Lue keskustelun säännöt.
En jaksa käydä lapsiperheissä enää nykyään
03.07.2017 |
Aikuisen vierailusta on tullut lapsen/lasten viihdyttämistä. En tullut lasta leikittämään ja lapsenvahdiksi, kiitos vain. Mikä nykyaikuisia ja vanhempia vaivaa? Ei ennen ollut näin.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Kirosin mielessäni juuri tätä asiaa muutama päivä sitten.
Mulla on ystävä, jonka olen tuntenut yli 20v. Tutustuttiin alunperin ihan perinteisesti hiekkalaatikolla, koska meillä oli suunilleen samanikäiset lapset. Kyläiltiin ja vietettiin aikaa yhdessä, myös meidän miehet olivat ystäviä. Siihen aikaan me osasimme sanoa lapsille, ettei ole sopivaa keskeyttää aikuisten juttelua eikä aikuisten tarvitse olla mitään seremoniamestareita.
Vuodet kuluivat ja ystäväni erosi miehestään. Lasten ollessa melkein täysi-ikäisiä hän löysi uuden miehen ja sai iltatähden... josta alkoi tämä aloituksen mukainen käytös. Kun käyn heillä kylässä, joudun periaatteessa viihdyttämään tätä lasta eli istumaan siellä lastenhuoneen lattialla tai katsomaan kun lapsi pelaa kännykällä pelia jne. Mitään aikuisten välistä kommunikointia ei ole olemassa, vaan omat puheet pitää suodattaa ja suurimman osan ajasta keskustelen lapsen kanssa. Napero osaa myös keskeyttää aikuiset mallikkaasti ja silloin kaikkien huomio pitää kiinnittyä lapseen.
Sama homma on, jos pyydän ystäväni kahvilaan tai meille kylään. Olen joskus vihjaillut ja suoraankin sanonut asiasta, mutta ei tullut mitään muutosta. Lapsi on jo senikäinen, että menee kouluun syksyllä, mutta silti häntä kohdellaan kuin jotain spesiaalia yksilöä, jonka sanomiset ja tekemiset ovat aivan ennennäkemättömän mahtavaa.
Olen siis alkanut välttelemään tätä ennen niin rakasta ystävääni. Hän ei halua ymmärtää, ettei mulla ole samanlaista suhdetta lapseensa kuin hänellä itsellään.
Heh. Lapsettomuuden hyvä puoli on ainakin se, ettei kukaan odota minun osaavan leikkiä lapsen kanssa tai pitää sellaista hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te kaikki naiset käyttäydytte sitten samalla tavalla kun ikää on se 30 ja viimeiset mahikset saada lapsi ulos.
Mulla on steri jo tehtynä...
Steri ois hyvä nimi lapselle.
Juu tunnen muutaman "Jeesus-lapsen" vanhempineen, todella rasittavaa seuraa. Aika moni näyttää luulevan, että se oma on jotenkin erityisen spesiaali ja fiksu. Huomion tällainen lapsi ottaa taatusti.
Mun kaveripiirissä on yleisempää, että lapsia hankkinut kaveri kutsuu kylään lähinnä silloin, kun lapset ovat poissa kotoa, vaikka mummolassa. Mutta tosi rasittavaa sekin on, kun jo vierailun alussa äityli hoksaa, että nythän on hyvin aikaa silittää kuukauden pyykit/pestä sauna/maalata terassi, kun lapset ei oo tiellä pyörimässä. Tehtiin se urakka sitten yhdessä tai ei, niin ei siinä kovin hyvin voi keskittyä juttelemiseen :(
Surullinen totuus on, että kenenkään vieraan lapset harvemmin kiinnostaa. Eikä tarvitsekaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveripiirissä on yleisempää, että lapsia hankkinut kaveri kutsuu kylään lähinnä silloin, kun lapset ovat poissa kotoa, vaikka mummolassa. Mutta tosi rasittavaa sekin on, kun jo vierailun alussa äityli hoksaa, että nythän on hyvin aikaa silittää kuukauden pyykit/pestä sauna/maalata terassi, kun lapset ei oo tiellä pyörimässä. Tehtiin se urakka sitten yhdessä tai ei, niin ei siinä kovin hyvin voi keskittyä juttelemiseen :(
joo tää :D vähintään pitää VIIKATA, siis mitävittya
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on lapsettomiakin aikuisia ja pariskuntia...
Joilla on mies aina mukana kaveritapaamisissa :D
En ole kyllä tuollaiseen törmännyt. Todella omituisia juttuja, koskaan ikinä ei ole kukaan vieras meille tullut ja joutunut lapsia kaitsemaan, kyllä ne kersat on pysyneet hengissä vaikka minä olen käynyt keittiön puolella, eikä koskaan mun lapset ole pyytäneet ketään vierasta aikuista leikkimään kanssaan, eipä kyllä juuri meitä omia vanhempiaankaan, ihan itse osaavat leikkiä ilman aikuisia siinä sotkemassa.
Enkä ole kyläilypaikoissakaan moiseen törmännyt, joten en usko että on kovin yleistä. Taitaa nämä jutut olla taas jotain velojen propakandaa. Omat nuorimmaiseni ovat 8 vuotiaita, mutta nuoremmalla siskollani on nuorimmaiset 8kk ja pian 3v. eikä minun ole niitäkään vastentahtoisesti koskaan tarvinnut vahtia, kun on ollut pieni vauva niin olen pitänyt sylissä kylässä ollessa koska yleensä vauvat tykkäävät olla sylissäni, jos lapsi ei ole minun sylissäni viihtynyt niin on ollut lattialla tai sitterissä äitinsä tehdessä jotain muuta, tai sitten on lapsi ollut äitinsä, isänsä tai isomman sisaruksensa sylissä ja ollaan ihan rauhassa juteltu, ei ole tarvinnut "olla lasten ehdoilla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet sentään joskus jaksanut käydä lapsiperheissä. :D Minä en pidä lapsista enkä osaa olla luontevasti heidän kanssaan, joten olen suosiolla siirtänyt lisääntyjäkavereideni tapaamiset kahvilaan tai baariin, mikä nyt on kaupunkilaiselle muutenkin luontevaa.
En kyllä oikeasti jaksa vuorovaikuttaa lasten kanssa yhtään.
Yleensä pikkulapset ujostelee tai vierastaa vieraita ihmisiä, ei niiden kanssa tarvi mitään vuorovaikuttaa, ja isommat lapset taas paskan nakkaavat jostain vieraasta akasta teineistä puhumattakaan. Omituisia ongelmia.
Jos vieraana on lapsen kummi, odotan kyllä, että vieras hiukan juttelee lapsen kanssa, vaikka ihastelee piirustusta tms. Mutta en odota että alkaa leikkimään tai sen enempää seurustelemaan. Jos vieras on kaverini (ilman kummisuhdetta), totean lapselle, että vieras on äidin vieras ja me halutaan jutella rauhassa. Ja vastaavasti ovat kaikki ystävänikin toimineet. Vain yhdellä ystävistäni on mies, joka tunkeaa keskusteluihin, muiden miehet (ja omani) liukenevat paikalta ja jättävät minut kaverin kanssa juttelemaan. Silloin kun lapsi oli pienempi, yleensä myös otti lapsen mukaansa esim. ulos leikkimään.
Olisi ihan kamalaa jos odotettaisiin, että viihdytään kaverin lasta jos olen kuitenkin tullut kaveriani tapaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirosin mielessäni juuri tätä asiaa muutama päivä sitten.
Mulla on ystävä, jonka olen tuntenut yli 20v. Tutustuttiin alunperin ihan perinteisesti hiekkalaatikolla, koska meillä oli suunilleen samanikäiset lapset. Kyläiltiin ja vietettiin aikaa yhdessä, myös meidän miehet olivat ystäviä. Siihen aikaan me osasimme sanoa lapsille, ettei ole sopivaa keskeyttää aikuisten juttelua eikä aikuisten tarvitse olla mitään seremoniamestareita.
Vuodet kuluivat ja ystäväni erosi miehestään. Lasten ollessa melkein täysi-ikäisiä hän löysi uuden miehen ja sai iltatähden... josta alkoi tämä aloituksen mukainen käytös. Kun käyn heillä kylässä, joudun periaatteessa viihdyttämään tätä lasta eli istumaan siellä lastenhuoneen lattialla tai katsomaan kun lapsi pelaa kännykällä pelia jne. Mitään aikuisten välistä kommunikointia ei ole olemassa, vaan omat puheet pitää suodattaa ja suurimman osan ajasta keskustelen lapsen kanssa. Napero osaa myös keskeyttää aikuiset mallikkaasti ja silloin kaikkien huomio pitää kiinnittyä lapseen.
Sama homma on, jos pyydän ystäväni kahvilaan tai meille kylään. Olen joskus vihjaillut ja suoraankin sanonut asiasta, mutta ei tullut mitään muutosta. Lapsi on jo senikäinen, että menee kouluun syksyllä, mutta silti häntä kohdellaan kuin jotain spesiaalia yksilöä, jonka sanomiset ja tekemiset ovat aivan ennennäkemättömän mahtavaa.
Olen siis alkanut välttelemään tätä ennen niin rakasta ystävääni. Hän ei halua ymmärtää, ettei mulla ole samanlaista suhdetta lapseensa kuin hänellä itsellään.
Niin miten sinut on pakotettu lastenhuoneen lattialle???
En käsitä nyt yhtään tuollaista.
Jos tuollaisia on oikeasti olemassa, niin herranjumala minkälaisia aikuisia näistä jeesuslapsista tulee??? Luojan kiitos en tunne yhtään tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole tuollaista ongelmaa, mutta vähän sinne päin. Taloyhtiössä asuu pari naista, jotka tekevät sitä, että pistävät pienen lapsen yksin pihalle, ja olettavat että minä katson perään. Samaten saatetaan lähteä pihalta kauppaan ym. ilman sanomatta mitään. Lapsi jätetään pihalle. Kyse on kolme-neljä vuotiaista. Piha on laaja ja aitaamaton. Kahden tien välissä.
Sama ongelma ystävieni kanssa joilla on lastenlapset kylässä! Sitä pitäisi jaksaa kuunnella ensin näiden "ihmeiden" jaarituksia ja temppuja ja jos hetkeksi nämä katoaakin omiin leikkeihinsä, alkaa mummi kertomaan "hauskoja tapahtumia" samaisista pennuista. Boooring.
Kaiken huippu oli, kun lähdin kyläilyreissulta nämä kakrut oli käsi ojossa pyytämässä rahaa??? Kuulemma mummikin aina antaa. Just joo, ihan vapaasti, mutta en suostu maksamaan näille tenaville vielä häirinnästä.
Mikä siinä on, kun joidenkin äly liukenee lastenlasten myötä kokonaan? Jaksetaan hössöttää loputtomiin luullen että kaikki on ihastuksissaan näistä. Nämä mummit saa jäädä peuhaamaan lastenlapsiensa kanssa ihan rauhassa - ei kiinnosta jatkaa ystävyyttä.
Vanhana saavat sitten ihmetellä kun ei ole ystäviä kun nämä "ihmeetkin" ovat maailmalla, tuskin edes muistavat ja tulevat seuraa pitämään...
Vierailija kirjoitti:
Totta. Aina menee niin, että äiti/ystäväni menee yksin keittiöön hääräilemään ja minun pitää jäädä paimentamaan lapsia. En minä niitä lapsia mennyt tapaamaan, vaan ystävääni.
Pyytääkö se äiti sua vahtimaan niitä? Vai voisitko vain mennä mukaan sinne keittiöön juttelemaan. Ei lapsia tarvii koko ajan vahtia, vaikka jäiskin toiseen huoneeseen. Äitinä usein häärään keittiössä ja kuuntelen, mitä lapsi tekee olkkarissa. Riittää et kuuntelee ja välillä kurkkaa.
Puhukaa ihmiset toisillenne, ystävällisesti kysykää, mitä tää nyt tarkoittaa, tarviiko tätä muksuu vahtii, kun haluisin jutella tms. Tai anteeksi, mut mulla olis nyt aikuisten asioita, onks jotain miten toi lapsi viihtyis hetken itekseen... Koetetaan me vanhemmat takoa omien mussukoiden päähän se, etteivät he voi aina paistatella huomion keskipisteenä.
Vierailija kirjoitti:
On näin ollut jo kauan. Näin oli jo ainakin 90-luvun alussa, kun suurin osa kavereistani teki lapsia. Lapset ovat vierailun keskipiste ja aihe.
Yritin siinä ehdottaa vaikka Trivial pursuitia, mutta ne lapset otettiin siihenkin mukaan ja siitä tuli sitten lasten peli siitäkin
Alat pelaamaan peliä lasten läsnäollessa, mutta kaikki eivät saa siihen osallistua...toiset jätetään kivan ulkopuolelle. Kuulostaa oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On näin ollut jo kauan. Näin oli jo ainakin 90-luvun alussa, kun suurin osa kavereistani teki lapsia. Lapset ovat vierailun keskipiste ja aihe.
Yritin siinä ehdottaa vaikka Trivial pursuitia, mutta ne lapset otettiin siihenkin mukaan ja siitä tuli sitten lasten peli siitäkin
Alat pelaamaan peliä lasten läsnäollessa, mutta kaikki eivät saa siihen osallistua...toiset jätetään kivan ulkopuolelle. Kuulostaa oudolta.
jeesuslapsien pitää saada tehdä kaikkea mitä aikuisetkin, tai traumatisoituu? huhhuh...
Kävin kylässä ystävälläni, jolla on kolmivuotias poika. Hetkeäkään emme saaneet jutella "aikuisten asioita" olohuoneessa, kun poika pyöri jatkuvasti äitinsä sylissä kuulolla, nakkeli tavaroita, veti showta ja jopa muksi äitiään, joka ei kieltänyt millään lailla.
Kahvipöydässä poika lähmi pöydällä olleita tarjottavia ja yritti jatkuvasti nousta pöydälle seisomaan. Äitinsä vain hyssytteli, vaikka poikaa olisi jo oikeasti pitänyt komentaa. En ymmärrä miksi lasta ei voinut laittaa isäpuolen luokse toiseen huoneeseen, että äiti olisi edes hetken saanut olla vieraan kanssa kahden.
Kyseisessä paikassa en ole enää ole vieraillut. En mene kylään seuraamaan kaverin pojan per*seilyä vaan tapaamaan ystävääni.
Kirosin mielessäni juuri tätä asiaa muutama päivä sitten.
Mulla on ystävä, jonka olen tuntenut yli 20v. Tutustuttiin alunperin ihan perinteisesti hiekkalaatikolla, koska meillä oli suunilleen samanikäiset lapset. Kyläiltiin ja vietettiin aikaa yhdessä, myös meidän miehet olivat ystäviä. Siihen aikaan me osasimme sanoa lapsille, ettei ole sopivaa keskeyttää aikuisten juttelua eikä aikuisten tarvitse olla mitään seremoniamestareita.
Vuodet kuluivat ja ystäväni erosi miehestään. Lasten ollessa melkein täysi-ikäisiä hän löysi uuden miehen ja sai iltatähden... josta alkoi tämä aloituksen mukainen käytös. Kun käyn heillä kylässä, joudun periaatteessa viihdyttämään tätä lasta eli istumaan siellä lastenhuoneen lattialla tai katsomaan kun lapsi pelaa kännykällä pelia jne. Mitään aikuisten välistä kommunikointia ei ole olemassa, vaan omat puheet pitää suodattaa ja suurimman osan ajasta keskustelen lapsen kanssa. Napero osaa myös keskeyttää aikuiset mallikkaasti ja silloin kaikkien huomio pitää kiinnittyä lapseen.
Sama homma on, jos pyydän ystäväni kahvilaan tai meille kylään. Olen joskus vihjaillut ja suoraankin sanonut asiasta, mutta ei tullut mitään muutosta. Lapsi on jo senikäinen, että menee kouluun syksyllä, mutta silti häntä kohdellaan kuin jotain spesiaalia yksilöä, jonka sanomiset ja tekemiset ovat aivan ennennäkemättömän mahtavaa.
Olen siis alkanut välttelemään tätä ennen niin rakasta ystävääni. Hän ei halua ymmärtää, ettei mulla ole samanlaista suhdetta lapseensa kuin hänellä itsellään.