Lue keskustelun säännöt.
Mikä on elämäsi järkyttävin vakava tapahtuma jota olet joutunut todistamaan?
05.07.2017 |
Esim. onnettomuus, kuolema, paha pahoinpitely, ammuskelu, kaikki sellaiset jota ei tule kuin muutaman kerran elämässä omin silmin todistettua jos edes kertaakaan (ellei toimi jollain alalla jossa "järkyttävät" tapahtumat ovat arkea). Sellainen mikä on järkyttänyt sinua syvästi eniten ja vieläkin käy mielessä.
Kuinka vanha olit? Kuinka pääsit yli jos pääsit? Vaikuttaako näkemäsi nykyisessä elämässäsi mitenkään?
Ihan tosi, ei nyt mitään naapurin Teuvo alasti suihkussa -juttuja tai vastaavia. Haluaisin kuulla jotain ihan oikeita kokemuksia, mitä muut ovat kohdanneet.
Kommentit (421)
Syntymä,siis oma syntymä. Se oli niin kamala etten musita siitä mitään. Mutta muuten olen nähnyt niin paljon ruumiita elämässäni, ettei enää jaksa kaikkia muistaa, hirttäytyneet muistaa parhaiten jää sen verran ruma ruumis, kamalin heti hukkumisen jälkeen. En oikein osaa järkyttyä mistään, en sano tätä ylepydellä mutta en vain koe tai tunne järkytystä. Kuukausi sitten mies meinasi tukehtua lihan palaan, se tuntui todella epämielyttävältä ja siitä jäi sellainen ihottava olo, mutta ei se järkytystä ollut. Tiedän myös, että jotkut järkyttyvät todella pienestä ja jotkut sitten taas eivät oikein mistään. Ei mikään väkivalta tai hväksikäyttö koskaan ole tuntunut oikein miltään muulta kun ikävältä, mutta ei se ole ollut sellaista järkytystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun pikkuveljeni hakattiin, kun olin 12, hän kolme.
Minä ja kaverini olimme riidoissa naapuruston poikaporukan kanssa, semmoista huutelua ja sanailua, en ajatellut sen olevan mitenkään erityisen pahaa vihanpitoa, kunnes yhtenä iltana vein veljeni ulos leikkimään:Törmäsimme tähän poikajengiin ja he kävivätkin kimppuumme; kaksi isointa jätkää litisti minut maahan alleen samalla, kun kolme muuta pahoinpitelivät taaperoikäisen veljeni.
Meistä lähti varmaankin niin kova meteli, että onneksi siihen tuli pian pari miestä paikalle ja teinipojat lähtivät karkuun. Veli vietiin ensiapuun, oli saanut aivotärähdyksen ja ruhjeita ja haavoja, ei onneksi mitään hengenvaarallista, mutta olihan tuo nyt tekona aivan helvetin törkeä, hakata nyt kolmen teinin voimin viaton tuntematon taapero, koska sen isosisko on bitch.
Ja veljellehän tuo oli tietenkin todella järkyttävä ja hämmentävä kokemus, hän näki painajaisia pitkään tuon jälkeen ja pelkäsi nuoria omaan murrosikäänsä asti.
Aika järkyttävää! Tuliko noille nuorille jotain seuraamuksia tästä?
Mies oli tukehtua ilmeisesti astman takia bussiin, kukaan ei reagoinut mitenkään vaikka mies meinasi koko ajan menettää tajuntansa. Itse olin jossain puoli shokissa ja täysin jumissa tilanteen vuoksi joten en pystynyt tekemään mitään.
Myöhemmin myös oma lapsi meinannut unissaan tukehtua oksennukseen jossa osasin toimia mutta kyllä olen vahdannut jokaista unta tarkasti..
Se, mikä minulle tuli nyt mieleen, ei ole lähelläkään näitä kauheuksia, mitä osa on kokenut, onneksi olen saanut elää pumpulissa, mutta:
Anoppini liiskasi vahingossa kanini oven väliin. Olin ennen sitä kysynyt monta kertaa, osaako tämä olla kanien kanssa. Joo joo, anoppi sanoi. Sanoin monesti, että varo jalkoja ja älä laita ovea kiinni. Olin itse tiskaamassa ja sitä karmaisevaa vinkaisua en unohda koskaan, kun ovi tömähti vauhdilla kaniin. Kanin suusta vuoti verta, se yritti hetken aikaa lattialla kyljellään juosta, mutta halvaantui pikkuhiljaa. Otin kanin syliini ja se pakokauhuinen, paniikissa oleva katse rukoili apua ja sylissäni kitui sillä aikaa kun olin soittamassa eläinlääkäriin ja sitten kani kuoli. Ruumis oli ottanut osumaa ovesta, se oli tavallaan vääristynyt.
Sanomattakin selvää, etten ole pystynyt luottamaan anoppiin enää. Hän halusi ostaa uuden kanin tilalle. Jep jep. Pahinta tässä oli se, kun joutui lapselle valehtelemaan, miksi kani on kuollut. Onneksi minä tai läheiseni eivät ole pahempaa kokenut.
Kaikkea joudutaankin kokemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kerta kun vanha ja rakas kissa on jouduttu lopettamaan kärsimysten välttämiseksi. Se raskas tunne sydämessä kun päätös on tehty, kissa on kopassa ja on käveltävä eläinklinikan ovista sisään. Lopetustoimenpiteen seuraaminen, valon katoaminen lemmikin silmistä... Se on aina hirveän surullista, repii sisältä ja tiedän että tulen kokemaan saman vielä monen monta kertaa elämässäni, sillä en voi kuvitella elämää ilman lemmikkejä. Sinänsä nämä tapaukset eivät kaiketi ole "järkyttäviä", kyllähän sen tietää että kissoille on suotu vähemmän elinvuosia kuin itselle ja monesti päätöksen kuolemasta joutuu tekemään omistaja itse, mutta pahempaa en ole henkilökohtaisesti joutunut kokemaan.
Veljen kuolema rajuun sydäninfarktiin. Olin paikalla, kun lähes tunnin kestänyt elvytys lopetettiin. Olimme molemmat jo vahvasti keski-ikäisiä, veli minua muutaman vuoden nuorempi. Olen elämäni aikana menettänyt kuoleman kautta lukemattomia läheisiä, mutta veljen kuolema on ollut rankin kokemus. Tapahtumasta on jo 15 vuotta aikaa, mutta edelleen veli pulpahtelee mieleeni lähes päivittäin, varsinkin jos on kyse esim. autoista. Usein hän tulee myös uniini samoin kuin edesmennyt äitini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei exän itsariyritys kotona saanut jäädä??
Vierailija kirjoitti:
Miksei exän itsariyritys kotona saanut jäädä??
Aika karmivaa.Mutta jokuhan ne lanssit soittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks tuttu tyyppi seisoi kerran hieman kuivettuneen kuusen vieressä. Se kuusi oli silleen puolikuollut, että siinä ei alhaalla oikein kasvanut mitään elävää vaan jäljellä oli enää kuivuneita ja katkenneita oksia. Tämä tyyppi sitten kääntyi ja otti samalla askeleen puuta kohti, joilloin yks terävä kuiva oksa upposi hänen silmäänsä. Se oli epätodellinen ja kamala tilanne. Onni onnettomuudessa: silmä ei puhjennut vaan oksa työntyi silmän ja kallon väliin, siis silmäkuoppaan. Näkö ei vaurioitunut.
2. Joku nuorimies hyppäsi IC:n alle juna-asemalla. Katsoin muutaman metrin päästä. En ehtinyt sanoa sille mitään tai edes ottaa askelta sitä kohta. Se kävi niin yllättäen. Huonostihan siinä sitten kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ei varmaan niin paha ole, mutta lapsena järkytyin todella pahasti, kun sain uuden parhaan kaverin ja sen äiti hakkasi sitä remmillä. Elettiin 80-luvun alkua, lasten ruumiillinen kurituskin tuli laittomaksi noihin aikoihin. Siis tämä kaveri teki jotain "pahaa", mitä en edes tajunnut ja äitinsä raivostui -> housut alas perheen ja mun nähden ja remmillä hakkaamista... Näin tämän jutun kolme kertaa. Lopulta en enää halunnut käydä siellä vaan oltiin aina meillä. Tänä päivänä mulle ei ole auennut, miten voi noin pienestä saada tuollaisen rangaistuksen. Kerran ainakin sai siksi, että oli jättänyt astiat pöytään, eikä nostanut tiskipöydälle.
Siksikin vaikea ymmärtää, kun omassa kodissa ei koskaan lapsia rangaistu fyysisesti. Olen miettinyt, että onko tuon hullun hakkaajaäidin kasvatuksella osansa, koska tuon lapsuudenystävän isosisko teki itsemurhan parikymppisenä.... On äitinsä kanssa läheinen nyt aikuisena ja vaikka puhutaan kaikki asiat, niin tuosta en ole koskaan sanonut mitään tai kysynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ison työkoneen alle jäänyt lapsi. Pää liiskana. Olin n16v.
Mua kiinnostaa aina hirveesti tällaiset jutut. Haluaisit että kuvailisit tarkemmin miltä se pää näytti ym? Oonko ihan sairas...?
Minuakin. Tiedän olevani sairas. On kuitenkin olemassa videoita joita en suosittele katsomaan vaikka goren "ystävä" olisitkin. Niistä jäänyt hirveä olo vielä tänäkin päivänä..
Gorekuvia voit katella bestgoresta ja laitat hakusanat minkälaisia onnettomuus/murhakuvia haluat kattoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini äkillinen,yllättävä,kuolemaan johtanut sairauskohtaus. Äiti nuori,minä alle kouluikäinen. Vuosikymmeniä sitten.
M+40-60v.
Tyttären viiltelyt. Kun siivosin verta ja samalla soitin häkeen... sekä tyttären myrkytystila. Itsetuhoinen koulukiusattu hän. Myös vapaa ajalla kiusattu.nyt parempi tilanne elämässä. Luojan kiitos hengissä on.
Täällä on hirvittäviä ihmiskohtaloita, kuolemaa, ruumiita, kidutusta, raiskauksia ja sitten:
Koira kuoli. (voi nyyh, kai jäit saikulle..)
Noin 30 vuotias nainen ajoi polkupyörällä rekan alle. Naisen pää jäi rekan renkaiden alle ja aivon kappaleita oli pitkin asfalttia. Tämä oli puhdas onnettomus, ei itsemurha. Pyöräilijä väisti vastaantulevaa pyöräilijää ja jostain syystä ajautui pyörätieltä autotielle. Kaupungissa kapeat pyörätiet ja pyöräilijöillä usein liian suuri tilannenopeus. Ajetaan kovaa vauhtia, vaikka ympärillä autoja, jalankulkijoita ja autoilijoita ja sitten hätäpäissään käy onnettomuuksia, kun kovassa vauhdissa pitää nopeasti vain väistää jonnekin.
Isäni alkoholismi ja väkivaltaisuus äitiä, minua ja siskoani kohtaan jätti syvät arvet. Jouduin myös vierestä näkemään kun hyvä ystäväni menehtyi syöpään. Yli kymmenen vuoden avioliittokin päättyi eroon kun mieheni halusi lapsia ja minä en, kun pelkäsin, että omat lapseni joutuisivat kokemaan jotain vastaavaa elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun pikkuveljeni hakattiin, kun olin 12, hän kolme.
Minä ja kaverini olimme riidoissa naapuruston poikaporukan kanssa, semmoista huutelua ja sanailua, en ajatellut sen olevan mitenkään erityisen pahaa vihanpitoa, kunnes yhtenä iltana vein veljeni ulos leikkimään:Törmäsimme tähän poikajengiin ja he kävivätkin kimppuumme; kaksi isointa jätkää litisti minut maahan alleen samalla, kun kolme muuta pahoinpitelivät taaperoikäisen veljeni.
Meistä lähti varmaankin niin kova meteli, että onneksi siihen tuli pian pari miestä paikalle ja teinipojat lähtivät karkuun. Veli vietiin ensiapuun, oli saanut aivotärähdyksen ja ruhjeita ja haavoja, ei onneksi mitään hengenvaarallista, mutta olihan tuo nyt tekona aivan helvetin törkeä, hakata nyt kolmen teinin voimin viaton tuntematon taapero, koska sen isosisko on bitch.
Ja veljellehän tuo oli tietenkin todella järkyttävä ja hämmentävä kokemus, hän näki painajaisia pitkään tuon jälkeen ja pelkäsi nuoria omaan murrosikäänsä asti.Aika järkyttävää! Tuliko noille nuorille jotain seuraamuksia tästä?
Vain yksi pojista oli yli 15, toinen minua pidelleistä, hänelle tuli jotain pientä, eihän hän koskenutkaan veljeeni, mutta jokaisen perhe kyllä joutui vahingonkorvausta maksamaan. Muille pojille tuli varmaankin piiskaa ja arestia. Koko porukkaa en tosin nähnyt moneen vuoteen pahoinpitelyn jälkeen, joten en saanut tietää, miten heitä kotona lopulta rangaistiin.
Vasta yli viisi vuotta hakkaamisen jälkeen sain ainakin sen verran kuulumisia, että osa pojista oli (ollut) nuorisokodissa ja yksi sijoitettuna ongelmanuoriin erikoistuneeseen kotiin. Päihteitä käyttivät ja koulukiusasivat, tietääkseni meno ei ole juurikaan parantunut vieläkään, pojat ovat nyt päälle kaksvitosia. Joten ehkäpä se Karma niitä ainakin koetteli, jos eivät muuta sanktioita taaperon hakkaamisesta saaneet
Kun tämän kuulin, ihmettelin, miksi pojat eivät möyhentäneet minua ja kaveriani jo heti, kun ensimmäisen kerran heille suumme avasimme.
Ja todellakin opimme harkitsemaan tarkasti, kenelle menemme tulevaisuudessa päätämme aukomaan
Kun pikkuveljeni hakattiin, kun olin 12, hän kolme.
Minä ja kaverini olimme riidoissa naapuruston poikaporukan kanssa, semmoista huutelua ja sanailua, en ajatellut sen olevan mitenkään erityisen pahaa vihanpitoa, kunnes yhtenä iltana vein veljeni ulos leikkimään:
Törmäsimme tähän poikajengiin ja he kävivätkin kimppuumme; kaksi isointa jätkää litisti minut maahan alleen samalla, kun kolme muuta pahoinpitelivät taaperoikäisen veljeni.
Meistä lähti varmaankin niin kova meteli, että onneksi siihen tuli pian pari miestä paikalle ja teinipojat lähtivät karkuun. Veli vietiin ensiapuun, oli saanut aivotärähdyksen ja ruhjeita ja haavoja, ei onneksi mitään hengenvaarallista, mutta olihan tuo nyt tekona aivan helvetin törkeä, hakata nyt kolmen teinin voimin viaton tuntematon taapero, koska sen isosisko on bitch.
Ja veljellehän tuo oli tietenkin todella järkyttävä ja hämmentävä kokemus, hän näki painajaisia pitkään tuon jälkeen ja pelkäsi nuoria omaan murrosikäänsä asti.