Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Lopettakaa jo tuo päivällis-illallisjankkaus. Ketään ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo tuo päivällis-illallisjankkaus. Ketään ei kiinnosta.
Samoin voi lopettaa tuomiset-jankkauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika mitätön juttu, mutta laitan tämän silti.
Olen läheinen isoveljen kanssa ja kun hänen kotiinsa tuli putkiremontti niin lupasin heti että voi 2kk asua tyttöystävänsä kanssa minun luona jossa 1 ylim huone.
Pyysin että jos ruokia ostavat välillä niin ei tarvi huolehtia mistään muista kuluista. Maksoin siis ihan omasta aloitteestani kaikkien asumisen kulut.
Yhtenä iltana veljen tyttöystävän teki mieli viiniä ja kysyi joisinko hänen seuranaan lasillisen. Ilahduin ja sanoin että juodaan vaan. Valitsin jääkaapista yhden valkkarin sen enempää ajattelematta mutta tyttöystävä panikoitui. "Ei, se on mun pullo, älä sitä avaa. Avaa joku sun!"Ei, en suuttunut eikä mitään sellaista. Huvitti vaan :) :) rakas on tämä käly minulle silti
Ei veljen tyttöystävä ole käly, vaan veljen tyttöystävä. Samoin joku pöljä kerran ulkona puhui vaimostaan vaikka kyse oli kihlatusta. Käyttäkää asioista ja ihmisistä niiden oikeita nimityksiä. Sorry piti kommentoida vaikka meni aiheen vierestä.
Tuliko mieleesi, että henkilö saattoi olla tapahtuman aikohin vasta kirjoittajan veljen tyttöystävä ja hänestä tuli sittemmin veljen vaimo? Ärsyttävää saivartelua, sori oli pakko kommentoida.
Mieheni kanssa juteltiin aiheesta ja hän kertoi kokemuksiaan kesätyöpaikalta 90-luvulta. Siellä oli vanhempi mies joka oli tavallisessa duunariammatissa mutta kohtuullisen hyvin toimeentuleva (uusi okt, aina hieno auto jne.). Tämä mies oli kuitenkin äärettömän kitsas ja pihi. Työnantaja tarjosi kahvit ja maidot ja työpaikan jääkaapissa oli aina kymmenkunta avattua kahvimaitopurkkia. Syy siihen miksi kaikki purkit piti avata oli se, että muuten tämä yksi sankari vei avaamattomat maidot aina kotiinsa työpäivän päätteeksi. Miesten pukuhioneessa oli välillä naisten alusvaatteita kuivamassa vaikkei työyhteisössä ollut yhtään naista. Työnantajan pesuaineilla ja pesukoneella oli kätevä työpäivän aikana pestä kotoa tuotua pyykkiä. Vielä sellainen piirre kuului ko. miehen tapoihin, että työpäivän aikana kierrettiin firman autolla kauppoja läpi sen perusteella että minkälaisia tarjouksia Hesarissa sattui sinä päivänä olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Pieni mutta toistuva ja ah, niin ärsyttävä juttu:
Olin työmatkalla ulkomailla. Matkalaisten kesken käytiin joka päivä omakustanteisella päivällisellä. Maksu hoidettiin tilaamalla yhteinen lasku, johon jokainen osallistui käteisellä. Ruoan hinta oli Suomen tasoa: lisäksi tuli tippi, jota paikallisen kulttuurin mukaan oli soveliasta antaa yli 15% laskun loppusummasta.Yksi seurueen jäsen tilasi joka ilta systemaattisesti listan kalleimpia annoksia ("tänään maistuisi hummeri!"). Kun laskun aika tuli maksoi ruokailija juuri ja juuri oman annoksensa hinnan, usein vähän alle. Tämän jälkeen alkoi joka ilta toistunut kauhistelu: "Tästähän ei jää nyt yhtään tippiä! Kuka laittaa lisää rahaa?". Jostain syystä hummerinsyöjä ei koskaan halunnut maksaa tippiä: tärkeämpää oli, että joku muu maksaa juomarahat.
Kun reissu alkoi lähetä loppuaan, meni hermot. Aloin pyytää tarjoilijalta oman laskuni erikseen, omalla kuitilla. Ruokalasku aleni kummasti.
Meillä vastaava tapaus ihan lomamatkalta. Lähdettiin sukulaisporukalla, joten saatiin säästettyä majoituksen kustannuksissa ulkomailla. Itse olin säästänyt silloin opiskelijana pitkään ja hartaasti tätä reissua varten ja sitten seurueeseen sattuikin lokeista pahin. Yksi miehen lanko oli aivan hirveä lokki juurikin ravintoloissa. Tilasi aina kallista viiniä, kalleimmat annokset (t-luupihviä, kokonaisen hummerin...) ja sitten porukalla piti maksaa kun itse söin cesarsalaatin ja join vettä, koska halusin säästää. Meidän tuli myös maksaa tipit ja hän oikein isällisesti painotti että ulkomailla ei jaeta laskuja, se ei ole tapana täällä. JOO JOO, senkin loinen!
Haukkui meidät pystyyn kun emme jonain päivänä lähteneet ravintolaan vaan teimme itse ruokaa loma-asunnolla. Tosiaan itse olin silloin opiskelija ja tämä kyseinen lokkeilija oli jo kauan työelämässä ollut ja hyvin toimeentuleva henkilö. Halusi vain ilokseen hyväksikäyttää muita. Loppureissusta sanoinkin jo vähän kärkkäästi että en tullut tälle matkalle kestittämään muita vähillä rahoillani. Hän käski hankkia luottokortin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin kerran kun lounasravintolassa vanhempi mies kahvin juotuaan nuoli tarkasti kupin reunat ja lusikan puhtaaksi. Tän jälkeen haki linjastolta tukun paperiliinoja, taitteli ne ja pisti kassiinsa. Sitten vei tarjottimensa pois ja suuntas vessaan. Jäin miettimään, että mitäköhän sieltä vessasta irtos matkaan.
Ei ehkä ihan peruslokkeilua mutta samantapaista mitä joissain aikaisemmissa viesteissä. Sairaalloista pihiyttä. Ensin hämmentää ja huvittaa katsoa vierestä, sitten alkaakin jo säälittää :/
Joitakin vuosia sitten mieheni työkaveri tarvitsi asunnon kahdeksi viikoksi. Koska meillä on pihalla asuntovaunu, jota käytämme aina tarvittaessa vierashuoneena, lupauduimme ottamaan miehen sinne.
Hän söi aamupalat, päivälliset ja iltapalat kanssamme, kävi saunassamme ja otti saunakaljat. Missään vaiheessa hän ei ostanut mitään ruokia tai juomia, puhumattakaan että olisi tuonut edes pientä tuliaista. Vuokraa emme edes pyytäneet. En vaivannut mieltäni asialla sen kummemmin, vaan ajattelin, että on vähän erikoinen tyyppi ja ehkä huonosti kasvatettu.
Siinä vaiheessa kun hän lähti lopulta pois ja menin katsomaan asuntovaunua, olin tyrmistynyt. Asuntovaunu oli hirveässä kunnossa, ruoantähteitä ja tyhjiä kaljatölkkejä likaisella pöydällä, lakanat mytyssä lattialla.
Emme ole enää tekemisissä keskenämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-vaimoni oli lokkien lokki.
Hän ei nimenomaan halunnut yhteistaloutta, koska pelkäsi minun kärkkyvän vanhempiensa perintöä. Naimisiin mennessämme piti olla avioehto, jossa aikaisempi omaisuus oli kummankin omaa (eikö se nyt ole selvää ilman ehtoakin....). Minulla oli auto, jonka kustannuksiin hän ei osallistunut millään tavalla. Vakuutukset, huollot jne. maksoin itse. Kun kyse oli bensoista, ehdotin tähän että maksettaisiin kauppakassaan vähän enemmän ja bensat siitä. Tämä ei käynyt koska bensakulut eivät kuulu hänelle, hänhän ei autolla aja. Kaikesta huolimatta hänen työmatkansa ajettiin ko. autolla, samoin kotimaan lomamatkat, markettireissut jne... Röyhkeämpää loista en tiedäkään.
Ko. naikkonen on leiponut kymmenien tuhansien kulutusluotot ihan perintöä odotellessa. Onneksi hänen vanhempansa ovat vahvasti elossa :) Taitaa vouti kolkutella aikaisemmin kuin viikatemies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan noilla pahimmilla lokkeilijoilla myös narsistisia piirteitä? Niin uskomattomia juttuja on moni ettei kukaan normaali voisi niin tehdä.
Minä seurustelin _joskus_ pojan (19 v.) kanssa, joka ei koskaan maksanut narikkaa, vaan jättäytyi perääni ja kun ojensin takkiani narikkamiehelle, hän sanoi joka kerta:"Laitetaan samaan!" Hän ei ikinä tarjoutunut maksamaan, vaan aina oli "hilut lopussa".
Kun menimme oluelle tai leffaan, ei koskaan tarjonnut mitään, vaan tasan tarkkaan pantiin lasku tasan tai minä maksoin... Kortsuistakin pyysi puolet hinnasta.
Minä maksoin bensat, asuin kyliltä kauempana ja kuljin autolla. Poika kulki kyydilläni joka kerta johonkin päin. Koskaan ei kysellyt bensarahoista tai tarjoutunut maksamaan mistään muustakaan tähän liittyen.
Selvisi myöhemmin, että hänen erittäin varakas isänsä oli samanlainen kitupiikki, joka kehtasi kovaan ääneen kailottaa kun menimme syömään seisovaan pöytään, että:"Syökää nyt niin paljon kun jaksatte ja vielä enemmänkin tähän kiskurihintaan!" Kaikki oli heillä kotona töistä otettua; muistilaput, mukit, viivoittimet, kynät jne. Logot näkyvillä.
Sanomattakin selvää, ettei minulle koskaan tuolla tarjottu syötävää - tjaa, no kerran sain puolikkaan Jalostajan einesjauhelihapizzasta, kun poikaystävä taas kerran itse söi ja oli hövelillä päällä ja tarjosi minullekin. Meillä käydessään hänelle aina tarjottiin useampi ateria ja hän söi itsensä ähkyyn.
Poika sisaruksineen mittasi jäätelö- ja kakkupalatkin siten, että itse ottivat sen, jossa on eniten. Sisarukset pyytelivät kilpaa rahaa isältään kaikesta silmänlumeeksi tekemästään työstä. Pienet kotityöt naamioitiin suurprojekteiksi. Mahtavat olla nykyisin juurikin näitä työkavereita, jotka keskittyvät kokoustarjottavien tyhjentämiseen ja työpaikan irtaimistön pöllimiseen eivätkä varmastikaan tee mitään joustoja yhteiseksi hyväksi, ellei siitä saa eri korvausta.
Kaipa tällaisia noloja saitureita kasvaa perheissä, joissa saituus on hienoa. He eivät tajua naurettavuuttaan. Tällaisilla ihmisillä ei ole sosiaalista silmää lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin opiskelija ja asuin isossa kaupungissa. Oli ihan kivaa, että luokseni tuli välillä sukulaisia/kavereita yöpymään ja katselemaan kaupungin vilinää. Tulipahan tavattua ja vaihdettua kuulumisia. Ainut mikä kaihersi oli se, etteivät nämä vieraat koskaan edes kysyneet, voisivatko osallistua ruokakuluihin. Minä tarjosin aamupalat, päivälliset ym. Kannoin ruokaa lähimarketista ja kokkasin. Tuloni olivat kuitenkin vain se mitätön opintotuki ja varsinkin kesäaikaan otti tiukille toimia hotellina, koska tulijoita oli jonoksi asti.
Että vinks vinks vaan heille, jotka tätä harrastavat. Säästätte hotellikuluissa, mutta kai te voitte edes ruuista maksaa?
Lähdettiin kerran porukalla lähikaupunkiin yhteen harrastustapahtumaan kaverin autolla ja sovittiin, että matkakulut jaetaan tasan.
Kun saavuttiin kohdekaupunkin, aloin kysellä mihin pysäköintiin kaveri oli aatellut ajaa, et halliin vai ulkoparkkiin. Hän totes pokkana, et tossa on lähellä hautausmaa, vedetään sen parkkiin. Whaaaat...? Ajoi sinne ja huomautin kyltistä, jossa ehdottomasti kiellettiin pysäköinti yli 2 tunniksi (meidän tapahtuma kesti koko päivän) ja varsinkin muilta, kuin hautausmaalla vierailevilta.
Totesin et "op pop pop, me saadaan sakot tästä ja muutenkin tähän jääminen ois aivan törkeetä". Muut autossa oli sitä mieltä että eihan tässä mitään, ei me mitään sakkoja saada. Sain lopulta kuskin ja muut suostuteltu ajamaan viralliseen parkkihalliin jos minä maksan sen lystin. Eihän siitä tullut kuin pari kymppiä, mutta periaatteessa harmitti, ettei aikuiset ihmiset osaa ajatella parkkimaksuja ilmiselvänä osana matkakuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni mutta toistuva ja ah, niin ärsyttävä juttu:
Olin työmatkalla ulkomailla. Matkalaisten kesken käytiin joka päivä omakustanteisella päivällisellä. Maksu hoidettiin tilaamalla yhteinen lasku, johon jokainen osallistui käteisellä. Ruoan hinta oli Suomen tasoa: lisäksi tuli tippi, jota paikallisen kulttuurin mukaan oli soveliasta antaa yli 15% laskun loppusummasta.Yksi seurueen jäsen tilasi joka ilta systemaattisesti listan kalleimpia annoksia ("tänään maistuisi hummeri!"). Kun laskun aika tuli maksoi ruokailija juuri ja juuri oman annoksensa hinnan, usein vähän alle. Tämän jälkeen alkoi joka ilta toistunut kauhistelu: "Tästähän ei jää nyt yhtään tippiä! Kuka laittaa lisää rahaa?". Jostain syystä hummerinsyöjä ei koskaan halunnut maksaa tippiä: tärkeämpää oli, että joku muu maksaa juomarahat.
Kun reissu alkoi lähetä loppuaan, meni hermot. Aloin pyytää tarjoilijalta oman laskuni erikseen, omalla kuitilla. Ruokalasku aleni kummasti.
Meillä vastaava tapaus ihan lomamatkalta. Lähdettiin sukulaisporukalla, joten saatiin säästettyä majoituksen kustannuksissa ulkomailla. Itse olin säästänyt silloin opiskelijana pitkään ja hartaasti tätä reissua varten ja sitten seurueeseen sattuikin lokeista pahin. Yksi miehen lanko oli aivan hirveä lokki juurikin ravintoloissa. Tilasi aina kallista viiniä, kalleimmat annokset (t-luupihviä, kokonaisen hummerin...) ja sitten porukalla piti maksaa kun itse söin cesarsalaatin ja join vettä, koska halusin säästää. Meidän tuli myös maksaa tipit ja hän oikein isällisesti painotti että ulkomailla ei jaeta laskuja, se ei ole tapana täällä. JOO JOO, senkin loinen!
Haukkui meidät pystyyn kun emme jonain päivänä lähteneet ravintolaan vaan teimme itse ruokaa loma-asunnolla. Tosiaan itse olin silloin opiskelija ja tämä kyseinen lokkeilija oli jo kauan työelämässä ollut ja hyvin toimeentuleva henkilö. Halusi vain ilokseen hyväksikäyttää muita. Loppureissusta sanoinkin jo vähän kärkkäästi että en tullut tälle matkalle kestittämään muita vähillä rahoillani. Hän käski hankkia luottokortin...
Hirveitä moukkatyyppejä.
Itse olen aina kaveriporukassa toiminut niin että jokainen maksaa vain omansa, tai sitten tilataan eri laskut pariskunnittain heti tilausvaiheessa. Lokkeilijoita ei ole niissä kamuissa mutta onhan se nyt hei selkeätä maksaa omat syömiset ja juomiset. Tosiaan, joku tilaa 35 euron pihvin, jälkkärit ja konjakit sun muut, toisen tilatessa veden ja salaatin. Eihän siinä ole mitään järkeä että tuossa tilanteessa jaetaan lasku pääluvun mukaan vaan jokainen maksaa omansa.
Lokkeihin olen törmännyt sitten muissa yhteyksissä ja olenkin oppinut aika lailla tunnistamaan ilmiöt, tässä iän myötä kaikkea on tullut vastaan.
Junttia tai ei, mutta edelleen esim. kaveriporukan mökkibileissä tms niin, jokainen tuo omat juomansa. Ollaan siis 45-55 vee porukkaa mutta ollaan tuo todettu ainoaksi toimivaksi. Jokaisella on eri maku juomien suhteen, toinen tykkää makeasta siideristä, toinen oluesta ja yksi on viini-ihmisiä. Ja sitten ne määrät, toinen juo vain 1 siiderin per ilta, toisen ryypätessä koko kaljakorin. Olisiko reilua sen sidun juojan maksaa muiden kaljakorit ja konupullot ;) Ja sitten se, että jos joku on nopeampi loppasuu, ja aloitellut jo päivemmällä, voi illalla olla klo 21 aikaan enää pari kaljapulloa jollekin muulle sitten kun janoisemmat ovat ehtineet ensin.. nounou!
Voi olla junttimaista mutta siinähän on, homma ainakin toimii hyvin!
Ohis, mutta itse en ole lokki omasta mielestäni ainakaan.
Mutta miten toimia tilanteessa jos vähän kaukaisempi sukulainen kutsuu mökilleen viikonlopuksi? No tietysti kysyn että mitä kaikkea tuon, mutta yleensä vastaus on että ei mitään tarvitse. Toki vien juomapuolta koko porukalle mutta muuten tuntuu tosi tyhmältä mennä kädet suorana. Kyseessä ikäihmiset ja eivät todellakaan halua mitään Marimekkoa ja vaaseja nurkkiinsa eli koristepuoli ei käy. Ruokaa en voi viedä tietenkään koska hehän tekevät siellä ruuan, tuomiseni menisi hukkaan. Mitä tuollaiselle voi viedä muuta kuin ne juomat joista vielä itse juon osan ja heilläkin on juomia? Kahvipaketti tuntuu v**lulta.
Nyt vinkkejä, ja tosiaan mitään lakanaa, vaasia, kukkapuskaa ei voi viedä. Mökille kukkia en veisi kun isännillä komeat puutarhat ihan omiakin.
Tunne että jään hirveään kiitollisuudenvelkaan. Vastakutsuperiaate ei oikein toimi tässä tilanteessa.
En ole varma oliko lokkeilua, mutta
Tienaamme suunnilleen saman verran ja silloin aluksi oli periaate, että sen minkä käytät, sen myös maksat.
No, havahduin jonkun kahden vuoden seurustelun jälkeen, että omat rahani hupenivat aina ihan käsittämätöntä tahtia, kun taas mies osteli osakkeita jne.
Rupesin sitten tarkkailemaan omaa rahankäyttöäni ja huomasinkin, että maksoin ruuista, joita en koskaan syönyt, leffaliput ostettiin minun rahoillani, maksoin bensaa, jota en käyttänyt (kuljen julkisilla töihin), auton vakuutuksia... Minä tosiaan maksoin kaiken ja tyhmänä ajattelin, että halutessani ravintolaan syömään, minä myös maksan sen. Mies antoikin maksaa, mikäs hällä ilmaisessa kyydissä. Puhuin asiasta nätisti, mutta hän totesi vain että joo hän voi maksaa enemmän, eikä koskaan maksanut, ellen ilmoittanut summaa erikseen ja sanonut, että maksa oma osuutesi. Ärsytti kuitenkin toimia rahapoliisina. Kaikki huvitukset loppuivat, koska minä en niitä maksanut kokonaan ja hänellä ei ollut varaa lähteä (oli!). Kotona sitten istuttiin ja nyhjättiin. Minä vaan maksoin jos halusin jotain tehdä.
Minulta paloi lopullisesti hermot, kun hän valitteli rahanpuutettaan, ilmoitti syyksi rahasto-osuuksien oston ja odotti silti, että minä maksaisin päiväreissun Tukholmaan. Minä taas ilmoitin, että nyt riittää kukkaronasi toimiminen - ja että lähden lätkimään.
No, mies tajusi tässä vaiheessa, että nyt on tosi kyseessä ja korjasi tapansa kerralla. Molemmat osallistuvat tasan yhteisiin kuluihin, kuten ruokaan. Minä en maksa enää sellaisista ruuista, joita en syö. Kumpikin maksaa pelkästään omat ostokset ja joka viikko tehdään jotain kivaa kodin ulkopuolella. Minulle jää nyt satasia säästöön, samoin miehelle.
Luulen, että saan kuitenkin syyttää tästä vain itseäni. Tietysti haluan rakkailleni hyvää ja helpottaa taloustaakkaa... teen sitä muillekin, mm. siskolleni annan rahaa jos minulla on ylimääräistä. Miehellenikin oli siis helppoa vain olettaa, että tietysti lainaan hänelle rahaa tai maksan hänen automaksunsa, kunhan vain pyytää. Jarru piti minun painaa päälle ja lopulta teinkin niin.
Huvikseni laskin, että seurusteluni hänen kanssaan tuli maksamaan minulle melkein kymppitonnin.
Tästä on jo vuosia aikaa, mutta kuitenkin. Olin sopinut shoppailureissun ystävän kanssa ja hän ehdotti että voisimme mennä samalla leffaan, kun hänellä on joululahjaksi saatuja leffalippuja jotka ovat menossa vanhaksi (viimeinen käyttöpäivä tyyliin samalla viikolla). Sehän sopi ja mentiin sitten ostoskierroksen jälkeen leffaan ja hän maksoi lahjalipuillaan. Kun oltiin istumassa alas paikoillemme teatterissa, hän ilmoitti hinnan jonka olin hänelle nyt velkaa lipusta! Olin järkyttynyt, eihän hän ollut itsekään maksanut mitään lipuista, ne olivat lahja! Oltiin vielä todella hyviä kavereita, niin oletin hänen haluavan tarjota leffan, koska pyysi itse ja sanoi ettei ehtisi niitä muuten käyttää. En muista maksoinko ikinä lippua hänelle, en ainakaan siinä hetkessä, kun ei tainnut olla käteistä (koska en ollut varautunut...) Tämän jälkeen tajusin kuinka hän oli muutenkin aika pihistelijä, vaikka tulikin hyvinhyvin rikkaasta perheestä. Ei koskaan tarjonnut mitään muille, siis MITÄÄN, kun kutsui muita kylään, tarjosi pelkkää vettä. Jos joku oli hänelle velkaa, hän muisti kaikki sentitkin, saattoi vielä kuukausien päästä muistuttaa jonkun olevan hänelle 1,35€ velkaa.
En ole varma oliko lokkeilua, mutta
Tienaamme suunnilleen saman verran ja silloin aluksi oli periaate, että sen minkä käytät, sen myös maksat.
No, havahduin jonkun kahden vuoden seurustelun jälkeen, että omat rahani hupenivat aina ihan käsittämätöntä tahtia, kun taas mies osteli osakkeita jne.
Rupesin sitten tarkkailemaan omaa rahankäyttöäni ja huomasinkin, että maksoin ruuista, joita en koskaan syönyt, leffaliput ostettiin minun rahoillani, maksoin bensaa, jota en käyttänyt (kuljen julkisilla töihin), auton vakuutuksia... Minä tosiaan maksoin kaiken ja tyhmänä ajattelin, että halutessani ravintolaan syömään, minä myös maksan sen. Mies antoikin maksaa, mikäs hällä ilmaisessa kyydissä. Puhuin asiasta nätisti, mutta hän totesi vain että joo hän voi maksaa enemmän, eikä koskaan maksanut, ellen ilmoittanut summaa erikseen ja sanonut, että maksa oma osuutesi. Ärsytti kuitenkin toimia rahapoliisina. Kaikki huvitukset loppuivat, koska minä en niitä maksanut kokonaan ja hänellä ei ollut varaa lähteä (oli!). Kotona sitten istuttiin ja nyhjättiin. Minä vaan maksoin jos halusin jotain tehdä.
Minulta paloi lopullisesti hermot, kun hän valitteli rahanpuutettaan, ilmoitti syyksi rahasto-osuuksien oston ja odotti silti, että minä maksaisin päiväreissun Tukholmaan. Minä taas ilmoitin, että nyt riittää kukkaronasi toimiminen - ja että lähden lätkimään.
No, mies tajusi tässä vaiheessa, että nyt on tosi kyseessä ja korjasi tapansa kerralla. Molemmat osallistuvat tasan yhteisiin kuluihin, kuten ruokaan. Minä en maksa enää sellaisista ruuista, joita en syö. Kumpikin maksaa pelkästään omat ostokset ja joka viikko tehdään jotain kivaa kodin ulkopuolella. Minulle jää nyt satasia säästöön, samoin miehelle.
Luulen, että saan kuitenkin syyttää tästä vain itseäni. Tietysti haluan rakkailleni hyvää ja helpottaa taloustaakkaa... teen sitä muillekin, mm. siskolleni annan rahaa jos minulla on ylimääräistä. Miehellenikin oli siis helppoa vain olettaa, että tietysti lainaan hänelle rahaa tai maksan hänen automaksunsa, kunhan vain pyytää. Jarru piti minun painaa päälle ja lopulta teinkin niin.
Huvikseni laskin, että seurusteluni hänen kanssaan tuli maksamaan minulle melkein kymppitonnin.
Joskus ärsyttää ns. köyhät, piheilevät ja pummivat, laskevat tarkkaan etteivät jää saamapuolelle, hyvin kelpaa muiden hyväntahtoiset avustukset eikä siinä olisi mitään muuten mutta kummasti on varaa asua omassa talossa, matkustella ym. Ei oikein köyhältä vaikuta vaan ennemminkin ahneudelta.
Mitäpä pitäis sitten ajatella siitä, että viedessäni jotain syömistä tuliaisena, sitä ei kelpuutetakaan talossa? Muutaman kerran näin käynyt. Mielestäni tuomiset ovat olleet ihan normaaleja viemisiä, kuten kakkupalat, croissanteja, valkohomejuustoa, tuorejuustoa ym. Toisella kertaa kyl kiitettiin, mut annettiin tuliaiset takas. Toisella taas tuliaisiani ei vilkastukaan, ei sanottu kiitosta, ei mitään.