Miesystävä pyysi kihloihin, en kuitenkaan voi luottaa häneen
On jäänyt kiinni valehtelusta useamman kerran, mm. ollut toisella paikkakunnalla missä väittänyt ja eri seurassa ja varastanut minulta 20 euroa rahaa. En tiedä uskallanko mennä kihloihin?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen aarre ollut jo 25 vuotta. Oli niin nuori, kun tavattiin, että teki alussa vastaavia toilailuja (tai no, rahaa en tiedä hänen koskaan multa varastaneen), ollut muualla kuin on aluksi ilmoittanut jne. On useasti myöntänyt, että jos en olisi ruotuun häntä laittanut niin olisi jo mullan alla. Ensimmäinen vuosi seurustelua oli aikamoista vuoristorataa, silti ei ole esim. pettämisestä jäänyt kiinni.
Nyt on hyvä perheenisä ja aviomies, ei ole ollut päivääkään työttömänä ja alallaan erittäin arvostettu toimija. Meillä on hyvä avioliitto ja ollaan onnellisia, eikä ole ollut tarvetta pettyä myöhemmin.
Liittyikö tuo siis nimenomaan siihen, että olitte kihloissa ennen naimisiinmenoanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Pyysi kihloihin? Siis ei naimisiin vaan kihloihin? Mitä sinun ymmärryksesi mukaan tarkoittaa kihlautuminen ilman kosimista avioliittoon?
No sehän tarkoittaa nimenomaan kihloihin menemistä. Miten kosiminen avioliittoon muka asiaan liittyy? Jos haluaa naimisiin, sit kosii eikä pyydä kihloihin tai seukkaamaan tai avoliittoon.
Kihlautuminen tarkoittaa nimenomaan sitä, että pari on lupautunut menemään keskenään avioliittoon. Ei kihloihin muuten mennä, vaan kihloissa ollaan silloin kun on lupauduttu menemään avioliittoon.
Viite: Avioliittolaki 1§.
Entä ne, jotka ovat menneet kihloihin mutta eivät missään vaiheessa halua naimisiin? Tervetuloa 2000-luvulle.
Ankeeta. Köyhän miehen avioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika. Pyysi kihloihin? Siis ei naimisiin vaan kihloihin? Mitä sinun ymmärryksesi mukaan tarkoittaa kihlautuminen ilman kosimista avioliittoon?
No sehän tarkoittaa nimenomaan kihloihin menemistä. Miten kosiminen avioliittoon muka asiaan liittyy? Jos haluaa naimisiin, sit kosii eikä pyydä kihloihin tai seukkaamaan tai avoliittoon.
Kihlautuminen tarkoittaa nimenomaan sitä, että pari on lupautunut menemään keskenään avioliittoon. Ei kihloihin muuten mennä, vaan kihloissa ollaan silloin kun on lupauduttu menemään avioliittoon.
Viite: Avioliittolaki 1§.
Entä ne, jotka ovat menneet kihloihin mutta eivät missään vaiheessa halua naimisiin? Tervetuloa 2000-luvulle.
Ankeeta. Köyhän miehen avioliitto.
Köyhän miehen avioliittoa on se, kun menee naimisiin, kirjataan automaattisesti lasten isäksi, saa eropaperit kouraan ja joutuu sitten maksamaan sekä tasinkoa että elareita. Kihlaliitto onkin älykkään ja varakkaan miehen ensisijainen valinta.
Kihlaliitto on ihan best! Ei kitinää kirkkohäistä, ei avioehtoja, ei määrällistä rajoitusta. Kannatan todellakin!
Älä suostu vielä kihloihin vaan katso miten mies reagoi..kannattaa aina kokeilla kepillä jäätä ja kun ei suostu toimimaan niin kuin mies vaatii niin joko mies jättää sinut(sinusta ei ole hyötyä hänelle) tai jos aidosti välittää niin suostuu myös sinun ehdotuksiin ja joustaa.
Eihän mitään kihlaliittoa ole olemassakaan. On avoliitto ja avioliitto. Kihloissaolo on nykyisin lähinnä avoliiton synonyymi.
Vierailija kirjoitti:
Kihlaliitto on ihan best! Ei kitinää kirkkohäistä, ei avioehtoja, ei määrällistä rajoitusta. Kannatan todellakin!
Kyllä. Ei myöskään ole sitä avioliiton puolen vuoden irtisanomisaikaa, vaan kihlaliitosta voi lähteä saman tien. Ja tarvittaessa puolison saa asunnosta pihalle. Avioerossa sen sijaan vuokra-asunto voi käräjäoikeuden päätöksellä siirtyä eksälle.
Kun exä alkoi jäi kiinni kolmannesta valheesta, heitin sen mäkeen. Koskaan se ei mitään tunnustanut tai pyytänyt edes anteeksi, vaikka kaikki hänen "totuutensa" ei millään voineet olla fysiikan lakien mukaan yhtä aikaa voimassa.
Vierailija kirjoitti:
Kun exä alkoi jäi kiinni kolmannesta valheesta, heitin sen mäkeen. Koskaan se ei mitään tunnustanut tai pyytänyt edes anteeksi, vaikka kaikki hänen "totuutensa" ei millään voineet olla fysiikan lakien mukaan yhtä aikaa voimassa.
Siis olitteko te kihloissa?
Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että kihlaus on vain sormus. Itse olen avioliittoihminen enemmän.
Tämän aloituksen myötä olen entistä enemmän sitä mieltä. Kihlaus on näemmä todellakin vain sormus, ei yhtään sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että kihlaus on vain sormus. Itse olen avioliittoihminen enemmän.
Tämän aloituksen myötä olen entistä enemmän sitä mieltä. Kihlaus on näemmä todellakin vain sormus, ei yhtään sen enempää.
Kihlauksen satamaan purjehtiminen on kaunis ja perinteinen tapa virallistaa liitto.
Jos mies "pyytäisi kihloihin" juuri siis noilla sanoilla, sanoisin ei. Koska selkeestikään mies ei tiedä mitä se on kysymässä enkä minä huoli sellaisen miehen sormusta.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies "pyytäisi kihloihin" juuri siis noilla sanoilla, sanoisin ei. Koska selkeestikään mies ei tiedä mitä se on kysymässä enkä minä huoli sellaisen miehen sormusta.
???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että kihlaus on vain sormus. Itse olen avioliittoihminen enemmän.
Tämän aloituksen myötä olen entistä enemmän sitä mieltä. Kihlaus on näemmä todellakin vain sormus, ei yhtään sen enempää.
Kihlauksen satamaan purjehtiminen on kaunis ja perinteinen tapa virallistaa liitto.
Ja kaikin puolin yksinkertaisempaa ja edukkaampaa kuin naimisiinmeno. Varsinkin jos ajattelee suhteen koko elinkaarta. Häitä haluavat ovat niitä lompakkoloisia, jotka sitten erossa yrittävät putsata toiselta puolet omaisuudesta. Perustelkaa, miksei kihlaus/avoliitto riitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut vähän sitä mieltä, että kihlaus on vain sormus. Itse olen avioliittoihminen enemmän.
Tämän aloituksen myötä olen entistä enemmän sitä mieltä. Kihlaus on näemmä todellakin vain sormus, ei yhtään sen enempää.
Kihlauksen satamaan purjehtiminen on kaunis ja perinteinen tapa virallistaa liitto.
Ja kaikin puolin yksinkertaisempaa ja edukkaampaa kuin naimisiinmeno. Varsinkin jos ajattelee suhteen koko elinkaarta. Häitä haluavat ovat niitä lompakkoloisia, jotka sitten erossa yrittävät putsata toiselta puolet omaisuudesta. Perustelkaa, miksei kihlaus/avoliitto riitä!
No ainakin, jos elää avoliitossa miehen luona, jää puille paljaille, kun mies vaihtaa nuorempaan.
Mulla on tuollainen aarre ollut jo 25 vuotta. Oli niin nuori, kun tavattiin, että teki alussa vastaavia toilailuja (tai no, rahaa en tiedä hänen koskaan multa varastaneen), ollut muualla kuin on aluksi ilmoittanut jne. On useasti myöntänyt, että jos en olisi ruotuun häntä laittanut niin olisi jo mullan alla. Ensimmäinen vuosi seurustelua oli aikamoista vuoristorataa, silti ei ole esim. pettämisestä jäänyt kiinni.
Nyt on hyvä perheenisä ja aviomies, ei ole ollut päivääkään työttömänä ja alallaan erittäin arvostettu toimija. Meillä on hyvä avioliitto ja ollaan onnellisia, eikä ole ollut tarvetta pettyä myöhemmin.