Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Mulla on kaksi lisääntynyttä kaveria, jotka yrittää lokkeilla aina kahvilaan mennessä. Kummallakin sama taktiikka: pitää jäädä pyrypetterin kanssa istumaan pöytään koska häntä on hankala ottaa mukaan jonoon. Näin on siten "helpompi" tilata syötävät ja juotavat multa. Koskaan eivät vaan anna rahaa mukaan ja tämä "unohtuu" myös kun tuon tilatut juomat/ruuat pöytään omieni kera.
Toiselle huomautin asiasta suoraan kun oli riittävän monta kertaa toistunut. Toiselle sanoin viimeksi, että mä jään pyrypetterin kanssa pöytään, hae sä vaan mitä olet ottamassa, mä menen sitten. Ilme oli todella äkäinen, ei sentään ollut jättänyt lompakkoa kotiin.
Kumpaakaan kaveria tai "kaveria" en halua enää tavata, meni maku lokkeilusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoäitini on varakas ja on pystynyt elämänsä aikana lahjoittamaan kaikille lapsilleen kesämökit. Minun perheeni kohdalla (vanhempani olivat eronneet) isoäiti halusi varmistaa, että mökki tulee minulle niin halutessan luopua siitä hän lahjoitti sen yhden sukupolven yli, eli ei vanhemmalleni, vaan minulle.
Hän meni vain tekemään juristin neuvosta hölmön mokan: antoi kyllä hallintaoikeuden isälleni, mikä olikin tarkoitus, mutta myös isäni vaimolle, joka ei ole äitini, ja tarkoitus oli saada sillä lailla perintöveroa alemmas, koska tämä henkilö on isääni nuorempi jonkin verran.
Hän kirjoitti myöhemmin vielä lausunnon, jonka mukaan hän ei ollut tarkoittanut, että vaimo hallitsisi mökkiä enää isäni kuoleman jälkeen, vaan luopuisi siitä viimeistään silloin.
Vaimo on kuitenkin päättänyt isäni puolesta, että minä en saa käyttää mökkiä, (jolla on kaksi taloa), vaan isoäitini kuoltua ja siirryttyä pois "moraalisena vartijana" hän hallitsee mökkiä ja on tuupannut isäni laitokseen, ettei tartte tätäkään hoitaa, kun isä on hiukan dementoitunut.
Millähän oikeudella, kun mökin on ostanut ja maksanut isäni äiti, se on lahjoitettu minulle ja isäni ei voi enää mökkiä käyttää? Aika härskiä minua vastaan ihan kiusantekemisen ilosta. Varsinkin kun minua ei haittaisi se, että hän on siellä.
Jos sinun äitipuolellesi on annettu hallintaoikeus mökkiin, hänellä on kaikki oikeus sitä hallita ja käyttää. Ja sinä olet saanut siitä alennusta perintöveroon, joten sinullakaan ei ole valittamista. Jos hallintaoikeutta ei olisi laitettu, joutuisit maksamaan normaalin perintöveron. Turhaa valittaa, jos halusit kiertää perintöveroja ja samalla pitää hallintaoikeuden mökkiin. Äitipuolesi ei ole ilkeä eikä härski, sinä olet.
T. Verotarkastaja
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni, ei edes ystäväni, kuuli ilmeisesti jostain että minulla ja miehelläni tuli ero kun lapsi oli pieni.
Exäni maksoi minulle hyvin koska halusi että olen kotona vauvan kanssa eikä minun tarvinnut huolehtia raha-asioista.
Ilmeisesti oletti minun olevan rikas kun asuin ex-miehen omistusasunnossa lapsemme kanssa ja olin lapsen kanssa kotona.
Aluksi alkoi käydä "kahvilla". Kahvitteluhetket ajoitti meidän ruoka-aikaan ja ne venähtivät aina minun itseni nukkumaanmenoon n. Klo 10.
Tämä ei minua häirinnyt muuten paitsi että ei kiinnittänyt ikinä mitään huomiota lapseeni.
Jossain vaiheessa jäi pari kertaa yökylään koska ei kuulemma jaksanut ajaa omaan kotiinsa.
Eräänä päivänä ex-mieheni soitti ja sanoi että kyseinen nainen oli sanonut että aikoo jäädä asumaan kanssani koska haluaa olla "apunani lapsen kanssa".
Mies luuli asian olevan juuri niin ja sanoi että jos minulle käy niin hänelle on ok.
Yritin soittaa naiselle ja kysyä mikä jutun juju on, ja samalla hetkellä nainen kurvasi pihaan ja alkoi purkaa autostaan tavaroitaan!
Ilmoitin erittäin tiukasti että tänne et niitä tuo ja että apua en ole koskaan saanutkaan, päinvastoin lisätyötä kun jouduin ruokkimaan ko naista hänen oleskelunsa aikana.Tämä nainen leikki että asia oli ok mutta puhui exälleni että minulla ravaa miehiä asunnossa ja etten siivoa ja asunto on likainen.
Kun tämä ei toiminut yritti mennä miehelleni kylään ja pyytää miestäni kahville.
Myöhemmin palasin mieheni kanssa yhteen ja vielä sen jälkeen yritti pyytää miestäni kaveriksi facebookissa.
Mies ilmoitti naiselle ettei ole enää yhteydessä meihin ja esti henkilön.
Olo huomattavasti kevyempi ilman tuota ihmistä.
Uskomattoman röyhkeä nainen!
Ja ihana mies sulla:) Huolehti lapsensa hyvinvoinnista ja pisti lokkeilijan kuriin. Kivaa lukea fiksuistakin miehistä ja yhteenpalaamisesta, palstan kauhutarinoiden jälkeen:)
Olin ulkomailla ex-kaverin kanssa. Kaveri ei käytä käteistä. Jouduin reissun päällä maksamaan kaikki taksit, kahvilat jne. Kotiin tullessa menimme kahville ja kaveri tilasi vain itselleen. Suutuin ja kaveri totesi että huomasi kyllä että maksoin paljon enemmän, mutta ei sillä hänen mukaansa ole väliä kun ollaan niin hyviä kavereita! Kävi sitten suurieleisesti nostamassa automaatista viisikymppisen. Juu, ei kattanut hänen osuuttaan viikon reissusta, mutta sainpa edes jotain!
Tämä on aika mitätön juttu, mutta laitan tämän silti.
Olen läheinen isoveljen kanssa ja kun hänen kotiinsa tuli putkiremontti niin lupasin heti että voi 2kk asua tyttöystävänsä kanssa minun luona jossa 1 ylim huone.
Pyysin että jos ruokia ostavat välillä niin ei tarvi huolehtia mistään muista kuluista. Maksoin siis ihan omasta aloitteestani kaikkien asumisen kulut.
Yhtenä iltana veljen tyttöystävän teki mieli viiniä ja kysyi joisinko hänen seuranaan lasillisen. Ilahduin ja sanoin että juodaan vaan. Valitsin jääkaapista yhden valkkarin sen enempää ajattelematta mutta tyttöystävä panikoitui. "Ei, se on mun pullo, älä sitä avaa. Avaa joku sun!"
Ei, en suuttunut eikä mitään sellaista. Huvitti vaan :) :) rakas on tämä käly minulle silti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan puoletkaan totta. Enpä usko.
Vierailija kirjoitti:
Perhe on todellakin pahin, mulla sisko ottaa yhteyttä vaan siinä tapauksessa kun tarvitsee rahaa. Oikeasti hän voi olla siis yli vuodenkin pitämättä yhtään mitään yhteyttä, kunnes sitten taas kerran tupsahtaa rahananomispuhelu/viesti jonkun syyllistävän ja hyvin vakuuttavan traagisen tarinan kera.
Luulisi että edes kohteliaisuudesta ja muodon vuoksi pitäisi muutakin yhteyttä ettei se rahan ruinaaminenkaan olisi niin ilmeistä. Mutta ei. Ei hän edes yritä esittää että minussa kiinnostais jokin muukin kuin raha. Sen huomaa hyvin muissakin asioissa, hän ei esim onnittele minua syntymäpäivänä, edes sen kämäsen facebookviestin verran.
Olen aiemmin koittanut pitää yhteyttä häneen itse, mutta kun yhteydenottoihin ei vastattu niin ajattelin että olkoon.
Paljon jäi kertomatta mutta sitten tarina menee jo tunnistettavaksi, lopetan tähän.
Miks kukaan pyytää siskoltaan rahaa tai ylipäätään mitään. Mä kun olen oikein miettiny, niin enpä ole pyytäny siskoltani koskaan oikeastaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi. Jäi aina viimeiseksi juhliin ja vei kaiken mikä irti lähti tarjoiluiden ja rekvisiitan rippeistä. Hänelle oli tullut tapa viedä aina häistä kaikki lopputarjoilut keneltäkään kysymättä, hän piti sitä ilmanmuuta oikeutenaan. Servetit lähti mukaan, samoin kukat. Kaiken huippu oli kuitenkin se, kun hän eräistä hautajaisista vei jäljellejääneet kynttilänpätkät. Kirkosta ja muistotilaisuuden pitopaikasta. Voi sitä myötähäpeän määrää. Mikähän niidenkin rahallinen arvo oli.
Ilmainen koulutaksi kirjoitti:
En oikein keksi miten voisin sanoa vanhemmille, että en halua kuljettaa heidän lastaan kouluun joka päivä, vaan menemme omien aikataulujemme mukaan. Muutaman kerran olen sanonut että meillä on nyt muitakin menoja emmekä kulje pelkästään koti-koulu-koti-reittiä, mihin lapsen isä totesi,mettä ei se haittaa, kyllähän X voi tulla teidän kanssa sinne kauppaan koulun jälkeen..
No entäs jos sanot ihan suoraan että kyllä se vaan haittaa, ja haluatte viettää aikaa myös vain teidän oman perheen kesken. Että lapsi viettää teillä liikaa aikaa.
Suositan lisäämään lapsen heti kotiin viemistä ja muutenkin rajojen laittoa, törkeää on lapsenkin puolelta alkaa vänisemään ja vääntämään että ainakin välipalan tulee teille syömään. Vaikka eihän se lapsen vika ole jos vanhemmat ei opeta käytöstapoja..
Teitähän käytetään ilmaisina piikoina suorastaan. 😳😩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisessä työpaikassani oli mukavan tuntuinen saman ikäinen nainen, jonka kanssa kävimme usein lounaalla ja juttelimme niitä ja näitä tauoilla. Olimme sellaisia hyviä työkavereita ja aina kun olimme työn puolesta reissuilla, vaikkapa 2-päiväisillä kulutuspäivillä, jaoimme saman hotellihuoneen tai hytin jos oltiin laivalla. Noin kolmen vuoden kuluttua vaihdoin työpaikkaa ja sovimme pitävämme yhteyttä sen jälkeenkin. Pari kertaa kävimme lounaalla ja muutamalla drinksullakin. Emme pitäneet mitenkään säännöllisesti yhteyttä, mutta kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti soittelimme puolin ja toisin kuulumisia. Viime kesällä tämä entinen työkaverini sitten soitteli kun satuin olemaan mökillä. Minulla on pikkuruinen mökki järven rannalla vailla mukavuuksia. Olin mökillä lepäilemässä ja vähän kuntoutumassakin jalkaleikkauksen jälkeen. Siinä sitten jutellessamme hän kertoi olevansa seuraavalla viikolla samoilla suunnilla reissussa ja kutsuin hänet _kahville_ jos reitin varrelle osuu. Hän sanoi tulevansa tiistaina.
Tiistaina aamupäivällä sain tekstarin, että pian nähdään! Työkaverini kuitenkin unohti kertoa olevansa matkassa siskonsa ja tämän kahden kouluikäisen lapsen kanssa. Hieman kiusallinen se tilanne tietysti oli, kun olin varannut kyläkaupasta vain kahdelle kahvin kanssa mansikkaleivokset ja suolaiset piirakkapalat, mutta onneksi kaapista löytyi keksiä ja hieman improvisoin niistä, mansikoista ja kermavaahdosta hätävaraa. En ollut tilanteesta oikeastaan moksiskaan, sattuuhan sitä ettei tule maininneeksi ja kun kahvia ja hätävaraa riitti kaikille, niin mikäs siinä oli kahvitellessa. Me juttelimme ja lapset leikki rannalla. Kahvit oli jo hyvän aikaa sitten juotu ja aloin mielessäni ihmetellä, että eikö heidän jo pitäisi jatkaa matkaansa kun ilta alkoi jo olla hyvän matkaa aluillaan ja taivas alkoi mennä pilveen siihen malliin, että pian tulisi sade. Olin juuri kysymäisilläni asiasta kun entinen työkaverini ehti kysyä ensin, että joko kohta voisi ruokaa laittaa, kun lapsilla on varmaan jo nälkä uituaan ja leikittyään rannassa ja että saunankin voisi siinä samalla laittaa, niin lapset pääsisivät ajoissa nukkumaan ja me aikuiset istumaan iltaa viinilasillisten äärellä. Ei auttanut kuin sanoa, että en ollut varautunut siihen, että he jäisivät saunomaan ja syömään (kun en tiennyt lisäväestä ylipäätään), ettei minulla ollut viiniä kun ei voinut sitä lääkkeiden kanssa juoda ja että kyläkauppakin on jo kiinni ettei sitä ruokaa ihan äkkiä mökille saisikaan. Jääkaapissa oli ruokaa sen mitä olin itselleni ajatellut illaksi, eli muutama uusi peruna, silliä ja pieni savustettu siika, koiran ruoat ja jotain pientä, jolla ei ruokkisi kahta lisäaikuista ja lasta. Tilanne oli nolo ja pahemmaksi meni. Siinä kävi vielä ilmi, että entisen työtoverini sisko oli luullut heidän tulevan mökilleni perjantain aamuun saakka! Kun ei ollut mitään puhetta, että työkaverinikaan jäisi yöksi. Hänen piti käydä kahvilla kun reissu sattui samoille suunnille. Mökissäni on yksi avattava puusohva ja siinä mahtuu nukkumaan itseni lisäksi koirani, pieni pöytä ja 2 tuolia, nojatuoli, telkkari ja pieni keittiösyvennys. Sinne ei mahtuisi mitenkään 3 aikuista ja lasta nukkumaan vaikka olisi etukäteen niin suunniteltu. Yritin ehdottaa, että jos lapset söisivät ne piirakkapalat ja laittaisin heille leivät ja teetä lisäksi, mutta ei se kelvannut.
Työtoverini lähti loukkaantuneena siskonsa ja hänen lastensa kanssa ja laittoi vielä testarin perään, ettei hän olisi ikinä minusta uskonut ja miten hänet oli nyt nolattu siskonsa edessä.
Seuraavan kerran kuulin hänestä kuntavaalien aikaan. Olisi pitänyt äänestää häntä kun hän on ryhtynyt politiikkaan ja olisi nyt valmis antamaan anteeksi, mutta vain jos äänestän häntä.
En äänestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi. Jäi aina viimeiseksi juhliin ja vei kaiken mikä irti lähti tarjoiluiden ja rekvisiitan rippeistä. Hänelle oli tullut tapa viedä aina häistä kaikki lopputarjoilut keneltäkään kysymättä, hän piti sitä ilmanmuuta oikeutenaan. Servetit lähti mukaan, samoin kukat. Kaiken huippu oli kuitenkin se, kun hän eräistä hautajaisista vei jäljellejääneet kynttilänpätkät. Kirkosta ja muistotilaisuuden pitopaikasta. Voi sitä myötähäpeän määrää. Mikähän niidenkin rahallinen arvo oli.
Kyllä nauratti tämä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisessä työpaikassani oli mukavan tuntuinen saman ikäinen nainen, jonka kanssa kävimme usein lounaalla ja juttelimme niitä ja näitä tauoilla. Olimme sellaisia hyviä työkavereita ja aina kun olimme työn puolesta reissuilla, vaikkapa 2-päiväisillä kulutuspäivillä, jaoimme saman hotellihuoneen tai hytin jos oltiin laivalla. Noin kolmen vuoden kuluttua vaihdoin työpaikkaa ja sovimme pitävämme yhteyttä sen jälkeenkin. Pari kertaa kävimme lounaalla ja muutamalla drinksullakin. Emme pitäneet mitenkään säännöllisesti yhteyttä, mutta kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti soittelimme puolin ja toisin kuulumisia. Viime kesällä tämä entinen työkaverini sitten soitteli kun satuin olemaan mökillä. Minulla on pikkuruinen mökki järven rannalla vailla mukavuuksia. Olin mökillä lepäilemässä ja vähän kuntoutumassakin jalkaleikkauksen jälkeen. Siinä sitten jutellessamme hän kertoi olevansa seuraavalla viikolla samoilla suunnilla reissussa ja kutsuin hänet _kahville_ jos reitin varrelle osuu. Hän sanoi tulevansa tiistaina.
Tiistaina aamupäivällä sain tekstarin, että pian nähdään! Työkaverini kuitenkin unohti kertoa olevansa matkassa siskonsa ja tämän kahden kouluikäisen lapsen kanssa. Hieman kiusallinen se tilanne tietysti oli, kun olin varannut kyläkaupasta vain kahdelle kahvin kanssa mansikkaleivokset ja suolaiset piirakkapalat, mutta onneksi kaapista löytyi keksiä ja hieman improvisoin niistä, mansikoista ja kermavaahdosta hätävaraa. En ollut tilanteesta oikeastaan moksiskaan, sattuuhan sitä ettei tule maininneeksi ja kun kahvia ja hätävaraa riitti kaikille, niin mikäs siinä oli kahvitellessa. Me juttelimme ja lapset leikki rannalla. Kahvit oli jo hyvän aikaa sitten juotu ja aloin mielessäni ihmetellä, että eikö heidän jo pitäisi jatkaa matkaansa kun ilta alkoi jo olla hyvän matkaa aluillaan ja taivas alkoi mennä pilveen siihen malliin, että pian tulisi sade. Olin juuri kysymäisilläni asiasta kun entinen työkaverini ehti kysyä ensin, että joko kohta voisi ruokaa laittaa, kun lapsilla on varmaan jo nälkä uituaan ja leikittyään rannassa ja että saunankin voisi siinä samalla laittaa, niin lapset pääsisivät ajoissa nukkumaan ja me aikuiset istumaan iltaa viinilasillisten äärellä. Ei auttanut kuin sanoa, että en ollut varautunut siihen, että he jäisivät saunomaan ja syömään (kun en tiennyt lisäväestä ylipäätään), ettei minulla ollut viiniä kun ei voinut sitä lääkkeiden kanssa juoda ja että kyläkauppakin on jo kiinni ettei sitä ruokaa ihan äkkiä mökille saisikaan. Jääkaapissa oli ruokaa sen mitä olin itselleni ajatellut illaksi, eli muutama uusi peruna, silliä ja pieni savustettu siika, koiran ruoat ja jotain pientä, jolla ei ruokkisi kahta lisäaikuista ja lasta. Tilanne oli nolo ja pahemmaksi meni. Siinä kävi vielä ilmi, että entisen työtoverini sisko oli luullut heidän tulevan mökilleni perjantain aamuun saakka! Kun ei ollut mitään puhetta, että työkaverinikaan jäisi yöksi. Hänen piti käydä kahvilla kun reissu sattui samoille suunnille. Mökissäni on yksi avattava puusohva ja siinä mahtuu nukkumaan itseni lisäksi koirani, pieni pöytä ja 2 tuolia, nojatuoli, telkkari ja pieni keittiösyvennys. Sinne ei mahtuisi mitenkään 3 aikuista ja lasta nukkumaan vaikka olisi etukäteen niin suunniteltu. Yritin ehdottaa, että jos lapset söisivät ne piirakkapalat ja laittaisin heille leivät ja teetä lisäksi, mutta ei se kelvannut.
Työtoverini lähti loukkaantuneena siskonsa ja hänen lastensa kanssa ja laittoi vielä testarin perään, ettei hän olisi ikinä minusta uskonut ja miten hänet oli nyt nolattu siskonsa edessä.
Seuraavan kerran kuulin hänestä kuntavaalien aikaan. Olisi pitänyt äänestää häntä kun hän on ryhtynyt politiikkaan ja olisi nyt valmis antamaan anteeksi, mutta vain jos äänestän häntä.
En äänestänyt.
Miten ihmeessä joku voi luulla että voi tulla useaksi päiväksi sopimatta, tuntemattomien vieraiden kanssa ja useaa tyhjää kättä heilutellen? Ja vielä ilman että varmistaa että kaikille edes olisi nukkumapaikka?
Kirjoitin aiemmin miehestä, joka muutti kotikaupunkiini ja sanoi työllistyvänsä täällä. Ja varmasti olisi saanut työtä, jos olisi työhalua ollut.
Kävimme muutaman kerran ravintolassa syömässä ja maksoin laskun. Kaupassa ostin ruuat. Yhden kerran sanoi maksavansa kaikki ostokset ja otti mukaan sixpakin lonkeroa. Kassalla kuitenkin totesi lompakon jääneen johonkin. Komensin viemään lonkerot pois ja maksoin ruuat.
Rahat alkoi olla hänellä vähissä ja suuttui siitä moneen kertaan minulle. Ehdotin töitä ja suuttui lisää. Pari kertaa lainasin pienen summan (en saanut koskaan takaisin) ja osti sitten viinaa.
Koska mitään muutosta ei tilanteeseen tullut, nostin äijän tavarat pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisessä työpaikassani oli mukavan tuntuinen saman ikäinen nainen, jonka kanssa kävimme usein lounaalla ja juttelimme niitä ja näitä tauoilla. Olimme sellaisia hyviä työkavereita ja aina kun olimme työn puolesta reissuilla, vaikkapa 2-päiväisillä kulutuspäivillä, jaoimme saman hotellihuoneen tai hytin jos oltiin laivalla. Noin kolmen vuoden kuluttua vaihdoin työpaikkaa ja sovimme pitävämme yhteyttä sen jälkeenkin. Pari kertaa kävimme lounaalla ja muutamalla drinksullakin. Emme pitäneet mitenkään säännöllisesti yhteyttä, mutta kuitenkin epäsäännöllisen säännöllisesti soittelimme puolin ja toisin kuulumisia. Viime kesällä tämä entinen työkaverini sitten soitteli kun satuin olemaan mökillä. Minulla on pikkuruinen mökki järven rannalla vailla mukavuuksia. Olin mökillä lepäilemässä ja vähän kuntoutumassakin jalkaleikkauksen jälkeen. Siinä sitten jutellessamme hän kertoi olevansa seuraavalla viikolla samoilla suunnilla reissussa ja kutsuin hänet _kahville_ jos reitin varrelle osuu. Hän sanoi tulevansa tiistaina.
Tiistaina aamupäivällä sain tekstarin, että pian nähdään! Työkaverini kuitenkin unohti kertoa olevansa matkassa siskonsa ja tämän kahden kouluikäisen lapsen kanssa. Hieman kiusallinen se tilanne tietysti oli, kun olin varannut kyläkaupasta vain kahdelle kahvin kanssa mansikkaleivokset ja suolaiset piirakkapalat, mutta onneksi kaapista löytyi keksiä ja hieman improvisoin niistä, mansikoista ja kermavaahdosta hätävaraa. En ollut tilanteesta oikeastaan moksiskaan, sattuuhan sitä ettei tule maininneeksi ja kun kahvia ja hätävaraa riitti kaikille, niin mikäs siinä oli kahvitellessa. Me juttelimme ja lapset leikki rannalla. Kahvit oli jo hyvän aikaa sitten juotu ja aloin mielessäni ihmetellä, että eikö heidän jo pitäisi jatkaa matkaansa kun ilta alkoi jo olla hyvän matkaa aluillaan ja taivas alkoi mennä pilveen siihen malliin, että pian tulisi sade. Olin juuri kysymäisilläni asiasta kun entinen työkaverini ehti kysyä ensin, että joko kohta voisi ruokaa laittaa, kun lapsilla on varmaan jo nälkä uituaan ja leikittyään rannassa ja että saunankin voisi siinä samalla laittaa, niin lapset pääsisivät ajoissa nukkumaan ja me aikuiset istumaan iltaa viinilasillisten äärellä. Ei auttanut kuin sanoa, että en ollut varautunut siihen, että he jäisivät saunomaan ja syömään (kun en tiennyt lisäväestä ylipäätään), ettei minulla ollut viiniä kun ei voinut sitä lääkkeiden kanssa juoda ja että kyläkauppakin on jo kiinni ettei sitä ruokaa ihan äkkiä mökille saisikaan. Jääkaapissa oli ruokaa sen mitä olin itselleni ajatellut illaksi, eli muutama uusi peruna, silliä ja pieni savustettu siika, koiran ruoat ja jotain pientä, jolla ei ruokkisi kahta lisäaikuista ja lasta. Tilanne oli nolo ja pahemmaksi meni. Siinä kävi vielä ilmi, että entisen työtoverini sisko oli luullut heidän tulevan mökilleni perjantain aamuun saakka! Kun ei ollut mitään puhetta, että työkaverinikaan jäisi yöksi. Hänen piti käydä kahvilla kun reissu sattui samoille suunnille. Mökissäni on yksi avattava puusohva ja siinä mahtuu nukkumaan itseni lisäksi koirani, pieni pöytä ja 2 tuolia, nojatuoli, telkkari ja pieni keittiösyvennys. Sinne ei mahtuisi mitenkään 3 aikuista ja lasta nukkumaan vaikka olisi etukäteen niin suunniteltu. Yritin ehdottaa, että jos lapset söisivät ne piirakkapalat ja laittaisin heille leivät ja teetä lisäksi, mutta ei se kelvannut.
Työtoverini lähti loukkaantuneena siskonsa ja hänen lastensa kanssa ja laittoi vielä testarin perään, ettei hän olisi ikinä minusta uskonut ja miten hänet oli nyt nolattu siskonsa edessä.
Seuraavan kerran kuulin hänestä kuntavaalien aikaan. Olisi pitänyt äänestää häntä kun hän on ryhtynyt politiikkaan ja olisi nyt valmis antamaan anteeksi, mutta vain jos äänestän häntä.
En äänestänyt.
Miten ihmeessä joku voi luulla että voi tulla useaksi päiväksi sopimatta, tuntemattomien vieraiden kanssa ja useaa tyhjää kättä heilutellen? Ja vielä ilman että varmistaa että kaikille edes olisi nukkumapaikka?
Ilmeisesti sellainen voi, joka myös ajattelee olevansa oikea tyyppi päättämään kunnallistasolla kaikkien asioista :D Prsu, yllätys, yllätys.
Tiedän ihmisen jolle lokkeilu on elämän sisältö. Kaikki on naamioitu ystävyydeksi. Eli hän "ystävänä" tapailee ystäviään sillä periaatteella, missä voi lokkeilla - ruokaa, kahvia, tupakkaa ihan mitä vaan. Usein tulee tekstari jossa ehdotetaan tapaamista, mutta tarkoitus on vain löytää jostain joku päiväksi joka passaa ja palvelee. Sitten esitetään epämääräisesti oireilevaa ja köyhää. On hirveästi laskuja (samat laskut valitetaan varmuuden vuoksi moneen kertaan), on hahmotushäiriötä (hyvä tekosyy olla kolmekin tuntia myöhässä sovitusta tapaamisesta) ym diagnoosia päällä, joilla on tarkoitus kerjätä sääliä ja ymmärrystä. Tosiasiassa kaikki on hyvin tarkoitushakuista manipulaatiota. Kun yrittää vähän tarkemmin ottaa selville, mikä mättää, niin tulee vain hyvin epämääräisiä kiertelyitä ja kaarteluita siitä, kuinka on ollut NIIN vaikea jakso elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmainen koulutaksi kirjoitti:
En oikein keksi miten voisin sanoa vanhemmille, että en halua kuljettaa heidän lastaan kouluun joka päivä, vaan menemme omien aikataulujemme mukaan. Muutaman kerran olen sanonut että meillä on nyt muitakin menoja emmekä kulje pelkästään koti-koulu-koti-reittiä, mihin lapsen isä totesi,mettä ei se haittaa, kyllähän X voi tulla teidän kanssa sinne kauppaan koulun jälkeen..
No entäs jos sanot ihan suoraan että kyllä se vaan haittaa, ja haluatte viettää aikaa myös vain teidän oman perheen kesken. Että lapsi viettää teillä liikaa aikaa.
Suositan lisäämään lapsen heti kotiin viemistä ja muutenkin rajojen laittoa, törkeää on lapsenkin puolelta alkaa vänisemään ja vääntämään että ainakin välipalan tulee teille syömään. Vaikka eihän se lapsen vika ole jos vanhemmat ei opeta käytöstapoja..
Teitähän käytetään ilmaisina piikoina suorastaan. 😳😩
Kyllä näitä riittää, meilläkin on tämän kesän lähes asunut lapsen kaveri, tulee joka päivä heti aamusta ja lähtee siinä iltakasin aikaan. Meillä syö lounaat, välipalat ja illalliset. Matkaa on sen verran, ettei viitsi kotiinkaan syömään laittaa välillä. Tänään olivat sitten toista kertaa koko kesänä tämän toisen lapsen luona lähes 2h. Vierailu sattui ruoka-aikaan ja niin vain meidän janipetteri oli passitettu tämän kaverilapsen huoneeseen odottamaan, että perhe sai ruokailla rauhassa. En tiedä itkeäkö vai nauraa, johan sitä lapsetkin ihmettelee et miks tuo yks syö aina meillä ja siellä taas ei vastavuoroisesti koskaan tarjota mitään... Oon vaan sanonut, että ne on varmaan tosi köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmainen koulutaksi kirjoitti:
En oikein keksi miten voisin sanoa vanhemmille, että en halua kuljettaa heidän lastaan kouluun joka päivä, vaan menemme omien aikataulujemme mukaan. Muutaman kerran olen sanonut että meillä on nyt muitakin menoja emmekä kulje pelkästään koti-koulu-koti-reittiä, mihin lapsen isä totesi,mettä ei se haittaa, kyllähän X voi tulla teidän kanssa sinne kauppaan koulun jälkeen..
No entäs jos sanot ihan suoraan että kyllä se vaan haittaa, ja haluatte viettää aikaa myös vain teidän oman perheen kesken. Että lapsi viettää teillä liikaa aikaa.
Suositan lisäämään lapsen heti kotiin viemistä ja muutenkin rajojen laittoa, törkeää on lapsenkin puolelta alkaa vänisemään ja vääntämään että ainakin välipalan tulee teille syömään. Vaikka eihän se lapsen vika ole jos vanhemmat ei opeta käytöstapoja..
Teitähän käytetään ilmaisina piikoina suorastaan. 😳😩
Kyllä näitä riittää, meilläkin on tämän kesän lähes asunut lapsen kaveri, tulee joka päivä heti aamusta ja lähtee siinä iltakasin aikaan. Meillä syö lounaat, välipalat ja illalliset. Matkaa on sen verran, ettei viitsi kotiinkaan syömään laittaa välillä. Tänään olivat sitten toista kertaa koko kesänä tämän toisen lapsen luona lähes 2h. Vierailu sattui ruoka-aikaan ja niin vain meidän janipetteri oli passitettu tämän kaverilapsen huoneeseen odottamaan, että perhe sai ruokailla rauhassa. En tiedä itkeäkö vai nauraa, johan sitä lapsetkin ihmettelee et miks tuo yks syö aina meillä ja siellä taas ei vastavuoroisesti koskaan tarjota mitään... Oon vaan sanonut, että ne on varmaan tosi köyhiä.
Itse alkaisin myös laittamaan lapsen kaverin odottamaan huoneeseen ja jos valitusta kuuluu sanot vastavuoroisuudesta. Hyvä se on lapsenkin oppia sitä jo nuorena.
No ei nyt ole paha juttu, mutta mies menetti siinä mahdollisuutensa jäädä yökylään.
Pari kertaa olin tapaillut miestä, jonka kutsuin kylään. Ehdotin että laitan jotain syötävää. Sehän sopi. Odotin ko päivään saakka, että kysyisi, kuten normaalit ihmiset, että voiko tuoda mitään. Ei kysynyt. No,ajattelin että tuonee sitten viiniä tms. mikä sopisi hyvin, koska ilmoittikin, että tulee julkisilla, jos ottaa vähän viiniäkin.
Mies sitten tuli ilman mitään. Ei saakeli edes kukkakimppua. Tiesin sillä samalla sekunnilla kun näim ettei mitääm tuomisia ole, että joo tämä oli tässä. Kukaan ei voi olla niin saakelin urpo, etenkin mies joka yrittää naista riiata, ettei vie mitään saadessaan kutsun ensimmäistä kertaa kylään ja vieläpä illalliselle. Vitutti koko illan kokata ja tarjota sille. Joikin sitten viiniänikin hyvillä mielin. Tulipahan selväksi ettei kannata enää jatkaa :)
Vinkki miehille: jos nainen kutsuu sinut kotiin illalliselle, vie nyt hemmetti soikoon jotain.
Ja tämä myös tiedoksi sille, joka kirjoitti että "jokainen nainen deiteillä".
Nuorena tyttönä tunsin erään "Lissun", jolla oli häikäilemätön taito käyttää ihmisiä hyväkseen. Tahto tupakista jämät, juomista pohjat, grilliruuasta perät... Illanviettojen jälkeen jäi aina yöksi, piti saada yöpaita lainaan ja lainasi myös meikinpoistoaineita ynnä muita tuotteita sekä aamulla oli aamupalaa vailla. Aina piti olla kyyditsemässä milloin kauppaan, milloin käyttämässä siellä sun täällä, eikä ikinä tietenkään maksanut bensoja. Baarissa halusi aina tukien tultua tarjota juomia, mutta sitten parin viikon päästä karhusi niitä kuitenkin takaisin, kun omat rahat oli loppu.
Erään kerran sitten tarvitsin itse baarista kyydin kotiin ja tiesin Lissun olevan kaverinsa kyydillä ajelemassa. Soitin ja pyysin kyytiä niin hän kehtasi pyytää bensoja, lähes saman verran kuin taksi olisi kustantanut!! Suutuin suunnattomasti ja kysyin miten hän kehtaa pyytää multa bensoja, muistuttelin palveluksista hänelle mutta sain haukut päälleni. Sen koommin ei olla tekemisissä oltukaan, eikä kyllä yhtään harmita.
Jälkikäteen olen kuullut että hän on tutustunut sittemmin yhteen n. 70v ikäiseen mieheen, jota käyttää samallalailla hyväkseen ja vielä pahemmin. Noiden yllämainittujen palvelusten lisäksi Lissu käskyttää tätä miestä käymään hänen puolestaan kaupassa, vaikka Lissu itse asuu n. 200m päässä kaupasta ja tämä mies noin kilometrin. Ja kuka maksaa kauppaostokset... no tämä mies tietenkin.