Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?

Kotiäitiys tai fitness-elämä. Oikeastaan kaikki missä pyöritään jonkun tietyn asian ympärillä 24/7.

Tekisin useaa työtä, niin että juuri ehdin käydä kotona hieman nukkumassa, aina ei edes ehdi nukkua kunnon yöunia. Raadan näin arkena, jotta pääsen max kaksi kertaa vuodessa lomalle. Kallis loma ja kalliit ostokset reissusta. Aika hurjaa, teet mitä hyvänsä eri töitä joista et edes pidä, miestäsi et ehdi näkemään ikinä, aina on töitä, ei vapaa-aikaa, ei aikaa kavereille, jotta pääset kahdeksi viikoksi lomalle rentoutumaan ja nauttimaan. Kaupasta ostetaan kotonakin arkena parasta ja kalleinta, niinpä on tehtävä hurja määrä töitä päästäkseen lomalle. Toki jos on hyvä palkka, mutta tässä siis monta pienipalkkaista työtä ja ostetaan aina kallista.

Mulla leviäis pää. Tai nukkuisin koko reissun ajan univelkojani pois. En myöskään ihmetelisi jos mies häipyis tuollaisesta rumbasta.... joo on mulla tyttöystävä mutta en ole nähnyt häntä kahteen kuukauteen kun hän on töissä, ei, ei ole matkatöissä vaan ihan tuossa puolen kilometrin päässä...

Joka, siis aivan joka viikonloppu ryypätään perseet olalle. Perjantaista sunnuntaihin. Kaikkeen tekemiseen liitetään kalja kuten auton laittoon koska pakkohan sitä on yks remontti kalja ottaa. Jos aurinko sattuu kesällä paistamaan niin pakkohan sitä on kaljaa ottaa koska on niin kaljan näkönen keli. Ja lista jatkuu. Rahat on loppu jo viikko palkkapäivän jälkeen ja sitten pahimmassa tapauksessa otetaan vippiä koska pakko päästä ryyppää viikonloppuna. Huhhuh!!! 

Lifeisgooooooooddd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en vois elää sellaista elämää, että ois omakotitalo touhuineen, siinä touhukas mies ja lapsia. Joka päivä hulinaa ja tosi aktiivisia kaikki viikonloputkin, lapsiperheitä käy kylässä ja heillä vieraillaan. On se koira ja kokkaukset ja kaikki. Juhannuksena ängetään johonkin mökille, kun sehän nyt kuuluu asiaan. Ulkomaille vara harvoin matkustaa, koska se omakotitalo vie kaiken rahan. Ja ne lasten baletit ja lätkät jne. Olen viimeisen päälle kaupunkilainen, kasvatan kahta lastani kerrostalossa mieheni kanssa. Isommalla lapsella harrastus, mutta elämä on rentoa. Olen kotoilija pääsääntöisesti, mutta en jaksa vastaanottaa vieraita. Käydään ulkomailla.

Tuo on juuri minun elämääni nyt, paitsi että meillä ei vie omakotitalo kaikkea rahaa - tienaan "vain" 2000 e kk käteen, mies n. 3000 e / kk käteen, 3 lasta, 2 kissaa, MUTTA oltiin niin fiksuja, että otettiin sen hintainen asunto, että maksetaan vain 700 e / kk lainaa pois.. ;) Jokaisella lapsella oma huone, vanhemmilla makkari, olohuone, keittiö, sauna ja iso kylppäri, autotalli, takaterassille aukeaa toinen ovi ja etupihalla toinen. Me säästetään lasten säästötileille ja omille sekä matkustetaan. Ei asuta landella, vaan meillä iso ostoskeskus vieressä sekä muut palvelut.

Mikään ei ole parempaa kuin se, että kesällä saan viljellä viinirypäleitä, karhunvatukoita, tyrnejä ja persikoita pihalla ja hoitaa ja laittaa sitten talveksi säilöön kaikkea hyvää :) On se huvittavaa, että esim. Siskoni maksaa 1200 e / kk vuokraa kolmiosta samalla paikkakunnalla ja me asutaan omakotitalossa lähes puolet halvemmalla :D

Joka kerta kun olen vieraillut Helsingissä koulutuksen takia, niin olen pohtinut, että masentuisin, jos jouduttaisiin muuttamaan sinne. Ihmiset ovat erilaisia, ja hyvä niin. Olen myös pohtinut Helsingin huonoja alennuksia, siellä on niin pirun kallista??? Ja silti kaikki menevät shoppailemaan sinne?

Voisin melkeinpä muuttaa mieleni omakotiasumisesta, ihan jo noiden pikkuisten viljelmien perusteella, niin ihanaa ois viinimarjapensaat ja karviaiset. Mutta onneksi voin käydä marjatilalla poimimassa. Muutenkin saat tilanteenne kuulostamaan ihan hyvältä :)

Töissä ma-pe 8-16, 2 lasta ja puoliso.

Kerrostalossa asuminen.

Lapsiperhe-elämä töissä käynteineen. Jos olisin rikas/auttavat vanhemmat asuisi lähellä voisin lapsia halutakin mutta kun kumpikaan ei ole tällä hetkellä mahdollista tuo on painajaiseni. En jaksaisi sitä että ei jäisi aikaa itselle.

Sometäyteinen elämä, siis facebook, insta ja vielä joku blogin pitäminen siihen päälle. Joka tikusta pitäisi ottaa kuva kera teekupposen.

Moni on sanonut, että 8-16 -työ olisi painajainen.

Itselleni painajainen olisi freelancerina tai pienyrittäjänä toimiminen, tiedän kokemuksesta. Töitä ei olisi kahdeksaa tuntia vuorokaudessa vaan niistä ei pääsisi koskaan kunnolla eroon, aina stressaisi. Loma on jokin oman elannon kustannuksella nipistetty viikko sieltä täältä. Lasten hankkiminen olisi riskiprojekti. Jos työt loppuisivat, työttömyysetuuksien kanssa olisi jäätävä säätö.

Tämä kahdeksan tunnin toimistoduuni tuntuu tosi hyvältä freelancer-aikoihini verrattuna. Tiedän aina, että viestintäosasto markkinoi duuniani ja palkanlaskenta huolehtii palkastani, mistä tulee rahaa ja milloin. Kun suljen työpaikan oven, suljen työt taakseni.

Mallina/missinä/muotibloggaajana/fitness -typynä tms. eläminen.

Jossa elämä ja tienesti koostuisi omasta itsestä, sen priimana kunnossa pitämisestä keinolla millä hyvänsä. Eevi Teittisen postaus "jokainen nainen tarvitsee huoltotiimin" oli ihan kamala omasta näkökulmastani. Elämä on sokerointia, manikyyriä, pedikyyriä, ripsihuoltoa, kosmetologia, kulmakarvojen nyppimistä viimeisen trendin mukaan, personal traineria, kanaa ja parsakaalia (fitness-mirmeleillä), "kana-vuohenjuustosalaattia" (muotibloggaajilla), shoppailua, oman elämän esittelyä. Kaikki on kiinni naamassa, kropassasi ja vaatteissasi. Vaikka olo olis ihan karsea, olis pakko postata jotain iloista ja pirteää, sietää some-kohuja, parisuhteiden ruotiminen julkisuudessa ja somessa, olis ihan jokaisen omaisuutta. Jos haet pitsan verkkareissa ja ilman meikkiä, olet jonkun lehden "vinkki" -palstalla. Jos sammut baariin tai innostut tanssimaan pöydällä, se ei jää omaksesi ja lähipiirisisi häpeäksi, vaan sen tietää koko maa. Avaat kotisi, lapsesi, elämäsi, meikkivarastosi, vaatekaappisi kaikille.

Tää olis mulle ihan hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Outoa ajatella tämän ketjun tapaan - että "jos minä eläisin sinun elämääsi, niin se olisi kyllä hirveä painajainen".

Oikeasti. Minä en esim. ole ikinä halunnut lapsia. Mutta jos eläisin suurperheen äidin elämää, niin silloinhan minä olisin tehnyt aivan eri valintoja ja tehdäkseni niin eri valintoja, minun pitäisi olla aivan erilainen ihminen ja jos kerran olisin aivan erilainen ihminen, niin ehkä olisinkin sitten onnellinen suurperheen äitinä. Miten siis voin sanoa, että se olisi painajaista?

Oikeasti painajaismaista olisi kahdenlainen elämä 1) elämäntilanne jossa olisin ihan mistä vain syystä syvästi onneton enkä näkisi pääsyä pois tilanteesta 2) elämä, jossa joutuisin kärsimään jatkuvia kovia kipuja ilman toivoa nopeasta helpotuksesta.

No tuotahan se lapsiperhe-elämä monelle on. Sitä kun ei voi koeajaa etukäteen, ja kun lapset on hankittu, olet vanhempi lopun ikääsi, halusit sitä tai et.

Se että kaikki aika pyörii lapsia harrastuksiin kuljettaessa ja viikonloput pelireissuilla. Kuulostaa vuosien orjuudelta.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta olisi paskaduuni yhdistettynä perhe-elämään. Ensin 8h duunissa tekemässä jotain apinahommaa ja sitten kotiin lapsihelvettiin. Tähän vielä joku landella asuminen omakotitalossa ja ihanat pihatyöt. Aika äkkiä hakeutuisi naru kaulaan

Muuten sama, mutta asuminen tsadissa kantiksen tai lähiön betonihelvetissä jossain saakelin ahtaassa & ahdistavassa betonikorsussa, jossa ikkunoiden virkaa toimittaa sellaiset sontaluukut tai ampuma-aukot, joista "avautuva" ainoa näkymä olisi viereisen kolhoosin pesubetoni seinä.

PTHYI !! helvetti että ajatuskin puistattaa......, siinä vaiheessa pitäisi kyllä hirtto-hukuttautua-tokmannin leivänpaahdin sylissä ammeeseen ja varmuudeksi vielä aukaista ranteet sekä ampua itseä päähän.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämä töissä käynteineen. Jos olisin rikas/auttavat vanhemmat asuisi lähellä voisin lapsia halutakin mutta kun kumpikaan ei ole tällä hetkellä mahdollista tuo on painajaiseni. En jaksaisi sitä että ei jäisi aikaa itselle.

Kakarat on = köyhyys, jatkuva vitutus, pakkotyötä olemattomalla palkalla, mainitsinko jo, alituinen vitutus, elämä ohi ja ikuinen orjan sekä maksajan osan omaksuminen, kaiken kaikkiaan täysin perseestä. Tarvisi kyllä siinä vaiheessa päästä hautaan jo levähtelemään.

Tasapaksu, yllätyksetön, rutiinien täyttämä elämä. Se ettei mitään tehdä ex tempore, vaan kaikki on etukäteen ja varmasti hyvissä ajoin suunniteltu. Nukkumaan aina samaan aikaan, herätys aina samaan aikaan, ostetaan ja syödään samoja ruokia aina ja aina, ei poiketa omista tavoista ikinä.

Yrittäjyys,bikini-fitness,pakkomielteinen suhtautuminen terveelliseen ruokaan,harrastusmenoja joka ilta,sohvalla makoilu on paheksuttavaa, aktiivinen koira lemmikkinä,ankara kuri lapsilla,kulissi avioliitto,nuukuus,yli puhdas koti... Tässä nyt jotain mitä tuli mieleen. En itse pidä rutiinipainoitteisesta,järjestelmällisestä elämästä. Olen impulsiivinen,hetkessä elävä,ikuinen vaeltelija sielu. :)

Vierailija kirjoitti:

kotilo kirjoitti:

Kommuunissa tai solussa asuminen. Asuin nuorena yhteensä parin kolmen vuoden ajan erilaisissa yhteisasunnoissa enkä siinä ajassa millään tottunut siihen, en koskaan tuntenut oloani rentoutuneeksi jos joku kämppis oli kotona. Ero yksin asumiseen on tunnepuolella aivan valtava.

Haluaisin kyllä olla luonteeltani seurallinen, kommuuniasuminen on varmasti henkisesti rikasta.

Jestas, tämä olisi karmeaa! Siis oikein kunnon kommuuni "persoonallisuuksineen"; olis ituhippiä, eläinaktivistia, radikaalifeministiä, pari Hare Krishna -tyyppiä, elämäntapatyötöntä, amatöörimuusikkoa ja performanssitaiteilijaa.....joka ilta runopiiriä ja tajunnanvirtaa, vegaaniruokaa, vallankumouksen suunnittelua ja halvan kotitekoisen viinin ryystämistä. Ei ovia huoneissa, koska kommuuni. Kaikki jaetaan, alkaen seurustelukumppaneista ja alusvaatteista. Joka viikko Perhekokouksia, joissa käydään läpi asioita, jotka Hiertävät.

Asuin kolme vuotta soluasunnossa ja hyvin meni. Kämppikset oli tuntemattomia ennestään. Oltiin kai kaikki melkoisia introvertteja. Ei oltu varsinaisesti missään tekemisissä keskenämme, moikattiin toki keittiössä ja juteltiinkin jotain yleistä ja asunnon hoitoon liittyviä asioita. Kotona ollessa oltiin kaikki omissa huoneissamme, eikä toisten huoneisiin menty koskaan. En enää muista edes heidän nimiään.

Lapsien hankkiminen. Onneksi olenkin homo ja kumppanikaan ei halua niitä. 

Asuminen kerrostalossa tai ylipäänsä taajaman-alueella. Haluan omaa rauhaa, oman kasvimaan, metsän talon taakse, oman kanalan ja pihan, johon lapset voi päästää leikkimään ilman huolta.

En voisi alkaa vegetaristiksi.