Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa kamalista naapureista!
12.07.2017 |
Ap aloittaa..
Asumme tiheään rakennetussa asuinalueella kerrostalossa, kerrostaloista näkee aika hyvin muihin taloihin. Tässä asuttu nyt 2vuotta ja naapurit ovat itseasiassa aika kamalia. Itse en asuntoa tahdo vaihtaa vaikka naapurit ovat kamalia.
Huhtikuu 2015
Naapurin vanharouva oli nähnyt että vedän kissaa hännästä, oli kiikareilla katsonut asuntooni. Ilmoituksen hän teki, eläinsuojelu tuli käymään meillä.
Ja ei, en ole vetänyt kissaani hännästä. Ilmoitus perätön.
Syyskuu 2015
Yläkerran naapuri tehnyt ilmoituksen että asunnossamme on huumeita, asunnossa riidellään ja että hän näki kun epämääräisiä ihmisiä tuli asuntoomme.
Poliisit tulivat käymään illalla.
Ja ei, en ole rikollinen, eikä kotonani löydy huumeita eikä epämääräisiä ihmisiä. Olin poliisien tullessa nukkumassa, heräämässä aamulla kouluun.
Helmikuu 2017
Naapurin vanharouva oli tehnyt taas ilmoituksen että olen kännissä ajanut taloyhtiön ulkovarastoa päin. Noo....
Poliisit olivat käyneet asunnollani, en ollut kotona. Soittivat minulle. Ja ei, en omista edes autoa enkä ollut kotona kyseisenä iltana.
Onko muilla kokemuksia ihanista naapureista?
Kommentit (226)
Meillä oli meluavat huumeiden käyttäjä naapurit. Bassovahvistimella soittivat musiikkia joka yö. Huumeitakin käynyt kait piilottamassa kellareihin. Vuoden jatkui ja vietiin oikeuteen asti. Heitettiin ulos joku puol vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuttiin miehen ja pienen lapsen kanssa säätiön omistamassa vuokrakämpässä, jossa aluksi kaikki meni hyvin.
Sitten yläkertaan muutti nuori pariskunta, joka aloitti "hässäkän". Varastokoppeihin murtauduttiin, joskus se jäi yritykseksi (meillä esim. oli niin jykevä metalliketju ja lukko, etteivät edes leikkureilla saaneet kuin pienen loven aikaiseksi). Siivoojien taukohuoneeseen murtauduttiin ja vietiin mikro, radio ja kaikki muukin myytäväksi kelpaava. Saunassa saunottiin öisin keskellä viikkoa ja lopuksi vietiin muoviset jakkarat ja pesuvadit. Roskapussit oli aina ulko-oven vieressä odottamassa, että joku muu ne kiikuttaa roskikseen. Autot (ja tarkoitan sillä sitä, että joka kuukausi oli eri auto) parkkeerattiin lähes poikkeuksetta muualle, kuin parkkipaikalle, yleensä pelastustien tukkeeksi. Useamman kerran tästä tuli ongelmia, koska ambulanssi ei päässyt apua tarvitsevien rapun eteen (rappuja oli neljä). Häätötoimenpiteet käynnistettiin puolen vuoden päästä, mutta sitä ennen pariskunta ehti pölliä mm. meidän lapsen vaunut alakerrasta. Ilmeisesti heillä oli jotain vakavampia rikoksiakin tekeillä, koska juuri ennen heidän muuttoaan poliisi tuli paikalle täysissä kilpi- ja kypärävarusteissa. Me miehen kanssa kytättiin vuorotellen ovisilmästä, että mitä tapahtuu, mutta sakki oli jo jättänyt luolansa. Sieltä löytyivät kadonneet saunakamat ja osa siivoojien tavaroista. Ei varmaan ole ihme, että lukot vaihdettiin koko taloyhtiössä.
Sitten seuraavaksi vastapäiseen asuntoon muutti porukka, joka selvästi diilasi jotain, koska sakkia laukkasi asunnossa siihen malliin, että ei kenelläkään ole niin paljon tuttavia.
Seuraavaksi ylimpään kerrokseen muutti joukko poikia, joiden elintavat olivat täysin käsittämättömät. He saivat häädön sen jälkeen, kun rikkoivat porraskäytävän n. 2X3 metriä olevan ikkunan ja räyhäsivät ulkona heitä noutamaan tulleelle taksille. Me tietty soitettiin paikalle poliisi ja heidän saavuttuaan pikkuautolla, joku pojista heitti olutpullon poliisiauton etulasiin ja pullo rikkoontui. Jannut lähtivät sitten hetken päästä putkaan, kun maija tuli pihalle heitä hakemaan.
Viimeinen sysäys poismuuttoomme tuli, kun aamulla seitsemän aikaan lähdin ulkokautta hakemaan kuivia pyykkejä pyykkituvasta, joka sijaitsi eri rapussa. Ulkona oli älyttömiä verilammikoita ja verivana, joka meni viereiseen rappuun. Katsoin ohikulkiessani, että nyt on joku saanut turpaan ja kunnolla, koska viereisen rapun ovi ja seinät olivat aivan veressä. Hain pyykit kuivaushuoneesta ja menin kotiin. Hetken päästä huomasin poliisimiehen naapuritalon parkkipaikalla ja hän näytti seuraavan jotain jälkeä. Ymmärsin silloin, että hän seuraa verivanaa, joka tulee meidän naapurirapusta. Menin ulos ja opastin poliisin naapurirappuun. Myöhemmin kuulin, että naapurirapussa asunut mies oli yrittänyt samuraimiekalla ottaa hengiltä jonkun tyypin, joka oli baari-illan jälkeen tullut hänen luokseen jatkoille. Mies löydettiin henkitoreissaan, mutta elävänä (jäi muuten henkiin), ja verijäljet johdattivat poliisin rikoksen tekopaikalle. Hengenottoyritys oli tapahtunut noin puolta tuntia ennen, kuin minä lähdin pyykkitupaan. Silloin säikähdin niin, että muuttoa ruvettiin suunnittelemaan saman tien.
Iltalehdessä tai -Sanomissa oli muuten uutinen siitä ketjusta, kun naapurin tyttö änkesi joka päivä jonkun luo. En ymmärrä miten kehtaavat?
Meidän viereisessä asunnossa asuu skitsofreniaa sairastava mies, joka on jo noin kolmisen vuotta meitä piinannut. On jopa käynyt aviomieheni kimppuun pari kertaa. Muutaman kerran kuulemma ollut suljetulla osastolla, aina päässyt sieltä pois ja pian lopettanut lääkkeiden syönnin. Minä pelkään joka päivä olla yksin kotona ja pelkään poistua kotoani. Luojan kiitos pian muutetaan tästä pois. Naapuri on vanha, mutta silti tosi hyvässä kunnossa fyysisesti ikäänsä nähden.
Ja aina siis me ollaan häntä kohtaan oltu todella ystävällisiä. Hän vain näkee ja kuulee harhoja, ja me sitten ollaan tulilinjalla kun tässä naapurissa asumme...
Joku65 kirjoitti:
Asuttiin miehen ja pienen lapsen kanssa säätiön omistamassa vuokrakämpässä, jossa aluksi kaikki meni hyvin.
Sitten yläkertaan muutti nuori pariskunta, joka aloitti "hässäkän". Varastokoppeihin murtauduttiin, joskus se jäi yritykseksi (meillä esim. oli niin jykevä metalliketju ja lukko, etteivät edes leikkureilla saaneet kuin pienen loven aikaiseksi). Siivoojien taukohuoneeseen murtauduttiin ja vietiin mikro, radio ja kaikki muukin myytäväksi kelpaava. Saunassa saunottiin öisin keskellä viikkoa ja lopuksi vietiin muoviset jakkarat ja pesuvadit. Roskapussit oli aina ulko-oven vieressä odottamassa, että joku muu ne kiikuttaa roskikseen. Autot (ja tarkoitan sillä sitä, että joka kuukausi oli eri auto) parkkeerattiin lähes poikkeuksetta muualle, kuin parkkipaikalle, yleensä pelastustien tukkeeksi. Useamman kerran tästä tuli ongelmia, koska ambulanssi ei päässyt apua tarvitsevien rapun eteen (rappuja oli neljä). Häätötoimenpiteet käynnistettiin puolen vuoden päästä, mutta sitä ennen pariskunta ehti pölliä mm. meidän lapsen vaunut alakerrasta. Ilmeisesti heillä oli jotain vakavampia rikoksiakin tekeillä, koska juuri ennen heidän muuttoaan poliisi tuli paikalle täysissä kilpi- ja kypärävarusteissa. Me miehen kanssa kytättiin vuorotellen ovisilmästä, että mitä tapahtuu, mutta sakki oli jo jättänyt luolansa. Sieltä löytyivät kadonneet saunakamat ja osa siivoojien tavaroista. Ei varmaan ole ihme, että lukot vaihdettiin koko taloyhtiössä.
Sitten seuraavaksi vastapäiseen asuntoon muutti porukka, joka selvästi diilasi jotain, koska sakkia laukkasi asunnossa siihen malliin, että ei kenelläkään ole niin paljon tuttavia.
Seuraavaksi ylimpään kerrokseen muutti joukko poikia, joiden elintavat olivat täysin käsittämättömät. He saivat häädön sen jälkeen, kun rikkoivat porraskäytävän n. 2X3 metriä olevan ikkunan ja räyhäsivät ulkona heitä noutamaan tulleelle taksille. Me tietty soitettiin paikalle poliisi ja heidän saavuttuaan pikkuautolla, joku pojista heitti olutpullon poliisiauton etulasiin ja pullo rikkoontui. Jannut lähtivät sitten hetken päästä putkaan, kun maija tuli pihalle heitä hakemaan.
Viimeinen sysäys poismuuttoomme tuli, kun aamulla seitsemän aikaan lähdin ulkokautta hakemaan kuivia pyykkejä pyykkituvasta, joka sijaitsi eri rapussa. Ulkona oli älyttömiä verilammikoita ja verivana, joka meni viereiseen rappuun. Katsoin ohikulkiessani, että nyt on joku saanut turpaan ja kunnolla, koska viereisen rapun ovi ja seinät olivat aivan veressä. Hain pyykit kuivaushuoneesta ja menin kotiin. Hetken päästä huomasin poliisimiehen naapuritalon parkkipaikalla ja hän näytti seuraavan jotain jälkeä. Ymmärsin silloin, että hän seuraa verivanaa, joka tulee meidän naapurirapusta. Menin ulos ja opastin poliisin naapurirappuun. Myöhemmin kuulin, että naapurirapussa asunut mies oli yrittänyt samuraimiekalla ottaa hengiltä jonkun tyypin, joka oli baari-illan jälkeen tullut hänen luokseen jatkoille. Mies löydettiin henkitoreissaan, mutta elävänä (jäi muuten henkiin), ja verijäljet johdattivat poliisin rikoksen tekopaikalle. Hengenottoyritys oli tapahtunut noin puolta tuntia ennen, kuin minä lähdin pyykkitupaan. Silloin säikähdin niin, että muuttoa ruvettiin suunnittelemaan saman tien.
Kerro kaupunki missä sattui jos et halua asuinaluetta kertoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuri kannustaa lapsiaan pomppimaan ja leikkimään kun "se naapurin tyttö (minä) ei varmaan ole kotona kun on niin hiljasta". Olen siis yksinasuva opiskelija...
Aina kun tulen ulos, vastakkaisen talon mamma kyttää ikkunasta ja huutaa, jos olen lähellä "hänen piha-aluettaan". Joskus tullut myös ulos kun oon viemässä roskia, ja pokkana vaan seisonut myrtsinä suora katsekontakti muhun. Joskus myös soittanut isännöitsijälle ja kysynyt "voisitko tulla häätämään tämän naapurin kuljeksimasta alueelleni"
Pidin synttärijuhlat yhtenä perjantaina, laitoin lapun alas, jotta kaikki voi lukea ja tarvittaessa tulla ovelle koputtamaan, jos häiritsee. Musiikki oli päällä (ei mitenkään huutaen tms), kaikilla hauskaa ja oltiin parvekkeella tupakalla. Kukaan ei ottanut tehtäväksen valittaa, koska aihetta ei tottapuhuen ollut. Yläkerran ukko päätti sitten ottaa harrastuksekseen heittää vettä sieltä parvekkeen reunasta, suoraan mun kaverin päähän. Väitti vielä, että kasteli kasvejaan siellä ja vahingossa vettä meni partsin lattialle, josta se tietty piti pudottaa meidän niskaan...
Huvittavinta oli ehkä se, kun vastakkaisen talon mamma ties kateellisena meidän menosta päätti hälyttää poliisit, kun mun asunnossa näytti olevan epämääräisiä hyypiöitä naureskelemassa..
Miten voi olla ihmisiä, jotka omistaa oman elämänsä muiden elämän kyttäämiseen. Mä ainakin kyllästyisin
Vierailija kirjoitti:
Naapuri kannustaa lapsiaan pomppimaan ja leikkimään kun "se naapurin tyttö (minä) ei varmaan ole kotona kun on niin hiljasta". Olen siis yksinasuva opiskelija...
Aina kun tulen ulos, vastakkaisen talon mamma kyttää ikkunasta ja huutaa, jos olen lähellä "hänen piha-aluettaan". Joskus tullut myös ulos kun oon viemässä roskia, ja pokkana vaan seisonut myrtsinä suora katsekontakti muhun. Joskus myös soittanut isännöitsijälle ja kysynyt "voisitko tulla häätämään tämän naapurin kuljeksimasta alueelleni"
Pidin synttärijuhlat yhtenä perjantaina, laitoin lapun alas, jotta kaikki voi lukea ja tarvittaessa tulla ovelle koputtamaan, jos häiritsee. Musiikki oli päällä (ei mitenkään huutaen tms), kaikilla hauskaa ja oltiin parvekkeella tupakalla. Kukaan ei ottanut tehtäväksen valittaa, koska aihetta ei tottapuhuen ollut. Yläkerran ukko päätti sitten ottaa harrastuksekseen heittää vettä sieltä parvekkeen reunasta, suoraan mun kaverin päähän. Väitti vielä, että kasteli kasvejaan siellä ja vahingossa vettä meni partsin lattialle, josta se tietty piti pudottaa meidän niskaan...
Huvittavinta oli ehkä se, kun vastakkaisen talon mamma ties kateellisena meidän menosta päätti hälyttää poliisit, kun mun asunnossa näytti olevan epämääräisiä hyypiöitä naureskelemassa..
Miten voi olla ihmisiä, jotka omistaa oman elämänsä muiden elämän kyttäämiseen. Mä ainakin kyllästyisin
Tämän takia pidän aina verhot kiinni ettei kyylät kyylää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullinen tarina oli yläkerran dementoitunut mummo, joka piti patterit täysillä aina, ja täällä ne lämmittää kesähelteilläkin.. kuumensi myös meidän kämppää kivasti. Nyt jo vanhainkodissa, muuten oikein mukava ihminen. Sinänsä ikävä jäi.
Asuttiin kaupungin huonolla alueella ja yläpuolella kerrosatalossa ensin asui lapsiperhe, jossa aloitettiin kai kansantanssi joka ilta nukkumaanmennessä.:D
He sitten muuttivat ja saatiin huumediileri yläkertaan. Löysin pari tyhjää ruiskua rappukäytävästä ja äiti teki aina niin, että kun tuli iltavuorosta kotiin, että vetää oven väliin jätetyn kengän sisään. Hyi saakutti.
Heidän jälkeensä tuli todella iso perhe thaimaasta. Jos ajatellaan, että meillä oli 4h+keittiö ja me mun kahden veljen kanssa täytettiin se, niin heitä oli.. mitä nyt muistan 10? ainakin
Hirmu kohteliaita oli lapset, mutta meilläkin alkoin yhtäkkiä haista ihan mielettämän pahalta. Kävi ilmi, että perhe kokkasi saunassa jonkun meille tuntemattoman systeemin avulla, mutta hajut tuli hyvin kaikkialle. Myivät sitten tätä sapuskaa. Me taidettiin muistaakseni muuttaa, ennen kuin he.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt ehkä niinkään kamala, mut ärsyttävä ja jopa huvittava tapaus. Tähän tapaukseen liittyy myös tää iänikuinen väittelyn aihe eli tupakointi. "Vitun röökaaja!"- kommentteja siis odotellessa. ;)
Mutta tosiaan. Tässä tapauksessa touhu on mennyt jo stalkkaamiseksi.
Asumme kerrostalossa ja nyt varsinkin kesäaikaan viihdytään poikaystävän kanssa enemmän parvekkeella. Vastapäisen kerrostalon ikkunoista näkee suoraan meidän parvekkeelle. Asutaan alimmassa kerroksessa, parveke on periaatteessa maan tasalla eli vastapäisen talon ikkunoista on täydellinen näkymä siihen. Jo keväällä aloin kiinnittämään huomiota siihen, kun yhä useammin erään kerroksen ikkunasta vanhempi naishenkilö tuijotti suoraan mua parvekkeelle, ja jäi siihen tuijottamaan pidemmäksi aikaa vaikka varmasti tajusi mun huomanneen.
Tätä alko tapahtua yhä useammin, myös poikaystävä huomasi asian. Myöhemmin kuvioihin ilmaantui mieshenkilö, luultavasti ko. naisen mies. Joskus erikseen tuijottamassa meitä/mua/poikaystävää ja joskus KUMPIKIN YHDESSÄ.
Huvittavimmat tapaukset olivat, kun poikaystävä kerran parvekkeella ollessaan oli sivusilmällä huomannut tuijotuksen, kääntynyt katsomaan ja huomannut kun nainen kyykistyi alas niin, että vaan päälaki jäi paistamaan ikkunasta. Itselle kävi samantapainen, ainoa ero että nainen hitaasti hivuttautui verhojen taakse piiloon ja kurkki sieltä. :D
Tätä tapahtuu koko ajan vaan useammin ja useammin. Monesti ollaan yritetty olla "kiinnittämättä mitään huomiota" heihin, eli kun ollaan sivusilmällä huomattu että joku seisoo taas siellä ikkunassa, ei olla edes käännytty sinne päin. Silloin tuijotus saattaa jatkua useamman minuutin.
Paras oli varmaan se, kun kerran istuttiin iltaa parvekkeella pidempi tovi ja useamman kerran kyylät seisoi ikkunassa. Seuraavana päivänä postiluukusta tipahti paperi jossa luki, et "naapuRUSTOSTA on valitettu tupakoinnista." Huvittavaa sinänsä, et meidän kummallakin puolella seinänaapurit sekä yläkerran naapuri tupakoi. En tiedä, voi olla että valitus on tullut omastakin naapurista. Hieman epätodennäköistä tosin, tässä ollaan jo melkein vuosi vakituisesti asuttu ja vasta tänä keväänä huomattiin nää kyylät, eikä kukaan oo aikasemmin asiasta meille valittanut.
Ja ainiin, sellainenkin vielä, että pari kertaa oon nähnyt sen ukon ikkunassa tuijottamassa kun lapsia leikkii pihalla, tai joku naapuri kävelee pihassa koiran kanssa. En tiiä kuinka moni muu on huomannut tän ahdistavan stalkkauksen, mut ei voida olla poikaystävän kans ainoita.
Et sellaisia kyyliä täällä "naapureina". :D Asialle ei varmaan mitään voi tehdä, kun eivät periaatteessa tee mitään laitonta. Helvetin häiritsevää kyllä. Toivottavasti naapurin rouva tykkää käydä AV:lla ja näkee tämän ja osaa yhdistää itseensä. ;)
Asumme omakotitalossa taajamassa.Toisella puolella asuu keski-ikäinen kyylä pariskunta,joka hiljaa hiipii päivät ja illat pihalla.Aina kun jutellaan tai istutaan vieraiden kanssa pihalla,akan kengät näkyy aidan takana,kun siellä hiljaa kuuntelee.Verhot heiluu jatkuvasti ja päät aina ikkunassa.
Toisella puolella taas asuu lastensuojelun piiriin kuuluva perhe.Äidillä mielenterveysongelma,isä yrittää pitää perhettä kasassa.Heillä kolme lasta ja jokaisella kaikki mahdolliset ongelmat.Rääkyvät pihalla yötäpäivää ja kaiken kruunaa suuri koira,joka räksyttää pihalla aamusta iltaan.Piha on kuin kaatopaikka.
Tekisi mieli laittaa talo myyntiin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana asuttiin kahden kaverin kanssa opiskelija-asuntosäätiön kimppakämpässä kohteessa, jossa oli paljon perheasuntoja. Meidän alakerrassa asui pitkään lapsiperhe, joka ei koskaan valittanut meiltä kuuluvista äänistä edes silloin, kun toisen kämppikseni mt-ongelmat puhkesivat ja oltiin ihan helisemässä hänen kanssaan metelöinnin vuoksi.
Mt-ongelmainen kämppis muutti pois ja jäätiin toisen kanssa kaksistaan samaan kämppään. Pari vuotta tämän jälkeen alakerran naapuri vaihtui ja tilalle muutti pariskunta, joka odotti esikoistaan. Ei mennyt kauankaan, kun alakerran naapuri alkoi valittaa melusta. Kerran tuli myöhään illalla huutamaan että metelöinnin on loputtqva. Ainoa vaan, että istuttiin kämppiksen kanssa keittiön pöydän ääressä ja puhuttiin melkein kuiskaamalla - muistan nauraen ihmetelleeni, että miksi kuiskaillaan. Naapureita häiritsi esim se, että käytiin suihkussa noin klo 22 illalla (kerran mies tuli tuijottelemaan kylppärin ikkunasta sisään, kun olin suihkussa), ja se, että ylipäätään liikuttiin asunnossa. Ei koskaan pidetty bileitä tai edes kutsuttu vieraita ja oltiin muutenkin mahdollisimman vähän kotona. Oli tosi rasittavaa, kun ei voinut käydä vessassakaan ilman, että naapurit tulivat raivoamaan. Muutettiin lopulta pois. Jännästi meidän jälkeen kämppään muuttaneet viihtyivät asunnossa vain yhden kesän...
En tiedä mikä alakerran naapureita häiritsi niin kovasti. Yritettiin olla mahdollisimman hiljaa aina ja oltiin muutoinkin molemmat rauhallisia ja hiljaisia ihan luonnostaan. Asunnossamme oli erittäin korkeat huoneet ja ehkä äänieristys oli huono, mutta varpaillaan kävelykin häiritsi alakertalaisia. :(
Kaikista ei vaan ole kerrostaloeläjiksi. Itse asun talossa, jobka äänieristys on aivan luokattoman huono (ilmanvaihtoputkien kautta kuuluu naapurin puhelinkeskustelut ihan selvästi, hissin moottorin ääni kuuluu vaikka on yksi asunto minun ja hissin välissä, yläkerrasta kuulee ihan selvästi milloin siellä siivotaan, pesutuvan koneiden linkousäänet kuuluvat aivan selvästi) ja ei tulisi mieleenikään valittaa noista normaaleista äänistä.
Joku65 kirjoitti:
Asuttiin miehen ja pienen lapsen kanssa säätiön omistamassa vuokrakämpässä, jossa aluksi kaikki meni hyvin.
Sitten yläkertaan muutti nuori pariskunta, joka aloitti "hässäkän". Varastokoppeihin murtauduttiin, joskus se jäi yritykseksi (meillä esim. oli niin jykevä metalliketju ja lukko, etteivät edes leikkureilla saaneet kuin pienen loven aikaiseksi). Siivoojien taukohuoneeseen murtauduttiin ja vietiin mikro, radio ja kaikki muukin myytäväksi kelpaava. Saunassa saunottiin öisin keskellä viikkoa ja lopuksi vietiin muoviset jakkarat ja pesuvadit. Roskapussit oli aina ulko-oven vieressä odottamassa, että joku muu ne kiikuttaa roskikseen. Autot (ja tarkoitan sillä sitä, että joka kuukausi oli eri auto) parkkeerattiin lähes poikkeuksetta muualle, kuin parkkipaikalle, yleensä pelastustien tukkeeksi. Useamman kerran tästä tuli ongelmia, koska ambulanssi ei päässyt apua tarvitsevien rapun eteen (rappuja oli neljä). Häätötoimenpiteet käynnistettiin puolen vuoden päästä, mutta sitä ennen pariskunta ehti pölliä mm. meidän lapsen vaunut alakerrasta. Ilmeisesti heillä oli jotain vakavampia rikoksiakin tekeillä, koska juuri ennen heidän muuttoaan poliisi tuli paikalle täysissä kilpi- ja kypärävarusteissa. Me miehen kanssa kytättiin vuorotellen ovisilmästä, että mitä tapahtuu, mutta sakki oli jo jättänyt luolansa. Sieltä löytyivät kadonneet saunakamat ja osa siivoojien tavaroista. Ei varmaan ole ihme, että lukot vaihdettiin koko taloyhtiössä.
Sitten seuraavaksi vastapäiseen asuntoon muutti porukka, joka selvästi diilasi jotain, koska sakkia laukkasi asunnossa siihen malliin, että ei kenelläkään ole niin paljon tuttavia.
Seuraavaksi ylimpään kerrokseen muutti joukko poikia, joiden elintavat olivat täysin käsittämättömät. He saivat häädön sen jälkeen, kun rikkoivat porraskäytävän n. 2X3 metriä olevan ikkunan ja räyhäsivät ulkona heitä noutamaan tulleelle taksille. Me tietty soitettiin paikalle poliisi ja heidän saavuttuaan pikkuautolla, joku pojista heitti olutpullon poliisiauton etulasiin ja pullo rikkoontui. Jannut lähtivät sitten hetken päästä putkaan, kun maija tuli pihalle heitä hakemaan.
Viimeinen sysäys poismuuttoomme tuli, kun aamulla seitsemän aikaan lähdin ulkokautta hakemaan kuivia pyykkejä pyykkituvasta, joka sijaitsi eri rapussa. Ulkona oli älyttömiä verilammikoita ja verivana, joka meni viereiseen rappuun. Katsoin ohikulkiessani, että nyt on joku saanut turpaan ja kunnolla, koska viereisen rapun ovi ja seinät olivat aivan veressä. Hain pyykit kuivaushuoneesta ja menin kotiin. Hetken päästä huomasin poliisimiehen naapuritalon parkkipaikalla ja hän näytti seuraavan jotain jälkeä. Ymmärsin silloin, että hän seuraa verivanaa, joka tulee meidän naapurirapusta. Menin ulos ja opastin poliisin naapurirappuun. Myöhemmin kuulin, että naapurirapussa asunut mies oli yrittänyt samuraimiekalla ottaa hengiltä jonkun tyypin, joka oli baari-illan jälkeen tullut hänen luokseen jatkoille. Mies löydettiin henkitoreissaan, mutta elävänä (jäi muuten henkiin), ja verijäljet johdattivat poliisin rikoksen tekopaikalle. Hengenottoyritys oli tapahtunut noin puolta tuntia ennen, kuin minä lähdin pyykkitupaan. Silloin säikähdin niin, että muuttoa ruvettiin suunnittelemaan saman tien.
Et sitten itse viittinyt soittaa poliisia?,
hyvää välinpitämättömyyttä,jos joku toinen ei olisi soittanut niin olisi kuollut ja tuohon aikaan ei välttämättä hirveesti porukkaa liiku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt ehkä niinkään kamala, mut ärsyttävä ja jopa huvittava tapaus. Tähän tapaukseen liittyy myös tää iänikuinen väittelyn aihe eli tupakointi. "Vitun röökaaja!"- kommentteja siis odotellessa. ;)
Mutta tosiaan. Tässä tapauksessa touhu on mennyt jo stalkkaamiseksi.
Asumme kerrostalossa ja nyt varsinkin kesäaikaan viihdytään poikaystävän kanssa enemmän parvekkeella. Vastapäisen kerrostalon ikkunoista näkee suoraan meidän parvekkeelle. Asutaan alimmassa kerroksessa, parveke on periaatteessa maan tasalla eli vastapäisen talon ikkunoista on täydellinen näkymä siihen. Jo keväällä aloin kiinnittämään huomiota siihen, kun yhä useammin erään kerroksen ikkunasta vanhempi naishenkilö tuijotti suoraan mua parvekkeelle, ja jäi siihen tuijottamaan pidemmäksi aikaa vaikka varmasti tajusi mun huomanneen.
Tätä alko tapahtua yhä useammin, myös poikaystävä huomasi asian. Myöhemmin kuvioihin ilmaantui mieshenkilö, luultavasti ko. naisen mies. Joskus erikseen tuijottamassa meitä/mua/poikaystävää ja joskus KUMPIKIN YHDESSÄ.
Huvittavimmat tapaukset olivat, kun poikaystävä kerran parvekkeella ollessaan oli sivusilmällä huomannut tuijotuksen, kääntynyt katsomaan ja huomannut kun nainen kyykistyi alas niin, että vaan päälaki jäi paistamaan ikkunasta. Itselle kävi samantapainen, ainoa ero että nainen hitaasti hivuttautui verhojen taakse piiloon ja kurkki sieltä. :DTätä tapahtuu koko ajan vaan useammin ja useammin. Monesti ollaan yritetty olla "kiinnittämättä mitään huomiota" heihin, eli kun ollaan sivusilmällä huomattu että joku seisoo taas siellä ikkunassa, ei olla edes käännytty sinne päin. Silloin tuijotus saattaa jatkua useamman minuutin.
Paras oli varmaan se, kun kerran istuttiin iltaa parvekkeella pidempi tovi ja useamman kerran kyylät seisoi ikkunassa. Seuraavana päivänä postiluukusta tipahti paperi jossa luki, et "naapuRUSTOSTA on valitettu tupakoinnista." Huvittavaa sinänsä, et meidän kummallakin puolella seinänaapurit sekä yläkerran naapuri tupakoi. En tiedä, voi olla että valitus on tullut omastakin naapurista. Hieman epätodennäköistä tosin, tässä ollaan jo melkein vuosi vakituisesti asuttu ja vasta tänä keväänä huomattiin nää kyylät, eikä kukaan oo aikasemmin asiasta meille valittanut.
Ja ainiin, sellainenkin vielä, että pari kertaa oon nähnyt sen ukon ikkunassa tuijottamassa kun lapsia leikkii pihalla, tai joku naapuri kävelee pihassa koiran kanssa. En tiiä kuinka moni muu on huomannut tän ahdistavan stalkkauksen, mut ei voida olla poikaystävän kans ainoita.
Et sellaisia kyyliä täällä "naapureina". :D Asialle ei varmaan mitään voi tehdä, kun eivät periaatteessa tee mitään laitonta. Helvetin häiritsevää kyllä. Toivottavasti naapurin rouva tykkää käydä AV:lla ja näkee tämän ja osaa yhdistää itseensä. ;)
Eli koet ukon toimet ahdistavana mutta sen sijaan että antaisit vaan olla ja unohtaisit sen, niin vahtaat ja seuraat itse mitä se nyt tekee?
Meillä on pyykkitupahullu joka kaappaa heti vuoron jos olet 5 minuuttiakin myöhässä omaltasi, vaikka vuoron saa kaapata vasta puolen tunnin päästä. Pestä rytyyttää mattojaan lähes joka viikko (pyykkituvalla on matonpesukone) ja sen lisäksi aikuisten lastensa mattoja ja pyykkejä joita nämä tuovat hänelle pestäviksi, eli on pyykkituvalla touhuamassa lähes päivittäin. Jos vaatteesi ovat koneessa 10 minuuttia ennen pyykkivuorosi loppumista ja kone on pysähtynyt ja tällä pyykkihullulla on seuraava vuoro, hän ei odota sinua tyhjentämään omia pyykkejäsi vuoron vaihtumisen aikaan, vaan ottaa ne ulos koneesta ja laittaa omansa pyörimään. Kertaalleen on myös huutanut/karjunut kummallisesti pyykkituvassa, satuin kuulemaan kuivaushuoneen avoimesta ikkunasta kun ripustelin pyykkejä ulos. Ja karjuttuaan siellä aikansa ryntäsi ulos kuin sisällä olisi ollut tulipalo.
Meidän naapurissa (hissittömän kerrostalon ylimmässä kerroksessa) asui ulkona rollaattorin kanssa liikkuva nainen, jolle alkoholi oli ilmeisesti jo pidemmän aikaa maistunut reippaanlaisesti. Nainen omisti asuntonsa ja oli yksineläjä, vieraita ei myöskään koskaan käyntyt. Alkuun perjantaisin ilmeisesti korkki aukesi ja samaan aikaan alkoi ketjutupakointi. Tupakanhaju levisi meidän asuntoomme ja tuntui aivan siltä, kuin joku olisi polttanut meidän asunnossa. Väliin naapurista kantautui myös ulosteen ja virtsan hajua. Ilmoitimme asiasta useits kertoja isännöitsijälle, mutta minkäs teet, kun omistusasunnossa jokainen saa tehdä mitä haluaa.
Yhdessä vaiheessa tupakka lemusi entistä enemmän. Syyksi paljastui se, että naapuri piti asunnon oveaan auki, jotta pystyi lataamaan kännykkäänsä rapun pistokkeesta. Häneltä kun oli katkaistu sähköt. (Eteisen lattia näyttikin olevan täynnä kasaantunutta avaamatonta postia.)
Välillä oli ongelmattomia jaksoja ja kuulemma nainen olikin jollain hoitojaksolla, mutta halusi sitten palata kotiinsa. Tupakan savun kantautuminen meille lakkasi, mutta yhtenä sen kesän hellejaksoista rappuun jopa muutama kerros alemmaksi (sekä meidän asuntoon) alkoi kantautua kummalista mädän tms. todella oksettavaa hajua. Kaikki me ongelmanaapurin kanssa samassa kerroksessa asuvat ilmoitimme isännöitsijälle. Tarinalla ei ollut kovin onnellista loppua, sillä naapuri löytyi kuolleena asunnostaan ja oli hajusta päätellen ehtinyt olla kuolleena jo jonkin ainaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt ehkä niinkään kamala, mut ärsyttävä ja jopa huvittava tapaus. Tähän tapaukseen liittyy myös tää iänikuinen väittelyn aihe eli tupakointi. "Vitun röökaaja!"- kommentteja siis odotellessa. ;)
Mutta tosiaan. Tässä tapauksessa touhu on mennyt jo stalkkaamiseksi.
Asumme kerrostalossa ja nyt varsinkin kesäaikaan viihdytään poikaystävän kanssa enemmän parvekkeella. Vastapäisen kerrostalon ikkunoista näkee suoraan meidän parvekkeelle. Asutaan alimmassa kerroksessa, parveke on periaatteessa maan tasalla eli vastapäisen talon ikkunoista on täydellinen näkymä siihen. Jo keväällä aloin kiinnittämään huomiota siihen, kun yhä useammin erään kerroksen ikkunasta vanhempi naishenkilö tuijotti suoraan mua parvekkeelle, ja jäi siihen tuijottamaan pidemmäksi aikaa vaikka varmasti tajusi mun huomanneen.
Tätä alko tapahtua yhä useammin, myös poikaystävä huomasi asian. Myöhemmin kuvioihin ilmaantui mieshenkilö, luultavasti ko. naisen mies. Joskus erikseen tuijottamassa meitä/mua/poikaystävää ja joskus KUMPIKIN YHDESSÄ.
Huvittavimmat tapaukset olivat, kun poikaystävä kerran parvekkeella ollessaan oli sivusilmällä huomannut tuijotuksen, kääntynyt katsomaan ja huomannut kun nainen kyykistyi alas niin, että vaan päälaki jäi paistamaan ikkunasta. Itselle kävi samantapainen, ainoa ero että nainen hitaasti hivuttautui verhojen taakse piiloon ja kurkki sieltä. :DTätä tapahtuu koko ajan vaan useammin ja useammin. Monesti ollaan yritetty olla "kiinnittämättä mitään huomiota" heihin, eli kun ollaan sivusilmällä huomattu että joku seisoo taas siellä ikkunassa, ei olla edes käännytty sinne päin. Silloin tuijotus saattaa jatkua useamman minuutin.
Paras oli varmaan se, kun kerran istuttiin iltaa parvekkeella pidempi tovi ja useamman kerran kyylät seisoi ikkunassa. Seuraavana päivänä postiluukusta tipahti paperi jossa luki, et "naapuRUSTOSTA on valitettu tupakoinnista." Huvittavaa sinänsä, et meidän kummallakin puolella seinänaapurit sekä yläkerran naapuri tupakoi. En tiedä, voi olla että valitus on tullut omastakin naapurista. Hieman epätodennäköistä tosin, tässä ollaan jo melkein vuosi vakituisesti asuttu ja vasta tänä keväänä huomattiin nää kyylät, eikä kukaan oo aikasemmin asiasta meille valittanut.
Ja ainiin, sellainenkin vielä, että pari kertaa oon nähnyt sen ukon ikkunassa tuijottamassa kun lapsia leikkii pihalla, tai joku naapuri kävelee pihassa koiran kanssa. En tiiä kuinka moni muu on huomannut tän ahdistavan stalkkauksen, mut ei voida olla poikaystävän kans ainoita.
Et sellaisia kyyliä täällä "naapureina". :D Asialle ei varmaan mitään voi tehdä, kun eivät periaatteessa tee mitään laitonta. Helvetin häiritsevää kyllä. Toivottavasti naapurin rouva tykkää käydä AV:lla ja näkee tämän ja osaa yhdistää itseensä. ;)
Rupeat(te) tuijottamaan intensiivisesti aina takas. Semmonen oikein pistävä toljotus!
Käyttäjä2351 kirjoitti:
Asuttiin kaupungin huonolla alueella ja yläpuolella kerrosatalossa ensin asui lapsiperhe, jossa aloitettiin kai kansantanssi joka ilta nukkumaanmennessä.:D
He sitten muuttivat ja saatiin huumediileri yläkertaan. Löysin pari tyhjää ruiskua rappukäytävästä ja äiti teki aina niin, että kun tuli iltavuorosta kotiin, että vetää oven väliin jätetyn kengän sisään. Hyi saakutti.
Heidän jälkeensä tuli todella iso perhe thaimaasta. Jos ajatellaan, että meillä oli 4h+keittiö ja me mun kahden veljen kanssa täytettiin se, niin heitä oli.. mitä nyt muistan 10? ainakin
Hirmu kohteliaita oli lapset, mutta meilläkin alkoin yhtäkkiä haista ihan mielettämän pahalta. Kävi ilmi, että perhe kokkasi saunassa jonkun meille tuntemattoman systeemin avulla, mutta hajut tuli hyvin kaikkialle. Myivät sitten tätä sapuskaa. Me taidettiin muistaakseni muuttaa, ennen kuin he.
"äiti teki aina niin, että kun tuli iltavuorosta kotiin, että vetää oven väliin jätetyn kengän sisään."
Mitä tässä lukee?!
Kotikodin (omakotitalo) naapurissa asuu ihana vanha pariskunta, joka on minulle melkein kuin mummo ja pappa. Valitettavasti he ovat nyt jo melkoisen iäkkäitä, eikä muistikaan oikein toimi. Opiskelija-asuntoni (kerrostalo) naapureista en tiedä juuri mitään, kun aina on ihan hiirenhiljaista.
Ainoa kauhea kokemus oli, kun vietimme ukkini kuoltua yhden kesän häneltä jääneessä kerrostaloasunnossa. Yläkerran naapuri piti joka ainoa ilta jotain ihme bileitä, jonka seurauksena kuului kauhea mökä, porraskäytävä oli täynnä humalaisia ja sammuneita, roskattiin, alaoven lukko rikottiin jne. Poliisit jouduttiin kutsumaan monta kertaa, ja aina he veivät reilusti porukkaa mukanaan.
Tokassa opiskelija-asunnossa (luhtitalo) yläkerran naapuri häirtsi, kun käveli AINA kotona ollessaan mitä ilmeisimmin kantapäillään. Jymps, jymps vaan!