Lue keskustelun säännöt.
Voi luoja kun pienen lapsen mummi yritti puistossa äsken lausua lapsen "vieraskielisen" nimen..
03.07.2017 |
Otsikko on ehkä nyt vähän hassu, mutta tällaista tänään:
Olin juuri lapseni kanssa puistossa ja siellä oli äiti, poika ja pojan mummi. Pojan nimi oli ilmeisesti Benjamin, mutta äiti lausui nimen hienosti englantilaisittain "Bentsamin". No te tiedätte miten se lausutaan ulkomailla. Puhuivat koko ajan kuitenkin suomea ja näyttivät kaikki suomalaisilta. Isästä en tietenkään tiedä.
Noh, tämä mummi sitten jossain kohtaa alkoi huudella pojan perään. Mummi huusi "Bensamin" "Bensemin" ja mitähän vielä, mutta ei siis osannut lausua nimeä englantilaisittain.
Mulle heräs sitten siinä kohtaa kysymys pääni sisällä, että miksi sitä nimeä ei voi täällä suomessa lausua vaan BENJAMIN. Mummi raukka huutaa bensaminia puistossa. Sekö sitten kuullostaa hyvältä? Tuskin tarhassa tai koulussakaan osataan aina lausua nimi ulkomaalaisittain. Benjamin on vielä ihan kiva nimi ja kuullostaa hyvältä suomalaisittainkin. Miksi ihmeessä pitää alkaa vääntää jotain olevinaan hienoa.
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toihan on vaan kidutusta sille lapselle! Kaikki lausuu eritavoin. Ei mitään järkeä!:(
Eihän se lapsen syy ole että "kaikki" on va-jak-keja.
Opettele ta-vaa-maan
Ei vaan tavuttamaan. Tavuja tavutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kirjaimia sanoista vasta tavataan: v-a-j-a-k...
Että näin. Ei ihme kun lastenkin nimet on niin vaikeita.
Mitä väliä sillä on miten joku sukulainen puhuu?
Reksa kirjoitti:
Miksi jollakin on KOLMOISkansalaisuus????? Rusinat pullasta????
Tottakai on, enemmän mahdollisuuksia tulevaisuusdessa. Meidänkin lapsella on.
Meilläkin Benjamin, kun kerroimme lapsen nimen julki, moni ulkomaalainen totesi heti, että ai Benzamin ja toisaalta, kun firman nimeen tuli pojan nimi niin käyntikorttien tekijä oli kirjoittanut Benyamin, koska nimi oli lausuttu jiillä, jos olisi sanottu Benzamin, olisi kirjoitusasu mennyt oikein. Tytön toinen nimi on Maria ja suomalainen sukulainen ilmoitti muille, että tytöstä tuli Marja... Vaan eipä meitä haittaa, lähinnä huvittaa. Lapsilla on myös monia lempinimiä, joten ei tunnu missään, jos joku sanoo Benzamin tai Marja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa oli kylässä tyttö, luultavasti uskovaisesta perheestä, jonka nimi oli Raakel. No oli sit hienoa ku kaikki puhu aina "Raakkeli sitä ja Raakkeli tätä" - että osattiin sitä ennenkin :) Silloin se oli lapsen mielestä ihan luontevaa, jos jonkun nimi oli Raakkeli...
Raakel-nimeä on kyllä suomessa annettu paljon sata v sitten. Äitini täti oli Raakel. Tuolloin annettin paljon myös Sofiaa ja Amandaa. Vääntyivät sitten Sohviksi ja Mantaksi.
Mun pojan etunimi on Eerik ja yleensä häntä kutsutaan lempinimellä. Joskus jonkun suussa on vääntynyt Muotoon "Eerikki". Ja kerran yksi urpo naureskeli, että " Rikki-Ee".
Mut joo, ei musta tossa Raakelissa ole mitään ongelmaa lausumisessa eikä myöskään siinä, että olisi kovin vierasperäinen. Kyseistä nimeä kun on Suomessa aiemmin annettu paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onni onnettomuudessa, ettei lapsi ollut tyttö, jolle oli annattu nimeksi Jacquelinen tai Angelique. Siinä se olis sekä äiti että mummukka saaneet murtumia kieleensä! Miksei sitä tenavaa kutsuttu yksinkertaisesti Beniksi? Sen olisi mummikin osannut ongelmitta lausua, jos kerran b taittui.
Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut itseään hienompina pitävät pissapäät ovat antaneet ja antavat edelleen lapsilleen sellaisia etunimiä, että heillä itselläänkin on ongelmia nimen ääntämisessä. Ja jos isovanhemmat ovat jo sitä ikäpolvea, joka on käynyt vain kansakoulun eikä ole opiskellut lainkaan vieraita kieliä, niin miten nämä lasten vanhemmat kuvittelevat, että isovanhemmat kutsuvat lapsenlapsiaan. Ongelmia on joskus ollut koulussakin. Huvittavinta oli, että kun opettaja äänsi nimen niin kuin se kuuluu ääntää, niin lapsi oikaisi, että ei sitä noin äännetä ja antoi sitten lausuntamallin, joka siis oli vähän sinnepäin, mikä kyllä paljasti vanhempien puutteellisen kielitaidon. En halua mainita nimeä, etten tule turhaan leimanneeksi perhettä.
Kyllä ne Ankelikat ja Tianat tiedetään.
Meillä päin ainakin kaikki Lucakset pitää lausua Lukas. Heti korjataan jos erehtyy lausumaan niinkuin Lucas oikeasti lausuttaisiin. Takuuvarmaa wt-kamaa. Lukas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, kun tässä mummottelussa häivytetään jopa parikin sukupolvea mummoja olemattomiin. Tämän esimerkki-Benjaminin mummo todennäköisesti on alle viisikymppinen, joka hyvinkin osaa englantia ainakin ja geet ja deet ja dzeet luonnistuu sujuvasti, tämä siis yleensä. Miksi aina puhutaan mummoista, jotka tuskin kiertokoulua kävivät joskus 1800-luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onni onnettomuudessa, ettei lapsi ollut tyttö, jolle oli annattu nimeksi Jacquelinen tai Angelique. Siinä se olis sekä äiti että mummukka saaneet murtumia kieleensä! Miksei sitä tenavaa kutsuttu yksinkertaisesti Beniksi? Sen olisi mummikin osannut ongelmitta lausua, jos kerran b taittui.
Olen aina ihmetellyt, miksi jotkut itseään hienompina pitävät pissapäät ovat antaneet ja antavat edelleen lapsilleen sellaisia etunimiä, että heillä itselläänkin on ongelmia nimen ääntämisessä. Ja jos isovanhemmat ovat jo sitä ikäpolvea, joka on käynyt vain kansakoulun eikä ole opiskellut lainkaan vieraita kieliä, niin miten nämä lasten vanhemmat kuvittelevat, että isovanhemmat kutsuvat lapsenlapsiaan. Ongelmia on joskus ollut koulussakin. Huvittavinta oli, että kun opettaja äänsi nimen niin kuin se kuuluu ääntää, niin lapsi oikaisi, että ei sitä noin äännetä ja antoi sitten lausuntamallin, joka siis oli vähän sinnepäin, mikä kyllä paljasti vanhempien puutteellisen kielitaidon. En halua mainita nimeä, etten tule turhaan leimanneeksi perhettä.
Kyllä ne Ankelikat ja Tianat tiedetään.
Meillä päin ainakin kaikki Lucakset pitää lausua Lukas. Heti korjataan jos erehtyy lausumaan niinkuin Lucas oikeasti lausuttaisiin. Takuuvarmaa wt-kamaa. Lukas.
Ihan mielenkiinnosta: Miten Lucas oikeasti lausuttaisiin? Kreikkailainen tuttavani lausuu poikansa nimen ihan Lukas, vaikka se kirjoitetaan Lucas. Lausuuko hän siis väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulussa tostakin pojasta tulee "Pentti vaan" tai jotain vielä pahempaa "benstku vaan", ei kukaan pojan nimeä koulussa brittiaksentilla lausu
Ei meilläpäin ainakaan yksikään Benjamin ole Pentti, enkä oikeen tajua mitä pahaa lempinimissä on. Jos Benjamin lyhenee Benksi tai Benkuksi, niin mitä kamalaa siinä on?
Muutenkin meillä on kouluissa ja päiväkodeissa niin paljon ulkomaalaisia, että Benjamin miten tahansa lausuttuna kuulostaa suomalaisemmalta kuin monet muut nimet.
Vierailija kirjoitti:
Hassua, kun tässä mummottelussa häivytetään jopa parikin sukupolvea mummoja olemattomiin. Tämän esimerkki-Benjaminin mummo todennäköisesti on alle viisikymppinen, joka hyvinkin osaa englantia ainakin ja geet ja deet ja dzeet luonnistuu sujuvasti, tämä siis yleensä. Miksi aina puhutaan mummoista, jotka tuskin kiertokoulua kävivät joskus 1800-luvulla?
No tuota. Nykyiset mummot eivät käyneet kiertokoulua 1800-luvulla, koska sellaiset mummo ovat kuolleet. Nykylasten mummot voivat olla kaikkea ikähaarukalla alle 40-yli 70. Siihen mahtuu hyvin monenlaista koulutaustaa. Nykyisin ensisynnyttäjien keski-ikä on lähellä kolmeakymmentä, joten mummotkin ovat harvemmin alle 50.
Esimerkiksi minun 2-vuotiaan poikani mummo eli äitini on 70. Hän ei ole koskaan opiskellut englantia. Sen ikäiset eivät opiskelleet välttämättä koulussa englantia. Mieheni isäkään ei ole opiskellut koskaan englantia ja hän on 63. Hän kävi pientä kyläkoulu maalla eikä englanti kuulunut silloin vielä opetussuunnitelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläks tästäkin jaksetaan vääntää? Mummo ei osannut lausua nimeä. Heittäen kauniimpi nimi kuin perisuomalaiset, olkoon sukunimi sitten vaikka -nen.
haha tää ei asiaan mitenkään liity, mutta alapeukuttaja kuulostaa hauskalta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin halunnut nähdä ap:n ja muiden hänen kaltaistensa ajatukset, kun olin isäni ja poikani kanssa viime viikolla puistossa. Kotiinlähdön aikaan huutelu meni suunnilleen näin:
Minä: Noulän! Tule! Lähdetään!
hetken kuluttua isäni: Noulani! Tule! Mennään Kari-siskon luo
Ap ja kumppanit varmaan miettivät jotain tämän suuntaista: Siis mitä suomea keskenään puhuneet äiti ja pappa huutavat poikaa ulkomaalaisittain lausuttuna, vaikka hänen nimensä voisi lausua suomeksi Nolan. Ja pappa-raukka ei ihan osannut oikeaa lausumismuotoa. Kauhea äiti, kun antaa lapselleen noin vaikean ulkomaalaisen nimen. Ja vielä kaiken lisäksi siskolle pojan nimen. Huhhuh, mitä wt-väkeä taas liikkeellä
Olen itse suomalainen, mutta asunut Kanadassa yli 10 vuotta. Minulla on kanadalainen mies ja perheeseen kuuluvat lisäksi hänen 17-vuotias tyttärensä Kari sekä yhteinen 3-vuotias poikamme Nolan. Käymme kerran vuodessa Suomessa lomalla.
Minun olisi varmasti pitänyt antaa pojalle nimeksi vaikkapa Niilo ja vaihtaa miehen tyttärenkin nimi Kaarinaksi. Niitä ei kyllä osata lausua heidän vakituisessa asuinmaassaan, mutta koska minä olen suomalainen, pitää nimienkin olla, eikö niin? Eihän se ole mistään kotoisin että suomalainen äiti (vaikka asuu ulkomailla) antaa lapselleen vaikean ulkomaalaisen nimen, jota suomalaiset sukulaiset eivät osaa kunnolla lausua. Olisi pitänyt muistaa, että kaikilla, jotka edes käyvät Suomessa, tulee olla suomalainen nimi!
Olen naimisissa brittimiehen kanssa ja lapsemme ovat Ella, Ida sekä Hugo. Ida ja Hugo ovat tottuneet jo olemaan esim. isovanhemmille "iita ja Huuko" .
Mun nimi on sellainen, että siinä on ai-tavu. Tyyliin Kaisa. Savossa sanottiin aina Kaesa. Ei se ollut mulle mikään ongelma. Mutta en ymmärrä, miksi nimille keksitään omia lausumissääntöjä. Suomen kielessä sanat lausutaan niin kuin kirjoitetaan. Jos lapsen nimeksi haluaa antaa bentsamin, sitten se myös kirjoitetaan niin. Omia lausuntasääntöjä ei vain voi päättää, tai voihan sitä lapselleen antaa lempinimen, joka lausutaan eri tavalla, mutta virallinen nimi menee aina suomen kielen sääntöjen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun nimi on sellainen, että siinä on ai-tavu. Tyyliin Kaisa. Savossa sanottiin aina Kaesa. Ei se ollut mulle mikään ongelma. Mutta en ymmärrä, miksi nimille keksitään omia lausumissääntöjä. Suomen kielessä sanat lausutaan niin kuin kirjoitetaan. Jos lapsen nimeksi haluaa antaa bentsamin, sitten se myös kirjoitetaan niin. Omia lausuntasääntöjä ei vain voi päättää, tai voihan sitä lapselleen antaa lempinimen, joka lausutaan eri tavalla, mutta virallinen nimi menee aina suomen kielen sääntöjen mukaan.
Edelleen, lapsi ei välttämättä ole kokonaan suomalaisesta perheestä tai välttämättä edes asu Suomessa. Silloin "bentsamin" ei ole lausumissäännön keksimistä, vaan nimen oikeaoppista lausumista. Lausumisessa vain noudatetaan lapsen kotimaan virallisen kielen tai ei-suomalaisen vanhemman äidinkielen mukaista lausumistapaa. Suomenkielinen lausumistapa ei ole mikään yleispätevä ohje kaikkiin ja kaikkeen, vaikka kuinka ollaan Suomessa.
Vai pitäisikö Suomeen muuttavien ulkomaalaistenkin alkaa lausua nimensä "suomalaisittain" tyyliin Kharles ja Katherine?
Vie<strong>Suomen kielessä sanat lausutaan niin kuin kirjoitetaan</strong>. [/quote kirjoitti:
Kyllä, ruoka maustetaan khilillä ja lomalle lähdetään new yorkiin. Tietenkään ei sanota tsili ja nyy joork, koska ollaan Suomessa ja sanat lausutaan niin kuin ne kirjoitetaan.
Ehkä sen pojan nimi oli oikeasti Bentsamin! 😂