Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?

Vierailija kirjoitti:

Taloyhtiö- tai lähiöelämä. Molempia olen joutunut elämään, eikä toivottavasti tarvitse kumpaankaan enää palata. Pahin vaihtoehto on taloyhtiössä osakkaana asuminen. Omistat lokerostasi sisäseinät, etkä päätä mistään remonteista yms. itse.

Toinen on lapsiperhe-elämä ja kolmas lemmikitön elämä.

Kerrostaloyhtiössä et omista kuin sen osakepaperin, taloyhtiö omistaa ne seinät !

Normi päivätyö.

Teen kaks-kolme yövuoroa viikossa. Kaikki muu aika on itselle. 

Nettopalkka 2200-3000e kuussa riippuen viikonloppuöistä.

- soteyökkö

Kerrostalossa asuminen, lapset ja hännänhuippuna olisi yh! Olisi huono parisuhdekin toki hanurista. Työ josta ei pidä yhtään ja palkka niin pieni ettei riitä kuin aina vain pakolliseen ja halvimpaan jos siihenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono hammashygienia naisella. Ennen suihinottoa edellytän naiselta hampaiden pesua.

kai sä nyt itsekin käyt munas pesmässä

Siellä suussahan se puhdistuu !

Suurperhe ja semmoinen, että koko ajan ollaan tulossa ja menossa. Kalenterit aina viikonloppuisin täynnä jotain sosiaalisia rientoja.

8-16 toimistotyö. Hyi stana. Tein kymmenkunta vuotta, kärsin joka päivä ja lopulta vaihdoin alaa. En tosin ole työllistynyt, koska taantuma, lutta toimistoon en takaisin mene itään kiduttamaan.

Julkisuus tai ylipäätänsä edes liian pinnallinen sosiaalinen elämä.

Kaupungissa tai taajamassa asuminen, siellä missä naapurit ovat aivan vieressä. Ihmisten keskellä. Tai asuminen syrjemmässäkin, jos on näköyhteys yhteenkin naapuriin. Olen sosiaalinen mutta koen ettei ns. kotirauhaa ole jos ei talon ympärillä ole käytännössä pelkkää peltoa ja metsää. 

Hyvin vähän on ollut mahdollisuuksia (olen ihan itse "munannut" oman elämäni, esim. olisin voinut kouluttautua ammattiin joka mahdollistaisi valintoja) valita mieleisiäni asioita elämään, tämä "metsässä" asumisen onnistuminen on sellainen todellinen onnenkantamoinen, josta olen joka ainoa päivä kiitollinen. Töissäni hoiva-alalla saan olla yllin kyllin sosiaalinen, kotona on onneksi oma rauha olla perheen kesken.

Ymmärrän täysin päinvastaiset ajatukset ja kokemukset asuinpaikasta. Ja sen että varsinkin näinä aikoina aika harvoilla on mahdollisuuksia valita asuinpaikkaansa/-tapaansa. 

Keskellä metsää asuminen. Tykkään asua omakotitaloalueella, meillä mukavat naapurit ja lapsilla kavereita. Palvelut lähellä, en ole riippuvainen autosta (vaikka sellainen onkin). 

Uusperhe. Ei vaan pystyisi. 

Nosto 

Baariin meno illalla ruuhka-aikaan. Vessaan ja tiskille joutuu jonottamaan, joku oksentaa kuitenkin lattialle ja vaikka huutaisi niin kovaa kuin vain keuhkoista lähtee vierustoverin korvaan, hän ei kuule sanaakaan koska musiikkia on pakko soittaa niin kovaa että korvat ja kallo halkeaa. Kavereiden kanssa on mahdotonta keskustella yhtään mistään ja ihmiset tuuppivat ohi kävellessään.

Asuntolaina, kaksi lasta, pakettimatka pari kertaa vuodessa, 8-16 toimistotyö ja latteaa seksiä lauantai-iltaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Iskelmäfestarielämä, sellainen missä laukataan katsomassa jotain Kaija Koota ympäri maata, eri yksihihainen toppi päällä ja tukka räväkästi värjättynä, joka kesä uusi tatuointi ja kimaltavat rakennekynnet.

Vielä kun otetaan botoxia että suupielet tavoittelee korvia (esim. Ida Ketola, Kerttu Rissanen,  kultamekko ida)... en jaksa edes ajatella tälläisiä tyrkkyjä.  Sit vielä silikoonia perseessä ja tissejä täyterään vuosi vuodelta isommaksi. Hyi helvettin💩kasoja.

Useamman lapsen yh-äitinä oleminen, joilla kaikilla on eri isä. Tähän lisättynä luottotiedottomuus.

Vierailija kirjoitti:

Omakotitaloasuminen, enemmän kuin kaksi lasta, tietokonepelejä pelaileva puoliso (tai lapsi), koko kesäloman kestävä mökkielämä, se että arjessa tarvitsee autoa joka päivä. 

Tämä. Omakotitaloelämä varsinkin maaseudulla olisi sellaista, että olisin valmis vaikka jättämään perheeni ja puolisoni, jos tuo olisi ainoa elämäntyyli jota haluavat elää.