Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?

Perhe-elämä, oravanpyörätyöaika eli joku tavallinen 8-16. Kauheita ajatuksinakin.

Vierailija kirjoitti:

Pitkäaikainen puoliso jonka kanssa yhteinen talous, lapsia.

Hirveä painajainen!

Elämä PerSujen lähellä, YÄK !

Mieluummin eläisin ja kuolisin spitaaliparantolassa.

Parisuhde ja lapset. En kykene, hajottaa sielun jo pelkkä ajatus.

Lapsiperhe-elämä ihan missä olosuhteisaa tahansa.

Elämä kerrostalossa tai ylipäätään taajama-alueella. Olen kokeillut, pakon edessä, monta vuotta. Vihasin joka hetkeä.

Kerskakuluttamiseen perustuva elämäntapa -pakko ostaa, ostaa, ostaa koko ajan jotain uutta.

Kotona käydään vain nukkumassa-elämäntapa. En jaksaisi olla jatkuvasti jossain menossa.

Nämä tulee ekana mieleen:

-Jatkuva treffeillä käyminen ja deittaaminen. Noita juttuja on ihan mielenkiintoista kuunnella, mutta itse en pystyisi jatkuvaan deittailuun. 

-Asuminen isossa kaupungissa, mutta alueella, jossa ei ole mitään ja jonne ratikka ei kulje. Matkaan keskustaan saa varata 45 min. bussilla ja lähimpään kahvilaan 20 min. bussilla. Ainoa virike on ulkona liikkuminen tai asiat joita voi tehdä kotona. Tapahtumia kaupungissa olisi paljon, mutta kun niihin ei jakseta lähteä. En edes uskalla ajatella miten asiat on hoidettu lasten ollessa pieniä. 

Elämäntapatyöttömyys:

Elelisin kunnan/ kaupungin vuokrakerrostalossa jonka rappukäytävässä haisee kalaruoka, home, jonkun partavesi ja tupakka.

Koko taloyhtiössä on ainoastaan pari duunarityössä käyvää ihmistä, muut ovat joko työttömiä, kansallispukuväkeä tai luottotiedot menettäneitä työkyvyttömyyseläkeläisiä.

Näköalattomuus ja usko tulevaisuuteen on vieras käsite ja pihalla keskustellaan ainoastaan  kuinka porvarihallitus kyykyttää, ruoka maksaa liikaa ja virkamiehet ne vasta perseestä onkin. Terveyskeskuksessakaan eivät ymmärrä mistään mitään.Sossukin taas kyseli liikaa ja vali vali.

Töihin ei voi mennä koska tekosyyt x, y ja z (laatua, en voi tehdä fyysistä työtä koska kaaduin kerran lapsena polvilleni ja siinä ei näy mitään vikaa)

On muiden syy että olen työtön, muut ovat saaneet kaiken helposti.

Vierailija kirjoitti:

Matkustelu ulkomailla. Aina pitäisi reissata ties missä hinkuintiassa ja nähdä ja kokea uusia asioita - kammottavaa!

Keskiluokkaiset vanhempani toki raahailivat minuakin lapsena ympäri Eurooppaa, ja vielä teininäkin yritin omaksua tätä muiden ihanaksi hehkuttamaa unelmalomailua. Ei vain nappaa, jäätävä stressi ja ahdistus vain iskee päälle kun pitäisi nähdä vieraita ihmisiä ja paikkoja, ja hankkia "elämyksiä".

Tutustun kyllä mieluusti erilaisiin paikkoihin ja vieraisiin kulttuureihin, mutta sen täytyy tapahtua jotenkin muuten kuin ahtautumalla lentokoneeseen jotta voi säntäillä viikon ympäriinsä vieraassa maassa verenmaku suussa ja jalat rakkuloilla.

Mulla sama. Inhoan lentämistä, aikataulutusta, stressiä, rahanmenoa, väkijoukkoja, jonottamista ja ahtautta.

Mulla on kaksi yliopistotutkintoa, harrastan lukemista, arkkitehtuuria ja klassista musiikkia. Ja silti joku Basic b/tch on aina valistamassa miten en ymmärrä mistään mitään jos en änkeä jollekin keihäsmatkalle vähintään kahdesti vuodessa. Kun se avartaa niin paljon.

Jos jonkun mieli avartuu nykyaikaisesta massaturismista niin eipä lähtötaso ole kovin korkea.

Kokisin hirveänä asua kantakaupungissa Helsingissä, olla täysin autoilusta riippuvainen tai elää lapsettomana pariskuntana tässä elämänvaiheessa. Kaikkea tätä näen paljon ympäristössäni ja tottakai moni on näissä kaikissa tilanteissa tosi onnellinenkin. Itse olen kaikkia jossain määrin kokeillut ja en ole tykännyt. Tuntuisi myös hirveältä elää elämää, jossa hakee lapset viideltä hoidosta ja menee kotiin syömään ja nukkumaan. Me haetaan lapset neljältä ja aikaa tuntuu hyvin jäävän arjessa leikille, lastenohjelmille, kaverien kanssa ulkoilulle ja harrastuksille. Toisaalta tämän takia töissä on aina ihan infernaalinen kiire... ihanintahan olisi se että kaikki voisivat edes jossain määrin valita omannäköisen elämän. Itse olen myös oppinut että omat ennakkoluulot vaikkapa lähiöelämästä tms voivat rajoittaa turhaan valintoja. Lopulta vasta kokeilemalla tietää, mikä tuntuu itselle hyvältä! 

Kesämökkeily ei kyllä kiinnosta

"Asuminen isossa kaupungissa, mutta alueella, jossa ei ole mitään ja jonne ratikka ei kulje. Matkaan keskustaan saa varata 45 min. bussilla ja lähimpään kahvilaan 20 min. bussilla. Ainoa virike on ulkona liikkuminen tai asiat joita voi tehdä kotona. Tapahtumia kaupungissa olisi paljon, mutta kun niihin ei jakseta lähteä. En edes uskalla ajatella miten asiat on hoidettu lasten ollessa pieniä. " Me eletään just näin! :D en ole missään ollut näin tyytyväinen. Kuka muutenkaan jaksaa juosta jossain tapahtumissa jatkuvasti. Kun käy välillä, jaksaa kyllä sitä varten matkustaa sen 40min. Meillä käy kavereita ja me kyläillään, ja paljon viihdytään kotona ja lähiluonnossa. Mitä virikkeitä pitäisi olla näiden lisäksi? Töissäkäynti riittää aika pitkälle virikkeeksi.

Tykkään tästä alueesta, koska pienessä syrjäisessä lähiössä on rauhallista ja turvallista ja naapurit on tuttuja. Aina löytyy leikkiseuraa lapsille ja lenkki- tai pitsaseuraa itselle alle kilometrin säteeltä. Yhdessä järjestetään lapsille tapahtumia ja taloyhtiöissä talkoita. Ikinä kantakaupungissa asuessa en ole kokenut tällaista vilpitöntä yhteisöllisyyttä jossa oikeasti kaikkia moikataan kadulla ja jokainen kelpaa ihan omana itsenään, ilman jotain näyttämisenhalua.

Perheen kanssa kotona  kököttäminen.Ei käytäisi missään eikä mitään harrasteta.Lomat vietettäisiin kotona tai korkeitaan kotimaassa ja omia eväitä syöden.Painajainen minulle , ettei  olisi nähnyt elämän aikana muuta kuin kotimaan kamarat.

Uusperhe. Ihan kauheaa. Sinun lapset, minun lapset, yhteiset lapset. Vuoroviikkona siellä ja täällä. Ei vaan pystyisi mitenkään! 

Sellainen "anteeksi Pekka" -elämä, eli eletään elämä Facebookissa kaikkien nyyhkytarinoiden perään itkien ja toisia haukkuen jos eivät jaa jotain nyyhkypäivitystä, tyyliin "jos et tykkää ja jaa tätä rahankerjäysviestiä niin kannatat koulukiusaamista!" Uskotaan kaikki hömppäjutut ja elämä kuluu kauhistellen.

Hoitamaton päihderiippuvuus. Ei riittänyt itsellä raha eikä terveys moiseen. 

Kennelbisnes maaseudulla. Rakit paskovat ja haukkuvat 24 h, naapurit valittavat, kaikki on likaista ja rumaa, rojua koko piha täynnä. Virkistyksenä lenkkeily lumisohjossa ja polttopuiden teko tylsällä kirveellä. Suurena luksuksena savuttavassa saunassa rypeminen ja jatkuva viinanjuonti.

Sellainen peruselämäntavan (omakotitalo, 2 lasta, koira ja farķkuauto, ostokset Prismasta) vastustaminen, mutta tavalla joka on ihan samanlaista lauman perässä juoksemista kuin se peruselämäkin.

Esim. ollaan muunsukupuolisia polyamorikkoja koska kaikki kaveritkin omassa somekuplassa on. 

Tai ollaan kolmekymppisiä lapsettomia pätkätyöläisiä vuokralla asuvia citysinkkuja latten juojia koska kaikki kaveritkin on.

Tai halutaan elää van lifea kun se näyttää pinterestissä niin kivalta ( ja samalla halveksitaan karavaanareita).

Ja hirveesti vastustetaan perhe-elämää koska ollaan niin yksilöllisiä oman tien kulkijoita jotka ei ikinä juoksisi tuolla tavalla lauman perässä.

Töissä käyminen.

Vierailija kirjoitti:

Elämäntapa joka koostuu pitkälti yltiöyksinkertaisista asioista, kuten shoppailusta, ravintoloissa käymisestä, viihteen kuluttamisesta, tietokonepeleistä jne. Masentuisin varmaan pahasti jos joutuisin elämään sellaista elämää.

Varmistan, millaista sinun elämäsi on?

Luetko sitransoittoa kuunnellen henkevää kirjallisuutta vuoren rinteellä aamujoogan jälkeen, ennen höyrytettyjä ituja ja vihreää teetä?

Iltaisin täydennät seuraavaa tutkielmaasi saamallasi apurahalla?

Vierailija kirjoitti:

"Asuminen isossa kaupungissa, mutta alueella, jossa ei ole mitään ja jonne ratikka ei kulje. Matkaan keskustaan saa varata 45 min. bussilla ja lähimpään kahvilaan 20 min. bussilla. Ainoa virike on ulkona liikkuminen tai asiat joita voi tehdä kotona. Tapahtumia kaupungissa olisi paljon, mutta kun niihin ei jakseta lähteä. En edes uskalla ajatella miten asiat on hoidettu lasten ollessa pieniä. " Me eletään just näin! :D en ole missään ollut näin tyytyväinen. Kuka muutenkaan jaksaa juosta jossain tapahtumissa jatkuvasti. Kun käy välillä, jaksaa kyllä sitä varten matkustaa sen 40min. Meillä käy kavereita ja me kyläillään, ja paljon viihdytään kotona ja lähiluonnossa. Mitä virikkeitä pitäisi olla näiden lisäksi? Töissäkäynti riittää aika pitkälle virikkeeksi.

Tykkään tästä alueesta, koska pienessä syrjäisessä lähiössä on rauhallista ja turvallista ja naapurit on tuttuja. Aina löytyy leikkiseuraa lapsille ja lenkki- tai pitsaseu

"Mitä pitäisi olla virikkeeksi?" Jos ulkoilu ja juttelu naapurien kanssa riittää virikkeeksi, niin eihän siinä mitään pahaa ole :)

Itse kaipaan esim. kahviloita, ruokapaikkoja ja kirpputoreja. Nautin siitä kun lähelläni on useita uimarantoja, kuntosaleja, tori ja kirjasto. Voi käydä samalla reissulla ulkoilemassa rannalla, syömässä ja kaupassa. Myös kaupungissa asuu lapsiperheitä ja lähelläni on ties miten monta leikkipuistoa.

Nykyään voi kätevästi tilata ruokaa kotiin, mutta ennen tätä mahdollisuutta ei ole ollut. Tuntuu ankealta, että lähellä olisi vain yksi kauppa.