Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?

Kaupungissa asuminen

Mua ihmetyttää, että kun ketjun aiheena on mikä elämäntapa olisi vastaajalle painajainen, niin sitten kun siihen vastaa, niin tulee alapeukkuja. Eli onko vastaajan mielipide väärä? Outoa. Esim. mulle painajainen olisi elämä jossain kerrostalossa lapsettomana ja kun sen nyt tähän laitan, niin varmaan joku vela tulee ja alapeukuttaa, koska varmaan loukkaan hänen tunteitaan. Vai miksi alapeukkuja annetaan tämmöisessä ketjussa? Jos joku ilmoittaa, että perhe-elämä olis hänen painajaisensa, niin sehän on vaan hänen mielipiteensä ja tuntemuksensa, miksi pitäis alapeukuttaa? En tajua. 

Vierailija kirjoitti:

Kiva ketju muuten jossei tässä pyöris noin viisi elämäntapaa erinlailla kirjoitettuna

"Erinlailla"? Kaikenlaisia älyttömiä kirjotusvirheitä on tullu nähtyä, mut tää on kyllä yks karseimmista.

Suurperhe, asuttaisiin jossain "kivalla perhealueella", josta olisi järjetön matka mihinkään mielenkiintoiseen. Ylivilkkaita futista harrastavia lapsia liuta ja puoliso tylsä kokoomuslainen inssimies, jonka kaavamaisuuden vuoksi elettäisiin kuin 50-luvulla. Varsinainen painajainen.

Kaameita esimerkkejä.  Oma elämä alkaa vaikuttaa ihan hyvältä kun näitä lukee :D

Fitnesselämä olisi kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

3-vuorotyö. Never.

Samaa mieltä, en halua menettää terveyttäni työn takia. Vuorotyö hankaloittaisi myös ihmissuhteita ja harrastuksia.

Mies, lapset, omakotitalo ja mahdollisesti mökki jotka on oikeita työleirejä, jatkuva sukuloiminen, työ joka ei kiinnosta tippaakaan mutta siellä on pakko käydä jotta voi maksaa elämisen ja asumisen ja ne vähäisetkin lomat mitä on, menee lasten viihdyttämiseen kaikenmaailman vesipuistoissa ja huvipuistoissa.

Mua ei siis kiinnosta tavallinen keskiluokkainen perhe-elämä tippaakaan. Vaikken olekaan uskonnollinen niin kiitän luojaani tai mitä tahansa universumin henkiolentoa, että olen syntynyt aikakaudella, jolloin on mahdollista pysyä lapsettomana sinkkuna pienessä vuokrayksiössä kaupungissa ja käyttää rahansa ja aikansa muuhun kuin lasten kasvattamiseen :D Tai no olisihan entisaikoinakin voinut elää näin, mutta veikkaan että silloin olisi tullut aika paljon (enemmän) kuraa niskaan. Eikä se olisi välttämättä ollut taloudellisestikaan mahdollista.

Rakastan tosi paljon omaa kotia ja rauhaa. En voisi kuvitella olevani ammatissa jossa joutuisi matkustamaan viikottain paikasta toiseen ja joutuisi yöpymään hotelleissa. Enkä pahemmin välitä olla yötä usein kavereiden luona. En tiedä mikä siinä on, mutta alkaa aina kaipaamaan kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahinta olisi paskaduuni yhdistettynä perhe-elämään. Ensin 8h duunissa tekemässä jotain apinahommaa ja sitten kotiin lapsihelvettiin. Tähän vielä joku landella asuminen omakotitalossa ja ihanat pihatyöt. Aika äkkiä hakeutuisi naru kaulaan

Muuten sama, mutta asuminen tsadissa kantiksen tai lähiön betonihelvetissä jossain saakelin ahtaassa & ahdistavassa betonikorsussa, jossa ikkunoiden virkaa toimittaa sellaiset sontaluukut tai ampuma-aukot, joista "avautuva" ainoa näkymä olisi viereisen kolhoosin pesubetoni seinä.

PTHYI !! helvetti että ajatuskin puistattaa......, siinä vaiheessa pitäisi kyllä hirtto-hukuttautua-tokmannin leivänpaahdin sylissä ammeeseen ja varmuudeksi vielä aukaista ranteet sekä ampua itseä päähän.

Ihan mielenkiinnosta, missä tällaisia asuntoja on? :O Oon asunut Helsingissä sekä kantakaupungissa että "lähiöissä", niin yksiöissä kuin kaksioissakin, ja kaikki on ollut ihania, tilavia asuntoja. Jopa se kantakaupungin yksiö. Jäätävn upeat maisemat avautui ikkunasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kotilo kirjoitti:

Kommuunissa tai solussa asuminen. Asuin nuorena yhteensä parin kolmen vuoden ajan erilaisissa yhteisasunnoissa enkä siinä ajassa millään tottunut siihen, en koskaan tuntenut oloani rentoutuneeksi jos joku kämppis oli kotona. Ero yksin asumiseen on tunnepuolella aivan valtava.

Haluaisin kyllä olla luonteeltani seurallinen, kommuuniasuminen on varmasti henkisesti rikasta.

Jestas, tämä olisi karmeaa! Siis oikein kunnon kommuuni "persoonallisuuksineen"; olis ituhippiä, eläinaktivistia, radikaalifeministiä, pari Hare Krishna -tyyppiä, elämäntapatyötöntä, amatöörimuusikkoa ja performanssitaiteilijaa.....joka ilta runopiiriä ja tajunnanvirtaa, vegaaniruokaa, vallankumouksen suunnittelua ja halvan kotitekoisen viinin ryystämistä. Ei ovia huoneissa, koska kommuuni. Kaikki jaetaan, alkaen seurustelukumppaneista ja alusvaatteista. Joka viikko Perhekokouksia, joissa käydään läpi asioita, jotka Hiertävät.

Asuin kolme vuotta soluasunnossa ja hyvin meni. Kämppikset oli tuntemattomia ennestään. Oltiin kai kaikki melkoisia introvertteja. Ei oltu varsinaisesti missään tekemisissä keskenämme, moikattiin toki keittiössä ja juteltiinkin jotain yleistä ja asunnon hoitoon liittyviä asioita. Kotona ollessa oltiin kaikki omissa huoneissamme, eikä toisten huoneisiin menty koskaan. En enää muista edes heidän nimiään.

Kuulostaa ihanalta! Mulla on ollut vaan ääriekstroverttejä kämppiksinä (tää ehkä selittyy sillä että oon asunut soluasunnoissa vaan ulkomailla) ja kaikki luuli että vihaan niitä, kun halusin viettää suurimman osan ajasta yksin omassa huoneessa... :D

Kotiäitinä ja pieniä lapsia. Miehen kanssa väljähtynyt avioliitto. Hyi kamala!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitto ja pienet lapset. En pystyisi. M26

terve, tämä on VAUVA-palsta :)

terve, olet väärässä. tämä on aihe vapaa -palsta.

Huomaa, että täällä on paljon nuoria. Siitä, että itsekään en haluaisi sitä keskivertoelämää keskivertolapsilla jne. mutta tässä ikäluokassa (yli 40) alan olla harvinaisuus. Suurin osa näistä kauhistelijoista siis päätynee ihan tyytyväisinä ratkaisuun, joka tuntui joskus kauhealta. 

Tämä vain huomiona. :)

Elähtänyt yli- ikäinen hippielämä, bongi turisee ja mädätys ideologiat päälle, EI KIITOS

Suurperheen elämä. Kotiäitiys. Omakotiasuminen. Kaikenlainen fitness- ja wannabe-fitnesselämä. Suomessa asuminen.

Valitettavasti asun Suomessa, omakotitalossa :D Miehen halusta paluumuutimme Suomeen ja hänen perittyään vanhemmiltaan talon, muutimme siihen. Siedän tätä, mutta en pidä.

Rivitaloasunto ns. valkokaulusporvarialueelta, missä tärkeää pitää kulissit pystyssä ja mamut poissa. Vaatteet, sisustus ja auto valitaan sen mukaan, minkä ajatellaan parhaiten edustavan varakkuutta ja ylemmän keskiluokan elämää.

Etsimme uutta asuntoa ja nämä alueet kierrämme kaukaa. Kun jossain mainostetaan "lähikoulussa on vähiten mamuja!", se on meille merkki, että tuonne emme ainakaan halua.

Toinen painajainen olisi elää kunnon räkälässä, missä naapurustolla kalja virtaisi, isot tatuoinnit pitkin käsivarsia ja selkää, rööki suupielessä, suomileijonat panssariketjussa kaulalla, Suomi ensin-hupparit päällä ja puhe kiroiluvoittoista.

T. Moninkertainen mamuperhe, joka asunut eri maanosissa työkomennusten myötä.

Sota

Islamilainen valtio

Vierailija kirjoitti:

Se, että joutuisi molemmat käymään töissä. Tykkään, että mies tienaa riittävästi, jotta voin olla täysipäiväinen kotirouva ja hoitaa kodin ja lapset. Saan olla kaunis, naisellinen nainen. Saan mieheltä tonnin kuussa, joka riittää kevyesti päivittäistavaroihin ja ruokaan, omiin menoihini ja säästöönkin jää.

Samaa mieltä. Tykkään hoitaa omia lapsia ja pukeutua kivasti mekkoihin ja korkkareihin. En edes muista, milloin olen viimeksi käyttänyt housuja. Jos joskus tarvitsemme lisää rahaa, otan pari hoitolasta hoidettavaksi, niin homma hoituu.

Yli omien varojen eläminen ja jatkuva velanotto, kun aina mukamas tarvitsee jotain. Se näyttää olevan huolestuttavan yleinen ilmiö nykyään. Epärealistisen korkeat vaatimukset elämänlaadun suhteen sekä jatkuva kulutusvimma, jota saan todistaa päivittäin saa minut paskahalvauksen partaalle. Mikäs siinä jos muut tykkää, mutta itse en voisi ajatellakaan harrastavani sellaista sikailua...