Kuinka paljon häänne kustansivat ja miten ne maksoitte?
Säästittekö jo häitä vastaavan summan etukäteen, otitteko häitä varten lainaa, maksoiko joku muu puolestanne, vai mikä oli taktiikka?
Kommentit (129)
Jotain 700-800€.
Äidin kanssa maksettiin puoliksi.
Oli pienet alle 30 hengen juhlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen samoilla linjoilla niiden kanssa, jotka ovat häistään maksaneet enemmän. Se päivä on (toivottavasti) vaan kerran, niin kyllä siitä ikimuistoinen pitää tulla!
Omat häät 7 vuotta sitten maksoivat melko keskiverrrosti n. 7.500€ n. 100 hengen vieraille. Ei siis paha kahdestaan puoliksi maksaessa kun molemmat hyväpalkkaisissa töissä eikä vielä lapsia ollut. Häätonnistuivat lähes täydellisesti, ikimuistoinen päivä ja vanhat kavereiltakin kiittelivät jälkeenpäin kovin kivoista juhlista kun ottamiaan valokuvia tms. toimittivat.
No, sairastuin sittemmin pitkäaikaisesti n. 3,5v. kuluttua häistä. Hoito tehonnut ajoittain hyvin, välillä pahenemisvaiheita tullut. Nyt viimeinen sairaalahoitojakso juuri takana ja näyttää nyt hyvälle, pääsen taas töihin, Labrat ja kuvaustulokset ok, yksi kontrolli vielä varmuuden vuoksi 2kk kuluttua tietokonetomografioineen.
No, vaimo Jäntti minut nyt n. puoli vuotta sitten 6,5v kuluttua häistä, sanoi että sairaus on sellainen että hän ei enää kyennyt elämään sen kanssa. Huvittavaa että olen juuri nyt paranemassa kunnolla lopultakin siitä. Asiaan ei varmuudella liity ketään kolmatta osapuolet. Välit ovat hyvät, käyn välillä hänen luonaan hänen keskustakaksiollaan iltaisin töiden jälkeen häntä ja 4-v. tyttöä katsomassa ja he käyvät minun luonani osoittamissani joka oli ennen yhteinen. Tyttö Tuumasin vain että nyt on iso koti ja pikku koti. Mitään riitoja ei ole ollut eikä tyttö ole reagoinut mitenkään kun välit ovat hyvät. Kaikki eroasiat on saatu sovittua ositusta myöten ilman asianajajia tms. 12 vuotta oltiin yhdessä, josta 5 vuotta avoliitossa ja 6,5v. avioliitossa.
Aika perheneuvolan on nyt ensi viikolla. Haluaisin vähän neuvoja miten asiasta kertoa lapselle myöhemmin nyt kun 2-3v. kuluttua alkaa viimeistään tajuamaan enemmän. Kysyi kerran ohi mennen leikkiessä lomassa että miksi me ei kaikki enää nukuta isossa kodissa yhdessä. Äiti sanoi, että tuli sellainen muutos nyt tässä mutta tiedäthän että isä ja äiti rakastavat sinua maailman eniten molemmat, tyttö tokaisi kesken leikin että "no tietenkin tiedän" ja jatkoi keskeytyksettä leikkimään. Kylllä minua siinä tilanteessa itketti niin paljon että oli. lähdettävä hetkeksi pois paikalta kasaamaan itseäni. Ex-vaimo ei ollut millänsäkään. Tuntuu että hän on jotenkin tunnevammainen joissain asioissa. Tai sittten olen itse liian herkkä.
Sitä olen miettinyt että jos joskus menisin uudelleen naimisiin niin voisiko se. tuntua koskaan kuitenkaan samalle kuin tuo ensimmäinen kerta, ehkä jos olisi jotenkin aivan poikkeuksellisen intohimoinen uusi suhde joskus? Mutta ei se varmaan koskaan ole sama kun on lapsikin ennestään jo ja kaikkea, koko nuoruus 12 vuotta yhdessä muistoineen yms.
Tuntuu inhottavalle sekin että luvataan Jumalalle todistajien läsnäollessa haluavansa rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa. Sitten voi valan rikkoa noin vain ja olla täydellinen valapatto. Kuun Jumalalle vannoin valan voi rikkoa seuraamuksista niin tuntuu että miksi minunkaan pitäisi noudattaa mitään lupauksia tai muutakaan muuten kuin kiinni jäämisen ja rangaistuksen pelon takia. Esim. sotilasvala, helpottaako se muka minua enää mihinkään? Tai todistajan vala. oikeudessa, voinko katsoa ettei. sillä ole väliä kuntaan ei jää kiinni? (valehteleminen todistajana oikeudessa on melko kovan luokan rikos, jopa vankeutta saa, jos jää kiinni, mutta jos ei jää kiinni niin onko se sen kummempia vannoa siellä käsi raamatulla kuin vannoa kirkossa papin edessä Jumalalle?) Kerran olen oikeudessa ollut kaverin puolesta todistamassa ja tuomari kysyi kuulunko kirkkoon ja annanko valan vai vakuutuksen. Kerroin kuuluvani kirkkoon ja toistin valan perässä ohjeiden mukaan. Tuomari tokaisi että "olette vannoneet valan, muistakaa että se velvoittaa Teitä"
Kenelläkään kokemuksia toisista häistä, onko niistä sitten enää mihinkään?
Tulipa surullinen olo sun puolesta :( Toivottavasti löydät vielä uuden rakkauden elämääsi!
15 000, itse omalla rahalla maksettu kaikki. 120 vierasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen samoilla linjoilla niiden kanssa, jotka ovat häistään maksaneet enemmän. Se päivä on (toivottavasti) vaan kerran, niin kyllä siitä ikimuistoinen pitää tulla!
Omat häät 7 vuotta sitten maksoivat melko keskiverrrosti n. 7.500€ n. 100 hengen vieraille. Ei siis paha kahdestaan puoliksi maksaessa kun molemmat hyväpalkkaisissa töissä eikä vielä lapsia ollut. Häätonnistuivat lähes täydellisesti, ikimuistoinen päivä ja vanhat kavereiltakin kiittelivät jälkeenpäin kovin kivoista juhlista kun ottamiaan valokuvia tms. toimittivat.
No, sairastuin sittemmin pitkäaikaisesti n. 3,5v. kuluttua häistä. Hoito tehonnut ajoittain hyvin, välillä pahenemisvaiheita tullut. Nyt viimeinen sairaalahoitojakso juuri takana ja näyttää nyt hyvälle, pääsen taas töihin, Labrat ja kuvaustulokset ok, yksi kontrolli vielä varmuuden vuoksi 2kk kuluttua tietokonetomografioineen.
No, vaimo Jäntti minut nyt n. puoli vuotta sitten 6,5v kuluttua häistä, sanoi että sairaus on sellainen että hän ei enää kyennyt elämään sen kanssa. Huvittavaa että olen juuri nyt paranemassa kunnolla lopultakin siitä. Asiaan ei varmuudella liity ketään kolmatta osapuolet. Välit ovat hyvät, käyn välillä hänen luonaan hänen keskustakaksiollaan iltaisin töiden jälkeen häntä ja 4-v. tyttöä katsomassa ja he käyvät minun luonani osoittamissani joka oli ennen yhteinen. Tyttö Tuumasin vain että nyt on iso koti ja pikku koti. Mitään riitoja ei ole ollut eikä tyttö ole reagoinut mitenkään kun välit ovat hyvät. Kaikki eroasiat on saatu sovittua ositusta myöten ilman asianajajia tms. 12 vuotta oltiin yhdessä, josta 5 vuotta avoliitossa ja 6,5v. avioliitossa.
Aika perheneuvolan on nyt ensi viikolla. Haluaisin vähän neuvoja miten asiasta kertoa lapselle myöhemmin nyt kun 2-3v. kuluttua alkaa viimeistään tajuamaan enemmän. Kysyi kerran ohi mennen leikkiessä lomassa että miksi me ei kaikki enää nukuta isossa kodissa yhdessä. Äiti sanoi, että tuli sellainen muutos nyt tässä mutta tiedäthän että isä ja äiti rakastavat sinua maailman eniten molemmat, tyttö tokaisi kesken leikin että "no tietenkin tiedän" ja jatkoi keskeytyksettä leikkimään. Kylllä minua siinä tilanteessa itketti niin paljon että oli. lähdettävä hetkeksi pois paikalta kasaamaan itseäni. Ex-vaimo ei ollut millänsäkään. Tuntuu että hän on jotenkin tunnevammainen joissain asioissa. Tai sittten olen itse liian herkkä.
Sitä olen miettinyt että jos joskus menisin uudelleen naimisiin niin voisiko se. tuntua koskaan kuitenkaan samalle kuin tuo ensimmäinen kerta, ehkä jos olisi jotenkin aivan poikkeuksellisen intohimoinen uusi suhde joskus? Mutta ei se varmaan koskaan ole sama kun on lapsikin ennestään jo ja kaikkea, koko nuoruus 12 vuotta yhdessä muistoineen yms.
Tuntuu inhottavalle sekin että luvataan Jumalalle todistajien läsnäollessa haluavansa rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa. Sitten voi valan rikkoa noin vain ja olla täydellinen valapatto. Kuun Jumalalle vannoin valan voi rikkoa seuraamuksista niin tuntuu että miksi minunkaan pitäisi noudattaa mitään lupauksia tai muutakaan muuten kuin kiinni jäämisen ja rangaistuksen pelon takia. Esim. sotilasvala, helpottaako se muka minua enää mihinkään? Tai todistajan vala. oikeudessa, voinko katsoa ettei. sillä ole väliä kuntaan ei jää kiinni? (valehteleminen todistajana oikeudessa on melko kovan luokan rikos, jopa vankeutta saa, jos jää kiinni, mutta jos ei jää kiinni niin onko se sen kummempia vannoa siellä käsi raamatulla kuin vannoa kirkossa papin edessä Jumalalle?) Kerran olen oikeudessa ollut kaverin puolesta todistamassa ja tuomari kysyi kuulunko kirkkoon ja annanko valan vai vakuutuksen. Kerroin kuuluvani kirkkoon ja toistin valan perässä ohjeiden mukaan. Tuomari tokaisi että "olette vannoneet valan, muistakaa että se velvoittaa Teitä"
Kenelläkään kokemuksia toisista häistä, onko niistä sitten enää mihinkään?
Pakko sanoa, että täälläkin tuli kurja mieli puolestasi. Myös minulle avioliitto ja valan vannominen tarkoittaa jotain, mitä ei saisi rikkoa. Itse olen tällä hetkellä avoliitossa ja viimeinen löytänyt miehen, jonka kanssa haluan avioliittoon. Sen aijon solmia elämässäni vain kerran.
Avioliiton merkitys tuntuu muuttuneen siitä, mitä se on ollut. Tai ehkä jopa kokonaan kadonneen.
Itse häät n. 8000 euroa. Molempien vanhemmat antoivat lahjaksi n. 1000 euroa, eli itse säästimme 6000€. Rahaa meni pikkuhiljaa vuoden aikana hankintoihin, häiden jälkeen maksettiin enää itse pitopalvelu ja valokuvaaja, mihin meni noin 3000€. Häämatkaan meni kaikkiaan ostoksineen ja nähtävyyksineen/tapahtumalippuineen n. 6000 euroa. Häälahjaksi saimme reilu 2500 euroa, millä maksoimme osan, mutta loput säästettiin itse.
Noin 2000 euroa. Säästöistä maksettiin.
Vierailija kirjoitti:
Noin 2000 euroa. Säästöistä maksettiin.
Vähän erittelyä:
Ruokailu noin 1100 euroa (20 vierasta)
Valokuvaus 400 euroa
Kimppu 10 euroa
Oma puku netistä + muutokset ompelijalla noin 250 euroa
Miehen puku noin 200 euroa
Hotelliyö 150 euroa
+ jotain pientä, kuten vieraskirja ja pienet lahjat kaasoille & bestmanille
Kampaus ja meikki ystävän tekeminä ilmaisia, hänelle kiitokseksi kuoharipullo ja lounas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin 2000 euroa. Säästöistä maksettiin.
Vähän erittelyä:
Ruokailu noin 1100 euroa (20 vierasta)
Valokuvaus 400 euroa
Kimppu 10 euroa
Oma puku netistä + muutokset ompelijalla noin 250 euroa
Miehen puku noin 200 euroa
Hotelliyö 150 euroa
+ jotain pientä, kuten vieraskirja ja pienet lahjat kaasoille & bestmanilleKampaus ja meikki ystävän tekeminä ilmaisia, hänelle kiitokseksi kuoharipullo ja lounas.
Vielä jotain unohtui eli minun vihkisormus, noin 200 euroa.
Eli sittenkin noin 2500 euroa.
Omat häät 7 vuotta sitten maksoivat melko keskiverrrosti n. 7.500€ n. 100 hengen vieraille. Ei siis paha kahdestaan puoliksi maksaessa kun molemmat hyväpalkkaisissa töissä eikä vielä lapsia ollut. Häätonnistuivat lähes täydellisesti, ikimuistoinen päivä ja vanhat kavereiltakin kiittelivät jälkeenpäin kovin kivoista juhlista kun ottamiaan valokuvia tms. toimittivat.
No, sairastuin sittemmin pitkäaikaisesti n. 3,5v. kuluttua häistä. Hoito tehonnut ajoittain hyvin, välillä pahenemisvaiheita tullut. Nyt viimeinen sairaalahoitojakso juuri takana ja näyttää nyt hyvälle, pääsen taas töihin, Labrat ja kuvaustulokset ok, yksi kontrolli vielä varmuuden vuoksi 2kk kuluttua tietokonetomografioineen.
No, vaimo Jäntti minut nyt n. puoli vuotta sitten 6,5v kuluttua häistä, sanoi että sairaus on sellainen että hän ei enää kyennyt elämään sen kanssa. Huvittavaa että olen juuri nyt paranemassa kunnolla lopultakin siitä. Asiaan ei varmuudella liity ketään kolmatta osapuolet. Välit ovat hyvät, käyn välillä hänen luonaan hänen keskustakaksiollaan iltaisin töiden jälkeen häntä ja 4-v. tyttöä katsomassa ja he käyvät minun luonani osoittamissani joka oli ennen yhteinen. Tyttö Tuumasin vain että nyt on iso koti ja pikku koti. Mitään riitoja ei ole ollut eikä tyttö ole reagoinut mitenkään kun välit ovat hyvät. Kaikki eroasiat on saatu sovittua ositusta myöten ilman asianajajia tms. 12 vuotta oltiin yhdessä, josta 5 vuotta avoliitossa ja 6,5v. avioliitossa.
Aika perheneuvolan on nyt ensi viikolla. Haluaisin vähän neuvoja miten asiasta kertoa lapselle myöhemmin nyt kun 2-3v. kuluttua alkaa viimeistään tajuamaan enemmän. Kysyi kerran ohi mennen leikkiessä lomassa että miksi me ei kaikki enää nukuta isossa kodissa yhdessä. Äiti sanoi, että tuli sellainen muutos nyt tässä mutta tiedäthän että isä ja äiti rakastavat sinua maailman eniten molemmat, tyttö tokaisi kesken leikin että "no tietenkin tiedän" ja jatkoi keskeytyksettä leikkimään. Kylllä minua siinä tilanteessa itketti niin paljon että oli. lähdettävä hetkeksi pois paikalta kasaamaan itseäni. Ex-vaimo ei ollut millänsäkään. Tuntuu että hän on jotenkin tunnevammainen joissain asioissa. Tai sittten olen itse liian herkkä.
Sitä olen miettinyt että jos joskus menisin uudelleen naimisiin niin voisiko se. tuntua koskaan kuitenkaan samalle kuin tuo ensimmäinen kerta, ehkä jos olisi jotenkin aivan poikkeuksellisen intohimoinen uusi suhde joskus? Mutta ei se varmaan koskaan ole sama kun on lapsikin ennestään jo ja kaikkea, koko nuoruus 12 vuotta yhdessä muistoineen yms.
Tuntuu inhottavalle sekin että luvataan Jumalalle todistajien läsnäollessa haluavansa rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä kunnes kuolema erottaa. Sitten voi valan rikkoa noin vain ja olla täydellinen valapatto. Kuun Jumalalle vannoin valan voi rikkoa seuraamuksista niin tuntuu että miksi minunkaan pitäisi noudattaa mitään lupauksia tai muutakaan muuten kuin kiinni jäämisen ja rangaistuksen pelon takia. Esim. sotilasvala, helpottaako se muka minua enää mihinkään? Tai todistajan vala. oikeudessa, voinko katsoa ettei. sillä ole väliä kuntaan ei jää kiinni? (valehteleminen todistajana oikeudessa on melko kovan luokan rikos, jopa vankeutta saa, jos jää kiinni, mutta jos ei jää kiinni niin onko se sen kummempia vannoa siellä käsi raamatulla kuin vannoa kirkossa papin edessä Jumalalle?) Kerran olen oikeudessa ollut kaverin puolesta todistamassa ja tuomari kysyi kuulunko kirkkoon ja annanko valan vai vakuutuksen. Kerroin kuuluvani kirkkoon ja toistin valan perässä ohjeiden mukaan. Tuomari tokaisi että "olette vannoneet valan, muistakaa että se velvoittaa Teitä"
Kenelläkään kokemuksia toisista häistä, onko niistä sitten enää mihinkään?