Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?

Sellainen, johon kuuluisi paljon tyttöjen iltoja.

Vierailija kirjoitti:

Eli minkälainen lähipiirisi tai tuntemattoman elämäntyyli olisi sinusta hirveää?

Minun tuttavapiirissäni on monella tapana kituuttaa pelkällä vedellä ja leivällä ahdistavassa työympäristössä 9 kuukautta vuodesta ja matkustaa sitten lopuksi 3 kuukaudeksi leikkimään rikasta palmun alle johonkin kehitysmaahan. Puistattaa ajatuskin, että 3/4 vuodesta vain odottaisit sitä yhtä 1/4, ei sopisi minulle ollenkaan.

Kuulostaa ankealta, mutta sitähän se töissäkäyntikin on että 3/4 hereilläoloajasta odotat että pääset tekemään omia asioita, jos enää illalla jaksat tehdä mitään.

Kotiäitiys

Sellainen elämäntapa jossa kuvittelisin että jotain pitäisi muka saavuttaa.

Että pitäisi olla yhteiskunnan aivopesun mukainen suorittaja, uskoa valtamediaa ja toteltava kaikkia ihmisen tekemiä lakeja ja kieltoja.

Sellainen jossa muiden sanomiset vaikuttaisi minuun, enkä tekisi omia päätöksiä sydämeni äänen mukaan

Tuntisin itseni orjaksi enkä vapaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Hipsteri-elämä. Asuttaisiin ahtaasti Helsingin keskustassa, käytäisiin ylihinnoitetuissa kahviloissa, tärkeiltäisiin luomu- ja lähiruokaostoksilla, mutta lennettäisiin surutta Berliiniin pitkäksi viikonlopuksi. Olisi töissä jossain turhanpäiväisessä ajatushautomossa tai henkisiä kokemuksia tarjoavassa konsulttifirmassa. Pitäisi Tunnaa ja Rikua jumalasta seuraavina.

Kuvailit minut, ja rakastan elämääni :D

Olla cis-normatiivinen hetero. Myös se että hankkisin lapsia tässä yhteiskunnassa ja tilanteessa.

Todettakoon kuitenkin että jos vaikka asuisin jossain muualla kuin suomessa niin tuskinpa silloinkaan hankkisin lapsia. En pidä erityisemmin lapsista.

Epävakaa turvaton elämä, eletään tulevaisuutta ajattelematta. Itsensä korostamiseen pakko joka asiassa olisi kamalaa. Vauva av riippuvuus.

Vierailija kirjoitti:

alfabetagammaomega kirjoitti:

Elämä jossakin keskikokoisessa kaupungissa (Helsinki, Kööpenhamina) sinkkuna tai dinkkuna. Elämän sisältönä työ, matkailu, keikat, some, dinnerit tms. Aivan liian yksipuolista ja onttoa minulle. Nuo asiat ovat ihan kivoja välillä tehtynä, mutta elämän rakentaminen ravintolailtojen ja matkustelun varaan tylsistyttäisi kaulakeinuun alle vuodessa.

Onttoa? Mikä sitten ei ole onttoa? Lapset?

Mun mielestä matkailu, keikat, ravintolasyömiset, museot jne. nimenomaan on sitä SISÄLTÖÄ. Ja todella monipuolista sellaista.

Tylsää olisi nimenomaan toistaa joka arkipäivää samoin ja jälkikasvua palvellen: muksuille aamupalaa, muksut kouluun/päiväkotiin, itse töihin, töistä kotiin, muksuille ruokaa, kotitöitä, muksuille iltapalaa, nukkumaan

Onttoa on minunkin mielestäni se mitä itse pidät monipuolisena sisältönä. Ne asiat joita mainitsit ovat virkistystä silloin tällöin mutta ei elämänsisältö.

Elämänsisältö täytyisi tulla jostain, mitä tekee ja saa aikaan. Jotain luovaa tai ihmisten auttamista tms. Lapset ovat siinä mielessä myös että kasvatat uutta sukupolvea.

Mutta pelkkä itsensä viihdyttäminen elämänsisltönä pitkän päälle on onttoa.

Olla tiedostava ihminen, joka miettii pää pinkeenä, että ei voi tehdä sitä eikä tätä, koska maapallo aavikoituu, pohtia hiilijalanjälkeään herkeämättä ja ylipäätään tehdä omasta ja läheistensä elämästä helvettiä "eettisillä" valinnoilla, jotka ovat niin mitätöntä nyhertämistä, etteivät auta pätkääkään yhtäkään savimajassa asuvaa bantua. Tähän lisättynä se, että edes yhtä ateriaa ei voi nauttia ajattelematta  että onko sapuska nyt varmasti tuotettu eettisesti oikein. Viis siitä, miltä se pöperö maistuu. Semmosta.

Parisuhde.

Olla ns. lätkä- tai futisäiti. Eli omistaa elämänsä lasten harrastuksille jotka kaiken lisäksi nielevät myös kaikki rahat.

Ei ikinä! Onneksi omat lapset harrastavat aivan muuta.

Superaskeettinen elämä jossa omaisuuden pitää mahtua yhteen rinkkaan, koti täysin harmaavalkoinen ja yberniukka. Koti viimeisen päälle siivottu joka hetki. Piha/puutarha kynsisaksilla hoidettu, jossa ei ole mitään epätäydellistä. Kaikki vaatteet ja irtaimisto täydellisen modernia, harmonista ja niukkaa. Ei mitään projekteja, muistoesineitä tai väriä missään.

Ahdistaisi satasella

Yksin asuminen. Ehdin kyllä itse asua yksin ikävuodet 21-24,mutta nykypäivänä ei missään tapauksessa. Olen luonteeltani sosiaalinen ja perhekeskeinen.

Matala koulutus, vuokrakämppä lähiössä. Tatuointeja ja/tai lävistyksiä, tupakkaa kuluu, lapsia joko usealle miehelle tai ainakin on erottu lasten isästä. FB-päivitykset täynnä kirjoitusvirheitä. Käydään lähiöbaarissa viikonloppuisin ja lomilla.

Matalan keskiluokkainen lapsiperhe-elämä jossain pelolle rakennetulla omakotitaloalueella. Pihat postimerkin kokoisia vaikka lääniä ympärillä vaikka kuinka. Joka ikkunasta näkyy naapuri. 

Toinen kaamea vaihtoehto olisi joutua asumaan "pääkaupunkiseudulla" , erityisesti Helsingin keskustassa. Ja sinkkuna. 

-Omakotitalossa asuminen kehyskunnassa. Ei kiinnosta pihanhoito pätkääkään. Eikä remontointi. Eikä pitkät työmatkat.

-Lapsettomuus valintana. Elämä tuntuisi tyhjältä. Kahden lapsen kanssa jää kuitenkin aikaa myös muulle kuin perhe-elämälle.

Hällä väliä- elämä, jossa velkaannutaan ajattelemattomuuttaan, ajellaan katsastamattomilla autoilla, elämänrytmi ihan sekaisin, jätetään sovitut asiat hoitamatta - hups vaan- unohtui hammaslääkärikäynti eikä jaksettu peruuttaakaan. Tällaisesta elämästä kokemusta ts. yritin pitää oman elämäni hallinnassa tällaisen hälläväliä-meininingin rinnalla.

Myös fitness- ja lifestyle-elämä menisi ihan yli hilseen.

Perhe-elämä jossa nainen jää kotiin ja tapaa vain toisia naisia ja on yhteisiä kaveriperheitä joiss miehet seurustelee keskenään ja naiset keskenään. Jos tapaa miespuolistakaveria, sitä pidetään kummallisena ja epäillään että pettää puolisoa. Kerran vuodessa mennään matkalle kuumaan paikkaan, jossa on raskasta hengittää ja hiki valuu valtoimenaan.

Suurperhe.

Ulkomaanmatkoilla käynti vuosittain tai useamman kerran vuodessa.

Elämä sisustusvimmaisen kumppanin kanssa.

Asuntoauto/vaunuelämäntapa.

Miehenä sotilas tai poliisi. Ei mitään heitä vastaan ihmisinä, en vain pidä viitekehyksestä. 

Puoliso joka haalii statussymboleja ja rakentaa elämälle hienoja ulkoisia puitteita ja yrittää tehdä vaikutusta kaikkiin.

Alkoholiriippuvainen puoliso. 

Muusikko puolisona. 

Paikoilleen jumittunut elämä, peruselämäntavoitteet (perhe, koti, työpaikka) saavutettu niin enää ei tarvii muuta tehä kun maata paikoillaan. Koskaan ei tehdä tai opita mitään uutta, joka viikko samat jutut. Mun on pakko päästä kehittymään ja oppimaan. Tollasessa jumittuneessa tilanteessa varmaan lopulta multa menis järki ja katoisin salanimen turvin elämään.