Lue keskustelun säännöt.
Mikä yleinen elämäntapa olisi sinulle painajainen?
28.06.2017 |
Eli minkälainen lähipiirisi tai tuntemattoman elämäntyyli olisi sinusta hirveää?
Minun tuttavapiirissäni on monella tapana kituuttaa pelkällä vedellä ja leivällä ahdistavassa työympäristössä 9 kuukautta vuodesta ja matkustaa sitten lopuksi 3 kuukaudeksi leikkimään rikasta palmun alle johonkin kehitysmaahan. Puistattaa ajatuskin, että 3/4 vuodesta vain odottaisit sitä yhtä 1/4, ei sopisi minulle ollenkaan.
Kommentit (543)
Lapsiperhearki, jossa kaikki pyörii vaan lasten ympärillä.
Omakotitalohelvetti. Pihatyöt, huoltotyöt, rahan kuluminen ja luultavasti pakollinen autoriippuvuus.
Autoriippuvuus. Haluan asua paikassa, jossa pystyn elämään ilman auton omistamistakin. Joko kaikki on kävely/pyörämatkan päässä tai julkinen liikenne toimii. Auto on järkyttävä rahareikä ja vaikka mulla kortti onkin, niin mieluummin istun julkisessa/pyöräilen/kävelen, kun ajan autoa saman ajan. Julkisissa voi kuitenkin tehdä jotain hyödyllistä samalla toisin kuin autoa ajaessa. Ja pyöräillessä/kävellen tulee edes päivän liikunnat siinä samalla, kun siirtyy paikasta A paikkaan B.
Työ, josta en nauttisi. Työhön kuluu kuitenkin niin iso siivu elämästä ja ajasta, etten ymmärrä, miten joku voi tehdä työtä, jossa joka päivä laskee sekunteja työpäivän loppumiseen.
Matkustelun puuttuminen elämästä. Matkustaminen on se asia, johon kaikista mieluiten käytän rahojani. Rakastan tutustua uusiin maihin, kaupunkeihin, luontokohteisiin, kulttuureihin, ruokiin ja tapoihin. Mikään ei ole niin mahtavaa, kun ihailla kauniita maisemia, rakennuksia, vesiputouksia ja milloin mitäkin, mihin matkoilla törmää. Minusta on myös ihana nähdä villieläimiä näiden omassa elinympäristössä eikä eläintarhojen häkkeihin suljettuna. Olisi kamala, jos pitäisi viettää lomat joko yhdellä ja samalla mökillä tönöttäen tai joka kerta pakettimatkaillen sinne samaan Kreikkaan/Thaimaaseen/Kanariansaarille (minulla ei ole mitään näitä paikkoja vastaan ja olen osassa itsekin käynyt, mutta kaipaan siis matkoiltani nimenomaan vaihtelua ja uusia virikkeitä enkä sitä tuttua ympäristöä, mitä jotkut hakevat matkaamalla joka vuosi samaan paikkaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tai useampia. Avioliitto ja asuisin yhteisessä huushollissa mieheni kanssa.
Puistattaa ajatuskin.
Todellisuudessa kummallakaan ei ole lapsia, olemme seurustelleet melkein parikymmentä vuotta ja kummallakin on omat kämpät. Olemme 50 -kymppisiä.
Vierailija kirjoitti:
Elämäntapa joka koostuu pitkälti yltiöyksinkertaisista asioista, kuten shoppailusta, ravintoloissa käymisestä, viihteen kuluttamisesta, tietokonepeleistä jne. Masentuisin varmaan pahasti jos joutuisin elämään sellaista elämää.
Tähän vielä oman ja muiden selluliitin kyttäys ymv. ylilyövä ulkonäkökeskeisyys, absurdia ja naurettavaa. Samoin juoruilu, ilkeily ja kateus, kuvitelma omasta paremmuudesta ja siitä, että Iphone, MK-laukut ja Audit on cool ja tekee sustakin upean on älynvajautta. Mut sais ampua, jos vajoaisin noin alas.
Työ sosiaalialalla on alkanut toden teolla ahdistamaan. En kohta kestä enää yksiäkään "pakko"pullakahveja ja naisten tarinoita lapsistaan ja sukulaisistaan. Inhoan tätä pakko-yhteisöllisyyttä ja kaikenmaailman kissanristiäisiä. Olen introvertti ja harva se päivä tunnen olevani vääränlainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen ekstrovertin elämä. Siis sellainen, jossa työskennellään avokonttorissa, vapaa-ajalla harrastetaan esim. joukkueurheilua ja käydään kaikenlaisissa tapahtumissa ja suurissa konserteissa ja osallistutaan kaikkeen mahdolliseen. Naapureiden kanssa järjestetään kivoja tapahtumia, tempaistaan oman kulmakunnan hyväksi. Kyläillään sukulaisten kesken jatkuvasti ja ystäviä on kymmeniä. Lomalla mennään aurinkorannalle miljoonan muun kanssa.
t. introvertti
[/quoteTuo "tempaistaan oman kulmakunnan hyväksi" otti mulla nauruhermoon ;-) t. toinen introvertti
Kuvailit juuri minunkin painajaisen.
t. kolmas introvertti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkkiksen elämä ylipäätään. Olisi ihan tappavaa näin introverttina liikkua ihmisten ilmoilla, jos joka puolella tulisi vastaan niin selkään taputtelijoita - kuin puukottajiakin. Juorujen kohteena oleminen, spekulointi, paskan jauhaminen teit sitten niin tai näin, huh huh. Pitää olla melkoisen narsistinen ihminen että haluaa julkisuuteen sen itensä vuoksi.
Toiseksi kamalinta olisi jossain tiiviissä uskonnollisessä (tai muussa fanaattisen aatteellisessa) yhteisössä eläminen tiettyjen saneltujen normien mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperhearki maassa, jossa talvi kestää noin 8 kk... Se pukemisshow. En tiedä miten jaksatte?
Käyttäjä6002 kirjoitti:
Lasten saaminen, jo ajatuksena kamala...Olen mukavuudenhaluinen ja omaa rauhaa rakastava, hieman introverttikin. En jaksaisi jos joku olisi koko ajan kinuamassa huomiota, tulisin varmaan hulluksi! Vakavasti mietin sterilisaatiota, kolmenkympin paremmalla puolella olevana naisena
Ihan vaan mielenkiinnosta, miksi sitten olet vauva palstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden illan jutut, ylipäätään monet seksisuhteet. Ei ikinä.
Eläminen jossain valtavan suuressa kaupungissa. Josta ei pääse 10-15 minuutin kävelymatkalla luontoon. Siis ihan oikea kaupunki. Hiton ahdistavaa olisi aina kulkea kengät jalassa betonikolossejen välissä, pakokaasujen keltaiseksi saastuttamassa ilmassa, olisi tajuton kiire joka paikkaan. Vastaan ei tulisi kuin stressin lannistamia ruttuturpia, juoksemassa fitness-tunneille ja crossfittiin, vansin pikkukengissä ja ananastukka ojossa. Pitäisi asua parinkymmenen neliön koirankopissa ja maksaa itseään kipeäksi vuokrasta. Elää elämää, jossa suorittaminen on keskeinen asia. Ja kaikkein pahinta vielä se, että elämä on osa työtä, eikä toisinpäin.
-N19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alfabetagammaomega kirjoitti:
Elämä jossakin keskikokoisessa kaupungissa (Helsinki, Kööpenhamina) sinkkuna tai dinkkuna. Elämän sisältönä työ, matkailu, keikat, some, dinnerit tms. Aivan liian yksipuolista ja onttoa minulle. Nuo asiat ovat ihan kivoja välillä tehtynä, mutta elämän rakentaminen ravintolailtojen ja matkustelun varaan tylsistyttäisi kaulakeinuun alle vuodessa.
Onttoa? Mikä sitten ei ole onttoa? Lapset?
Mun mielestä matkailu, keikat, ravintolasyömiset, museot jne. nimenomaan on sitä SISÄLTÖÄ. Ja todella monipuolista sellaista.
Tylsää olisi nimenomaan toistaa joka arkipäivää samoin ja jälkikasvua palvellen: muksuille aamupalaa, muksut kouluun/päiväkotiin, itse töihin, töistä kotiin, muksuille ruokaa, kotitöitä, muksuille iltapalaa, nukkumaan
En jaksaisi liian aikataulutettua elämää. Sellaista, että joka illalle ja aamullekin pitää olla itsellään ja lapsilla joku harrastus. Koko ajan joutuisi laatia suunnitelmia ja aikatauluja, että miten saadaan kaikkien menot sovitettua yhteen. Koskaan koko perhe ei ehtisi syödä yhdessä tai vaan laiskotella sohvalla jotain elokuvaa katsoen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet elää perhe-elämää mutta mä en millään pystyisi. Ei voisi olla ainoana autona 2-paikkainen, jos ollenkaan, pitäisi ostaa ruokaa moninkertaisesti enemmälle määrälle kuin vain itselleen... Ei mitään pahoja ajatuksia perheellisiä kohtaan, kunhan avauduin siitä että itse en kykenisi.
Myös tietynlainen urakeskeisyys sopii tosi huonosti mulle.
Vierailija kirjoitti:
Vihreän aatteen vegaanielämä, jossa kuljetaan vaatimattomissa, värittömissä ja pussittavissa tai lököttävissä hamppuvaatteissa tukka kampaamatta ja parta ajamatta. Värjätään itse kankaat ja valetaan kynttilät, liotetaan teetä rikkaruohoista ja vältetään kuluttamista...
Toinen ääripää, millaista elämää en haluaisi viettää, olisi fitness-elämä kieltäymyksineen ja treenaamisineen, tekokynsineen ja irtoripsineen, puhumattakaan silikonitäydennyksistä, botoxeista sun muista...huh.
Liotetaan teetä rikkaruohoista :D Tuli hauska mielikuva.
Tästä ideasta on jo toteutettu tv-sarja jenkeistä ja briteistä: Vaimot vaihtoon.
Oli uhan suosikkisarja mulle ja ihan hyvästä syystä kuten näkyy tämänkin ketjun pituudesta.
Lapsiperhe arki kaikin tavoin, sekä sympioottinen parisuhde, jossa mm.piereskellään tai käydään vessassa toisen nähden. Kaikki keskiluokkaisuus ja perus ajatus: lapsia, mökki, omakotitalo, häät, joissa leikkejä yms., puoliso joka seuraa fanaattisesti urheilua, on "äijä" tai juo "kännit". En halua tuomita kenenkään elämää, mutta nämä saavat omat ajatukset siihen suuntaan etten itse täällä kovinkaan kauaa jaksaisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ideasta on jo toteutettu tv-sarja jenkeistä ja briteistä: Vaimot vaihtoon.
Oli uhan suosikkisarja mulle ja ihan hyvästä syystä kuten näkyy tämänkin ketjun pituudesta.
Sarjaa on tehty Ukrainassakin. Olisi oikeastaan mielenkiintoista olla viikko tai pari elämäntyylivaihdossa, vaikka en vaimo olekaan.
Wt-yhäri, liuta lapsia eri miehille ja elämää pelkkien sosiaalitukien varassa, jossain kaupungin vuokraläävässä. Poikaystävänä kuvioissa aina vaihtelevasti joku paikallisesta pubista bongattu alkoholisti/mt-potilas Pertsa tai Jore.
Aivan horror-elämää.
Näin kerran painajaista siitä että asuin yhdessä status fanaatikon kanssa jolla on kaikkeen normit, ylioppilas, omistusasunto, tekonauru, suorat housut, alusta loppuun kuvatut lomamatkat, sushi ravintolat ja lautasen kuvaukset, näennäiset ystävät, yms. Kuolisin mielummin ennemmin vaikka syöpään.