Miesystävä pyysi kihloihin, en kuitenkaan voi luottaa häneen

Me ollaan ainakin kihloissa, häistä ei oo ikinä ollut puhetta. Ehkä joskus, ehkä ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et luota häneen, miksi olet hänen kanssaan?

Tässä säikeessä käydään hyvää ja rakentavaa keskustelua kihloihin menemisestä ilmiönä ja mm. siitä, moniko kihlakumppani haluaa myös naimisiin tai esim. avoliittoon. Voidaanko keskittyä aiheeseen ja käydä esim. luottamusta koskeva keskustelu jossain muualla, kiitos.

Minusta avoliitto on tavallaan implisiittinen kihlasuhde. Toki kihloissa voi olla myös asumatta yhdessä. Mutta jos pariskunta asuu yhdessä nimenomaan pariskuntana, kyllä se nykyaikana kihloihinmenoa vastaa, olipa sormuksia tai avioliittosuunnitelmia taikka ei.

Kihloissa voi olla jo ennen avoliittoa. Eli kihlakumppaneiden suunnitelmana voi olla avoliitto, avioliitto tai ei kumpaakaan. Kihloihin meneminen siis ei suinkaan välttämättä tarkoita naimisiinmenoa. Ylipäänsä yhä harvemmat parit menevät naimisiin tai kastauttavat lapsensa, joillakin alueilla kirkkoon kuuluu enää alle puolet. Kihloihin meneminen sen sijaan on säilynyt suosittuna traditiona.

Kastauttaa?

Eiväthän vanhemmat lasta itse kasta, vaan homma teetetään jollain papilla tms. poppahenkilöllä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa huomaa kuinka ajatellaan vaan itseä. Kirjoitan ja juutun kihlautumiseen koska itse olen kihloissa ja toisen sanat loukkasivat. Ei siis välitetä ap:sta ollenkaan. Vaan minä minä minä.

Sanoinko jo minä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et luota häneen, miksi olet hänen kanssaan?

Tässä säikeessä käydään hyvää ja rakentavaa keskustelua kihloihin menemisestä ilmiönä ja mm. siitä, moniko kihlakumppani haluaa myös naimisiin tai esim. avoliittoon. Voidaanko keskittyä aiheeseen ja käydä esim. luottamusta koskeva keskustelu jossain muualla, kiitos.

Minusta avoliitto on tavallaan implisiittinen kihlasuhde. Toki kihloissa voi olla myös asumatta yhdessä. Mutta jos pariskunta asuu yhdessä nimenomaan pariskuntana, kyllä se nykyaikana kihloihinmenoa vastaa, olipa sormuksia tai avioliittosuunnitelmia taikka ei.

Kihloissa voi olla jo ennen avoliittoa. Eli kihlakumppaneiden suunnitelmana voi olla avoliitto, avioliitto tai ei kumpaakaan. Kihloihin meneminen siis ei suinkaan välttämättä tarkoita naimisiinmenoa. Ylipäänsä yhä harvemmat parit menevät naimisiin tai kastauttavat lapsensa, joillakin alueilla kirkkoon kuuluu enää alle puolet. Kihloihin meneminen sen sijaan on säilynyt suosittuna traditiona.

Kastauttaa?

Eiväthän vanhemmat lasta itse kasta, vaan homma teetetään jollain papilla tms. poppahenkilöllä.

Mutta jos poppahenkilön toimenpide on kaste/kastaa... niin vanhemmat kastattaa eivät kastauta.

Mistä asioista valehteli sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On jäänyt kiinni valehtelusta useamman kerran, mm. ollut toisella paikkakunnalla missä väittänyt ja eri seurassa ja varastanut minulta 20 euroa rahaa. En tiedä uskallanko mennä kihloihin?

Puhumattakaan niistä valheista, joista ei ole jäänyt kiinni.

Käytännöllinenkin on, ei vaivaa pyynnöillä tai lainaamisilla vaan ottaa rahasi ihan omatoimisesti.

Tottakai uskallat mennä kihloihin, olethan rohkea tyttö ja haluat elää jännittävän, yllätyksiä täynnä olevan elämän! Onhan se ihan toista kuin tylsä, rauhallinen meno jonkun luotettavan ja turvallisen kumppanin kanssa.

Olin vähän aikaa suhteessa miehen kanssa ja tämä valehteli ties mitä. Käänsi asiat minua vastaan ja mielialat heitteli kuin psykopaatilla. Varasti lääkkeeni (kipu-ja nukahtamislääkkeet) ja käytti luvatta rahojani. Kun nuo selvisi, heitin kerrasta ulos.

Tuli mieleen ketju suomi24: avoero-mies ulos.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa huomaa kuinka ajatellaan vaan itseä. Kirjoitan ja juutun kihlautumiseen koska itse olen kihloissa ja toisen sanat loukkasivat. Ei siis välitetä ap:sta ollenkaan. Vaan minä minä minä.

Miksi minun pitäisi ap:stä välittää? Tuskin sekään vastaavasti on minusta kiinnostunut. Sen sijaan pidän tärkeänä, että kihloihin menemistä koskevat virheelliset päätelmät oikaistaan. Mitä siitä tulisi, jos ihmiset menisivät kihloihin ilman avioliittoaikeita? Haureutta ja synnissä varttuvia, mielenvikaisiksi laitoshoidokeiksi taantuvia aviottomia lapsia. Pahimmassa tapauksessa Vapahtajaltamme palaa hihat täysin ja hän laittaa riesaksemme taas jonkin suunnattoman katastrofin, kuten vedenpaisumuksen, mustan surman tai Alman.

Kihlautuminen on wt. Kunnon kristityt menevät suoraan naimisiin.

Hörön löröä koko kihlaus.

Yksi merkki huonosta kumppanista on aikainen kihlautuminen, ei aina tietysti, mutta usein. Kun kihlat ostettu voi alkaa elää kuin pellossa ja haukkua kihlattua mennen tullen. Kihlasormuskin on sitä varten että sitä voi alkaa riitojen tuoksinassa viskomaan sinne tänne. Kokemusta löytyy.

Jos ei ole lapsia, niin susiparina elo kaikkein parasta. Pysyy oikeasti parisuhde freesinä, kun ei tuudittaudu mihinkään "toi on mun vaimo/mies" -höttöön. Ei pääse vääristeltyyn mukavoitumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi merkki huonosta kumppanista on aikainen kihlautuminen, ei aina tietysti, mutta usein. Kun kihlat ostettu voi alkaa elää kuin pellossa ja haukkua kihlattua mennen tullen. Kihlasormuskin on sitä varten että sitä voi alkaa riitojen tuoksinassa viskomaan sinne tänne. Kokemusta löytyy.

Valitettavasti yksi tällainen kokemus on itselläni. Mies käyttäytyi pahemmin kuin lapseni uhmaiässä. Sormus lähti sormesta useamman kerran ja syynä saattoi olla, että olin eri mieltä jostain pikku asiasta. Seuraavana päivänä sormus takaisin ja kaunopuhetta tyyliin ei lähde enää sormesta. Lopulta tuo leikki ei tuntunut enää miltään ja lähetin miehen pois elämästäni.

Mies ja minä mentiin kihloihin vasta, kun oltiin jo naimisissa. Häissä kun ei ollut sormuksia, nyt on :)

Vierailija kirjoitti:

Mies ja minä mentiin kihloihin vasta, kun oltiin jo naimisissa. Häissä kun ei ollut sormuksia, nyt on :)

Meillä oli kyllä kihlat, kun mentiin naimisiin. Sen sijaan emme asuneet yhdessä, koska asuntoa ei moneen kuukauteen kerta kaikkiaan löytynyt, kumpikin asui vielä omien vanhempiensa luona. Vasta kun raskauduin, yli puoli vuotta häiden jälkeen, meille myönnettiin asunto, ja muutettiin avoliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ja minä mentiin kihloihin vasta, kun oltiin jo naimisissa. Häissä kun ei ollut sormuksia, nyt on :)

Meillä oli kyllä kihlat, kun mentiin naimisiin. Sen sijaan emme asuneet yhdessä, koska asuntoa ei moneen kuukauteen kerta kaikkiaan löytynyt, kumpikin asui vielä omien vanhempiensa luona. Vasta kun raskauduin, yli puoli vuotta häiden jälkeen, meille myönnettiin asunto, ja muutettiin avoliittoon.

Voin kuvitella, että ei ollut helppoa saada se lapsi alulle :)

Miksi tuhlata aikaa epärehelliseen ihmiseen ap? Ei sun ole mikään pakko.

mene ihmeessä, ei se ole sitoumus mihinkään virallisesti. omat vanhempani ovat olleet 30 vuotta kihloissa eikä häistä tietoa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Pyysi kihloihin? Siis ei naimisiin vaan kihloihin? Mitä sinun ymmärryksesi mukaan tarkoittaa kihlautuminen ilman kosimista avioliittoon?

No sehän tarkoittaa nimenomaan kihloihin menemistä. Miten kosiminen avioliittoon muka asiaan liittyy? Jos haluaa naimisiin, sit kosii eikä pyydä kihloihin tai seukkaamaan tai avoliittoon.

Kihlautuminen tarkoittaa nimenomaan sitä, että pari on lupautunut menemään keskenään avioliittoon. Ei kihloihin muuten mennä, vaan kihloissa ollaan silloin kun on lupauduttu menemään avioliittoon.

Viite: Avioliittolaki 1§.

Entä ne, jotka ovat menneet kihloihin mutta eivät missään vaiheessa halua naimisiin? Tervetuloa 2000-luvulle.

2000-luvullakin kuitenkin pätee lait. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Jos parilla on kihlasormukset mutta eivät ole menossa naimisiin, kyse on lupaussormuksista, sitoutumislupauksesta tai mistä tahansa mitä pari itse päättää, mutta ei kihlauksesta.

pulutossu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Pyysi kihloihin? Siis ei naimisiin vaan kihloihin? Mitä sinun ymmärryksesi mukaan tarkoittaa kihlautuminen ilman kosimista avioliittoon?

No sehän tarkoittaa nimenomaan kihloihin menemistä. Miten kosiminen avioliittoon muka asiaan liittyy? Jos haluaa naimisiin, sit kosii eikä pyydä kihloihin tai seukkaamaan tai avoliittoon.

Kihlautuminen tarkoittaa nimenomaan sitä, että pari on lupautunut menemään keskenään avioliittoon. Ei kihloihin muuten mennä, vaan kihloissa ollaan silloin kun on lupauduttu menemään avioliittoon.

Viite: Avioliittolaki 1§.

Entä ne, jotka ovat menneet kihloihin mutta eivät missään vaiheessa halua naimisiin? Tervetuloa 2000-luvulle.

2000-luvullakin kuitenkin pätee lait. Kihlaus on lupaus avioliitosta. Jos parilla on kihlasormukset mutta eivät ole menossa naimisiin, kyse on lupaussormuksista, sitoutumislupauksesta tai mistä tahansa mitä pari itse päättää, mutta ei kihlauksesta.

Monikin laki alkaa määritelmillä. Kunkin lain määritelmät kuitenkin koskevat kyseistä lakia. Esimerkiksi termi "lapsi" määritellään eri säädöksissä eri tavalla. Näin ollen ei aina ole tarkoituksenmukaista, että arkikieli määriteltäisiin säädöskokoelman kautta. Varsinkaan silloin, kun kyseessä on korostetun yksityisluonteinen asia, kuten parisuhde. Eli annetaan ihmisten itse määritellä parisuhteensa ja yksityisasiansa muutenkin.