Jos naimisissa oleva ihastuu voimakkaasti toiseen ihmiseen, niin onko lähtökohtaisesti liitossa jotain vikana?

Jännitys, adrenaliini, dopamiini.

Päässä viiraa, pysy kaukana.

Ei tarkoita automaattisesti tuota, että olisi vikaa omassa liitossa. Jotkut ovat heikkoja kiusauksille ja toiset vailla moraalia, yhdet haluaa testata omaa viehätysvoimaansa muuten eivät koe olevansa olemassa ellei saa huomiota mahdollisimman monelta.

Uskollinen sydän on paras kaikista.

Tuttu avasi suhteen koska halusi toisenkin naisen. Jäin ihmettelemään mitä vikaa ensimmäisessä oli. En ole koskaan tullut kysyneeksi.

Viidenkympin villitys tai muu ikäkriisi saa itsetunnoltaan epävarman hakemaan vahvistusta liiton ulkopuolelta.

Vika voi olla ihan yksittäisessäkin ihmisessä, vaikka liitossa olisi kaikki hyvin. Joku sisäinen kriisi ajaa hakemaan ratkaisua oman pään ulkopuolisista asioista, koska ne ovat konkreettisempia ja helpompia ratkaisuja kuin omien sisäisten pulmien setviminen. 

Otsikossa on ihan toinen aihe kuin mitä sitten muussa tekstissä. 

Itse ihastuin toiseen enkä miettinyt hetkeäkään, kun sain vastakaikua tältä ihmiseltä. Avioliittoni oli täysin nolla. 

Himot ne on hiirelläkin. Ja varsinkin sillä!

Tälläiset ihmiset on mielestäni nimelltään "saalistajia". Ne saa jonkun dopamiini ruiskeen siitä et saa vietellä jonkun tai et joku tykkää hänestä takaisin.

Ei sille itse voi mitään jos ihastuu, se on kemiaa. Ja pieni flirtti piristää päivää.

Ihastuminen on ihan normaali biologinen tunne. Suurin osa ihmisistä ihastuu elämänsä aikana moniin ihmisiin. Ihastuminen on syvää kiinnostusta lisättynä pienellä tai isommalla intohimolla.

Parisuhteen perusta on usein syvä rakkaus ja toisen välittäminen, joka on paljon syvällisempää kuin ihastuminen. Ei sitä ihastumiset pääsääntöisesti hetkauta.

Voimakas magneetin kaltainen ihastuminen johonkin saavuttamattomaan voi olla limerenssiä. Tällöin ihastumista ajattelee herkästi sielunkumppanuutena ja voi tehdä tyhmiä päätöksiä elämänsä suhteen ihastumisen perässä vaikka on selvää, ettei parisuhde ole realistista. Sitä olen itse kokenut ja se on peräisin lapsuuden jonkinasteisesta turvattomuudesta. Sitä ei kannata sekoittaa kepeisiin ja hauskoihinkin ihastumisiin, jotka eivät sotke omaa elämää.

Sitä sanotaan pettämiseksi. Sen minkä Jumala on yhdistänyt, sitä ei voi ihminen erottaa.

Otsikkoon: ei

Aloitustekstiin: mahdollisesti

Joku ihastuminen ei juurikaan liity siihen minkälaisen kumppanin kanssa on, vaan siinä merkitsee lähinnä äihastujan ja sen tunteen kohteen välinen dynamiikka josta se tunne johtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sille itse voi mitään jos ihastuu, se on kemiaa. Ja pieni flirtti piristää päivää.

Tottakai voi. Vai oletko joku ajopuu tässä elämässä? Lähdet aamulla kotiovesta etkä tiedä mihin yöksi päädyt?

Ei ole. Pari saattaa kulkea hyvin eri tahtiin elämän kasvupolkua. Ihastuksen voi herättää henkilö, joka on samassa polun mutkassa tai risteyksessä kuin itse on. 

En voi puhua kuin omasta puolestani, että kyllä oli liitossa vikaa, kun koin voimakkaan ihastumisen toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sille itse voi mitään jos ihastuu, se on kemiaa. Ja pieni flirtti piristää päivää.

 

Tottakai voi. Vai oletko joku ajopuu tässä elämässä? Lähdet aamulla kotiovesta etkä tiedä mihin yöksi päädyt?

Oon eri mutta joskus on tunteita, joille ei voi mitään. Sitten olisi ajopuu, jos toimisi tunteiden mukaisesti, mutta siitähän ei automaattisesti ihastumisessa ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sille itse voi mitään jos ihastuu, se on kemiaa. Ja pieni flirtti piristää päivää.

 

Tottakai voi. Vai oletko joku ajopuu tässä elämässä? Lähdet aamulla kotiovesta etkä tiedä mihin yöksi päädyt?

Siis kirjoitinko mielestäsi, että ihastuminen tarkoittaa automaattisesti pettämistä yms? Ihastumisen tunteelle ei itse mitään voi, mutta teoille voi.