Lue keskustelun säännöt.
Saatiin eka vauva muutama kuukausi sitten ja mun mies on alkanut vähän pelottaa mua :/
13.07.2017 |
Pari vuotta seurusteltiin ennen vauvan syntymää, suht nopea tahti sen vuoksi, että ikää molemmilla jo reilummin päälle 30 ja lapsen/lapsia toivoimme kovasti molemmat. Mies on ollut ns. unelmamieheni alusta asti, ja raskausaikaan asti ei mitään ongelmia, tai siis miehen käytös oli ihan "normaalia" aina.
Raskausaikanani mies oli minusta ihan ylikorostuneen huolehtivainen, mikä sinänsä oli tottakai ihanaa ja imartelevaa, ihan vähän vaan ärsyttävää silloin kun se meni ns. liiallisuuksiin (mies mm. toivoi kovasti - ehkä voi jopa sanoa että painosti - mua lopettamaan raskausajaksi tennisharrastukseni koska pelkäsi hyppimisen aiheuttavan keskenmenon.. Samoin seksiä ei "uskaltanut" harrastaa rv 20 eteenpäin koska pelkäsi että vauva vahingoittuu.. Nämä siis siitä huolimatta, vaikka jopa äitiysneuvolan terkka häntä asiasta valisti). Synnytys (jossa mies siis oli mukana) oli tapaus sinänsä, hän neuvoi ja moitti kätilöitä jatkuvasti, ja panikoi mulle miten vauva on varmaan nyt vaarassa kun sydänäänet kuulostaa hänestä ihan omituisilta jne...
Vauvan synnyttyä tämä kaikki on vaan pahentunut. Minä en osaa tehdä hänen mielestään mitään oikein vauvan kanssa, minusta hän on aivan naurettavuuteen asti ylihuolehtivainen. Näkee vaaroja ja pöpöjä joka paikassa, tarkastaa vauvan n. 10-15 min välein ettei se vaan kätkytkuole, joka itkusta on soittamassa päivystykseen suunnilleen, vieraita ei halua meille ettei ne levitä pöpöjä, mun pitää pestä käsiä koko ajan (ja pesee itsekin), jne jne.
Viimeiset viikot mies on nukkunut tosi vähän, siis valvoo silloinkin vaikka vauva nukkuu. Ja alkanut puhua vähän outoja (?) , esim että hänestä meidän pitäisi vaihtaa neuvolan terkkaa ja mieluummin koko neuvolaa, koska on pohtinut, ettei ne välttämättä "aidosti ajattele vauvan etua".
Vauva on ihan normaali perusterve vauva, syö ja nukkuu hyvin, itkee vähän, ja vauva-arki on ollut helpompaa kuin etukäteen ajattelin, mutta tuo miehen käytös on ahdistavaa. Mulle on alkanut tulla jopa ajatuksia, voisiko kyse olla jostain mielenterveysongelmasta?
Nyt jälkikäteen kun olen ajatellut, mies ei ole juurikaan puhunut menneisyydestään mitään, hänellä ei ole paljoa ystäviä ainakaan pitkältä ajalta ja lapsuusperheeseensä ei ole missään yhteydessä (isä on kuulemma kuollut, äiti ja sisar "vaikeita" ).
Miltä tämä teistä kuulostaa? Olenko minä nyt se vainoharhainen, vai onko tuo miehen käytös oikeasti outoa muidenkin kuin mun mielestä?
Kommentit (185)
Kontrollifriikki...sori. Mulla rupesi hälytyskellot soimaan jo tuossa tennis- ja seksikohdassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö muka ole miehen perheen kanssa tekemisissä? Eikö mummo käy lapsenlasta katsomassa? Jos ei ni pyydäpä käymään vähän useammin, voi alkaa asiat avautumaan.
Wallah kirjoitti:
Kontrollifriikki...sori. Mulla rupesi hälytyskellot soimaan jo tuossa tennis- ja seksikohdassa...
Mutta voiko "pelkkä" kontrollifriikkiys rajoittua vain vauvaan? ja kun ei mies muuten mua rajoita, esim. menojani, sitä kenen kanssa olen jne, ja siis tämä kaikki alkoi vasta kun tulin raskaaksi. Ja koskee vauvaan liittyviä asioita pelkästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenterveysongelmia, valitettavasti. Pyydä neuvolasta apua.
Mies on töissä kuitenkin? Olet vaan tiukkana ja yrität keksiä miehelle muuta tekemistä. Jos ei nuku, niin on kohta psykoosissa. Mutta jännää, jos et tunne miehen perhettä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö muka ole miehen perheen kanssa tekemisissä? Eikö mummo käy lapsenlasta katsomassa? Jos ei ni pyydäpä käymään vähän useammin, voi alkaa asiat avautumaan.
En ole, kun ei mies ole itsekään äitiinsä väleissä. Alko-ongelmaa äidillä ilmeisesti ollut ainakin aiemmin. Sisko asuu miehen kertoman mukaan jossain ulkomailla eikä pidä yhteyttä häneenkään. Sen olen käsittänyt, ettei ole ollut onnellinen lapsuus eikä perhe, eikä mies aiheesta mielellään puhu.
Sillä miehelläsi on hirveä menettämisen pelko, ehkä tarvitsisi ammattiapua, mutta toisaalta voi helpottaakin ajan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on töissä kuitenkin? Olet vaan tiukkana ja yrität keksiä miehelle muuta tekemistä. Jos ei nuku, niin on kohta psykoosissa. Mutta jännää, jos et tunne miehen perhettä yhtään.
Kyllä käy töissä. Tuo nukkumattomuus itseänikin huolestuttaa eniten, etenkin kun tilanne mennyt lyhyessä ajassa pahemmaksi. Perheasiaan kommentoinkin ylempänä.
Mä olin samanlainen hermostunut hössöttäjä kun lapsemme oli pieni. Vein lääkäriin ihan pienestä nuhasta yms. Nyt kun lapsi on kasvanut osana ottaa rennommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vasta aloit miettiä, että hups, eipä ole kertonut perheestään mitään eikä pidä heihin yhteyttä? Ja olette jo lapsivaiheessa?
Vaikuttaa siltä, että miehen tapa reagoida stressiin on neuroottisuuteen asti huolehtiminen. Mies ei vaikuta "hullulta" tai mitenkään peruuttamattoman vialliselta, mutta olisi hyvä saada apua stressiin ja huoleen, ennen kuin vauvasta kasvaa lapsi, joka alkaa reagoida isän huolehtimiseen negatiivisesti. Onko ketään miehesi luottoystävää tai muuta läheistä henkilöä, jonka mielipidettä hän kunnioittaa, jonka kanssa yhdessä aikaa viettäessä voisit ottaa asian esille rauhalliseen sävyyn ja näin rohkaista miestä puhumaan asiasta? Voisitko saada miehen mukaasi parisuhdeterapiaan (joko tuon ongelman johdosta tai vähän varkain "vauvaarkeen sopeutumisen" varjolla)? Tai ota itse yhteys perheneuvolaan tai parisuhdeterapeuttiin ja sano meneväsi, mies saa tulla mukaan tai ei. Aika moni parin kerran jälkeen haluaa tulla katsastamaan, mitä hänen selkänsä takansa parisuhteesta tilitetään, ja tulee tilaisuus saada mies ammattilaisen puheille.
Mies vaikuttaa tarvitsevan apua stressinhallintaan ja omien tunteidensa säätelyyn, mutta jos on muuten oikein hyvä ja rakastava tyyppi, en näe syytä potkaista heti pihalle ongelmien vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveysongelmia, valitettavasti. Pyydä neuvolasta apua.
Mietin miten tämän tekisin. Olen jopa toivonut, että neuvolan th itse ottaisi asian puheeksi, koska mies on tosiaan neuvolakäynneillä mukana aina jos suinkin pääsee, ja tivaa sielläkin näitä ihme juttujaan ja väittää terkalle vastaan.
Hänellä saattaa olla jonkin sortin synnytyksen jälkeinen ahdistus. Mä äitinä tunnistan tuon käyttäytymismallin ja se sekoilu alkoi jo raskausaikana. Mieheni on sitten toppuutellut mua ja pitänyt mua ihan hysteerisenä ja kai mä olinkin. Murehdin lähes koko raskausajan, että onhan vauvalla kaikki hyvin ja syntymän jälkeen näin uhkakuvia kaikkialla. Pelkäsin vauvan olevan sairas tai sitten saavan jonkun tartunnan, pelkäsin myös mahdollisia tapaturmia ja näin kamalia skenaarioita pään sisällä, kuinka kaadun portaissa vauva sylissä yms. Miehesi olisi syytä saada apua ja munkin olisi pitänyt sitä saada. Tuo on todella ahdistavaa ja vie kaiken ilon vauva-ajasta ja varmasti vaikuttaa myös parisuhteeseenne negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen äiti.
Äiti, kun käyttäytyy noin se täysin normaalia, mutta miehen kohdalla on oltava kyse mielenterveysongelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt vasta aloit miettiä, että hups, eipä ole kertonut perheestään mitään eikä pidä heihin yhteyttä? Ja olette jo lapsivaiheessa?
Siis onhan se kertonut perheestään, ei vaan mielellään siitä puhu, ja syyt ihan ymmärrettäviä myös siihen, ettei pidä yhteyttä, jos ja kun siis äidillä päihdeongelmaa ja lapsuus ollut vaikea. Ei mulla ole aiemmin ollut syytä epäillä mitään mt-ongelmaa tai muuta, ja nyt vasta tuo perheen "puuttumattomuus" eka kertaa vaivaa, kun en voi sieltä kysyä mitään, onko vastaavaa ollut mahd. aiemmin.
Anyone..? :/