Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Opiskeluaikana siskoni aina kesän tullen irtisanoi asuntonsa ja vanhempien piti sitten puoli suomea muuttaa hänen tavaroitaan kotiin ja syksyllä takaisin. Ärsytti, kun itselläni meni koko kesätyötulot vuokraan. Sanoin tuosta parikin kertaa vanhemmilleni, mutta heidän mielestä haastoin vain riitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kutsuttiinviettämään Uutta Vuotta mieheni veljen luokse. Olen "ruokarajoitteinen" minkä he hyvin tietävät. Otan aina itselleni mukaan ruokaa, mitä voin syödä. Niin nytkin. Lähtiessämme Rouva seisoi eteisessä käsi edessä ja sanoi, että hänen täytyy ottaa jokaiselta 30€ ruuista (nakkeja ja perunasaalaattia)ja juomista (keskiolutta). Ennakkoon tästä maksusta ei oltu puhuttu mitään. Suu auki katsoin ja maksoin. Meni vuosi niin Rouva ilmoitti täyttävänsä pyöreitä ja pitävänsä isot juhlat. Illalliskortti on 300€!! Ja päälle tuli lahjalista (halvin lahja 75€). Soitteli pari kertaa perään, kun ei oltu ilmottauduttu. Kuulin myöhemmin, että juhlat peruttiin vähäisen osallistumismäärän takia.
Samanlaisia tapauksia tuli 1-2kpl parissa vuodessa. Miehensä ihaili tätä "bisnes naista" suunnattomasti ja kehui kuinka Rouva tekee rahaa tyhjästäkin.
Kun itse synnytin esikoiseni, tuli Rouva katsomaan lasta ja sanoi tuovansa vauvalle jotain ihanaa.
Rouva toi KUPONKIUUTISET-lehdykän. Sanoi, että vauvat tykkäävät katsella kuvia. En voinut kuin alkaa nauraa ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on ollut vanhemmillamme kesäkuun alusta asti. Äitimme leikattiin kesäkuun alussa ja hän meni sinne heti sen jälkeen. Joo okei tekee ruokaa ja käy kaupassa, mutta kuluttaa äidin sähköä, vettä ja ruuatkin ostaa äidin rahoilla.
Eli hoitaa yhteistä äitiänne?
Aika pieni korvaus siitä on ylläpito äitisi luona. Jos itsekin tekisit jotain?
Vierailija kirjoitti:
Menimme vierailulle ystävien mökille. Tullessamme toimme grillattavien, salaattien yms lisäksi laatujuomia: Campari litran pottu, hyvä viski, konjakki ja viiniä. Juomat otettiin ilolla vastaan toki.
Kummallista kuitenkin oli se että koko viikonlopun meille tarjoiltiin kitkerää kotiviiniä. Ei nyt mitään pilallista kamaa mutta ei mitään varsinaisesti viiniä kuitenkaan.
Mainittakoon että olimme käyneet mökillä aikaisemminkin ja samanlaisilla tuliaisilla ja silloinkin sama juttu: Mitään tuomiamme ei pöydissä näkynyt vaan vähän "vaatimattomampaa" kamaa.
Mies meni viimeksi sitten hakemaan kaivolta vettä siellä. Kaivossa oli ihanassa viileydessä säilöttynä koreihin kaikki tuomamme juomat.
Kaveri keräsi baarikaappia itselleen siten että itse ei tarvinnut ostaa mitään.
Me taas toimme tuliaisia sillä tarkoituksella ett ne menee heti käyttöön meidän vierailumme aikana.
Pelkkä pirkkaolut tai lidlsiideri sekä appelsiininpaloista tehty kotiviini ei ole ihan meidän makuumme kuitenkaan.
Kaveri on tunnetusti tyyppiä joka käydessään ex-vaimon luona lapsia hakemassa, haluaa käväistä vessassa ja joka kerta ottaa mukaansa rullan vessapaperia...
Tuollaisille ystäville välttäisi keskentekoinen kilju vallan hyvin.
Tää on näitä pieniä juttuja, mutta tiiätte ne tyypit jotka ei ikinä maksa osuuttaan kimppatakseista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän kutsuttiinviettämään Uutta Vuotta mieheni veljen luokse. Olen "ruokarajoitteinen" minkä he hyvin tietävät. Otan aina itselleni mukaan ruokaa, mitä voin syödä. Niin nytkin. Lähtiessämme Rouva seisoi eteisessä käsi edessä ja sanoi, että hänen täytyy ottaa jokaiselta 30€ ruuista (nakkeja ja perunasaalaattia)ja juomista (keskiolutta). Ennakkoon tästä maksusta ei oltu puhuttu mitään. Suu auki katsoin ja maksoin. Meni vuosi niin Rouva ilmoitti täyttävänsä pyöreitä ja pitävänsä isot juhlat. Illalliskortti on 300€!! Ja päälle tuli lahjalista (halvin lahja 75€). Soitteli pari kertaa perään, kun ei oltu ilmottauduttu. Kuulin myöhemmin, että juhlat peruttiin vähäisen osallistumismäärän takia.
Samanlaisia tapauksia tuli 1-2kpl parissa vuodessa. Miehensä ihaili tätä "bisnes naista" suunnattomasti ja kehui kuinka Rouva tekee rahaa tyhjästäkin.
Kun itse synnytin esikoiseni, tuli Rouva katsomaan lasta ja sanoi tuovansa vauvalle jotain ihanaa.
Rouva toi KUPONKIUUTISET-lehdykän. Sanoi, että vauvat tykkäävät katsella kuvia. En voinut kuin alkaa nauraa ääneen.
On kyllä päästään vialla se ihminen, joka haluaa myydä synttäreihinsä pääsylippuja.
Vaarini synttäreiltä jäi kakkua yli ja minulle ha miehelle se tuputettiin. Kutsuimme kaveripariskunnan kylään kahville ja kakulle. Vastaus oli etteivät nyt kerkeä, mutta *miehen nimi* voi tulla hakemaan sitä. Siis mitä :D Ei vastattu mitään, toivottavasti tajusivat olevansa törppöjä.
Kun asuin vielä yksiössä, isäni puolisonsa ja puolison lapsen kanssa kysyivät jos saisivat joidenkin messujen ajan yöpyä asunnossani. Annoin luvan ja itse olin miehen luona. Tiskialtaassa oli likoamassa joku astia, taisi olla lasivuoka, niin eivät olleet voineet tiskata sitä kun olivat pesseet omia astioitaan. Mitään kiitosta tai "lahjustakaan" ei kuulunut, olihan se mukavampi ilmaiseksi asua kuin hotellissa kaksi yötä :) Äitini miehineen jätti kiitoskirjeen ja vähän rahaa kun yöpyivät kanssa joskus kämpässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tämä lokkeilua vaan pelkästään ahneutta vai mitä, mutta anoppini miehensä kanssa kävi tonkimassa uffin laatikoita ja vastaavia ilmaisia vaatteidenjakopaikkoja tms kierrätyskeskuksia ja tonki näistä villavaatteita. Purki nämä vaatteet ja teki niistä sukkia ja lapasia ja myi kirppareilla. Kaikkea vastaavaa. Tätä kuitenkin ihmettelin eniten: Kävi jostain hiihtokisoista hakemassa ne ladunvarsinauhat ja teki niistä täyspitkän muovimaton. Toki voisi ihailla kierrätysajatusta, mutta musta kaikki ylläolevat on varastamista.
Minulla on eräs ystävä, jonka luulin ensin lokkeilevan " näyttää ihanalta, harmi ettei oo varaa" ( ja merkitsevä katse) kunnes tajusin, että kyseinen ihminen on vain vähissä varoissa. Ymmärrän kyllä ja tunnen myötätuntoa, muttei tee mieli pyytää kahvilaan tai terassille koska päätyy itse maksumieheksi ! Voin tulla kahville ja tuoda kahvipaketin sekä pullapitkon, mutten ala kahvilassa maksaa kolmen euron lattea ja vitosen kakkupalaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisessä työpaikassani oli mukavan tuntuinen saman ikäinen nainen, jonka kanssa kävimme usein lounaalla ja juttelimme niitä ja näitä tauoilla. Olimme sellaisia hyviä työkavereita ja aina kun olimme työn puolesta reissuilla, vaikkapa 2-päiväisillä kulutuspäivillä, jaoimme saman hotellihuoneen tai hytin jos oltiin laivalla. Noin kolmen vuoden kuluttua vaihdoin työpaikkaa ja sovimme pitävämme yhteyttä sen jälkeenkin. Pari kertaa kävimme lounaalla ja muutamalla drinksullakin. Emme pitäneet mitenkään säännöllisesti yhteyttä, mutta kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti soittelimme puolin ja toisin kuulumisia. Viime kesällä tämä entinen työkaverini sitten soitteli kun satuin olemaan mökillä. Minulla on pikkuruinen mökki järven rannalla vailla mukavuuksia. Olin mökillä lepäilemässä ja vähän kuntoutumassakin jalkaleikkauksen jälkeen. Siinä sitten jutellessamme hän kertoi olevansa seuraavalla viikolla samoilla suunnilla reissussa ja kutsuin hänet _kahville_ jos reitin varrelle osuu. Hän sanoi tulevansa tiistaina.
Tiistaina aamupäivällä sain tekstarin, että pian nähdään! Työkaverini kuitenkin unohti kertoa olevansa matkassa siskonsa ja tämän kahden kouluikäisen lapsen kanssa. Hieman kiusallinen se tilanne tietysti oli, kun olin varannut kyläkaupasta vain kahdelle kahvin kanssa mansikkaleivokset ja suolaiset piirakkapalat, mutta onneksi kaapista löytyi keksiä ja hieman improvisoin niistä, mansikoista ja kermavaahdosta hätävaraa. En ollut tilanteesta oikeastaan moksiskaan, sattuuhan sitä ettei tule maininneeksi ja kun kahvia ja hätävaraa riitti kaikille, niin mikäs siinä oli kahvitellessa. Me juttelimme ja lapset leikki rannalla. Kahvit oli jo hyvän aikaa sitten juotu ja aloin mielessäni ihmetellä, että eikö heidän jo pitäisi jatkaa matkaansa kun ilta alkoi jo olla hyvän matkaa aluillaan ja taivas alkoi mennä pilveen siihen malliin, että pian tulisi sade. Olin juuri kysymäisilläni asiasta kun entinen työkaverini ehti kysyä ensin, että joko kohta voisi ruokaa laittaa, kun lapsilla on varmaan jo nälkä uituaan ja leikittyään rannassa ja että saunankin voisi siinä samalla laittaa, niin lapset pääsisivät ajoissa nukkumaan ja me aikuiset istumaan iltaa viinilasillisten äärellä. Ei auttanut kuin sanoa, että en ollut varautunut siihen, että he jäisivät saunomaan ja syömään (kun en tiennyt lisäväestä ylipäätään), ettei minulla ollut viiniä kun ei voinut sitä lääkkeiden kanssa juoda ja että kyläkauppakin on jo kiinni ettei sitä ruokaa ihan äkkiä mökille saisikaan. Jääkaapissa oli ruokaa sen mitä olin itselleni ajatellut illaksi, eli muutama uusi peruna, silliä ja pieni savustettu siika, koiran ruoat ja jotain pientä, jolla ei ruokkisi kahta lisäaikuista ja lasta. Tilanne oli nolo ja pahemmaksi meni. Siinä kävi vielä ilmi, että entisen työtoverini sisko oli luullut heidän tulevan mökilleni perjantain aamuun saakka! Kun ei ollut mitään puhetta, että työkaverinikaan jäisi yöksi. Hänen piti käydä kahvilla kun reissu sattui samoille suunnille. Mökissäni on yksi avattava puusohva ja siinä mahtuu nukkumaan itseni lisäksi koirani, pieni pöytä ja 2 tuolia, nojatuoli, telkkari ja pieni keittiösyvennys. Sinne ei mahtuisi mitenkään 3 aikuista ja lasta nukkumaan vaikka olisi etukäteen niin suunniteltu. Yritin ehdottaa, että jos lapset söisivät ne piirakkapalat ja laittaisin heille leivät ja teetä lisäksi, mutta ei se kelvannut.
Työtoverini lähti loukkaantuneena siskonsa ja hänen lastensa kanssa ja laittoi vielä testarin perään, ettei hän olisi ikinä minusta uskonut ja miten hänet oli nyt nolattu siskonsa edessä.
Seuraavan kerran kuulin hänestä kuntavaalien aikaan. Olisi pitänyt äänestää häntä kun hän on ryhtynyt politiikkaan ja olisi nyt valmis antamaan anteeksi, mutta vain jos äänestän häntä.
En äänestänyt.
Ihana koira ! puusohvassa vieressä,,,
Vierailija kirjoitti:
Tämä on aika mitätön juttu, mutta laitan tämän silti.
Olen läheinen isoveljen kanssa ja kun hänen kotiinsa tuli putkiremontti niin lupasin heti että voi 2kk asua tyttöystävänsä kanssa minun luona jossa 1 ylim huone.
Pyysin että jos ruokia ostavat välillä niin ei tarvi huolehtia mistään muista kuluista. Maksoin siis ihan omasta aloitteestani kaikkien asumisen kulut.
Yhtenä iltana veljen tyttöystävän teki mieli viiniä ja kysyi joisinko hänen seuranaan lasillisen. Ilahduin ja sanoin että juodaan vaan. Valitsin jääkaapista yhden valkkarin sen enempää ajattelematta mutta tyttöystävä panikoitui. "Ei, se on mun pullo, älä sitä avaa. Avaa joku sun!"Ei, en suuttunut eikä mitään sellaista. Huvitti vaan :) :) rakas on tämä käly minulle silti
Ei veljen tyttöystävä ole käly, vaan veljen tyttöystävä. Samoin joku pöljä kerran ulkona puhui vaimostaan vaikka kyse oli kihlatusta. Käyttäkää asioista ja ihmisistä niiden oikeita nimityksiä. Sorry piti kommentoida vaikka meni aiheen vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisessä työpaikassani oli mukavan tuntuinen saman ikäinen nainen, jonka kanssa kävimme usein lounaalla ja juttelimme niitä ja näitä tauoilla. Olimme sellaisia hyviä työkavereita ja aina kun olimme työn puolesta reissuilla, vaikkapa 2-päiväisillä kulutuspäivillä, jaoimme saman hotellihuoneen tai hytin jos oltiin laivalla. Noin kolmen vuoden kuluttua vaihdoin työpaikkaa ja sovimme pitävämme yhteyttä sen jälkeenkin. Pari kertaa kävimme lounaalla ja muutamalla drinksullakin. Emme pitäneet mitenkään säännöllisesti yhteyttä, mutta kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti soittelimme puolin ja toisin kuulumisia. Viime kesällä tämä entinen työkaverini sitten soitteli kun satuin olemaan mökillä. Minulla on pikkuruinen mökki järven rannalla vailla mukavuuksia. Olin mökillä lepäilemässä ja vähän kuntoutumassakin jalkaleikkauksen jälkeen. Siinä sitten jutellessamme hän kertoi olevansa seuraavalla viikolla samoilla suunnilla reissussa ja kutsuin hänet _kahville_ jos reitin varrelle osuu. Hän sanoi tulevansa tiistaina.
Tiistaina aamupäivällä sain tekstarin, että pian nähdään! Työkaverini kuitenkin unohti kertoa olevansa matkassa siskonsa ja tämän kahden kouluikäisen lapsen kanssa. Hieman kiusallinen se tilanne tietysti oli, kun olin varannut kyläkaupasta vain kahdelle kahvin kanssa mansikkaleivokset ja suolaiset piirakkapalat, mutta onneksi kaapista löytyi keksiä ja hieman improvisoin niistä, mansikoista ja kermavaahdosta hätävaraa. En ollut tilanteesta oikeastaan moksiskaan, sattuuhan sitä ettei tule maininneeksi ja kun kahvia ja hätävaraa riitti kaikille, niin mikäs siinä oli kahvitellessa. Me juttelimme ja lapset leikki rannalla. Kahvit oli jo hyvän aikaa sitten juotu ja aloin mielessäni ihmetellä, että eikö heidän jo pitäisi jatkaa matkaansa kun ilta alkoi jo olla hyvän matkaa aluillaan ja taivas alkoi mennä pilveen siihen malliin, että pian tulisi sade. Olin juuri kysymäisilläni asiasta kun entinen työkaverini ehti kysyä ensin, että joko kohta voisi ruokaa laittaa, kun lapsilla on varmaan jo nälkä uituaan ja leikittyään rannassa ja että saunankin voisi siinä samalla laittaa, niin lapset pääsisivät ajoissa nukkumaan ja me aikuiset istumaan iltaa viinilasillisten äärellä. Ei auttanut kuin sanoa, että en ollut varautunut siihen, että he jäisivät saunomaan ja syömään (kun en tiennyt lisäväestä ylipäätään), ettei minulla ollut viiniä kun ei voinut sitä lääkkeiden kanssa juoda ja että kyläkauppakin on jo kiinni ettei sitä ruokaa ihan äkkiä mökille saisikaan. Jääkaapissa oli ruokaa sen mitä olin itselleni ajatellut illaksi, eli muutama uusi peruna, silliä ja pieni savustettu siika, koiran ruoat ja jotain pientä, jolla ei ruokkisi kahta lisäaikuista ja lasta. Tilanne oli nolo ja pahemmaksi meni. Siinä kävi vielä ilmi, että entisen työtoverini sisko oli luullut heidän tulevan mökilleni perjantain aamuun saakka! Kun ei ollut mitään puhetta, että työkaverinikaan jäisi yöksi. Hänen piti käydä kahvilla kun reissu sattui samoille suunnille. Mökissäni on yksi avattava puusohva ja siinä mahtuu nukkumaan itseni lisäksi koirani, pieni pöytä ja 2 tuolia, nojatuoli, telkkari ja pieni keittiösyvennys. Sinne ei mahtuisi mitenkään 3 aikuista ja lasta nukkumaan vaikka olisi etukäteen niin suunniteltu. Yritin ehdottaa, että jos lapset söisivät ne piirakkapalat ja laittaisin heille leivät ja teetä lisäksi, mutta ei se kelvannut.
Työtoverini lähti loukkaantuneena siskonsa ja hänen lastensa kanssa ja laittoi vielä testarin perään, ettei hän olisi ikinä minusta uskonut ja miten hänet oli nyt nolattu siskonsa edessä.
Seuraavan kerran kuulin hänestä kuntavaalien aikaan. Olisi pitänyt äänestää häntä kun hän on ryhtynyt politiikkaan ja olisi nyt valmis antamaan anteeksi, mutta vain jos äänestän häntä.
En äänestänyt.
Miten ihmeessä joku voi luulla että voi tulla useaksi päiväksi sopimatta, tuntemattomien vieraiden kanssa ja useaa tyhjää kättä heilutellen? Ja vielä ilman että varmistaa että kaikille edes olisi nukkumapaikka?
Siis ti - pe 2 aikuista + 2 lasta täysihoitoon sinkun pikkumökkiin. "Tässä on nyt joku väärin käsitys". Oliko kuullut korvissaan: voi kun kiva kun olet tulossa, tule ihan milloin vain, voi voi tervetuloa, täällä on hyvä uimaranta... ihana saunoa kesällä ja grillailla. Niin ymmärsi, että puitteet koskee häntä avec.
Pieni mutta toistuva ja ah, niin ärsyttävä juttu:
Olin työmatkalla ulkomailla. Matkalaisten kesken käytiin joka päivä omakustanteisella päivällisellä. Maksu hoidettiin tilaamalla yhteinen lasku, johon jokainen osallistui käteisellä. Ruoan hinta oli Suomen tasoa: lisäksi tuli tippi, jota paikallisen kulttuurin mukaan oli soveliasta antaa yli 15% laskun loppusummasta.
Yksi seurueen jäsen tilasi joka ilta systemaattisesti listan kalleimpia annoksia ("tänään maistuisi hummeri!"). Kun laskun aika tuli maksoi ruokailija juuri ja juuri oman annoksensa hinnan, usein vähän alle. Tämän jälkeen alkoi joka ilta toistunut kauhistelu: "Tästähän ei jää nyt yhtään tippiä! Kuka laittaa lisää rahaa?". Jostain syystä hummerinsyöjä ei koskaan halunnut maksaa tippiä: tärkeämpää oli, että joku muu maksaa juomarahat.
Kun reissu alkoi lähetä loppuaan, meni hermot. Aloin pyytää tarjoilijalta oman laskuni erikseen, omalla kuitilla. Ruokalasku aleni kummasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisessä työpaikassani oli mukavan tuntuinen saman ikäinen nainen, jonka kanssa kävimme usein lounaalla ja juttelimme niitä ja näitä tauoilla. Olimme sellaisia hyviä työkavereita ja aina kun olimme työn puolesta reissuilla, vaikkapa 2-päiväisillä kulutuspäivillä, jaoimme saman hotellihuoneen tai hytin jos oltiin laivalla. Noin kolmen vuoden kuluttua vaihdoin työpaikkaa ja sovimme pitävämme yhteyttä sen jälkeenkin. Pari kertaa kävimme lounaalla ja muutamalla drinksullakin. Emme pitäneet mitenkään säännöllisesti yhteyttä, mutta kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti soittelimme puolin ja toisin kuulumisia. Viime kesällä tämä entinen työkaverini sitten soitteli kun satuin olemaan mökillä. Minulla on pikkuruinen mökki järven rannalla vailla mukavuuksia. Olin mökillä lepäilemässä ja vähän kuntoutumassakin jalkaleikkauksen jälkeen. Siinä sitten jutellessamme hän kertoi olevansa seuraavalla viikolla samoilla suunnilla reissussa ja kutsuin hänet _kahville_ jos reitin varrelle osuu. Hän sanoi tulevansa tiistaina.
Tiistaina aamupäivällä sain tekstarin, että pian nähdään! Työkaverini kuitenkin unohti kertoa olevansa matkassa siskonsa ja tämän kahden kouluikäisen lapsen kanssa. Hieman kiusallinen se tilanne tietysti oli, kun olin varannut kyläkaupasta vain kahdelle kahvin kanssa mansikkaleivokset ja suolaiset piirakkapalat, mutta onneksi kaapista löytyi keksiä ja hieman improvisoin niistä, mansikoista ja kermavaahdosta hätävaraa. En ollut tilanteesta oikeastaan moksiskaan, sattuuhan sitä ettei tule maininneeksi ja kun kahvia ja hätävaraa riitti kaikille, niin mikäs siinä oli kahvitellessa. Me juttelimme ja lapset leikki rannalla. Kahvit oli jo hyvän aikaa sitten juotu ja aloin mielessäni ihmetellä, että eikö heidän jo pitäisi jatkaa matkaansa kun ilta alkoi jo olla hyvän matkaa aluillaan ja taivas alkoi mennä pilveen siihen malliin, että pian tulisi sade. Olin juuri kysymäisilläni asiasta kun entinen työkaverini ehti kysyä ensin, että joko kohta voisi ruokaa laittaa, kun lapsilla on varmaan jo nälkä uituaan ja leikittyään rannassa ja että saunankin voisi siinä samalla laittaa, niin lapset pääsisivät ajoissa nukkumaan ja me aikuiset istumaan iltaa viinilasillisten äärellä. Ei auttanut kuin sanoa, että en ollut varautunut siihen, että he jäisivät saunomaan ja syömään (kun en tiennyt lisäväestä ylipäätään), ettei minulla ollut viiniä kun ei voinut sitä lääkkeiden kanssa juoda ja että kyläkauppakin on jo kiinni ettei sitä ruokaa ihan äkkiä mökille saisikaan. Jääkaapissa oli ruokaa sen mitä olin itselleni ajatellut illaksi, eli muutama uusi peruna, silliä ja pieni savustettu siika, koiran ruoat ja jotain pientä, jolla ei ruokkisi kahta lisäaikuista ja lasta. Tilanne oli nolo ja pahemmaksi meni. Siinä kävi vielä ilmi, että entisen työtoverini sisko oli luullut heidän tulevan mökilleni perjantain aamuun saakka! Kun ei ollut mitään puhetta, että työkaverinikaan jäisi yöksi. Hänen piti käydä kahvilla kun reissu sattui samoille suunnille. Mökissäni on yksi avattava puusohva ja siinä mahtuu nukkumaan itseni lisäksi koirani, pieni pöytä ja 2 tuolia, nojatuoli, telkkari ja pieni keittiösyvennys. Sinne ei mahtuisi mitenkään 3 aikuista ja lasta nukkumaan vaikka olisi etukäteen niin suunniteltu. Yritin ehdottaa, että jos lapset söisivät ne piirakkapalat ja laittaisin heille leivät ja teetä lisäksi, mutta ei se kelvannut.
Työtoverini lähti loukkaantuneena siskonsa ja hänen lastensa kanssa ja laittoi vielä testarin perään, ettei hän olisi ikinä minusta uskonut ja miten hänet oli nyt nolattu siskonsa edessä.
Seuraavan kerran kuulin hänestä kuntavaalien aikaan. Olisi pitänyt äänestää häntä kun hän on ryhtynyt politiikkaan ja olisi nyt valmis antamaan anteeksi, mutta vain jos äänestän häntä.
En äänestänyt.
Miten ihmeessä joku voi luulla että voi tulla useaksi päiväksi sopimatta, tuntemattomien vieraiden kanssa ja useaa tyhjää kättä heilutellen? Ja vielä ilman että varmistaa että kaikille edes olisi nukkumapaikka?
Ilmeisesti sellainen voi, joka myös ajattelee olevansa oikea tyyppi päättämään kunnallistasolla kaikkien asioista :D Prsu, yllätys, yllätys.
Punavihreiltä onnistuu myös hyvin, tosin oma tofu-purkki mukana. Ja arvostelu kaikesta tarjottavasta ja sen eettisyydestä. Yksityisautoilu syntiä: sä varmaan heität mut kaupunkiin ...
Eräs exäni. Suhteemme alkuaikoina oli tarkoitus viettää viikonloppu hänen luonaan. Kävimme alkossa minun piikkiini (tämä ok). Kävimme ruokakaupassa, viikonlopun sapuskat minun piikkiini (tämäkin ok). Kassalla hän varmisti, että kuka nämä maksaa. Kun olin ilmoittanut maksavani, hän paineli automaatista mukaan neljä askia tupakkaa (tämä EI ollut ok). Siitä toosasta tuli taitoihin nähden aika kallis.
Toinen siipeilijä oli entinen lukiokaveri. Kun olimme porukalla autoilemassa, hän tuppautui mukaan ja jätti maksamatta bensoista (tapana oli ollut maksaa oma-aloitteisesti vitonen tai kymppi matkan pituudesta riippuen). Meillä oli omat autot ja maksoimme kulut kesätöistämme. Kun hän sai vanhempiensa auton käyttöönsä, homma menikin niin että hän nimenomaan pyysi jokaiselta paria kymppiä, koska nyt ajettiinkin hieman paremmalla utolla (Opel Vektra...). Samainen kaveri joi bileissä muiden viinat ja jätti maksamatta. Vastaavasti rahasti puolet oluistaan jos tarjosi illan aikana kaksi pulloa. On nykyään työtön, peliriippuvainen ja ylivelkaantunut... Sai ansionsa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko tämä lokkeilua vaan pelkästään ahneutta vai mitä, mutta anoppini miehensä kanssa kävi tonkimassa uffin laatikoita ja vastaavia ilmaisia vaatteidenjakopaikkoja tms kierrätyskeskuksia ja tonki näistä villavaatteita. Purki nämä vaatteet ja teki niistä sukkia ja lapasia ja myi kirppareilla. Kaikkea vastaavaa. Tätä kuitenkin ihmettelin eniten: Kävi jostain hiihtokisoista hakemassa ne ladunvarsinauhat ja teki niistä täyspitkän muovimaton. Toki voisi ihailla kierrätysajatusta, mutta musta kaikki ylläolevat on varastamista.
Anoppini oli siis ahkera kirpparimyyjä. Kerran hän tuli miehensä kanssa meille kylään tuoden viitisen jätesäkillistä tavaraa, jotta voisin kuulemma myydä nämä kirpparilla ja tienata niin ja niin paljon rahaa. Kysyin miksei myy niitä itse (ei siis oltu sovittu mitään tavaroiden tuomisesta) niin totesi, ettei nämä heilläpäin menisi kaupaksi, mutta täällä (meilläpäin) takuuvarmasti menee. Taas alkoi se jaarittelu, miten mistäkin voisi saada niin ja niin paljon (ihan epärealistisia summia).
No, kun heidän lähdettyä aloin tavaroita tutkia, niin aivan silkkaa roskaa koko kuorma, mm. kymmeniä vuosia vanhoja aikuisten vaatteita ja kumisaappaita ja ihan kaikkea täysin myyntikelvotonta tavaraa. Vein ne suoraan roskatokseen, joka olikin kai ollut tuon "lahjoituksen" perimmäinen tarkoitus: säästää heidän omakotitalon roskiksentyhjennyslaskua, kun meillä se kerrostalossa on "ilmaista".
Tää nyt on pieni juttu, mutta kerron kuitenkin: Järjestin nuorena opiskelijana synttärijuhlat, ja niihin ensimmäisten joukossa saapui eräs ei kovin läheinen kaveri. Hän sanoi, ettei tuonut varsinaista lahjaa, mutta hänellä on skumppapullo, josta hän sitten tarjoaisi minullekin syntymäpäivän kunniaksi, kunhan sen avaisi. No, olin satsannut aika paljon vähistä rahoistani tarjoiluihin, ja kävi niin, että talon (ja muiden vieraiden) juomat riittivät tälle tyypille koko illaksi. Joten kun hän viimeisten joukossa lähti pois, kävi hän hakemassa avaamattoman pullonsa jääkaapista mukaansa. Kaiken huippu oli se, että heräsin seuraavana aamuna krapulassa tämän kaverin soittoon, hän oli unohtanut avatun maksamakkarapötkön jääkaappiini, ja minun olisi se pitänyt viedä hänelle iltapäiväksi työpaikallensa parin kilometrin päähän. Valehtelin, että joku oli jo syönyt hänen maksamakkaransa, josta tuli sitten vielä kuittia kaikenkarvaisista vieraistani!
Vähävaraisen perheen äidillä ei ole varaa ostaa lapselleen harrastusvälineitä ja myy hienot Palmrothin kenkänsäkin perhettä elättääkseen, ja sinä olisit vielä kengistä alennusta vailla??
Vierailija kirjoitti:
Minulla on eräs ystävä, jonka luulin ensin lokkeilevan " näyttää ihanalta, harmi ettei oo varaa" ( ja merkitsevä katse) kunnes tajusin, että kyseinen ihminen on vain vähissä varoissa. Ymmärrän kyllä ja tunnen myötätuntoa, muttei tee mieli pyytää kahvilaan tai terassille koska päätyy itse maksumieheksi ! Voin tulla kahville ja tuoda kahvipaketin sekä pullapitkon, mutten ala kahvilassa maksaa kolmen euron lattea ja vitosen kakkupalaa!
Tuliaisiksi 4 ueron kahvipaketti ja 4 euron pullapitko. No jäähän persaukiselle kaverille huomiseksiskin, tosi huomaavaista.
Kun tietää tuollaisen ystävän niin korkkaa heti pullon tuliaisiksi ja kun on taas korkkaamisen aika niin korkkaa uuden, eikä siis anna lainkaan viinoja tullessaan vaan sanoo että toinpa tuossa meille juomia samalla kun korkkaa pullon auki. Miksi antaa 'ystävälle' mahdollisuuden tuollaiseen?