Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa törkeimmistä lokkeilijoista!
12.07.2017 |
Tuolla oli ketju siitä, miten äiti lapsineen oli yrittänyt kutsumatta puskea mukaan yksityisesti vuokrattuun kotaan. Toiset kommentoivat sinne muutaman tarinan omistakin kokemuksistaan röyhkeilijöiden kanssa. Se ketju meni kuitenkin vain riitelyksi siitä, oliko AP oikeassa vai väärässä kieltäessään toisia tulemasta maksamalleen alueelle. Haluaisin päästä kauhistelemaan lisää sosiaalipornografisia tarinoita ilmaisen hyödyn mankujista, joten voisitteko kirjoittaa niitä tänne?
Kerron omani, joka ei kuitenkaan onneksi ole kovin paha. Naapurissani asuu epävirallinen alivuokralainen, joka tajusi, että minullahan on kotonani tietokone, toisin kuin hänen alivuokraemännällään. Hän tuli sitten kerran pyytämään minulta, josko voisin etsiä hänelle netistä juna-aikataulun, ja minähän olin vain iloinen siitä, kun pystyin auttamaan naapuria. Sitten hän kävi pyytämässä minulta puhelinnumeron. Ja osoitteen. Ja toisen puhelinnumeron. Ja sitten ensimmäisen puhelinnumeron toistamiseen, kun ei ollut pistänyt sitä muistiin. Numeropalveluihin ei voinut soittaa, kun ne maksavat, ja internetyhteyttä ei miehellä itsellään ollut käytettävissä.
Tämä kaikki toistui valehtelematta kymmeniä kertoja, mutta se ei minua vielä haitannut, sillä olihan se minulle pieni vaiva ja hänelle suuri apu. Sitten hän kuitenkin pyysi minua kirjoittamaan paperille KAIKKIEN kaupungissa toimivien katsastuskonttoreiden nimet ja puhelinnumerot. Niitä on siis toista kymmentä. Paperin hän heitti käytön jälkeen roskiin ja tuli jonkun viikon päästä pyytämään, että kirjoittaisin ne hänelle uudelleen. Pyysin tietysti, että hän alkaisi säilyttää antamiani papereita, ettei minun tarvitse hakea samoja tietoja useaan kertaan. Hän lupasi säilyttää ne, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun joku oli kuulemma "varastanut" sen muovipussin, jossa hän säilytti kaikkia antamiani lappusia.
Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että "hae minulle tämä puhelinnumero nyt jo kuudennentoista kerran, ja tee se heti kun nyt on perjantai-iltapäivä ja haluan soittaa sinne ennen kuin se paikka sulkeutuu viikonlopuksi ja haluan ehtiä vielä vuokraemäntäni maksamalle saunavuorolle joka alkaa nyt". Hän alkoi tosissaan vaatia, että minun pitää hakea hänelle tietoja puolen tunnin sisään, tai pahimmillaan just ja heti, eikä auttanut vaikka sanoin olevani juuri lähdössä kotoa, tai että minulla oli ruoka lämpimänä pöydässä. Lopulta kamelin selän katkaisi se, kun lemmikkini alkoi tehdä loppuaan ja tämä mies jatkoi ovellani kärkkymistä silloinkin, kun kerroin haluavani olla rauhassa lemmikkini kanssa sen viimeisten päivien ajan. Sanoin, että täällä on "saattohoito" meneillään, tämä on minulle todella raskasta enkä ole saanut murheeltani käytyä ulkonakaan viiteen päivään. "No joo mut ota nyt kuitenkin taas ne katsastuskonttorit, ota vaikka vaan 8 jos et jaksa kaikkia."
Halusin vain sanoa, että "ei käy nyt". Ja sanoinkin, mutta ei se tehonnut, vaikka sanoin kuinka monta kertaa. Sitten piti huutaa, että "EI KÄY NYT". Inhottavaa joutua huutamaan, mutta siitäpä hän uskoi ja lupasi, ettei enää tule pyytelemään minulta mitään.
Arvatkaas, kuka oli ovella heti seuraavana päivänä lemmikkini poismenon jälkeen? "No voi ootkos sä nyt vähän kurjalla mielellä, mutta nyt on hei uusi päivä, joten mikäs se olikaan se puhelinnumero, jonka olen kysynyt jo 16 kertaa?" Sanoin, että minusta olisi kiva antaa vähän apua, mutta hänelle ei voi tarjota vähän apua ilman, että hän alkaa vaatia paljon apua. Hän lupasi, ettei tule enää kyselemään mitään, ja tuon lupauksen jälkeen hän tuli enää kerran pyytämään minulta puhelinnumeroa. Kieltäytyin tietysti silloinkin, ja sen jälkeen ei ole miehestä kuulunut.
Kommentit (1685)
Oli tarkoitus viettää ystäväni kanssa kaupunkijuhannusta, kun kummallakaan ei ollut mitään suurempia suunnitelmia. Isäni soitti ja pyysi minua mökille käymään, joten pyysin ystäväni mukaan. Hän lähti mielellään.
Matkalla pysähdyttiin kaupassa, kun hain omaan ruokavaliooni sopivia syötäviä. Kehotin ystävääni ostamaan myös jotakin, jos mieli tekee muutakin kuin makkaraa, perunaa ja olutta. Ei tahtonut. Sanoi että syö sitten myös niitä mun kasvisjuttuja, jos niitä jää. Tämä oli vielä ihan ok, vaikka vähän kummallista jo.
Perillä mökillä hän söi ja joi siis ilmaiseksi. Matkakuluja ei tullut, minun autolla mentiin, enkä edes halunnut pyytää bensarahaa, kun itse mökkiä ehdotin.
Perillä hän halusi illalla käydä kävelyllä ja näki terassin, johon tahtoi yksille. Minulla oli lompakko autossa, mutta ystäväni sanoi tilaavansa meille molemmille.
Kaksi päivää reissun jälkeen minulle tuli viestinä tilinumero ja perässä 7 euron siiderin hinta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini lapsineen hengaa meillä aina kun mahdollista. Tekevät samaa myös muualla. Kaveri sitten avoimesti kertoo, kuinka paljon on nyt säästänyt ruokarahassa kun yksi on yökylässä, yksi syö isovanhemmilla ja serkun synttärit on ylihuomenna, siellä meinaavat olla koko päivän, jottei tarvitse kotona laittaa ruokaa.
Minä en ole rikas, mutta ei meiltä ruokaa puutu, joten mielelläni tarjoan vieraille jotain syötävää. Säälittää vaan ne lapset.
up up
Harmi etten ole lokkeilijoihin juurikaan törmännyt. Tai ehkä ei sittenkään harmita, mutta tarinoita ei ole kerrottavaksi.
Miehen äiti aina kyselemässä, olisiko meillä ylimääräisiä tavaroita/esineitä. Mun mielestä kätevää, kun ei tarvitse itse miettiä myisikö vai heittäisikö pois, saan tavarat sitä kautta helposti kiertoon.
Äiti kyllä aina yrittää saada mua tarjoamaan siskolle ties ja mitä (viimeisimpinä bussiliput, että pääsee kyläilemään mun luokse, ja ruoat ravintolassa). Hänellä ei kuulemma ole varaa mihinkään, mutta nähdä haluaisi. No, voi kun itse olen opiskelija, jos mulla rahat riittää just ja just kustantamaan omat syömiset ulkona, niin ei siitä muille riitä.
Menimme vierailulle ystävien mökille. Tullessamme toimme grillattavien, salaattien yms lisäksi laatujuomia: Campari litran pottu, hyvä viski, konjakki ja viiniä. Juomat otettiin ilolla vastaan toki.
Kummallista kuitenkin oli se että koko viikonlopun meille tarjoiltiin kitkerää kotiviiniä. Ei nyt mitään pilallista kamaa mutta ei mitään varsinaisesti viiniä kuitenkaan.
Mainittakoon että olimme käyneet mökillä aikaisemminkin ja samanlaisilla tuliaisilla ja silloinkin sama juttu: Mitään tuomiamme ei pöydissä näkynyt vaan vähän "vaatimattomampaa" kamaa.
Mies meni viimeksi sitten hakemaan kaivolta vettä siellä. Kaivossa oli ihanassa viileydessä säilöttynä koreihin kaikki tuomamme juomat.
Kaveri keräsi baarikaappia itselleen siten että itse ei tarvinnut ostaa mitään.
Me taas toimme tuliaisia sillä tarkoituksella ett ne menee heti käyttöön meidän vierailumme aikana.
Pelkkä pirkkaolut tai lidlsiideri sekä appelsiininpaloista tehty kotiviini ei ole ihan meidän makuumme kuitenkaan.
Kaveri on tunnetusti tyyppiä joka käydessään ex-vaimon luona lapsia hakemassa, haluaa käväistä vessassa ja joka kerta ottaa mukaansa rullan vessapaperia...
Lokakuu76 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt ole paha juttu, mutta mies menetti siinä mahdollisuutensa jäädä yökylään.
Pari kertaa olin tapaillut miestä, jonka kutsuin kylään. Ehdotin että laitan jotain syötävää. Sehän sopi. Odotin ko päivään saakka, että kysyisi, kuten normaalit ihmiset, että voiko tuoda mitään. Ei kysynyt. No,ajattelin että tuonee sitten viiniä tms. mikä sopisi hyvin, koska ilmoittikin, että tulee julkisilla, jos ottaa vähän viiniäkin.
Mies sitten tuli ilman mitään. Ei saakeli edes kukkakimppua. Tiesin sillä samalla sekunnilla kun näim ettei mitääm tuomisia ole, että joo tämä oli tässä. Kukaan ei voi olla niin saakelin urpo, etenkin mies joka yrittää naista riiata, ettei vie mitään saadessaan kutsun ensimmäistä kertaa kylään ja vieläpä illalliselle. Vitutti koko illan kokata ja tarjota sille. Joikin sitten viiniänikin hyvillä mielin. Tulipahan selväksi ettei kannata enää jatkaa :)
Vinkki miehille: jos nainen kutsuu sinut kotiin illalliselle, vie nyt hemmetti soikoon jotain.
Ja tämä myös tiedoksi sille, joka kirjoitti että "jokainen nainen deiteillä".
Tuo "tyhjin kynsin" kylään meneminen voi olla myös kulttuuri- ja perhesidonnainen juttu. Omassa suvussa viedään AINA jokin tuliainen (ihan vaikka karkkipussi tai kahvipaketti) kylään mennessä, tätini tuo jopa meille (mökkinaapuriin) pistäytyessään rusina-askin lapselle. Anoppi (vaikka muutoin sivistynyt ihminen on) ei osaa tuoda tuliaisia. Tuli muutamaksi yöksi meille, kun tuli toisen lapsen muutossa avustamaan ja toisen kerran lapsenlapsen syntymän jälkeen avustamaan eikä tuonut meille eli majapaikkaansa MITÄÄN, mutta kyllä meillä esitteli, mitä vei sinne toiseen perheeseen (muikunmätiä ja kylmäsavustettua poroa). Olin vähän, että häh, kun siinä meidän keittiönpöydän ääressä niitä esiin kaivoi. Mutta ei ole kai tahallaan ilkeä, törppö tuliaisasiassa vain (ja joskus muulloinkin). Kerran mentiin samaan aikaan kylään sukulaisperheeseen ja anoppi tuli kädet heiluen sinnekin ja katseli hämmentyneenä, kun minä (tapani mukaan) vein tyylikkään tuliaslahjan, sillä kertaa Marimekon tarjottimen, lautasliinat ja jotain syötävää nätisti sellofaaniin pakattuna.
Siis anoppi tuli teille auttamaan muutossa ja lapsenlapsen hoidossa ja vielä olisi pitänyt tuliaisiakin tuoda? Huh huh mitä vaatimuksia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla on tällainen lokki hyvänä ystävänä. Aina jos ei kaverini kykene lokille olemaan mieliksi, lokki kääntää nokkansa kohti taivasta ja uhittelee välien laittamisella poikki. En ihan ymmärrä miten heidän ystävyytensä on jatkunut jo yli 10 vuotta...
Esimerkkinä lokki pyysi kaverini lapsensa kummiksi. Häneltä sateleekin melko uskomattomia lahjatoiveita aina lapselle jouluna ja synttäreitä, pitäisi kuulemma kaivaa sitä kuvetta kun on kummilapsi kyseessä. Kerran ajautuivat melkein välirikkoon kun ystäväni ei töiden takia päässyt tälle kummilapselle lapsenvahdiksi (lokki on kotiäiti, menot olisi onnistuneet järjestää muullekin päivälle..). Kuulemma kummius tarkoittaa sitä,että lapsenvahdiksi on suostuttava ja se menee omankin elämän edelle. Kaikki ei käy -vastaukset ovat tekosyitä.
Toinen lähes välirikkoon johtanut lokkeilu oli kun lokki pyysi ystävääni takaamaan heidän asuntolainansa. Onneksi ystäväni älysi olla suostumatta, on nimittäin tällä lokilla rahankäyttökin sellaista että en luottaisi maksaako koskaan lainojaan pois. Silti loukkaantui verisesti kun ystäväni sanoi, että ei uskalla ryhtyä takaamaan kenenkään lainoja.
Pieni asia, mutta joka toistuessaan alkaa ottaa päähän: Mennään porukalla yli syömään. Juomaksi tilataan pullo viiniä. Yksi ei missään nimessä halua lähteä mukaan tähän ostokseen vaan tilaa pullon keskiolutta ruokajuomakseen.
Alkaa myös joka kerta höpöttämään miten hän ei noista kitkeristä viineistä oikein yh-tääl mitään ymmärrä. Ja kyllä ne vaan hänen suuhun kaikki maistuu ihan samalta. Oli sitten valkoviini tai punaviini, hih hih, onpa vitsikästä.
Tämän pölötyksen pohjustamana hän "haluaa nyt kuitenkin vähän maistaa" .
Loppupeleissä hän on juonut tyttöystävänsä lasista maistelemalla puolet koko viinipullosta.
Kun lasku tulee, on hänellä osuutena yksi kämmi ruoka ja 0,33 plo keskiolutta.
Ja heh heh kun niin naurattaa.
Tää on tapahtunut nyt niin monta kertaa että seuraavalla kerralla me tehdään joku ihan toisenlainen tilausjärjestely jossa 1 pullo menee kahdestaan mulle ja miehelleni ja he voivat tilata keskenään mitä haluavat. "annapa mä vähän maistan" ei tule myöskään onnistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä (nyt jo ex-sellainen) pyysi päästä meille asumaan siksi aikaa, kunnes löytää oman asunnon. Toki sopi minulle.
Kolmen viikon aikana ei ostanut yhtäkään vessapaperipakettia ja änkesi ruokapöytään. Siitä ei oltu sovittu, että tarjoisin ja tekisin hänelle ruoat. Tai että minun shampoot ja pesuaineet ja pesukone olisivat olleet yhteisiä.
Bensarahoja kyllä kärkkyi heti, kun auton osti ja joskus mentiin yhdessä kauppaan.
Nuoria oltiin. Enää ei onnistuisi moinen hyväksikäyttö.
Mun äiti on sellainen, että kaikista pitää hyötyä jotenkin, myös omista lapsista. Haluaa nähdä vain silloin, kun voi saada ilmaisen kyydin, ruokaa tms. Sukulaisten juhlissakin valitti koko ajan ruuasta:/ lapsesta asti äiti on hävettänyt ja ehkä oonkin mennyt toiseen äärilaitaan: vien aina tuliaisia, tarjoan kyydistä rahaa, pyytelen anteeksi ja pahoittelen, jos musta on vaivaa, tarjoan mielelläni muille ym.
Veli on oppinut vähän äidin tavoille. Lainas aiemmin jatkuvasti multa rahaa, vaikka hänellä oli paremmat tulot. Tuhlas vaan kaiken. No, lainasin ison summan rahaa n. puoli vuotta ennen meidän häitä, sillä ehdolla, että maksaa ne hyvissä ajoissa ennen häitä. Enpä ole nähnyt rahoja, vaikka aikaa on jo 9 vuotta. Otti koville, koska olimme molemmat opiskelijoita ja rahoja olisi tarvittu häiden maksamiseen. Eipä tehty sitten häämatkaa. Pahinta kuitenkin oli veljen asenne. Kun otin puheeksi asian, niin suuttui vaan ja eipä pitänyt mitenkään vääränä maksamatta jättämistään. Vieläkin vaikuttaa väleihin. Sen jälkeen en oo enää lainannut rahaa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmainen koulutaksi kirjoitti:
Lapseni luokkakaverin perhe ajattelee, että meidän auto on koulubussi. Pojat ovat samalla luokalla ja sovimme, että voimme välillä kuljettaa lapsia kouluun yhdessä. Viime vuoden aikana käytännössä kuitenkin vain me kuljetimme - kaverin vanhemmat ilmoittivat hakevansa kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla hakivat vasta siinä vaiheessa, kun ip-kerho oli jo menossa kiinni. Lapsemme tuli siis kotiin vasta vähän yli viisi, kun koulu oli oli loppunut kahdeltatoista ja minä olin tullut töistä kolmen jälkeen. Kyseisen pojan äiti on jatko-opiskelijana kotona eikä hänellä kai ole ajokorttia, mutta voisi kai hän saattaa lapsensa kouluun ja hakea sieltä kävellen, kun matka on 1,5km? Lapsi ilmeisesti itse ajattelee, että on sovittu, että hän tulee joka aamu meidän kyydissä kouluun ja iltapäivällä koulusta meille. Kun olen keväällä enenevässä määrin tehnyt niin, että vien pojan autolla oman kotinsa eteen, hän protestoi ankarasti, että ei hän nyt kotiin mene vaan meille ja ainakin hän tulee meille syömään välipalaa. Jos annan hänen tulla koulusta suoraan meille, vanhemmat eivät häntä ainakaan ennen viittä kaipaa. Ja tietenkin annan hänelle välipalaa jos meillä on, vaikka ottaakin päähän. Eihän vika ole lapsen.
En oikein keksi miten voisin sanoa vanhemmille, että en halua kuljettaa heidän lastaan kouluun joka päivä, vaan menemme omien aikataulujemme mukaan. Muutaman kerran olen sanonut että meillä on nyt muitakin menoja emmekä kulje pelkästään koti-koulu-koti-reittiä, mihin lapsen isä totesi,mettä ei se haittaa, kyllähän X voi tulla teidän kanssa sinne kauppaan koulun jälkeen. Lapsi vaan ilmestyy meidän pihaan joka aamu ja pari kertaa on jäänytkin kyydistä, kun olimme jo lähteneet. Välillä on unohtunut jumppakassi tms. kotiin ja kun sitä on haettu, seurauksena kaikki ovat myöhästyneet (lapset koulusta, minä töistä kokouksesta). Ja tottahan on, että pääsääntöisesti menemme joka päivä aamulla samaan aikaan koululle ja joka päivä myös ekan luokan ajan hain lapset ip-kerhosta. Mutta en enää toivo, että he edes joskus kuljettaisivat pojat kouluun, toivon ainoastaan, että me emme olisi vastuussa heidän lapsensa koulukyydeistä.
Miksi olet niin nössö että et saa suutasi auki ja pelkäät toisten sinun hyväksikäyttäjiesi reaktiota niin paljon että mieluummin kärsit ja valitat kuin korjaat tilanteen.
Lokakuu76 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt ole paha juttu, mutta mies menetti siinä mahdollisuutensa jäädä yökylään.
Pari kertaa olin tapaillut miestä, jonka kutsuin kylään. Ehdotin että laitan jotain syötävää. Sehän sopi. Odotin ko päivään saakka, että kysyisi, kuten normaalit ihmiset, että voiko tuoda mitään. Ei kysynyt. No,ajattelin että tuonee sitten viiniä tms. mikä sopisi hyvin, koska ilmoittikin, että tulee julkisilla, jos ottaa vähän viiniäkin.
Mies sitten tuli ilman mitään. Ei saakeli edes kukkakimppua. Tiesin sillä samalla sekunnilla kun näim ettei mitääm tuomisia ole, että joo tämä oli tässä. Kukaan ei voi olla niin saakelin urpo, etenkin mies joka yrittää naista riiata, ettei vie mitään saadessaan kutsun ensimmäistä kertaa kylään ja vieläpä illalliselle. Vitutti koko illan kokata ja tarjota sille. Joikin sitten viiniänikin hyvillä mielin. Tulipahan selväksi ettei kannata enää jatkaa :)
Vinkki miehille: jos nainen kutsuu sinut kotiin illalliselle, vie nyt hemmetti soikoon jotain.
Ja tämä myös tiedoksi sille, joka kirjoitti että "jokainen nainen deiteillä".
Tuo "tyhjin kynsin" kylään meneminen voi olla myös kulttuuri- ja perhesidonnainen juttu. Omassa suvussa viedään AINA jokin tuliainen (ihan vaikka karkkipussi tai kahvipaketti) kylään mennessä, tätini tuo jopa meille (mökkinaapuriin) pistäytyessään rusina-askin lapselle. Anoppi (vaikka muutoin sivistynyt ihminen on) ei osaa tuoda tuliaisia. Tuli muutamaksi yöksi meille, kun tuli toisen lapsen muutossa avustamaan ja toisen kerran lapsenlapsen syntymän jälkeen avustamaan eikä tuonut meille eli majapaikkaansa MITÄÄN, mutta kyllä meillä esitteli, mitä vei sinne toiseen perheeseen (muikunmätiä ja kylmäsavustettua poroa). Olin vähän, että häh, kun siinä meidän keittiönpöydän ääressä niitä esiin kaivoi. Mutta ei ole kai tahallaan ilkeä, törppö tuliaisasiassa vain (ja joskus muulloinkin). Kerran mentiin samaan aikaan kylään sukulaisperheeseen ja anoppi tuli kädet heiluen sinnekin ja katseli hämmentyneenä, kun minä (tapani mukaan) vein tyylikkään tuliaslahjan, sillä kertaa Marimekon tarjottimen, lautasliinat ja jotain syötävää nätisti sellofaaniin pakattuna.
Provoiletko? Siis anoppi tuli auttamaan teitä ja sen olisi pitänyt tuoda tuliaisia???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurin tytölle, joka on omaa kuopustani pari vuotta nuorempi, olen antanut vuosien varrella vaatteita ja urheiluvälineitä mm. monet sukset, luistimet, tennismailan, balettitossut...
Ei siinä sinänsä mitään, ihan omasta halustani olen ilmaiseksi antanut pois nurkista kuleksimasta.
Oli siitten ns. pihakirppis. Rouvalla oli aika hienot Palmrothin kengät siinä ja koko täsmäsi. Sanoin, että nuo voisin ottaa. Ei alentanut edes mitenkään hintaa.
Että tässä tilanteessa minusta olisi voinut ihan vain antaa tai ainakin reilusti alentaa. Ja ihan hyvää kamaa ollaan siis annettu, ei totisesti mitään romua. Korostan, etten mitään ole häneltä saanut enkä pyytänyt.
Seuraavaksi, kun äiti soitteli taas uusien suksien perään, niin sanoin kyllä "ei oota". Tajusikohan edes?
Siskoni on ollut vanhemmillamme kesäkuun alusta asti. Äitimme leikattiin kesäkuun alussa ja hän meni sinne heti sen jälkeen. Joo okei tekee ruokaa ja käy kaupassa, mutta kuluttaa äidin sähköä, vettä ja ruuatkin ostaa äidin rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on ollut vanhemmillamme kesäkuun alusta asti. Äitimme leikattiin kesäkuun alussa ja hän meni sinne heti sen jälkeen. Joo okei tekee ruokaa ja käy kaupassa, mutta kuluttaa äidin sähköä, vettä ja ruuatkin ostaa äidin rahoilla.
Tämä nyt ei minusta miltään kauhealta lokkeilulta kuulosta. Miksi et itse ole auttamassa äitiäsi?
Ilmainen koulutaksi kirjoitti:
Lapseni luokkakaverin perhe ajattelee, että meidän auto on koulubussi. Pojat ovat samalla luokalla ja sovimme, että voimme välillä kuljettaa lapsia kouluun yhdessä. Viime vuoden aikana käytännössä kuitenkin vain me kuljetimme - kaverin vanhemmat ilmoittivat hakevansa kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla hakivat vasta siinä vaiheessa, kun ip-kerho oli jo menossa kiinni. Lapsemme tuli siis kotiin vasta vähän yli viisi, kun koulu oli oli loppunut kahdeltatoista ja minä olin tullut töistä kolmen jälkeen. Kyseisen pojan äiti on jatko-opiskelijana kotona eikä hänellä kai ole ajokorttia, mutta voisi kai hän saattaa lapsensa kouluun ja hakea sieltä kävellen, kun matka on 1,5km? Lapsi ilmeisesti itse ajattelee, että on sovittu, että hän tulee joka aamu meidän kyydissä kouluun ja iltapäivällä koulusta meille. Kun olen keväällä enenevässä määrin tehnyt niin, että vien pojan autolla oman kotinsa eteen, hän protestoi ankarasti, että ei hän nyt kotiin mene vaan meille ja ainakin hän tulee meille syömään välipalaa. Jos annan hänen tulla koulusta suoraan meille, vanhemmat eivät häntä ainakaan ennen viittä kaipaa. Ja tietenkin annan hänelle välipalaa jos meillä on, vaikka ottaakin päähän. Eihän vika ole lapsen.
En oikein keksi miten voisin sanoa vanhemmille, että en halua kuljettaa heidän lastaan kouluun joka päivä, vaan menemme omien aikataulujemme mukaan. Muutaman kerran olen sanonut että meillä on nyt muitakin menoja emmekä kulje pelkästään koti-koulu-koti-reittiä, mihin lapsen isä totesi,mettä ei se haittaa, kyllähän X voi tulla teidän kanssa sinne kauppaan koulun jälkeen. Lapsi vaan ilmestyy meidän pihaan joka aamu ja pari kertaa on jäänytkin kyydistä, kun olimme jo lähteneet. Välillä on unohtunut jumppakassi tms. kotiin ja kun sitä on haettu, seurauksena kaikki ovat myöhästyneet (lapset koulusta, minä töistä kokouksesta). Ja tottahan on, että pääsääntöisesti menemme joka päivä aamulla samaan aikaan koululle ja joka päivä myös ekan luokan ajan hain lapset ip-kerhosta. Mutta en enää toivo, että he edes joskus kuljettaisivat pojat kouluun, toivon ainoastaan, että me emme olisi vastuussa heidän lapsensa koulukyydeistä.
Miksi ihmeessä lapsia kyyditään autolla puolentoista kilsan päähän?
Ovatko vammaisia?
Vierailija kirjoitti:
Olin ulkomailla ex-kaverin kanssa. Kaveri ei käytä käteistä. Jouduin reissun päällä maksamaan kaikki taksit, kahvilat jne. Kotiin tullessa menimme kahville ja kaveri tilasi vain itselleen. Suutuin ja kaveri totesi että huomasi kyllä että maksoin paljon enemmän, mutta ei sillä hänen mukaansa ole väliä kun ollaan niin hyviä kavereita! Kävi sitten suurieleisesti nostamassa automaatista viisikymppisen. Juu, ei kattanut hänen osuuttaan viikon reissusta, mutta sainpa edes jotain!
Joo, nämä "Mulla ei ole käteistä, maksatko nää"? - pummit! Itselläni pidän aina käteistä ja parit lokkeilut olenkin kokenut mutta olen viisastunut. Enää en kätevästi osta kahveja ja pullia meille molemmille kun kätevästi mulla on se käteinen, ja kahvilassa ei käy kuin käteinen. Jos ei aikuinen ihminen itse osaa pitää käteistä niin olkoon sitten ilman niitä pullakahveja.
Vierailija kirjoitti:
Ilmainen koulutaksi kirjoitti:
Lapseni luokkakaverin perhe ajattelee, että meidän auto on koulubussi. Pojat ovat samalla luokalla ja sovimme, että voimme välillä kuljettaa lapsia kouluun yhdessä. Viime vuoden aikana käytännössä kuitenkin vain me kuljetimme - kaverin vanhemmat ilmoittivat hakevansa kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla hakivat vasta siinä vaiheessa, kun ip-kerho oli jo menossa kiinni. Lapsemme tuli siis kotiin vasta vähän yli viisi, kun koulu oli oli loppunut kahdeltatoista ja minä olin tullut töistä kolmen jälkeen. Kyseisen pojan äiti on jatko-opiskelijana kotona eikä hänellä kai ole ajokorttia, mutta voisi kai hän saattaa lapsensa kouluun ja hakea sieltä kävellen, kun matka on 1,5km? Lapsi ilmeisesti itse ajattelee, että on sovittu, että hän tulee joka aamu meidän kyydissä kouluun ja iltapäivällä koulusta meille. Kun olen keväällä enenevässä määrin tehnyt niin, että vien pojan autolla oman kotinsa eteen, hän protestoi ankarasti, että ei hän nyt kotiin mene vaan meille ja ainakin hän tulee meille syömään välipalaa. Jos annan hänen tulla koulusta suoraan meille, vanhemmat eivät häntä ainakaan ennen viittä kaipaa. Ja tietenkin annan hänelle välipalaa jos meillä on, vaikka ottaakin päähän. Eihän vika ole lapsen.
En oikein keksi miten voisin sanoa vanhemmille, että en halua kuljettaa heidän lastaan kouluun joka päivä, vaan menemme omien aikataulujemme mukaan. Muutaman kerran olen sanonut että meillä on nyt muitakin menoja emmekä kulje pelkästään koti-koulu-koti-reittiä, mihin lapsen isä totesi,mettä ei se haittaa, kyllähän X voi tulla teidän kanssa sinne kauppaan koulun jälkeen. Lapsi vaan ilmestyy meidän pihaan joka aamu ja pari kertaa on jäänytkin kyydistä, kun olimme jo lähteneet. Välillä on unohtunut jumppakassi tms. kotiin ja kun sitä on haettu, seurauksena kaikki ovat myöhästyneet (lapset koulusta, minä töistä kokouksesta). Ja tottahan on, että pääsääntöisesti menemme joka päivä aamulla samaan aikaan koululle ja joka päivä myös ekan luokan ajan hain lapset ip-kerhosta. Mutta en enää toivo, että he edes joskus kuljettaisivat pojat kouluun, toivon ainoastaan, että me emme olisi vastuussa heidän lapsensa koulukyydeistä.
Miksi olet niin nössö että et saa suutasi auki ja pelkäät toisten sinun hyväksikäyttäjiesi reaktiota niin paljon että mieluummin kärsit ja valitat kuin korjaat tilanteen.
Plus itse tiedustelisin vanhemmilta, että onko perheessä vakaviakin ongelmia, kun lapsen täytyy olla niin paljon pois kotoa + olisiko lastensuojelun tukitoimista heille hyötyä.
Voinee loppua hyväksikäyttö hyvin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmisen jolle lokkeilu on elämän sisältö. Kaikki on naamioitu ystävyydeksi. Eli hän "ystävänä" tapailee ystäviään sillä periaatteella, missä voi lokkeilla - ruokaa, kahvia, tupakkaa ihan mitä vaan. Usein tulee tekstari jossa ehdotetaan tapaamista, mutta tarkoitus on vain löytää jostain joku päiväksi joka passaa ja palvelee. Sitten esitetään epämääräisesti oireilevaa ja köyhää. On hirveästi laskuja (samat laskut valitetaan varmuuden vuoksi moneen kertaan), on hahmotushäiriötä (hyvä tekosyy olla kolmekin tuntia myöhässä sovitusta tapaamisesta) ym diagnoosia päällä, joilla on tarkoitus kerjätä sääliä ja ymmärrystä. Tosiasiassa kaikki on hyvin tarkoitushakuista manipulaatiota. Kun yrittää vähän tarkemmin ottaa selville, mikä mättää, niin tulee vain hyvin epämääräisiä kiertelyitä ja kaarteluita siitä, kuinka on ollut NIIN vaikea jakso elämässä.
Eräs tuttavani on tällainen ammattilokkeilija. Muuten kyllä ok ihminen mutta lokkeilu on suurta. Olenkin tehnyt sellaisen tavan suhtautua häneen että piruuksissanikin annan hänelle kaikkea joutavaa roinaa millä en tee mitään ja hän ottaa ne silmät palaen vastaan. :) Eli ruokin lokkia :) En tietenkään mitään rahaa anna, enkä ala kuskaamaan jne, mutta joutavia vanhoja vaatteen resuja, resuisisa lakanoita ynnä muuta, mitkä muuten melkein menisi kaatikselle. Tai jotain päiväysvanhaa elintarviketta :) Kaikki uppoaa häneen. Enempää en uskalla kertoa ettei kukaan tunnista. Tästä on tullut jo piirissämme pieni huumori, vertaillaan mitä hän nyt on lokkeillut :)
Mutta todelliset härskit kyyti/tupakka/raha/viina/kämpän ilmaiseksi anto käyttöön - ne lokkeilijat on todellakin härskiä porukkaa enkä suostu yhtikäs mihinkään tällaiseen. Mutta vanhat kuluneet vaatteet ja jätteet annan ilomielin hänelle joka ne vielä haluaa. Ihan työssäkäyvä ihminen, taitaa olla pankkitilit aika pullollaan sillä hän tekee lokkeilusta jo taidetta.
Vierailija kirjoitti:
Pieni asia, mutta joka toistuessaan alkaa ottaa päähän: Mennään porukalla yli syömään. Juomaksi tilataan pullo viiniä. Yksi ei missään nimessä halua lähteä mukaan tähän ostokseen vaan tilaa pullon keskiolutta ruokajuomakseen.
Alkaa myös joka kerta höpöttämään miten hän ei noista kitkeristä viineistä oikein yh-tääl mitään ymmärrä. Ja kyllä ne vaan hänen suuhun kaikki maistuu ihan samalta. Oli sitten valkoviini tai punaviini, hih hih, onpa vitsikästä.
Tämän pölötyksen pohjustamana hän "haluaa nyt kuitenkin vähän maistaa" .
Loppupeleissä hän on juonut tyttöystävänsä lasista maistelemalla puolet koko viinipullosta.
Kun lasku tulee, on hänellä osuutena yksi kämmi ruoka ja 0,33 plo keskiolutta.
Ja heh heh kun niin naurattaa.
Tää on tapahtunut nyt niin monta kertaa että seuraavalla kerralla me tehdään joku ihan toisenlainen tilausjärjestely jossa 1 pullo menee kahdestaan mulle ja miehelleni ja he voivat tilata keskenään mitä haluavat. "annapa mä vähän maistan" ei tule myöskään onnistumaan.
Olen kokenut vuosia sitten samanlaista. Ja vaikka olisi fiksumpikin seurue, kun on pulloina tilattu, ei ne mene aina niin kristillisesti ne juomamäärät. Joka juo nopeammin, saa yleensä enemmän, koska ei kehtaa jonkun kaveriporukan tai vähän vieraamman seurueen kesken jakaa viiniä tippatarkasti kuten lapsena jadet ja limut :) melkein millimetrin tarkkuudella.
Vinkki:
Tilaa viiniä laseittain tai siirty myös olueeseen.
Tuo "tyhjin kynsin" kylään meneminen voi olla myös kulttuuri- ja perhesidonnainen juttu. Omassa suvussa viedään AINA jokin tuliainen (ihan vaikka karkkipussi tai kahvipaketti) kylään mennessä, tätini tuo jopa meille (mökkinaapuriin) pistäytyessään rusina-askin lapselle. Anoppi (vaikka muutoin sivistynyt ihminen on) ei osaa tuoda tuliaisia. Tuli muutamaksi yöksi meille, kun tuli toisen lapsen muutossa avustamaan ja toisen kerran lapsenlapsen syntymän jälkeen avustamaan eikä tuonut meille eli majapaikkaansa MITÄÄN, mutta kyllä meillä esitteli, mitä vei sinne toiseen perheeseen (muikunmätiä ja kylmäsavustettua poroa). Olin vähän, että häh, kun siinä meidän keittiönpöydän ääressä niitä esiin kaivoi. Mutta ei ole kai tahallaan ilkeä, törppö tuliaisasiassa vain (ja joskus muulloinkin). Kerran mentiin samaan aikaan kylään sukulaisperheeseen ja anoppi tuli kädet heiluen sinnekin ja katseli hämmentyneenä, kun minä (tapani mukaan) vein tyylikkään tuliaslahjan, sillä kertaa Marimekon tarjottimen, lautasliinat ja jotain syötävää nätisti sellofaaniin pakattuna.