Mikä on elämäsi järkyttävin vakava tapahtuma jota olet joutunut todistamaan?

Huh, raskasta luettavaa on ollut kyllä tämä ketju ja olen ainakin oppinut sen, että olen tähän asteisessa elämässäni päässyt ilmeisesti yllättävän helpolla. En kestäisi varmasti suurintakaan osaa kuvailemistanne tapauksista ja säilyisi täyspäisenä.

Pahinta on ollut varmaan kun olin vielä töissä sairaalalla ja ekaa kertaa sattui potilaaksi synnyttänyt päihdeäiti. Se vauvan vieroitusoireiden seuraaminen oli aivan sydäntäsärkevää ja veti surulliseksi, että kuka tällaista lapselleen tekee. Toisaalta, kun nyt on lukenut näitä ihmisten kuvauksi omasta ja lähipiirinsä lapsuudesta niin en ihmettele enää ollenkaan, mistä näitä päihdeongelmaisia kumpuaa. Olen yliempaattinen ihminen ja jouduinkin toteamaan, ettei hoitotyö olekaan minua varten, kävi henkisesti niin raskaaksi vaikka en en edes kovin vaikeisiin tapauksiin työssäni törmännyt.

Itselleni raskas kokemus oli myös koirani poisnukkuminen 12 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen, mutta tämä tapahtui eläinlääkärissä ja oli kaunis ja rauhallinen hetki vaikka rankkaa olikin. Koirani sairasti epilepsiaa ja sen tiimoilta muistan yhä elävästi sen kauhun, kun koira ensimmäisen kerran sai kohtauksen aivan yllättäen, kaatui krampaten ja suu vaahdossa huutaen. Voi luoja kuinka pelästyin että mitä oikein tapahtuu.

Jokelan kouluammuskelu. Olin just pari edeltävää päivää ollu kipeenä ja harkitsin kotiin jäämistä vielä kyseisenä päivänä. Kunpa olisin jääny, en tuu koskaan unohtamaan niitä maassa makaavia ruumiita.

Vierailija kirjoitti:

 Itselleni raskas kokemus oli myös koirani poisnukkuminen 12 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen, mutta tämä tapahtui eläinlääkärissä ja oli kaunis ja rauhallinen hetki vaikka rankkaa olikin. Koirani sairasti epilepsiaa ja sen tiimoilta muistan yhä elävästi sen kauhun, kun koira ensimmäisen kerran sai kohtauksen aivan yllättäen, kaatui krampaten ja suu vaahdossa huutaen. Voi luoja kuinka pelästyin että mitä oikein tapahtuu.

Surullista, niin surullista. Osanottoni. Voimia.

3. Isäni (lähes 60-vuotias) alkoi seksisuhteeseen ruandalaisen teinitytön kanssa maksaakseen hänen ja sukunsa elämän

Ehkä toisinpäin? Isä alkoi maksaa ruandalaisen teinitytön ja tämän suvun elämää päästäkseen seksisuhteeseen tytön kanssa?

On niin raskasta luettavaa tämä.

Äitini psykoosi. Olin 12 ja äiti puhui henkilöille joita ei ollut, kuljetti minut jonnekin metsään "turvaan" koska epäili että meidät on myrkytetty ja muuta.

Olen selvinnyt ja en ole selvinnyt. En halua olla vanhempieni kanssa tekemisissä, mutta muuten elän hyvää elämää.

Kai mä oon päässyt vähällä, vaikka puolisokseni otinkin alkoholistin jonka psykooseja jouduin aika ajoin todistamaan. No erosimme joo. Töissä henkisesti pahimpia paikkoja on ollut yhden nuoren huostaanottotilanne poliisivahvistuksen kanssa -olin se joka kertoi mitä nyt tapahtuu. Tai se kerta, kun olin alaikäisten turvapaikanhakijoiden tukiasumisessa ohjaajana, ja yövuorossa yksi asukas huusi kuin olisi kidutettuna, se pakokauhu silmissä, oli jollain tavalla unessa vaikka hereillä, huoneeseen mennessäni "hyökkäsi kimppuuni", mutta olin vahvempi ja sain pidettyä sylissä ja painettua vartijakutsunappia. Poika heräsi ja ei muistanut untaan, mutta pakokauhu oli edelleen läsnä. Pitelin sylissä tärisevää ja itkevää nuorta, vartija tuli ja olisi alkanut käyttämään kovempia otteita, sain sanottua että älä tule nyt, mene soittamaan ambulanssi. Vartija ei meinannut uskoa, ettei mulla ole hätää vaan alkoi käskyttää nuorta. Arvatkaa auttoiko, no ei. Sain huudettua että nyt jumalauta soita ambulanssi ja anna mun nyt olla tässä.

Myöhemmin juttelin tuon asiakkaan kanssa, häntä tosiaan on kidutettu. Näytti tupakanpolttamia sisäreidessään ja sanoi, että on niitä sielläkin mitä paikkaa hän ei nyt näytä. Kertoi, että pikkusisko raiskattiin silmiensä edessä.  Eikä hänellä ole aavistustakaan, missä sisko on ja onko edes hengissä.

Henkisesti rankkaa, vaikka ei ole tapahtunut minulle.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on mun elämäni traumaattisin hetki. En ole saanut tätä mielestäni vaan kärsin syvästä ahdistuksesta edelleen.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Huhhuh mikä kissa <3

Veljeni, johon minulla oli aina ollut hyvät ja läheiset välit ehdotti minulle yhtäkkiä seksisuhdetta meidän ollessamme teini-ikäisiä. Olin ja olen edelleen järkyttynyt. Pakenin tilanteesta ja olemme sen jälkeen eläneet, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Pelkään veljeäni, enkä esimerkiksi halua esiintyä hänen lähellään vähissä pukeissa. En ole koskaan voinut kertoa kenellekään asiasta ja olen syyllistänyt itseäni tapahtuneesta.

Veljeni suhtautui hyvin kielteisesti siihen, kun aloin teininä seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa ja on edelleenkin vihamielinen häntä kohtaan. Minulla on lapsia, veljeni ei ole koskaan edes seurustellut. Tämäkin herättää minussa ahdistusta, varsinkin kun äitini ihmettelee syytä sille, miksei veljelläni ole koskaan ollut ketään.

Joskus mietin, olenko minä pilannut veljeni elämän. Hän on joskus selittänyt minulle, etten tiedä, mitä rakkaus on. Että todellinen rakkaus on jotain hyvin kivuliasta.

Vierailija kirjoitti:

Ison työkoneen alle jäänyt lapsi. Pää liiskana. Olin n16v.

Mua kiinnostaa aina hirveesti tällaiset jutut. Haluaisit että kuvailisit tarkemmin miltä se pää näytti ym? Oonko ihan sairas...?

3. Isäni (lähes 60-vuotias) alkoi seksisuhteeseen ruandalaisen teinitytön kanssa maksaakseen hänen ja sukunsa elämän

Siis kuka maksoi ja kenen elämän? Ruandalainen teinityttö maksai isäsi ja teidän suvun elämän?

Sen näkeminen vierestä kun oma rakas mummoni kuoli syöpään. Oli sitä ennen ollut riutunut luurangonlauha monta kuukautta. Mummon hengitys muuttui vähitellen katkonaiseksi ja loppui lopulta kokonaan. Silmät seisoivat päässä. Ennen tajuttomana menemistä kun tulin sairaalaan, mummo sai happea happiviiksuen kautta ja sanoi hädissään "Auttakaa minua" minulle, äidilleni ja tädilleni jotka olimme tulleet paikalle. Ne olivat mummon viimeiset sanat.

Poikaystävän (ex siis) puukotus kun olin 17v. Muistan sen äänen kun veitsi upposi selkään ja se taistelu tuntui kestävän ikuisuuden vielä senkin jälkeen kun sain veitsen itselleni ja heitin sen johonkin pusikkoon. Jotenkin revin silloisen poikaystävän meidän rappuun, hissiin ja hissistä kotiin äidin luokse. Pyysin äitiä soittamaan ambulanssin, koska olin niin shokissa, etten muistanut hätäkeskuksen numeroakaan. Olin ihan varma, että hän kuolee, verta oli ihan joka paikassa, sen paita oli verinen ja riekaleina, minä olin veressä, hissin katossa asti oli verta ja käytävillä pitkin poikin. Ambulanssi lähti ja jäin katselemaan niitä jälkiä täristen. Soitin mummille joka sai mut takaisin järkiini, että pääsin lähtemään julkisilla sinne sairaalaan. Mahdoin olla näky siellä bussissa niissä vaatteissa...

Muut ahdistavat näyt ei ole saanut mua tuollaiseen tilaan.

11-vuotiaana (olen mies) pari vuotta vanhempi, jollain mittarilla narsistinen tyttö raiskasi mut leikkimökissä kun meidät oli pakotettu "ulos leikkimään kotileikkiä". Ei sitä voi kutsua sellaiseksi pakotukseksi ja siksi "raiskaus" voi olla vähän väärä sana, mutta kyllä se oli törkeää seksuaalista ahdistelua. Muistan edelleen, vuosien jälkeenkin tarkalleen kaiken mitä tapahtui. Leikki alkoi tavallisena, lasten kotileikkinä mutta kun tuli "aika mennä nukkumaan", alkoi pahuus. Tyttö veti leikkimökissä olevan peiton päällemme ja alkoi kädellään hipelöidä haaroväliäni. Olin hämmentynyt, enkä oikein osannut sanoa mitään. Pian veti housut alas ja hankki kikkelini "kovaksi" (niin kovaksi kuin 11-vuotiaan esimurrosikäisen peniksen nyt voi saadakaan) ja alkoi imeä sitä. Olin äärimmäisen hämmentynyt. Vaikka olenkin (ja olinkin) ihminen joka tykkäsi hankkia paljon tietoa ja olinkin lukenut seksistä ja muusta wikiartikkeleita, mutta en siinä vaiheessa tajunnut sen tapahtuvan olevaan mitenkään väärin, vaikka en siitä pitänytkään. 

Tyttö siinä jonkun aikaa imeskeli, ja sen jälkeen siirsi mun käteni sen haaroväliin ja käski liikuttaa sormea. Edelleen hämmentyneenä, tein niin. Pian kuitenkin jatkoi imemistä, ja hetken päästä sainkin jo orgasmin (olin aiemmin masturboinut vähän pari kertaa, ei ollut ensimmäinen) josta tosin ei tullut mitään nesteitä tms ulos ikäni vuoksi.

No, se sama siinä sitten jatkui ja pian ilmeisestikin tyttö sai jonkinlaisen orgasmin, yritti suudella mua (käänsin pääni pois) ja sanoi vielä hiljaa "Jos kerrot kenellekään, teen tästä sun ongelmasi" ja leikki jatkui "normaalisti".

En ole kertonut kenellekään. En halua nähdä kyseistä tyttöä enää ikinä, jota äitini ihmettelikin nuorempana kun kysyi joskus että pitäisikö käydä taas vaihteeksi X luona, mutta sanoin vain jämäkästi että ei. En todennäköisesti ikinä aio kertoa kenellekään (muualla kuin netissä), koska vaikka eletään vuotta 2017, on edelleen vahvana elävä mielipide, että ei miestä voi raiskata, ja että mies on homo jos ei tykkää kun naiset tulevat vapaaehtoisesti päälle.

Ainiin, olen muuten oikeasti homo :)

Se kun eräs vanha nainen jäi pyörällä rekan alle.. rekkakuski ei heti tajunnut että ajoi ihmisen päälle vaan ajoi eteenpäin vielä metrejä, kunnes kaverit alkoi juosta sinne. Uhrin jalka irtosi kokonaan reidestä saakka. Tielle jäi pitkä vana lihaa... Yritin saada verisuonesta puristettua mutta koko lantion alapuolinen oli vain ihan mössöä josta ei saanut mitään otetta. Se oli kauheaa. Hän kuoli eteemme korahtaen.

Kun adventtikirkon kirpputorityöntekijä teki lastensuojeluilmoituksen.

Läheisen ihmisen riutuminen sairauteen on ollut pahinta katsottavaa, mutta kakkosena on eläinkoe-apina jolle oli päähän ruuvattu kehikko koska sillä tehtiin aivotutkimusta. Teki pahaa katsoa kun se kiinnitettiin johonkin telineeseen tutkimustilanteessa niin ettei voinut juurikaan liikkua, ja se kun eleli häkissään se metallikehikko koko ajan päässä. Ja siis olen nähnyt livenä, en millään videolla.

Se, kun lapsuudessani isäni pahoinpiteli äitiä ja lateli tappouhkauksia vuosikaudet ja pelkäsin aina että kotiintullessa löytäisin äidin kuolleena ja mietin strategioita miten toimisin sitten. Edelleen aikuisena se avuton paha olo saattaa syöksyä voimalla pintaan kun joku jossain korottaa ääntään, vaikka harmittomastikin.

Huh huh miyä kokemuksia. Jaksamista kaikille!

Itselleni ei ole kertynyt mitään tosi epätavallista, mutta kun on useampi tapahtuma, toki ne muokkaavat persoonaa.

- isä oli lapsuudenkodissani väkivaltainen äitiä kohtaan, ryyppäsi, rellesti ja piti sivusuhteita

- koirani kuoli 17v jälkeen syliini eläinlääkärin nukuttamana

- mies petti 10v yhdessäolon jälkeen ja hankki sivusuhteen, joka johti eroomme ja vuosien yksinäisyyteen, kun en osannut päästää ketään lähelleni

- vedin itseni töissä piippuun ja jouduin jäämään työuupumussaikulle (2 krt)

Olen näiden kälkeen kuitenkin vahva ja itsenäinen ihminen, jolla asiat on hyvin. En märehdi vanhoja ja osan iloita elämän pienistä asioista. En murehdi turhista.

Ihminen näyttää aika brutaaliselta onnettomuuden runtelemana. Valitettavasti on joutunut näkemään. Myös yhden junan alle hypänneen, kun kaikkia suolenpätkiä ei jaksettu matkan varrelta kerätä. Muistuttivat tapahtuneesta talven aikana.