Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?

Jatkuva matkustelu, ei lainkaan kotona olemista, suurissa ihmismassoissa ja tapahtumissa edustamista 24/7. Suurperhe. Isossa kaupungissa asuminen (en voisi kuvitella eläväni ilman rakasta, isoa puutarhaani). Rahan tuhlaaminen todella hintaviin merkkivaatteisiin olisi myös hirveää, sijoittaisin mieluummin rahat, kuten nyt tai säästäisin.

Lapseton elämä.

Elämä miehen kanssa joka ottaa joka päivä alkoholia, olisi helvettiä.

Kiireinen ja vilkas sosiaalinen elämä. Aamuisin pitäisi meikata, laittaa hiukset ja pukeutua "hienosti" töihin. Säällä kuin säällä mennä korkkareissa ja kärjistetysti jakkupuvussa. Toimistotyötä, ihmisten tapaamista, paljon matkustelua, älypuhelin laulaa koko ajan, lounaita, illallisia. Illat ja viikonloput pitäisi juosta kylässä ja tapahtumissa ja kissanristiäisissä.

Olen siis henkeen ja vereen duunari, introvertti ja tarvitsen paljon omaa rauhaa.

En kestäisi ydinperhe-elämää ihmisen kanssa, jota en rakasta enää. Tulisin hulluksi.

Blogielämä. Suorittaa elämäänsä niiin että koko ajan on jotain julkaistavaa. Asunto sisustettava tiptop ja kokoajan muutettava sisustusta, vaatetusta, ulkonäköä, matkusteltava, kotoiltava, syötävä ulkona, leivottava, kestittävä vieraita, käytävä gaaloissa ja näyttelyissä. Kulutettava ja ostettava uutta koko ajan.

Pinnallinen elämä. Velaksi ostetaan hienot autot ja liian suuri/kallis asunto. Onnellisuus tulisi materian kautta...hirveää!

Lapsiperhe, vauva, taapero, leikki-ikäinen... Esiteini, teini, luulee olevansa aikuinen...

Olen siis onnellinen ja vapaaehtoisesti lapseton, elämäni on just hyvä näin.

Ymmärrän, että monelle lapset on kaikki, mutta ei mun juttu. Pidän lapsista, mutta en halua omia. Onneksi voi valita :)

Perhe-elämä usean lapsen kanssa omakotitalossa jossain landella julkisen liikenteen ulottumattomissa. Pyöräillä ei voi minnekään, kun valaistuja pyöräteitä ei ole 20km säteellä. Kaikilla lapsilla monta harrastusta, joihin on tietenkin pakko kuskata sieltä hevonperseestä. Aikuisille harrastusmahdollisuutena vain naisvoimistelijoiden jumppa.

Olen itse tuollaisen suurperheen lapsi. Minulla on vain yksi lapsi. Asumme kaupungissa. Lapsi pääsee osaan harrastuksista itsekin, eikä meillä edes ole omaa autoa. Julkisella tai pyörällä pääsee kaikkialle.

Mä en vois elää sellaista elämää, että ois omakotitalo touhuineen, siinä touhukas mies ja lapsia. Joka päivä hulinaa ja tosi aktiivisia kaikki viikonloputkin, lapsiperheitä käy kylässä ja heillä vieraillaan. On se koira ja kokkaukset ja kaikki. Juhannuksena ängetään johonkin mökille, kun sehän nyt kuuluu asiaan. Ulkomaille vara harvoin matkustaa, koska se omakotitalo vie kaiken rahan. Ja ne lasten baletit ja lätkät jne. Olen viimeisen päälle kaupunkilainen, kasvatan kahta lastani kerrostalossa mieheni kanssa. Isommalla lapsella harrastus, mutta elämä on rentoa. Olen kotoilija pääsääntöisesti, mutta en jaksa vastaanottaa vieraita. Käydään ulkomailla.

Jatkuva kellon perässä juokseminen päivästä toiseen=suorituskeskeinen elämä. Esim Kello 8.00 töihin->16.30 salille->18.00 kaverin kanssa syömään->klo 19.00 kauppaan->klo 20.00 kotiin->ruoan laittoa ja klo 22.00 nukkumaan.

Välillä elämä tietenkin on tuommoista, mutta ei saisi missään nimessä olla päivästä toiseen mitä se monilla on; kaikki aikataulutettuna jatkuvasti. Hajoaisi kuuppa.

Vierailija kirjoitti:

Olematon koulutus ja huono palkka (alle 2,5k€ bruttona) tyyliin kaupan kassalta, sekä ahdas ja rumasti sisustettu talo, joka täynnä turhaa roinaa. Räväkkä kouvolatukka, pari huonosti tehtyä tähtitatuointia ja mauttomia ja siiderin turvottamalle vartalolle epäsopivia vaatteita, mies aivan yhtä juntti. Perheen auto joku 15v vanha fordin farmariauto, jonka takalasissa pari huumoritarraa ja kyljessä ruosteläikkä. Kolme täysin kuritonta lasta pienin ikäeroin, jokainen eri miehelle tietenkin. Vuoden villein irtiotto, kun lähdetään viikonlopuksi Tallinnaan ja lapset heitetään hoitoon mummolaan.

Tylsää ja helppoa keskiluokkaista elämää eläneenä tuo kuulostaa jännittävältä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en vois elää sellaista elämää, että ois omakotitalo touhuineen, siinä touhukas mies ja lapsia. Joka päivä hulinaa ja tosi aktiivisia kaikki viikonloputkin, lapsiperheitä käy kylässä ja heillä vieraillaan. On se koira ja kokkaukset ja kaikki. Juhannuksena ängetään johonkin mökille, kun sehän nyt kuuluu asiaan. Ulkomaille vara harvoin matkustaa, koska se omakotitalo vie kaiken rahan. Ja ne lasten baletit ja lätkät jne. Olen viimeisen päälle kaupunkilainen, kasvatan kahta lastani kerrostalossa mieheni kanssa. Isommalla lapsella harrastus, mutta elämä on rentoa. Olen kotoilija pääsääntöisesti, mutta en jaksa vastaanottaa vieraita. Käydään ulkomailla.

Tuo on juuri minun elämääni nyt, paitsi että meillä ei vie omakotitalo kaikkea rahaa - tienaan "vain" 2000 e kk käteen, mies n. 3000 e / kk käteen, 3 lasta, 2 kissaa, MUTTA oltiin niin fiksuja, että otettiin sen hintainen asunto, että maksetaan vain 700 e / kk lainaa pois.. ;) Jokaisella lapsella oma huone, vanhemmilla makkari, olohuone, keittiö, sauna ja iso kylppäri, autotalli, takaterassille aukeaa toinen ovi ja etupihalla toinen. Me säästetään lasten säästötileille ja omille sekä matkustetaan. Ei asuta landella, vaan meillä iso ostoskeskus vieressä sekä muut palvelut.

Mikään ei ole parempaa kuin se, että kesällä saan viljellä viinirypäleitä, karhunvatukoita, tyrnejä ja persikoita pihalla ja hoitaa ja laittaa sitten talveksi säilöön kaikkea hyvää :) On se huvittavaa, että esim. Siskoni maksaa 1200 e / kk vuokraa kolmiosta samalla paikkakunnalla ja me asutaan omakotitalossa lähes puolet halvemmalla :D

Joka kerta kun olen vieraillut Helsingissä koulutuksen takia, niin olen pohtinut, että masentuisin, jos jouduttaisiin muuttamaan sinne. Ihmiset ovat erilaisia, ja hyvä niin. Olen myös pohtinut Helsingin huonoja alennuksia, siellä on niin pirun kallista??? Ja silti kaikki menevät shoppailemaan sinne?

Suurperhe.

Jokaviikkoinen jääkiekkopeleissä tai muissa urheilukatsomoissa käyminen.

Etelänlomat.

Kallis auto pankkilainalla. (omani on vanha, joten halpa)

Kerrostalossa asuminen.

Alkoholin kittaaminen joka viikonloppu.

Telkkarin katselu aamusta yöhön.

Kerrostalossa asuminen, jatkuva kiire ja täysi kalenteri, lapsiperhe..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakollinen matkustelu tyyliin "matkailu avartaa ja rikastuttaa elämää". Riittävän paljon matkustelleena tiedän että ihminen on sama kaikkialla. Hän joko elää syvällisesti mietittyjen arvojen mukaista elämää tai sitten ei, yleensä ikävä kyllä ei. Mitä näkemistä siinä on.

Jännä miten eri tavoin voi nähdä matkustelunkin. Itse en matkusta ihmisten vuoksi ollenkaan, olen kiinnostunut erilaisista ympäristöistä, maisemista, rakennuksista, historiasta, elintavoista yms. kulttuuriin ja esteettisiin elämyksiin liittyvästä. En sinänsä halua tutustua matkoilla ihmisiin.

Tuo edellinen kommentoija tarkoitti varmaan näitä nuoremman polven tietyntyyppisiä henkilöitä, joilla on pakkomielle matkustaa (turistikohteisiin) koko ajan, ettei elämä vain näyttäisi muiden silmiin tylsältä. Silti siellä reissussakin vaan maataan altaalla, notkutaan hotellin baarissa ja kytätään instaa. Reissun paras anti on se, että sieltä voi laittaa bikinikuvia someen ja saada paljon seuraajia. Kotosuomessakin joka kuvan kuvatekstissä maapallo tai Travel is life ja joka viikko julkaistaan throwback-kuvia edelliseltä reissulta.

Saahan rahansa käyttää miten haluaa, mutta epäilen vahvasti ehtiikö neljän päivän reissussa oikein nauttia historiasta, ruuasta ja kulttuurista kun sieltä on siinä ajassa ottanut 10 000 kuvaa, maannut joka päivä altaalla ja päivittänyt instaa tunnin välein.

Vierailija kirjoitti:

Se, että joutuisi molemmat käymään töissä. Tykkään, että mies tienaa riittävästi, jotta voin olla täysipäiväinen kotirouva ja hoitaa kodin ja lapset. Saan olla kaunis, naisellinen nainen. Saan mieheltä tonnin kuussa, joka riittää kevyesti päivittäistavaroihin ja ruokaan, omiin menoihini ja säästöönkin jää.

Miks tää haiskahtaa mun mielestä vähän miehen kirjoittamalta

Sellainen ettei olisi mitään funktiota elämässä. Heräisi aamulla odottamaan että tulee ilta ja pääsee nukkumaan. Siinä välissä tyhjää suorittamista.

Selväpäivä hyvä jos kerran viikossa, loput menee krapuloissa elämä. Sitä ei kai ole tähän kirjoitettu vielä ( en ole lukenut koko ketjua)

Omakotitalo lähiössä, josta ei pysty ilman autoa liikkumaan minnekään. Tai omakotitalo ylipäätänsä pihanhoitoineen ja huoltotöineen. Lapsia enemmän kuin 2. Työ, jota vihaisin.