Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?

Vierailija kirjoitti:

Wt-yhäri, liuta lapsia eri miehille ja elämää pelkkien sosiaalitukien varassa, jossain kaupungin vuokraläävässä.  Poikaystävänä kuvioissa aina vaihtelevasti joku paikallisesta pubista bongattu alkoholisti/mt-potilas Pertsa tai Jore.

Aivan horror-elämää.

Törmäsin juuri tuollaiseen tapaukseen pesueineen. Tietyn syyn vuoksi satunnaiseen kohtaamiseen sisältyi muutaman sanan vaihto. Tuntui surulliselta, kun nainen tuijotti minua suorastaan murhaavasti, kun tajusi, että elän ihan erilaista elämää. Olisin halunnut jutella ystävällisesti, mutta nainen oli valmiiksi niin katkera, että minun ystävällisyyteni tuskin ilahdutti millään tavalla.

Lapsiperhe-elämä okt:ssa.

Voin myöntää olevani itsekäs. Köyhä lapsuus ja köyhät opiskeluajat. Vastahan tässä on nyt kolmekymppisenä ekaa kertaa päässyt nauttimaan sellaisista asioista kuin harrastukset tai matkat tai kovat tennarit. Ainainen häpeä on vaihtumassa hyvään ja tyytyväiseen oloon.

Ja nyt pitäisi jo saman tien luopua kaikesta kivasta? No way!

Ehkä niihin harrastuksiin ja matkusteluun jne on kolmekymppisenä kyllästynyt, jos niitä on tehnyt koko elämänsä. Mä olen 30v päästä 64. Silloin onkin varmaan ihan ok ettei halua hypätä kenttäesteitä tai vaeltaa sademetsässä. Mutta tuskinpa silloinkaan lasta haluan vaan eiköhän koira riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäntapa joka koostuu pitkälti yltiöyksinkertaisista asioista, kuten shoppailusta, ravintoloissa käymisestä, viihteen kuluttamisesta, tietokonepeleistä jne. Masentuisin varmaan pahasti jos joutuisin elämään sellaista elämää.

Komppaan. 

Avainsana tuossa luettelossa on kuluttaminen vastakohtana itse tekemiselle ja luomiselle. Toisaalta noissa on mukana mitä suurimmassa määrin sosiaalinen aspekti, mikä joillekin on koko toiminnan ydin. Itse en siitä niin perusta.

Hohhoijaa. Suurin osa, valtavan suuri osa, luovista, tekevistä ihmisistä pystyy sekä kuluttamaan että luomaan. Oikeastaan ne kulkevat käsi kädessä. Esim. Tarantino oli elokuvien superkuluttaja ja hänelle syntyi voimakas visio siitä, millaisia elokuvia itse tekee, sitten kun niitä tekee. Samoin useimmat tietokonepelien suunnittelijoista on itse himopelaajia. 

Kummallista itsensä korostamista ja/tai korottamista. Pikkusielut.

Kaksi lasta, koira, omakotitalo. Minä äitinä lasten kanssa kotona ja mies töissä.

Nuorena olisin pitänyt nykyistä elämäntapaani kauheana. Töissä virastossa 8-16, perhe, talo Espoossa, auto... Mutta ei se minua määritä. Boheemin pätkätyöelämän jälkeen on rauhoittavaa saada palkkaa joka kuukausi, ja energiaa jää enemmän elämästä nauttimiseen.

Monta lasta ydinperheessä pienellä ikäerolla jossain pikkukaupungin liepeillä/maalla.

Kauheinta olisi elää elämää jossa joutuisi esim. lukemaan vauva-foorumia.

Jos näin kävisi joutuisin ottamaan hengen itseltäni.

Ahdistaa se, että koko ajan pitäisi olla luomassa jotain kontakteja. Että siinä ja siinä vapaahtois- tai järjestötoiminnassa ollaan, että saadaan kontakteja tulevaa varten. Siis onhan se hyödyllistä ja palkitsevaa varmasti, mutta jotenkin jo ajatus uuvuttaa.

Asuminen Suomessa, jossain maalla.

lapsiperhe arki

asuminen kerrostalossa (kokeiltu on, kamalaa!)

Jos en pystyisi harrastamaan liiknutaa tai hevosia. masentuisin

Laiska elämäntyyli: telkkarin katseluu useampi tunti päivässä ja turhien pelien pelailu usean tunnin ajan

työ jossa pitäisi istua suurin osa päivästä (kokeiltu tämäkin) 

Helsingissä tai jossai muussa suuremmassa kaupungissa asuminen. Maalla on täydellistä <3 

Uskomattoman monelle omakotitalossa maalla on pala helvettiä :D

Itse elän näin, tosin mieheni ja kahden koiran kanssa.

Koti laitettu ja jatkuvasti laitetaan, myös pihaa ja nautitaan tästä tekemisestä, entinen kerrostalossa elämisen muistelu vetää paniikin päälle.

No se oma kauhu on juuri lapsiperhe elämä, varsinkin lähiössä.

No meillä ei ole jatkuvaa kiristeltyä rahan kanssa, kaksi työssä käyvää kustantaa leppoisan omakotitalouden.

Ihan unelmaa <3

Sellainen tyypillinen nykynuorison elämäntyyli eli kuusinumeroinen asuntovelka, uusi itse rakennettu talo vuokratontilla, kaksi (velallista) katumaasturia, kolme lasta ja lehmänkokoinen koira olisi kauhistus. Inhoan myöskin kerrostalossa asumista ja kunhan olemme mieheni kanssa saaneet säästettyä, niin hommamme mummonmökin jostain keskeltä ei mitään. Meille kelpaa autoksi vanha Skoda Octavia, eikä vaihdeta varmaan moneen vuoteen. 

Minulle ei sopisi sellainen elämäntyyli, jossa pyritään käyttämään päivän jokainen minuutti hyödyllisesti. Tähän elämäntyyliin viitataan yleensä sanoilla "aktiivinen ja produktiivinen elämäntyyli". Sosiaalisten kontaktien runsaus päivän aikana sekä tehtävien haasteellisuus liittyvät yleensä myös tähän elämäntyyliin, joka olisi minulle painajaismainen.

Aktiivisuudessa ja tuotteliaisuudessa sinänsä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta itselleni sopii rauhallisempi elämänrytmi.

Likaisia haisevia kotieläimiä likaisessa haisevassa asunnossa pissimässä mattoihin ja kierimässä sohvilla, vaatekaapeissa ja sängyissä hyh. Kaikki paikat on eläimen karvassa, nyöhjässä ja saastassa. Ja joku koiran ulkoilutus 3 kertaa päivässä, satoi tai paistoi.

Enemmän kuin kaksi lasta, matalasti kouluttautuminen ja työ sen mukaan, kaurapuuron syönti että saa penskoille Gugguuta, osamaksuhelvetti. Tyypillistä Äitylit-otannan mukaan.

Sossupummielämä, jossa kämppä on jämäkalusteista kyhätty saastainen läävä, ruoka eineksiä, poltettais ketjussa röökiä, kotona vaan maattais apaattisena ja syytettäis sossua omista ongelmista ja valitettais, kun kelan hakemusten täyttäminen kerran kuussa on niin raskasta ja hankalaa.

Bilehileily.

Nautin töissäkäynnistä, tavallisesta arkielämästä ja rauhallisesta kotona ja pihapiirissä tapahtuvasta oleskelusta.

Näinpä kirjoitti:

Täältäpäin tulee.

-Kuivahtanut avioliitto ja sen kohokohta eli häät. Perinteiset tylsät suomalaiset kesäkirkkohäät. Kakkua, boolia, haukotuksia kirkossa, sukulaistätejä kirkossa. Nälkä. Kylmä sateinen keli. Pönöttämistä. Valssia. Polttaritkin olivat tylsät ja pienellä budjetilla tehdyt. Päivästä ei jää muuta käteen kun väsymys ja laskuhumala.

- Keskiluokkahelvetti. Iso laina. Rempattu rivitalo tai okt-talo keskisuuren kaupungin lapsiperhealueelta. Ikean kalusteet, mauttomat tusinakuviotapetit, pyöreät lamput ja pörrömatot joka huoneessa. Perhe-elämän kohokohta on synttärijuhlat joita mainostetaan somessa. Ihan itse tehtyä juustokakkua ja pomppulinna pihalla Veetille ja Aadalle. Kerran vuodessa joko Thaikkuihin tai Roodokselle tai uneliaaseen turistirysään Espanjassa. Elämä kuluu pitkälti Prismassa torumassa Eetua tai Eemeliä ja mautonta kotiruokaa tehden. Lidl

lin grilliruokaa kuluu kesällä. Mies pettää ja flirttailee muille heti kun pääsee työmatkalle Tahkolle tai Leville. Mutta ei uskalleta erota. Tylsää ja nopeaa seksiä pimeässä peiton alla. Oma päivätyö on perseestä ja matalapalkkaista. Luksusta on tyttöjen viikonloppu kerran vuodessa jossain tylsässä maakuntakaupungissa eli shoppailua, Amarilloon tai kiinalaiseen ja halvalla viinalla kännäämistä Sokos-hotellissa. Joka pennin laskemista.

- Köyhän elämä ja surkea duuni. Sinkkuna asuu koirankopissa PK-seudulla. Paskaduunista jää verojen jälkeen elämiseen 1700-1800 eur kuussa. Viikonloppuna väsyneenä lähtee kalliiseen meluisaan baariin. Lattiat ovat tahmeita, musiikki pauhaa eikä miehiä näy. Remuamassa on vain yli 4-kymppisiä siideriä killittävää ja kännissä korviin "kiikattavia" ämmiä jotka etsivät miestä kuin miestä. Päädyt sänkyyn jonkun keskinkertaisen Tuomaksen kanssa joka käy salilla ja jolla on tylsä duuni jossain. Kadut seuraavana päivänä ja olet varma ettet löydä koskaan ketään. Seuraavana maanantaina räntäsateessa duuniin ja sama toistuu.

- Köyhien ja pihien ihmisten kanssa hengailu. Mennään halpisravintolaan joka kerta. Ei käytöstapoja tai tyyliä. Ollaan katkeria elämälle ja kaikelle tai joko todella tyytyväisiä omaan elämään.

- Helsingin pintaliitopaikat ja pikkurikkaat suomensuomalaiset. Martina Aitolehdet, Viivi Avellanit, Klara Kivilahdet, muutama uusrikas pokerimiljonääri yms. suomensuomalaisia jotka menevät Gumball-kisoihin, Löylyn terasseille ja luulevat olevansa Nizzan-lomilla tyylikkäitä. Käyvät Teatterin VIP:eissä ja ravintoloiden avajaisissa sekä Hangon Regatoissa. Miehet ovat ylimielisiä pettureita ja naiset teennäisiä, kateellisia toisilleen joista osa hyväksyy miehensä pettämisen. Osa miehistä on pannut puolta Helsinkiä. Osa on perinyt hiukan rahaa suvultaan ja osa uusrikastunut ja se näkyy "Luuis Vittoneissa". Tällä porukalla ei kuitenkaan mitään asiaa oikeisiin piireihin isossa maailmassa.

- Kokoomusväki tyyliin Jethro Rostedt ja maakuntien "vaikuttajat". Löytyy joka kaupungista. Ollaan keskiluokkaa/hiukan ylempää keskiluokkaa ja rehvastellaan sillä. Ollaan Nuorkauppakamareissa, Lionseissa, Vapaamuurareissa, Rotareissa ja muistetaan kertoa kaikille kuinka siskontyttö valmistui lääkäriksi ja Einon kanssa mennään taas saaristoon veneilemään omalle mökille ja keväällä käytiin Ranskassa viinitilalla. Hienona saavutuksena pidetään jos joku suvun lapsista on opiskellut ulkomailla jossain keskinkertaisessa yliopistossa. Miehet ovat jossain EK:lla tai virastossa töissä, Sitralla yms. tai suojatyöpaikkaprofessoreita. Elämä on tylsää ja konservatiivista vähäpätöisten kunniamerkkien keräämistä. Kuljetaan nokka pystyssä siellä "oman maakunnan" hoodeilla. Espoossa melko paljon näitä.

Varsin tarkkanäköinen teksti, allekirjoitan!

Kaupunkielämä. Asuminen jossain betoniboksissa, karmivaa. Koko ajan meteliä ympärillä, ulos kun astut, ikinä ei ole hiljaista. Minne tahansa katsot, aina näet ihmisiä, autoja, kerrostaloja, asfalttipäällysteisiä teitä, kauppoja vilkkuvine valoineen. Ihmiset mennä viuhtoo hirveellä tohinalla. Ollaan muka-kiireisiä, muka-tärkeissä ammateissa, harrastetaan muodikkaita muka-hyödyllisiä juttuja, näytetään muka-hyvältä. Matkustetaan ulkomaille trendikkäisiin kohteisiin, shoppaillaan, kulutetaan, tuhlataan... Juostaan kuin hamsterit juoksupyörässä.

Uh, ei kiitos minulle.