Kertokaa kamalista naapureista!

Pahinta oli, kun yläkerran naapuri aina veti vessanpönttöään jatkuvasti ja samalla meidänkin pönttö huuhtoutui. Arvatkaa sitä vesilaskua mikä seurasi.

Kerrostalossa, jossa ennen asuin, oli yksi ärsyttävä tapaus. Kaksi kerrosta minua alempana asui noin kolmekymppinen pariskunta, joilla oli koira. Koira alkoi haukkumaan ja ulvomaan eroahdistuksen takia lähes välittömästi yksin jäätyään, möykkä kesti monta tuntia aina siihen asti kunnes jompikumpi heistä tuli kotiin. Näin vuorotyöläisenä oli vituttavaa, kun joskus saatoin tulla töistä kotiin vasta neljältä aamulla, ja heti klo 8-9 aikaan alkoi monta tuntia kestävä haukkuminen. Mikään ei auttanut tähän. Ensin jätin lappuja postiluukusta. Sitten kävin muutaman kerran sanomassa suoraan naapureille, heillä aina sama vastaus: "Aha, no me koitetaan keksiä jotain", eivät vissiin ikinä keksineet mitään sillä haukkuminen vaan jatkui. Lisäksi näiden naapureiden ovi taisi olla paskana, sillä joka kerta heidän lähtiessä tai poistuessa ovea piti paiskoa jumalattomalla voimalla kiinni. Hyvä kun ei seinät menny rikki. Lopulta olin jo valmistelemassa valitusta isännöitsijälle, kunnes näin rapun edessä pakettiauton ja kyseiset naapurit kantamassa kamojaan autoon. Mikä helpotus, ei tarvinnut enää kuunnella tunteja kestävää ulvomista.

Nykyisessä kerrostalossa, jossa asun, ei ole oikeastaan muuta ikävää kuin se, että alimman kerroksen kohdalla haisee helvetin voimakkaasti kissanpaska. Sen sijaan pilveä polttava naapurini ei ole häiriöksi. Arvostan sitä, että hän jaksaa lähteä pidemmälle polttelemaan, sen sijaan että polttaisi sisällä asunnossaan tai parvekkeella. Ei edes polta rapun edessä. Tietysti se että lähtee pidemmälle polttelemaan, aiheuttaa ravaamista rappukäytävässä, mutta hän liikkuu aina hissukseen. Kotona ollessaan ei pidä meteliä, ilmeisesti kuuntelee musiikkia kuulokkeilla. Mukava, minun ikäiseni (24v) nuori nainen, joka aina tervehtii minut nähdessään.

Ihmettelin tuota yhtä tyyppiä, joka oli antanut naapureilleen vara-avaimen. Eipä tulisi itselle mieleenkään.

Aikamoisia KYYLIÄ on osa näistäkin vastaajista, kun tiedetään ärsyttävien naapurien kulkureitit ja muut tekemiset ;) Pisti vain silmään.

Vanhassa asunnossa yläkerran ukko oli aivan naamat pe-su, rymys rappukäytävässä ja pihalle oli aina milloin mihinkin puskaan kaatunut. Maanantai aamuna sitten aina puku päällä duuniin. Oli kaiketi raskas työ kun piti nollata tuohon malliin viikonloppuna.

Nykyisessä asunnossa naapurina myös vanhempi herrasmies, joka ottaa aina toisinaan viinaa ja käy järjestyksessä haukkumassa kaikki naapurit vuorotellen ilman syytä.

Aika vähällä olen ilmeisesti päässyt!

Meillä asuu rivarissa kadun toisella puolella aivan karmea ukko, joka on päästään enemmän kuin vähän sekaisin. Ensin teki poliisille ilmoituksen että täällä kasvatetaan kannabista. Poliisi löysi yrttiviljelmän ja chilikasvihuoneen, mutta oli kyllä mielenkiintoinen keskustelu konstaapelin kanssa eri chileistä. Sitten tuli ilmoitus että kissaa rääkätään. Tuli poliisin kanssa eläinsuojeluvalvoja tutustumaan meidän sosiaaliseen ja hyvinvoivaan sylikissaan joka ulkoilee tottuneesti valjaissa ja tulee heti kehräämään ja syliin kaikille, mikä ei todellakaan ole hakatun kissan merkki. Sitten tuli valitus kuntaan että täällä on haudattu jätteitä ja roskia maahan, mutta ihan oli kyllä koristepensas jonka istutimme. Sit taas poliisi, valitus metelöinnistä puolenyön aikaan, vaikka heräämme aina kuudelta aamulla ja olemme jo kymmeneltä illalla nukkumassa, myös lapset. Lastensuojeluilmoitus oli paha ja lapset joutuvat edelleen todistelemaan että ei ole kyllä hakattu ja riepotettu vaikka naapuri mitä väittää.

Kai pitää nostaa syyte tuota naapuria vastaan, koska sehän ne valitukset on tehnyt: kurkkii pensasaidan ylitse ja ikkunoista joka ikinen päivä koko päivän ajan, huutelee kaikenlaista ikävää meille ja myös vieraillemme. Kuulin toiselta naapurilta että sillä olisi aivosyöpä joka kai selittää sen oudot jutut. Ja se, että ostimme tämän pätkän jossa aiemmin asui hänen ystävänsä, joka kuoli noin vuosi sitten. Ei olisi tähän muutettu jos olisi tuosta naapurista tiedetty. Mies lohduttelee että se pian tuosta varmaan kuoleekin pois. Itse tekisi mieli muuttaa. Kaikki muut naapurit ovat ihania ja asunto on juuri saatu hyvään kuntoon! Pihakin on ihana, olisi todella ikävää joutua lähtemään näin pian.

Meidän naapurit aina kyttää ikkunaamme päin jos olen yksin tai vaimon kanssa ikkunasta katsomassa ulos. Sitten kun katsomme sinne päin äkkiä katsovat muualle ja ovat muka tekevinään jotain muuta. Monesti on pitänyt verho laittaa eteen kun tuijotus on alkanut häiritsemään.

Entisen asunnon ongelmia: naapurin mies täysin alkoholisti. Viinan lemu tuntui meidän asunnossakin (seinänaapureita). Joskus ukko makasi sammuneena käytävässä. Huippu oli se, kun kaverinsa yrittivät murtautua meille. En jäänyt kaipaamaan.

Ja ei, en jäänyt auttamaan kun ukko makasi oksennus-, kusi- ja tiesmikänestelammikoiden keskellä käytävällä. Astelin vaan ylitse ja yritin olla hengittämättä.

Up! Lisää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt ehkä niinkään kamala, mut ärsyttävä ja jopa huvittava tapaus. Tähän tapaukseen liittyy myös tää iänikuinen väittelyn aihe eli tupakointi. "Vitun röökaaja!"- kommentteja siis odotellessa. ;)

 

Mutta tosiaan. Tässä tapauksessa touhu on mennyt jo stalkkaamiseksi.

Asumme kerrostalossa ja nyt varsinkin kesäaikaan viihdytään poikaystävän kanssa enemmän parvekkeella. Vastapäisen kerrostalon ikkunoista näkee suoraan meidän parvekkeelle. Asutaan alimmassa kerroksessa, parveke on periaatteessa maan tasalla eli vastapäisen talon ikkunoista on täydellinen näkymä siihen. Jo keväällä aloin kiinnittämään huomiota siihen, kun yhä useammin erään kerroksen ikkunasta vanhempi naishenkilö tuijotti suoraan mua parvekkeelle, ja jäi siihen tuijottamaan pidemmäksi aikaa vaikka varmasti tajusi mun huomanneen.

Tätä alko tapahtua yhä useammin, myös poikaystävä huomasi asian. Myöhemmin kuvioihin ilmaantui mieshenkilö, luultavasti ko. naisen mies. Joskus erikseen tuijottamassa meitä/mua/poikaystävää ja joskus KUMPIKIN YHDESSÄ. 

Huvittavimmat tapaukset olivat, kun poikaystävä kerran parvekkeella ollessaan oli sivusilmällä huomannut tuijotuksen, kääntynyt katsomaan ja huomannut kun nainen kyykistyi alas niin, että vaan päälaki jäi paistamaan ikkunasta. Itselle kävi samantapainen, ainoa ero että nainen hitaasti hivuttautui verhojen taakse piiloon ja kurkki sieltä. :D 

Tätä tapahtuu koko ajan vaan useammin ja useammin. Monesti ollaan yritetty olla "kiinnittämättä mitään huomiota" heihin, eli kun ollaan sivusilmällä huomattu että joku seisoo taas siellä ikkunassa, ei olla edes käännytty sinne päin. Silloin tuijotus saattaa jatkua useamman minuutin. 

Paras oli varmaan se, kun kerran istuttiin iltaa parvekkeella pidempi tovi ja useamman kerran kyylät seisoi ikkunassa. Seuraavana päivänä postiluukusta tipahti paperi jossa luki, et "naapuRUSTOSTA on valitettu tupakoinnista." Huvittavaa sinänsä, et meidän kummallakin puolella seinänaapurit sekä yläkerran naapuri tupakoi. En tiedä, voi olla että valitus on tullut omastakin naapurista. Hieman epätodennäköistä tosin, tässä ollaan jo melkein vuosi vakituisesti asuttu ja vasta tänä keväänä huomattiin nää kyylät, eikä kukaan oo aikasemmin asiasta meille valittanut.

Ja ainiin, sellainenkin vielä, että pari kertaa oon nähnyt sen ukon ikkunassa tuijottamassa kun lapsia leikkii pihalla, tai joku naapuri kävelee pihassa koiran kanssa. En tiiä kuinka moni muu on huomannut tän ahdistavan stalkkauksen, mut ei voida olla poikaystävän kans ainoita. 

Et sellaisia kyyliä täällä "naapureina". :D Asialle ei varmaan mitään voi tehdä, kun eivät periaatteessa tee mitään laitonta. Helvetin häiritsevää kyllä. Toivottavasti naapurin rouva tykkää käydä AV:lla ja näkee tämän ja osaa yhdistää itseensä. ;)

Mie pomppaisin hajareisin mieheni syliin, antaisin kielarin ja nostaisin tämän kädet tisseilleni tms sellainen show, että varmasti loppuisi tuijotus :D pehmopornoa vaatteet päällä, Riskinä tietysti on, että innostuisivat vain lisää

Haha, tää ois kyllä hyvä! :D Itseasiassa huumorimielessä mietittiin jotain tällästä, mut tosiaan riski on et tommoset hullut innostuu vaa lisää ja seuraavan kerran onkin ikkunassa oikein kiikareiden kera. :D Ja no, naapurustossa on paljon pieniä lapsia, en viittis mahdollisesti niiden mielenterveyttä riskeerata. :D

Ala tolvana kuule kuvata sitä äijää muutaman metrin päästä salaman kanssa niin loppuu se kyyläys.

Kerrostalon ensimmäinen kerros. Yläkerrassa asui juoppo  nainen, joka  jokainen  viikonloppu ja aina jonkun kesätapahtuman aikana häipyi tälläytyneenä ja ryömi kotiin räkä poskella, paukuttaen ikkunaani kun ei löytänyt avaimia tai saanut ovea auki. Kerran  todistin  ikkunasta, miten  kusi keskelle parkkipaikkaa ja  housuja nostaessa kellahti  turvalleen perse paljaana.  Jätti myös kenkiään pitkin pihoja. Ja kerran tämän naisen miesystävä tms tuli avoimesta parvekkeen ovestani sisään säikyttäen minut perusteellisesti, möykkäsi siinä kaljat kainalossa että " Misshä """?"  eikä meinannut uskoa, että väärä kerros!

Tuohon päälle vielä  ikkunoihini huvikseen koputtelevat ja sisälle taskulampulle valaisevat penskat, niin olin kyllä ihan valmis muuttamaan! Ei enää IKINÄ ensimmäisen kerroksen asuntoa!

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsi ei voisi olla ärsyttävä naapuri?[/quo

Lapset on Suomessa jotain pyhiä lehmiä. Ne saa tehdä mitä vaan milloin vaan ja mitkään säännöt tai kiellot ei koske niitä. Koska "ne on lapsia". Ja itse olet suorastaan Lusifer, jos uskallat kyseenalaistaa moisen meiningin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän ennen ihan rauhalliseen kerrostaloon muutti joulukuussa perhe, jossa yksi tarhaikäinen lapsi. Lapsi nyt on vähän äänekäs, ei siinä mitään, mutta nää vanhemmat. Nyt on varmaan äijä lomalla, kun huuto alkaa vasta kahdeksan pintaan, mutta muuten n. 5.30 alkaa se karjuminen. Samoin se äiti tiuskii sille lapselle koko ajan ja sekin kuuluu. Ollaan jo ajateltu naapurien kanssa, että tehdään lasu. Ei oo sillä lapsellakaan helppoa, kun vanhemmat huutaa koko ajan. Mitään holisteja ne ei oo. Mut ei mun mielestä lapsen tartte kuunnella, kun äiti huutaa perkele, saatana ym., jos se lapsi ei tottele ja jos se lapsi huutaa, niin se äiti matkii sitä huutamista.

Ah, meillä ihan samanlaiset naapurit. Välillä vielä äiti päästää lapsen rappukäytävään kun isä lähtee töihin(?) Saattaa tunninkin itkeä ja rääkyä ja huutaa isiä käytävässä. Ai että...

Apua, kaikenlaista sitä on. Minä olen asunut pitkään samassa kerrostalossa eikä mitään tuollaista ole ollut. Meidän 3-krs rapussamme asuu pari lapsiperhettä, lapsettomia pariskuntia ja yksinasuvia naisia. Sen lisäksi pari koiraa. Meillä on hiljaista, rapussa kuuluu kun joku kulkee ja joskus kuuluu vaimeana pesukoneen ääni. En ole huomannut, että kukaan kyyläisi. Äänekkäitä juhliakaan en ole tässä rapussa kokenut. Olen itse jo kyylämummoikäinen mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa naapurit ja heidän tekemisensä. Joskus vaihdan pari sanaa jonkun pitkään samassa asuneen naapurin kanssa jos satumme samaan aikaan rappuun. Asun Itä-Hgissä omistusasunnossa.

Remontoitiin tontillamme olevaa toista asuinrakennusta. Rajanaapuri uhkasi tehdä ilmoituksen rakennusvalvontaan, jos laitamme ikkunan talon päätyyn , kuten suunnittelimme. Ikkunasta kun voi nähdä kolmensadan metrin päähän heidän tontilleen talon takapuolelle ( jossa heillä ei siis ole ikkunoita eikä ovia ja heidän pihansa on talon etupuolella.

Vierailija kirjoitti:

Iltalehdessä tai -Sanomissa oli muuten uutinen siitä ketjusta, kun naapurin tyttö änkesi joka päivä jonkun luo. En ymmärrä miten kehtaavat?

Ai ketkä kehtaavat? Lehti? Vai tyttö?

lisää näitä :)

Onneks on massii asuu omakotitalossa. Ei tarvi kuunnella köyhien itkua.:s

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostettiin vuosi sitten tilava kerrostaloasunto hyvältä alueelta. Suurin virhe ikinä.

Naapurit vaikuttivat ensialkuun ihan mukavilta ja ystävällisiltä, toivotettiin tervetulleeksi taloon ja kehuttiin ympäristöä. Mutta auta armias kun oltiin saatu remontti päätökseen ja muutettiin tähän asumaan.

Ensimmäinen outous oli se, kun olimme kantamassa tavaroita asuntoon ja naapurin rouva tulee erittäin aggressiivisesti räyskäämään siitä, että auto ei saa missään tilanteessa olla rappukäytävän oven edessä, että paloauto pääsee tulemaan. 

Kerroimme ystävällisesti, että auto on siinä vain sen pienen hetken kun saamme painavimmat tavarat kannettua pois autosta, lähti mitään sanomatta pois, mutta seuraavana päivänä ilmoitustaululle oli ilmestynyt tälläinen heippalappu:

"ÄLKÄÄ PITÄKÖ AUTOJANNE OVEN TUKKEENA!! SE ON LAISSA KIELLETTYÄ!" 

Seuraavan kerran kun näin samaa rouvaa rapussa, hän puhisi vihaisena kun häkkivarastomme on niin pölyinen ja hän meinaa saada aina astmakohtauksen kun käy omassa häkkivarastossaan.

Ihmettelin vähän tätä purkausta, mutta siivosimme ja imuroimme varaston perusteellisesti.

Tämän jälkeen alkoi armoton laputtaminen ja isännöitsijälle soittelu siitä, että meillä muka lutataan suihkussa liian kauan. Mummeli oli siis ihan kellon kanssa ottanut aikaa kuinka kauan mikäkin suihkusessio kesti.

Toinen hirvitys ovat yläkerran naapurit. Lapsiperhe jossa kouluikäinen lapsi ja taapero. Molemmat lapset karjuvat kurkku suorana, hirveä kiroilu ja kiljuminen joka hemmetin päivä. Alan lisäksi kohta epäillä että koko perhe hakkaa äitiä tappelun äänistä päätellen. 

Eräs viikonloppuaamu heräsin klo 7:00 sihen kun äiti ja lapsi rääkyvät toisilleen ja äiti huutaa:

"Sä löit mua taas! Tajuatko että sä löit mua taas!"

Isä ja äiti tappelevat myöskin kovaäänisesti, välillä kuuluu ihmeellinen pauke ja paiskominen. Välillä perheen äiti itkee hysteerisesti ja kehottaa miestään painumaan v*ttuun. Sitten mies poistuu rappukäytävään ovet paukkuen. Jos joku naapureista sattuu olemaan samaan aikaan rapussa, lentää risut ja männyn kävyt kun isukki tiuskaisee "Mene nyt siitä tuijottamasta!!" 

Säälisin perheen äitiä, jos ei olisi ihan mentaalitapauksena hyökkäämässä kaikkien silmille. Jos kuuluu rasahduskaan hiljaisuuden aikana (ei välttämättä tarvitse olla edes hiljaisuuden aikana), tämä nainen kirkuu ilmeisesti liesituulettimeen "HILJAA!!!"

On myös kerran yrittänyt potkaista koiraamme kun luuli etten näe. Olin laittamassa ovea kiinni ja tämä nainen tuli yläkerrasta, koira ei edes ollut naisen tiellä, mutta tämä alkoi jalallaan tyrkkäämään koiraa. 

Kysyin vihaisena, että mitä ihmettä hän tekee. Sain vastaukseksi vihaisen tiuskaisun, että meidän koira muka kuseskelee pihanurmen ihan piloille (ei kuseskele, olen pitänyt siitä huolen)

Perheen isä on myös oikein ihana kun tulee rapussa vastaan, aina saa jonkun passiivisaggressiivisen heiton. 

"Kävitkö taas nurkalla paskalla ton kanssa?"

"Hyvä että te hoidatte ton metelöinnin niin ei varmasti meidän muksut saa unta."

"Kiva kun sä ravaat ton koiran kanssa ulkona yömyöhään, katkeaa varmasti kaikkien uni."

En ymmärrä miten tuolla on pokkaa lässyttää jostain olemattomasta "metelöinnistä" kun omassa tuvassa meno on tuollaista.

Huhhuh! Tämä on kyllä ollut huonoin ja verisuonia poksauttavin sijoitus KOSKAAN. 

Jotenkin tuntuu että varakkailla ja tasokkailla seuduilla asuu näitä oikeasti mielipuolia hulluja. Kun asuin vuokralla ns. slummialueella, meno oli tosi rentoa. Kukaan ei valittanut, kukaan ei metelöinyt häiritsevästi (toistuvasti) eikä kukaan alkanut hyppimään naapureiden silmille vaan kaikki pysyttelivät omissa oloissaan.

Sitten muutin vuokralle kerrostaloon, jossa suurin osa oli omistusasujia ja asunnot olivat aika arvokkaitakin (tasokas ja arvostettu alue), ihan hirveitä kyyliä ja hulluja osa naapureista. Kaikesta piti valittaa ja niitä harvoja vuokralaisia katsottiin kuin roskaa. Ja ihanat parisuhdedraamat naapureilla, kyllä kaikkien piti kuulla kun nainen huusi kuin hyeena miehelleen kun tämä oli viihtynyt baarissa tunnin liian myöhään.

Me olemme asuneet 5v ns vanhassa arvotalossa. Aivan ihanat naapurit, mitään ongelmia ei ole ollut. Talossa on meidän lisäksi neljä lapsiperhettä, joista kahdessa lapsi on nykyään jo (kiltti ja kohtelias) teini ja kahdessa on pikkulapsia. Meillä on kolme eri-ikäistä lasta. Muut asukkaat joko normaaleja työssä käyviä tai eläkeläisiä. Jokunen vuokralainen on ja osa osakkaista on hyvinkin rikkaita. Isolla osalla tuntuu olevan mökkejä ja asuntoja ulkomailla ja ovat harvoin paikalla. Monien naapureiden kanssa tulee aina juteltua nähdessä ja ovat tosi kivoja lapsillemme. Yritämme ottaa naapurit hyvin huomioon, esimerkiksi isoimpien lasten pitää menneä riuhumaan ulos, eivät saa juosta sisällä. Pattereita ei saa hakata edes pienet, soittoläksyt soitetaan säädylliseen aikaan, teini tarvittaessa käyttää kuulokkeita musiikinkuunteluun, ei hyppypomppu tyylisiä videopelejä.

Asuttiin ennen omakotitalossa umpitien päässä. Tien varrella parin talon päässä meistä asui pariskunta, joka terrorisoi kaikkia esittämällä hulluja vaatimuksia ja raivosivat tolkuttomasti, jos/kun heidän tahtonsa ei taivuttu.

Ensimmäinen kohtaaminen näiden hullujen kanssa tapahtui jo muuton aikana. Mies ilmestyi päissään meidän pihaan ja istahti portaille örisemään. Ei saatu edes puheesta selvää ja pyydettiin miestä lähtemään, minkä hän tekikin ilman suurempaa draamaa. Hilpeästi vaan vilkuteli mennessään :D

Pari tuntia myöhemmin akka hyökkäsi paikalle kiljumaan, että on hakattu hänen mies. Yritti viedä mukanaan jalkalampun (kai korvauksena kivusta ja särystä...?) ja kiljui kuin syötävä siinä pihalla. Vasta poliisi sai hänet lähtemään (tässä vaiheessa huomion kiinnitti partion tuttavallinen puhetyyli "Voi, Riitta, Riitta, mitäs sinä täällä taas huuat? Missäs Raimo? Onko kotona?")

Muutaman vuoden aikana tämä "Riitta" mm. kielsi poikaamme käyttämästä hupparin huppua yleisellä tiellä (näyttää rikolliselta, kun ei kasvoja näy. Poika pienikokoinen 8v).

Kielsi miestäni lähtemästä aamuyöllä töihin (=meteliä ja "outoa liikehdintää" tiellä). Kun ei suostuttu, puhkoi renkaat ja kerran meni tielle makaamaan estääkseen "liikehdinnän".

Kielsi pitämästä pihavaloja, koska ne kuluttua sähköä. Kävi repimässä ne irtikin pensaista pari kertaa <3

Riitan takia poliisit sitten kävikin sen 2-3krt viikossa siellä. Tasaisesti kaikkien naapureiden pihoilla häiriköi ja tuhosi omaisuutta... Ukko pyöri kännissä koko ajan ja löytyi milloin mistäkin mansikkapenkistä tai portailta pötköttelemästä, mutta häipyi aina säyseästi maisemista, kun/jos sanottiin... vähän kävi miestä sääliksikin, en ihmettele, jos nukkui mieluummin Korhos-Virtasten puuvajassa kuin kotonaan...

Onpas tarinoita. Me ollaan säästytty näin hulppeilta naapureilta, mitä nyt yhdessä kerrostalokämpässä jouduttu yhtä bilettäjää yläkerrassa kuuntelemaan ja välillä poliisia soittelemaan hiljentämään sitä mökää.

Yhdet naapurit omakotialueella kyllä olivat huvittavat. He olivat kyllä mukavia eivätkä koskaan valittaneet mistään. Juttelivat mukavia sopivissa määrin ja antoivat hyviä puutarhaneuvojakin. Mutta huvittavaa oli se, että aina kun jotain puuhaa pihalla tehtiin, kohta naapurissa suoritettiin samaa. Oli se sitten auton pesua, pensasaidan leikkuuta tai lumitöitä: jos me aloitimme, kohta oli naapurikin samassa hommassa. Ei välttämättä aina juuri samaan aikaan, mutta vähintään samana päivänä hyvin usein. En tajua vieläkään, miksi. Ei siinä työtä tehdessä mitään juteltukaan. Ehkä kyse oli ihan viattomasti vain siitä, että meidän työstämme tuli heille vain mieleen, että ai niin, piti tuokin tehdä. Siistejä ihmisiä olivat ja pihaa pitivät hyvin kunnossa, joten saattoi olla myös jotain pientä näyttämisen halua: ei saa meidän automme olla yhtään likaisempi kuin naapurinkaan eikä pensasaitamme yhtään epäsiistimpi...