Lue keskustelun säännöt.
Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?
28.06.2017 |
Eli minkälainen lähipiirisi tai tuntemattoman elämäntyyli olisi sinusta hirveää?
Minun tuttavapiirissäni on monella tapana kituuttaa pelkällä vedellä ja leivällä ahdistavassa työympäristössä 9 kuukautta vuodesta ja matkustaa sitten lopuksi 3 kuukaudeksi leikkimään rikasta palmun alle johonkin kehitysmaahan. Puistattaa ajatuskin, että 3/4 vuodesta vain odottaisit sitä yhtä 1/4, ei sopisi minulle ollenkaan.
Kommentit (543)
Eläimetön elämä. Matkustelu. Niin paljon mieluummin paijaan lasten heppoja ja laitan rahani niihin kuin väkisin raahautuisin jonnekin lentokoneeseen. Minä olen "poniäiti" henkeen ja vereen ja toisten mielestä se on varmasti typerää ja säälittävää, mutta meille se oikea tapa olla ja elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työ jossa käydään suorittamassa jotain ilman (ura)kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkielämä. Asuminen jossain betoniboksissa, karmivaa. Koko ajan meteliä ympärillä, ulos kun astut, ikinä ei ole hiljaista. Minne tahansa katsot, aina näet ihmisiä, autoja, kerrostaloja, asfalttipäällysteisiä teitä, kauppoja vilkkuvine valoineen. Ihmiset mennä viuhtoo hirveellä tohinalla. Ollaan muka-kiireisiä, muka-tärkeissä ammateissa, harrastetaan muodikkaita muka-hyödyllisiä juttuja, näytetään muka-hyvältä. Matkustetaan ulkomaille trendikkäisiin kohteisiin, shoppaillaan, kulutetaan, tuhlataan... Juostaan kuin hamsterit juoksupyörässä.
Uh, ei kiitos minulle.
Kyllä, tätä toimintaa olen välillä seurannut, kun olen käynyt Helsingin yliopistolla.. HUH. Aina, kun pääsen takaisin kotiin, niin tajuan, miten onnellisessa asemassa olen. Olen tyytyväinen elämääni :')
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kuin kaksi lasta, matalasti kouluttautuminen ja työ sen mukaan, kaurapuuron syönti että saa penskoille Gugguuta, osamaksuhelvetti. Tyypillistä Äitylit-otannan mukaan.
Olin juuri tulossa kirjoittamaan jotain tämänsorttista :D Lisäyksenä että lapset hankittu nuorena (19-21-vuotiaana) lukiorakkauden kanssa ja ero on tullu 26-vuotiaana, seuraavalle miehelle lapsia niin nopeasti kuin kykenee että saa mammalomailla ja harrastaa. Instagramiin esitetään unelmaelämää merkkivaatteineen vaikka todellisuudessa kaupungin vuokrakolmiossa puitteet rapistuvat, kakarat ärsyttävät, rahat on kroonisesti loppu ja exän kanssa syntyy jatkuvasti riitaa. Äääärgh. Kauhea ajatus.
Huh, minun serkkuni elävät kutakuinkin tätä elämää. Joskus heillä ollut jotain suuria suunnitelmia kuten oikiksen pääsykoe tai oman yrityksen perustaminen johon pyydetty isovanhemmilta sponssia, kaikki jätetty kuitenkin kesken. Monotoninen kassatyö/kampaajan koulutus jota paetaan jatkuville mammalomille. Nettishoppailu tärkein älyllinen virike ja piristys, osamaksulla saa ja puhelimen kautta on helppo selailla merkkivaatteita samalla kun tenava(t) kierii lattialla, löytöjä voi sitten verrata muiden mammaserkkujen kanssa. Mies on joko hunsvotti numero kolme jolla jo jalka oven välissä tai sitten Maailman Luotettavin Perusduunari jolla on karheat kädet ja pehmeät silmät ja joka varmaan pysyy kuvioissa vaikka maa syttyisi tuleen jalkojen alla (hänelle perhe-elämä ensirakkauden kanssa on se suuri täyttymys).
Ja juu, olen se musta lammas joka asuu edelleen samassa 60-luvulla rempatussa opiskelijayksiöissä vanhassa kaupunginosassa ja pomppii akateemisen työttömyyden ja projektiduunien ja loputtomien tindertreffien viidakossa ja joka kutsuu ikuisesti keskeneräistä trendikahvilassa silloin tällöin työstettävää romaanikässäriään "lapsekseen" (tosin varmaan plus kolmevitosena alkaa itkeä sen oikean lapsen perään, josko edes yhden ehtisi sittenkin, vaikka keinohedelmöityksellä kun sitä kumppaniakaan ei ole löytynyt) :D :D
Sellainen, että ollaan niin täynnä itseään ja oman elämänsä ylemmyyden tuntoa että halveksutaan kaikkea ja kaikkia, jotka eivät ole siinä samassa lokerossa. Ei näe omaa nenää pidemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinnallinen elämäntapa. Pukeudutaan muodinmukaisesti,ei väliä miltä rätti näyttää päältä kunhan on mahdollisimman arvostettua (kallista) merkkiä. On tekoripset ja kynnet,ja Facebookista saadaan sitten ihastella tämän ihmisen naamaa tunnin välein,hänellä kun on joku pakkomielle kuvata itseensä koko ajan. Usein ollaan myös suurissa veloissa,kun eihän tällaiselle prinsessalle kelpaa mikä tahansa auto,taikka asunto. Perheen sisällä kuohuu,kun on erimielisyyksiä puolison kanssa taloudenpito asioissa. Mutta kaikki on hyvin,niin kauan kuin kaikki näyttää hyvältä.
Sellainen elämä, josta ei pääse pois. En voi hankkia lapsia, koska niitä ei voi heittää pois jos ei tykkääkään lapsiperhe-elämästä. Samasta syystä mulla on tosi korkea kynnys seurusteluun, koska heti kun tyypin esittelee perheelle/kavereille, on tavallaan "sidottu" siihen ihmiseen ja jos seurustelu päättyy, joutuu selittelemään kaikille että no mitenkäs sillein kävi... Ja samasta syystä en halua omistaa mitään asuntoa/mökkiä yms. koska vuokralla on paljon helpompi. Pääsee lähtemään heti kun haluaa.
Joo, olen sitoutumiskammoinen :D Enkä ymmärrä miksi mun pitäisi "muuttua". Kaverit ja sukulaiset patistaa "sitoutumaan" mutta en ymmärrä miksi en kelpaa omana itsenäni, tällaisena kuin olen? Mitä se heidän elämäänsä liikuttaa että mulla ei ole miestä, lapsia ja omistusasuntoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painajainen olisi se, että menettäisin kaiken tärkeimmän: mieheni, lapseni ja yhteisen tulevaisuuden.
Tuollaisen jälkeen ei varmaan olisi enää väliä missä ja miten asuu.
Ed. jatkaa:
Onneksi tuollaista ei usein tapahdu! Kaikki myötätunto niille, jotka joutuvat hautaamaan rakkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperhearki.
Liikunnallinen elämä.
Yrittäjän arki eli 24/7 töissä käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen elämä, josta ei pääse pois. En voi hankkia lapsia, koska niitä ei voi heittää pois jos ei tykkääkään lapsiperhe-elämästä. Samasta syystä mulla on tosi korkea kynnys seurusteluun, koska heti kun tyypin esittelee perheelle/kavereille, on tavallaan "sidottu" siihen ihmiseen ja jos seurustelu päättyy, joutuu selittelemään kaikille että no mitenkäs sillein kävi... Ja samasta syystä en halua omistaa mitään asuntoa/mökkiä yms. koska vuokralla on paljon helpompi. Pääsee lähtemään heti kun haluaa.
Joo, olen sitoutumiskammoinen :D Enkä ymmärrä miksi mun pitäisi "muuttua". Kaverit ja sukulaiset patistaa "sitoutumaan" mutta en ymmärrä miksi en kelpaa omana itsenäni, tällaisena kuin olen? Mitä se heidän elämäänsä liikuttaa että mulla ei ole miestä, lapsia ja omistusasuntoa?
Kuvasit juuri niitä ajatuksia, joita itsellänikin on. Aina pitää säilyttää takaportti ja mahdollisuus lähtemiseen vaikka toiseen kaupunkiin jos haluaa. Vapaus ja aika on mulle ykkösiä. Painajaista olisi olla sidottu mieheen ja hänen sukuunsa, omistusasuntoon ja lapsiin. Siitä tilanteesta ei noin vaan lähdetä esim. vuodeksi asumaan Lappiin tai kuukauden vaellukselle Espanjaan. Olisi painajaismaista jos ainoaa omaa aikaa olisi tunti viikossa työväenopiston jumpassa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
islam.
Koska koen että mies ja nainen ovat tasa-arvoisia sekä homoseksuaaleillakin on oikeus elää.
- Elämä voimakkaassa uskonnollisessa lahkossa, jossa varsinkin naisen elämä alistettu ja joku suuri johtaja kontrolloi kaikkea. Pahimmillaan väkivaltaisen ihmisen puolisona - kaikki tietäisivät, mutta kukaan ei sanoisi mitään.
- Uraohjus-elämä, jossa perhettä näkee muutaman tunnin viikossa.
- Vuoroviikkovanhemman elämä.
- Lähiöelämä, jossa ympäröivät ihmiset älyllisimmillään keskustelevat tv-ohjelmista ja siihen liittyvä erilaisuuden kokemus. Lapsena koin tämän :(
- Elämä aikatauluperheessä. Kaikki aikataulutettu hammaspesuja myöten.
Ylipäänsä kontrollikeskeinen elämä siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahin painajaiseni olisi uskovainen mies ja suurperhe.
Seuraavaksi pahin olisi ns. "poikaperhe", jossa olisi pari ADHD tapausta.
Iso lapsiperhe, pienet tulot, kaikki pelaa pesäpalloa kesäisin ja jääkiekkoa talvisin.
Vierailija kirjoitti:
Heteroelämä! En vain pärjäisi. Sinkkuna täytyisi sietää deittiäppien huorittelijoita, vonkaajia, pelimiehiä ja pippelikuvan lähettelijöitä. Sitten toki pitäisi varoa ettei joudu raiskatuksi kun on antanut ”väärän kuvan” tai ollut liian humalassa. Fyysinen väkivalta ja stalkkaus myös paljon todennäköisempiä ilmiöitä. Täysin erilaisten seksikäsitysten yhteensovittaminen. Raskaaksi tulemisen pelko, hormonaalinen ehkäisy, abortit, tulehdukset, taudit. Ankeat sukupuoliroolit joihin taannutaan viimeistään perhe-elämän alettua: nainen hoitaa ja siivoa ja järkkää ja uhraa henkilökohtaisen aikansa, mies saa raikuvat aploodit jos nyt ei ole täysi juoppo ja tekee välillä vähän jotain lasten kanssa. Ja kaikki tämä olisi jokseenkin "normaalia" ja siihen pitäisi vain sopeutua. Huhhu.
Tuo nyt oli tietenkin hyvin karkea karikatyyri, anteeksi siitä. Kyllä tuntemani heteronaiset vaikuttavat ihan onnellisilta ja heillä on mukavat kumppanit. En nyt vaan itse näe mikä siinä elämäntavassa on lähtökohtaisesti niin hohdokasta. Ei sopisi minulle.
Tästä tulikin mieleen yksi inhokkini, feministinen elämäntyyli. Kannatan mieluummin tasa-arvoa.
Mä rakastan äitiyttä, mutta monta lasta pienillä ikäeroilla olisi aika lailla painajainen minulle. Meillä on 5 ja 4v ikäerot ja nämä 3 lasta ehdoton maksimimäärä.
Kehyskunnassa tai maalla omakoti/erillistalossa asuminen.
Sellainen elämäntapa, jossa matkustetaan ympäri maailmaa eikä koskaan juurruta mihinkään ja eletään kädestä suuhun.
Perhe-elämä, jossa kaikki, aina tehdään perheenä .
Riippuvainen elämä olisi painajainen minulle. Riippuvuus alkoholista, tupakasta, huumeista, miehen rahoista, TV-ohjelmista, peleistä tai jopa kahvista olisi kamalaa. Hyvän elämän mittari minulle on se, että voi lähteä vaikka tunnin varoitusajalla muutaman päivän vaellukselle kysymättä keneltäkään lupaa ja miettimättä onko tupakat, kahvinkeitin tms. mukana. :D
Sellainen, johon kuuluisi rakennekynnet tai henkilöitä, joilla on rakennekynsiä.
Sellainen elämä, jossa ei ole mitään omaa! Oma ja lasten sukunimi mieheltä, pankkitili miehen kanssa yhteinen, talo ja auto miehen nimissä, ei omaa uraa, kaikki aika menee huushollin pyörittämiseen sekä miehen ja lasten tarpeiden ja toiveiden toteuttamiseen.