Lue keskustelun säännöt.
Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?
28.06.2017 |
Eli minkälainen lähipiirisi tai tuntemattoman elämäntyyli olisi sinusta hirveää?
Minun tuttavapiirissäni on monella tapana kituuttaa pelkällä vedellä ja leivällä ahdistavassa työympäristössä 9 kuukautta vuodesta ja matkustaa sitten lopuksi 3 kuukaudeksi leikkimään rikasta palmun alle johonkin kehitysmaahan. Puistattaa ajatuskin, että 3/4 vuodesta vain odottaisit sitä yhtä 1/4, ei sopisi minulle ollenkaan.
Kommentit (531)
On pitkä ketju, joten sori jos tää on jo tullut.
Mutta: penkkiurheilijaperheen elämä. Vuosi alkaa mäkiviikoilla, sitä seuraa lätkä, sitten yleisurheilukisat, futiscup, ralli ja formulat. Teevee huutaa nurkassa yötä päivää. Muita keskustelunaiheita ei ole sen paremmin kotona, baarissa kuin työpaikallakaan.
Ja miten tämä oikeasti näkyy mediassa: miten niitä urheilu-uutisia onkin lykättävä joka väliin. Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallinen työssäkävijä, jolla ei varaa muuhun kuin liian pieneen mutta liian kalliiseen vuokrakerrostaloasuntoon, jossa naapureina 24/7/365 metelöiviä alkoholisteja, bilettäjiä, sekopäisiä koiria ja niiden omistajia, työttömiä ja narkkareita, eikä rahaa päästä ikinä pois koska palkasta jää käteen vähemmän kuin mitä tuilla jäisi. Ja päälle vielä, että ei pääse Suomesta pois. Tämä kaikki olisi painajaista... Ai niin, elän sitä jo.
Vierailija kirjoitti:
islamilainen elämä, mutta siihen mennään, haluttiin tai ei
Et voi liikkua ulkona ilman huivia, hiukset eivät saa näkyä, mies rajoittaa elämääsi, viisi kertaa päivässä on rukoiltava, mies voi ottaa myös toisen vaimon ja jos ei ei sinua miellytä, niin mies sanoo vain todistajan läsnäollessa kolme kertaa 'minä eroan sinusta' ja avioero on selvä!
Vierailija kirjoitti:
Aika monikin. Lapsiperhe-elämä, kaupungissa tai postimerkkitontilla asuminen, kokoaikatyö ja lomilla aina "pakko" matkustaa jonnekin tai tehdä jotakin tai ei voi rentoutua. Asuntolainaa enemmän kuin varallisuutta, jolloin on työn kanssa naimisissa hautaan saakka. Huonon työpaikan sietäminen ylipäänsä, ja kotona ja vapailla sitten työkavereista ja pomosta jurputtaminen.
Tulee mieleen myös ahdistavan suvun kanssa tekemisissä oleminen. Yllättävän moni suomalainen sietää rajattomia tai töykeitä sukulaisia vain, koska "kuuluu", koska perintö, tai koska lapsilla on oikeus isovanhempiinsa tms. Muutin itse jo vuosia sitten 1200 kilometrin päähän omasta suvustani, ja jos muuttaisin jostain syystä takaisin kotiseudulle, en kertoisi yhtän kellekään. Sukujuhannukset olivat tyyliä:
-isäntäpariskunta järjestää perheriidan pottujen kuorimisesta tai tiskien hoidosta
-jääkaappiin tuodaan viisi voipakettia ja sinappia ja niistä
Ja sitä suvun jäsentä joka ei elä niin kuin muut katsellaan alta kulmain! 'Kun se ei ole miestäkään saanut, lomillaan matkustelee vaan'.
Ehkä ikisinkkuus. Olen itse kasvanut lapsuudenperheessä, jossa aina oli väkeä. Oli siskot ja vanhemmat. Ukki kävi melkein joka ilta lenkkinsä varrella. Istui vähän aikaa juttelemassa, joskus tehtiin yhdessä läksyjä tai vedettiin muutama musiikkikappale. Hän oli entinen pelimanni, joten aina musisointi kiinnosti. Sitten lähti vähän aikaa vierailtuaan jatkamaan lenkkiään. Meillä kävi usein myös äidin sisko lapsineen. He asuivat 300 metrin päässä. Kun kotona tottui viskeeseen, ei se ole ollut helppoa olla yksin. Minä muutin opiskelemaan poikaystävän kanssa yhdessä, ja meillä köhi myös usein kavereita kylässä. Kun tuli ero, olin aluksi yksinäinen ja täytin vapaa-aikaa haalimalla harrastuksia, siis halpoja sellaisia kuten kuoro ja eräs kesäteatteri. Ei se oikeastaan perhe-elämää vastannut. Melko pian olinkin jo uudestaan avoliitossa. Minä kaipaan kotona sitä toimintaa ja väkeä ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
islamilainen elämä, mutta siihen mennään, haluttiin tai ei
Et voi liikkua ulkona ilman huivia, hiukset eivät saa näkyä, mies rajoittaa elämääsi, viisi kertaa päivässä on rukoiltava, mies voi ottaa myös toisen vaimon ja jos ei ei sinua miellytä, niin mies sanoo vain todistajan läsnäollessa kolme kertaa 'minä eroan sinusta' ja avioero on selvä!
Tuo on stereotypia. Minulla ei ole huivia eli hijabia eikä hiukset päivittäin peitettynä, koska se on ollut minun oma valintani nuorena tyttönä. Isäni on hartaampi muslimi, äitini Suomessa syntynyt ja isän tavattuaan uskontoa vaihtanut. En ole koskaan ottanut hijabia päivittäiseen käyttöön, eikä kotona ole painostettu siihen. Tietyissä tilanteissa peitän hiukset ja kaulan, kunnioituksesta perhettä tai sukua kohtaan, esimerkiksi kun matkustamme isän kotimaahan. Isällä ja äidillä on siellä loma-asunto, joten olen lapsesta alkaen viettänyt aikaa myös siellä, useitakin viikkoja kerrallaan. Töissä en huivia käytä, ja aika harvoin Suomessa vapaa-ajalla.
Naimisiin ei ole pakotettu, mutta toki tiettyä siveyskasvatusta olen saanut. Sanotaanko näin, että avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen ei ainakaan millään tavalla kannusteta. Tosin minulla on ystävä, joka asuu avoliitossa, ja se on hänen valintansa ollut.
Eikä se ihan noin mene, että mies voi vain päättää ottaa toisen vaimon. Yleensä oman vaimon kanssa keskustellaan ja pyydetään siihen lupa. Suurimmalla osalla on yksi ainoa vaimo ja yksi ainoa mies puolisona, harvinaisempaa siis niin päin, että olisi useampi vaimo. Periaatteessa erota voi, mutta kunniakkaan miehen elatusvelvollisuus jatkuu eron jälkeen. En tiedä, miten tuo eroaminen mielestäsi poikkeaa ns. tavallisesta avioerosta. Kyllä kai kuka vaan voi sanoa, että haluan erota ja viedä paperit maistraattiin. Toki etninen tausta vaikuttaa siihen, millä tavoin tulkitaan ohjeita, ihan samoin kuten kristinuskossa myös islaminuskossa on hyvin erilaisia tulkintoja maittain.
Omakotitalo kesämökki vene auto lapset ja koira palkkatyön lisäksi. Työleiriä koko elämä. Olen liian laiska elämäntyyliin jota monet tavoittelevat. En myöskään jaksaisi liian luonnonmukaista elämää kotitarveviljelyineen, kaivovesineen ja komposteineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa kerhoon! Minulla samanmoinen elämä sillä erolla että asun rivitalossa! Seinänaapurilla hyvät poppivehkeet ja jaksaa kuunnella monta vrk yhteen menoon! Poliisi ja ambulanssi vierailee useita kertoja vko!
Jos oisin työikäinen, niin muuttaisin, vaikka susirajalle pakoon näitä!
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon! Minulla samanmoinen elämä sillä erolla että asun rivitalossa! Seinänaapurilla hyvät poppivehkeet ja jaksaa kuunnella monta vrk yhteen menoon! Poliisi ja ambulanssi vierailee useita kertoja vko!
Jos oisin työikäinen, niin muuttaisin, vaikka susirajalle pakoon näitä!
Tämä on vastaus nro 483
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eläminen viherpunikkien sääntöjen mukaan.ajatuskin ajaa itemurhan partaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauempana keskustasta/palveluista olevassa lähiössä asuminen ja autoriippuvuus. En oikein koskaan ole ymmärtänyt noiden pointtia, rahaa ei juurikaan säästy kun on melkein pakko olla auto tai kaksi ja tontit ovat usein niin pieniä että talojen on pakko olla lähellä toisiaan, joten mitään kunnon yksityisyyttäkään ei saavuteta.
"Mitä pitäisi olla virikkeeksi?" Jos ulkoilu ja juttelu naapurien kanssa riittää virikkeeksi, niin eihän siinä mitään pahaa ole :)
Itse kaipaan esim. kahviloita, ruokapaikkoja ja kirpputoreja. Nautin siitä kun lähelläni on useita uimarantoja, kuntosaleja, tori ja kirjasto. Voi käydä samalla reissulla ulkoilemassa rannalla, syömässä ja kaupassa. Myös kaupungissa asuu lapsiperheitä ja lähelläni on ties miten monta leikkipuistoa.
Nykyään voi kätevästi tilata ruokaa kotiin, mutta ennen tätä mahdollisuutta ei ole ollut. Tuntuu ankealta, että lähellä olisi vain yksi kauppa."
Olen se jolle vastasit. Joo, ymmärrän. Talvisin kun ei voi liikkua pyörällä, on tosiaan vähän tylsää kun esim kirppikselle, kirjastoon ja uimaan ei pääse ihan kävelemällä. En kuitenkaan tässä omassa pikkulapsielämänvaiheessa vaihtaisi pois täältä lähiöstä jossa koulutie kulkee metsän läpi ja kotikadun ihmiset on melkein kaikki tuttuja. Pienten lasten kanssa kun nyt muutenkin on arjessa eniten kotona tai puistossa. Lähiössä asuessa oma suhteeni kahviloihin on sillä tavalla muuttunut että ne tuntuvat ihan hillittömältä rahan tuhlaukselta. Jos tuotteet olisi oikeasti tosi laadukkaita ja ympäristö viihtyisä, maksaisin toki mielelläni, mutta melkein kaikki kahvilathan on tylsiä tusinapaikkoja Helsingin kantakaupungissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kolme kuukautta lomaa rikkaana jossain kehitysmaassa kuulostaa ihan hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Kauempana keskustasta/palveluista olevassa lähiössä asuminen ja autoriippuvuus. En oikein koskaan ole ymmärtänyt noiden pointtia, rahaa ei juurikaan säästy kun on melkein pakko olla auto tai kaksi ja tontit ovat usein niin pieniä että talojen on pakko olla lähellä toisiaan, joten mitään kunnon yksityisyyttäkään ei saavuteta.
Se nyt vaan sattuu olemaan niin, että keskustassa on hyvin rajallinen määrä asuntoja. Meillä on 2 autoa ja 140-neliöinen omakotitalo. Isommat ruokaostokset tehtävä kaukana, koska meiltä 300 metrin päässä on pikkukauppa, jossa pieni valikoima. Toisaalta se että on oma auto on vapauttanut työnhaussa. Eipä tarvitse miettiä, pääseekö julkisilla töihin ja takaisin kotiin ja mihin aikaan. Kun ei ne työpaikatkaan usein linja-autoaseman vieressä sijaitse.
Sellainen elämäntapa, johon liittyisi millään tavalla:
- lapsiperhearki tai lapset ylipäänsä
- kesämökkeily
- uskonto
- huono/huonolaatuinen tai tylsä ruoka
- syvällisen ja laaja-alaisen sivistyksen puuttuminen (yliopistotutkinto)
- duunariluokkainen kulttuuri
- humalahakuinen juominen tai muiden päihteiden holtiton käyttö
- pakettimatkat
- maaseutu/muu kuin suurkaupunki asuinympäristönä
Kirjoitin jo pari viestiä, mutta lisään vielä yhden. Yksinhuoltajan elämä erityislaps(i)en vanhempana. Usein varsinkaan äidit eivät saa näille riittävää kuria. Silmät pitää olla joka puolella tai muuten aina tapahtuu jotain. Elämä on jatkuvaa huutoa ja mekastusta. Naapurit valittavat, hoitotädit valittavat, sukulaiset valittavat. Opettajat eivät osaa käsitellä. Sisarukset eivät ymmärrä. Kaaosta ja draamaa joka hetki. Siinä olis semmonen painajainen, että psyyke hajoais nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuminen Helsingissä käymättä koskaan esimerkiksi pohjois-suomessa. Tähän liitettynä se, että ollaan tietävinään kaikki maaseudun ihmisistä. Tietämys on sitä luokkaa että ne ovat Helsinkiläisen mielestä neandertaalista seuraavia, kommunikoivat örisemällä ja tuhoavat ympäristöä.
Lennetään ulkomaille useasti vuodessa ja syytellään maaseudun ihmisiä ilmaston tuhoamisesta kun he joutuvat liikkumaan autolla joka paikkaan.
Omassa elämäntavassa ei ole mitään vikaa- ostellaan temusta ja syödään avokadoa sekä lennetään ympäriinsä mutta kannatetaan vihreitä koska ne aikoo laittaa maaseudun ihmiset ruotuun.
Pyöritellään epäuskoisena silmiä kun maaseudulla asuva ihminen kertoo kasvattavansa ruuat itse luomuna, ajavansa sähköautolla ja tekevänsä enimmäkseen etätöitä. Sitä ei varsinkaan uskota kun maaseudun ihm
Kyllä ne tuntemani Hesalaiset ovat laukoneet näitä ajatuksiaan ihan ääneen, joten ei ole mikäänmuelikuvituksen tuote. Kaiken lisäksi ovat ihan paljasjalkaisia syntyperältään helsinkiläisiä.
Eivät halua lähteä tutustumaan kehä3 ulkopuoliseen elämään mutta mielipiteitä siitä tuntuu riittävän.
Valitettavasti ovat ihan sukuakin.
Ilmeisesti tunnen sitten vain juntteja Hesalaisia?
Ne muualta sinne muuttaneet vievät toivottavasti sivistystä ja maalaisjärkeä mukanaan.
Aika monikin. Lapsiperhe-elämä, kaupungissa tai postimerkkitontilla asuminen, kokoaikatyö ja lomilla aina "pakko" matkustaa jonnekin tai tehdä jotakin tai ei voi rentoutua. Asuntolainaa enemmän kuin varallisuutta, jolloin on työn kanssa naimisissa hautaan saakka. Huonon työpaikan sietäminen ylipäänsä, ja kotona ja vapailla sitten työkavereista ja pomosta jurputtaminen.
Tulee mieleen myös ahdistavan suvun kanssa tekemisissä oleminen. Yllättävän moni suomalainen sietää rajattomia tai töykeitä sukulaisia vain, koska "kuuluu", koska perintö, tai koska lapsilla on oikeus isovanhempiinsa tms. Muutin itse jo vuosia sitten 1200 kilometrin päähän omasta suvustani, ja jos muuttaisin jostain syystä takaisin kotiseudulle, en kertoisi yhtän kellekään. Sukujuhannukset olivat tyyliä:
-isäntäpariskunta järjestää perheriidan pottujen kuorimisesta tai tiskien hoidosta
-jääkaappiin tuodaan viisi voipakettia ja sinappia ja niistä sitten huudellaan, mikä oli kenenkin, koska tarjoilujen nyyttäriperiaatteella järjestäminen on mahdotonta
-vanhempi täti möläyttelee ääneen miten joku on taas lihonut ja jollakulla on ruma mekko
-isoisä kertoo hiprakassa lapsenlapsien edessä että tykkää lapsenlapsesta X enemmän kuin lapsenlapsesta Y, koska tämä pärjää paremmin koulussa
-yksi nainen uhkaa teatraalisesti jättää osallistumatta ja osallistuessaan menee saunaan mököttämään, jos kaikki ei mene hänen pillinsä mukaan
-setä juo änkyräkännit ja alkaa puhua lipeviä alaikäisille sukulaistytöille heti kun vaimon silmä välttää