi vahti leipälapion kanssa hellan ääres että mitähelvettiä. Miettikää sitä. Moternia höpsötystä tommoset "yksityisasiat" ja "perheen sisäiset asiat", somessa ja siellä fasebuukissa te kuitenkin kaikki läpisette asianne, oikein kuvien kera ja joka kulmasta -- päivittäin.

Minua on vahnemmat ahdistelleet myös talon ostamisella läheltä tai voitte tuohon meidän tontille rakentaa oman talon. ARgggggggggh just joo onneksi vaikka nuori olinkin niin hälytyskellot soi päässä ja muutin naapurikaupunkiin. Tarpeeksi lähellä itselle ja tarpeeksi kaukana heille.

Tosin eipä sekään auttanut aina aika ajoin on muistutettu että josko nyt jo rakentaisitte tuohon sen oman talon - juu EI, en halua omakotitaloa, asun kerrostalossa.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta uskomattoman moni vaatii vanhempia takaamaan lainaansa, ei henkilötakauksena, koska se ei enää asuntolainssa riitä, vaan vanhempien koti/mökki/metsä pitää saada vakuudeksi, että voidaan ostaa se asunto, johon ei ole oikeasti varaa. Jos yrittää, että "pienet vaikeudet hitsaa yhteen" saa kuulla olevansa ahne paska, jolla ei ole mitään arvoa.

Minä en ole koskaan saanut kotoa mitään rahaa, päinvastoin. Olen taannut lainoja, antanut rahaa jne.

Silti minun katsotaan tarvitsevan "apua" lastenhoidossa - ja se apu on nimenomaan aina sellaista, että itse päätetään, mitä "apua" tarvitsen eikä minulta edes kysytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annas olla kuule. Jotkut isovanhemmat ostavat salaa kilometrin päästä talon kertomatta siitä itse perheelle mitään. Sitten esittelevät asian yllätyksenä, kun huonekalut on jo muutettu sisään. Sairasta. Niin sairasta.

Koska perustuslakia on muutettu niin, että aikuiset lapset saavat päättää vanhempiensa asuinpaikan?

no siinä vaiheessa kun vamhuksina dementoituu ja ovat ns holhouksen alaisia?

Ei ole perustuslaissa! Kyllä isovanhemmat saa ostaa asunnon juuri sieltä mistä tahtoo kysymättä lapsiltaan lupaa.

Sehän olisikin hauska juttu, kun isovanhemmat ovat saaneet muuttokuorman purettua, niin seuraavana päivänä lapsen perheen talon eteen kurvaa sama muuttoauto, kun lapsen asunto on myyty ja uusi työpaikka odottaa toisella puolella Suomea.

Vierailija kirjoitti:

Minua on vahnemmat ahdistelleet myös talon ostamisella läheltä tai voitte tuohon meidän tontille rakentaa oman talon. ARgggggggggh just joo onneksi vaikka nuori olinkin niin hälytyskellot soi päässä ja muutin naapurikaupunkiin. Tarpeeksi lähellä itselle ja tarpeeksi kaukana heille.

Tosin eipä sekään auttanut aina aika ajoin on muistutettu että josko nyt jo rakentaisitte tuohon sen oman talon - juu EI, en halua omakotitaloa, asun kerrostalossa.

Varmaan sekin, että toiset ihmiset ovat pärjääjiä ja sellaset haluu  itse päättää minkänäköisen elämän rakentavat itselleen -- ja pystyvät sen myös tekemään ja toteuttamaan, vaikka he eivät saisikaan ylimääräistä apua tai kaikkea heti vaan joutuvat ponnistelemaan tavoitteiden eteen. 

Sitten jotkut voi olla ihan avuttomia tapauksia vaikka on lapset ja oma perhe, niin soitetaan tyyliin "isille" että uskallettaiskohan me ostaa pesukone osamaksulla vai autaksää meitä.... Tällaiset ei yksinkertaisesti pärjäisi omillaan, kun ovat tottuneet että puhelinsoiton päässä (tai tien toisella puolella ) on ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua on vahnemmat ahdistelleet myös talon ostamisella läheltä tai voitte tuohon meidän tontille rakentaa oman talon. ARgggggggggh just joo onneksi vaikka nuori olinkin niin hälytyskellot soi päässä ja muutin naapurikaupunkiin. Tarpeeksi lähellä itselle ja tarpeeksi kaukana heille.

Tosin eipä sekään auttanut aina aika ajoin on muistutettu että josko nyt jo rakentaisitte tuohon sen oman talon - juu EI, en halua omakotitaloa, asun kerrostalossa.

Varmaan sekin, että toiset ihmiset ovat pärjääjiä ja sellaset haluu  itse päättää minkänäköisen elämän rakentavat itselleen -- ja pystyvät sen myös tekemään ja toteuttamaan, vaikka he eivät saisikaan ylimääräistä apua tai kaikkea heti vaan joutuvat ponnistelemaan tavoitteiden eteen. 

Sitten jotkut voi olla ihan avuttomia tapauksia vaikka on lapset ja oma perhe, niin soitetaan tyyliin "isille" että uskallettaiskohan me ostaa pesukone osamaksulla vai autaksää meitä.... Tällaiset ei yksinkertaisesti pärjäisi omillaan, kun ovat tottuneet että puhelinsoiton päässä (tai tien toisella puolella ) on ratkaisu.

Just, eiköhän näissä avuttomissa ole se kasvatus mennyt alun alkaenkin pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annas olla kuule. Jotkut isovanhemmat ostavat salaa kilometrin päästä talon kertomatta siitä itse perheelle mitään. Sitten esittelevät asian yllätyksenä, kun huonekalut on jo muutettu sisään. Sairasta. Niin sairasta.

Koska perustuslakia on muutettu niin, että aikuiset lapset saavat päättää vanhempiensa asuinpaikan?

no siinä vaiheessa kun vamhuksina dementoituu ja ovat ns holhouksen alaisia?

Ei ole perustuslaissa! Kyllä isovanhemmat saa ostaa asunnon juuri sieltä mistä tahtoo kysymättä lapsiltaan lupaa.

On hyvin sairasta muuttaa lähistölle siksi, että voisi paremmin kontrolloida ja olla osallisena lapsensa elämässä. Kaikki tämä kysymättä lupaa. Kuin kauhuelokuvasta.

Vierailija kirjoitti:

Annas olla kuule. Jotkut isovanhemmat ostavat salaa kilometrin päästä talon kertomatta siitä itse perheelle mitään. Sitten esittelevät asian yllätyksenä, kun huonekalut on jo muutettu sisään. Sairasta. Niin sairasta.

Mun appivanhemmat yritti saada meidät muuttamaan heidän naapuriinsa. Mä oisin kuollu jos se olis onnistunut. Nyt asutaan jopa 300m päästä heistä, jippii!

Just huomasin, että anoppi on ostanut pihapöydällemme mieleisensä kukan. Mies on ottanut sen vastaan mun selkäni takana. Mies ottaa kaiken vastaan, mitä hänen vanhempansa vaan antaa. 😳

Minusta on tavallaan helpottavaa kuulla, etten ole ainoa, jolla on tällaiset vanhemmat. Tai äitini lähinnä on todella läheisriippuvainen ja takertuva.

Vanhemmillani on makuuhuoneensa seinät täynnä lapseni kuvia. Kuvia on n. 20-30.

Äitini ei puhu käytännössä mistään muusta kuin lapsestani. Ihan sama kenen kanssa keskustelee, puhuu vain lapsestani ja liioittelee hänen taitojaan yms.

Asumme 250km päässä vanhemmistani ja vanhempani haluavat todella usein tulla hakemaan meitä ja tuoda meidät sitten takaisin kotiin, jos olemme menossa heille päin. Julkisetkin kulkee heille ihan kätevästi, mutta vanhempieni mukaan lapselle on kidutusta matkustaa julkisilla.

Vanhempani käyvät puoliväkisin kylässä parin viikon välein, vaikka välimatka on tosiaan tuo 250km.

Vanhempani kysyivät mitä lapsi haluaisi syntymäpäivälahjaksi. Laitoin viisi eri vaihtoehtoa, joista lapsi varmasti pitäisi, josta olisivat voineet valita. He ostivat ne kaikki.

Jos ostan lapselle jotain tarpeellista, kuten ulkovaatteita yms., saan haukut. Olisihan vanhempanikin voineet ostaa ne.

Lapselle ostetaan pyytämättä kalliita merkkivaatteita, varusteita ja leluja. Esim. yli 300€ pyörä ja yli 400€ matkarattaat. Vaatteet molo kidsiä ja mini rodinia.

Jos en lähetä lapsesta kuvaa joka päivä, äitini soittelee perään. Olen tosin lakannut vastaamasta näihin puheluihin.

Tämä kontrollointi ja paapominen kohdistuu kyllä myös minuun ja siskoihini. Minulle on ostettu viimeisen vuoden aikana MacBook air, iPhone 6s plus, melkein tonnin polkupyörä ja Herschelin yli sadan euron reppu. Pyytämättä kaikki. Ei pitäisi valittaa, ei mitään noista olisi varaa ostaa itse, kun meillä on vain mies töissä minun opiskellessa. Kuitenkin nämä lahjat ovat ne narut, joista vedetään silloin, kun isovanhemmat haluavat asioiden menevän heidän mielen mukaan. Syyllistäminen ja asioiden kääntäminen niin, että me olemme pyytäneet heitä ostamaan tämän kaiken, on jo tuttua. Lahjoista kieltäytyminen saa myös aikaan naurettavan syyllistämisen. Suunnittelemme muuttoa ulkomaille, kunhan valmistun.

Me asumme tarkoituksella kaukana, sillä mieheni ei kestä vanhempiani yhtään. Siskoni asuvat lähempänä ja joutuvat kestämään sen joka päiväisen hössötyksen. Siskoillani ei ole lapsia. Toinen sisko suunnittelee, mutta häntä pelottaa nimenomaan se, miten ahdistavaksi vanhempiemme käytös muuttuisi sen myötä. Nyt se kuulemma pysyy heidän osaltaan aisoissa, kun me olemme lapsen myötä ykköskohde.

Vierailija kirjoitti:

Todella mielenhäiriöistä vaatteidenostelua lapsille on jouduttu todistamaan. Se on kielletty kerta toisensa jälkeen, vuosi toisensa jälkeen. Ei vaikutusta. Jopa kirjallisesti pyydetty lopettamaan. Ei mitään vaikutusta. Alennusmyynneistä ostetaan suunnilleen kaapillinen vaatteita, ja aina vähän liian pieniä ja rumia kaiken lisäksi. On hirveä työ myydä niitä kirpputoreilla ja mielipahan määrästä ei voi edes puhua. Sairaalloisen takertuvat isovanhemmat ovat törkeitä.

Mä heittäsin suoraan roskikseen tai kierrätykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annas olla kuule. Jotkut isovanhemmat ostavat salaa kilometrin päästä talon kertomatta siitä itse perheelle mitään. Sitten esittelevät asian yllätyksenä, kun huonekalut on jo muutettu sisään. Sairasta. Niin sairasta.

Mun appivanhemmat yritti saada meidät muuttamaan heidän naapuriinsa. Mä oisin kuollu jos se olis onnistunut. Nyt asutaan jopa 300m päästä heistä, jippii!

Just huomasin, että anoppi on ostanut pihapöydällemme mieleisensä kukan. Mies on ottanut sen vastaan mun selkäni takana. Mies ottaa kaiken vastaan, mitä hänen vanhempansa vaan antaa. 😳

Minä olin influenssassa ja dominoiva isosiskoni halusi tulla auttamaan. Kun hoipuin kovassa kuumeessa olkkariin, se oli sisustettu uudelleen ja pöydällä nakotti siskon ostama maljakko täynnä siskon lempikukkia.