Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?

Vierailija kirjoitti:

Elämä, jossa ruuasta ja puhtaasta vedestä olisi jatkuvaa pulaa, takapajuisten ja kouluttamattomien ihmisten ympäröimänä. Sukupuolten silpominen on ennenmmin sääntö kuin poikkeus ja puolet perheestä kuollut ties mihin hoidettavissa oleviin tauteihin. Tulevaisuudessa ei toivoa muusta kuin tästä samasta.

No tämä. Mut jos puhutaan pinnallisemmista asioista, niin sellainen rutiineja täynnä oleva elämä. Mä alan olla jo keski-ikäinen ja käyn töissä, mutta mä vihaan semmosta rutiineja täynnä olevaa elämää. Ja että pitäis olla aina niin kun muut. Mä en tykkää suunnitella asioita liikaa. Tietty onhan mullakin elämässä tietyt rutiinit ja asiat jotka on pakko tehdä, mut tykkään myös tehdä asioita ihan hetken mielijohteesta ja sen enempää suunnittelematta.

Arki, johon kuuluisi yksi tai useampi seuraavista asioista: lapsi, omakotitalo, auto, pakettimatkoja, eineksiä tai puolivalmisteita, aamiaismuroja ja kinkkukiusausta, kellokorttityö, vuorotyö, kulutusluotto, Salatut Elämät ja Vain Elämää.

Tässäpä olis:

Lukioon, ammattikorkeakouluun, työpaikka, seurusteu, kihloihin, naimisiin, omakotitalo, huonekalut ikeasta, harmaa/valkoinen sisustus joka on neutraali eikä ärsytä/ihastuta ketään, 1,8 lasta, kissa, koira, lomalla kanarialle.

Siis tuo "perus suomalaisen " elämäntapa, jonka suurin osa ainakin omista tutuistani elää samalla tylsällä ja tutulla kaavalla. Itse olen 32- vuotias sinkku ja koko elämä on levällään kun virolaisen ilotytön jalat. Ja olen onnellinen :D 

Voin kuvailla elämäntavan johon olin kovaa vauhtia matkalla. Hyvä kaverini elää sitä ihan täysillä: on suorittanut "paskatutkinnon" mutta ei halua eikä aio tehdä alan töitä. Ei edes yritä. Mielummin kituuttaa ja huijaa sossulta rahaa. Miehensä on vielä pahempi, suoritti peruskoulun ja sen jälkeen on vaan facessa avautunut siitä kuinka hallitus on paska, mikään ei toimi ja kuinka on ylpeästi töistä kieltäytyjä. Ja huumepolitiikka pitäisi olla avoimempi, rasistit sitä ja tätä ja muuta vasemmistoanarkistin kitinää.

Onneksi tein töitä sen eteen että pääsin elämässä eteenpäin. Nyt on eka kesä kun teen oman alan töitä ja työ tuottaa vihdoin hedelmää. Parasta on se että ajatusmaailma ei ole niin mustavalkoinen ja sitä osaa ajatella niin paljon kypsemmin.

Viikot töissä juorutaan työkavereiden kanssa toisista työkavereista ja miehestä, pe/la-iltana baariin, iltaisin katsotaan Salkkarit ja Vain Elämää jaksoista "keskustellaan" töissä, samat vitsit vuodesta toiseen... voi jo ennalta-arvata seuraavan viikon puheenaiheet jne...

Ihan tavallista elämää mäkin elän, käyn töissä ym, mut tuo on jo ihan älytöntä suorittamista. Ei koskaan mitään uutta, ei edes uutta puheenaihetta, työkaveriTarjaa on haukuttu jo viisi vuotta, mutta silti esitetään sen paikalla ollessa hyvääkin kaveria.

About kaikki lapsiperhekuviot. En käy enää Prismassa koska ahdistaa ihan helvetisti se nalkuttavamammamarkettiskodahuutavalapsimeininki siellä.

Töissä viitenä päivänä viikossa 8h. Viikonloput vapaalla ja vuosilomat päälle. Ihan hullu ajatus! Vaikka miehemme kanssa olemmekin lapsettomia niin olisi ihan käsittämätöntä varata maanantaina viikonlopun loma Berliinistä :D yhdenkin yön reissulle pitää varata lomittaja noin puoli vuotta etukäteen eikä sekään takaa varmasti että vapaata on silloin. Lehmistä on aina huoli ja ajatukset karkaa ulkomaillakin sinne navettaan, miten lomittajat pärjää ja eihän mikään hajoa.

Säännöllinen palkka on myös kaukainen ajatus, tai ylipäätään varma tieto tilille tulevista rahoista. "Yllätyslasku" on yleensä vähintään nelinumeroinen.

Ei tulisi silti mieleenkään vaihtaa tätä työtä mihinkään muuhun.

Kuntosaleilla käynti, itsensä tarkkailu ja muokkaaminen, pinnallisuus siis.

Vakituisessa vuorotyössä kärvistely, huonolla palkalla, ankeassa naisvaltaisessa työyhteisössä seuraavat 30-vuotta, samojen työkavereiden kanssa. Puheenaiheet aina lapsissa, lemmikeissä ja puutarhanhoidossa. Mollataan miehiä ja lapsia ja ei-paikallaolevaa työkaveria. Ollaan olevinaan kuin yhtä suurta perhettä, missä kaikkien kuuluu tietää kaikista kaikki, muuten on vähintäänkin epäilyttävä persoona. Käytetään työaikaa omien ongelmien työstämiseen ja reality-sarjoista jauhamiseen. Tärkein ominaisuus on osata puhua paljon ja kovalla äänellä.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta olisi paskaduuni yhdistettynä perhe-elämään. Ensin 8h duunissa tekemässä jotain apinahommaa ja sitten kotiin lapsihelvettiin. Tähän vielä joku landella asuminen omakotitalossa ja ihanat pihatyöt. Aika äkkiä hakeutuisi naru kaulaan

Mun vanhempien elämä oli tuota. Ei ollut häävi lapsuus mulla. Olenkin valinnut toisin.

Painajainen olisi uusperhe, jossa olisi lapsia useille exille ja nyxille ja exien nyxien kummin kaimoille. Nää vielä asuisi eri kaupungeissa, ja näitä muksuja sitten kuskailisin kaasu pohjassa tapaamaan milloin ketäkin äitia tai isää tai äitipuolta tai isäpuolta, ja joista joku istuu vankilassakin. Kuskin vastuu olisi minulla, koska puolisoni kortti olisi rattijuoppoden takia kuivumassa.

nimim. sivusta aikoinaan seurannut vähän tämän tyylin painajaista

Lapsiperhe, asiakaspalvelu ym työ missä joutuu olemaan jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä. Ed.mainituissa töissä luultavasti näyttäisin pärjääväni, mutta kotona se kaikki ahdistus purkaantuisi ja joisin sen vuoksi. Ja joo, olen epäsosiaalinen.

Elämä, jossa ei lueta mitään. Rakastan kirjoja ja lehtiä enkä kestäisi elämää ilman niitä.

Vierailija kirjoitti:

kotilo kirjoitti:

Kommuunissa tai solussa asuminen. Asuin nuorena yhteensä parin kolmen vuoden ajan erilaisissa yhteisasunnoissa enkä siinä ajassa millään tottunut siihen, en koskaan tuntenut oloani rentoutuneeksi jos joku kämppis oli kotona. Ero yksin asumiseen on tunnepuolella aivan valtava.

Haluaisin kyllä olla luonteeltani seurallinen, kommuuniasuminen on varmasti henkisesti rikasta.

Jestas, tämä olisi karmeaa! Siis oikein kunnon kommuuni "persoonallisuuksineen"; olis ituhippiä, eläinaktivistia, radikaalifeministiä, pari Hare Krishna -tyyppiä, elämäntapatyötöntä, amatöörimuusikkoa ja performanssitaiteilijaa.....joka ilta runopiiriä ja tajunnanvirtaa, vegaaniruokaa, vallankumouksen suunnittelua ja halvan kotitekoisen viinin ryystämistä. Ei ovia huoneissa, koska kommuuni. Kaikki jaetaan, alkaen seurustelukumppaneista ja alusvaatteista. Joka viikko Perhekokouksia, joissa käydään läpi asioita, jotka Hiertävät.

:D :D :D Ziisus, kun nauratti! Kiitos tästä! 

Muija ja kersat -> onneksi ei ole, painajaisia joskus nähnyt ko. aiheesta.

Suomalaisen ammattimuusikon elämän. Kiertää vuodesta toiseen samoja läyhäisiä lavoja ja soittaa vaikkapa bassoa Tauskin tai Frederikin bändissä, hymyillä idiooteille. Tai vaikka olisi tähtikin: pitää olla muka innostunut joka ikisestä Saariselän tunturihotellin keikasta kun vaikka Dannynä laulaa Kesäkatua miljoonannen kerran. 

Lapsiperhearki jossain rivarissa kaupungin ulkopuolella ilman että näkisi juuri koskaan muita aikuisia. Kaikki pyörisi lasten ympärillä, vapaapäivät menis jossain hoplopissa ja lomat särkänniemessä vieraitten lapsilaumojen keskellä.

Olen vähän hippi ja asunut kerran kommuunissa, ja se oli ihan ok koska ihmiset oli normaaleja. Mutta toi jonkun aiemman kommentti sellaisesta yhteisöllisestä elämästä kommuunissa olisi kyl kans ihan painajainen! Just laulettaisiin jotain noloja yhteislauluja ja joku säestäisi kitaralla, runoiltoja ja jotain hyvän mielen meditaatiohetkiä ja joku tuppais aina mun huoneeseen hehkuttamaan jotain helvetin yhteisöllisyyttä ja me-henkeä kun haluaisin olla yksin :D.

Eli ehkä mun painajainen ylipäänsä on se, että en saa olla rauhassa.

Elämäntapa; kannabista poltteleva työtön löysäri, joka ryyppää joka kolmas päivä. Oikeasti painajainen.

Lisätään tähään vielä riitelevät ihmiset, jotka ei koskaan mieti sanomisiansa, tai kuinka pahasti loukkaavat toisia - tärkeintä on vain omien ajatusten tykitys. Monesti nämä tyypit tyytyy ajattelemaan, että muissa on ai.a vikaa. Tällaisia ihmisiä en voi sietää, he saavat maailman tuntumaan pahalta paikalta, joka on joko tai --- ei elämäntyyli tämä, mutta ajattelutapa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisen ammattimuusikon elämän. Kiertää vuodesta toiseen samoja läyhäisiä lavoja ja soittaa vaikkapa bassoa Tauskin tai Frederikin bändissä, hymyillä idiooteille. Tai vaikka olisi tähtikin: pitää olla muka innostunut joka ikisestä Saariselän tunturihotellin keikasta kun vaikka Dannynä laulaa Kesäkatua miljoonannen kerran. 

Mulla on yks tuttu, joka on ammattimuusikko ja hänen elämäntapa on just tuollainen. Kaikenlisäksi hän on ollut kiinnostunut musta, jo vuosia mutta ei suostu tajuamaan, että koska oma elämäntapa on täysin hänen vastakohta, niin en vaan kykene hänestä kiinnostumaan. Kaljottelu ei viehätä yhtään. En tajua muutenkaan miten hän jaksaa istua illat pitkät baareissa keikoilla ja siihen iltaolut pari joka ilta..

Se, että joutuisi molemmat käymään töissä. Tykkään, että mies tienaa riittävästi, jotta voin olla täysipäiväinen kotirouva ja hoitaa kodin ja lapset. Saan olla kaunis, naisellinen nainen. Saan mieheltä tonnin kuussa, joka riittää kevyesti päivittäistavaroihin ja ruokaan, omiin menoihini ja säästöönkin jää.