Millä ihmiset maksavat valtavia talolainojaan?

Vierailija kirjoitti:

Monta muutakin tarinaa tiedän, missä talous on mennyt todella tiukille, kun lapset ovat tulleet murrosikään ja haluavat mopokorttia ja mopoa ja ajokorttia ja opiskelukin maksaa.

Edelleen monet tuntuvat vierastavan ajatusta siitä, että lasten lukumäärää pohtiessa pitäisi osata ajatella myös sitä, minkälaisen tulevaisuuden haluaa lapsilleen tarjota. Vauvahuuruiset äidit kannustavat toisiaan lisääntymään, "kaksi menee siinä missä yksikin, vaatteet voi kierrättää". Pitäisi osata ajatella, että lapsen ihan realistinen kustannus on 500€/kk ja miettiä ihan omalta kohdalta, onko oikeasti niin kovatuloinen, että on varaa kolmeen tai jopa neljään lapseen.

Yhtä lasta on helppo auttaa ensimmäisen oman asunnon hankinnassa, mutta mitä sitten kun niitä lapsia on useampia? Joiltain onnistuu, mutta moni lähettää lapsensa aikuisten maailmaan ihan tyhjin käsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko ihmiset tosiaan, että kun se asuntolaina on maksettu, asuminen ei maksa enää mitään? Jos asuntolainaa joutuu maksamaan vaikka 20 vuotta eikä tänä aikana ole tarvinnut tehdä isoja remontteja, edessä on kohta putkiremontti tai aikankin kylpyhuoneremontti, kattoremontti, julkisivuremontti, keittiöremontti, kaikki pinnat uusiksi ja hyvässä lykyssä talo onkin homeessa. Nuo remontit maksaa kymmeniä ellei sata tuhatta lisää siihen 200 000 euron lainaan + korot, jotka moni täällä iloisesti unohtaa, kun sanoo, että "lainaa on 100 000" jäljellä - se ei tarkoita, että maksat enää 100 000 vaan siihen tulee ne korot päälle.

Lisäksi sellainen omakotitalo, joka nyt maksaa 200 000 (= sijaitsee muuttotappioalueella tai on jo vanha ja remonttien tarpeessa), ei välttämättä ole lähellekään saman arvoinen sitten, kun sen aikoo myydä.

Mutta tosiaan, elämä on valintoja ja on kiinni hyvin monesta asiasta, miten kenenkin kannattaa asua ja miten asumisensa maksaa. Ja joka tapauksessa asuminen on kamalan kallista eikä mistään voi olla varma.

Huomaa ettet tajua omakotitaloasumisesta yhtään mitään :) Silloin sellaista ei kannatakaan hankkia. Selvitäpä huviksesi esim. mitä maksaa putkiremontti omakotitaloon ja mitä se maksaa tyypillisesti vaikka sadan neliön kerrostaloasuntoon.

Omat vanhempani ostivat uudehkon kalliin ison omakotitalon 80-luvulla. Edelleen omistavat saman talon, joka nyt on vanha eikö kovinkaan arvokas. Ovat joutuneet remontoimaan paljon ja vieläkin on tarvetta. Tästä huolimatta tästä aikanaan yli miljoonan markan talosta eivät tule ikinä saamaan edes lähellekkään 300000e. Vanhempani harmittelevat, etteivät alunperin ostaneet keskusta kerrostalosta isoa perheasuntoa (kävivät muutamaa katsomaan). Ostohinta olisi ollut samaa luokkaa, mutta arvo nyt 500000-600000e. Haluaisivat myydä talonsa ja muuttaa kerrostaloon, mutta tuolla talosta saatavalla rahalla eivät saa enää tarpeeksi isoa asuntoa.

Fiksuinta olisi ostaa uudehko asunto ja myydä se 10-15v vanhana, jolloin remonteihin on vielä aikaa ja hinta ei pääse suhteessa muihin asuntoihin laskemaan. Muuten on vanhuksena loukussa vanhassa talossaan.

PS. Kerrostalo asunto pitää ostaa yhtiöstä, jossa on liikehuoneistoja, jotta yhtiövastike säilyy matalana.

Mutta saivat asua perheineen 30 vuotta unelmiensa omakotitalossa. Siitä kannattaakin maksaa.

Velattomalle kodille ei kannata enää laskea arvoa noin. Eri, jos on vielä paljon lainaa. Kai he 300k:lla saavat kerrostaloasunnon? Miksi sen pitäisi olla isompi kuin kolmio?

Vierailija kirjoitti:

Entä, kun se rahantulo jostain syystä (esim. sairaus, kumppanin 'poismeno' , avioero tms.) ja korot lähtee pian nousuun ja jäädään 90-luvun loukkuun? 😢

Sitä varten on vakuutukset. Sijainti on ison lainan kanssa valittava niin, että koti menee lamankin aikana kaupaksi. Tai ainakin sen saa vuokralle.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen välillä suuresti, miten ihmisillä on rahaa maksaa asumisestaan. Pieni kateuden pistos tulee lähinnä siitä, että usein näissä upeissa omakotitaloissa on myös hienot uudet huonekalut ja löytyy pari autoa, on koirat ja trampoliinit. Eli löytyy kaikkea. :D

Me käymme perustöissä, meillä on kaksi kouluikäistä lasta ja rahaa menee kiitettävästi pienen asunnon lainanlyhennykseen ja elämiseen yleensä. Emme matkustele tai harrasta kovin paljon. Mutta rahat riittävät ja elämä on tavallaan mukavaa näin, voimme huoletta käydä elokuvissa tai ostaa uudet kengät. :)

Tunnen monia pareja, joiden tulot ovat samaa luokkaa kuin meillä, mutta silti heiltä löytyy kaikkea tätä yllä mainitsemaani. Jos tunnistat itsesi, niin kerro miten teette sen? Jos tulot ovat vaikkapa 3000€ kuussa yhteensä ja teillä on lainaa vähintään 200000€.

Niin pitkä takaisinmaksuaika kuin pankilta saa ja jos korot hiemankin nousevat, on talous heti kuralla ja monella on lainallaan takaaja, että on edes sellaisen lainan saanut. No, tämä korkotaso ei enää montaa vuotta ole, nousemaan tulee, katso sitten kuinka pärjäävät.

Vierailija kirjoitti:

En ala lukemaan koko ketjua. Mutta samaa asiaa joskus ihmettelin, mitä ap. Mutta sitten kun tarkemmin kuuntelee muutaman tutun juttuja, ymmärtää, että he elävät ihan eri tavalla. Eli olen voinut olla hoitovapaalla, kuten miehenikin. Maksoimme nuorille autokoulut ja olemme pystyneet auttamaan muutenkin. Koskaan ei ole tarvinnut miettiä, millä ostaa lapsille sukset ja luistimet kouluun tai ostaa lukioon uuden läppärin. Meillä siis halpa talo kaempana keskustasta.

Esimerkiksi eräs tuttuni lainasi rahaa minulta, että pystyi kirpputorilta ostamaan vaatetta lapsilleen (heillä siis mielettömän iso talo ns. paremmalla paikalla). Jollain pikavipeillä on kustannettu esikoisen autokoulu, nyt itketään kun toinenkin lapsi haluaa ajokortin. Lukiokirjat on heidän lapsensa joutuneet ostamaan opintolainalla. Muutenkin tosi tiukkaa elämä.

Mutta jokainen tavallaan. Heillä jää lapsille enemmän perintöä, kun kuolevat, jos lapset saavat vanhempiensa talon myytyä hyvään hintaan. Meidän pieni ja halpa talo kauempana hädintuskin menee ostohintaan kaupaksi joskus. Joten eipä jää lapsille paljoa perittävää.

Monta muutakin tarinaa tiedän, missä talous on mennyt todella tiukille, kun lapset ovat tulleet murrosikään ja haluavat mopokorttia ja mopoa ja ajokorttia ja opiskelukin maksaa.

Ehkä joillain noin, mutta ei kaikilla. Meillä on tällä hetkellä valtava laina, mutta silti varaa kaikkeen. Autoon tai mopoihin ei ole tarvetta, kun asutaan keskustassa julkisten äärellä. Mutta lomamatkat, vaatteet ja teknologia saadaan maksettua. Aina on mistä tarvittaessa nipistää.

Herra 57 kirjoitti:

"Useampikin kaveri rakentanut itse muutaman vuoden sisällä 140-160 neliöisiä taloja Ouluun ja hintaa jäänyt alle 200000 euroa"

Niinpä niin. Mikkelin asuntomessualueelle oli rakennusalan ammattilainen rakentanut noin 100 m2 talon, jonka hinta oli 210 000 euroa. Sitä pidettiin lehdissä loistosaavutuksena. En tiedä sisältyikö tuohon hintaan tontti, mutta todennäköisesti ei.

Mutta Oulussahan kaikki on toisin. Rohkenen kuitenkin väittää, että 2000 euron neliömetrihinnan alle pääsee vain saamalla rakennustarvikkeita ja työtä merkittävän määrän veloituksetta.

Ei ole Oulussa toisin. Tuo yksi kommentoija vaan elää jossain haavemaailmassa. Esim. tonttien hintaa tämä haaveksija ei ole huomioinut ollenkaan. t. toinen oululainen

Vierailija kirjoitti:

Entä, kun se rahantulo jostain syystä (esim. sairaus, kumppanin 'poismeno' , avioero tms.) ja korot lähtee pian nousuun ja jäädään 90-luvun loukkuun? 😢

Entäs jos alkaa sota, entäs jos tulee ympäristökatastrofi, entäs jos...

Näitä samoja "sairaus/avioero/maksuvaikeudet" jossittelupelotteluja hoettiin 15 vuotta sitten, kun mietittiin perheasunnon ostoa. Ja nyt on nautittu valitsemastamme elämäntyylistä nämä vuodet, siinä missä jossittelijat ovat vieläkin vuokrakolmiossa jännittämässä.

Olen kanssa ihmetellyt sitä, miten useat tavalliset perheet ajelevat bemarilla jne.uusilla ja kalliin hintaisilla autoilla? Sisältä paljastuu kuotenkin ihan peruspertti perheineen. Kyllä se on se näyttämisen halu...toivottavasti kupla ei puhkea..

Vierailija kirjoitti:

Sanonko suoraan? Vanhemmat auttaa yhä useammalla. Jotkut antaa isoja summia, toiset maksaa vaan vaikka autonvaihtorahat tai perheen reissun Kreikkaan. Esimerkiksi siskoni on kotona lasten kanssa, siskon mies hyväpalkkainen, mutta nettotulot kuitenkin vain noin 3500 Euroa. Ostivat hienon talon, joka on sisustettu viimeisen päälle ja pihassa vuoden vanha Audi. Audin maksoivat meidän vanhemmat ennakkoperintönä ja vuosittaisiin lomamatkoihin taas antaa rahat miehen vanhemmat, jos ihan omat rahat ei riitä. Taannoin uusivat kivetyksen etupihalle, meidän vanhemmilta tuli siihen joku tonni apurahaa. Taisi se siskon appiukkokin jotain siitä maksaa.

Esimerkiksi meillä vanhemmat on hyvävaraisia ja meitä tyttäriä on kaksi. Heillä on antaa, sen verran hyvät eläkkeet ja pääomatuloja runsaasti. Siskon mies taas ei ole ihan niin varakkaasta perheestä, mutta hyvin nuokin vanhemmat tulee toimeen ja mies on ainoa lapsi, niin pystyvät muutaman tonnin joskus irrottamaan poikansa perheelle.

Kaverini äiti, tavallinen eläkkeellä oleva sossu, juuri päätti kaverin isän kanssa jakaa vähän ennakkoa lapsille, kun ovat hyvissä varoissaan ja ovat perineet omia vanhempiaan. Kaveri ja pikkuveli saivat kumpikin 100 000 Euroa "asunnon ostoon". Siksi kaverini, sinkkunainen, pystyi ostamaan Helsingistä lähes 300 000 Euron asunnon yksin. Hänellä on toki hyvä palkka, joten pärjää lainan kanssa hyvin.

Yksi kaveri sai valmistuttuaan yliopistosta vanhemmilta tuliterän auton. Sielläkin tavallinen koti, äiti joku hoitaja ja isä jotain keskijohtoa jossain firmassa.

Serkku rakensi komean talon, jonka isänsä teki (ammattilainen) kokonaan ja haali vielä tarvikkeetkin jostain. Serkulle tuli lainaa noin 200 000 Euroa ja talon todelliset kustannukset ulkopuolella teetettynä olisi ollut ilman isän tekemisiä ja haalimia tarvikkeita varmaan tuplat. Toiselle serkulle vanhemmat osti sen talon, kun varallisuutta on niin paljon ja on ainoa lapsi.

Kyllä se vaan niin on, että tää yhteiskunta napautuu. On nämä keskiluokkaiset vanhemmat, joilla on antaa ja sitten ne, joilla ei ole. Vaikea on omalla työllä tavallisen tätä elintasoa haalia, mitä näkee ympärillään.

Tämä on varmasti yksi merkittävä syy, miten joillakin nuorilla on nykyään mahdollista rakennuttaa ne isot talot ja elää leveästi. Siitä vain ei juuri huudella, että isäpappa maksoi uuden auton tai ulkomaanreissun tai takasi jättilainan perityn metsäomaisuuden turvin. Ne, joiden vanhemmilla ei omaisuutta ole, saa ihmetellä että millä tavalliset insinöörit ja terveydenhoitajat maksaa puolen miljoonan taloja. Täytyisi olla juristi tai jokin pitkälle erikoistunut lääkäri, niin silloin olisi edes teoreettiset mahdollisuudet maksaa tuollainen elämäntyyli omalla palkalla.   

Tunnen monia keskiluokkaisia perheitä, joissa ei eletä kuten täällä kirjoitetaan. Ei eletä kädestä suuhun ja ostella velaksi kirppisvaatteita, ei jatkuvasti hankita kaikkea uutta osamaksulla eikä ajella kalliilla autolla (paitsi muutama, mutta heillä on varaa siihen).

Moni tuntemani perhe, me mukaanlukien, uusii tv:t ja kodinkoneet kun edellisistä aika jättää, kierrättää vaatteet ja myy ja ostaa niitä kirppareilta, hankkii etukäteen alesta tulevan kauden varusteet, ja lapsilla on perus-Samsungit tai Lenovon puhelimet, perheellä käytössä perusläppärit. Vakuutukset on kilpalutettu jne.  Perheissä säästetään. Säästetään rahaa suoraan tilille, säästää pienissä asioissa ihan siksi, että sellainen on järkevää ja pitkäjänteistä ja kauaskatseista. Ylipäätään asenne kuluttamiseen on, että kuluttaa ei tarvitse jatkuvasti. 

En tiedä mistä tämä käsitys tulee, että keskiluokkainen elää kädestä suuhun, maksaa luottokortti- ja osamaksuvelkoja itsensä kipeäksi ja ajaa hienolla autolla näyttääkseen muille. Sanokaa nyt vielä, että niissä hienoissa ja uusissa taloissa eletään vielä kulissielämääkin ja oikeasti kaikki on onnettomia... 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monia keskiluokkaisia perheitä, joissa ei eletä kuten täällä kirjoitetaan. Ei eletä kädestä suuhun ja ostella velaksi kirppisvaatteita, ei jatkuvasti hankita kaikkea uutta osamaksulla eikä ajella kalliilla autolla (paitsi muutama, mutta heillä on varaa siihen).

Moni tuntemani perhe, me mukaanlukien, uusii tv:t ja kodinkoneet kun edellisistä aika jättää, kierrättää vaatteet ja myy ja ostaa niitä kirppareilta, hankkii etukäteen alesta tulevan kauden varusteet, ja lapsilla on perus-Samsungit tai Lenovon puhelimet, perheellä käytössä perusläppärit. Vakuutukset on kilpalutettu jne.  Perheissä säästetään. Säästetään rahaa suoraan tilille, säästää pienissä asioissa ihan siksi, että sellainen on järkevää ja pitkäjänteistä ja kauaskatseista. Ylipäätään asenne kuluttamiseen on, että kuluttaa ei tarvitse jatkuvasti. 

En tiedä mistä tämä käsitys tulee, että keskiluokkainen elää kädestä suuhun, maksaa luottokortti- ja osamaksuvelkoja itsensä kipeäksi ja ajaa hienolla autolla näyttääkseen muille. Sanokaa nyt vielä, että niissä hienoissa ja uusissa taloissa eletään vielä kulissielämääkin ja oikeasti kaikki on onnettomia... 

Jos yleistämään lähdetään, ne kaikkein kalleimmat autot, pelit ja vehkeet on niiden halvempien talojen pihoissa sivukylillä (ja tietenkin oikeasti varakkaiden pihoissa). Valinta sekin. Mutta kaupungin keskustan omakotitaloon sijoittaminen on aina järkevämpää kuin autoon tai uusiin laskettelusuksiin.

Eli jos väitetään, että kallis omakotitalo on peniksen jatke, sitä on toisille jälleenmyyntiarvoton materia.

Asun Briteissa, £130k talo, keskiarvio kuukausitulosta vahennysten jalkeen n. £1500. 14-v meni lainaa maksaessa. Kilpailutan kaikki sopimukset (sahko/kaasu/puhelin/kannykka/vakuutukset jne) ja vaihdoin pankkia kolme kertaa kun tuli parempi lainatarjous vastaan. (Korko on vaihdellut 7% ja 1.5% valilla) Kuukausittain mita jai ylimaaraista (jos jai) kaytin lainan lyhentamiseen. Karsin paljon ns. turhaa kulutusta pois, mutta en voi sanoa etta elamanlaatu olisi millaan tavalla karsinyt. Budjetointi auttoi. Olisi ne pankista antaneet isommankin lainan, mutta kun en tarvinnut.

Vierailija kirjoitti:

Olen kanssa ihmetellyt sitä, miten useat tavalliset perheet ajelevat bemarilla jne.uusilla ja kalliin hintaisilla autoilla? Sisältä paljastuu kuotenkin ihan peruspertti perheineen. Kyllä se on se näyttämisen halu...toivottavasti kupla ei puhkea..

Sanoisin että 90% noista autoista on työnantajan liisaamia.

On tässä meilläkin naapuruston rivareissa kalliita autoja, varmaan omiakin mutta sitten on tingittävä asumisesta. Valintoja valintoja.

Meillä on tuo iso okt, minulla oma auto (uutena ostettu 20 000€) ja miehellä liisattu.

Tai sitten kuten meidän naapurit - kun alkoivat rakentamaan taloaan piti olla toisella Lexus ja toisella Jaguar. Nyt kun talo on valmis molemmilla käytetyt perusautot. Moni tekee tuon virheen kun tilille putkahtaa muutama satatuhatta rahaa (raksaa varten). Kostautuu kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monia keskiluokkaisia perheitä, joissa ei eletä kuten täällä kirjoitetaan. Ei eletä kädestä suuhun ja ostella velaksi kirppisvaatteita, ei jatkuvasti hankita kaikkea uutta osamaksulla eikä ajella kalliilla autolla (paitsi muutama, mutta heillä on varaa siihen).

Moni tuntemani perhe, me mukaanlukien, uusii tv:t ja kodinkoneet kun edellisistä aika jättää, kierrättää vaatteet ja myy ja ostaa niitä kirppareilta, hankkii etukäteen alesta tulevan kauden varusteet, ja lapsilla on perus-Samsungit tai Lenovon puhelimet, perheellä käytössä perusläppärit. Vakuutukset on kilpalutettu jne.  Perheissä säästetään. Säästetään rahaa suoraan tilille, säästää pienissä asioissa ihan siksi, että sellainen on järkevää ja pitkäjänteistä ja kauaskatseista. Ylipäätään asenne kuluttamiseen on, että kuluttaa ei tarvitse jatkuvasti. 

En tiedä mistä tämä käsitys tulee, että keskiluokkainen elää kädestä suuhun, maksaa luottokortti- ja osamaksuvelkoja itsensä kipeäksi ja ajaa hienolla autolla näyttääkseen muille. Sanokaa nyt vielä, että niissä hienoissa ja uusissa taloissa eletään vielä kulissielämääkin ja oikeasti kaikki on onnettomia... 

Ei kannata turhasta loukkaantua. Ainakaan minä en ajattele että hienossa talossa eläminen olisi kulissielämää. Mutta onhan selvä, että ihmisiä ihmetyttää mistä rahat riittävät, jos ammatit ja työpaikat ovat normaalia keskitasoa, ja silti asunnot, autot ja elämäntyyli ovat kuin kovapalkkaisilla juristeilla. En tiedä kenenkään pikavipeistä tai kulutusluotoista (tuskin keskiluokan tapoihin yleisesti kuuluu?), mutta selvää on, että keskituloinen ei Suomessa palkkatuloillaan ostele puolen miljoonan kiinteistöjä ja uusia autoja sekä elä leveästi. Luonnollisin selitys on että pappa betalar, vaikka ei kielivähemmistöön kuuluisikaan. Miksi sitä on niin hankala myöntää?

Perinnöt ja lottovoitot selittävät aika paljon. Suomessa on jo btw tuhansia lottomiljonäärejä, ja keskimääräinen perintö on n. 100 000 euroa, ja aika moni saa niitä useita. Itsekään en ole mitään rahasukua, mutta perintöjä on tullut jo 125 tuhatta euroa, ja vielä olisi vähintään saman verran tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on puolen miljoonan talo, kaksi (vanhaa) autoa, kaksi koiraa, kaksi lasta, trampoliini ja asumme vieläpä pk-seudulla kaupungin keskustan kulmalla.

Lainaa on ihan hirveästi, mutta se oli meidän päätös. Mieluummin nautimme ihanasta kodista ja puutarhasta päivittäin kuin kärvistelemme ahdistuneena liian pienessä asunnossa.

Talolainaa maksamme 2000 €/kk ja nettotulomme ovat yhteensä 5600 €/kk. Tosin talon kulutkin ovat suuret, eli kiinteistövero, vakuutukset, vesilasku, sähkölasku ym. eli kuukaudessa nuo maksavat vielä sen 500 e. Asuminen on kallista. Ei meilläkään ole varaa matkustella, mutta sama se. 

Onko kuinka varauduttu siihen jos tulot romahtavat vaikka sairauden tai työttömyyden vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Perinnöt ja lottovoitot selittävät aika paljon. Suomessa on jo btw tuhansia lottomiljonäärejä, ja keskimääräinen perintö on n. 100 000 euroa, ja aika moni saa niitä useita. Itsekään en ole mitään rahasukua, mutta perintöjä on tullut jo 125 tuhatta euroa, ja vielä olisi vähintään saman verran tulossa.

Ja ne perinnöt ovat harvoin käteistä. Yleensä sijoituksia, maata, metsää ja niitä aikoinaan isolla lainalla ostettuja taloja.

Vasaran alle? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on puolen miljoonan talo, kaksi (vanhaa) autoa, kaksi koiraa, kaksi lasta, trampoliini ja asumme vieläpä pk-seudulla kaupungin keskustan kulmalla.

Lainaa on ihan hirveästi, mutta se oli meidän päätös. Mieluummin nautimme ihanasta kodista ja puutarhasta päivittäin kuin kärvistelemme ahdistuneena liian pienessä asunnossa.

Talolainaa maksamme 2000 €/kk ja nettotulomme ovat yhteensä 5600 €/kk. Tosin talon kulutkin ovat suuret, eli kiinteistövero, vakuutukset, vesilasku, sähkölasku ym. eli kuukaudessa nuo maksavat vielä sen 500 e. Asuminen on kallista. Ei meilläkään ole varaa matkustella, mutta sama se. 

Onko kuinka varauduttu siihen jos tulot romahtavat vaikka sairauden tai työttömyyden vuoksi?

Tämä sama on kysytty ketjussa jo kymmenen kertaa. Eikö ihmisillä ole vakuutuksia? Oletan, että ylemmällä vastaavalla on.

Vaihtoehtoja myös neuvotella pankin kanssa tauosta, maksaa vain korot, talo myyntiin tai vuokralle.

En kans käsitä. Mä tienään n. 4500eur/kk netto ja maksan asumisesta 120000-130000 arvoisessa kämpissäni n. 650eur/kk. Ja sitten tietty päälle putki- ja julkkariremontit ym taloyhtiön kulut eli oikeasti varmaan 1000eur kuussa vähintään.

Sitten kun on pari maksullista harrastusta, tykkää käydä ulkona eli keikoilla, teatterissa jne kotona nysväämisen sijaan, omistaa lemmikin ja auton ja lomilla mielellään matkustaa niin eihän mulla olisi yhtään kalliimpaan varaa. No joo, vaatteet ja kosmetiikka on myös pienimuotoinen harrastus, 100-200 kuussa olisi mahdollisuus irrottaa jos lopettaisi meikkaamisen ja siirtyisi kirppisvaatteisiin.

Jos olisi yhtä hyvin tienaava kumppani niin sitten joku 400000eur kämppä olisi ehkä realistinen hankinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monia keskiluokkaisia perheitä, joissa ei eletä kuten täällä kirjoitetaan. Ei eletä kädestä suuhun ja ostella velaksi kirppisvaatteita, ei jatkuvasti hankita kaikkea uutta osamaksulla eikä ajella kalliilla autolla (paitsi muutama, mutta heillä on varaa siihen).

Moni tuntemani perhe, me mukaanlukien, uusii tv:t ja kodinkoneet kun edellisistä aika jättää, kierrättää vaatteet ja myy ja ostaa niitä kirppareilta, hankkii etukäteen alesta tulevan kauden varusteet, ja lapsilla on perus-Samsungit tai Lenovon puhelimet, perheellä käytössä perusläppärit. Vakuutukset on kilpalutettu jne.  Perheissä säästetään. Säästetään rahaa suoraan tilille, säästää pienissä asioissa ihan siksi, että sellainen on järkevää ja pitkäjänteistä ja kauaskatseista. Ylipäätään asenne kuluttamiseen on, että kuluttaa ei tarvitse jatkuvasti. 

En tiedä mistä tämä käsitys tulee, että keskiluokkainen elää kädestä suuhun, maksaa luottokortti- ja osamaksuvelkoja itsensä kipeäksi ja ajaa hienolla autolla näyttääkseen muille. Sanokaa nyt vielä, että niissä hienoissa ja uusissa taloissa eletään vielä kulissielämääkin ja oikeasti kaikki on onnettomia... 

Ei kannata turhasta loukkaantua. Ainakaan minä en ajattele että hienossa talossa eläminen olisi kulissielämää. Mutta onhan selvä, että ihmisiä ihmetyttää mistä rahat riittävät, jos ammatit ja työpaikat ovat normaalia keskitasoa, ja silti asunnot, autot ja elämäntyyli ovat kuin kovapalkkaisilla juristeilla. En tiedä kenenkään pikavipeistä tai kulutusluotoista (tuskin keskiluokan tapoihin yleisesti kuuluu?), mutta selvää on, että keskituloinen ei Suomessa palkkatuloillaan ostele puolen miljoonan kiinteistöjä ja uusia autoja sekä elä leveästi. Luonnollisin selitys on että pappa betalar, vaikka ei kielivähemmistöön kuuluisikaan. Miksi sitä on niin hankala myöntää?

Mies on saanut kerran perintöä, 40 000€. Sillä ei rakenneta taloa, eikä sillä kannata autoa ostaa. Mies maksoi autolainan pois, sijoitti sijoitusasunnon käsirahaan ja jätti loput tilille. (Olen sama kirjoittaja kuin edellisellä sivulla). Minä itse en tule koskaan saamaan perintöä, vanhempani ovat varattomia.

Mies perii joskus vanhempansa kolmen sisarensa kanssa. Toivottavasti siihen on aikaa vielä monta kymmentä vuotta. Että ei, eletään keskiluokkaisesti, asutaan kohta uudessa talossa, joulun jälkeen käydään Thaimaassa ja emme elä velaksi. Pappa ei maksa.