Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
UUSI YRITYS (ketju poistettiin): Asunnon osto kaduttaa
25.06.2017 |
Aloitan tämän ketjun uudestaan, koska se jostain kumman syystä poistettiin ja tulee vain "pääsy kielletty", kun yrittää mennä keskustelusivulle. En ihan ymmärrä: ketju oli minusta todella asiallinen ja olisin halunnut lukea muiden kokemuksista ja tsemppauksista lisää! Sitä paitsi tuo "pääsy kielletty" on todella epäselvä ilmaus, en tajunnut mitä se tarkoittaa ennen kuin löysin täältä ketjun, jossa ihmeteltiin, miksi se mun aloittama ketju on poistettu. No, tässä uudestaan, jos joku innostuisi kommentoimaan:
Hei,
onko aivan järjetöntä myydä omistusasunto ja muuttaa vuokralle? Olen eronnut vuosi sitten, ostanut asunnon, muuttanut sinne lasteni kanssa (olen käytännössä täysin yksin lapsista vastuussa, tapaavat isäänsä todella harvoin), ja nyt se on alkanut kaduttaa. Asumiskulut on isot, koska jouduin ottamaan todella ison lainan, jossa on laina-aika ja kuukausierä ihan tapissa, ja laina on maksettu vasta kun olen eläkkeellä. Eihän siinä ole mitään järkeä!
Olen koko ajan paniikissa, että joku asunnossa hajoaa, tai tulee muita yllättäviä menoja, niin kuin on tässä vuoden mittaan jo tullutkin.
Tuntuu, että omistusasuminen pääkaupunkiseudulla on iso huijaus. Joka paikassa, missä väitetään sen olevan vuokra-asumista halvempaa, unohdetaan, että lainasta maksetaan korkoja ja 30 vuoden asumisaikana asunto on jo rempattava keittiötä ja kylppäriä myöten täydellisesti, mikä tarkoittaa helposti 50 tonnin lisälainaa. Ja taloyhtiön remontteja kiten putkiremppa tulee tuona aikana vuorenvarmasti.
Olenko ihan hullu, jos myyn vasta ostamani asunnon ja muutan vuokralle? Vuokralla saisin asumistukeakin, eikä tarvitsisi stressata. Tai niin kuvittelen :(.
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin tsempata itseäni ja ajatella , että lainaa lyhentämällä maksan lapsille perintöä ja se on tavallaan säästössä. Mutta onko siinä mitään järkeä, kun meillä ei ole varaa käyttää rahaa mihinkään mukavaan tässä ja nyt!
Lapsethan saattaa olla aikuisina ties kuinka hyvätuloisia eikä ne tarvii jotain vanhaa rupusta rivarinpätkää, joka ei siinä vaiheessa ole välttämättä minkään arvoinen. Ja entäs MUN elämä? Pelkkää kituuttamista ja stressaamista loppuun saakka?
ASP-lainasta: eikös se tarkoita, että ensin pitää SÄÄSTÄÄ asp-tilille rahaa, jotta voi saada sen jollain lailla tuetun lainan ensiasuntoa varten? Ei se asunto sen halvempi ole, eikä asumiskulut.
ap
Mielestäni on aivan älytöntä kituuttaa lasten ollessa pieniä siksi, että olisi joskus heille jättää perintöä. Lasten elämä on tässä ja nyt! Kaikkien elämä on tässä ja nyt, perinnön jättämisestä haaveilu on jotenkin todella vastenmielistä. Kannattaa elää niin, että kuoleman hetkellä tilit on +-0.
Jos nyt unohdetaan tuo perinnön ajattelu ja keskitytään lauseeseen "lasten elämä on tässä ja nyt", niin eivätkö lapset ole tässä ja nyt onnellisempia suuremmassa rivitaloasunnossa vanhojen kavereiden lähellä ja tutussa koulussa kuin ahtaammassa kerrostaloasunnossa, johon muutettua pitäisi ehkä vaihtaa koulua ja kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Negis kirjoitti:
"ja saisin n. 150 e asumistukea, mitä en omistusasuntoon saa."
Omistusasunto ei ole este asumistuelle. Liian isot tulot kylläkin, kuten aiemmin kirjoitit. Tuo on kyllä todella usein esiintyvä harhaluulo, että omistusasuntoon ei muka saisi tukia.
Eikö omisitusasuja saa asumistukea asuntolainan korkoihin? Siis pelkästään niihin. Ja kun korot ovat tosi matalalla, niin tuki on melkoisen olematon. Vuokra-asuntoon saa (jos siis on pienituloinen) ruhtinaallisesti asumistukea verrattuna omistusasuntoon. Valtio ei tue omaisuuden kartuttamista vaan asumista.
Juurikin näin. Omistusasunnossa asumismenoiksi lasketaan vastike ja lainan korot, ei lyhennystä. Vuokra on kokonaisuudessaa hyväksyttävä asumismeno. Töissä käyvä ei juuri omistusasuntoon voi tukia saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin tsempata itseäni ja ajatella , että lainaa lyhentämällä maksan lapsille perintöä ja se on tavallaan säästössä. Mutta onko siinä mitään järkeä, kun meillä ei ole varaa käyttää rahaa mihinkään mukavaan tässä ja nyt!
Lapsethan saattaa olla aikuisina ties kuinka hyvätuloisia eikä ne tarvii jotain vanhaa rupusta rivarinpätkää, joka ei siinä vaiheessa ole välttämättä minkään arvoinen. Ja entäs MUN elämä? Pelkkää kituuttamista ja stressaamista loppuun saakka?
ASP-lainasta: eikös se tarkoita, että ensin pitää SÄÄSTÄÄ asp-tilille rahaa, jotta voi saada sen jollain lailla tuetun lainan ensiasuntoa varten? Ei se asunto sen halvempi ole, eikä asumiskulut.
ap
Mielestäni on aivan älytöntä kituuttaa lasten ollessa pieniä siksi, että olisi joskus heille jättää perintöä. Lasten elämä on tässä ja nyt! Kaikkien elämä on tässä ja nyt, perinnön jättämisestä haaveilu on jotenkin todella vastenmielistä. Kannattaa elää niin, että kuoleman hetkellä tilit on +-0.
Jos nyt unohdetaan tuo perinnön ajattelu ja keskitytään lauseeseen "lasten elämä on tässä ja nyt", niin eivätkö lapset ole tässä ja nyt onnellisempia suuremmassa rivitaloasunnossa vanhojen kavereiden lähellä ja tutussa koulussa kuin ahtaammassa kerrostaloasunnossa, johon muutettua pitäisi ehkä vaihtaa koulua ja kavereita?
Niin raadollista kuin se onkin, lapset ovat vaihtaneet koulua kautta aikojen ja niitä kavereita vaan saa aina uusia, jopa parempia(!), ja se "ahtaampi asunto" jonka kokoa lapsi ei edes ymmärrä on pieni hinta siitä että saa elää ja kokea, harrastaa ja olla lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin tsempata itseäni ja ajatella , että lainaa lyhentämällä maksan lapsille perintöä ja se on tavallaan säästössä. Mutta onko siinä mitään järkeä, kun meillä ei ole varaa käyttää rahaa mihinkään mukavaan tässä ja nyt!
Lapsethan saattaa olla aikuisina ties kuinka hyvätuloisia eikä ne tarvii jotain vanhaa rupusta rivarinpätkää, joka ei siinä vaiheessa ole välttämättä minkään arvoinen. Ja entäs MUN elämä? Pelkkää kituuttamista ja stressaamista loppuun saakka?
ASP-lainasta: eikös se tarkoita, että ensin pitää SÄÄSTÄÄ asp-tilille rahaa, jotta voi saada sen jollain lailla tuetun lainan ensiasuntoa varten? Ei se asunto sen halvempi ole, eikä asumiskulut.
ap
Mielestäni on aivan älytöntä kituuttaa lasten ollessa pieniä siksi, että olisi joskus heille jättää perintöä. Lasten elämä on tässä ja nyt! Kaikkien elämä on tässä ja nyt, perinnön jättämisestä haaveilu on jotenkin todella vastenmielistä. Kannattaa elää niin, että kuoleman hetkellä tilit on +-0.
Jos nyt unohdetaan tuo perinnön ajattelu ja keskitytään lauseeseen "lasten elämä on tässä ja nyt", niin eivätkö lapset ole tässä ja nyt onnellisempia suuremmassa rivitaloasunnossa vanhojen kavereiden lähellä ja tutussa koulussa kuin ahtaammassa kerrostaloasunnossa, johon muutettua pitäisi ehkä vaihtaa koulua ja kavereita?
Lasten onnellisuus riippuu tietysti hyvin monesta asiasta. Tämän perheen kokonaistilannetta emme tiedä.
Omassa lapsuudessani vanhemmat maksoivat itsensä kipeiksi isosta omakotitalosta hyvällä alueella, että me lapset olisimme onnellisia ja tyytyväisiä. Vihasin sitä taloa. Vihasin sitä, että vanhemmat olivat aina hyvin stressaantuneita rahan riittävyydestä eikä sitä mihinkään muuhun oikeastaan riittänytkään.
Ihan tällaiseen kliseeseen lopetan, että elämäänsä tyytyväinen, suhteellisen stressivapaa vanhempi on paras ja tärkein onnen antaja lapselle. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että muutto (jos niitä ei tapahdu jatkuvasti) olisi jotenkin kauhea asia lapselle. Ystävissäni on monia upseerien lapsia, jotka pitävät lapsuuttaan onnellisena jatkuvistakin muutoista huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritin tsempata itseäni ja ajatella , että lainaa lyhentämällä maksan lapsille perintöä ja se on tavallaan säästössä. Mutta onko siinä mitään järkeä, kun meillä ei ole varaa käyttää rahaa mihinkään mukavaan tässä ja nyt!
Lapsethan saattaa olla aikuisina ties kuinka hyvätuloisia eikä ne tarvii jotain vanhaa rupusta rivarinpätkää, joka ei siinä vaiheessa ole välttämättä minkään arvoinen. Ja entäs MUN elämä? Pelkkää kituuttamista ja stressaamista loppuun saakka?
ASP-lainasta: eikös se tarkoita, että ensin pitää SÄÄSTÄÄ asp-tilille rahaa, jotta voi saada sen jollain lailla tuetun lainan ensiasuntoa varten? Ei se asunto sen halvempi ole, eikä asumiskulut.
ap
Mielestäni on aivan älytöntä kituuttaa lasten ollessa pieniä siksi, että olisi joskus heille jättää perintöä. Lasten elämä on tässä ja nyt! Kaikkien elämä on tässä ja nyt, perinnön jättämisestä haaveilu on jotenkin todella vastenmielistä. Kannattaa elää niin, että kuoleman hetkellä tilit on +-0.
Jos nyt unohdetaan tuo perinnön ajattelu ja keskitytään lauseeseen "lasten elämä on tässä ja nyt", niin eivätkö lapset ole tässä ja nyt onnellisempia suuremmassa rivitaloasunnossa vanhojen kavereiden lähellä ja tutussa koulussa kuin ahtaammassa kerrostaloasunnossa, johon muutettua pitäisi ehkä vaihtaa koulua ja kavereita?
Lasten onnellisuus riippuu tietysti hyvin monesta asiasta. Tämän perheen kokonaistilannetta emme tiedä.
Omassa lapsuudessani vanhemmat maksoivat itsensä kipeiksi isosta omakotitalosta hyvällä alueella, että me lapset olisimme onnellisia ja tyytyväisiä. Vihasin sitä taloa. Vihasin sitä, että vanhemmat olivat aina hyvin stressaantuneita rahan riittävyydestä eikä sitä mihinkään muuhun oikeastaan riittänytkään.
Ihan tällaiseen kliseeseen lopetan, että elämäänsä tyytyväinen, suhteellisen stressivapaa vanhempi on paras ja tärkein onnen antaja lapselle. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että muutto (jos niitä ei tapahdu jatkuvasti) olisi jotenkin kauhea asia lapselle. Ystävissäni on monia upseerien lapsia, jotka pitävät lapsuuttaan onnellisena jatkuvistakin muutoista huolimatta.
Amen.
Terveisin monta kertaa muuttanut, useita eri peruskouluja käynyt ja monia monia kavereita vuosien varrella saanut nyt aikuinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos nyt unohdetaan tuo perinnön ajattelu ja keskitytään lauseeseen "lasten elämä on tässä ja nyt", niin eivätkö lapset ole tässä ja nyt onnellisempia suuremmassa rivitaloasunnossa vanhojen kavereiden lähellä ja tutussa koulussa kuin ahtaammassa kerrostaloasunnossa, johon muutettua pitäisi ehkä vaihtaa koulua ja kavereita?"
Tämä oli suurin ja ehkä ainoa syy, miksi eron jälkeen ostin sen asunnon nimenomaan samalta alueelta, jossa ennestään asuimme. Jotta lasten elämässä ei tapahtuisi liika isoja muutoksia kerralla.
Mutta nyt, kun rahat ei tunnu riittävän muuhun kuin asumiseen ja kaikkein välttämättömimpään, olen alkanut miettiä, voisinko tarjota heille jotain muutakin.
Vastuunjaosta, vastikkeista, taloyhtiön remonteista ja siitä pelosta, että jokin hajoaa: aika iso osa asunnon pinnoista, kiinteistä kalusteista ja kaikesta on kyllä osakkaan vastuulla, ei taloyhtiön. Onneksi toki taloyhtiö vastaa rakenteista ja esim. lämmityksestä ja putkista, muuten olisinkin jo aivan hermoraunio, ja siksi esim. omakotitaloon en haluaisi muuttaa.
ap
Helsingissä aso-asunnot on mielestäni hyvä vaihtoehto - ja myös meidän valintamme. Parempi asumisturva kuin vuokralla ja vastike on pienempi kuin vuokra-asunnon vuokra sekä asunnot yleensä kivempia kuin vuokra-asunnot (ja paremmilla alueilla - ainakin, jos vertaa kaupungin vuokra-asuntoihin!). Ostimme ason ilman velkaa ja kyllä on ollut helppo hengittää ja jää rahaa muuhunkin :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos nyt unohdetaan tuo perinnön ajattelu ja keskitytään lauseeseen "lasten elämä on tässä ja nyt", niin eivätkö lapset ole tässä ja nyt onnellisempia suuremmassa rivitaloasunnossa vanhojen kavereiden lähellä ja tutussa koulussa kuin ahtaammassa kerrostaloasunnossa, johon muutettua pitäisi ehkä vaihtaa koulua ja kavereita?"
Tämä oli suurin ja ehkä ainoa syy, miksi eron jälkeen ostin sen asunnon nimenomaan samalta alueelta, jossa ennestään asuimme. Jotta lasten elämässä ei tapahtuisi liika isoja muutoksia kerralla.
Mutta nyt, kun rahat ei tunnu riittävän muuhun kuin asumiseen ja kaikkein välttämättömimpään, olen alkanut miettiä, voisinko tarjota heille jotain muutakin.
Vastuunjaosta, vastikkeista, taloyhtiön remonteista ja siitä pelosta, että jokin hajoaa: aika iso osa asunnon pinnoista, kiinteistä kalusteista ja kaikesta on kyllä osakkaan vastuulla, ei taloyhtiön. Onneksi toki taloyhtiö vastaa rakenteista ja esim. lämmityksestä ja putkista, muuten olisinkin jo aivan hermoraunio, ja siksi esim. omakotitaloon en haluaisi muuttaa.
ap
Pystyisitkö jotenkin hienovaraisesti kyselemään lasten mielipidettä, ilman että säikähtävät tai alkavat stressaamaan muuttoa tai rahapulaa? Lapset helposti syyllistää itsensä aikuisten ahdinkoihin. Mutta mä ainakin ottaisin asian jossain kohtaa sopivasti puheeksi. Vähän isompien kanssa voi jutella hyvin ja avoimestikin.
m85 kirjoitti:
ei ehkä kannata heti olla myymässä, kokeile ensin vuokraamista? ja sitten menet itse johonkin vähän edullisempaan ja otat satasen tai pari taskuun kuussa säästöön? sitten vasta jos vuokraaminenkaan ei tunnu siltä oikeelta niin sitten myyt... sulla voi olla uus perhe 5 vuoden päästä ja sitten voi taas ärsyttää kun tarviitkin isoo asuntoa
Ohis asunnon vuokrasta maksetaan 30% veroa. Yhtälö, jossa lyhennät omistusasunnon lainaa, maksat vastikkeen, maksat uuden asunnon vuokran ja ja maksat vuokratuotosta 30% veroa ajaa ap:n vielä syvemmälle suohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä sen verran, että itsekin olen aina ajatellut, että omistusasuminen on paljon järkevämpää kuin vuokralla asuminen, sen takia halusinkin oman, kun se jotenkin oli mahdollista. Lisäksi minulla on ollut tärkeänä kriteerinä se, että omistusasuntovaltaisilla alueilla lasten ja itsenkin on vaan parempi asua, mihinkään vuokraslummeihin en aio lähteä. Mutta vuokra-asuntoja on muunkinlaisia, juurikin niitä sijoitusasuntoja ja sijoitusyhtiöiden asuntoja.
Nyt vaan tuntuu, että se stressaan liikaa asunnosta ja rahasta, pelkään paikkojen hajoamista, remonttikuluja, koronnousuja ja vaikka mitä ihan koko ajan. Tunnen olevani täysin epäonnistunut omistusasuja, musta ei ole tähän.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että taloyhtiössä asuessasi aika moni asia on taloyhtiön vastuulla korjata, esim. putket, patterit, ikkunat, ulkopinnat... Ei sinulla voi loputtomasti olla hajoavia paikkoja, joista joudut itse vastaamaan, lähinnä kodinkoneet ja niistäkin välttämättömiä uusittavia ovat lähinnä jääkaappi/-pakastin ja pyykkikone. Eivät nekään sentään vuosittain hajoa.
Ennen kommentointia olisi hyvä selvittää muutama perusasia. Taloyhtiö on yhtä kuin osakkaat, jos siis taloyhtiössä jotain korjataan, osakkaat vastaavat kustannuksista. Kaikki rahat kerätään osakkailta. Toki, jos yhdessä asunnossa jotain korjataan, kustannukset jakaantuvat, mutta, jos iso remontti, maksat siitä kyllä ihan osakeluvun määrään suhteutettuna. Lisäksi on hyvä lukea kustannustejakosopumis, siis se, mistä vastaat itse ja mistä yhtiö=kulut kaikille.
Mystistä "maksavaa yhtiötä" ei ole olemassa.Vastikettahan maksetaan juuri siksi, että sillä katetaan ne pienet, yllättävät remontit ja huoltotoimenpiteet. Jos jossakin asunnossa menee viemäri tukkoon, tai patteri ei toimi, niin huolto maksetaan yhtiövastikkeista, eikä lähetetä joka kerrasta laskua kaikille osakkaille. Isommista remonteistahan päätetään yhtiökokouksissa, käsittääkseni ap ei nyt mitään yllättävää putkiremonttia pelkääkään?
Vastasin hänelle, joka hehkutti, että yhtiö maksaa putket, ikkunat jne.
Yhtiövastikkeella maksetaan jätehuolto, pihatyöt, isännöinti, vakuutukset, yhteisten tilojen ja laitteiden (lämmönjako, vesi, viemärit jne.) kunnostus ja esim. meillä lämmitys (kaukolämpö). Ja se on tietysti, ja toivottavasti, mitoitettu, että pikkujutut maksetaan siitä.
Mikäli uusitaan ikkunat/katto/ulkomaalauksia tms. kalliimpaa, niin yhtiövastike tuskin kattaa. Eli otetaan taloyhtiölle velkaa ja/tai osakkaat maksavat osuutensa suoraan. Taloyhtiövelka maksetaan rahoitusvastikkeella, joka siis normivastikkeen lisäksi.
Nämä eivät tunnu olevan kaikille selvillä.
Meillä nyt menossa kattoremppa, lasku on minulle 5000-6000 €.
Omistin aikaisemmin omakotitalon, sen kattoremppa, joka oli ennen myyntiä erittäin ajankohtainen, olisi ollut n. 20 000 €.
Omakotitalossa oli mukavaa asua, kun lapset olivat pieniä, onnellinen olen, että sain myytyä, kun lapset lähti maailmalle.
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö jotenkin hienovaraisesti kyselemään lasten mielipidettä, ilman että säikähtävät tai alkavat stressaamaan muuttoa tai rahapulaa? Lapset helposti syyllistää itsensä aikuisten ahdinkoihin. Mutta mä ainakin ottaisin asian jossain kohtaa sopivasti puheeksi. Vähän isompien kanssa voi jutella hyvin ja avoimestikin.
Lapset ovat hyvin tietoisia, että rahaa meillä paljon ole, ja etenkin nuorempi miettii sitä ihan liikaa ja stressaa, vaikka olemme puhuneet että raha-asiat on vanhempien huolia ja lasten ei niitä tarvitse murehtia. Olen halunnut rehellisesti sanoa, että me emme voi matkustella ja ostella sitä ja tota, mitä kavereilla on, haluan heidän ymmärtävän realiteetit. Mutta en halua, että he murehtivat.
Toistaiseksi olen pyöritellyt tätä vain päässäni. Ihan kautta rantain ollaan sivuttu aihetta, että esim. joskus ihmiset muuttaa kauemmaksikin ja lapset vaihtaa koulua, eikös teidänkin luokalle tullut joku uusi jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos nyt unohdetaan tuo perinnön ajattelu ja keskitytään lauseeseen "lasten elämä on tässä ja nyt", niin eivätkö lapset ole tässä ja nyt onnellisempia suuremmassa rivitaloasunnossa vanhojen kavereiden lähellä ja tutussa koulussa kuin ahtaammassa kerrostaloasunnossa, johon muutettua pitäisi ehkä vaihtaa koulua ja kavereita?"
Tämä oli suurin ja ehkä ainoa syy, miksi eron jälkeen ostin sen asunnon nimenomaan samalta alueelta, jossa ennestään asuimme. Jotta lasten elämässä ei tapahtuisi liika isoja muutoksia kerralla.
Mutta nyt, kun rahat ei tunnu riittävän muuhun kuin asumiseen ja kaikkein välttämättömimpään, olen alkanut miettiä, voisinko tarjota heille jotain muutakin.
Vastuunjaosta, vastikkeista, taloyhtiön remonteista ja siitä pelosta, että jokin hajoaa: aika iso osa asunnon pinnoista, kiinteistä kalusteista ja kaikesta on kyllä osakkaan vastuulla, ei taloyhtiön. Onneksi toki taloyhtiö vastaa rakenteista ja esim. lämmityksestä ja putkista, muuten olisinkin jo aivan hermoraunio, ja siksi esim. omakotitaloon en haluaisi muuttaa.
ap
Miten ihmeessä sulla voi mennä asunnosta pinnat tai kiinteät kalusteet rikki niin, että niiden korjaaminen syö kaikki säästöt?
Vierailija kirjoitti:
Pidä vielä vuosi ja mieti sitten uudestaan. Asuntosi arvo on todennäköisesti nyt noussut ja, jos myyt menee myyntivoitosta 30% veroa. Tee budjetti, perehdy sen tekemiseen ja toteuta se.
Kun asut kaksi vuotta asunnossa ja myyt vasta sitten niin jos saat voittoa siihen hintaan verrattuna mitä maksoit asunnosta niin saat pitää voiton kokonaan. Jos myyt ennen kahta vuotta joudut maksamaan luovutusvoittoa verottajlle saamastasi hyödystä eli voitosta. Toki siitä saa lisäksi vähentää (pyytää verottajaa vähentämään) välittäjänpalkkion ym kulut myynnistä eli vero menee puhtaasta voitosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä sen verran, että itsekin olen aina ajatellut, että omistusasuminen on paljon järkevämpää kuin vuokralla asuminen, sen takia halusinkin oman, kun se jotenkin oli mahdollista. Lisäksi minulla on ollut tärkeänä kriteerinä se, että omistusasuntovaltaisilla alueilla lasten ja itsenkin on vaan parempi asua, mihinkään vuokraslummeihin en aio lähteä. Mutta vuokra-asuntoja on muunkinlaisia, juurikin niitä sijoitusasuntoja ja sijoitusyhtiöiden asuntoja.
Nyt vaan tuntuu, että se stressaan liikaa asunnosta ja rahasta, pelkään paikkojen hajoamista, remonttikuluja, koronnousuja ja vaikka mitä ihan koko ajan. Tunnen olevani täysin epäonnistunut omistusasuja, musta ei ole tähän.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että taloyhtiössä asuessasi aika moni asia on taloyhtiön vastuulla korjata, esim. putket, patterit, ikkunat, ulkopinnat... Ei sinulla voi loputtomasti olla hajoavia paikkoja, joista joudut itse vastaamaan, lähinnä kodinkoneet ja niistäkin välttämättömiä uusittavia ovat lähinnä jääkaappi/-pakastin ja pyykkikone. Eivät nekään sentään vuosittain hajoa.
Ennen kommentointia olisi hyvä selvittää muutama perusasia. Taloyhtiö on yhtä kuin osakkaat, jos siis taloyhtiössä jotain korjataan, osakkaat vastaavat kustannuksista. Kaikki rahat kerätään osakkailta. Toki, jos yhdessä asunnossa jotain korjataan, kustannukset jakaantuvat, mutta, jos iso remontti, maksat siitä kyllä ihan osakeluvun määrään suhteutettuna. Lisäksi on hyvä lukea kustannustejakosopumis, siis se, mistä vastaat itse ja mistä yhtiö=kulut kaikille.
Mystistä "maksavaa yhtiötä" ei ole olemassa.Vastikettahan maksetaan juuri siksi, että sillä katetaan ne pienet, yllättävät remontit ja huoltotoimenpiteet. Jos jossakin asunnossa menee viemäri tukkoon, tai patteri ei toimi, niin huolto maksetaan yhtiövastikkeista, eikä lähetetä joka kerrasta laskua kaikille osakkaille. Isommista remonteistahan päätetään yhtiökokouksissa, käsittääkseni ap ei nyt mitään yllättävää putkiremonttia pelkääkään?
Vastasin hänelle, joka hehkutti, että yhtiö maksaa putket, ikkunat jne.
Yhtiövastikkeella maksetaan jätehuolto, pihatyöt, isännöinti, vakuutukset, yhteisten tilojen ja laitteiden (lämmönjako, vesi, viemärit jne.) kunnostus ja esim. meillä lämmitys (kaukolämpö). Ja se on tietysti, ja toivottavasti, mitoitettu, että pikkujutut maksetaan siitä.
Mikäli uusitaan ikkunat/katto/ulkomaalauksia tms. kalliimpaa, niin yhtiövastike tuskin kattaa. Eli otetaan taloyhtiölle velkaa ja/tai osakkaat maksavat osuutensa suoraan. Taloyhtiövelka maksetaan rahoitusvastikkeella, joka siis normivastikkeen lisäksi.
Nämä eivät tunnu olevan kaikille selvillä.
Meillä nyt menossa kattoremppa, lasku on minulle 5000-6000 €.
Omistin aikaisemmin omakotitalon, sen kattoremppa, joka oli ennen myyntiä erittäin ajankohtainen, olisi ollut n. 20 000 €.
Omakotitalossa oli mukavaa asua, kun lapset olivat pieniä, onnellinen olen, että sain myytyä, kun lapset lähti maailmalle.
Olen sama henkilö ja olen koko ajan puhunut nimenomaan näistä yllättävistä remontti- ja huoltokuluista, joita ap on sanonut pelkäävänsä. Tietenkään mitään suuria peruskorjauksia tai putkiremontteja ei yhtiövastikkeista kateta, mutta kuten sanoin, ne eivät tule yllättäen, vaan niitä suunnitellaan yhtiökokouksissa remontin laajuudesta riippuen kuukausia, jopa vuosia etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä sen verran, että itsekin olen aina ajatellut, että omistusasuminen on paljon järkevämpää kuin vuokralla asuminen, sen takia halusinkin oman, kun se jotenkin oli mahdollista. Lisäksi minulla on ollut tärkeänä kriteerinä se, että omistusasuntovaltaisilla alueilla lasten ja itsenkin on vaan parempi asua, mihinkään vuokraslummeihin en aio lähteä. Mutta vuokra-asuntoja on muunkinlaisia, juurikin niitä sijoitusasuntoja ja sijoitusyhtiöiden asuntoja.
Nyt vaan tuntuu, että se stressaan liikaa asunnosta ja rahasta, pelkään paikkojen hajoamista, remonttikuluja, koronnousuja ja vaikka mitä ihan koko ajan. Tunnen olevani täysin epäonnistunut omistusasuja, musta ei ole tähän.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että taloyhtiössä asuessasi aika moni asia on taloyhtiön vastuulla korjata, esim. putket, patterit, ikkunat, ulkopinnat... Ei sinulla voi loputtomasti olla hajoavia paikkoja, joista joudut itse vastaamaan, lähinnä kodinkoneet ja niistäkin välttämättömiä uusittavia ovat lähinnä jääkaappi/-pakastin ja pyykkikone. Eivät nekään sentään vuosittain hajoa.
Ennen kommentointia olisi hyvä selvittää muutama perusasia. Taloyhtiö on yhtä kuin osakkaat, jos siis taloyhtiössä jotain korjataan, osakkaat vastaavat kustannuksista. Kaikki rahat kerätään osakkailta. Toki, jos yhdessä asunnossa jotain korjataan, kustannukset jakaantuvat, mutta, jos iso remontti, maksat siitä kyllä ihan osakeluvun määrään suhteutettuna. Lisäksi on hyvä lukea kustannustejakosopumis, siis se, mistä vastaat itse ja mistä yhtiö=kulut kaikille.
Mystistä "maksavaa yhtiötä" ei ole olemassa.Vastikettahan maksetaan juuri siksi, että sillä katetaan ne pienet, yllättävät remontit ja huoltotoimenpiteet. Jos jossakin asunnossa menee viemäri tukkoon, tai patteri ei toimi, niin huolto maksetaan yhtiövastikkeista, eikä lähetetä joka kerrasta laskua kaikille osakkaille. Isommista remonteistahan päätetään yhtiökokouksissa, käsittääkseni ap ei nyt mitään yllättävää putkiremonttia pelkääkään?
Vastasin hänelle, joka hehkutti, että yhtiö maksaa putket, ikkunat jne.
Yhtiövastikkeella maksetaan jätehuolto, pihatyöt, isännöinti, vakuutukset, yhteisten tilojen ja laitteiden (lämmönjako, vesi, viemärit jne.) kunnostus ja esim. meillä lämmitys (kaukolämpö). Ja se on tietysti, ja toivottavasti, mitoitettu, että pikkujutut maksetaan siitä.
Mikäli uusitaan ikkunat/katto/ulkomaalauksia tms. kalliimpaa, niin yhtiövastike tuskin kattaa. Eli otetaan taloyhtiölle velkaa ja/tai osakkaat maksavat osuutensa suoraan. Taloyhtiövelka maksetaan rahoitusvastikkeella, joka siis normivastikkeen lisäksi.
Nämä eivät tunnu olevan kaikille selvillä.
Meillä nyt menossa kattoremppa, lasku on minulle 5000-6000 €.
Omistin aikaisemmin omakotitalon, sen kattoremppa, joka oli ennen myyntiä erittäin ajankohtainen, olisi ollut n. 20 000 €.
Omakotitalossa oli mukavaa asua, kun lapset olivat pieniä, onnellinen olen, että sain myytyä, kun lapset lähti maailmalle.Olen sama henkilö ja olen koko ajan puhunut nimenomaan näistä yllättävistä remontti- ja huoltokuluista, joita ap on sanonut pelkäävänsä. Tietenkään mitään suuria peruskorjauksia tai putkiremontteja ei yhtiövastikkeista kateta, mutta kuten sanoin, ne eivät tule yllättäen, vaan niitä suunnitellaan yhtiökokouksissa remontin laajuudesta riippuen kuukausia, jopa vuosia etukäteen.
No mitä merkitystä sillä on enää tässä vaiheessa ap:n kannalta? Tätä voi ja kannattaakin hokea asunnonostajalle, mutta ap mitä ilmeisimmin jo asuu tässä omistusasunnossa ja yllättävät menot taitavat tässä vaiheessa olla yllättäviä, suunniteltiinpa niitä yhtiökokouksissa kaksi vuotta etukäteen tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä ihmettelen, miten olet saanut niin ison lainan, ettei ole muka varaa sitä maksaa. Minä en saa edes sellaista lainaa, jota maksaisin 200€/kk VÄHEMMÄN kun vuokraa tällä hetkellä!! Katsovat ettei tulot riitä O_o
Tätä olen alkanut ihmetellä ja kauhistella itsekin. Siis että miksi minulle se laina myönnettiin. Kyllä se laskettiin pankissa tarkkaan, että minulla on siihen varaa, vaikka korot vähän nousisivatkin, tosin leveästi ei missään vaiheessa pääsisi elämään. Maksan toki tällä hetkellä itse lainaa paljon vähemmän kuin vuokraa niistä vuokra-asunnoista, joita olen katsellut, mutta lyhennyksen ja korkojen lisäksi maksan noin satasen takaisinmaksuturvaa ja n. 400 e vastiketta, vesimaksuja ja autopaikkaa. Kun pelkkään lainanlyhennykseen lisätään tuo 500, kuukausittaiset asumiskuluni ovatkin jo aika isot.
Tilanteeni on sellainen, että selviän kyllä jotenkin nyt asumiskuluistani, mutta juuri mitään ei jää säästöön, ja jos sattuu jotain yllättävää, vähäiset säästöt menee heti. Ja jos se on jotain isoa, olen pulassa. Ja lisää lainaa en voi saada enkä ottaa mitään remontteja varten esimerkiksi.
ap
Ensinnäkin sun kannattaisi kilpailuttaa laina välittömästi ja olla ottamatta tuota takaisinmaksuturvaa. Siinä maksat ihan turhasta pankille. Saman turvan saat paremmin jollain järkevällä vakuutuksella, josta maksat vuodessa satasen tai pari. Sitten vesi- ja autopaikkamaksut tulee myös vuokra-asunnosta, ne on joko vuokrassa sisällä tai maksat ne muuten päälle. Vastike sulla on iso, mutta jos asuisit vastaavassa asunnossa, niin vuokranantaja ottaisi tuon vastikkeen myös sinulta.
Minusta ratkaisu ei ole ole siirtyä vuokra-asuntoon. Kilpailuta ensin laina toisissa pankeissa, yritä saada lyhennystä vähän pienemmäksi ja kaikki ylimääräinen höttö siitä lainasta pois.
Sen jälkeen mietit tilannetta niin päin, että jos asut vuokralla, niin olet elämäsi loppuun asti velkaa vuokranantajalle. Eli ei se sun tilanne siitä miksikään muutu vaikka pankkitilillä ei näy lainaa. Joudut maksamaan kuitenkin joka kuukausi asumisestasi. Nyt osa lyhennyksestä menee korkoina pankille, osa jää itsellesi - vuokralla koko lyhennys menee toisen taskuun. Lapset kasvaa ja pääset muuttamaan pienempään asuntoon. Saat sen omaksi paljon nopeammin kuin nykyisen lainan maksuohjelman mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä ihmettelen, miten olet saanut niin ison lainan, ettei ole muka varaa sitä maksaa. Minä en saa edes sellaista lainaa, jota maksaisin 200€/kk VÄHEMMÄN kun vuokraa tällä hetkellä!! Katsovat ettei tulot riitä O_o
Tätä olen alkanut ihmetellä ja kauhistella itsekin. Siis että miksi minulle se laina myönnettiin. Kyllä se laskettiin pankissa tarkkaan, että minulla on siihen varaa, vaikka korot vähän nousisivatkin, tosin leveästi ei missään vaiheessa pääsisi elämään. Maksan toki tällä hetkellä itse lainaa paljon vähemmän kuin vuokraa niistä vuokra-asunnoista, joita olen katsellut, mutta lyhennyksen ja korkojen lisäksi maksan noin satasen takaisinmaksuturvaa ja n. 400 e vastiketta, vesimaksuja ja autopaikkaa. Kun pelkkään lainanlyhennykseen lisätään tuo 500, kuukausittaiset asumiskuluni ovatkin jo aika isot.
Tilanteeni on sellainen, että selviän kyllä jotenkin nyt asumiskuluistani, mutta juuri mitään ei jää säästöön, ja jos sattuu jotain yllättävää, vähäiset säästöt menee heti. Ja jos se on jotain isoa, olen pulassa. Ja lisää lainaa en voi saada enkä ottaa mitään remontteja varten esimerkiksi.
ap
Satanen kuukaudessa??? takaisinmaksuturvaa?? Et ole tosissasi. Otapa selvää, mitä vakuutusyhtiöt tarjoaa tilalle halvemmalla kuin tuo 1200 vuodessa.
Tämä oli myös mun pointti. Kun otat jonku henkivakuutusturvan siihen lainan kylkeen se tulee pankin itse määrittelemältä henkivakuutusyhtiöltä joka ei todellakaan yleensä ole se halvin. Kannattaa kilpailuttaa ne turvalajit, miettiä mitä todella tarvitset. Jos takaisinmaksuturvaan sisältyy esim. turva kuolemanvaralta, ota selvää minkä verran se maksaa lainaa takaisin ja kysy kilpailevilta henkivakuutusyhtiöiltä tarjousta tietylle summalle kuoleman varalle.
Itse säästän pitkän pennin siinä että kilpailutin henkivakuutukseni. Haluan että jos kuolen, puolisoni pärjäisi asuntolainan kanssa koska venytämme myös penniä pääkaupunkiseudulla asumismenojen kanssa. Tämä ei kuitenkaan vaadi että henkivakuutukseni on sidottu lainaan vaan rahat tulisi ihan eri yhtiöltä.
Suosittelen sinua ehdottomasti jäämään omistusasuntoon. Siitä voi tulevaisuudessa tulla varat pahan päivän varalle, vakuudet lastesi tuleviin asuntolainoihin, eläkesäästösi ja lastesi perintö. Jos maksat vuokraa tuskin semmoisia summia tulee laitettua säästöön mitä asunnosta jonakin päivänä vielä voittoa saa.
Kannattaa olla pankkiin yhteyksissä ja kertoa tuo sama kuin täällä. Itse olin samassa tilanteessa joku vuos takaperin ja apua sain pankilta.
No ei nyt tietenkään kaikki pinnat ja kalusteet menekään koko ajan rikki, mutta tällaisia nyt kuitenkin päässäni pyörittelen ja pelkään.
Alue: Aihe vapaa
Eikö omisitusasuja saa asumistukea asuntolainan korkoihin? Siis pelkästään niihin. Ja kun korot ovat tosi matalalla, niin tuki on melkoisen olematon. Vuokra-asuntoon saa (jos siis on pienituloinen) ruhtinaallisesti asumistukea verrattuna omistusasuntoon. Valtio ei tue omaisuuden kartuttamista vaan asumista.