10 v kotona - 5 lasta - avioehto - mies otti eron - jäin tyhjän päälle
En saa edes nukuttua. Mieheni selitti, että kun 1. vaimo vei rahat erossa niin hän haluaa avioehdon ja minä 28 v suostuin - rakkaudestahan tässä on kyse. Nyt 12 vuotta kotiäitinä, lapset 11, 10, 8, 6 ja 4.
Mies ilmoitti erosta toukokuun lopussa, lupasi järjestää vuokra-aasunnon ( hankkikin meille 92 m2 neliön) ja nyt meidän kotiimme on muuttanut hänen 19 v itseään nuorempi ( 29 vuotias) joka otti lapsiani vastaan oman kotini ovelle 6 kk raskaana. Onko 48 v mies mennyt sekaisin. Hänellä on 5 lasta kanssani, minun tissini hän lupasi maksaa kun lapset tehty, nyt paljastui että tissit on maksettu mutta eri naiselle. Heillä ollut 2,5 vuotta suhde. Kuulemma minua ei seksi kiinnostanut. Ei jumalauta, vieläkö olisi kun lapset unilla pitänyt joka ilta suihin ottaa.
10 v poissa työelämästä, hoida lapsia, synnytä, ruoki, nukuta, pue, pese ja vaikka saan 1500 € elatusmaksua, niin ihan oikeasti.
Älkää suostuko avioehtoon jos joudutte olemaan pitkään kotona
Kommentit (232)
Miten ap itse jaksaa tilanteessa?
Onko tukiverkostoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätään mennä naimisiin ja miksi hankkia monta lasta? Tuskin ap on ihan viaton ja syytön tapahtumien kulkuun ja eroon. Olen itse myös jättänyt vaimoni, kun minua alettiin pitämään miehenä, jolle voi käyttäytyä lasten hankinnan jälkeen miten haluaa. Kyllä sitä alkuun oltiin niin mielin kielin, mutta heti kun häät oli pidetty ja toinen lapsi saatu, niin tyyli muuttui. Onneksi oli avioehto ja emäntä sai lähteä tyhjin käsin.
Onneksi olkoon !
Olet hieno mies, teit kyllä juuri niin kuin pitääkin. Ex-muijasi on saanut juurikin sen minkä ansaitsee ja sille, kuten kaikille naisille, kuuluukin. Joka ikinen akka joka suunnittelee lähtöä liitosta, joutaa lähteäkkin tyhjin käsin että oppii olemaan. Sinun kaltaisia miehiä suomessa pitäisi olla kaikkien.
Aivan mahtavaa!!!
Ap, olet rekisteröitynyt käyttäjä, 28.11.2015 luonut nikkisi. Olitko silloin jo jätetty 5 lapsen äiti? Jokin ei nyt täsmää.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap ja mies omistanut asunnon puoliksi?
Puutun tuohon pyykkiä pesemällä ja omia lapsia hoitamalla -asiaan.
Ongelmana on se, että ne pyykit ja lapset ovat myös miehen. Avioehto ei voi tarkoittaa, että toisen on hoidettava kotityöt, kun toinen kartuttaa omaisuutta, koska tämä nimenomaan asettaa puolisot eriarvoiseen asemaan ja siihen, että toinen pystyy kartuttamaan omaisuutta toisen heikkoa asemaa hyödyntämällä. Nälkäpalkalla ei Suomessa ketään orjuuteta eli vaikka mies on ansainnut ne varsinaiset tulot, niin lasten hoitaminen ja kotitöiden teko on laskettu naisen työksi. Ilman naista mies ei olisi voinut kartuttaa niitä varsinaisia tuloja vaan hänen olisi pitänyt hankkia lapsille hoitaja ja kotiin kodinhoitaja. Hän olisi joutunut maksamaan ihmisille pyykinpesusta, ruoanlaitosta, siivouksesta, lastenhoidosta, yöherätyksistä, sairaan lapsen viemisestä lääkäriin, neuvolakäynneistä, harrastuksiin viemisistä, vanhempainilloista jne. Tai sitten hän olisi hoitanut ne itse eikä olisi voinut luoda loistokasta uraansa.
Toisin sanoen vanhemmat ovat tasaveroisesti osallistuneet perheen elatukseen hoitamalla kumpikin asioita, joita ilman perhe ei olisi voinut tulla toimeen. Tässä on kohtuullistamisesta kyse. Ei mies voi hankkia viittä lasta ja tehdä kaiken aikaa uraa ja kuvitella, että voi viedä ne urasta saamansa rahat mennessään ja jättää lapset ja lasten äiti tyhjän päälle. Myös miehellä on vastuu niistä lapsista ja avioliitossa elatusvelvollisuus. Naisen ei siis ole tarvinnut maksaa asumistaan eikä ruokaansa pyykkäämällä, koska avioliitossa on elatusvelvollisuus.
Avioehto taas on tässä tilanteessa kohtuuton, koska mies pystyy rikastumaan sen avulla, naista se vain sortaa. Ei, ap ei saa asuntoa omakseen. Ei, ap ei saa miehen palkkatuloja itselleen. Mutta ei hän tyhjän päällekään jää vaan saa korvausta 10 vuoden palkattomasta työstä perheensä hyväksi.
Niin paitsi, ettei tämä pidä alkuunkaan paikkansa. Mikään tuossa ei pidä paikkansa.
Kukaan ei pakota ketään jäämään kotiin. Ei uran ehtona ole millään muotoa se, että toinen vanhempi on kotona - etenkään ja ennenkaikkea Suomessa. Itseasiassa se kotona oleminen on erittäin harvinaista ja ainakin ne uraihmiset, ketkä tiedän, ovat molemmat töissä. Tiedän paljon pareja, joissa molemmat luovat uraa ja ovat vielä menestyneitä.
Kotiin jääminen ja lasten hoitaminen yksin on TODELLA monessa tapauksessa naisen oma halu ja toive. Ei haluta mennä töihin eikä kantaa vastuuta perheestä taloudellisessa mielessä, koska lasten kanssa kotona on kivempaa. Vaikka nykypäivänä ja tasa-arvon aikana ei voida olettaa, että vain toinen puolisoista elättää ja toinen pyykkää ja hoitaa lapsia. Molempien on vain osallistuttava molempiin, vaikka ei aina huvittaisi. Siksi myös vanhempainvapaan voi jakaa vanhempien kesken (toivon todella, että tähän tulee Ruotsin malli myös Suomeen).
Ei me eletä missään Amerikassa, missä ei oikeasti voi molemmat olla töissä. Suomessa on todella hyvin toimiva päivähoitojärjestelmä, on todella lyhyet työpäivät ja muutenkin perheystävällinen yhteiskunta. Ei siinä oikein voi syyttää kuin itseään, jos ei rakenna itselleen mitään taloudellista pohjaa tähän elämään. Sitten käy juuri noin ja joutuu lähtemään oikeuteen taistelemaan ja vaatimaan kohtuullistamista, jonka läpimenosta ei ole mitään takeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap ja mies omistanut asunnon puoliksi?
Puutun tuohon pyykkiä pesemällä ja omia lapsia hoitamalla -asiaan.
Ongelmana on se, että ne pyykit ja lapset ovat myös miehen. Avioehto ei voi tarkoittaa, että toisen on hoidettava kotityöt, kun toinen kartuttaa omaisuutta, koska tämä nimenomaan asettaa puolisot eriarvoiseen asemaan ja siihen, että toinen pystyy kartuttamaan omaisuutta toisen heikkoa asemaa hyödyntämällä. Nälkäpalkalla ei Suomessa ketään orjuuteta eli vaikka mies on ansainnut ne varsinaiset tulot, niin lasten hoitaminen ja kotitöiden teko on laskettu naisen työksi. Ilman naista mies ei olisi voinut kartuttaa niitä varsinaisia tuloja vaan hänen olisi pitänyt hankkia lapsille hoitaja ja kotiin kodinhoitaja. Hän olisi joutunut maksamaan ihmisille pyykinpesusta, ruoanlaitosta, siivouksesta, lastenhoidosta, yöherätyksistä, sairaan lapsen viemisestä lääkäriin, neuvolakäynneistä, harrastuksiin viemisistä, vanhempainilloista jne. Tai sitten hän olisi hoitanut ne itse eikä olisi voinut luoda loistokasta uraansa.
Toisin sanoen vanhemmat ovat tasaveroisesti osallistuneet perheen elatukseen hoitamalla kumpikin asioita, joita ilman perhe ei olisi voinut tulla toimeen. Tässä on kohtuullistamisesta kyse. Ei mies voi hankkia viittä lasta ja tehdä kaiken aikaa uraa ja kuvitella, että voi viedä ne urasta saamansa rahat mennessään ja jättää lapset ja lasten äiti tyhjän päälle. Myös miehellä on vastuu niistä lapsista ja avioliitossa elatusvelvollisuus. Naisen ei siis ole tarvinnut maksaa asumistaan eikä ruokaansa pyykkäämällä, koska avioliitossa on elatusvelvollisuus.
Avioehto taas on tässä tilanteessa kohtuuton, koska mies pystyy rikastumaan sen avulla, naista se vain sortaa. Ei, ap ei saa asuntoa omakseen. Ei, ap ei saa miehen palkkatuloja itselleen. Mutta ei hän tyhjän päällekään jää vaan saa korvausta 10 vuoden palkattomasta työstä perheensä hyväksi.
Niin paitsi, ettei tämä pidä alkuunkaan paikkansa. Mikään tuossa ei pidä paikkansa.
Kukaan ei pakota ketään jäämään kotiin. Ei uran ehtona ole millään muotoa se, että toinen vanhempi on kotona - etenkään ja ennenkaikkea Suomessa. Itseasiassa se kotona oleminen on erittäin harvinaista ja ainakin ne uraihmiset, ketkä tiedän, ovat molemmat töissä. Tiedän paljon pareja, joissa molemmat luovat uraa ja ovat vielä menestyneitä.
Kotiin jääminen ja lasten hoitaminen yksin on TODELLA monessa tapauksessa naisen oma halu ja toive. Ei haluta mennä töihin eikä kantaa vastuuta perheestä taloudellisessa mielessä, koska lasten kanssa kotona on kivempaa. Vaikka nykypäivänä ja tasa-arvon aikana ei voida olettaa, että vain toinen puolisoista elättää ja toinen pyykkää ja hoitaa lapsia. Molempien on vain osallistuttava molempiin, vaikka ei aina huvittaisi. Siksi myös vanhempainvapaan voi jakaa vanhempien kesken (toivon todella, että tähän tulee Ruotsin malli myös Suomeen).
Ei me eletä missään Amerikassa, missä ei oikeasti voi molemmat olla töissä. Suomessa on todella hyvin toimiva päivähoitojärjestelmä, on todella lyhyet työpäivät ja muutenkin perheystävällinen yhteiskunta. Ei siinä oikein voi syyttää kuin itseään, jos ei rakenna itselleen mitään taloudellista pohjaa tähän elämään. Sitten käy juuri noin ja joutuu lähtemään oikeuteen taistelemaan ja vaatimaan kohtuullistamista, jonka läpimenosta ei ole mitään takeita.
Erittäin hyvin kirjoitettu! Hyvin monesti asia onkin juuri niin, että halutaan omasta vapaasta tahdosta jäädä hoitamaan mahdollisimman pitkään lapsia kotia, kuten meilläkin aikanaan. Minä kävin töissä ja rahoitin perheen taloutta aika pitkälti. Osallistuin myös kotitöihin ja lastenhoitoon, mutta en ansiotyöstäni johtuen tietenkään niin paljoa kuin kotona oleva lasten äiti.
Lasten äiti muuttui heti avioitumisen ja lasten saamisen jälkeen. Hänestä tuli välinpitämätön minua kohtaan ja seksikin lopulta jäi. Hän piti minua vain taloudellisesti turvallisena vaihtoehtona. Jätin hänet ja kas kummaa hänkin rupesi puhumaan, että minä vain rikastuin ja rakensin uraani, vaikka palkkani meni perheen elatukseen. Minun varoista tulikin tärkeitä hänelle. Onneksi olin aikanaan viisas ja tein avioehdon. Käsittämätöntä se, että heti yritetään toista putsata, vaikka itse ollaan valittu mahdollisimman pitkään kotona olo. Miksi minun panokseni ei oluttaan tärkeä, miksi vain hänen. Ilman minua ja panostustani perheeseen meillä ei olisi ollut koskaan hyvää kotia hyvällä alueella.
Hän sai sitten lähteä lähes tyhjin käsin. Kaikki tämä olisi ollut vältettävissä, kun hän olisi ollut minulle vaimo. Ollut minulle lojaali. Pyysin häneltä kuitenkin aika vähän, mutta en saanut sitäkään. Tätäkin ketjua lukemalla tulee vaikutelma siitä, että vain naisen työllä kotona on merkitystä ja jos huonosti käy, niin siitä pitää hyvittää. Unohtuu vain se, että ilman miehen panosta ei se nainenkaan usein voi olla kotona lapsiaan hoitamassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole provo niin anna lapset miehelle. Saa uusi nainen kerralla lapsia ja paljon. Jos ei suostu ottamaan anna huostaan.
Jos nyt kuitenkin pidettäisiin niitä lapsia ihmisinä eikä jonain riesana, joista pitää päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap ja mies omistanut asunnon puoliksi?
Puutun tuohon pyykkiä pesemällä ja omia lapsia hoitamalla -asiaan.
Ongelmana on se, että ne pyykit ja lapset ovat myös miehen. Avioehto ei voi tarkoittaa, että toisen on hoidettava kotityöt, kun toinen kartuttaa omaisuutta, koska tämä nimenomaan asettaa puolisot eriarvoiseen asemaan ja siihen, että toinen pystyy kartuttamaan omaisuutta toisen heikkoa asemaa hyödyntämällä. Nälkäpalkalla ei Suomessa ketään orjuuteta eli vaikka mies on ansainnut ne varsinaiset tulot, niin lasten hoitaminen ja kotitöiden teko on laskettu naisen työksi. Ilman naista mies ei olisi voinut kartuttaa niitä varsinaisia tuloja vaan hänen olisi pitänyt hankkia lapsille hoitaja ja kotiin kodinhoitaja. Hän olisi joutunut maksamaan ihmisille pyykinpesusta, ruoanlaitosta, siivouksesta, lastenhoidosta, yöherätyksistä, sairaan lapsen viemisestä lääkäriin, neuvolakäynneistä, harrastuksiin viemisistä, vanhempainilloista jne. Tai sitten hän olisi hoitanut ne itse eikä olisi voinut luoda loistokasta uraansa.
Toisin sanoen vanhemmat ovat tasaveroisesti osallistuneet perheen elatukseen hoitamalla kumpikin asioita, joita ilman perhe ei olisi voinut tulla toimeen. Tässä on kohtuullistamisesta kyse. Ei mies voi hankkia viittä lasta ja tehdä kaiken aikaa uraa ja kuvitella, että voi viedä ne urasta saamansa rahat mennessään ja jättää lapset ja lasten äiti tyhjän päälle. Myös miehellä on vastuu niistä lapsista ja avioliitossa elatusvelvollisuus. Naisen ei siis ole tarvinnut maksaa asumistaan eikä ruokaansa pyykkäämällä, koska avioliitossa on elatusvelvollisuus.
Avioehto taas on tässä tilanteessa kohtuuton, koska mies pystyy rikastumaan sen avulla, naista se vain sortaa. Ei, ap ei saa asuntoa omakseen. Ei, ap ei saa miehen palkkatuloja itselleen. Mutta ei hän tyhjän päällekään jää vaan saa korvausta 10 vuoden palkattomasta työstä perheensä hyväksi.
Niin paitsi, ettei tämä pidä alkuunkaan paikkansa. Mikään tuossa ei pidä paikkansa.
Kukaan ei pakota ketään jäämään kotiin. Ei uran ehtona ole millään muotoa se, että toinen vanhempi on kotona - etenkään ja ennenkaikkea Suomessa. Itseasiassa se kotona oleminen on erittäin harvinaista ja ainakin ne uraihmiset, ketkä tiedän, ovat molemmat töissä. Tiedän paljon pareja, joissa molemmat luovat uraa ja ovat vielä menestyneitä.
Kotiin jääminen ja lasten hoitaminen yksin on TODELLA monessa tapauksessa naisen oma halu ja toive. Ei haluta mennä töihin eikä kantaa vastuuta perheestä taloudellisessa mielessä, koska lasten kanssa kotona on kivempaa. Vaikka nykypäivänä ja tasa-arvon aikana ei voida olettaa, että vain toinen puolisoista elättää ja toinen pyykkää ja hoitaa lapsia. Molempien on vain osallistuttava molempiin, vaikka ei aina huvittaisi. Siksi myös vanhempainvapaan voi jakaa vanhempien kesken (toivon todella, että tähän tulee Ruotsin malli myös Suomeen).
Ei me eletä missään Amerikassa, missä ei oikeasti voi molemmat olla töissä. Suomessa on todella hyvin toimiva päivähoitojärjestelmä, on todella lyhyet työpäivät ja muutenkin perheystävällinen yhteiskunta. Ei siinä oikein voi syyttää kuin itseään, jos ei rakenna itselleen mitään taloudellista pohjaa tähän elämään. Sitten käy juuri noin ja joutuu lähtemään oikeuteen taistelemaan ja vaatimaan kohtuullistamista, jonka läpimenosta ei ole mitään takeita.
Onko noilla tuntemillasi uraihmisillä niin, että toinen tekee säännöllistä päivätyötä eli hän aina hoitaa lasten hoitoonviennit vai ottaako toinen myös osaa? Jos toisella on ollut paljon työmatkoja, miten paljon hän on joutunut niitä perumaan, että on voinut hoitaa osaltaan lasten asioita? Monesti se menee kuitenkin niin, että toinen, yleensä mies, luo uraa mistään piittaamatta ja toinen, yleensä nainen, joutuu uran luonnin sivussa hoitamaan yksin lapset ja kodin. Kumpi tekee enemmän työtä perheen eteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap ja mies omistanut asunnon puoliksi?
Puutun tuohon pyykkiä pesemällä ja omia lapsia hoitamalla -asiaan.
Ongelmana on se, että ne pyykit ja lapset ovat myös miehen. Avioehto ei voi tarkoittaa, että toisen on hoidettava kotityöt, kun toinen kartuttaa omaisuutta, koska tämä nimenomaan asettaa puolisot eriarvoiseen asemaan ja siihen, että toinen pystyy kartuttamaan omaisuutta toisen heikkoa asemaa hyödyntämällä. Nälkäpalkalla ei Suomessa ketään orjuuteta eli vaikka mies on ansainnut ne varsinaiset tulot, niin lasten hoitaminen ja kotitöiden teko on laskettu naisen työksi. Ilman naista mies ei olisi voinut kartuttaa niitä varsinaisia tuloja vaan hänen olisi pitänyt hankkia lapsille hoitaja ja kotiin kodinhoitaja. Hän olisi joutunut maksamaan ihmisille pyykinpesusta, ruoanlaitosta, siivouksesta, lastenhoidosta, yöherätyksistä, sairaan lapsen viemisestä lääkäriin, neuvolakäynneistä, harrastuksiin viemisistä, vanhempainilloista jne. Tai sitten hän olisi hoitanut ne itse eikä olisi voinut luoda loistokasta uraansa.
Toisin sanoen vanhemmat ovat tasaveroisesti osallistuneet perheen elatukseen hoitamalla kumpikin asioita, joita ilman perhe ei olisi voinut tulla toimeen. Tässä on kohtuullistamisesta kyse. Ei mies voi hankkia viittä lasta ja tehdä kaiken aikaa uraa ja kuvitella, että voi viedä ne urasta saamansa rahat mennessään ja jättää lapset ja lasten äiti tyhjän päälle. Myös miehellä on vastuu niistä lapsista ja avioliitossa elatusvelvollisuus. Naisen ei siis ole tarvinnut maksaa asumistaan eikä ruokaansa pyykkäämällä, koska avioliitossa on elatusvelvollisuus.
Avioehto taas on tässä tilanteessa kohtuuton, koska mies pystyy rikastumaan sen avulla, naista se vain sortaa. Ei, ap ei saa asuntoa omakseen. Ei, ap ei saa miehen palkkatuloja itselleen. Mutta ei hän tyhjän päällekään jää vaan saa korvausta 10 vuoden palkattomasta työstä perheensä hyväksi.
Niin paitsi, ettei tämä pidä alkuunkaan paikkansa. Mikään tuossa ei pidä paikkansa.
Kukaan ei pakota ketään jäämään kotiin. Ei uran ehtona ole millään muotoa se, että toinen vanhempi on kotona - etenkään ja ennenkaikkea Suomessa. Itseasiassa se kotona oleminen on erittäin harvinaista ja ainakin ne uraihmiset, ketkä tiedän, ovat molemmat töissä. Tiedän paljon pareja, joissa molemmat luovat uraa ja ovat vielä menestyneitä.
Kotiin jääminen ja lasten hoitaminen yksin on TODELLA monessa tapauksessa naisen oma halu ja toive. Ei haluta mennä töihin eikä kantaa vastuuta perheestä taloudellisessa mielessä, koska lasten kanssa kotona on kivempaa. Vaikka nykypäivänä ja tasa-arvon aikana ei voida olettaa, että vain toinen puolisoista elättää ja toinen pyykkää ja hoitaa lapsia. Molempien on vain osallistuttava molempiin, vaikka ei aina huvittaisi. Siksi myös vanhempainvapaan voi jakaa vanhempien kesken (toivon todella, että tähän tulee Ruotsin malli myös Suomeen).
Ei me eletä missään Amerikassa, missä ei oikeasti voi molemmat olla töissä. Suomessa on todella hyvin toimiva päivähoitojärjestelmä, on todella lyhyet työpäivät ja muutenkin perheystävällinen yhteiskunta. Ei siinä oikein voi syyttää kuin itseään, jos ei rakenna itselleen mitään taloudellista pohjaa tähän elämään. Sitten käy juuri noin ja joutuu lähtemään oikeuteen taistelemaan ja vaatimaan kohtuullistamista, jonka läpimenosta ei ole mitään takeita.
Erittäin hyvin kirjoitettu! Hyvin monesti asia onkin juuri niin, että halutaan omasta vapaasta tahdosta jäädä hoitamaan mahdollisimman pitkään lapsia kotia, kuten meilläkin aikanaan. Minä kävin töissä ja rahoitin perheen taloutta aika pitkälti. Osallistuin myös kotitöihin ja lastenhoitoon, mutta en ansiotyöstäni johtuen tietenkään niin paljoa kuin kotona oleva lasten äiti.
Lasten äiti muuttui heti avioitumisen ja lasten saamisen jälkeen. Hänestä tuli välinpitämätön minua kohtaan ja seksikin lopulta jäi. Hän piti minua vain taloudellisesti turvallisena vaihtoehtona. Jätin hänet ja kas kummaa hänkin rupesi puhumaan, että minä vain rikastuin ja rakensin uraani, vaikka palkkani meni perheen elatukseen. Minun varoista tulikin tärkeitä hänelle. Onneksi olin aikanaan viisas ja tein avioehdon. Käsittämätöntä se, että heti yritetään toista putsata, vaikka itse ollaan valittu mahdollisimman pitkään kotona olo. Miksi minun panokseni ei oluttaan tärkeä, miksi vain hänen. Ilman minua ja panostustani perheeseen meillä ei olisi ollut koskaan hyvää kotia hyvällä alueella.
Hän sai sitten lähteä lähes tyhjin käsin. Kaikki tämä olisi ollut vältettävissä, kun hän olisi ollut minulle vaimo. Ollut minulle lojaali. Pyysin häneltä kuitenkin aika vähän, mutta en saanut sitäkään. Tätäkin ketjua lukemalla tulee vaikutelma siitä, että vain naisen työllä kotona on merkitystä ja jos huonosti käy, niin siitä pitää hyvittää. Unohtuu vain se, että ilman miehen panosta ei se nainenkaan usein voi olla kotona lapsiaan hoitamassa.
Muuten en teidän liittonne syihin puutu mutta ei olisi teillä ollut ilman vaimon panostustakaan kotia hyvällä alueella. Jos vaimo ei olisi ollut kotona, olisit joutunut palkkaamaan lapsille hoitajan ja kotiin siivoojaan ja turvautumaan valmisaterioihin. Silloin et olisi voinut ostaa itse taloa kalliilta alueelta. Vaimo tietenkin olisi saattanut ostaa sen kanssasi puoliksi, koska nythän hänellä olisi tuloja, jolloin eron tullessa vaimo ei jäisi tyhjän päälle. Tämä tietenkin olisi se ideaalitilanne, mutta harvalla nuorella perheellä on varaa kahdesta palkasta huolimatta ylläpitää lastenhoitajaa ja kodinhoitajaa, joten se talo kivalla asuinalueella olisi hyvinkin voinut jäädä hankkimatta joka tapauksessa.
Rautalangasta väännettynä: ette kumpikaan olisi saanut ylläpidettyä sitä elintasoa, mikä teillä oli, jos olisitte toiminut toisin. Jos vaimo hoitaa 10 vuotta lapsia kotona, ei eron jälkeen voi olla se tilanne, että mies lähtee rahojen kanssa ja vaimo toteaa, että no, sainpas 10 vuotta asua kivassa talossa ja syödä kohtuuhyvin. Nyt vissiin täytyy ruveta sitten kiristämään vyötä. Se 10 vuotta on ollut panostusta yhteiseen talouteen ja mahdollistanut sen, että mies on voinut tehdä uraa. Ilman sitä vaimon panostusta mies ei takuulla olisi voinut tehdä yhtä pitkiä päiviä ja ylenemishaaveetkin olisivat karahtaneet lasten sairauspoissaoloihin.
Minustakin Ruotsin perhevapaiden jakaminen on erinomainen malli ja toivon sen tulevan tänne Suomeenkin. Toivon myös, että kaikkia näitä uramiehiä valistettaisiin riittävästi tuosta kohtuullistamisesta, koska fakta on, että se sitä käytetään aika yleisesti näissä tapauksissa, missä nainen on kotiäitinä mahdollistanut miehen hyvät tulot. Ehkäpä sitä silloin ei jaettaisi lastenhoitoa noin kivikautisella tavalla.
Ja vaikka monesti se nainen haluaakin jäädä kotiin, niin aivan yhtä monesti se mies ei halua jäädä, joten molemmat ovat tuossa sopineet tilanteesta. Silloin molemmat myös työskentelevät yhteisen tulevaisuuden eteen ja jakavat työnsä hedelmät reilusti, kun sen aika tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ap ja mies omistanut asunnon puoliksi?
Puutun tuohon pyykkiä pesemällä ja omia lapsia hoitamalla -asiaan.
Ongelmana on se, että ne pyykit ja lapset ovat myös miehen. Avioehto ei voi tarkoittaa, että toisen on hoidettava kotityöt, kun toinen kartuttaa omaisuutta, koska tämä nimenomaan asettaa puolisot eriarvoiseen asemaan ja siihen, että toinen pystyy kartuttamaan omaisuutta toisen heikkoa asemaa hyödyntämällä. Nälkäpalkalla ei Suomessa ketään orjuuteta eli vaikka mies on ansainnut ne varsinaiset tulot, niin lasten hoitaminen ja kotitöiden teko on laskettu naisen työksi. Ilman naista mies ei olisi voinut kartuttaa niitä varsinaisia tuloja vaan hänen olisi pitänyt hankkia lapsille hoitaja ja kotiin kodinhoitaja. Hän olisi joutunut maksamaan ihmisille pyykinpesusta, ruoanlaitosta, siivouksesta, lastenhoidosta, yöherätyksistä, sairaan lapsen viemisestä lääkäriin, neuvolakäynneistä, harrastuksiin viemisistä, vanhempainilloista jne. Tai sitten hän olisi hoitanut ne itse eikä olisi voinut luoda loistokasta uraansa.
Toisin sanoen vanhemmat ovat tasaveroisesti osallistuneet perheen elatukseen hoitamalla kumpikin asioita, joita ilman perhe ei olisi voinut tulla toimeen. Tässä on kohtuullistamisesta kyse. Ei mies voi hankkia viittä lasta ja tehdä kaiken aikaa uraa ja kuvitella, että voi viedä ne urasta saamansa rahat mennessään ja jättää lapset ja lasten äiti tyhjän päälle. Myös miehellä on vastuu niistä lapsista ja avioliitossa elatusvelvollisuus. Naisen ei siis ole tarvinnut maksaa asumistaan eikä ruokaansa pyykkäämällä, koska avioliitossa on elatusvelvollisuus.
Avioehto taas on tässä tilanteessa kohtuuton, koska mies pystyy rikastumaan sen avulla, naista se vain sortaa. Ei, ap ei saa asuntoa omakseen. Ei, ap ei saa miehen palkkatuloja itselleen. Mutta ei hän tyhjän päällekään jää vaan saa korvausta 10 vuoden palkattomasta työstä perheensä hyväksi.
Niin paitsi, ettei tämä pidä alkuunkaan paikkansa. Mikään tuossa ei pidä paikkansa.
Kukaan ei pakota ketään jäämään kotiin. Ei uran ehtona ole millään muotoa se, että toinen vanhempi on kotona - etenkään ja ennenkaikkea Suomessa. Itseasiassa se kotona oleminen on erittäin harvinaista ja ainakin ne uraihmiset, ketkä tiedän, ovat molemmat töissä. Tiedän paljon pareja, joissa molemmat luovat uraa ja ovat vielä menestyneitä.
Kotiin jääminen ja lasten hoitaminen yksin on TODELLA monessa tapauksessa naisen oma halu ja toive. Ei haluta mennä töihin eikä kantaa vastuuta perheestä taloudellisessa mielessä, koska lasten kanssa kotona on kivempaa. Vaikka nykypäivänä ja tasa-arvon aikana ei voida olettaa, että vain toinen puolisoista elättää ja toinen pyykkää ja hoitaa lapsia. Molempien on vain osallistuttava molempiin, vaikka ei aina huvittaisi. Siksi myös vanhempainvapaan voi jakaa vanhempien kesken (toivon todella, että tähän tulee Ruotsin malli myös Suomeen).
Ei me eletä missään Amerikassa, missä ei oikeasti voi molemmat olla töissä. Suomessa on todella hyvin toimiva päivähoitojärjestelmä, on todella lyhyet työpäivät ja muutenkin perheystävällinen yhteiskunta. Ei siinä oikein voi syyttää kuin itseään, jos ei rakenna itselleen mitään taloudellista pohjaa tähän elämään. Sitten käy juuri noin ja joutuu lähtemään oikeuteen taistelemaan ja vaatimaan kohtuullistamista, jonka läpimenosta ei ole mitään takeita.
Erittäin hyvin kirjoitettu! Hyvin monesti asia onkin juuri niin, että halutaan omasta vapaasta tahdosta jäädä hoitamaan mahdollisimman pitkään lapsia kotia, kuten meilläkin aikanaan. Minä kävin töissä ja rahoitin perheen taloutta aika pitkälti. Osallistuin myös kotitöihin ja lastenhoitoon, mutta en ansiotyöstäni johtuen tietenkään niin paljoa kuin kotona oleva lasten äiti.
Lasten äiti muuttui heti avioitumisen ja lasten saamisen jälkeen. Hänestä tuli välinpitämätön minua kohtaan ja seksikin lopulta jäi. Hän piti minua vain taloudellisesti turvallisena vaihtoehtona. Jätin hänet ja kas kummaa hänkin rupesi puhumaan, että minä vain rikastuin ja rakensin uraani, vaikka palkkani meni perheen elatukseen. Minun varoista tulikin tärkeitä hänelle. Onneksi olin aikanaan viisas ja tein avioehdon. Käsittämätöntä se, että heti yritetään toista putsata, vaikka itse ollaan valittu mahdollisimman pitkään kotona olo. Miksi minun panokseni ei oluttaan tärkeä, miksi vain hänen. Ilman minua ja panostustani perheeseen meillä ei olisi ollut koskaan hyvää kotia hyvällä alueella.
Hän sai sitten lähteä lähes tyhjin käsin. Kaikki tämä olisi ollut vältettävissä, kun hän olisi ollut minulle vaimo. Ollut minulle lojaali. Pyysin häneltä kuitenkin aika vähän, mutta en saanut sitäkään. Tätäkin ketjua lukemalla tulee vaikutelma siitä, että vain naisen työllä kotona on merkitystä ja jos huonosti käy, niin siitä pitää hyvittää. Unohtuu vain se, että ilman miehen panosta ei se nainenkaan usein voi olla kotona lapsiaan hoitamassa.
Muuten en teidän liittonne syihin puutu mutta ei olisi teillä ollut ilman vaimon panostustakaan kotia hyvällä alueella. Jos vaimo ei olisi ollut kotona, olisit joutunut palkkaamaan lapsille hoitajan ja kotiin siivoojaan ja turvautumaan valmisaterioihin. Silloin et olisi voinut ostaa itse taloa kalliilta alueelta. Vaimo tietenkin olisi saattanut ostaa sen kanssasi puoliksi, koska nythän hänellä olisi tuloja, jolloin eron tullessa vaimo ei jäisi tyhjän päälle. Tämä tietenkin olisi se ideaalitilanne, mutta harvalla nuorella perheellä on varaa kahdesta palkasta huolimatta ylläpitää lastenhoitajaa ja kodinhoitajaa, joten se talo kivalla asuinalueella olisi hyvinkin voinut jäädä hankkimatta joka tapauksessa.
Rautalangasta väännettynä: ette kumpikaan olisi saanut ylläpidettyä sitä elintasoa, mikä teillä oli, jos olisitte toiminut toisin. Jos vaimo hoitaa 10 vuotta lapsia kotona, ei eron jälkeen voi olla se tilanne, että mies lähtee rahojen kanssa ja vaimo toteaa, että no, sainpas 10 vuotta asua kivassa talossa ja syödä kohtuuhyvin. Nyt vissiin täytyy ruveta sitten kiristämään vyötä. Se 10 vuotta on ollut panostusta yhteiseen talouteen ja mahdollistanut sen, että mies on voinut tehdä uraa. Ilman sitä vaimon panostusta mies ei takuulla olisi voinut tehdä yhtä pitkiä päiviä ja ylenemishaaveetkin olisivat karahtaneet lasten sairauspoissaoloihin.
Minustakin Ruotsin perhevapaiden jakaminen on erinomainen malli ja toivon sen tulevan tänne Suomeenkin. Toivon myös, että kaikkia näitä uramiehiä valistettaisiin riittävästi tuosta kohtuullistamisesta, koska fakta on, että se sitä käytetään aika yleisesti näissä tapauksissa, missä nainen on kotiäitinä mahdollistanut miehen hyvät tulot. Ehkäpä sitä silloin ei jaettaisi lastenhoitoa noin kivikautisella tavalla.
Ja vaikka monesti se nainen haluaakin jäädä kotiin, niin aivan yhtä monesti se mies ei halua jäädä, joten molemmat ovat tuossa sopineet tilanteesta. Silloin molemmat myös työskentelevät yhteisen tulevaisuuden eteen ja jakavat työnsä hedelmät reilusti, kun sen aika tulee.
Meillä nainen tuli "valmiiseen kotiin" Minä olin jo ennen hänen tapaamistaan hankkinut ja maksanut asunnon hyvältä paikalta. Hänen ei tarvinnut siis koskaan maksaa asuntovelkaa tai taistella taloudellisten huolien kanssa, kuten moni perhe joutuu tekemään. Tein ihan tavallista työtä keskiansiolla. En ylentynyt enkä varsinaisesti rakentanut uraa ja rahani menivät elatukseen. Eläkekertymän kyllä sain. Ennen lapsien hankintaa hän vielä itse ehdotti pitkästä kotonaolosta. En omassa tapauksessani edelleenkään ymmärrä miksi olisi ollut jotain hyvitettävää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä tossa tilanteessa katsoisin peiliin. Varsinkin jos oot KOTIÄITI ja sun miehes maksaa sun elämisen ku sää saat vaan kölliä kotona, niin silloin pitää jaksaa pimppiä antaa. Ja kyllä.. mulla on päiväkoti-ikäisiä lapsia ja kyllä olen työelämässä ja kyllä tiedän miten paljon nuo pienet tuottaa työtä.... Tosin sulla lapset jo koulussakin suurimmalta osin, niin aikaa kyllä on vaikka ottaa päiväunet, että jaksaa illalla miestä liehitellä.
No jos mies on pettäjä niin miksipä se siitä muuttuu? Kunhan taas tämä nuorempi nainen saa lapsen ja perhearki alkaa ja tämä nainen väsyy niin siinä on taas sama kuvio toistamassa itseään. :) onneksi pääsit eroon miehestä. Voimia sinulle arkeen ja tosiaan vie vain rohkeasti lapsia isille ja isin uudelle ja lähde itse johonkin ja nauti vapaudestasi! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja toinen opetus: älä luota raha-asioissa keneenkään. Koskaan. Äläkä ikinä suostu taloudellisesti riippuvaiseksi kenestäkään vaan pidä huoli että pärjäät myös itseksesi jos sellainen tilanne tulee.
Yhteiset rahat avioliitossa on naiselle pahin mahdollinen ansa!
Niin totta!! Tiedän tämä äitini kautta. Vaikka hän ei koskaan kotiäiti ollutkaan vaan on tehnyt töitä niska limassa, niin nyt on selvinnyt, että isäni onkin tuhlannut äidinkin rahoja menemään. :(
Tuota ne eivät ilmeisesti olleet äidin rahoja, jos äitisi on antanut isillesi mahdollisuuden käyttää rahoja, tällöin ne on yhteisiä rahoja...
Mutta kiitos päivän nauruista, yhteiset rahat onkin yhtäkkiä äidin rahoja, jos isä niitä käyttää :D
Viepä juttu oikeuteen (julkisen oikeusavustajan kautta) tässä tilanteessa avioehto käsittääkseni kumoutuu, jos kaikki varallisuus on miehen nimissä ja sinä olet ollut vain kotona.