Miksi homot haluavat kirkossa naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Samasta syystä kuin uskovaiset heterotkin. Jos et ole huomannut, niin ihmiset uskovat ja tulkitsevat raamattua eri tavoin. On paljon uskovaisia jotka eivät pidä homoutta syntinä.

Ihmiset saattavat tulkita Raamattua eri tavoin, mutta siltä osin mitä Sana kertoo selvästi ja sitä vastaan rikotaan toimitaan Raamatun sanaa vastaan. Kirkossa on ylimmät päättävät elimet joiden tehtävä on katsoa, ettei maallinen johda kirkkoa harhaan Raamatun opetuksesta.

Lähetyskäskystä ei löydy erottelua, vaan siinä annetaan kaikille käsky kastaa ja opettaa. Se tarkoittaa meitä kaikkia suuntautumisesta riippumatta. Luterilaisilla perisyntikäsitys tarkoittaa, että kaikkien meidän on tehtävä parannus. Vaikka jokainen hyväksytään kirkossa, ei synnille tai syntiselle elämälle voi antaa siunausta, vaan kirkossa jokaiselle kuuluu syntien tunnustus ja aikomus etääntyä niistä yhdessä Pyhän hengen kanssa sen synnintunnustuksen hetkellä. Kristillisessä luterilaisessa käsityksessämme ymmärrämme, että meidän pelastus on sovitusveressä.

Provosoidakseen.

No kun ei päässä liiku mitään. Ja sama koskee heteropareja, joiden elämää uskonto/kirkko ei ole koskettanut millään tavoin rippikoulun ja häiden välissä eikä sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika säälittävää, että tästä ketjusta poistettiin tai poistatettiin useampi fiksu viesti.  No kerrataan sitten.

Uskovaiset homot/lesbot tulkitsevat Raamattua siten, että Jeesuksen rakkaus ajaa kaiken edelle. Heidän tulkintansa mukaan Jeesus käski rakastaa lähimmäisiää ja hyväksyä syntiset ihmiset sellaisena kuin ovat. Ja tällä perusteella heidät pitäisi hyväksyä täysivaltaisina seurakunnan jäseninä vihkimisineen kaikkineen.

Heidän tulkintansa on mielestäni virheellinen, sillä Jeesus kehotti rakastamaan lähimmäistä ja hyväksymään syntiset ihmisinä, mutta ei heidän syntiään (homous on Raamatun mukaan synti) vaan auttamaan ja rakastamaan heitä, jotta voisivat tehdä parannuksen.

Eli jos poikasi on homo, sinä hellästi juttelet parantaaksesi hänet mutta kiellät tiukasti häntä rakastamasta rakkainta ihmistään? Siinäpä varsinaista lähimmäisen rakkautta....

Jos poika on uskova, niin hän toki haluaa rakastettunsa pääsevän taivaaseen, ja haluaa toteuttaa rakkauttaan sopivilla tavoilla.

Ellei ole uskova, niin olisi ihan kiva jos järjestäisi ne häänsä ilman kirkkoa.

Syyllisyyden tunne ajaa vaatimaan auktoriteettisen instituution virallista hyväksyntää luonnonvastaiselle suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Haluaahan eronneet heterotkin, ei se sen kummempaa. Raamatussa ei todellakaan hyväksytä sitä, että eronnut hetero entisen puolison vielä eläessa avioituu uudelleen. Useimmissa maailman kirkkokunnissa se onkin kiellettyä, huorintekoa.

Ja se, ettei homoja hyväksyttäisi kirkossa - kuka hyväksyy, kuka ei. Papisto enimmäkseen hyväksyy, samoin moni passiivisempi seurakuntalainen. Vastahankaisimmat löytyvät maallikkoaktiivien ja joidenkin herätysliikkeiden parista.

Itse en halua kirkossa naimisiin, vaikka luterilaiseen kirkkoon kuulunkin. Lutherin mukaan avioliittojen solmiminen kun ei oikeastaan edes ole kirkon tehtävä. 

Eroamisesta ainakaan Paavalilla ei ollut noin tiukkaa kantaa. Mistä Raamatussa löydät asian noin selvästi ilmaistuna?

Pappien enemmistöistä on turha puhua mitään. Moni pappi ei ole julkisesti ottanut asiaan kantaa, koska edustavat kirkkoa ja kirkon nykyistä kantaa. Kirkon nykyisen kannan kanssa erimieliset ovat ilmaisseet kantaansa näkyvästi vaikka ovat vannoneet pappisvalan.

Luther ei ole ottanut tietääkseni ainakaan niissä teoksissa tuonsuuntaista kantaa avioliittoon. Avioliitto on maallinen sopimus, mutta miehen ja naisen välinen avioliitto on Lutherinkin aikana solmittu kirkossa, eikä hän teeseissään asettunut sitä vastaan. Jos kirkollisen avioliiton olisi sisällettävä eri suuntaukset, silloin minun mielestäni avioliitto olisi syytä poistaa kokonaan kirkosta. Sanassa on kyettävä pysymään.

Vierailija kirjoitti:

Minulle asia on toki se ja sama, missä heidät vihitään. Mietin vain, että millainen ihminen haluaa väkisin vihittäväksi paikkaan, jossa homoja ei ole hyväksytty eikä hyväksytä? Miksi haluaa vihittäväksi jonkin raamatun mukaisesti, kun raamatussa homoja ei hyväksytä?

Miksi kirkkoon kuuluva ja veronsa maksava ei saisi edes sellaista palvelua, jota kirkko hoitaa viranomisena?

Kirjo pitää lopettaa lasten aivopesu kristinuskoon, sillä siitä päästään. Jos homolle lapselle ei lapsesta asti myydä Jeesusta ja jumalaa, niin tuskin hän myöskään kirkossa haluaa naimisiin mennä myöhemmin. Ts kirkon ja valtion erottaminen oikeasti. Melko reilua myydä Jeesuksen rakkautta kunnes murrosiässä selviää ettei Jeesus rakastakaan paitsi jos luovut kaikesta siitä mikä tekee heteron elämästä elämisen arvoista. Ts seksi, rakkaus, perhe. Varsinkin kun hetero itse ei pysty Raamatun vastaisesti tyytymään edes yhteen partneriin. Eipä näy eheytysleirejä joissa opetellaan eron jälkeiseen loppuelämän selibaattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaahan eronneet heterotkin, ei se sen kummempaa. Raamatussa ei todellakaan hyväksytä sitä, että eronnut hetero entisen puolison vielä eläessa avioituu uudelleen. Useimmissa maailman kirkkokunnissa se onkin kiellettyä, huorintekoa.

Ja se, ettei homoja hyväksyttäisi kirkossa - kuka hyväksyy, kuka ei. Papisto enimmäkseen hyväksyy, samoin moni passiivisempi seurakuntalainen. Vastahankaisimmat löytyvät maallikkoaktiivien ja joidenkin herätysliikkeiden parista.

Itse en halua kirkossa naimisiin, vaikka luterilaiseen kirkkoon kuulunkin. Lutherin mukaan avioliittojen solmiminen kun ei oikeastaan edes ole kirkon tehtävä. 

Eroamisesta ainakaan Paavalilla ei ollut noin tiukkaa kantaa. Mistä Raamatussa löydät asian noin selvästi ilmaistuna?

Pappien enemmistöistä on turha puhua mitään. Moni pappi ei ole julkisesti ottanut asiaan kantaa, koska edustavat kirkkoa ja kirkon nykyistä kantaa. Kirkon nykyisen kannan kanssa erimieliset ovat ilmaisseet kantaansa näkyvästi vaikka ovat vannoneet pappisvalan.

Luther ei ole ottanut tietääkseni ainakaan niissä teoksissa tuonsuuntaista kantaa avioliittoon. Avioliitto on maallinen sopimus, mutta miehen ja naisen välinen avioliitto on Lutherinkin aikana solmittu kirkossa, eikä hän teeseissään asettunut sitä vastaan. Jos kirkollisen avioliiton olisi sisällettävä eri suuntaukset, silloin minun mielestäni avioliitto olisi syytä poistaa kokonaan kirkosta. Sanassa on kyettävä pysymään.

Tunnet Raamattusi heikosti :)

Paavalin erittäin selkeästi ilmaistun kannan löydät tuolta 1 Kor. 7: 10 - 11. Mutta puhuuhan asiasta Jeesuskin, eli Matt. 5: 31 - 32, Matt. 19: 9 ja Mark. 10: 6 - 12 (viimeksi mainittua kohtaa on käytetty myös homoliittoja vastaan). Näiden perusteella ortodoksinen ja katolinen kirkko kieltäytyvät vihkimästä eronneita uuteen avioliittoon entisen puolison eläessä.

Luther taas puhuu avioliitossa esim. Vähän Katekismuksen liitteessä: http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismusliitteet.html. Huomaa sana "jos". Jos meitä pyydetään siunaamaan morsiuspari, rukoilemaan sen puolesta, tai vaikka vihkimäänkin se, on meidän se tehtävä. Tarkoittaa siis, että jos viranomaiset pyytävät, niin kirkon on noin tehtävä. Jos eivät pyydä, ei ole tarpeen tehdäkään. Varsinaisesti asia kuuluu yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, eli on viranomaisten hoidettava. (Ja tämä ei ole omaa tulkintaani, vaan luterilaista teologiaa tutkineiden näkemys.)

Suomessa kirkollisesta vihkimisestä tuli pakollinen vasta vuonna 1734. Vallitsevaksi käytännöksi vihkiminen on Suomessa muodostunut vasta 1600-luvulla. Aiemmin olennaisempaa oli kihlasopimus, siis sukujen välinen sopimus siitä, että nainen annetaan puolisoksi tietylle miehelle. Jo kihlauksen perusteella oli oikeus aloittaa yhteiselämä.

Miksi eronneita vihitään kirkossa jos kerran homoja ei? Eronneethan ovat rikkoneet lupauksensa jossa ovat lupautuneet rakastamaan aviopuolisoaan kuolemaansa saakka. Sen vuoksi katolisessa kirkossa eronneet eivät saa uusia kirkkohäitä.

tatikka kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaahan eronneet heterotkin, ei se sen kummempaa. Raamatussa ei todellakaan hyväksytä sitä, että eronnut hetero entisen puolison vielä eläessa avioituu uudelleen. Useimmissa maailman kirkkokunnissa se onkin kiellettyä, huorintekoa.

Ja se, ettei homoja hyväksyttäisi kirkossa - kuka hyväksyy, kuka ei. Papisto enimmäkseen hyväksyy, samoin moni passiivisempi seurakuntalainen. Vastahankaisimmat löytyvät maallikkoaktiivien ja joidenkin herätysliikkeiden parista.

Itse en halua kirkossa naimisiin, vaikka luterilaiseen kirkkoon kuulunkin. Lutherin mukaan avioliittojen solmiminen kun ei oikeastaan edes ole kirkon tehtävä. 

Eroamisesta ainakaan Paavalilla ei ollut noin tiukkaa kantaa. Mistä Raamatussa löydät asian noin selvästi ilmaistuna?

Pappien enemmistöistä on turha puhua mitään. Moni pappi ei ole julkisesti ottanut asiaan kantaa, koska edustavat kirkkoa ja kirkon nykyistä kantaa. Kirkon nykyisen kannan kanssa erimieliset ovat ilmaisseet kantaansa näkyvästi vaikka ovat vannoneet pappisvalan.

Luther ei ole ottanut tietääkseni ainakaan niissä teoksissa tuonsuuntaista kantaa avioliittoon. Avioliitto on maallinen sopimus, mutta miehen ja naisen välinen avioliitto on Lutherinkin aikana solmittu kirkossa, eikä hän teeseissään asettunut sitä vastaan. Jos kirkollisen avioliiton olisi sisällettävä eri suuntaukset, silloin minun mielestäni avioliitto olisi syytä poistaa kokonaan kirkosta. Sanassa on kyettävä pysymään.

Tunnet Raamattusi heikosti :)

Paavalin erittäin selkeästi ilmaistun kannan löydät tuolta 1 Kor. 7: 10 - 11. Mutta puhuuhan asiasta Jeesuskin, eli Matt. 5: 31 - 32, Matt. 19: 9 ja Mark. 10: 6 - 12 (viimeksi mainittua kohtaa on käytetty myös homoliittoja vastaan). Näiden perusteella ortodoksinen ja katolinen kirkko kieltäytyvät vihkimästä eronneita uuteen avioliittoon entisen puolison eläessä.

Luther taas puhuu avioliitossa esim. Vähän Katekismuksen liitteessä: http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismusliitteet.html. Huomaa sana "jos". Jos meitä pyydetään siunaamaan morsiuspari, rukoilemaan sen puolesta, tai vaikka vihkimäänkin se, on meidän se tehtävä. Tarkoittaa siis, että jos viranomaiset pyytävät, niin kirkon on noin tehtävä. Jos eivät pyydä, ei ole tarpeen tehdäkään. Varsinaisesti asia kuuluu yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, eli on viranomaisten hoidettava. (Ja tämä ei ole omaa tulkintaani, vaan luterilaista teologiaa tutkineiden näkemys.)

Suomessa kirkollisesta vihkimisestä tuli pakollinen vasta vuonna 1734. Vallitsevaksi käytännöksi vihkiminen on Suomessa muodostunut vasta 1600-luvulla. Aiemmin olennaisempaa oli kihlasopimus, siis sukujen välinen sopimus siitä, että nainen annetaan puolisoksi tietylle miehelle. Jo kihlauksen perusteella oli oikeus aloittaa yhteiselämä.

Luepa ne kohtasi tarkemmin asiayhteydessään, jos toteat henkilölle joka kysyy missä noin selvästi on sanottu. Vuorisaarnan alussaa Jeesus toteaa, ettei hän ole tullut poistamaan yhtään kohtaa laista, vaan toteuttamaan sen. Pieninkään piirto ei poistu. Vähän myöhemmin hän kertoo, että lain mukaan ihmisten kovasydämisyyden vuoksi on mahdollista antaa erokirja, mutta kertoo sen olevan aviorikos. Korinttolaiskirjeessä Paavali aloittaa samankaltaisesti, mutta lue myös 15. ja 16. jakeet.

Luterilaisuuteen kuuluu käsitys perisynnistä. Minusta tuo kovasydämisyys liittyy osaltaan siihen. Avioero ei ole minkään Raamatun käsityksen mukaan oikea teko, mutta ei voi sanoa, että Raamatun opetus yksiselitteisesti kieltää sen, kun kaikki kohdat joihin viittaat ilmaisevat muuta. On ihan maallisen käsityksenkin mukaista, että jos on solminut pidettäväksi tarkoitetun sopimuksen ja rikkoo sen, on tehnyt sopimusrikoksen. Avioliitossa se sopimusrikos on nimeltään aviorikos ihan kuin Jeesus kertoo. Avioliittoa säätelee maalliset lait niinkuin yllä kerrot Lutherin käsitykseksi.

Me emme pelastu synnittöminä, eikä kirkko siunaa avioeroa. Kun katuu, anteeksianto kuuluu opetukseen. Ne synnit jotka tunnustamme olemme saaneet Kristuksen sovituksessa anteeksi. Suhde saman sukupuolen välillä kielletään monessa kohtaa selväsanaisesti. Sitä ei Raamatun laissakaan ole hyväksytty, vaan päinvastoin. Ap:n näkemys on oikeassa. Kirkon tai seurakunnankaan tehtävä ei ole tuomita, mutta ottaa vastaan synnintunnustus. Synnintunnustus kuuluu yhtenä tehtävänä kirkolle ja miten Kirkko voi hoitaa sitä tehtävää antaessaan siunauksen asialle, joka nähdään Raamatun sanassa synnintunnustuksen aiheena? Ei kirkko anna siunausta avioerollekaan, vaan synti on sovitettu meidän puolesta. Sovitusteko ei tarkoita, että synti hyväksytään. Lähetyskäskyssä Jeesus käskee meitä opettamaan pitämään kaikki, jota hän on käskenyt meidän pitää.

Kyllä se Jeesus puheli, että avioliitto liittyy siihen että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Kyseessä on siis ihmisyyteen liittyvä perustavanlaatuinen liitto, eikä avioero ole kuin mikä tahansa sopimusrikko.

Mooses oli antanut juutalaisille oikeuden avioeroon, mutta Jeesus otti sen pois. Tai vaikka poikkeustapauksissa (pettäminen) erota ehkä voisikin, niin uusi suhde ei käy.

"...He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Eikö synnintunnustukseen liity katumus? Mitä katumusta sellainen on, jos vaikkapa pettäjäjättäjä on kihloissa uuden kumppaninsa kanssa ja lausuu synnintunnuksen valmistellessaan uusia kirkkohäitään?

Ja eipä taida ev.lut kirkkomme edes edellyttää synnintunnustustakaan ennen kuin ryhtyvät järjestelmään eronneen uutta vihkimistä toiselle kumppanille.

Koska halutaan tuhota kaikki, mikä symboloi normaaliuutta ja vaivalla rakennettua yhteiskuntajärjestystä.

Jos itse olisin homo ja haluaisin naimisiin, kirkko olisi kyllä viimeinen unelmien vihkipaikka. Eikös ne ole vähän synkkiäkin? Ahdistaisi!

Maailmassa on vaikka mitä upeita hää- ja vihkipaikkoja, joissa järjestää elämänsä paras seremonia! Ja jos uskoo Jumalaan, miksi välttämättä pitäisi kuulua kirkkoon?

Tämä on aika käsittämätön hanke, pakottaa kirkot vihkimään vastoin perinteitään. Mutta kaitpa homot vaan on niin uskonnollisia sitten.

ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Vierailija kirjoitti:

No lihominen ja mässäily on yksi kuolemansynneistä. Mites tuo.

Kerro Raamatunkohta, jossa näin sanotaan.

Mahtava tuo KKK-vertaus. Palataan asiaan sitten kun KKK on valtiollinen elin jonka oppeja pakkosyötetään koko väestölle rutiininomaisesti vauvasta vaariin.

Muuten olen samaa mieltä ettei kirkon tarvitse tasa-arvoa harjoittaa, mutta sitä ennen kirkko ja valtio on erotettava. Kaikkien ihmisten vihkiminen maistraattiin ja uskonnollisille siunaaminen kirkossa sen lisäksi, kukin omassa kirkossaan.

Vierailija kirjoitti:

ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,

10. eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Tuossahan nuo on hekumoitsijat, avionrikkojat ja miehimykset samalla viivalla, mutta vain homojen ympärillä uskovat seisoo ringissä sormella osoittamassa. Miksi? Huomio pois siitä mitä tulee itse puuhailtua. Käyttäydytään niin kuin muutama homo kaataisi maailman, samalla kun itse aviorikotaan surutta oikealla ja vasemalla suurina massoina.

Vierailija kirjoitti:

Mahtava tuo KKK-vertaus. Palataan asiaan sitten kun KKK on valtiollinen elin jonka oppeja pakkosyötetään koko väestölle rutiininomaisesti vauvasta vaariin.

Muuten olen samaa mieltä ettei kirkon tarvitse tasa-arvoa harjoittaa, mutta sitä ennen kirkko ja valtio on erotettava. Kaikkien ihmisten vihkiminen maistraattiin ja uskonnollisille siunaaminen kirkossa sen lisäksi, kukin omassa kirkossaan.

Mitenniin pakkosyötetään? Vapaaehtoistahan se on, uskonnonopetukseen osallistuminen. Historia on erikseen, se on mitä on, historiaa. Kulttuuriin kuuluu historiatuntemus, sitä voi kai homokin opiskella. Mutta miksi ihmeessä kirkkovihkiminen on tällainen pakkomielle joillekin, jotka eivät kuitenkaan ymmärtääkseni ole mitään kiihkouskovaisia tai superuskonnollisia? Ei käsitä.