Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pikkusisko. On reippaasti nuorempi kuin mieheni ja tottunut perheessään saamaan kaiken esittämällä hieman tyhmää (ei oikeasti ole) ja söpöä. On nykyisin ihan aikuinen ja hyvässä työssä. Palkka on melkein kaksi kertaa mieheni palkan suuruinen. Aina kun tulee meille (asumme eri kaupungissa) maksattaa kaiken miehelläni mukaan lukien baarissa juomat ja taksimatkat. Ei osallistu ruokakuluihin mitenkään jne. Jos me käymme siellä ei vahingossakaan tarjoa edes esim. aamupalatarvikkeita. Lapsiamme ei muista heidän syntymäpäivinään mitenkään. On itse siis lapseton. Kaikki rahansa käyttää biletykseen.
Mies aiemmin maksoi ja totesi vaan että ei se sisko pahaa tarkoita ja nähdäänki niin harvoin ja voi hän tarjota sen kerran kun he yhdessä jossain käy. Meidän perheen osalta viimeinen niitti tuli siinä kun jätti maksamatta oman osansa eräästä ulkomailta tehdystä tilauksesta. Tavarat kyllä piti ja myöhemmin vaan voivotteli, että voi voi kun hänellä ei nyt ole oikein rahaa. Nyt mies ei ole enää tarjonnut neidille mitään, niin eipä se enää ole meillä juuri käynytkään.
Siskon pitäisi siis ostaa lahjoja teidän lapsille koska on itse lapseton? Eiköhän hän itse saa päättää mihin rahansa käyttää, esim. mainitsemaasi biletykseen.
Suvussa on kuitenkin tapana ostaa lahjoja ja hän itse olettaa saavansa lahjan meidän perheeltämme niin jouluna kuin syntymäpäivänäänkin. Viime vuonnakin ilmoitti jo ennen joulua, ettei ehdi pistäytyä joulun aikaan kylässä, mutta hänen lahjansa voi jättää vanhemmilleen, hakee sen sitten sieltä. Vastavuoroisesti hän ei osta lahjaa kenellekkään meistä, koskaan. Me vanhemmat emme tietysti lahjoja edes kaipaile, mutta lapset toki ilahtuisivat, jos täti muistaisi synttärilahjalla.
Kun itse olin lapsi 90-luvulla, ei mulle ainakaan mitkään sedät ja tädit tuoneet joululahjoja. Paitsi kummitäti toi kyllä, mutta eivät nämä muut tädit. Omat vanhemmat ja isovanhemmat antoivat joululahjoja tämän kummitädin lisäksi. Toki jos tämä lahjakäytäntö on kumpaankin suuntaan joissain suvuissa niin sitten toki täytyy muistaa kumminkin päin mutta itse en ainakaan saanut "perustädeiltäni" mitään jouluna.
No just. Näin anorektikkona tahtoisin kyllä pyöristyä eli jos olis laittaa hyviä reseptejä, pliide.
Tytärpuolen nykyään ex -poikaystävä ehdotti, että hän muuttaisi meille asumaan tytärpuolen kanssa, jotta voisi maksaa viisivuotisen autolainansa helpommin takaisin ja rahaa jäisi säästöönkin, kun ei tartte maksaa vuokraa tai ruokakuluja. Vastauksemme oli, että "joo, ei, eiköhän teillä ole aika etsiä yhteistä vuokrakämpää, jos yhdessä haluatte asua." Hän suuttui asiasta tytärpuolen mukaan ja olis hänelle vuodattanut, että "ihmeen kitsaita nuo sun vanhemmat."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pikkusisko. On reippaasti nuorempi kuin mieheni ja tottunut perheessään saamaan kaiken esittämällä hieman tyhmää (ei oikeasti ole) ja söpöä. On nykyisin ihan aikuinen ja hyvässä työssä. Palkka on melkein kaksi kertaa mieheni palkan suuruinen. Aina kun tulee meille (asumme eri kaupungissa) maksattaa kaiken miehelläni mukaan lukien baarissa juomat ja taksimatkat. Ei osallistu ruokakuluihin mitenkään jne. Jos me käymme siellä ei vahingossakaan tarjoa edes esim. aamupalatarvikkeita. Lapsiamme ei muista heidän syntymäpäivinään mitenkään. On itse siis lapseton. Kaikki rahansa käyttää biletykseen.
Mies aiemmin maksoi ja totesi vaan että ei se sisko pahaa tarkoita ja nähdäänki niin harvoin ja voi hän tarjota sen kerran kun he yhdessä jossain käy. Meidän perheen osalta viimeinen niitti tuli siinä kun jätti maksamatta oman osansa eräästä ulkomailta tehdystä tilauksesta. Tavarat kyllä piti ja myöhemmin vaan voivotteli, että voi voi kun hänellä ei nyt ole oikein rahaa. Nyt mies ei ole enää tarjonnut neidille mitään, niin eipä se enää ole meillä juuri käynytkään.
Siskon pitäisi siis ostaa lahjoja teidän lapsille koska on itse lapseton? Eiköhän hän itse saa päättää mihin rahansa käyttää, esim. mainitsemaasi biletykseen.
Suvussa on kuitenkin tapana ostaa lahjoja ja hän itse olettaa saavansa lahjan meidän perheeltämme niin jouluna kuin syntymäpäivänäänkin. Viime vuonnakin ilmoitti jo ennen joulua, ettei ehdi pistäytyä joulun aikaan kylässä, mutta hänen lahjansa voi jättää vanhemmilleen, hakee sen sitten sieltä. Vastavuoroisesti hän ei osta lahjaa kenellekkään meistä, koskaan. Me vanhemmat emme tietysti lahjoja edes kaipaile, mutta lapset toki ilahtuisivat, jos täti muistaisi synttärilahjalla.
Ei teitäkään voi kovin viisaiksi luonnehtia, jos jatkatte lahjan ostoa lapsettomalle siskolle, joka ei koskaan osta lahjaa vastavuoroisesti.
Meillä oli aikoinaan tapana ostella sisarusten lapsille yhdessä lahjat merkkipäivänä ja jouluna. Se loppui meidän osaltamme siihen, kun huomasimme, että lahjaksi tulee pelkkää halpaa krääsää. Ehdotimme sellaista, että otamme lahjan osuuden rahana (pakettipostimaksut ovat melkoiset) ja laitamme itse loput ja ostamme sitten jotakin parempaa, tyyliin rahaa tulee sisaruksilla vaikkapa yhteensä 40€, laitamme itse siihen 60€, joten voimme ostaa satasen lahjan.
”Viisas” siskoni sitten laski, että tämähän on väärin muita lapsia kohtaan. Eli jos laitamme oman jälkeläiselle lahjaan 60 € lisäksi, on se meidän laitettava myös muiden sisarusten lasten lahjaan, että kaikki saavat samanarvoisen lahjan. Totesimme tähän Kummelin sanoin: ”Pitäkää tunkkinne” ja sen jälkeen olemme hankkineet itse lahjat omille jälkeläisilleen emmekä ole osallistuneet muiden sisarusten lahjoihin. Yritämme selittää asian idean, mutta kun ei mennyt jakeluun.
Sekä minä että siskoni ollaan lokkeiltu ilmeisesti vastavuoroisesti toisiltamme. Itse nuorempana kun oli opiskelijana rahat todella tiukassa ja sai maksaa yli 20 e suuntaansa matkoista siskon luo jossa iloisesti vahdin siskon lapsia, en koskaan tarjoutunut maksamaan ruoista. Sisko kun kävi luonani noin kahdesti, tarvi lapsenvahtia taaperoikäiselleen päivän ajaksi, minähän vahdin. Olivat yleensä pari päivää ja sisko antoi muutaman euron ruoasta. Kerran jopa itse törttöilin viemällä osan tuomistani herkuista mukanani kun siskoltani lähdin, esim avaamattoman viinipullon. Itseäni puolustan sillä, että olin todella nuori ja aivan rahaton. Ai niin! Ja monta kertaa autoin muillakin tavoin kun oli enemmän vapaa-aikaa, tuskin sain edes kiitosta. Onneksi yhteydenpito väheni kun tapasin mieheni pari vuotta sitten ja ei enää ollut aikaa siskoa passata.
Nyt kun sain oman lapsen, siskoni ovelasti kysyy, haluaisinko jotain hänen lapsensa pieniä vaatteita. Olin ekalla kerralla todella iloinen ja kiitollinen, koska valmistuin työttömäksi ja mieskin vielä opiskelee. Jälkikäteen sain tädiltäni kuulla, kuinka siskoni suuttui kun en kysynyt paljonko maksaa. No en tietenkään kysynyt, koska tarjous oli otatko, ei ostatko. Nyt olen jo kartalla, eli en enää ota siskoltani mitään vastaan, koska tiedän että hintapyyntö muutamasta tavallisesta vaatteesta on aivan mielettömän korkea verrattuna kirpparihintoihin. Kun lakkasin ottamasta vaatteita vastaan, siskoni rupesi lähettämään vaatteita sukulaistemme mukana minulle, kysymättä minulta edes että haluanko niitä ja sitten pyytää niistä rahaa. Kaipa hän arvelee etten kehtaa olla maksamatta, mutta minähän kehtaan! En siis ota näitä lähetettyjäkään vaatteita vastaan, vaan saavat jäädä johonkin matkan varrelle ja palautunevat siskolle jossain vaiheessa. Jos tunnistat itsesi, kiitos näistä vaatteista mitä oon saanu melko edullisesti, enempää en halua. ☺
Saitoja ja rahanahneita taidetaan olla molemmat, mutta joku raja minullakin on, hävettää oma tyhmä käytös nuorena, mutta hyvittelemään en rupea siskon tuoreimpien törkeyksien takia.
Vierailija kirjoitti:
Sekä minä että siskoni ollaan lokkeiltu ilmeisesti vastavuoroisesti toisiltamme. Itse nuorempana kun oli opiskelijana rahat todella tiukassa ja sai maksaa yli 20 e suuntaansa matkoista siskon luo jossa iloisesti vahdin siskon lapsia, en koskaan tarjoutunut maksamaan ruoista. Sisko kun kävi luonani noin kahdesti, tarvi lapsenvahtia taaperoikäiselleen päivän ajaksi, minähän vahdin. Olivat yleensä pari päivää ja sisko antoi muutaman euron ruoasta. Kerran jopa itse törttöilin viemällä osan tuomistani herkuista mukanani kun siskoltani lähdin, esim avaamattoman viinipullon. Itseäni puolustan sillä, että olin todella nuori ja aivan rahaton. Ai niin! Ja monta kertaa autoin muillakin tavoin kun oli enemmän vapaa-aikaa, tuskin sain edes kiitosta. Onneksi yhteydenpito väheni kun tapasin mieheni pari vuotta sitten ja ei enää ollut aikaa siskoa passata.
Nyt kun sain oman lapsen, siskoni ovelasti kysyy, haluaisinko jotain hänen lapsensa pieniä vaatteita. Olin ekalla kerralla todella iloinen ja kiitollinen, koska valmistuin työttömäksi ja mieskin vielä opiskelee. Jälkikäteen sain tädiltäni kuulla, kuinka siskoni suuttui kun en kysynyt paljonko maksaa. No en tietenkään kysynyt, koska tarjous oli otatko, ei ostatko. Nyt olen jo kartalla, eli en enää ota siskoltani mitään vastaan, koska tiedän että hintapyyntö muutamasta tavallisesta vaatteesta on aivan mielettömän korkea verrattuna kirpparihintoihin. Kun lakkasin ottamasta vaatteita vastaan, siskoni rupesi lähettämään vaatteita sukulaistemme mukana minulle, kysymättä minulta edes että haluanko niitä ja sitten pyytää niistä rahaa. Kaipa hän arvelee etten kehtaa olla maksamatta, mutta minähän kehtaan! En siis ota näitä lähetettyjäkään vaatteita vastaan, vaan saavat jäädä johonkin matkan varrelle ja palautunevat siskolle jossain vaiheessa. Jos tunnistat itsesi, kiitos näistä vaatteista mitä oon saanu melko edullisesti, enempää en halua. ☺
Saitoja ja rahanahneita taidetaan olla molemmat, mutta joku raja minullakin on, hävettää oma tyhmä käytös nuorena, mutta hyvittelemään en rupea siskon tuoreimpien törkeyksien takia.
Sä et kyllä ole ollut lokki, mutta siskosi on. Jos mun lapsia tulisi vahtimaan mun sisko, varsinkin opiskelija, niin ei maksaisi itse matkoja, eikä toisi mukanaan tuliaisia. (viinipullo on vielä kallis opiskelijalle) Ja maksettaisiin palkkaa (paitsi jos ei haluaisi, niin sitten ostettaisiin kaikkea ekstra herkkua syötäväksi ja kotiin viemiseksi ja jotain kivaa palkaksi).
Olin menossa katsomaan yhtä leffaa, jota olin odottanut jo vuosia. Se tuli puheeksi yhden kaverin kanssa. Hän sanoi haluavansa nähdä kyseisen leffan niiiiin paljon, mutta hänellä ei ole yhtään rahaa... No lupasin sitten maksaa hänenkin lippunsa. 30 e yhteensä on aika paljon opiskelijalle, mutta halusin auttaa kaveria mäessä vaikka tiukilla olinkin.
Leffan jälkeen kysyin mitä hän piti siitä ja arvatkaa mitä hän vastasi! Että ihan hyvä myös näin t o i s e l l a katselukerralla. Hän oli käynyt jo katsomassa saman leffan teatterissa !!
Pikkuveljeni. Työssä käyvä ihminen, palkka alkaa kakkosella. Asuu ilmaiseksi isällämme. Ei maksa asumisesta, sähköstä, vedestä, mistään. Autoa tankkaa silloin kun itse sitä käyttää ja valittaa usein, että isä ajoi hänen tankkaamansa bensat loppuun. On asunut siellä jo melkein viisi vuotta eikä ole ostanut taloon mitään tarpeellista, esim kodinkoneita tms edes rikkoutuneiden tilalle. On parempi kokki kuin isä ja laittaa välillä ruokaa. Kaupassa ei käy, yllättävää kyllä. Huutaa ja raivoaa mikäli isä pyytää esim tekemään lumityöt (pieni piha, kolattavaa noin 30 neliötä). Valittaa kun isä on paljon kotona iltaisin. Haluaisi omaa rauhaa, mutta ei ole kuulemman varaa asua omillaan. En tiedä millä matikalla laskenut, ettei reilun kahden tonnin netto riitä yksin asumiseen (pääkaupunkiseudulta 100km pohjoiseen). Varmaan samalla, jonka mukaan reilun kahden tonnin netosta ei jää säästöön isällä asuessa.
Suvussamme on lokkien lokki. Perhe on varakasta väkeä vanhempien hyvätuloisten töiden osalta, mutta rouva ainakin on saituri.
Kaikki pitäisi melkein puoli-ilmaiseksi saada, suvulta tietty marjat, sienet yms ilmaiseksi. Erilaisiin tapahtumiin, esim. festareille pitäisi tutun tutun tutun kautta saada koko tapahtuman ajalle ilmaiset passit, eikä tapahtumaan lopulta olla menossa jos näin ei toteudu.
Lomailut ovat pahimpaa aikaa. Majoittuvat melko aina vanhemmillani jotka tekevät pitkää päivää töissä eikä lomat välttämättä osu samalle ajankohdalle, eikä edes kysytä sopiiko tulla vaan ilmoitetaan tulosta. Pitäisi olla kaiken maailman sopat ja perunat hienoineen juustoineen pöydässä, aamupalalta rouva odottaa viiden tähden hotellin tasoa ja pitäisi jaksaa rantasauna lämmittää ja istua siellä iltaa, kun vanhempani tulevat väsyneenä töistä. Tuolle rantsulle olisi ties mitä kissanristiäisiä suunnittelemassa, eikä edes talonväeltä kysytä sopiiko se. Pari vuotta sitten kun kävi ilmi, että lokkirouva oli vanhempieni selän takana kutsunut puoli sukua joihinkin juhliin kyseiselle rantasaunalle, oli vanhemmat saanut soittaa ihmisiä läpi ettei juhlia tule, koska eivät edes ole tietoisia niistä! Lokki nyki hetkeksi herneet tästä nenään. Ja sen muutaman kerran mitä siellä on juhlia pidetty rouvan suunnittelemana, on lopulta vanhempani joutunut niska hiessä laittamaan koko tonttia juhlakuntoon ja kantamaan ruokaa/juomaa. Sille touhulleni on onneksi tehty loppu. Arvata myös saattaa, ettei rouva ole innolla heidän luonaan tai heidän mökillään pitämässä mitään juhlia.
Tavaroitakin lähtee tämän ihmisen mukaan toisinaan. On kyselty vieraillessa, saisiko tämän peilin tai puujakkaran kun se sopisi niiin paljon pahemmin heidän sisustukseen. Nokka nyrpeänä on sitten lähdetty, kun ei yleensä tavara ole hänen matkaansa päässyt. Rahaa ei tietenkään niistä tarjota.
Tyttäreni rippijuhlista lähtiessä oli vienyt yhden ruusupuskan mennessään, mitkä tytär oli päivän aikana saanut. Itse en tätä nähnyt vaan tytär kertoi asiasta illemmalla, mistä hän oli vähän hämmentynyt ja jokseenkin vähän suruissaan. Oli rouva kuulemma sanonut että ottaa "pari" ruusua piristämään heidän keittiötä! Kotiini häntä en ole enää kutsunut tuon jälkeen.
Sentään muut tuon perheenjäsenet eivät onneksi ole samanlaisia pihejä ja toisinaan perheen mies on tarjonnut vanhemmilleni rahaa heidän kuluttamasta ruoasta, jos on pitempi vierailu ollut takana.
Kolme viikkoa siinä meni mutta koko ketjun luin. Saako tästä jonkun kunniakirjan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kolmesti kieltäytynyt kirjoitti:
Listaanpa ammatteja jotka ovat lokkeilulle alttiita:
lääkäri, lakimies, ompelija, kampaaja, ravintolakokki, leipuri, autonasentaja, kirjanpitäjä, kosmetologi, tietotekniikasta hyvin perillä olevat henkilöt....
Ei toki ammatteja. mutta: kesämökin omistaja, iskuporakoneen omistaja, painepesurin omistaja, pakettiauton omistaja ...
Tarjoilija, rakennusalan ammattilaiset, sairaanhoitaja, muusikko jne.
Muusikko on kieltämättä paha... "kai sä voit tulla soittamaan (ilmaiseksi tietenkin) kummilapsen serkun juhliin kun sä oot niin hyväkin ja kaikki tykkäävät kuunnella". Palkkioksi ruokaa seisovasta pöydästä (sama ruoka jonka muut vieraat saavat tekemättä mitään) ja lisäksi ilo harjoitella etukäteen. Ja loppuillan saakin kuunnella kun vanhat sedät tulevat selittämään kuinka "minä nuorena soitin montaa instrumenttia ja osaan muuten laulaakin, haluatko kuulla" ynnä muut juhlahäiriköiden vakiotarinat.
Vierailija kirjoitti:
Kolme viikkoa siinä meni mutta koko ketjun luin. Saako tästä jonkun kunniakirjan?
Pistäppä hakuun härskejä odotuksia ja vaatimuksia niin siinä tekemistä parille viikkoo.
Mites tuo pizzaonline mainoksessa oleva "testailija" Ottaa Itse salaatin mut pöllii kaverilta aina pitsaa...
Vierailija kirjoitti:
Tunnen paljon IT-lokkeja. Ennen kuin luet pidemmälle, totean, että itse olen lokinruokkija.
"Hei, kun sinä olet niin näppärä noiden koneiden kanssa niin.." alkaa aina puhelu/viesti.
Soittavat/viestittävät minulle joskus myöhäänkin illalla, kun tietokone/tabletti/konsoli/kännykkä ei toimi ja pitäisi heti sitä lähteä korjaamaan tai antaa vähintään toimintaohjeita puhelimessa.
Olen niin selkärangaton mato, että kiltisti neuvon, vaikka pitäisi sanoa ensimmäisenä, että tuntitaksa on sitten 68 euroa ja saa kuitin.
Samat olettavat, että minun tiuhaan päivittyvistä kotikoneistani saa "vanhat osat" ilmaiseksi ja ihan loukkaannutaan, kun ei "päivitä" heidän koneitaan "kaverihinnalla" (=ilmaiseksi). Muutamalle köyhälle olen koonnut koneen jämäosista ihan ilmaiseksi, mutta herraisä, enkai mä nyt rupea antamaan ilmaiseksi näytönohjainta, josta joutuu vielä kaupassa maksamaan monta sataa euroa! Tästä asiasta loukkaantujalla ei kuulemma ole rahaa peleihin, mutta kummastipa oli taas viinaa uponnut baarissa viikonloppuna vähintään sen rahan edestä, mitä näytönohjaimesta huudossa pyysin.
Yksi ainoa vakituisesti apua kaipaava (mummo) kysyy aina häntä auttamaan mennessäni, että otanko kahvia, ruokaa, pullaa, jäätelöä jne. Kiittää vielä seuraavana päivänäkin ja varmistaa joka kesä, että pakastimeni täytyy mustikoista. Muilta saa pyytää lasillisen vettäkin erikseen.
Selkärangaton mato, hajosin! 😂😂
Itse löysin oman selkärankani kun pari kertaa ammattitaitoani käytettiin törkeästi hyväksi, ilmaiseksi kuinkas muutenkaan. Nykyään en uusia ihmisiä tavatessani edes kerro mitä olen opiskellut, niin näitä lokkeja ei jatkuvasti pyöri jaloissa rääkymässä.
Joulu lähestyy! Onko lokkisukulaisia tunkemassa pöytään kahta kättä heittäen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu, jolla ei ole omaa tulostinta, halusi luokseni tulostamaan tärkeitä papereitaan aina kun hän tsrvitsi tulostinta. Kerran kun sanoin, että ei onnistu, tulostelisitko jossain muualla kun mulla kun mulla on musteet loppu niin tämä tyyppi oikeastaan loukkaantui puhelimessa asiasta! Hän oli hetken hiljaa luurin toisessa päässä ja uteli, että "koska mahdat ostaa uudet niin että voin tulla tulostelemaan? En viitsi kirjastoonkaan mennä kun se maksaa." Olin aika tyrmistynyt ja menin sanattomaksi.
Kirjastossa tulostaminen kyllä oikeasti maksaa aika hävyttömän paljon.
1 A4/0.40€
Kolmen kuukauden välein saa ilmaiseksi 2€. Kuinka paljon tulostelette?
Espoon kirjastoissa saa tulostaa ilmaiseksi 20 arkkia kerralla. Itse työttömänä käyn kirjastossa tulostamassa ja skannaamassa, jos jotain tarvitsen. Omaa printteriä minulla ei ole ollut koskaan.
Yksi pihi tuttu myi hiihtokeskuksesta lomamökkinsä. Heidän lapset kertoi sitten kirkkain silmin että ei kannata maksaa omasta kun voidaan olla kummitädin mökillä ilmaiseksi.
Varmaan toimiva kuvio heillä, itse en kehtaisi
Kaveri ilmoitti olevansa tulossa kaupunkiin (asuu n. 400 km päässä) ja kysyi, voisiko majoittua luonani ja voisinko kustantaa hänen elämisensä hänen vierailunsa ajan, koska hänellä on rahat niin vähissä. Ehdotti tekemisiä ja ruokapaikkoja ja oli sitä mieltä, että minun pitää maksaa, koska minä kuitenkin käyn töissä. Minulle tämä kuulosti aivan käsittämättömältä, koska itse en ikinä ensinnäkään lähtisi reissuun, johon minulla ei olisi varaa.
Vierailija kirjoitti:
Joulu lähestyy! Onko lokkisukulaisia tunkemassa pöytään kahta kättä heittäen?
Kyllä näitä sukulaisista löytyy. Kerran erehdyin kysymään miehen veljen vaimolta kun olivat perheineen tulossa anoppilaan jouluksi että tekisitkö sinä vaikka jälkiruuat ja minä graavannut kalat ja limput jne. Anoppimme oli tuolloin jo iäkäs 76v ja 10 henkeä pöydässä. Veljen vaimo totesi yx kantaan että hänen ei tarvitse tehdä mitään ja hän haluaa rentoutua jouluna. Selvä! Seuraavana jouluna kutsuimme anopin valmiiseen pöytään meille ja miehen veljen perhe sai ihan itse rakentaa joulunsa.
Suvussa on kuitenkin tapana ostaa lahjoja ja hän itse olettaa saavansa lahjan meidän perheeltämme niin jouluna kuin syntymäpäivänäänkin. Viime vuonnakin ilmoitti jo ennen joulua, ettei ehdi pistäytyä joulun aikaan kylässä, mutta hänen lahjansa voi jättää vanhemmilleen, hakee sen sitten sieltä. Vastavuoroisesti hän ei osta lahjaa kenellekkään meistä, koskaan. Me vanhemmat emme tietysti lahjoja edes kaipaile, mutta lapset toki ilahtuisivat, jos täti muistaisi synttärilahjalla.