Saatiin eka vauva muutama kuukausi sitten ja mun mies on alkanut vähän pelottaa mua :/

Menkääs nyt jo pahimmat paniikin lietsojat nukkumaan. Ja ap ota rauhalliseti ja soita terv.keskuksen psyk.sairaanhoitajalle. tilannekuvauksen perusteella hän osaa tehdä arvion jatkoselvittelyjen suhteen. Palstalla vaan kaikenmaailman hörhöt esiintyvät asiantuntijoina. 😀

Mies on helikopterivanhempi. Otan osaa.

Kyllä se sitten parin vuoden päästä helpottaa.

Mulla tuli jostain syystä mieleen maaninen käytös.

Ei tuo ihan normaalia ole.

Miehesi on nyt tullut hulluksi eikä siihen valitettavasti auta muu kuin suljettu-osasto mielisairaalassa.  No, parempi onni ensi kerralla..

Joku neuroosi miehellä on aktivoitunut vauvan syntymän ja stressin myötä. Ei ole suinkaan harvinaista tuollainen. Enemmän olisin huolestunut puhumattomuudesta miehen taustojen suhteen. Ei ole esitellyt perhettään sinulle missään vaiheessa tai salaa jotain menneisyydestään. Nyt tuskin on sopiva aika käydä mitään kyselemään, mies menee vaan huonompaan kuntoon.

Ota  heti aamulla yhteys neuvolaan ja kerro tilanteesta ennen kuin pahenee. 

Loputkin hörhöt nukkumaan. Aa tuuti. 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen äiti.

Äiti, kun käyttäytyy noin se täysin normaalia, mutta miehen kohdalla on oltava kyse mielenterveysongelmasta.

Siinä mielessä kyllä, että äidin hormonit heittää synnytyksen jälkeen häränpyllyä. Kyse ihan fysiologiasta.

Mutta ei ole tuollainen normaalia äidiltäkään.

Minun mielestäni kyse on yleistyneestä ahdistuneisuushäriöstä ja mies oireilee vauvan kautta. Ei paranoidinen psykoosi eikä OCD.

Jopas on ihan kunnon sekoilua. Ja sitten taas ei. Naiset on joskus tollasia, järjetöntä puuhaa. Jotain näissä tämmöisissä keisseissä on pakko olla takana.. omasta lapsuudesta tai mistä sitten.

Ei muuta ku onnea vaan sekopään kanssa.

Pitää nyt myös muistaa ettei miestä ja synnyttänyttä naista voi suoraan verrata toisiinsa. Synnytyspsykoosi on naisilla ihan tunnettu sairaus. Synnyttäminen vaikuttaa kaikkiin naisessa oleviin hormoneihin, ja tekee sitä kautta samantyylisiä jippoja, mutta ne ovat normaaleja. Miehellä tätä hormonimyrskyä ei naisen mittakaavassa ole. Voi mennä psykoosi turhan pitkälle, jos vain odotellaan että miehen vainoharhailu loppuu, ja aletaan taas nukkumaan.

Ei tässä nyt varmastikaan ole tarkoitus päteä omilla ammateilla, vaan varoittaa aloittajaa, että miehen touhuissa voi olla merkkejä sairastumisesta.

Toivoisin pientä maltillisuutta kommenteissa. Kaikki on elämässä mahdollista, mutta ap ei todellakaan saa apua kauhukuvien maalailusta.

Sinulle ap sanoisin, että hae apua.  Tärkeintä sinulle on löytää keino parantaa tilannetta. Soita omahoitajalle, terkkarin psyk. sairaanhoitajalle, neuvolaan tai vaikka kaikille vuorotellen silloin kun miehesi on työssä ja kysy neuvoa. Olen varma, että oma huolesi helpottaa kun saat puhuttua ammattilaisen kanssa. 

Terapia auttaisi teitä molempia varmasti. Jos miehesi on yhtään omani kaltainen, en usko, että häntä on  kovin helppo suostutella terapiaan. Olisiko mahdollista esimerkiksi saada neuvolan suunnalta aikaan yhteiskäyntiä lääkärille tai psykologille ajatuksena, että se jollakin tavalla kuuluu neuvolatoimintaan tms?

Ota kontaktia neuvolaan tai terveydenhuoltoon. Ette varmasti ole ainoa pari, jolla on tällaisia ongelmia vastasyntyneen kanssa!

Ja muuten: sinulla on täysi oikeus olla pahoillasi siitä, että miehesi käytöksellään pilaa vauva-ajan sinulta. Sitähän hän tekee.

Voimia!

Ostakaa kätkyt-hälytin! En mäkään nukkuisi jos se ei valvoisi meidän vauvan hengitystä.

Jos kokenut menetyksiä ja pettymyksiä lapsuudessa niin täysin ymmärrettävää käytöstä. Mutta suosittelen kyllä perheneuvolan psykologia!

Ap,en tiedä tilanteenne vakavuutta, mutta lähtisin liikkeelle maltilla ja sillä ajatuksella, että sinä olet ns. miehen puolella ja miehen parasta ajatteleva.

1) Soita neuvolaan ja kerro huolesi miehen suhteen. Pyydä, että ottavat asian puheeksi siellä/pyytävät paikalle toisen terveydenhoitajan puhuttamaan miestä tai ehkä jopa miespuolisen henkilön, koska miehellä selvästi ongelmaa neuvolan uskottavuuden kanssa. Kuitenkin niin, että huoli miehen hyvinvoinnista, jaksamisesta, nukkumattomuudesta yms. tulee sieltä ja sinä vain varmistat, että mies kertoo rehellisesti asian. Neuvolassa voivat esittää asian niin kuin tämä olisi rutiinijuttu ja molempien vanhempien tilannetta kartoitetaan. Uskoisin, että miehen on helpompi edetä lääkärille, kun selkeä aika on annettu ja neuvolasta suoraan kehotettu.

2) Älä tuomitse miestä mutta ole rehellinen. Jos mies keuhkoaa, miten väärässä neuvolassa olivat, niin ole ymmärtäväinen mutta sano johonkin väliin rauhallisesti, että hän nukkuu niin vähän, että se varmasti vaikuttaa kykyyn arvioida asioita. Sano suoraan, että olet huolissasi, että mies käyttäytyy pelottavasti ja että toivot, että hän hakisi apua vaikkapa työterveydestä, jos neuvolan apu ei kelpaa.

3) Muista kuitenkin kehua, miten hienosti hän hoitaa vauvaa ja sinua ja miten tärkeä kumppani hän on sinulle. Älä syyllisty hänen väitteistään siitä, ettet tiedä oikeaa tapaa. Sano miehelle, että te molemmat opettelette vanhemmuutta ja etsitte sitä oikeanlaista tapaa olla vanhempi eikä siinä ole yhtä oikeaa robottimaista ratkaisua, koska vauva ei tosiaan ole kone ettekä tekään sitä ole. Teidän tehtävänne on tukea toistenne vanhemmuutta, ei arvostella sitä.

4) Jos oikeasti pelkäät miestä, on syytä ryhtyä selvästi radikaalimpiin ratkaisuihin. Vauvan ja sinun turvallisuus on tärkeintä. Älä ole miehen kanssa kahden kesken ja vaadi, että hän hakee apua.  Mutta älä anna myöskään kauhutarinoiden pelotella itseäsi. Sinä tunnet miehesi ja tiedät, missä kohtaa on syytä olla peloissaan.

Minusta psykologi ei välttämättä riitä ammattitaitonsa puolesta. (olen tavannut varmaan 13 psykologia, joista 1 oli hyvä, eikä hänkään työskennellyt koulutuksensa muk tehtävissä) Psykiatrit osaavat asiansa, hehän ovat lääkäreitä.

Minä olin äitinä tuollainen lapsen vauva-aikana...terapiassa kävin ja lääkkeet hain. Niiden avulla pääsin yli nopeastikin ja sekin auttoi kun menin töihin.. sitä ei vaan välttämättä itse aina tajua mikä on normaalia ja mikä ei. Lapselle tuosta voi myös seurata vaikka mitä..varsinkin tuo ettei isä itse puhu omasta perheestään on outoa ja saattaa siirtää näitä ongelmia eteenpäin jos ei niitä nyt käsittele.

Miehenä täytyy nyt sanoa että kyllä minäkin ylihuolehtisin vaimosta ja vauvasta. Miehellä on halu kantaa vastuuta perheestä - se on sisäsyntyinen ominaisuus. Sitä sitten panikoi, kun ollaankin alueella josta ei ole mitään kokemusta. Mutta kokemus kasvaa kun kokee.  Ja sitä mukaa varmuus, niin jää hössötys pois.

Voimia teille 

Ahdistuneisuushäiriöinen. Tyypillistä epävakaan ja arvaamattoman lapsuuden eläneille. Ei tarkoita kuitenkaan pahaa, skitsoilee ja hermoilee vaan koska ehdollistunut lapsena ahdistukseen.

Musta tuntuu, että jos miehelläs ei ole kovin onellista lapsuutta, niin sitten haluaa kaikin tavoin varmistaa että sellaise saa omalle lapselle antaa.. Hän voin käydä jossain juttelemassa tuosta asiasta, vaikka siun kanssa tai yksin :)

Hyvä ap,

miehelläsi on puhjennut kaksisuuntaine ja tuo on selvästi maanisuutta. Se voi alkaa elämän muutoksesta, esimerkiksi lapsen syntymä, ero tai joku muu iso tapahtuma voi laukaista kaksisuuntaisen.

Yksi selkeimmistä oireistä on tuo valvominen! Sinun on järjestettävä miehesi psykiatrille nopeasti. Tuo tilanne ei tule helpottamaan vaan pahenee. Valvominen pahentaa tilannetta ja joudut ehkä vielä tilaamaan ambulanssin ja poliisit, kuten minä koska sairastunut ei itse ymmärrä tilaansa. Myös sinä väsyt kohta.

Usko minua, olen nähnyt saman elämässäni kahdesti läheltä. Oireita ei tunnista jos ei ole kohdannut bipolaarista omaista. Tämä voi myös selittää miksi miehesi ei halua kertoa perheestään. Useilla kaksisuuntaisilla ihmisillä on myös vaikeuksia säilyttää pitkiä ihmissuhteita.

Toivotan kaikkea hyvää perheellenne. Olen pahoillani miehesi puolesta. Kaksisuuntaista sairastavat tarvitsevat yleensä lääkehoitoa.