10 v kotona - 5 lasta - avioehto - mies otti eron - jäin tyhjän päälle
En saa edes nukuttua. Mieheni selitti, että kun 1. vaimo vei rahat erossa niin hän haluaa avioehdon ja minä 28 v suostuin - rakkaudestahan tässä on kyse. Nyt 12 vuotta kotiäitinä, lapset 11, 10, 8, 6 ja 4.
Mies ilmoitti erosta toukokuun lopussa, lupasi järjestää vuokra-aasunnon ( hankkikin meille 92 m2 neliön) ja nyt meidän kotiimme on muuttanut hänen 19 v itseään nuorempi ( 29 vuotias) joka otti lapsiani vastaan oman kotini ovelle 6 kk raskaana. Onko 48 v mies mennyt sekaisin. Hänellä on 5 lasta kanssani, minun tissini hän lupasi maksaa kun lapset tehty, nyt paljastui että tissit on maksettu mutta eri naiselle. Heillä ollut 2,5 vuotta suhde. Kuulemma minua ei seksi kiinnostanut. Ei jumalauta, vieläkö olisi kun lapset unilla pitänyt joka ilta suihin ottaa.
10 v poissa työelämästä, hoida lapsia, synnytä, ruoki, nukuta, pue, pese ja vaikka saan 1500 € elatusmaksua, niin ihan oikeasti.
Älkää suostuko avioehtoon jos joudutte olemaan pitkään kotona
Kommentit (232)
Huhhuh kirjoitti:
Kuulkaas naiset elän miehen kanssa jonka kulttuurissa (eu-maa) on tapana että nainen ei käy töissä, tai jos käy, niin naisen kuuluu antaa kaikki ansaitsemansa rahat miehelleen! D: Oltiin oltu 6 vuotta naimisissa kun kuulin tästä ekan kerran, kuulostaa vahvasti orjuudelta. Paikalliset naiset puolustelevat käytäntöä sillä että he voivat sitten pyytää miestään ostamaan heille mitä vaan ja miehet ostaa. Kamalinta tässä on se että naiset eivät tällä tavoin opi ymmärtämään mitään fiksusta rahan käytöstä, kun heille ei tätä vastuuta suoda. Juoksevista menoista vastaa tietty mies.
Mieheni ei ole koskaan vaatinut minulta rahojani, jaetaan kotitalouden menot niinkuin muut keskiverto Suomalaiset.
Mikä maa tämä on???
Sääntö numero yksi: älä tee viittä lasta kenenkään kanssa, KENENKÄÄN.
Niinkun minkä tyhjän päälle? On asunto, on elatus lapsille. Mikä tyhjä kohta tälle prinsessalle jäi täyttämättä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toinen opetus: älä luota raha-asioissa keneenkään. Koskaan. Äläkä ikinä suostu taloudellisesti riippuvaiseksi kenestäkään vaan pidä huoli että pärjäät myös itseksesi jos sellainen tilanne tulee.
Aina ei ole suostunusesta kiinni. Voi tulla vaikeaa sairautta ja työkyvyttömyyttä ihan kelle hyvänsä.
Mutta tässähän niin ilmeisesti ei ole? Ap on jäänyt omasta tahdostaan kotiäidiksi ja miehen tulojen varaan.
Tottakai tuo sun kommentti on sinällään asiaa, mut ei kannata suostua toisen "armoille" jos voi itse valita. Itsellä ei ikinä ole ollut edes yhteistä pankkitiliä miehen kanssa. Tietysti yhdessä ostetaan ja maksetaan asioita, eikä jokaista penniä lasketa, mutta kumpikin elää omilla tuloillaan ja päättää itse mitä rahoillaan ostaa vai säästääkö rahat, tai mitä tekee. On toiminut hyvin, ei tarvitse niin paljon rahasta riidellä.
Miksi ylipäätään mennä naimisiin ja miksi hankkia monta lasta? Tuskin ap on ihan viaton ja syytön tapahtumien kulkuun ja eroon. Olen itse myös jättänyt vaimoni, kun minua alettiin pitämään miehenä, jolle voi käyttäytyä lasten hankinnan jälkeen miten haluaa. Kyllä sitä alkuun oltiin niin mielin kielin, mutta heti kun häät oli pidetty ja toinen lapsi saatu, niin tyyli muuttui. Onneksi oli avioehto ja emäntä sai lähteä tyhjin käsin.
Onko tää taas se ikäerohullu? Yrittää joka päivä uutta juttua missä aina on pääosassa mies jolla nuorempi rakastajatar. Eikö nää nyt oo jo nähty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hehe, toivottavasti mies saa elää rauhassa uuden nuoren naisensa kanssa ja nauttia maksamistaan rinnoista täysin rinnoin. Tälle pihtaavalle lompakkoloiselle en toivo muuta kuin että saisi oikein kunnon annoksen todellisuutta. Joku kaupungin vuokrakämppä ja vaatimattomampi elämä voisi vähän opettaa työntekoon ja elämänhallintaan.
Kukaan ei pakota teitä naisia tai miehiä jäämään kotiin kun puoliso käy töissä. Teette sen valinnan aivan itse. Meillä täällä suomessa on päivähoito sitä varten, että sinne voidaan viedä lapset sillä aikaa kun vanhemmat käyvät töissä. Oletteko kuulleet tällaisesta. Jos jompi kumpi päättää jäädä kotiin hoitamaan lapsiaa työnteon sijaan niin se on oma valinta ja siitä on turha rutista jälkeen päin.
Niin tai kotiinkin voi jäädä kun usein ne miehet sellaista jopa vaatiikin, jotta he saavat keskittyä itseensä ja uraansa ym. Kannattaa silloin naiselle perustaa säästötili ja sinne laittetas alkuun heti se summa mitä vuodessa säästyy kun lapsoset eivät ole muualla hoidossa. Sitten joka kuukausi rahaa sinne sivuun kotona olijan turvaksi.
Liian usein ne töissäkäyvät puolisot unohtavat toisen työn panoksen arvon jne. Liian usein ja sinä et näytä ymmärtävän sellaisesta mitään poloinen.
Jokaisella tulee olla oikeus valintoihin. Jos nainen menee töihin niin kiltisti maksetaan hoitokulut sekä osallistutaan puoliksi kaikkeen ja jos jää kotiin niin maksetaan sen työn arvo ja piste, koska ei se toisen valinta tarkoita työssäkäyvälle sitä, että hän vain hyötyy vaan se tulee ollaa VALINTA. Ei se tarkoita oikeuksistaan ja ihmisyydestä luopumista.
Miehet tekee usein hyvän diilin näissä ja naisten on opittava se sama eli kyse on pelkästään diilin tekemisestä.Kaunis ajatus, mutta edes hyvätuloisella ei kyllä jää ison perheen kanssa sellaisia summia ylimääräistä, jotka voisi laittaa puolison säästötilille makaamaan. Kun se puolison kotonaolo juu säästää hoitomaksuja kyllä, mutta jättää perheen toisaalta yhden palkan varaan, mikä on Suomen verojärjestelmällä aika iso haaste.
Vielä vähemmän ylimääräistä on sitten eron tullen, kun pitää maksaa kahta kotia ja ostaa tuplat kaikista kodinkoneista ja niin edelleen. Ei siinä mitään maksettuja omistusasuntoja lahjoitella ex-puolisolle, vaikka olisi miten paljon hyvää tahtoa.
No kannattaisko mennä töihin, eikä jäädä kotiin toisen tulojen varaan? Ihan hullua, mies maksaa vuosikaudet KAIKEN ja kotona vaan ollaan ja kun erotaan jää ikävä miehen rahoja, ei miestä. Mä en pystyis elämään noin, että olen rahallisesti riippuvainen miehestä.
Ilkeää, että ap tuntee olonsa pahaksi, mutta ei kannata kulkea silmät ummessa.
Itse olen viisikymppinen ukko ja olen kolmannella kierroksella. Kaksi ex-vaimoa ja molempien kanssa kolme lasta. Ensimmäisessä erossa meni puoli taloa ja rapiat ja seuraavissa on ollut avioehdot. Olen kohtuutuloinen ja olen hoitanut asiani oikein, perinyt ja sijoittanut. En ole halukas jakamaan tätä eron sattuessa.
Ruokkoja maksan tällä hetkellä päälle pari tonnia kuussa (neljästä) ja hieman alaikäinen tyttäreni asuu kanssani, yksi jo aikuinen. Tämä on reilusti enemmän kuin vaadittaisiin, mutta haluan että lapsilla olisi asiat ok. Tämän lisäksi maksan muksujen harrastuksia, tuen aikuisen poikani opiskeluja sun muuta pitkästi yli tonnilla kuussa.
Nyt olen kolmatta kertaa naimisissa ja meillä on pikku taapero ja toivottavasti lisää tulossa. Olen hyvässä kunnossa ja ajatellut, että muksuja tulee kunnes olen 55v. Silloin ehtisin 90% todennäköisyydellä järjissäni ja ennen hautaa huolehtia viimeisenkin parikymppiseksi.
No kumminkin se pointti on, että meissä harmaa hapsissa kiehtoo se raha ja vakaus. Kun on tähän ikään elänyt ja vähän tuuria ollut mukana on omaisuutta 7-numeroinen luku ja kuukausituloja viisinumeroinen.
Mutta se homma on juurikin niin, että jos vaimo taantuu lasten äidiksi, eikä hoida enää vaimon hommiaan hän voi hoitaa äidin hommat minusta katsottuna "etänä". Ja silloin on turha odottaa, että elintaso säilyy samana.
Ikävä juttu sinulle, mutta uskon, että pärjäät. Usein myös vuokra-asunto on järkevin tapa asua, varsinkin kun on noin monta lasta. Et joudu maksamaan paljoakaan itse asumisestasi. Omistusasunto on vain siinä tapauksessa järkevää jos on velaton. Ja siinäkin voi usein tulla remontteja jotka sitten täytyy maksaa jotenkin.
Asumistukea saa vain yhtiövastiikkeeseen ja lainan korkoihin, mutta vuokra-asunnossa koko vuokraan ja asumiskuluihin, siis laskennallisen osuuden tietysti.
Kun laskee tuon 300 euroa lapsi elatusmaksua, niin kyllä sillä pärjää, muut tuet siis tietty päälle.
Lapsiperheelle on myös se, että aina esim. toimeentulotuessa huomioidaan se lapsen tarve, joten voi hakea myös tarpeen tullen täydentävää toimeentulotukea, jos on isompi lapsiin menvä kuluerä. Tietysti voi yrittää elatussopimukseen sellaista kohtaa, että lasten isompiin kuluihin ottaa mies osaa elatusmaksun lisäksi.
Nyt kun on vain kaksi alle kouluikäistä, niin töihin tai koulutukseen kannattaa jatkossa tähdätä, ei ole helppoa työllistyä näinä aikoina, mutta kannattaa yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hehe, toivottavasti mies saa elää rauhassa uuden nuoren naisensa kanssa ja nauttia maksamistaan rinnoista täysin rinnoin. Tälle pihtaavalle lompakkoloiselle en toivo muuta kuin että saisi oikein kunnon annoksen todellisuutta. Joku kaupungin vuokrakämppä ja vaatimattomampi elämä voisi vähän opettaa työntekoon ja elämänhallintaan.
Kukaan ei pakota teitä naisia tai miehiä jäämään kotiin kun puoliso käy töissä. Teette sen valinnan aivan itse. Meillä täällä suomessa on päivähoito sitä varten, että sinne voidaan viedä lapset sillä aikaa kun vanhemmat käyvät töissä. Oletteko kuulleet tällaisesta. Jos jompi kumpi päättää jäädä kotiin hoitamaan lapsiaa työnteon sijaan niin se on oma valinta ja siitä on turha rutista jälkeen päin.
Niin tai kotiinkin voi jäädä kun usein ne miehet sellaista jopa vaatiikin, jotta he saavat keskittyä itseensä ja uraansa ym. Kannattaa silloin naiselle perustaa säästötili ja sinne laittetas alkuun heti se summa mitä vuodessa säästyy kun lapsoset eivät ole muualla hoidossa. Sitten joka kuukausi rahaa sinne sivuun kotona olijan turvaksi.
Liian usein ne töissäkäyvät puolisot unohtavat toisen työn panoksen arvon jne. Liian usein ja sinä et näytä ymmärtävän sellaisesta mitään poloinen.
Jokaisella tulee olla oikeus valintoihin. Jos nainen menee töihin niin kiltisti maksetaan hoitokulut sekä osallistutaan puoliksi kaikkeen ja jos jää kotiin niin maksetaan sen työn arvo ja piste, koska ei se toisen valinta tarkoita työssäkäyvälle sitä, että hän vain hyötyy vaan se tulee ollaa VALINTA. Ei se tarkoita oikeuksistaan ja ihmisyydestä luopumista.
Miehet tekee usein hyvän diilin näissä ja naisten on opittava se sama eli kyse on pelkästään diilin tekemisestä.Kaunis ajatus, mutta edes hyvätuloisella ei kyllä jää ison perheen kanssa sellaisia summia ylimääräistä, jotka voisi laittaa puolison säästötilille makaamaan. Kun se puolison kotonaolo juu säästää hoitomaksuja kyllä, mutta jättää perheen toisaalta yhden palkan varaan, mikä on Suomen verojärjestelmällä aika iso haaste.
Vielä vähemmän ylimääräistä on sitten eron tullen, kun pitää maksaa kahta kotia ja ostaa tuplat kaikista kodinkoneista ja niin edelleen. Ei siinä mitään maksettuja omistusasuntoja lahjoitella ex-puolisolle, vaikka olisi miten paljon hyvää tahtoa.
No kannattaisko mennä töihin, eikä jäädä kotiin toisen tulojen varaan? Ihan hullua, mies maksaa vuosikaudet KAIKEN ja kotona vaan ollaan ja kun erotaan jää ikävä miehen rahoja, ei miestä. Mä en pystyis elämään noin, että olen rahallisesti riippuvainen miehestä.
Voihan se mies keskittyä itseensä ja uraansa, mutta miksi se vaatii naisen kotiinjäämisen? Ei mitenkään, on vaan helppo tekosyy, ja syy eron jälkeen olla katkera, vaikka itse on valinnut kotona olon.
Avioehto on asia mikä tehdään kun toisella on enemmän kuin toisella, ja siksi että suurin osa päättyy eroon ennemmin tai myöhemmin. Ei tarvii sitten jälkeenpäin itkeä että puoliksi meni kaikki.
Itsekkin tein aikanani avioehdon, koska oli paljon enemmän omaisuutta kuin toisella. Ero tuli ja akka jäi nuolemaan näppejään kun oli mustaa valkoisella. Joten miehesi teki oikein, kerran kun on kalliit oppivelat maksettu niin kummasti viisastuu :)
Vierailija kirjoitti:
Ja toinen opetus: älä luota raha-asioissa keneenkään. Koskaan. Äläkä ikinä suostu taloudellisesti riippuvaiseksi kenestäkään vaan pidä huoli että pärjäät myös itseksesi jos sellainen tilanne tulee.
TÄMÄ!
Vierailija kirjoitti:
Tällaisessa tapauksessa on lain mukaan mahdollista hakea kohtuullistamista. Sinä olet kotona olollasi mahdollistanut miehen omaisuudenkerryttämisen ja siksi osa kuuluu sinulle. Heti yhteys lakimieheen tai johonkin oikeusapuun ja asia vireille!
Kyllä sitä mahdollisuutta kannattaa selvittää. Ei se kuitenkaan ole mikään automaatio. Jos täysin pois sulkeva avioehto on tehtynä, niin siinähän juuri sovitaan konkreettisesti miten käy eron sattuessa. Koko avioehtohan olisi muutoin merkityksetön.
Kohtuullistaminen voi oikeuskäytännön mukaan tulla kyseeseen, jos toinen on esimerkiksi maksanut toisen omistuksessa olevaan omakotitaloon 100 000 euron remontin ja pian sen jälkeen tuleekin ero. Tällöin avioehto voi olla kohtuuton. Älkää nyt vaan luulko, että omistusoikeus siirtyy kotitöitä tekemällä! Jos toinen jää hoitamaan kotia ja toinen käy töissä, maksaa laskut ja hoitaa kauppa-asiat, niin mikä tässä on epäreilua?
Ap jäi siis tyhjän päälle mielestään, kun ei saanutkaan silikonitissejä. Ilmeisesti mies on aika hyvää huolta vaimostaan pitänyt. Jotenkin kamalaa, että vaan on kotona tuloitta toisen armoilla. Avioehdon kohtuullistaminen voi tulla kyseeseen, jos mieskin on toivonut vaimon jäävän kotiin, mutta onko se oikein. Avioehto on tehty yhteisestä sopimuksesta ja juuri siksi ettei toinen kuppaisi, kuten miehelle oli jo käynyt ensimmäisessä avioliitossa. Toisaalta onko miehelläkään hirveästi omaisuutta, jos kerran on ollut tuloton vaimo ja viisi lasta elätettävänä. Hirveät summa rahaa menee. Aika leveää elämää on ap:n perhe tainnut elää.
Huhhuh kirjoitti:
Kuulkaas naiset elän miehen kanssa jonka kulttuurissa (eu-maa) on tapana että nainen ei käy töissä, tai jos käy, niin naisen kuuluu antaa kaikki ansaitsemansa rahat miehelleen! D: Oltiin oltu 6 vuotta naimisissa kun kuulin tästä ekan kerran, kuulostaa vahvasti orjuudelta. Paikalliset naiset puolustelevat käytäntöä sillä että he voivat sitten pyytää miestään ostamaan heille mitä vaan ja miehet ostaa. Kamalinta tässä on se että naiset eivät tällä tavoin opi ymmärtämään mitään fiksusta rahan käytöstä, kun heille ei tätä vastuuta suoda. Juoksevista menoista vastaa tietty mies.
Mieheni ei ole koskaan vaatinut minulta rahojani, jaetaan kotitalouden menot niinkuin muut keskiverto Suomalaiset.
Suomessa taas usein on vaimo joka hoitaa koko perheen talouden ja raha-asiat. Itse esim. olen sellaisesta perheestä, jossa äiti hoiti kaiken talouden ja raha-asiat ja isä teki töitä ja luotti äidin taloudenpitoon. Siltä pohjalta olen ponnistanut itsenäiseen raha-asioiden hoitoon ja saman opettanut myös tyttärelleni. Koskaan ei pidä alistua miehen alaisuuteen raha-asioissa vaan on oltava omat tilit omat tulot. Yhteiset laskut ja lasten menot hoidetaan yhdessä ja suhteessa tuloihin.
Jätetty 5 lapsen äiti kirjoitti:
Onko 48 v mies mennyt sekaisin. Hänellä on 5 lasta kanssani, minun tissini hän lupasi maksaa kun lapset tehty, nyt paljastui että tissit on maksettu mutta eri naiselle.
:D
Vierailija kirjoitti:
Onko tää taas se ikäerohullu? Yrittää joka päivä uutta juttua missä aina on pääosassa mies jolla nuorempi rakastajatar. Eikö nää nyt oo jo nähty?
Sulle voi olla vaikeeta käsittää, mut tässä maassa voi olla muitakin samanlaisia asioita käsitteleviä ihmisiä.
Osalta miehistä näyttää vastuunotto omista jälkeläisistä olevan täysin hakoteillä.
Omaa vaimoa ja lasten äitiä haukutaan lompakkoloiseksi vaikka hän hoitaisi kotona miehen lapsia.
Yrityspomoille tiedoksi: suomalainen päivähoitojärjestelmä ei ole sellainen, että lapsen voi pitää siellä aamusta iltaan kuukaudet läpeensä. Hoitoaika on kahdeksan tuntia päivässä. Se tarkoittaa sitä, että työpäivä on pidettävä lyhyenä, palaverit eivät saa venyä, työmatkoille ei käytännössä voi lähteä. Jo kolmen-neljän lapsen vieminen aamuisin päivähoitoon, niin ettei itse myöhästy töistä, tekee aamuista hyvin kiireisiä eikä siinä mitään lehteä lueta. Viisilapsisen perheen päivähoitomaksut ja ip-kerhomaksut ovat tuhannen euroa kuussa. Jos mukulat saavat vaikkapa vesirokon, niin että se kiertää lapsesta toiseen, niin pahimmillaan joutuu olemaan kuukauden pois töistä, vain lapsia hoitamassa. Taapero sairastaa nuhakuumeen keskimäärin 13 kertaa vuodessa, joka kerta yrityspomo-isukki jää kotiin hoitamaan muksua. Siinäpä sijoittelet omaisuuttasi ja kartutat tasettasi. Kouluikäinen ekaluokkalainen täytyy saada jonnekin joululomiksi, kesälomiksi, syyslomiksi ja hiihtolomiksi, et sinä voi kymmentuntista työpäivää painaa silloin.
Lisäksi kannattaa vähän miettiä, mitä ne omat lapset ajattelevat isukista. Nekin nimittäin kasvavat ja ajattelevat ihan itse. Että iskä lähti nuoren tytön matkaan ja teki tälle pikkuveljen, kun äiti ei jaksanut ottaa suihin. Hoitokotivaiheessa voi olla hankala saada lapsia käymään, että ihanaa isä, meillä oli sillon niin läheiset välit kun me oltiin pieniä.
En arvosta tollasia kolme kertaa eronneita kymmenen lapsen siittäjiä yhtään eivätkä varmaan arvosta hänen omat lapsensakaan.
Kauheaa kuultavaa. Minäkin olen ollut 12 vuotta kotiäitinä, kuusi lasta. Olemme aviossa, mutta ei meillä kyllä mitään ehtoja ole. Rahat on yhteiset ja kaikki on yhteistä. Mutta vaikka tuo tuosta häipyisikin, niin Jumala ei jätä.
Kaunis ajatus, mutta edes hyvätuloisella ei kyllä jää ison perheen kanssa sellaisia summia ylimääräistä, jotka voisi laittaa puolison säästötilille makaamaan. Kun se puolison kotonaolo juu säästää hoitomaksuja kyllä, mutta jättää perheen toisaalta yhden palkan varaan, mikä on Suomen verojärjestelmällä aika iso haaste.
Vielä vähemmän ylimääräistä on sitten eron tullen, kun pitää maksaa kahta kotia ja ostaa tuplat kaikista kodinkoneista ja niin edelleen. Ei siinä mitään maksettuja omistusasuntoja lahjoitella ex-puolisolle, vaikka olisi miten paljon hyvää tahtoa.