Lue keskustelun säännöt.
Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?
28.06.2017 |
Eli minkälainen lähipiirisi tai tuntemattoman elämäntyyli olisi sinusta hirveää?
Minun tuttavapiirissäni on monella tapana kituuttaa pelkällä vedellä ja leivällä ahdistavassa työympäristössä 9 kuukautta vuodesta ja matkustaa sitten lopuksi 3 kuukaudeksi leikkimään rikasta palmun alle johonkin kehitysmaahan. Puistattaa ajatuskin, että 3/4 vuodesta vain odottaisit sitä yhtä 1/4, ei sopisi minulle ollenkaan.
Kommentit (616)
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhearki jonkun wt-muijan ja koiran kanssa.
Rivarissa vuokralla, autona 20 vuotta vanha farkku mondeo. Nainen halusi koiran, mutta sinä ulkoilutat 90% ajasta ja maksat eläinlääkärikäynnit yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asiat on jotenkin normaalisti, että on työllä ja säästäväisyydellä saanut jotain omaisuutta, matkan tmv niin se voi herättää kateutta. Vaikkeii ole kyse tuloista, vaan pitää menot pieninä. Vakavaraisuus, että saa vähätkin riittämään. Niin eräskin suurempituloinen impulssivammainen "hetken lapsi", jolle pitää kaikki olla heti, esim käy ulkona syömässä 2-3 kertaa päivässä, niille ei koskaan rahat riitä. Viharaivo kun itse järsin ruisleipäevästä. Ja solvaa, sinä olet rikas, sinun täytyy antaa hänelle sitä ja tätä ja tota. Henkilö jolla on loisimistaipumus välittää ihmisistä vain miten pystyy näistä hyötymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokonservatiivinen lapsiperhe-elämä, jossa lapset kasvatetaan hyvin tiukkoihin raameihin, joko uskonnollisuutta ja/tai perinteisiä sukupuolirooleja korostaen.
Tuo pitäis olla kaikkialla lapset vois paremmin eikä rikollisuutta juurikaan olisi. Eli en ole samaa mieltä kanssasi.
"lapset vois paremmin eikä rikollisuutta juuri olisi". Kyllä sellaiset lapset, jotka kasvatetaan hyvin ankarasti, vielä fyysistä väkivaltaa käyttäen traumatisoituvat hyvin helposti ja sortuvat täten helposti erilaisiin rikoksiin.
Lapsiperhe-elämä. Mitä enemmän lapsia, niin sitä pahempi painajainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvokonservatiivinen lapsiperhe-elämä, jossa lapset kasvatetaan hyvin tiukkoihin raameihin, joko uskonnollisuutta ja/tai perinteisiä sukupuolirooleja korostaen.
Tuo pitäis olla kaikkialla lapset vois paremmin eikä rikollisuutta juurikaan olisi. Eli en ole samaa mieltä kanssasi.
"lapset vois paremmin eikä rikollisuutta juuri olisi". Kyllä sellaiset lapset, jotka kasvatetaan hyvin ankarasti, vielä fyysistä väkivaltaa käyttäen traumatisoituvat hyvin helposti ja sortuvat täten helposti erilaisiin rikoksiin.
Rajattomat lapset vielä paljon enemmän. Rajojen puute aiheuttaa turvattomuutta lapsissa ja se johtaa herkästi erinäisiin ongelmiin ja ongelmakäytökseen. Rajattomuus ja turvattomuus on traumatisoivaa sekin.
Arvokonservatismi sinänsä ei muuten tarkoita tai johda syysiseen kurittomuuteen. Joten älä yhdistä niitä toisiinsa.
Eru
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tahansa elämäntapa, jonka puitteissa olisi edes teoreettisesti mahdotonta nukkua 8h yössä, tai no mieluiten viettäisin sängyssä 9h putkeen. En tarkoita tällä vauvan hankkimista vaan sellaista, että joku ulkopuolinen taho tai niiden yhdistelmä sanelee aikataulut, johon ei mahdu tuota uniaikaa. Esimerkiksi en kestäisi firetystä jossa tehdään tyyliin kahta työtä, tai kunnon 100-0 -ruuhkavuosia jossa menossa mukana on päiväkotilapsi, vaippataapero, koululaisen harrastukset ja 100% työaika ja hyvällä tuurilla vielä muistisairaat vanhemmat 40km päässä mutta olet kuitenkin sisaruksista lähimpänä asuva.
Paremmin kestäisin sellaisen että nukkuisin vauvan tai unettomuuden vuoksi huonosti mutta tietäisin, että saan kyllä yrittää nukkua sitten jossain kohtaa päivän mittaan lisää, ja että väsyneillä aivoilla ei tarvitse yrittää miettiä mitään rakettitiedettä. Tai vaihtoehtoisesti että päivä olisi täynnä touhua eikä siinä mitään päiväunia ehtisi, mutta illalla ehtisi rauhoittua hyville yöunille.
Ns. tavallinen elämä: tavistyö, taviskumppani, tavisharrastukset, tavislomat, tavistavoitteet. Elämä, jossa ei tavoitella suuria, ei tehdä mitään erityisen jännittävää tai haastavaa. Ei suuria seikkailuja tai elämää mullistavia kokemuksia, vaan kuljetaan päivästä toiseen samalla kaavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autoton elämä. Mua yököttää kaupungissa julkisissa liikennevälineissä haisevat ja meluavat ihmiset. Ja että pitää juosta aikataulujen varassa. On ihana käynnistää oma auto tallissa, laittaa lempimusiikkia soimaan ja ajaa kymmenessä minuutissa mihin tahansa oman kaupungin palveluihin. Täällä ei ole ruuhkia ja autolla pääsee helposti joka paikkaan. Myös liikuntaa harrastan mielellään ihan erillisenä osana, en yhtään kaipaa sitä että saisin kävellä/pyöräillä joka paikkaan tukka sekaisin ja reppu täynnä tavaraa.
Vastaukseni on elämä kaikissa muodoissaan. Onneksi on taas päivä vähemmän jäljellä. En arvosta henkilökohtaisesti elämää lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapa joka koostuu pitkälti yltiöyksinkertaisista asioista, kuten shoppailusta, ravintoloissa käymisestä, viihteen kuluttamisesta, tietokonepeleistä jne. Masentuisin varmaan pahasti jos joutuisin elämään sellaista elämää.
En minäkään mainitsemistasi asioista viehäty. No hyvässä ravintolassa on kiva silloin tällöin käydä syömässä. Mutta elämäni koostuu kyllä yltiöyksinkertaisista asioista: kirjojen lukemisesta, musiikin kuuntelusta, maalaamisesta (kuvataide) omaksi iloksi, koiran kanssa lenkkeilystä, metsässä patikoimisesta, puutarhan hoidosta, sadon säilömisestä syksyisin, puilla lämmittämisestä.. ja olen onnellinen yksinkertaisesta elämästäni.
8-16 5 päivää viikossa ja neljän viikon kesäloma vuoden kohokohtana kuulostaa ihan vankilalta. Olen minäkin sitä joskus tehnyt kun oli pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvuus ja "kunhan nyt vaan on joku" asenne parisuhdemielessä. Olen sivusta seurannut useamman tutun naisen suhteesta toiseesta hyppimistä. Epätoivoisuus haisee kauas ja vetää puoleensa vain sitä hyväkseensä käyttäviä tasapainottomia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Ns. tavallinen elämä: tavistyö, taviskumppani, tavisharrastukset, tavislomat, tavistavoitteet. Elämä, jossa ei tavoitella suuria, ei tehdä mitään erityisen jännittävää tai haastavaa. Ei suuria seikkailuja tai elämää mullistavia kokemuksia, vaan kuljetaan päivästä toiseen samalla kaavalla.
Mäkin ajattelin nuorena noin. No sitten sitä ei tasaista elämää mullistavien kokemusten kanssa saikin elää niin paljon että näin keski-ikäisenä arvostan sitä ihan tavallista, mukavaa ja turvallista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolisin jos en saisi TEHDÄ mitään. En pystyisi elämään katselemalla kuten monet tuntuvat tekevän (telkkari, Netflix, leffat, keikat, festarit jne.). Minun pitää päästä joka päivä liikkumaan, rakentamaan, purkamaan, lukemaan, puhumaan, matkustamaan tai vaikka edes siivoamaan ollakseni onnellinen. Ehkä olen yksinkertainen vähän niin kuin koira joka tarvitsee lenkit joka päivä.
Aika pitkälti sama. Ahdistun pelkästä ajatuksesta, että asuisin pienessä kerrostaloasunnossa ja vieläpä vuokralla, jolloin asunnolle ei saisi tehdä mitään. Mun on saatava remppailla kämppää ja kesämökkiä, kuokkia pihamaata, pitää koiria ja harrastaa niiden kanssa, järjestää, sisustaa, hakata halkoja, lämmittää saunaa, kirjoittaa, maalata, kuunnella musiikkia nupit kaakossa.... ihan kauheaa olisi sellainen kerrostalohissuttelu.
n50
Ehdoton ykköspaikka pakolaiselämälle. Sodan tai muun hirveän tapauksen jälkeen traumatisoituneena elämän aloittaminen pakolaisena uudessa maassa, mihin sinut vain heitetään ja päälle saat paikallisten vihat ja epäluulon, köyhyyden ja työttömyyden. Tämä ei ole edes omista valinnoista kiinni, vaan hyökkääjien ja poliitikkojen.
Karavaanari- tai purjeveneily tai jopa van life elämäntapana on sellainen valinta, jota en tule koskaan tekemään. Tulee matkapahoinvointia/merisairautta helposti, ja lisäksi tarvitsen paljon omaa tilaa, harrastan käsitöitä jne. mihin ei minitiloihin muiden kanssa ahdettuna mitenkään kykene.
Lasten autokuskina toimiminen harrastusten takia. Harrastamiseksi ei näköjään nykyään lasketa lukemista, pihaleikkejä, majojen rakentamista metsään, hengailua kavereiden kanssa tai luonnon ja lintujen tarkkailua. Harrastuksen pitää maksaa, sen tulee tapahtua tietyllä kellonlyömällä ja oltava vahvasti organisoitua. Näin koulutetaan systeemin orjia ja nöyriä tottelijoita jo pienestä pitäen.
Sellainen nykyisen koulutetun keskiluokan elämäntapa, jossa valvotaan aina aamuyöhön ja tilaillaan ruuat netistä olisi vastenmielistä. Ei onnistuisi.
Ei esim Espanja mihin useat tykkäävät mennä talvia viettämään ole mikään kehitysmaa. Itseä houkuttaa ajatus että viettäisin ainakin synkimmät kuukaudet muualla, ei tarvitsisi kärsiä kaamosmasennuksesta. Rikasta ei tarvitse leikkiä vaan elää ihan normaalia elämää. Luultavasti kuitenkin ihan rehdisti muutan ulkomaille kun elämäntilanteeseen sopii.
Itseäni kauhistuttaa ajatus että vuosikausia tekee samaa yksitoikkoista työtä ilman mitään vaihtelua. Tulee ajatus että elämä menee hukkaan siinä. Pelkkää tylsää työtä ja palautumista. Olisi edes eri työpaikkoja ja vaihtelua, mutta tunnen esim vanhempia naisia jotka ovat siivonneet samassa paikassa vuosikymmeniä ja asuvatkin vielä samalla alueella kuin nuorena.
Tupakoiva ketjupolttaja, joka on koukussa tupakkaan.Aivan kamalaa katsoa jatkuvaa sauhuttelua. Haju on kamala ja vaatteet haisee järkyttävälle.
kai sä nyt itsekin käyt munas pesmässä