Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?

Koko ajan kaikkien kyylättävänä, eli ei mitään yksityisyyttä. Nettiostot, puhelimen käyttö (kenelle soittaa, mistä puhuu, milloin ja kenelle tekstailee), kaikki matkat, pysähdykset ja määränpää. Miten on pukeutunut ja millainen kampaus on nyt. Mikä auto tai kulkuväline, missä nähty viimeksi, mihin suuntaan menossa. Kotiin mennään poissaollessa lupia kysymättä omilla avaimilla, pengotaan ja kuvataan paikat. Nuuskitaan tietokoneet ja tallennuslaitteet.

Tuo olisi täydellinen helvetti...ai niin mutta, sehän taitaa muutamalle ollakin täyttä todellisuutta.

Lasten hankkiminen isoilla ikäeroilla niin, että kotona on aina pikkulapsi.

Somen kautta eläminen.

Painajaista olisi asua stadin keskustassa, liikenteen melun ollessa jatkuvaa 24h päivittäin. Asunto olisi ahdas kuin koirankoppi, ei vihreää ei voisi kuunnella ikkunasta linnun laulua, kuten nyt voin. Ei autoa, raahaisin painavia ruokaostoksia ratikassa tai bussissa. Hirveää älämölyä jatkuvasti, ei omaa rauhaa. Huh. Kyllä täällä 100 km stadista on mukavaa, on oma piha ja vihreyttä. Siellä hulinassa rasittuu koko elimistö.

Kerrostalossa asuminen jossain keskustassa, jossa ei ole luontoa lähellä, pahimmassa tapauksessa asunnossa ei olisi edes parveketta. Ikkunoista näkyisi vaan katuja ja muita kerrostaloja. Ahdistuisin ja tulisin varmaan hulluksi.

1. Olen ateisti, joten olisi kamalaa elää uskonnollisessa yhteisössä. Aikuisilla ihmisillä on mielikuvitusystävänä taruolento/ja, ja jotain mielikuvituskusipäätä pitää jatkuvasti palvoa, koska pelkää sitä, mitä tapahtuu sitten kun on jo kuollut. Oman kuolemanpelon ja mielikuvitusolennon tunteiden vuoksi pilataan oikeiden ihmisten oikeat elämät, mukaan lukien oma.

2. Materialistinen "iih-sain-taas-uuden-tavaran" - elämä. Olen minimalisti, ahdistun roinasta. Vitutuskäyrä nousee, kun pitää väistellä tavaroita, ei ole tilaa kulkea, silmien edessä on sellainen tavarakarnevaali, ettei pysty keskittymään mihinkään, paras ystävä on pölyrätti.

Suomessa asuminen ja jos vielä maalla, niin huhhhhh!

Ns. Nurmijärveläisyys. Menee täysin ohi. En ikimaailmassa rakentaisi taloa Klaukkalaan ja kävisi sieltä autolla töissä. 

Lapsia ja väljähtänyt liitto jonkun superpessimistin kanssa. Molemmat jossain tehtaassa töissä kolmivuorossa. Ikinä ei olis kuitenkaan rahaa tehdä mitään.

Seksitön avioliitto, jossa mies vastaa halaamis- ja pussaamisyrityksiin ärähtämällä ja huitomalla pois. Avioliitto, jossa laitat kätesi miehesi ympäri yöllä ja mies heittää kätesi kaaressa omalle puolellesi ja pukkaa sinut muutenkin takapuolellaan kauemmas. Avioliitto, jossa olet itse päivätyössä ja mies iltatöissä kaikki päivät. Mies tulee sänkyyn vasta aamulla, kun itse nouset ylös lähteäksesi töihin. Avioliitto, jossa mies tekee töitä kaiket päivät ja ansaitsee sinua enemmän palkkaa, mutta osallistuu yhteisiin menoihin vain 20-prosenttisesti. Avioliitto, jossa miehellä on entisestä liitosta useampi lapsi ja miehen sydän on aina syrjällään lastensa takia, mutta silloin harvoin kun menee käymään lasten kotinurkille, niin kuulet, että silloinkin kiinnostaa tavata muita samoilla nurkilla asuvia sukulaisia ja ystäviä. Odottelet miestä viikkoja ja kuukausia, milloin kiinnostaisi panostaa parisuhteeseen, mutta aina työ ja kaverit menevät etusijalle. Miestä väsyttää herätä aina ennen iltapäivää paitsi silloin jos työ tai kaverit kutsuvat, silloin mies kokee äkillisen ylösnousemuksen. Jos kaveri kutsuu talkoisiin, silloin eukon synnytykseen osallistumisestakin voi tehdä oharit hyvällä verukkeella. Odotan, milloin herään siihen, että tämä oli vain painajaista. Vielä en ole herännyt.

Vierailija kirjoitti:

Seksitön avioliitto, jossa mies vastaa halaamis- ja pussaamisyrityksiin ärähtämällä ja huitomalla pois. Avioliitto, jossa laitat kätesi miehesi ympäri yöllä ja mies heittää kätesi kaaressa omalle puolellesi ja pukkaa sinut muutenkin takapuolellaan kauemmas. Avioliitto, jossa olet itse päivätyössä ja mies iltatöissä kaikki päivät. Mies tulee sänkyyn vasta aamulla, kun itse nouset ylös lähteäksesi töihin. Avioliitto, jossa mies tekee töitä kaiket päivät ja ansaitsee sinua enemmän palkkaa, mutta osallistuu yhteisiin menoihin vain 20-prosenttisesti. Avioliitto, jossa miehellä on entisestä liitosta useampi lapsi ja miehen sydän on aina syrjällään lastensa takia, mutta silloin harvoin kun menee käymään lasten kotinurkille, niin kuulet, että silloinkin kiinnostaa tavata muita samoilla nurkilla asuvia sukulaisia ja ystäviä. Odottelet miestä viikkoja ja kuukausia, milloin kiinnostaisi panostaa parisuhteeseen, mutta aina työ ja kaverit menevät etusijalle. Miestä väsyttää herätä aina ennen iltapäivää paitsi silloin jos työ tai kaverit kutsuvat, silloin mies kokee äkillisen ylösnousemuksen. Jos kaveri kutsuu talkoisiin, silloin eukon synnytykseen osallistumisestakin voi tehdä oharit hyvällä verukkeella. Odotan, milloin herään siihen, että tämä oli vain painajaista. Vielä en ole herännyt.

Arvaa mitä? Ihan oma vikasi. Itsepähän elämäntyylisi valitset.

Elämä jossa oma arvoni määräytyy varakkuuden, aseman, ulkonäön, ammatin tms. ulkoisen asian perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Heteroelämä! En vain pärjäisi. Sinkkuna täytyisi sietää deittiäppien huorittelijoita, vonkaajia, pelimiehiä ja pippelikuvan lähettelijöitä. Sitten toki pitäisi varoa ettei joudu raiskatuksi kun on antanut ”väärän kuvan” tai ollut liian humalassa. Fyysinen väkivalta ja stalkkaus myös paljon todennäköisempiä ilmiöitä. Täysin erilaisten seksikäsitysten yhteensovittaminen. Raskaaksi tulemisen pelko, hormonaalinen ehkäisy, abortit, tulehdukset, taudit. Ankeat sukupuoliroolit joihin taannutaan viimeistään perhe-elämän alettua: nainen hoitaa ja siivoa ja järkkää ja uhraa henkilökohtaisen aikansa, mies saa raikuvat aploodit jos nyt ei ole täysi juoppo ja tekee välillä vähän jotain lasten kanssa. Ja kaikki tämä olisi jokseenkin "normaalia" ja siihen pitäisi vain sopeutua. Huhhu. 

Tuo nyt oli tietenkin hyvin karkea karikatyyri, anteeksi siitä. Kyllä tuntemani heteronaiset vaikuttavat ihan onnellisilta ja heillä on mukavat kumppanit. En nyt vaan itse näe mikä siinä elämäntavassa on lähtökohtaisesti niin hohdokasta. Ei sopisi minulle. 

Tutkimusten mukaan tosin lesbosuhteissa on enemmän väkivaltaa kuin heterosuhteissa.

Yläasteen jälkeen synnyinpaikkakunnan lukioon, jossa tavataan seurustelukumppani. Lukiosta suoraan synnyinpaikkakunnan yliopistoon ja opiskelu-aikana muutetaan yhteen, hankitaan koira ja mennään kihloihin. Opiskelujen jälkeen samalle paikkakunnalle vakitöihin, mennään naimisiin, rakennetaan talo ja tehdään lapsi.

- Olisi joku jäätävä uusperhekuvio, jossa vähintään lapset omasta ja miehen entisestä liitosta sekä yhteisiäkin. Lapset vuoroasuisivat rasittavien exien ja meidän luona, jotta olisi mahdollisimman monimutkaista.

- Kaikilla lapsilla olisi monta kallista harrastusta, joihin heitä pitäisi kuskata arki-iltaisin. Lapset myös vaatisivat, että aina pitää olla uusimmat ja hienoimmat lelut, vaatteet ja kännykät.

- Kolmivuorotyö jossain ankeassa ja huonosti palkatussa työpaikassa, jonne matka olisi vähintään 30 km. Työkaverit olisivat junttimaisia akkoja ja työilmapiiri tulehtunut.

- Kallis omakotitalo jossain pikkukunnassa, jossa on pitkät etäisyydet kaikkialle. Elämä olisi siis yhtä autolla suhaamista. Kunta ei olisi mitenkään viehättävä ja lämminhenkinen kyllä, vaan ankea junttila.

- Mies olisi kaljaanmenevä ja mieleltään suppea, jotka olisi jatkuvasti joko masentunut tai vihainen. Ennemminkin yksi lapsista kuin mikään perheen päästä tai yhteistyökumppani, elämääni kuuluisi paljon myös hänen hyysäämistään.

- Useampi koira, joiden karvat täyttäisivät kaikki paikat, eikä edes päivittäinen imurointi auttaisi.

- Hyvän elintason näyttely kulutusvalinnoissa niin, että talous olisi jatkuvasti äärimmilleen venytetty ja luottotietojen menettämisen riski aivan kulman takana.

Epätoivoisen instamallin elämä. Päivät raadetaan jossain jäätelökioskilla ja kaikki vapaa-aika menee herutuskuvien ottamiseen ja teennäisen blogin pitämiseen. Instassa 200 000 tykkääjä mutta ne eivät realisoidu mihinkään muuhun kuin siihen, että saa välillä Nelly.comista 50 euron rievun ilmaiseksi kun jakaa lukijoille alennuskoodin. Kaikki vähät rahat menevät tukkalisäkkeen ja tekokynsien ylläpitoon, mitään ei jää säästöön.

Hauska vanha ketju- nostan:

Eläisin mielikuvituksetonta laiskaa elämää joka pyörisi ainoastaan kodin ja työpaikan välillä. Viikonloppuisin ostaisin laatikollisen kaljaa ja saunoisin, sekä laittelisin työkavereille watsapissa kuvia kaljatölkistäni, sekä tiktokista löytämiäni tyhmiä meemejä.

Söisin lisäksi epäterveellistä vehnällä, sokerilla, rasvalla ja lisäaineilla kyllästettyä mössöruokaa ilman kasviksia enkä harrastaisi mitään liikuntaa. Muutaman kerran vuodessa saisin itseni liikkeelle ja kävisin pelaamassa sählyä /keilaamassa kun joku kutsuu seurakseen.

En äänestäisi itse mutta valittaisin isoon ääneen somessa ja haukkuisin kaikki poliitikot. Öyhöttäisin kaikesta ja toisin näkyvästi esille olevani pieituloinen duunari joka ei ole valmis kehittämään itseään tai laajentamaan maailmankuvaansa.

Kerran vuodessa (kesälomarahoilla) ostan joko uuden tatuoinnin ja kaljaa tai vaihtoehtoisesti kanarian matkan. Matkalla joisin kaljaa suomi- terassilla ja kävisin kerran hotellin uima-altaassa.

Ja mielestäni koko elämä on paskaa, se on jonkun muun syy... Omia valintoja ei voi syyttää

Iso lapsi- ja eläinlauma ränsistyneessä omakotitalossa haja-asutusalueella. Kaupasta haetaan kymmeniä litroja maitoa ja kaikki ruoka on halvinta mahdollista laatua. Koti on vuorattu kaikilla käytännöllisillä, mutta rumilla ratkaisuilla (vahakankaita jne.) huonekalut on eriparisia ja vanhanaikaisia. Omasta ulkonäöstä ei ole aikaa tai huolehtia, joten vyötäröllä on iso röllykkä, jalassa venähtäneet collegehousut, hiukset karmeat hamput ja silmälasit vuodelta 2007. Kaikkialla on sotkua, räkää, itkua, kinastelua, pyssyleikkejä, tiktok-tansseja ja eläinten karvaa.

Laiskotteluelämäntyyli, ilkeily ja muiden asioihin keskittyminen.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että täällä on paljon nuoria. Siitä, että itsekään en haluaisi sitä keskivertoelämää keskivertolapsilla jne. mutta tässä ikäluokassa (yli 40) alan olla harvinaisuus. Suurin osa näistä kauhistelijoista siis päätynee ihan tyytyväisinä ratkaisuun, joka tuntui joskus kauhealta. 

Tämä vain huomiona. :)

Et sattunut tietämään, että nykyään ei oo mikään harvinaisuus, että niitä lapsia ei ihan oikeasti tehdä ollenkaan vaikka se sun lähipiirissä olisikin harvinaista. Ite oon 49 v lapseton, mutta tiesin jo nuorena, että en tule haluamaan lapsia. Ja tuttavapiirissäni on paljon kaltaisiani. Toki suurinosa ihmisistä tekee lapsia, mutta se ei tarkoita, että he jotka täällä kertovat tarinansa siitä kuinka eivät haluaisi lapsia, että he ovat "vain" nuoria, jotka eivät vielä tiedä mitä haluaa. Tämäkin ihan vain huomiona.